Lue keskustelun säännöt.
Joku palstan "akateemikko" taitaa provoilla HS:ssa: "Minulle ei löytynyt älykästä miestä"
29.12.2016 |
"Olen kohta 35-vuotias korkeasti koulutettu nainen. Minulla on tohtorin tutkinto"
"samassa intellektuellissa asemassa olevia miehiä ei riitä kaikille"
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten oikeasti miettinyt sitä, että eikö saata olla ongelma, jos lapsesta tulee merkittävästi älykkäämpi tai tyhmempi kuin kasvattavista vanhemmista.
Ei ole ongelma.
Olen itse duunariperheessä kasvanut maisteri, ja tiedän olevani omia vanhempiani älykkäämpi. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö voisi kuunnella vanhempieni neuvoja asioista, joista heillä on elämässä enemmän kokemusta. Vastaavasti he kysyvät minulta neuvoa omaan alaani liittyvissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten oikeasti miettinyt sitä, että eikö saata olla ongelma, jos lapsesta tulee merkittävästi älykkäämpi tai tyhmempi kuin kasvattavista vanhemmista.
Ei ole ongelma.
Olen itse duunariperheessä kasvanut maisteri, ja tiedän olevani omia vanhempiani älykkäämpi. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö voisi kuunnella vanhempieni neuvoja asioista, joista heillä on elämässä enemmän kokemusta. Vastaavasti he kysyvät minulta neuvoa omaan alaani liittyvissä asioissa.
Minäkin olen tyhmien vanhempien lapsi. Reilusti keskivertoa älykkäämpi. Se rajoittaa aika paljon keskustelunaiheita vanhempieni kanssa, mutta kyllä minäkin heidän elämänkokemustaan arvostan.
Hesariin kirjoittanut nainen vaikuttaa kokevan ongelmaksi sen, että jos hommaa lapsen jonkun random-miehen kanssa, on iso riski saada miehestä ongelmia myöhemmin. Lapsi on helpompi kasvattaa yksin, niin itsekin teen. Muutenkin eläisin yksin, viihdyn yksin. Keskityn omaan tutkimustyöhöni. Jonkun verran voi asioita jakaa muiden tutkijoiden kanssa, mutta valitettavasti oma alani on niin spesifi, ettei heidänkään kanssaan yhteistä ole juuri muuta kuin itse tutkimustyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö oikea muoto olisi "Samassa intellektuellisessa asemassa"? BTW Tohtorin tutkinto, kuten mikään muukaan korkeakoulu-, tai akateeminen tutkinto ei takaa älykkyyttä. Tutkintohan on vain merkki sitä, että on pystynyt opettelemaan ulkoa ja muistamaan tenttiin asti jonkin ennalta sovitun jaada-jaadan, eli tällainen henkilö on oppinut, ei välttämättä älykäs.
Alun kanssa samaa mieltä, mutta ei se nyt noin mene että tohtorintutkinto olisi vain tenttimistä. Jos olisi, se olisi valtavan paljon helpompi. Tentithän ovat aivan marginaalisessa asemassa, suurin työ on itse tehtävä tutkimus. Eli sinänsä ei ole ulkoa pänttäämistä. Olisikin, niin olisi ollut tosi paljon helpompi!
Tuossa taitaa olla aika paljon vaihtelua alojen välillä. Väitöskirja voi olla esim. sellainen, että se perustuu haastatteluihin tai kyselylomakkeisiin. Tällöin siis työ on sitä, että lukee ensin hirmuisen määrän artikkeleita, tekee niistä yhteenvedon, tekee haastattelut/lomakkeet, vääntää tulokset jossain tilasto-ohjelmassa nättiin muotoon ja muotoilee sitten sopivat johtopäätökset. Paljon työtä, mutta vaatiiko suurta älykkyyttä?
Näissä ketjuissa on aina niin kovasti paljon näitä väittelemisen asiantuntijoita. Yleensä he tietävät kertoa, että väitöskirjan tekeminen ei oikeastaan vaadi paljon mitään ja että väitelleet ovat yleensä aika yksinkertaista porukkaa. Hieman tympeää näin tutkijan näkjökulmasta.
