Joku palstan "akateemikko" taitaa provoilla HS:ssa: "Minulle ei löytynyt älykästä miestä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö oikea muoto olisi "Samassa intellektuellisessa asemassa"? BTW Tohtorin tutkinto, kuten mikään muukaan korkeakoulu-, tai akateeminen tutkinto ei takaa älykkyyttä. Tutkintohan on vain merkki sitä, että on pystynyt opettelemaan ulkoa ja muistamaan tenttiin asti jonkin ennalta sovitun jaada-jaadan, eli tällainen henkilö on oppinut, ei välttämättä älykäs.

Alun kanssa samaa mieltä, mutta ei se nyt noin mene että tohtorintutkinto olisi vain tenttimistä. Jos olisi, se olisi valtavan paljon helpompi. Tentithän ovat aivan marginaalisessa asemassa, suurin työ on itse tehtävä tutkimus. Eli sinänsä ei ole ulkoa pänttäämistä. Olisikin, niin olisi ollut tosi paljon helpompi!

Tuossa taitaa olla aika paljon vaihtelua alojen välillä. Väitöskirja voi olla esim. sellainen, että se perustuu haastatteluihin tai kyselylomakkeisiin. Tällöin siis työ on sitä, että lukee ensin hirmuisen määrän artikkeleita, tekee niistä yhteenvedon, tekee haastattelut/lomakkeet, vääntää tulokset jossain tilasto-ohjelmassa nättiin muotoon ja muotoilee sitten sopivat johtopäätökset. Paljon työtä, mutta vaatiiko suurta älykkyyttä?

Näissä ketjuissa on aina niin kovasti paljon näitä väittelemisen asiantuntijoita. Yleensä he tietävät kertoa, että väitöskirjan tekeminen ei oikeastaan vaadi paljon mitään ja että väitelleet ovat yleensä aika yksinkertaista porukkaa. Hieman tympeää näin tutkijan  näkjökulmasta.

Väitöskirjoja tehdään nykyään aika paljon, ja niitä on tottakai monentasoisia. Eivät kaikki ole niin nerokkaita, eivätkä kaikki jatka tohtorintutkinnosta eteenpäin itsenäiseen tutkijantyöhön.

Mutta tuo on kyllä aika vähettelevä ja pinnallisesti ymmärretty kuvaus siitä, mitä haastatteluaineiston analyysi voi olla. Eipä tuo "vääntää tilasto-ohjelmassa nättiin muotoon" anna kovin kattavaa eikä reilua kuvaa. Ei se, mikä väikkäri on mitenkin vaativa tai antoisa, ole kiinni siitä, millaista tutkimusaineisto on. Se on kiinni siitä, mitä aineistosta on saatu irti, ja itse asiassa jo siitä, miten aihe on osattu valita ja miten tutkimuskysymykset on asetettu ja miten aineisto on kerätty, esim.miten haastattelut on toteutettu jne.. Jos jotain ohjelmaa käytetään niin  se on vain tekninen apu. Ei se ohjelma sitä tutkimusta sinun puolestasi tee. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi syy miksi kannattaa etsiä se puoliso nuorena, opiskeluaikana. Köyhänä opiskelijana ei koulutustasot, varallisuus, usra, ym. asiat ole määrittelemässä ihmisen kelvollisuutta. Vanhempana sen oikean löytäminen vaikeutuu omien kriteerien kasvaessa ja kelvollisten joukko kutistuu.

Näinhän se taitaa mennä. Ne, jotka näin aikanaan toimivat, ovat perustaneet perheen ja edelleen yhdessä. Sen sijaan ne, jotka eivät halunneet sitoutua vaan elää itselleen, etsivät kuumeisesti paria itselleen ja alkavat olla jo hyvin epätoivoisiakin kun kumppani ei löydykään sormia napsauttamalla. Kaikilla valinnoilla on hintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edes lääkiksessä väitöskirjat eivät välttämättä ole mitään ruudinkeksijätasoa. Esim. annetaan eri ryhmille eri lääkkeitä, katsotaan miten niille käy ja väännetään niistä kivat käyrät ja kirjoitellaan niiden pohjalta artikkelit.

