Oudot/vaivaannuttavat/kamalat treffit & treffikumppanit

Pelottavaa: Gyne tutkii potilaan fjöntsää ja päättää tämän olevan sovelias peräkammarin pojalleen. Tämähän on kuin "Kuutamosonaatista"!

Ylipaino naisella on kyllä aikamoinen turn off. Koittakapa naiset rehellisesti kertoa läskiydestänne etukäteen, niin ei tule ikäviä ja noloja yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ss kirjoitti:

Olin 18-vuotias lukiolainen kun kuvani julkaistiin paikallislehdessä erään uutisen tiimoilta. Pian sen jälkeen sain tekstiviestin noin 10 vuotta vanhemmalta tyypiltä, Jalilta, joka oli vallan tykästynyt kuvaani ja haastatteluuni. Tekstailtiin aikamme niitä näitä, vastasin kohteliaasti hänen kysymyksiinsä (olin nuori ja ujo enkä osannut oikein suhtautua yllättävään huomioon). Jali kuvaili itseään vaaleaksi viikinkimäiseksi maalaispojaksi. Ei mulla kiinnostus kasvanut viestitellessä oikeastaan, mutta kun hän ehdotti että tavattaisiin opiskelukaupungissani, olin myöntyväinen. Sovittiin että Jali tulee luokseni kahville 70km kotoaan, ja katsotaan siitä mitä tehdään.

Kun avasin kotini oven, oli vastassa vinohampainen, hieman pyylevä ja harvatukkainen kaveri jonka silmät harottivat. En ole koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen mutta pettymys oli silti melkoinen. Joimme kahvia. Jali pisti tupakaksi. Poltin itsekin, ei siinä mitään, mutta sisällä tupakointi varsinkaan kysymättä lupaa oli ensimmäinen tikki. Sitten Jali päätti panna pitkäkseen yksiöni sängylle. Kellertävän valkeat sukat sängylläni hän pyysi minua viereensä. Kieltäydyin kohteliaasti. Ajattelin kehitellä keskustelua. "Mitäs intressejä sulla on elämässä?" "Emmie tiiä mitä se intressi tarkottaa."

Ja niin edelleen. En edes mielestäni käyttänyt erityisen erikoisia sanoja, Jali ei vaan ymmärtänyt oikeastaan mitään.

Jali sitten potkaisi jalallaan hellyyden kipeän kissani sängyltä ja asteli vessaan, OVI AUKI kusten huikkasi että hänellä olisi kori kaljaa auton takakontissa, miten ois. Mä asetuin kirjoituspöydän ääreen, otin kirjan esiin ja sanoin että nyt pitää ryhtyä lukemaan kokeisiin, ei onnistu ryyppääminen.

Jali jaksoi aikansa vinkua, mutta minä kauhusta kankeana teinityttönä pysyin tiukkana. Maailman pisimmän tunnin jälkeen sain lopulta suljettua asuntoni oven Jalin jäädessä rappukäytävään selittämään kuinka hauskaa olisi ollut juopotella ja vinkvink vähän muutakin.

Olisipa tämä tarina päättynyt tähän mutta Ei kun Jalista on kyse!

Jali lähetti mulle puolen vuoden ajan varmaan viitisen tekstiviestiä päivässä, yhteenkään en vastannut. "Mie näin kyllä siun katseesta että tykkäsit" -oli yleisin viesti.

Elettyäni kaksi (2) kokonaista vuotta ilman yhtäkään viestiä Jalilta, olin käymässä kotipaikkakunnallani ja silloinen poikaystäväni tankkasi autoaan. Samalla autohuoltamolla oli kahvilla kukas muukaan kuin Jali. Katseemme kohtasivat sekunnin sadasosan ajan.

Taas meni puoli vuotta kun sain joka ilta viestin; Näin kyllä miten katoit minnuu. Meijjät on luotu yhtteen.

Jos sama tapahtuisi mulle nyt niin ois loppunu kyllä siihen hetkeen kun tyyppi potkasee mun kissaa. Terkut vaan Jalille, ei oo ikävä

:DDD

Siis apua! Näistähän saisi jonkun romaanin aikaiseksi, sen verran hervotonta settiä. Mutta aina vähän pelottavaa, kun joku kertoo miten on päästänyt vieraan omaan kotiinsa. Muistakaa että aina julkiselle paikalle tapaamiset aluksi! 

