Joku palstan "akateemikko" taitaa provoilla HS:ssa: "Minulle ei löytynyt älykästä miestä"

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuollaisen pienipalkkaisen pätkätyöläisakateemisen nimenomaan kannattaisi ottaa esim. putkimies? Tällöin voisi turvallisin mielin ruveta perhettä perustamaan, kun mies pystyy elättämään perheen.

Ja sitten voi hyvillä mielin odottaa miten haukutaan nirson sijaan loiseksi. Ymmärrätkö ollenkaan, että mitä tahansa koulutettu nainen tekee se on lähtökohtaisesti muiden mielestä väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen kohta 35-vuotias korkeasti koulutettu nainen. Minulla on tohtorin tutkinto, mutta se ei takaa minulle töitä."

Jos ei löydä töitä eikä miestä, voisiko syytä olla myös itsessä?

sanoikos hän ettei löydä miestä? E, vaan hän ei löydä riittävän älykästä miestä itselleen. Siis sellaista joka haluaa myös hänet, ja lapsen, ja lapsen juuri NYT! 

Ja tämä on niin totta ja niin tyypillinen tilanne. Olen ollut itse samassa suossa,. Biologinen kello lyö päähän, mutta halukasta RIITTÄVÄN (edes minimaalisen sopivaa) kumppania ei ole, joka MYÖS haluaisi lapsia juuri nyt eikä huomenna. Itsekin ajattelin sillin tuossa iässä että menee vaan nettiin ja ottaa kenet tahansa ja alkaa tekemään lasta. Mutta todellisuudessa ei se vaan niin toimikaan. Sekin on luonnon laki että jos joku ei säväytä niin ei sitä voi väkisin alkaa teeskentelemäänkään. Ja sitten pilaisi sen tulevaisuudessa tapahtuvan mahdollisen tosi rakkaudenkin jos tekisi huonon valinnan jota katuisi aina. Kyllä se oikea rakkauskin voi osua kodalle tuolle naiselle, sitten JOSKUS tulevaisuudessa, mutta ei nyt. Eli on valittava sen odottelu yksin ja lapsettomuus, tai lapsi nyt jonkun kanssa.

Tuossa iässä ne hyvät eronneet miehet on jo tehneet 3 lasta eivätkä halua enempää.

Kauan ajattelit varata aikaa siihen kumppaniin tutustumiseen ja parisuhteen rakentamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan tuo tohtorinainen on. Jokainen akateemisesti koulutettu nainen tietää, ettei niitä akateemisia miehiä riitä kaikille. Tämän voi ihan todeta ekojen opiskelijabileiden sukupuolijakaumasta. Tai minkä vaan huippulukion vanhojen tansseista. Esim. Itse olen aina ollut akateemisen miehen kanssa, mutta ekan ja tokan puolison välissä meni lähes 10 vuotta sinkkuna, sillä yhtäkään fiksua vapaata miestä ei tullut vastaan. Akateemisia viehättäviä sinkkunaisia oli ystäväpiirissä samaan aikaan varmaan tusina. Sen sijaan esim. Ex- puolisoni ( tohtori ) ei ole ollut päivääkään sinkkuna sitten lukiovuosien, aina on ollut ottajia jonoksi asti...

Akateeminen nainen ja täysi pöllö. Jos ainoa kriteeri on se akateeminen ura, niin akateemisella, jos kellä on varaa lähteä etsimään isommasta poolista kuin oman osakunnan karkeloista tai oppiaineen vuosijuhlista. Kansainvälinen akateeminen maailma tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja pakkoko se on pelkästään oman vuosikurssin miehiä kytätä. Olen itse akateeminen ja kaksin kertainen tohtorinna, hyvin on tohtoreita riittänyt, menekkiä olisi ollut vaikken ole koskaan sinkkuna ollutkaan. Vai onko tämä joku maaseutuakateemisten ongelma pelkästään?