:'D Ja silti osa ihmisistä on niin tyhmiä etteivät pääse edes sisälle yliopistoihin yrityksistä huolimatta.

Yliopistoon sisään pääsy voi olla oikeasti vaikeampaa kuin se väitöskirjan teko, se on kuitenkin ihan erilaista osaamista. Ei väitöskirjaa varten tarvitse osata pilkuntarkasti ulkoa 1000 sivua kirjoja, vaan voit aina katsoa asiat lähteistä.

Heh. Jos kaikki , tai edes ne olellisimmat väitöskirjan asiat voisi katsoa lähteistä tai opetella jostain ulkoa, niin ei sitä koko väitöskirjaa tarvitsisi tehdä. Se olisi jo tehty. Väitöskirjan, ja muun tutkimustyön idea on  nimenomaan tehdä oma tutkimus, lähteet ovat sitten sen pohjustusta ja tukea. 

Täh? Et tainnut ymmärtää tuota edellista viestiä. Väitöskirjaa tehdessä ei ole tarve opetella ULKOA 1000 sivua kirjoja. Kun tarvitsee jotain tietoa, sen voi aina katsoa kirjasta, netistä tms (tai luoda itse uutta tietoa), mutta kukaan ei tule tenttaamaan jotain merkityksetöntä ulkoaopeteltavaa pilkkutietoa, kuten pääsykokeissa.

Kyllä minä ymmärsin viestisi oikein hyvin. Sen sisältö oli, että väitöskirjan tekeminen olisi helpompaa kuin pääsykokeen läpäiseminen koska pääsykokeessa täytyy oppia asioita ulkoa ja väikkäriä tehdessä ei. Viesti huvitti minua, koska väitöskirjaa tehdessä se vaikea asia on joku ihan muu. Se, että jonkun asian voi katsoa lähteestä eikä sitä tarvitse oppia ulkoa, ei paljoa auta kun olisi saatava se tutkimus kokonaisuudessaan tehtyä. Ulkoa opettelu olisi helpompaa, niinkuin joku tuolla totesikin. 

Ja toisaalta, kyllähän siinä nyt käytännössä tulee opeteltua hyvinkin paljon asioita myös ulkoa. Jonkun laajemman asian syvällinen ymmärtäminen käytännössä vaatii paljon ulkoa oppimista, eihän se muuten pysy päässä kasassa se ajatuksellinen kokonaisuus. Eikä voi joka kerta erikseen lähteä etsimään lähdettä kun pyörittelee sitä aihettaan. Menisi kohtuuttoman paljon aikaa pelkkään lähteiden etsimiseen. (: 

Ja johan se väitöstilasuudessa vaikuttaisi oudolta, jos väittelijä ei muistaisi alaansa ja aiheeseensa liittyviä tärkeitä asioita. No joo, äh, en tiedä miksi vaivaudun selittämään. Ne tietää jotka tietää, ja muita tuskin kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä nainen on selvästi käyttänyt aikansa vain opiskeluun. Sekin on ihan hieo asia sinänsä. Kuitenkin nyt kun hän on uurastanut ja valmis tohtori pitäisi mies saada siihen päälle ikäänkuin palkinnoksi. Eihän se näin mene.

Aivan väärin päätelty. Oikeammin kyseessä on varmasti nainen, joka on tykännyt alastaan ja halunnut tulla sen alan tutkijaksi. Sehän helposti vie tuohon ikään. Varmaan hän on myös käynyt ulkona, ehkä myös deittaillut ja seurustellut, mutta ei vain ole napannut. Sen oikean kohtaaminen on aika sattumapeliä. Hän on varmaan myös sellainen, että haluaa oikeasti olla onnellinen parisuhteessaan. Se, ken ottaa melkein kenet tahansa, ei ehkä ymmärrä sopivan ihmisen etsinnän logiikkaa. 

Älykkäät miehet löytävät helposti itselleen naisen. Älykäs nainen ei.

Ongelma on tutkimusmetodiikassa.

Älykäs nainen yrittää päästä miehen pään sisälle.