Juu ei kyllä kannattaisi kerätä tuntemattomia hiippareita kotiinsa,muutenkin uskomaton tapaus.

Jampppa kirjoitti:

Kolmanneksi kasvissyönti liittyy yleisesti muihin itseni ja monien muiden perinteisten fiksujen miesten kielteisinä pitämiin aatteisiin, kuten vihervasemmistolaisuuteen, pseudointellektualismiin ja ylimieliseen maailmanparantamiseen, johon kuuluu itsensä pitäminen muita parempana ihmisenä.

Aamen. Miehet vain ovat yleensä naisia konservatiivisempia tällaisissa asioissa ja haluavat tavallisen kumppanin, ei mitään hihhulia. Niin kuin joku tuolla pari sivua aiemmin sanoi, kaikenlainen fundamentalismi voi suhteen alussa olla dealbreaker. Syypää löytyykin usein peilistä.

" Hyvägeeninen alle kolmekymppinen saattaa pysyä kuosissa myös vajaalla ruoalla ja liikunnalla, mutta fiksu ja kunnollinen mies saattaa arvoida potentiaalia pidemmällä tähtäimellä.".

Outoa. Kasvisruokavalio on niin yleistä ettei luulisi enää olevan siitä ongelmaa kenelläkään. Näyttää olevan. Itselläni ei ole mitään valittua linjaa ravinnon suhteen mutta hyväksyn erilaiset ruokavaliot enkä ota siitä ongelmaa. Tässä kommentissa on mielestäni pää perseessä. Fiksu ja kunnollinen mies ei olisi näin rajoittunut ajattelultaan. Kannustan ihmisiä laajentamaan kapasiteettiaan hyväksyä myös muita tapoja ajatella ja elää kuin omiaan, se on kehittävää.

Ensimmäinen ja samalla myös viimeinen nettideittikokeiluni joskus 2000-luvun alussa. Tavattiin kahvilassa ja treffien lopuksi mies ilmoitti, ettei sitten aio muuttaa luokseni. Itse ajattelin, että tässä vaiheessa yleensä päätetään siitä, että nähdäänkö vielä uudestaan vai ei. Ei nähty.

Ei ehditty kyllä treffeille mutta melkein kuitenkin. Kävin usein lounasravintolassa syömässä työkavereiden kanssa. Kerran sit työkaveri sanoi et miehensä käy siellä myös omien työkavereidensa kanssa ja häneltä oli työkaveri kysynyt musta ja et jos voisi kysyä vaimoltaan (eli tältä mun työkaverilta) saisko jotain yhteystietoja. Ajattelin et mikäs siinä, olin sinkku ja ymmärsin kyllä ettei tyyppi halunnut mua lähteä iskemään mun ja omien työkaveriensa edessä. Annoin sit mesen (joo tapahtui useampi vuosi sitten) ja juteltiin muutama kerta ja se vaikutti ihan mukavalta tyypiltä. Kerran sit taas meseltiin kun se sanoi olevansa lähdössä kävellen hakemaan autoaan työpaikan pihasta. Heillä oli ollut pikkujoulut edellisenä iltana ja oli mennyt autolla ja jättänyt sen sitten sinne. Oltiin aiemmin juteltu missä päin kaupunkia asutaan ja tällasta eli tiesi et asun siinä lähistöllä (kuitenkin n.1,5 kilometrin päässä eli en ihan matkan varrella) mutta ei kuitenkaan pyytänyt kävelylle tai pyytänyt jos vois tulla kahville tai mitään, ihan vaan et on itse lähdössä kävelemään. Toivottelin sit kivaa kävelyreissua ja sanoin et jutellaan joku toinen kerta. Pari päivää myöhemmin sit kuulin työkaverilta, että miehensä oli sanonut tän tyypin valitelleen hänelle, että en sit ollutkaan kiinnostunut kun se oli kuulemma kovasti pyydellyt mua kävelylle ja kaikkea enkä ollut lähtenyt. Eli se, että sanoi lähtevänsä kävelemään autoa hakemaan johonkin mun kämpän lähistölle oli muka pyyntö et lähdetkö kävelylle ja mun olisi pitänyt tässä tajuta itse ehdottaa lähteväni mukaan kävelemään. Ei sit enää puhuttu kun hän ilmeisesti niin loukkaantui "torjumisesta". Ei haitannut mua, jos ei ton suorempaan osaa sanoa ja muutenkin jos ajattelee et joku autonhakureissu on kivat ensitreffit. Ei ole ihme jos on sinkku jos tolla tyylillä pyytää toista ulos :D

