Oudot/vaivaannuttavat/kamalat treffit & treffikumppanit

Fiksun oloinen ja mukavan näköinen mies kertoi puolet treffeistä väkivaltaisesta isästään, joka oli hakannut häntä vyöllä. Olin aidosti pahoillani asiasta, mutta en tosiaan ollut etsimässä terapiasuhdetta. En enää vastannut miehen viesteihin. koska hän vaikutti niin epätasapainoiselta, että koin paremmaksi poistua vähin äänin maisemista. 

Menin treffeille söpöön kahvilaan helsingissä. Tapasin miehen sitä ennen elokuvissa kommentoimassa elokuvaa samoilla ajatteilla kun minä. Tämä mies oli pukeutunut tyylikkäästi ja vaikutti aluksi mukavalta. Mutta sitten alkoi puhumaan että pitäisi tulla hotellihuoneeseen tekemään ihan muuta kuin katsomaan leffaa... En edes tiennyt (melkein) miehen sukunimeä? SÄÄLITTÄVÄÄ.

Nähtiin kahvilassa. Mentiin tilaamaan ja otin munkin. Mies sanoi että ottaa minun munkkiin kuuluvan kahvin. Kun tarjoilija sanoi, ettei kahvi kuulu munkkiin, mies ärähti ja lopulta ei ottanut mitään.

Mentiin istumaan ja mies puhui jotain itsestään, kehui kovaan ääneen. Olin kiusaantunut, enkä puhunut paljoa.

Sitten se sanoi ''mennään baariin, oon hyvä laulamaan''. Mentiin läheiseen karaokebaariin. Siellä mies ilmoitti, että tarvii kaljan jotta voi laulaa. Rahaa ei kuitenkaan sattunut mukaan, joten pyysi lainaamaan kympin. Mies hörppäsi kaljan ja meni laulamaan. Lauloi ihan kamalasti, ei yhtään lauluääntä, ja omisti sen minulle. Laulun jälkeen tuli viereen istumaan ja alkoi lähennellä. Kysyin saanko kaljasta jääneet vaihtorahat takaisin, mutta mies ilmoitti että pelaa pelikoneessa minulle koko kympin takaisin. Hävisi tietenkin kaikki rahat.

Sanoin että pitää lähteä ja kävelin ulos. Mies lähti mukaan ja kysyi, minne olen menossa. Kävelin ruokakauppaan mies perässä. Matkan varrella mies pysähtyi automaatin kohdalle ja sanoi että voisin nostaa rahaa, jotta mies pääsee takaisin baariin ja voi ostaa pari kaljaa. Kieltäydyin ja jatkoin matkaa. Tultiin kauppaan ja mies kulki perässä kun tein ostokset. Se haki kaljapaketin, ja kuin lapsi, se kerjäsi että ostaisin sen. Kieltäydyin, mutta se silti tuli sen kanssa kassalle. Kassalla kieltäydyin edelleen ja käskin viemään takaisin. Mies lähti viemään kaljat takaisin, maksoin ostokset ja lähdin kaupasta äkkiä, eikä mies ehtinyt perään. En nähnyt sitä enää ikinä, eikä se onneksi laittanut viestejä perään.

Lähdin treffeille erään miehen kanssa, joka vaikutti ihan lupaavalta viestiensä perusteella. Paikan päällä kävi ilmi, ettei kyseisellä ihmisellä ollut lainkaan huumorintajua. Toki jokaisen huumorintaju on erilainen, mutta tähän tyyppiin ei uponnut minkäänlainen huumori. Mikään juttu ei huvittanut tai hymyilyttänyt, tyyppi vain tuijotti eteensä vihaisen oloisena. Kysymyksiinkin vastasi yhdellä tai kahdella sanalla. Ei houkuttanut tavata tätä päivänpaistetta uudempaa kertaa.