Älykäs mies yrittää päästä naisen housuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi syy miksi kannattaa etsiä se puoliso nuorena, opiskeluaikana. Köyhänä opiskelijana ei koulutustasot, varallisuus, usra, ym. asiat ole määrittelemässä ihmisen kelvollisuutta. Vanhempana sen oikean löytäminen vaikeutuu omien kriteerien kasvaessa ja kelvollisten joukko kutistuu.

Näinhän se taitaa mennä. Ne, jotka näin aikanaan toimivat, ovat perustaneet perheen ja edelleen yhdessä. Sen sijaan ne, jotka eivät halunneet sitoutua vaan elää itselleen, etsivät kuumeisesti paria itselleen ja alkavat olla jo hyvin epätoivoisiakin kun kumppani ei löydykään sormia napsauttamalla. Kaikilla valinnoilla on hintansa.

"...eivät halunneet sitoutua vaan elää itselleen..." Kuinka hassu ajatus. Niin kuin parisuhteessa eläminen ei olisi elämistä itselleen. Se on kuitenkin juuri sitäkin. Kyllähän parisuhteessa on valtavasti etuja, ihan säännöllisestä seksistä lähtien parempaan taloudelliseen asemaan. Parisuhde on osaltaan sen varmistamista, että saa itselleen mahdollisimman paljon hyötyä. Sen sijaan se, että elää yksin, on aikamoinen riskinotto, rohkeiden ja pelottomien valinta, usein monella tavalla korkeiden ihanteiden omaavien ihmisten valinta. Ja paradoksaalista kyllä, monesti yksinelävät ovat niitä suurimpia romantikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edes lääkiksessä väitöskirjat eivät välttämättä ole mitään ruudinkeksijätasoa. Esim. annetaan eri ryhmille eri lääkkeitä, katsotaan miten niille käy ja väännetään niistä kivat käyrät ja kirjoitellaan niiden pohjalta artikkelit.

:'D Ja silti osa ihmisistä on niin tyhmiä etteivät pääse edes sisälle yliopistoihin yrityksistä huolimatta.

Yliopistoon sisään pääsy voi olla oikeasti vaikeampaa kuin se väitöskirjan teko, se on kuitenkin ihan erilaista osaamista. Ei väitöskirjaa varten tarvitse osata pilkuntarkasti ulkoa 1000 sivua kirjoja, vaan voit aina katsoa asiat lähteistä.

Heh. Jos kaikki , tai edes ne olellisimmat väitöskirjan asiat voisi katsoa lähteistä tai opetella jostain ulkoa, niin ei sitä koko väitöskirjaa tarvitsisi tehdä. Se olisi jo tehty. Väitöskirjan, ja muun tutkimustyön idea on  nimenomaan tehdä oma tutkimus, lähteet ovat sitten sen pohjustusta ja tukea. 

Täh? Et tainnut ymmärtää tuota edellista viestiä. Väitöskirjaa tehdessä ei ole tarve opetella ULKOA 1000 sivua kirjoja. Kun tarvitsee jotain tietoa, sen voi aina katsoa kirjasta, netistä tms (tai luoda itse uutta tietoa), mutta kukaan ei tule tenttaamaan jotain merkityksetöntä ulkoaopeteltavaa pilkkutietoa, kuten pääsykokeissa.

Kyllä minä ymmärsin viestisi oikein hyvin. Sen sisältö oli, että väitöskirjan tekeminen olisi helpompaa kuin pääsykokeen läpäiseminen koska pääsykokeessa täytyy oppia asioita ulkoa ja väikkäriä tehdessä ei. Viesti huvitti minua, koska väitöskirjaa tehdessä se vaikea asia on joku ihan muu. Se, että jonkun asian voi katsoa lähteestä eikä sitä tarvitse oppia ulkoa, ei paljoa auta kun olisi saatava se tutkimus kokonaisuudessaan tehtyä. Ulkoa opettelu olisi helpompaa, niinkuin joku tuolla totesikin. 