Jep. Täysi pöllö varmasti akateemisessa maailmassa, mutta ihan olen kuitenkin Helsingin yliopistosta valmistunut ja Helsingin työmarkkinoille omalle alalle työllistynyt ja parikymmentä vuotta uraa tehnyt ihminen. Ei minulle tärkeää ole se oppiarvo eikä mahdollinen älykkyys itsessään, vaan ne luonteenpiirteet ja arvomaailma jotka saavat nuoren ihmisen akateemisten opintojen pariin. Kysymys kuuluukin, että miksi Ihminen EI kouluttaudu? Ja tämän kysymyksen vastaus on se syy, miksi kaikki seurustelukumppanini ovat olleet akateemisia, vaikka ei se akateemisuus minulle sinänsä mikään "valintakriteeri " koskaan ole ollut. Itse asiassa kaikki teiniaikojen ihastuksetkin päätyivät myöhemmin akateemisiksi, mistä sitten ikinä johtuukaan.

Sama. Minullekin koulutukseen liittyvät arvot ovat olleet erittäin tärkeä parinvalintakriteeri. Älykkyys tulee usein sen mukana, että haluaa oppia, tutkia, ymmärtää. Tällaisia miehiä on kuitenkin maailma pullollaan, jos ei rajaa kriteereitään pöllöllä tavalla liian pieneen marginaaliin. Jos ei Helsingistä löydy, niin mikä estää katsomasta vaikkapa Lontoon tai Tukholman yliopistopiireistä. Kontaktien puute? Aloitteellisuuden ongelma? Entäpä olisiko vaikka 5 vuotta vanhemmissa vapaita miehiä? 10 vuotta? Nuoremmissa? Eri akateeminen ala?

On myös olemassa paljon älykkäitä, jotka eivät kouluttaudu, sillä he eivät ole saaneet tukea kotoa sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö oikea muoto olisi "Samassa intellektuellisessa asemassa"? BTW Tohtorin tutkinto, kuten mikään muukaan korkeakoulu-, tai akateeminen tutkinto ei takaa älykkyyttä. Tutkintohan on vain merkki sitä, että on pystynyt opettelemaan ulkoa ja muistamaan tenttiin asti jonkin ennalta sovitun jaada-jaadan, eli tällainen henkilö on oppinut, ei välttämättä älykäs.

Alun kanssa samaa mieltä, mutta ei se nyt noin mene että tohtorintutkinto olisi vain tenttimistä. Jos olisi, se olisi valtavan paljon helpompi. Tentithän ovat aivan marginaalisessa asemassa, suurin työ on itse tehtävä tutkimus. Eli sinänsä ei ole ulkoa pänttäämistä. Olisikin, niin olisi ollut tosi paljon helpompi!

Tuossa taitaa olla aika paljon vaihtelua alojen välillä. Väitöskirja voi olla esim. sellainen, että se perustuu haastatteluihin tai kyselylomakkeisiin. Tällöin siis työ on sitä, että lukee ensin hirmuisen määrän artikkeleita, tekee niistä yhteenvedon, tekee haastattelut/lomakkeet, vääntää tulokset jossain tilasto-ohjelmassa nättiin muotoon ja muotoilee sitten sopivat johtopäätökset. Paljon työtä, mutta vaatiiko suurta älykkyyttä?

AINOA syy siihen ettei miestä löydy, on oma hankala luonne.

Amen plodtis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuollaisen pienipalkkaisen pätkätyöläisakateemisen nimenomaan kannattaisi ottaa esim. putkimies? Tällöin voisi turvallisin mielin ruveta perhettä perustamaan, kun mies pystyy elättämään perheen.

Ja sitten voi hyvillä mielin odottaa miten haukutaan nirson sijaan loiseksi. Ymmärrätkö ollenkaan, että mitä tahansa koulutettu nainen tekee se on lähtökohtaisesti muiden mielestä väärin?

Ainakin tuollainen valittaminen ja naiskunnan häpäisy typerillä vaateillaan on väärin.

Edes lääkiksessä väitöskirjat eivät välttämättä ole mitään ruudinkeksijätasoa. Esim. annetaan eri ryhmille eri lääkkeitä, katsotaan miten niille käy ja väännetään niistä kivat käyrät ja kirjoitellaan niiden pohjalta artikkelit.