Minun olisi pitänyt tajuta lähteä jo treffien alussa pois, kun huomasin, että miehen kuva oli muutaman vuoden vanha ja mies 20 kiloa painavampi kuin kuvassa. Ajattelin kuitenkin antaa mahdollisuuden ja menimme syömään. Koko ruoan ajan mies kuvaili, kuinka kova muusikko hän onkaan ja kuinka naiset juoksevat perässä. Totuus oli vähän toisenlainen, kun tarkemmin kyseli. Mies soitti kellaribändissä kasariheviä ja uhosi, kuinka kaikki kaupalliset levy-yhtiöt ovat p*skaa. Edellisistä treffeistäkin oli vuosia aikaa. Sitä mies jaksoi silmät kiiltäen minulle muistella, kuinka joskus oli vuosia sitten harrastanut seksiä jonkun baariruusun eteisessä. Lopuksi vielä valitti, kuinka suuri osa naisista on ihan surkeita sängyssä.

Kiitos kaikille kokemuksiaan jakaneille nauruista :D

Yliopistossa sosiaalialaa opiskellut mies yllätti valittamalla koko illan ajan kaikesta kirosanojen saattelemana. Kaikki oli hänestä p**seestä, toiset opiskelijat yliopistolla olivat hänestä snobeja, työkaverit juntteja, opiskelijaelämä sopulien hommaa, maailma epäreilu paikka, jossa häntä kohdellaan väärin jne. Hän korosti, kuinka ei alentuisi muiden ihmisten tasolle elämään keskiluokkaista elämää omakotitaloineen, Volvoineen ja koirineen. Samalla mies kuitenkin valitti minulle katkerana, kuinka olen "hyväosainen ja menestynyt", kun olin valmistunut yliopistosta 25-vuotiaana, saanut pätkätyöpaikan ja ostanut käytetyn, 15 vuotta vanhan auton. Sanoin miehelle työskennelleeni näiden asioiden eteen kovasti, johon mies vain hyhkäisi paljonpuhuvasti.

Parin päivän netissä kirjoittelemisen jälkeen sovittiin yhden "miehen" kanssa tapaaminen erään kaupan eteen, kun asuttiin molemmat siinä ihan lähellä. Järkytyin hieman, kun paikalle saapui alaikäiseltä näyttävä alle 160 cm (ehkäpä alaikäinen) pojankloppi, vaikka kyseessä piti olla reilusti yli 20 v mies. Tunsin oloni petetyksi kun hän ei ollut maininnut lyhytkasvuisuudestaan mitään ja oli todennäköisesti valehdellut ikänsäkin. Kaiken lisäksi tämä ujo kääpiö ei pukahtanut tapaamisessa melkein sanaakaan - vastuu keskustelun jatkumisesta oli täysin minun vastuullani. Yritin siinä aikani puhua kohteliaisuuttani, mutta lähdin kotiin aika vikkelään enkä suostunut enää toiseen tapaamiseen kun tämä poikanen yritti sitä mulle ehdottaa.

Kävin muutamilla treffeillä miehen kanssa, joka puhui koko ajan joko itsestään (todella ylistävään sävyyn) tai exästään, enkä siinä välissä saanut ollenkaan  suunvuoroa. Kertoi jopa heidän menneestä seksielämästään ja yritti painostaa minuakin sänkyyn, koska "exänkin kanssa harrastettiin heti ekoilla treffeillä seksiä!" Kaiken lisäksi miehellä oli huono itsetunto, jota yritti paikkailla esittämällä pleijeriä ja hokemalla kuinka on tavoiteltu naisten kesken. Hymyilin vaan että ookoo. :D Mies arvosteli myös ulkonäköäni ja totesi mm. että "Ei me kumpikaan mitään malleja olla." Puhukoot vaan omasta puolestaan :D Kyseessä oli siis minua vanhempi kaljamahainen punakka keski-ikäinen viikonloppuisukki. Yritti ilmeisesti paikata omaa itsetuntoaan yrittämällä vetää minut mukanaan alas. Katkaisin välit muutaman tapaamisen jälkeen kokonaan. Yritti vielä sen jälkeen selitellä omistavansa vaan vähän erikoisen huumorintajun, ettei kaikkia hänen möläytyksiä kannata ottaa niin tosissaan...