Ja toisaalta, kyllähän siinä nyt käytännössä tulee opeteltua hyvinkin paljon asioita myös ulkoa. Jonkun laajemman asian syvällinen ymmärtäminen käytännössä vaatii paljon ulkoa oppimista, eihän se muuten pysy päässä kasassa se ajatuksellinen kokonaisuus. Eikä voi joka kerta erikseen lähteä etsimään lähdettä kun pyörittelee sitä aihettaan. Menisi kohtuuttoman paljon aikaa pelkkään lähteiden etsimiseen. (: 

Ja johan se väitöstilasuudessa vaikuttaisi oudolta, jos väittelijä ei muistaisi alaansa ja aiheeseensa liittyviä tärkeitä asioita. No joo, äh, en tiedä miksi vaivaudun selittämään. Ne tietää jotka tietää, ja muita tuskin kiinnostaa. 

Niin, pilkuntarkka ulkoaopettelu (jota tietyillä aloilla pääsykokeen läpäiseminen vaatii), voi tuntua vaikeammalta kuin väitöskirjan teko, koska ne on niin eri tyyppisiä. Se, jolle aivoton ulkoluku tuottaa vaikeuksia, voi kokea asian näin. Se, joka oppii helposti ulkoa, ei koe asiaa näin. Miksi vänkäät vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi syy miksi kannattaa etsiä se puoliso nuorena, opiskeluaikana. Köyhänä opiskelijana ei koulutustasot, varallisuus, usra, ym. asiat ole määrittelemässä ihmisen kelvollisuutta. Vanhempana sen oikean löytäminen vaikeutuu omien kriteerien kasvaessa ja kelvollisten joukko kutistuu.

Näinhän se taitaa mennä. Ne, jotka näin aikanaan toimivat, ovat perustaneet perheen ja edelleen yhdessä. Sen sijaan ne, jotka eivät halunneet sitoutua vaan elää itselleen, etsivät kuumeisesti paria itselleen ja alkavat olla jo hyvin epätoivoisiakin kun kumppani ei löydykään sormia napsauttamalla. Kaikilla valinnoilla on hintansa.

Ihanko oikeasti väität, että tunnet vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ovat löytäneet rakkauden nuorena ja ovat edelleen yhdessä, ja niitä, jotka eivät ole ikinä olleet kenenkään kanssa?

Minun muistikuvani on, että ne ystäväni, jotka nyt 35+ ovat sinkkuja, olivat kyllä jo 20 vuotta sitten seurustelusuhteessa. Tai päinvastoin.

Kylläpä te olette sitten peppukipeää sakkia.

Mikä siinä on ettei tässä maassa saa sanoa olevansa mitään positiivista.

Et saa sanoa olevasi kaunis, et saa sanoa olevasi älykäs, et saa sanoa olevasi erityisen kiltti tai herkkä.

Heti on turpa sylkeä roiskuen kaikki mammat huutamassa, kuinka olet hankala ja paska valehtelija.

Itse olen joskus yrittänyt seurustella itseäni tyhmemmän miehen kanssa, ja voin kertoa että se oli täyttä helvettiä. Aivan kuin lapsen kanssa olisit ollut suhteessa.

Kyllä ihmisellä on oikeus vaatia tasoistaan seuraa. (älkää puuttuko tuohon vaatia sanaan, tai käsittäkö sitä tahallaan väärin)

Liian paljon on tällä palstalla saanut lukea Uliuli-naisten kertomuksia ihmissaastatason ukoistaan ja siitä kuinka erota ei voi.

Kiva kun edes jollain naisella on jotkut kriteerit miehelleen.