Voi olla niinkin että akateeminen pätkätyö ei älykkäitä miehiä hirveästi kiinnosta, jättävät siksi tohtorin tutkinnon suorittamatta ja keskittyvät tuottavaan toimintaan. Tosin tuo keskustelu ei koskaan ole yhteiskunnan oikeiden ylläpitäjien ja akateemisten haihattelijoiden välillä oikein johtanut varsinaisiin naimapuuhiin, enempi menee riitelyksi.

Älykäs mielipide sinänsä että hedelmöitys hoidetaan omasta pussista eikä muiden piikkiin.

Feministeillr tiedoksi että ainoa tasa-arvo-ongelma on se, ettei miehet voi hankkia hedelmöityshoitoja ja jälkeläisiä ilman naista edes rahalla.

Voisin kuvitella että esim. ylioppilaspohjainen menestyvä yrittäjämies ja akateeminen nainen voisivat hyvinkin olla luonteeltaan samantyyppisiä: kunnianhimoisia, pitkäjänteisiä jne. Miksi rajata pois vaihtoehtoja vaatimalla juuri akateemista?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa täällä näitä väitteitä että tohtorintutkinnolla olisi jotain väliä parimarkkinoilla.

Itse tohtorina, ja suvusta ja sosiaalisista piireistä joissa oikeastaan kaikilla on tohtorintutkinto, niin voin kyllä sanoa että eihän sillä ole oikeasti mitään väliä muuta kuin akateemisella uralla. Oma mies ei ole tohtori eikä sillä ole pienintäkään väliä. Minua monissa asioissa viisaampi ja saavuttanut paljon. Ja niitä tohtorimiehiäkin olisi kyllä ollut joukoittain, mutta eihän sitä nyt jonkun tutkinnon perusteella valitse paria.

Se on vain sellainen kiva juttu, vähän kuin jos olisi juossut maratonin, mutta muuten se ei vaikuta elämään ollenkaan.

Ja ainoa missä se vaikuttaa, eli akateeminen ura, niin sehän on tosi vaatimaton tutkinto siellä, eli vasta sen jälkeen se uran luominen vasta alkaa. Eli se on tavallaan vasta nollapiste, jonka jälkeen vasta aletaan laskea saavutuksia.

Toisena tohtorinaisena aivan samaa mieltä. Aika monet kunnianhimoiset ja älykkäät miehet eivät jää yliopistolle tekemään jatkotutkintoja vaan tekevät uraa esim. yrityselämässä. Ja noita "kaksinkertaisia tohtorinnoja" ja heidän ylpelyitään en ihan ymmärrä. Nainen jolla on aivot, eikä pitäisi keskittyä tekemään se oma ura eikä ylpeilemään miehen ansioilla? Olen ollut naimisissa akateemisen väitelleen kanssa, nykyään keskiasteen koulutuksen omaavan miehen kanssa. Molemmat älykkäitä ja kunnianhimoisia kuten itsekin ja oma ura on edennyt molempien rinnalla. Ihmeellinen ajatusvääntymä täällä tuo, että pelkkä koulutus kertoisi ihmisen älykkyyden. Vaikka keskiarvoisesti voi ollakin, joitakin täysin tomppeleita tohtoriopiskelijoita ohjanneena voin sanoa ettei aina taida näin olla.

Tulee mieleen se "opettaja ragee" videolla ollut nainen joka huutaa teineille että "Minä olen lisensiaatti!! Muut opettajat ovat vaan maistereita!!!".

Mä olen aivan ihmeissäni näistä vastauksista! Arviolta 90% miehistä on kykenemättömiä kunnollisiksi isiksi, (mikä käy varsin hyvin ilmi tätäkin palstaa lukiessa!) niin ymmärrän kyllä jutun naista enemmän kuin hyvin! Oikeasti kaikkien naisten tulisi nostaa rimaa miesten suhteen ja paljon! Liian monelle tuntuu kelpaavan ihan kuka tahansa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen kohta 35-vuotias korkeasti koulutettu nainen. Minulla on tohtorin tutkinto, mutta se ei takaa minulle töitä."