Lahdin treffeille netiisa tapaamani nuoren miehen kanssa, olimme molemmat vahan paalle parikymppisia. Yritin kysella miehen harrastuksia ja mielenkiintoja mutta keskustelu tyssasi jokaikinen kerta:

Mitas harrastuksia sulla on? – No ma tykkaan pelata tietsikalla.

Minkalaisista elokuvista sa tykkaat? – No en ma kato elokuvia, kun ma kato pelaan.

Viihdytko luonnossa? – En, kun ma kato pelaan.

Tuli aika akkia selvaksi ettei mikaan muu kuin pelaaminen ollut talle miehelle tarkeaa :)

Olin joskus treffeillä miehen kanssa, joka kertoi pettäneensä 13-vuotisen suhteensa aikana eksäänsä lukuisten eri naisten kanssa ja vain siksi, että nainen ei halunnut lapsia. Mikä typerintä koko jutussa, niin tulin selailleeksi siinä samalla miehen fb-profiilia jutellessa ja katselin huvikseni hänen kaverilistaansa, kun se tuli muutenkin puheeksi. Mies sanoi että suurin osa naisista siinä listalla on näitä petoskumppaneita. Kuka on noin pässi, että pettää kerta toisensa jälkeen ja lisää ne vielä sitä mukaa fb:ssä kaverikseen. Sääliksi kävi sitä ex-naistakin että katseli moista niin pitkään. Samassa mies kävi fb-kuviani läpi ja arvioi jokaisen kuvan erikseen. Mm. yksi kuva ei kelvannut, koska siinä kuulemma hiukset näyttävät ihan kypärältä. Tuo oli se viimeinen niitti (:D) koska olin juuri eronnut ulkonäköä kontrolloivasta miehestä, joka oli yltiömustasukkainen ja se rajoittaminen alkoi tismalleen samalla tavalla tuollaisin kohteliaisuuksilla verhoiltuina latteuksina.  

Tyyppi tuli vastaan seuraavana iltana samassa baarissa, ja se alkoi kuuluttaa kaikkien kuullen miten rakastaa vain mua. Olin eksynyt vahingossa samaan paikkaan ja melkein heti päätin mennä toiseen baariin. Miehen kaverit katsoivat mua yhtä hölmistyneenä ja ne varmasti näkivät miten häpesin. 

Toiset yhtä kuutamolla olevat treffit olivat yhden entisen radiotoimittajan pojan kanssa. Tiesin, että hän oli radiotoimittajan poika koska hän selosti koko ajan isästään, kertoi ihan älyttömästi kaikkea omituisia juttuja ja mainosti itseään - ei tietoakaan keskustelusta saati mistään sellaisesta vuorovaikutuksesta, että treffejä olisi huvittanut jatkaa. 

Rakas ensivaikutelma, lupaan että kuuntelen sinua aina!

Ai kauheeta! Minä ajattelin, että olisin voinut ensi vuonna käydä useammin treffeillä, mutta kun olen lukenut teidän kokemuksistanne, taidan ostaa pari kissaa ja opetella neulomaan!

Vierailija kirjoitti:

Nähtiin kahvilassa. Mentiin tilaamaan ja otin munkin. Mies sanoi että ottaa minun munkkiin kuuluvan kahvin. Kun tarjoilija sanoi, ettei kahvi kuulu munkkiin, mies ärähti ja lopulta ei ottanut mitään.

Mentiin istumaan ja mies puhui jotain itsestään, kehui kovaan ääneen. Olin kiusaantunut, enkä puhunut paljoa.

Sitten se sanoi ''mennään baariin, oon hyvä laulamaan''. Mentiin läheiseen karaokebaariin. Siellä mies ilmoitti, että tarvii kaljan jotta voi laulaa. Rahaa ei kuitenkaan sattunut mukaan, joten pyysi lainaamaan kympin. Mies hörppäsi kaljan ja meni laulamaan. Lauloi ihan kamalasti, ei yhtään lauluääntä, ja omisti sen minulle. Laulun jälkeen tuli viereen istumaan ja alkoi lähennellä. Kysyin saanko kaljasta jääneet vaihtorahat takaisin, mutta mies ilmoitti että pelaa pelikoneessa minulle koko kympin takaisin. Hävisi tietenkin kaikki rahat.