Kuulin kerran kahvilassa kun joku akateeminen nainen valitti miespuoliselle seuralaiselleen, että viimeisimmässä suhteessa ongelmana oli kun mies oli käynyt vain amiksen. Kuulemma ei saanut tasoistaan juttuseuraa. Huvittavaa :D

Vierailija kirjoitti:

Kuulin kerran kahvilassa kun joku akateeminen nainen valitti miespuoliselle seuralaiselleen, että viimeisimmässä suhteessa ongelmana oli kun mies oli käynyt vain amiksen. Kuulemma ei saanut tasoistaan juttuseuraa. Huvittavaa :D

Kyllä lika barn lekar best. Jos ei ole mitään yhteisiä keskustelunaiheita eikä kiinnostu samoista asioista, ei suhteesta tule mitään. Tyhmyys ei ole se termi, mutta jos toinen on kiinnostunut vain kaljasta ja lätkästä ja toinen aivan muusta, ei ole helppoa aina tehdä kompromissia. Toisaalta parisuhdemarkkinoilla voi tyytyä toiseksi parhaaseen ihan rahan takia. Jos duunari tienaa puolet enmmän, kuin akateeminen pätkätyöläinen, voi duunarikin tuntua kohtuulliselta vaihtoehdolta. Itse ihmettelen suhteita, joissa jompi kumpi on kuin lapsen tasolla, jota toinen huoltaa ja puhuukin kuin vajaaälyiselle. Itse tarvitsen kumppanin, joka ymmärtää yhteiskunnallisia ja tieteellisiä tosiasiaoista eikä tarvitse vääntää rautalangasta. 

Käsi sydämellä, kuinka moni kunnianhimoton mies haluaa parisuhteeseen, jossa hän edustaa kotijoukkoja naisen luodessa uraa ja käydessä ulkomailla konferensseissa? Kuinka moni perustyötä tekevä ja kotikaupungissa ainoastaan viihtyvä mies haluaa naisen, jolla on kaikenlaisia unelmia ja yritys toteuttaa niitä? Väittäisin, että nämä ongelmat eivät ole ainoastaan naisista lähtöisiä, vaan yhä vallalla olevista sukupuolirooleista. Nainen voisi olla tyytyväinen tällaiseen suhteeseen, mutta mies ei. Toisinpäinhän näitä on ollut maailman sivu. Mies suorittaa ja unelmoi ja nainen on turvallinen puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämellä, kuinka moni kunnianhimoton mies haluaa parisuhteeseen, jossa hän edustaa kotijoukkoja naisen luodessa uraa ja käydessä ulkomailla konferensseissa? Kuinka moni perustyötä tekevä ja kotikaupungissa ainoastaan viihtyvä mies haluaa naisen, jolla on kaikenlaisia unelmia ja yritys toteuttaa niitä? Väittäisin, että nämä ongelmat eivät ole ainoastaan naisista lähtöisiä, vaan yhä vallalla olevista sukupuolirooleista. Nainen voisi olla tyytyväinen tällaiseen suhteeseen, mutta mies ei. Toisinpäinhän näitä on ollut maailman sivu. Mies suorittaa ja unelmoi ja nainen on turvallinen puoliso.

Onko ulkomaisissa konferensseissa käynti joku uran huipentuma vai! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämellä, kuinka moni kunnianhimoton mies haluaa parisuhteeseen, jossa hän edustaa kotijoukkoja naisen luodessa uraa ja käydessä ulkomailla konferensseissa? Kuinka moni perustyötä tekevä ja kotikaupungissa ainoastaan viihtyvä mies haluaa naisen, jolla on kaikenlaisia unelmia ja yritys toteuttaa niitä? Väittäisin, että nämä ongelmat eivät ole ainoastaan naisista lähtöisiä, vaan yhä vallalla olevista sukupuolirooleista. Nainen voisi olla tyytyväinen tällaiseen suhteeseen, mutta mies ei. Toisinpäinhän näitä on ollut maailman sivu. Mies suorittaa ja unelmoi ja nainen on turvallinen puoliso.