Jos ei löydä töitä eikä miestä, voisiko syytä olla myös itsessä?

sanoikos hän ettei löydä miestä? E, vaan hän ei löydä riittävän älykästä miestä itselleen. Siis sellaista joka haluaa myös hänet, ja lapsen, ja lapsen juuri NYT! 

Ja tämä on niin totta ja niin tyypillinen tilanne. Olen ollut itse samassa suossa,. Biologinen kello lyö päähän, mutta halukasta RIITTÄVÄN (edes minimaalisen sopivaa) kumppania ei ole, joka MYÖS haluaisi lapsia juuri nyt eikä huomenna. Itsekin ajattelin sillin tuossa iässä että menee vaan nettiin ja ottaa kenet tahansa ja alkaa tekemään lasta. Mutta todellisuudessa ei se vaan niin toimikaan. Sekin on luonnon laki että jos joku ei säväytä niin ei sitä voi väkisin alkaa teeskentelemäänkään. Ja sitten pilaisi sen tulevaisuudessa tapahtuvan mahdollisen tosi rakkaudenkin jos tekisi huonon valinnan jota katuisi aina. Kyllä se oikea rakkauskin voi osua kodalle tuolle naiselle, sitten JOSKUS tulevaisuudessa, mutta ei nyt. Eli on valittava sen odottelu yksin ja lapsettomuus, tai lapsi nyt jonkun kanssa.

Tuossa iässä ne hyvät eronneet miehet on jo tehneet 3 lasta eivätkä halua enempää.

Olisko myös niin, ettei pitkään sinkkuna elänyt, tapoihinsa piintynyt akateeminen nainen säväytä parisuhdemarkkinoilla? Kun seurasi ensitreffit alttarilla ohjelmassa sen turkulaisen kieltenopettajan pariutumisyritystä tuli tuo mieleen. Omat tavat olivat ne oikeat, mies siivosi kämppäänsä kehnosti (vaikka aika siistiltä vaikutti), asui kauheassa paikassa, harrasti tylsiä asioita, ei ottanut tarpeeksi huomioon naista, naisenhan ei tarvitse ottaa miestä huomioon, se olisi alistuvaa passausta... Jos kolmekymppisenä yrittää pariutua eikä omaa parisuhdetaitoja juuri minkään vertaa voi tosiaan olla vaikeaa löytää sopivaa. Ja ehkä silloin tuo sinkkuus ja öapsettomuus on kaikille pitemmällä tähtäimellä hyvä juttu, niistä omista tavoista ja tottumuksista joutuisi joustamaan myös lapsen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aivan ihmeissäni näistä vastauksista! Arviolta 90% miehistä on kykenemättömiä kunnollisiksi isiksi, (mikä käy varsin hyvin ilmi tätäkin palstaa lukiessa!) niin ymmärrän kyllä jutun naista enemmän kuin hyvin! Oikeasti kaikkien naisten tulisi nostaa rimaa miesten suhteen ja paljon! Liian monelle tuntuu kelpaavan ihan kuka tahansa!

Ootko jo hommannu monta kissaa? Vai kenties koiran.

Yhteiskunnan tulisi varata miestohtoreista kiintiö naistohtoreille, ettei heille tulisi vastaan tällaista lasikattoa.

Vihreät voisivat edistää lainsäädäntöä tämän ongelman poistamiseksi.

Kumppani ei ole kuulu automaattisesti sen enempää lassukalle, kuin naistohtorillekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aivan ihmeissäni näistä vastauksista! Arviolta 90% miehistä on kykenemättömiä kunnollisiksi isiksi, (mikä käy varsin hyvin ilmi tätäkin palstaa lukiessa!) niin ymmärrän kyllä jutun naista enemmän kuin hyvin! Oikeasti kaikkien naisten tulisi nostaa rimaa miesten suhteen ja paljon! Liian monelle tuntuu kelpaavan ihan kuka tahansa!

Ootko jo hommannu monta kissaa? Vai kenties koiran.