Sanoin että pitää lähteä ja kävelin ulos. Mies lähti mukaan ja kysyi, minne olen menossa. Kävelin ruokakauppaan mies perässä. Matkan varrella mies pysähtyi automaatin kohdalle ja sanoi että voisin nostaa rahaa, jotta mies pääsee takaisin baariin ja voi ostaa pari kaljaa. Kieltäydyin ja jatkoin matkaa. Tultiin kauppaan ja mies kulki perässä kun tein ostokset. Se haki kaljapaketin, ja kuin lapsi, se kerjäsi että ostaisin sen. Kieltäydyin, mutta se silti tuli sen kanssa kassalle. Kassalla kieltäydyin edelleen ja käskin viemään takaisin. Mies lähti viemään kaljat takaisin, maksoin ostokset ja lähdin kaupasta äkkiä, eikä mies ehtinyt perään. En nähnyt sitä enää ikinä, eikä se onneksi laittanut viestejä perään.

Haha kuulostaa ihan yhdeltä mun kaverilta! Alkoko nimi M ja pitkät hiukset?:D

Olin 18-vuotias lukiolainen kun kuvani julkaistiin paikallislehdessä erään uutisen tiimoilta. Pian sen jälkeen sain tekstiviestin noin 10 vuotta vanhemmalta tyypiltä, Jalilta, joka oli vallan tykästynyt kuvaani ja haastatteluuni. Tekstailtiin aikamme niitä näitä, vastasin kohteliaasti hänen kysymyksiinsä (olin nuori ja ujo enkä osannut oikein suhtautua yllättävään huomioon). Jali kuvaili itseään vaaleaksi viikinkimäiseksi maalaispojaksi. Ei mulla kiinnostus kasvanut viestitellessä oikeastaan, mutta kun hän ehdotti että tavattaisiin opiskelukaupungissani, olin myöntyväinen. Sovittiin että Jali tulee luokseni kahville 70km kotoaan, ja katsotaan siitä mitä tehdään.

Kun avasin kotini oven, oli vastassa vinohampainen, hieman pyylevä ja harvatukkainen kaveri jonka silmät harottivat. En ole koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen mutta pettymys oli silti melkoinen. Joimme kahvia. Jali pisti tupakaksi. Poltin itsekin, ei siinä mitään, mutta sisällä tupakointi varsinkaan kysymättä lupaa oli ensimmäinen tikki. Sitten Jali päätti panna pitkäkseen yksiöni sängylle. Kellertävän valkeat sukat sängylläni hän pyysi minua viereensä. Kieltäydyin kohteliaasti. Ajattelin kehitellä keskustelua. "Mitäs intressejä sulla on elämässä?" "Emmie tiiä mitä se intressi tarkottaa."

Ja niin edelleen. En edes mielestäni käyttänyt erityisen erikoisia sanoja, Jali ei vaan ymmärtänyt oikeastaan mitään.

Jali sitten potkaisi jalallaan hellyyden kipeän kissani sängyltä ja asteli vessaan, OVI AUKI kusten huikkasi että hänellä olisi kori kaljaa auton takakontissa, miten ois. Mä asetuin kirjoituspöydän ääreen, otin kirjan esiin ja sanoin että nyt pitää ryhtyä lukemaan kokeisiin, ei onnistu ryyppääminen.

Jali jaksoi aikansa vinkua, mutta minä kauhusta kankeana teinityttönä pysyin tiukkana. Maailman pisimmän tunnin jälkeen sain lopulta suljettua asuntoni oven Jalin jäädessä rappukäytävään selittämään kuinka hauskaa olisi ollut juopotella ja vinkvink vähän muutakin.

Olisipa tämä tarina päättynyt tähän mutta Ei kun Jalista on kyse!

Jali lähetti mulle puolen vuoden ajan varmaan viitisen tekstiviestiä päivässä, yhteenkään en vastannut. "Mie näin kyllä siun katseesta että tykkäsit" -oli yleisin viesti.

Elettyäni kaksi (2) kokonaista vuotta ilman yhtäkään viestiä Jalilta, olin käymässä kotipaikkakunnallani ja silloinen poikaystäväni tankkasi autoaan. Samalla autohuoltamolla oli kahvilla kukas muukaan kuin Jali. Katseemme kohtasivat sekunnin sadasosan ajan.