Väitöskirjoja tehdään nykyään aika paljon, ja niitä on tottakai monentasoisia. Eivät kaikki ole niin nerokkaita, eivätkä kaikki jatka tohtorintutkinnosta eteenpäin itsenäiseen tutkijantyöhön.
Mutta tuo on kyllä aika vähettelevä ja pinnallisesti ymmärretty kuvaus siitä, mitä haastatteluaineiston analyysi voi olla. Eipä tuo "vääntää tilasto-ohjelmassa nättiin muotoon" anna kovin kattavaa eikä reilua kuvaa. Ei se, mikä väikkäri on mitenkin vaativa tai antoisa, ole kiinni siitä, millaista tutkimusaineisto on. Se on kiinni siitä, mitä aineistosta on saatu irti, ja itse asiassa jo siitä, miten aihe on osattu valita ja miten tutkimuskysymykset on asetettu ja miten aineisto on kerätty, esim.miten haastattelut on toteutettu jne.. Jos jotain ohjelmaa käytetään niin se on vain tekninen apu. Ei se ohjelma sitä tutkimusta sinun puolestasi tee.
Monet väikkärit, ainakin mitä lääkiksessä olen nähnyt, ovat oikeastaan vain yksi kurssi johon liittyy harjoitustyö, laajempi tosin mutta laadullisesti näin.
Aihe annetaan. Aineistonkeruumenetelmät annetaan. Statistisissa analyysimenetelmissä auttaa parhaassa tapauksessa joku tilastotieteilijä ja pahimmassa tapauksessa menetelmä kopsataan jostain artikkelista. Kummassakaan tapauksessa ei (osata) arvioida itse onko menetelmä sopiva ja voidaanko tuloksista vetää johtopäätöksiä. Tällaisen työn jälkeen herää usein kysymys, mikä on ollut väittelijän oma tieteellinen kontribuutio.
No, väitöksen jälkeen väittelijä hallitsee ainakin yhden asian elämässään ja voi hakea duuneja joihin väikkäri edellytetään (erikoistuminen). Siihen se tieteenteko useimmilla loppuukin, eli kiinnostusta itse tieteeseen ja uuden etsimiseen ei ole eikä ole koskaan ollutkaan.
Kyllä, niinkun totesin, väikkäreitä tehdään paljon ja eritasoisia eikä kaikilla edes ole tutkijan intohimoa.
Niinkuin varnaanmyös huomaist, en kirjoittanut lääketieteen tai luonnontieteen väikkäreistä vaan haastatteluihin perustuvista, jotka tavallisesti ovat aivan muilta aloilta. En todellakaan ota kantaa sellaisen alan väikkäreihin, jota en tunne. (Vaikka luulisi että tohtorintutkinnon opintopisteiden määrä olisi sama siellä lääkiksessäkin, joten pisteet annetaan siellä ilmeisesti sitten aika omalaatuisilla perusteilla?) Omalla alallani väitöstutkimusprosessi on tyystin erilainen, ja mikäli tuo kuvauksesi pitää jotenkin paikkansa, huomattavasti vaativampi. Meillä seminaarityökin vaatii enemmän omia valintoja kuin tuo kuvauksesi.
Mitä ihmeen väliä sillä väikkärin tasolla on? Pitääkö kaikkien olla jotain nobelisteja osoittaakseen, että on ihan normaaliälyinen ihminen?
Akateemisuus ei ole sama asia, kuin luulet. Minullakin on niin korkea pinnamäärä, että kaltaisten osuus on vain muutama prosentti ja puolet niistä jo samaa sukupuolta. Sitten suurin osa vakisuhteessa, tai muuten haluttomia suhteeseen.
En ole akateeminen, mutta sellaisen tutkinnon suorittaneita on enemän prosentuaalisesti kuin minua älykkäämpiä.
Kun 1-2 sadasta sinkusta olisi mahdollinen, niin harvassa ovat, kun pitäissi vielä vähän löytyä tykkäämistäkin. Sitten vielä se, että ne on niitä korkeastikoulutettuja jotka luulee kaikenlaista.