Löytyy ihan kyllä mies ja kolme lasta. Vaikka oma mies on ns.kunnollinen ja hyvä mies , niin silti sen kanssa meinaa säännöllisesti tulla hulluksi. Jos nyt pitäisi alkaa etsimään uutta miestä, tuskin viitsisin edes yrittää, sen verran onnettomia tuntuu miehet olevan!

Valitettavasti tohtorin tutkinnon vaativuus riippuu paljon alasta. Kaikki muut alat, paitsi mat-luonnontieteelliset ja teknistieteelliset alat ovat periaatteessa humpuukia, joten en käsittele niitä tässä lyhyessä kirjoituksessani.

Tiedän jotakin vähän kaikista aloista mitä on olemassa, ja vietän päiviäni väitöskirjoja sekä tutkimuksia lukemalla.

Vaativimmat alat ovat teoreettinen fysiikka, fysiikka, matematiikka, teoreettinen tietojenkäsittelytiede, informaatiotekniikka ja niin edespäin. Geologian ja meteorologian alan väitöskirjat esim. ovat hyvin yksinkertaisia verrattuna vaikka aiheisiin, joita yritetään ratkaista teoreettisessa fysiikassa. Hiukkasfysiikka ja laskennallinen fysiikka nekin ihan vaativia, ja kiinnostavia väitöskirjoja on tehty paljon. Tähtitiedekin on kiinnostava ala, mutta ei kovin vaativa, siinä taitaa taivaanmekaniikan hallitseminen olla vaikeinta, vaikka täytyy toki kosmologiasta ja yleisestä suhteellisuusteoriasta tietää jotakin. Nykyisin ala on kuitenkin painottunut ehkä enemmän tähtien ja auringon fysiikan ymmärtämiseen, sekä astrobiologiaan ja eksoplaneettojen ominaisuuksien kartoittamiseen, kun uusia planeettoja löytyy jatkuvasti, ja niistä voi jo tehdä erilaisia tilastollisia analyysejä.

Teoreettinen tietojenkäsittelytiede ja logiikka on myös kiinnostava ala, siinä Turingin koneet ja kieliopit tulevat tutuiksi, ja loogiset lausekkeet sekä predikaattilogiikka, ja niin edespäin. Myös rinnakkaisohjelmointi ja ohjelma-analyysi, eli vaikka abstrakti tulkinta ovat kiinnostavia aiheita, mutta liian vaativia monille ymmärtää. Ja miksei myös tekoäly ole kiinnostava aihe, ja 3d-grafiikan tuottaminen.

Informaatiotekniikassa on myös kiinnostavia aiheita, esim. Teuvo Kohosen kehittämä SOM-kartta, neuroverkot, datan louhiminen, hahmontunnistus, signaalien tilastollinen mallinnus, digitaalinen kuvankäsittely ja tietokonenäkö ja Bayesiläiset menetelmät yleensäkin, joita voi soveltaa monilla aloilla.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tohtorin tutkinnon vaativuus riippuu paljon alasta. Kaikki muut alat, paitsi mat-luonnontieteelliset ja teknistieteelliset alat ovat periaatteessa humpuukia, joten en käsittele niitä tässä lyhyessä kirjoituksessani.

Tiedän jotakin vähän kaikista aloista mitä on olemassa, ja vietän päiviäni väitöskirjoja sekä tutkimuksia lukemalla.

Vaativimmat alat ovat teoreettinen fysiikka, fysiikka, matematiikka, teoreettinen tietojenkäsittelytiede, informaatiotekniikka ja niin edespäin. Geologian ja meteorologian alan väitöskirjat esim. ovat hyvin yksinkertaisia verrattuna vaikka aiheisiin, joita yritetään ratkaista teoreettisessa fysiikassa. Hiukkasfysiikka ja laskennallinen fysiikka nekin ihan vaativia, ja kiinnostavia väitöskirjoja on tehty paljon. Tähtitiedekin on kiinnostava ala, mutta ei kovin vaativa, siinä taitaa taivaanmekaniikan hallitseminen olla vaikeinta, vaikka täytyy toki kosmologiasta ja yleisestä suhteellisuusteoriasta tietää jotakin. Nykyisin ala on kuitenkin painottunut ehkä enemmän tähtien ja auringon fysiikan ymmärtämiseen, sekä astrobiologiaan ja eksoplaneettojen ominaisuuksien kartoittamiseen, kun uusia planeettoja löytyy jatkuvasti, ja niistä voi jo tehdä erilaisia tilastollisia analyysejä.