Onko ulkomaisissa konferensseissa käynti joku uran huipentuma vai! :)

No arvasin että tuohon tartutaan mutta yritin vain tuoda esiin sen että toinen matkustaa, tapaa ihmisiä, on innoissaan työstään jne samalla kun toisen työn kohokohta on kotisoh alle pääsy. Mitkä kummatkin ihan hyvä juttu, jokainen päättää itse mitä työltään ja elämältään haluaa. Mutta pointtini oli se, että tämä yhtälö toimii vain yhteen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin kerran kahvilassa kun joku akateeminen nainen valitti miespuoliselle seuralaiselleen, että viimeisimmässä suhteessa ongelmana oli kun mies oli käynyt vain amiksen. Kuulemma ei saanut tasoistaan juttuseuraa. Huvittavaa :D

Kyllä lika barn lekar best. Jos ei ole mitään yhteisiä keskustelunaiheita eikä kiinnostu samoista asioista, ei suhteesta tule mitään. Tyhmyys ei ole se termi, mutta jos toinen on kiinnostunut vain kaljasta ja lätkästä ja toinen aivan muusta, ei ole helppoa aina tehdä kompromissia. Toisaalta parisuhdemarkkinoilla voi tyytyä toiseksi parhaaseen ihan rahan takia. Jos duunari tienaa puolet enmmän, kuin akateeminen pätkätyöläinen, voi duunarikin tuntua kohtuulliselta vaihtoehdolta. Itse ihmettelen suhteita, joissa jompi kumpi on kuin lapsen tasolla, jota toinen huoltaa ja puhuukin kuin vajaaälyiselle. Itse tarvitsen kumppanin, joka ymmärtää yhteiskunnallisia ja tieteellisiä tosiasiaoista eikä tarvitse vääntää rautalangasta. 

Jos kuvittelet, että duunarimiehet ovat kiinnostuneita ainoastaan kaljasta ja lätkästä tjsp, on sivistyksessäsi melkoinen aukko.

Vai onko muka niin, että akateemiset pariskunnat keskustelevat älykkäästi vain akateemisista asioista?

Eikö riitäkään, että amismies on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, politiikasta yleisesti, tieteestä yleisellä tasolla, ravinnosta ja kulttuurista?

Kyllä meitäkin on. Meitä, jotka olemme kiinnostuneita monista aiheista ja alueista.

Harvoin tulee itselleni vastaan niin sivistynyttä ihmistä etten kykenisi keskustelemaan  vaikka mistä.

Yleensä aluksi riittää kun on kiinnostunut tämän tekemisistä ja harrasteista.

Näillä amispohjilla mennään.

Vierailija kirjoitti:

"Olen kohta 35-vuotias korkeasti koulutettu nainen. Minulla on tohtorin tutkinto, mutta se ei takaa minulle töitä."

Jos ei löydä töitä eikä miestä, voisiko syytä olla myös itsessä?

No ei tietenkään. Töistä ja hyvistä miehistä on pulaa. Niin tuttua molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen kohta 35-vuotias korkeasti koulutettu nainen. Minulla on tohtorin tutkinto, mutta se ei takaa minulle töitä."
Jos ei löydä töitä eikä miestä, voisiko syytä olla myös itsessä?

sanoikos hän ettei löydä miestä? E, vaan hän ei löydä riittävän älykästä miestä itselleen. Siis sellaista joka haluaa myös hänet, ja lapsen, ja lapsen juuri NYT! 
Ja tämä on niin totta ja niin tyypillinen tilanne. Olen ollut itse samassa suossa,. Biologinen kello lyö päähän, mutta halukasta RIITTÄVÄN (edes minimaalisen sopivaa) kumppania ei ole, joka MYÖS haluaisi lapsia juuri nyt eikä huomenna. Itsekin ajattelin sillin tuossa iässä että menee vaan nettiin ja ottaa kenet tahansa ja alkaa tekemään lasta. Mutta todellisuudessa ei se vaan niin toimikaan. Sekin on luonnon laki että jos joku ei säväytä niin ei sitä voi väkisin alkaa teeskentelemäänkään. Ja sitten pilaisi sen tulevaisuudessa tapahtuvan mahdollisen tosi rakkaudenkin jos tekisi huonon valinnan jota katuisi aina. Kyllä se oikea rakkauskin voi osua kodalle tuolle naiselle, sitten JOSKUS tulevaisuudessa, mutta ei nyt. Eli on valittava sen odottelu yksin ja lapsettomuus, tai lapsi nyt jonkun kanssa.
Tuossa iässä ne hyvät eronneet miehet on jo tehneet 3 lasta eivätkä halua enempää.