Taas meni puoli vuotta kun sain joka ilta viestin; Näin kyllä miten katoit minnuu. Meijjät on luotu yhtteen.

Jos sama tapahtuisi mulle nyt niin ois loppunu kyllä siihen hetkeen kun tyyppi potkasee mun kissaa. Terkut vaan Jalille, ei oo ikävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähtiin kahvilassa. Mentiin tilaamaan ja otin munkin. Mies sanoi että ottaa minun munkkiin kuuluvan kahvin. Kun tarjoilija sanoi, ettei kahvi kuulu munkkiin, mies ärähti ja lopulta ei ottanut mitään.

Mentiin istumaan ja mies puhui jotain itsestään, kehui kovaan ääneen. Olin kiusaantunut, enkä puhunut paljoa.

Sitten se sanoi ''mennään baariin, oon hyvä laulamaan''. Mentiin läheiseen karaokebaariin. Siellä mies ilmoitti, että tarvii kaljan jotta voi laulaa. Rahaa ei kuitenkaan sattunut mukaan, joten pyysi lainaamaan kympin. Mies hörppäsi kaljan ja meni laulamaan. Lauloi ihan kamalasti, ei yhtään lauluääntä, ja omisti sen minulle. Laulun jälkeen tuli viereen istumaan ja alkoi lähennellä. Kysyin saanko kaljasta jääneet vaihtorahat takaisin, mutta mies ilmoitti että pelaa pelikoneessa minulle koko kympin takaisin. Hävisi tietenkin kaikki rahat.

Sanoin että pitää lähteä ja kävelin ulos. Mies lähti mukaan ja kysyi, minne olen menossa. Kävelin ruokakauppaan mies perässä. Matkan varrella mies pysähtyi automaatin kohdalle ja sanoi että voisin nostaa rahaa, jotta mies pääsee takaisin baariin ja voi ostaa pari kaljaa. Kieltäydyin ja jatkoin matkaa. Tultiin kauppaan ja mies kulki perässä kun tein ostokset. Se haki kaljapaketin, ja kuin lapsi, se kerjäsi että ostaisin sen. Kieltäydyin, mutta se silti tuli sen kanssa kassalle. Kassalla kieltäydyin edelleen ja käskin viemään takaisin. Mies lähti viemään kaljat takaisin, maksoin ostokset ja lähdin kaupasta äkkiä, eikä mies ehtinyt perään. En nähnyt sitä enää ikinä, eikä se onneksi laittanut viestejä perään.

Haha kuulostaa ihan yhdeltä mun kaverilta! Alkoko nimi M ja pitkät hiukset?:D

Apua mietin ihan samaa tuota lukiessani :D

Pari vuotta sitten tapasin yhteisten tuttujen kautta ikäiseni miehen joka teki hyvän ensivaikutelman. Pidempään juteltuamme puheenaiheet muuttuivat vähintäänkin mielenkiintoisiksi. Ensivaikutelma mureni nopeasti kun hän alkoi kehuskelemaan varustuksensa koolla. Hänellä oli kuulemma kaveriporukkansa suurin, lopulta ilmeni että koko pitäjän suurin. Hyvät geenit kuulemma perinyt. Vinkkasi silmää ja kertoi että moni nainen on halunnut hänen "maitotölkkinsä" nähdä. Ei ollut suuria haluja nähdä ko miestä saatikka mitään muutakaan.

Toinen tapaus oli muuan naispulinen tuttava. Välillämme oli ollut pientä sähköä jo jonkin aikaa. Hän pyysi treffeille jotta saisimme selvitettyä molempien fiiliksiä. Treffeillä hän puhui lähinnä exästään ja siitä kuinka ei voisi ikinä seurustella naisen kanssa. Erikoinen toteamus siihen nähden että hän oli treffeillä juurikin naisen kanssa :D Puolentunnin kuluttua totesikin aina halunneensa kokeilla suhdetta naisen kanssa. Mielipiteet vaihtuivat yhtä tiuhaan tahtiin kun alkoholijuomat valuivat kurkusta alas. Koko treffien ajan hän puhui lähinnä itsestään ja ainoat kysymykset mitä esitti liittyi häneen ja oli tasoa: "mikä on ulkonäössäni parasta?" :D kiltisti ja kohteliaasti yritin siinä vastailla :)

Oli treffikumppani sitten mies, nainen tai alien pervoilut, exät ja liika juominen ei kuulu ainakaan ensitreffeille.