Teoreettinen tietojenkäsittelytiede ja logiikka on myös kiinnostava ala, siinä Turingin koneet ja kieliopit tulevat tutuiksi, ja loogiset lausekkeet sekä predikaattilogiikka, ja niin edespäin. Myös rinnakkaisohjelmointi ja ohjelma-analyysi, eli vaikka abstrakti tulkinta ovat kiinnostavia aiheita, mutta liian vaativia monille ymmärtää. Ja miksei myös tekoäly ole kiinnostava aihe, ja 3d-grafiikan tuottaminen.

Informaatiotekniikassa on myös kiinnostavia aiheita, esim. Teuvo Kohosen kehittämä SOM-kartta, neuroverkot, datan louhiminen, hahmontunnistus, signaalien tilastollinen mallinnus, digitaalinen kuvankäsittely ja tietokonenäkö ja Bayesiläiset menetelmät yleensäkin, joita voi soveltaa monilla aloilla.

En kyllä ole kanssasi samaa mieltä. En myöskään pidä sinua uskottavana, koska kuka tahansa akateemisella uralla edennyt tajuaa, että alat spesialisoituvat niin nopeasti, että yleensä per aihe on vain kourallinen ihmisiä jotka aidosti kykenevät arvioimaan sitä.

Siten väitteesi, että luet jatkuvasti kaikkien alojen väitöskirjoja, tarkoittaa sitä, että et ole kvalifioitunut ymmärtämään ja arvioimaan suurinta osaa niistä.

Muutenkin viestisi on erittäin omituinen, sillä ainakaan akateemisessa maailmassa kukaan ei lue väitöskirjoja kaikilta aloilta. Juuri spesialisaation takia. Joten olet ilmeisesti työtön harrastelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö oikea muoto olisi "Samassa intellektuellisessa asemassa"? BTW Tohtorin tutkinto, kuten mikään muukaan korkeakoulu-, tai akateeminen tutkinto ei takaa älykkyyttä. Tutkintohan on vain merkki sitä, että on pystynyt opettelemaan ulkoa ja muistamaan tenttiin asti jonkin ennalta sovitun jaada-jaadan, eli tällainen henkilö on oppinut, ei välttämättä älykäs.

Alun kanssa samaa mieltä, mutta ei se nyt noin mene että tohtorintutkinto olisi vain tenttimistä. Jos olisi, se olisi valtavan paljon helpompi. Tentithän ovat aivan marginaalisessa asemassa, suurin työ on itse tehtävä tutkimus. Eli sinänsä ei ole ulkoa pänttäämistä. Olisikin, niin olisi ollut tosi paljon helpompi!

Tuossa taitaa olla aika paljon vaihtelua alojen välillä. Väitöskirja voi olla esim. sellainen, että se perustuu haastatteluihin tai kyselylomakkeisiin. Tällöin siis työ on sitä, että lukee ensin hirmuisen määrän artikkeleita, tekee niistä yhteenvedon, tekee haastattelut/lomakkeet, vääntää tulokset jossain tilasto-ohjelmassa nättiin muotoon ja muotoilee sitten sopivat johtopäätökset. Paljon työtä, mutta vaatiiko suurta älykkyyttä?

No kyllä se nyt jonkin verran vaatii. Et taida käsittää, että on suuri määrä ihmisiä, jotka eivät pysty edes lukemaan artikkeleita tai vääntämään tuloksia tilasto-ohjelmissa. Ja vaikka tuota ei älykkyydellä mitattaisikaan, niin se vaatii paljon sitä ajattelutyötä ja mielenkiintoa näihin aiheisiin. Siitähän se älykkyys aika pitkälti yleensä muodostuu.