Olisko myös niin, ettei pitkään sinkkuna elänyt, tapoihinsa piintynyt akateeminen nainen säväytä parisuhdemarkkinoilla? Kun seurasi ensitreffit alttarilla ohjelmassa sen turkulaisen kieltenopettajan pariutumisyritystä tuli tuo mieleen. Omat tavat olivat ne oikeat, mies siivosi kämppäänsä kehnosti (vaikka aika siistiltä vaikutti), asui kauheassa paikassa, harrasti tylsiä asioita, ei ottanut tarpeeksi huomioon naista, naisenhan ei tarvitse ottaa miestä huomioon, se olisi alistuvaa passausta... Jos kolmekymppisenä yrittää pariutua eikä omaa parisuhdetaitoja juuri minkään vertaa voi tosiaan olla vaikeaa löytää sopivaa. Ja ehkä silloin tuo sinkkuus ja öapsettomuus on kaikille pitemmällä tähtäimellä hyvä juttu, niistä omista tavoista ja tottumuksista joutuisi joustamaan myös lapsen vuoksi.

Miten tämä liittyi akateemisuuteen?

Noilla maisterin- tai tohtorinpaperit hankkineilla sinkkunaisilla näyttää olevan tiukat fiksaatiot potentiaalisen kumppanin koulutustasosta, vähemmän tajua siitä mikä oikeasti parisuhteessa on tärkeää. Yhteiset arvot ovat tärkeitä, ainakin osittain samanlaiset kiinnostuksen kohteet kyllä, mutta luonteet, tulevaisuuden toiveet, halu tehdä yhdessä parisuhdetta jne ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä. Pelkkään koulutukseen tuijottaminen on kehno strategia etsiä itselle sopivaa kumppania, samoin on täydellisen "sielunsukulaisuuden" etsiminen täsmälleen samanlaisen koulutustaustan omaavista ihmisistä. Mutta siinä mielessä olet oikeassa ettei tuo fiksaatio epääolennaisiin asioihin ole pelkästään akateemisten sinkkujen ongelma, vähemmän koulutetuilla sinkuilla vaan kriteerit voi olla erilaiset (pitkä, ehdottomasti ruskeat silmät, oikeanlainen pukeutumistyyli jne). Kun sitä kumppania etsittäisiin enemmän samoilla kriteereillä kuin etsitään kämppiksiä - ulkonäkö tai koulutus on toissijainen mutta monissa arjessa hankaavissa asioissa kannattaa olla samoilla linjoilla ja se yhteinen sävel täytyy löytyä heti.

Tuossa äskeisessä viestissä puhuttiin tapoihin piintymisestä eikä vaatimuksista kumppanin suhteen. Puhuttiin vääränlaisesta siivoamisesta ja asuinpaikasta ja harrastuksesta. Kysyin, miten nämä liittyvät akateemisuuteen ja sinä selität nyt vain siitä, miten koulutetut naiset usein vaativat koulutetun miehen kumppanikseen. Puhut ihan asian vierestä. Minusta tuo tapojen pinttyminen voi liittyä myös ei-akateemisiin pitkään sinkkuna olleisiin. Akateemisuus ei liity tapojen pinttymiseen pätkääkään eikä myöskään tuo vastauksesi kumppanin koulutus- tai ulkonäkövaatimusten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö oikea muoto olisi "Samassa intellektuellisessa asemassa"? BTW Tohtorin tutkinto, kuten mikään muukaan korkeakoulu-, tai akateeminen tutkinto ei takaa älykkyyttä. Tutkintohan on vain merkki sitä, että on pystynyt opettelemaan ulkoa ja muistamaan tenttiin asti jonkin ennalta sovitun jaada-jaadan, eli tällainen henkilö on oppinut, ei välttämättä älykäs.

Alun kanssa samaa mieltä, mutta ei se nyt noin mene että tohtorintutkinto olisi vain tenttimistä. Jos olisi, se olisi valtavan paljon helpompi. Tentithän ovat aivan marginaalisessa asemassa, suurin työ on itse tehtävä tutkimus. Eli sinänsä ei ole ulkoa pänttäämistä. Olisikin, niin olisi ollut tosi paljon helpompi!