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa mies odotti, että tilasin ensin ja tilasi sitten samaa. Ei tässä muuten mitään, mutta tilasin "naisellista" ruokaa, tyyliin kanasalaattia, margaritan ja jälkiruoaksi suklaakakkua. Luulis et miestä ois enemmän houkutellut joku pihvi ja ranskikset tyyppinen annos. :D

Minulla on kyllä oikeus tilata suklaakakkua ihan omaksi ilokseni, eikä siitä ole syytä tulkita muuta kuin lievä suklaariippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähtiin kahvilassa. Mentiin tilaamaan ja otin munkin. Mies sanoi että ottaa minun munkkiin kuuluvan kahvin. Kun tarjoilija sanoi, ettei kahvi kuulu munkkiin, mies ärähti ja lopulta ei ottanut mitään.

Mentiin istumaan ja mies puhui jotain itsestään, kehui kovaan ääneen. Olin kiusaantunut, enkä puhunut paljoa.

Sitten se sanoi ''mennään baariin, oon hyvä laulamaan''. Mentiin läheiseen karaokebaariin. Siellä mies ilmoitti, että tarvii kaljan jotta voi laulaa. Rahaa ei kuitenkaan sattunut mukaan, joten pyysi lainaamaan kympin. Mies hörppäsi kaljan ja meni laulamaan. Lauloi ihan kamalasti, ei yhtään lauluääntä, ja omisti sen minulle. Laulun jälkeen tuli viereen istumaan ja alkoi lähennellä. Kysyin saanko kaljasta jääneet vaihtorahat takaisin, mutta mies ilmoitti että pelaa pelikoneessa minulle koko kympin takaisin. Hävisi tietenkin kaikki rahat.

Sanoin että pitää lähteä ja kävelin ulos. Mies lähti mukaan ja kysyi, minne olen menossa. Kävelin ruokakauppaan mies perässä. Matkan varrella mies pysähtyi automaatin kohdalle ja sanoi että voisin nostaa rahaa, jotta mies pääsee takaisin baariin ja voi ostaa pari kaljaa. Kieltäydyin ja jatkoin matkaa. Tultiin kauppaan ja mies kulki perässä kun tein ostokset. Se haki kaljapaketin, ja kuin lapsi, se kerjäsi että ostaisin sen. Kieltäydyin, mutta se silti tuli sen kanssa kassalle. Kassalla kieltäydyin edelleen ja käskin viemään takaisin. Mies lähti viemään kaljat takaisin, maksoin ostokset ja lähdin kaupasta äkkiä, eikä mies ehtinyt perään. En nähnyt sitä enää ikinä, eikä se onneksi laittanut viestejä perään.

Haha kuulostaa ihan yhdeltä mun kaverilta! Alkoko nimi M ja pitkät hiukset?:D

Apua mietin ihan samaa tuota lukiessani :D

Samat tuntomerkit?

Vierailija kirjoitti:

Yritin saada miehen suuttumaan tai väittämään vastaan. Lähinnä tähän liittyy se, että edellinen suhde oli väkivaltainen ja haluan mahdollisimman ajoissa nykyään nähdä, minkälaiset reaktiot miehelle tulee, kun hän suuttuu. No tämä yksi mies paiskasi tuolinsa kahvilan seinää päin, kun työnsi sitä taaksepäin, kun provosoin häntä. Puisen tuolin toinen takajalka hajosi. Ei jatkoon siis!

Muita "kommelluksia", jotka eivät ihan niin hurjia, niitä löytyy useampia.

Tätä on alapeukutettu, mutta minusta kirjoittajalla on pointti. Meinaan, että ei kai kukaan täyspäinen suutu tuntemattoman ihmisen jutuista niin paljon, että alkaa paiskomaan tavaroita? Eri asia sitten tietty on, että tuolla tyylillä karkottaa myös kunnon ihmiset.

Ss kirjoitti:

Olin 18-vuotias lukiolainen kun kuvani julkaistiin paikallislehdessä erään uutisen tiimoilta. Pian sen jälkeen sain tekstiviestin noin 10 vuotta vanhemmalta tyypiltä, Jalilta, joka oli vallan tykästynyt kuvaani ja haastatteluuni. Tekstailtiin aikamme niitä näitä, vastasin kohteliaasti hänen kysymyksiinsä (olin nuori ja ujo enkä osannut oikein suhtautua yllättävään huomioon). Jali kuvaili itseään vaaleaksi viikinkimäiseksi maalaispojaksi. Ei mulla kiinnostus kasvanut viestitellessä oikeastaan, mutta kun hän ehdotti että tavattaisiin opiskelukaupungissani, olin myöntyväinen. Sovittiin että Jali tulee luokseni kahville 70km kotoaan, ja katsotaan siitä mitä tehdään.

Kun avasin kotini oven, oli vastassa vinohampainen, hieman pyylevä ja harvatukkainen kaveri jonka silmät harottivat. En ole koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen mutta pettymys oli silti melkoinen. Joimme kahvia. Jali pisti tupakaksi. Poltin itsekin, ei siinä mitään, mutta sisällä tupakointi varsinkaan kysymättä lupaa oli ensimmäinen tikki. Sitten Jali päätti panna pitkäkseen yksiöni sängylle. Kellertävän valkeat sukat sängylläni hän pyysi minua viereensä. Kieltäydyin kohteliaasti. Ajattelin kehitellä keskustelua. "Mitäs intressejä sulla on elämässä?" "Emmie tiiä mitä se intressi tarkottaa."

Ja niin edelleen. En edes mielestäni käyttänyt erityisen erikoisia sanoja, Jali ei vaan ymmärtänyt oikeastaan mitään.

Jali sitten potkaisi jalallaan hellyyden kipeän kissani sängyltä ja asteli vessaan, OVI AUKI kusten huikkasi että hänellä olisi kori kaljaa auton takakontissa, miten ois. Mä asetuin kirjoituspöydän ääreen, otin kirjan esiin ja sanoin että nyt pitää ryhtyä lukemaan kokeisiin, ei onnistu ryyppääminen.

Jali jaksoi aikansa vinkua, mutta minä kauhusta kankeana teinityttönä pysyin tiukkana. Maailman pisimmän tunnin jälkeen sain lopulta suljettua asuntoni oven Jalin jäädessä rappukäytävään selittämään kuinka hauskaa olisi ollut juopotella ja vinkvink vähän muutakin.

Olisipa tämä tarina päättynyt tähän mutta Ei kun Jalista on kyse!

Jali lähetti mulle puolen vuoden ajan varmaan viitisen tekstiviestiä päivässä, yhteenkään en vastannut. "Mie näin kyllä siun katseesta että tykkäsit" -oli yleisin viesti.

Elettyäni kaksi (2) kokonaista vuotta ilman yhtäkään viestiä Jalilta, olin käymässä kotipaikkakunnallani ja silloinen poikaystäväni tankkasi autoaan. Samalla autohuoltamolla oli kahvilla kukas muukaan kuin Jali. Katseemme kohtasivat sekunnin sadasosan ajan.

Taas meni puoli vuotta kun sain joka ilta viestin; Näin kyllä miten katoit minnuu. Meijjät on luotu yhtteen.

Jos sama tapahtuisi mulle nyt niin ois loppunu kyllä siihen hetkeen kun tyyppi potkasee mun kissaa. Terkut vaan Jalille, ei oo ikävä

:DDD

Siis apua! Näistähän saisi jonkun romaanin aikaiseksi, sen verran hervotonta settiä. Mutta aina vähän pelottavaa, kun joku kertoo miten on päästänyt vieraan omaan kotiinsa. Muistakaa että aina julkiselle paikalle tapaamiset aluksi!