Tuossa taitaa olla aika paljon vaihtelua alojen välillä. Väitöskirja voi olla esim. sellainen, että se perustuu haastatteluihin tai kyselylomakkeisiin. Tällöin siis työ on sitä, että lukee ensin hirmuisen määrän artikkeleita, tekee niistä yhteenvedon, tekee haastattelut/lomakkeet, vääntää tulokset jossain tilasto-ohjelmassa nättiin muotoon ja muotoilee sitten sopivat johtopäätökset. Paljon työtä, mutta vaatiiko suurta älykkyyttä?

Näissä ketjuissa on aina niin kovasti paljon näitä väittelemisen asiantuntijoita. Yleensä he tietävät kertoa, että väitöskirjan tekeminen ei oikeastaan vaadi paljon mitään ja että väitelleet ovat yleensä aika yksinkertaista porukkaa. Hieman tympeää näin tutkijan  näkjökulmasta.

Väitöskirjoja tehdään nykyään aika paljon, ja niitä on tottakai monentasoisia. Eivät kaikki ole niin nerokkaita, eivätkä kaikki jatka tohtorintutkinnosta eteenpäin itsenäiseen tutkijantyöhön.

Mutta tuo on kyllä aika vähettelevä ja pinnallisesti ymmärretty kuvaus siitä, mitä haastatteluaineiston analyysi voi olla. Eipä tuo "vääntää tilasto-ohjelmassa nättiin muotoon" anna kovin kattavaa eikä reilua kuvaa. Ei se, mikä väikkäri on mitenkin vaativa tai antoisa, ole kiinni siitä, millaista tutkimusaineisto on. Se on kiinni siitä, mitä aineistosta on saatu irti, ja itse asiassa jo siitä, miten aihe on osattu valita ja miten tutkimuskysymykset on asetettu ja miten aineisto on kerätty, esim.miten haastattelut on toteutettu jne.. Jos jotain ohjelmaa käytetään niin  se on vain tekninen apu. Ei se ohjelma sitä tutkimusta sinun puolestasi tee. 

Monet väikkärit, ainakin mitä lääkiksessä olen nähnyt, ovat oikeastaan vain yksi kurssi johon liittyy harjoitustyö, laajempi tosin mutta laadullisesti näin.

Aihe annetaan. Aineistonkeruumenetelmät annetaan. Statistisissa analyysimenetelmissä auttaa parhaassa tapauksessa joku tilastotieteilijä ja pahimmassa tapauksessa menetelmä kopsataan jostain artikkelista. Kummassakaan tapauksessa ei (osata) arvioida itse onko menetelmä sopiva ja voidaanko tuloksista vetää johtopäätöksiä. Tällaisen työn jälkeen herää usein kysymys, mikä on ollut väittelijän oma tieteellinen kontribuutio.

No, väitöksen jälkeen väittelijä hallitsee ainakin yhden asian elämässään ja voi hakea duuneja joihin väikkäri edellytetään (erikoistuminen). Siihen se tieteenteko useimmilla loppuukin, eli kiinnostusta itse tieteeseen ja uuden etsimiseen ei ole eikä ole koskaan ollutkaan.

Taitaa olla kyseessä myös ei-niin-kaunis nainen. Meillä älykkäillä (ainakin komeilla) tohtorismiehillä on nykyään sen verran paljon kysyntää että on varaa mistä valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen kohta 35-vuotias korkeasti koulutettu nainen. Minulla on tohtorin tutkinto, mutta se ei takaa minulle töitä."

Jos ei löydä töitä eikä miestä, voisiko syytä olla myös itsessä?

No ei tietenkään. Töistä ja hyvistä miehistä on pulaa. Niin tuttua molemmat.

"Olen 35 vuotias, missä hyvät miehet on?"

Ne on olleet jo 10 vuotta vakavassa ihmissuhteessa, ja niillä on jo 5 vuotias lapsikin sen kumppaninsa kanssa. Saati sitten pääkaupunkiseudulla on muutenkin ylitarjontaa koulutetuista naisista.