No just semmonen tyyppi jolle oli tärkeää vain saada se parisuhde. Ei se minusta ollut kiinostunut, vaikka väitti niin. Kun sanoin ei kiitti, niin kohta oli joku netistä kaivettu muija rinnalla. Eikä mikään kivannäköinen, vaan aivan kuin luolasta ryöminyt.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on kokemusta epätoivoisista treffikumppaneista! Olen käynyt treffeillä muutamien kokemattomien miesten kanssa, jolla on kauhea hinku löytää "joku". Mikään ei ole niin luotaantyöntävää, kun huomaat ettei mies ole kiinnostunut oikeasti sinusta, pääasia että hän on "jonkun" kanssa treffeillä. Vaikka ilta olisi ollut kuinka tylsä eikä minkäänlaista kemiaa ollut, toinen kuvittelee hiljaisuudessa syödyn pasta-annoksen olevan upean yhteiselämän alku.

Jos ei ole koskaan aiemmin päässyt syömään naisen kanssa ravintolaillallista kahden kesken, on tuo totta kai iso askel eteenpäin. Tunnen monta n. 30-vuotiasta miestä, jolle moinen tapahtuma olisi todellakin uusi tilanne. Sen sijaan, että näille nauretaan ja lyödään lokaan, olisiko aihetta miettiä, miksi tällainen tilanne on alati yleistyvä? Esim. Japanissa muistaakseni lähes puolet nuorista ikäluokista ei ole koskaan seurustellut tai ollut intiimisti lähellä vastakkaista sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

N75 kirjoitti:

Mulla on näitä nolottavan paljon.. Sitä ehtii kertyä, kun deittailee viisitoista vuotta :)

*Parikymppisenä vaihdoin numeroita silloisen KY:n baarimikon kanssa. Käytiin yksillä treffeillä, joista ei seurannut mitään, koska tämä kymmenisen vuotta minua vanhempi mies oli niin heikkoitsetuntoinen. Olin juuri kirjoittanut ja vietin välivuotta tehden jotain R-kioskikeikkoja ja lukien avoimessa yliopistossa jotain taidehistorian kursseja. Hänen mielestään olin liian koulutettu hänelle, kun hän ei ole kouluja käynyt.

*Ilmoituksen sporttinen it-kaveri oli livenä keski-ikäinen vatsakas bussikuski.

*Ilmoituksen ja kuvien puolesta sporttinen asiakaspäällikkö oli liberace-tyyliseen värikkääseen pikkutakkiin pukeutunut vatsakas romani.

*Kaksiksi treffeiksi jäänyt juttu seurasi monta kuukautta soittelemalla perään ja valittamalla, että hän on tuskissaan joutunut yöpymään Suomenlinnassa, kun oli mennyt sinne itkemään ja jäänyt lautalta.

*Neljiksi treffeiksi jäänyt tapailu laittoi perään viestin, että pitäisi maksaa takaisin ensimmäisillä treffeillä tarjoamansa hampurilaisateria.

*Kolmekymppinen mies esitti koko treffien jotain fifty shades -tyylistä mystistä surumielistä miljonääriä, jota kaikki haluavat, mutta joka ei löydä rakkautta. En tiedä oliko, mutta esitys oli tosi korni ja kovin opetellun kuuloinen, koska tuli pitkänä monologina ja väliin tokaisi aina ärtyneenä "anteeksi, puhun vielä", jos yritin osallistua.

*Yksi reppana onnistui halatessa vahingossa osumaan kädellään rintaani. Hönkäisi onnellinen ilme kasvoillaan "kiitos".

*Eräs mies oli niin ujo, ettei pystynyt puhumaan ollenkaan. Oltiin sovittu treffit pizzalle ja siellä me istuimme hiljaisuudessa sen vajaan tunnin mitä meni saada ja syödö pizza. Minä todella yritin, aloitin keskusteluja, kyselin häneltä normaaleja asioita, mutta hän ei pystynyt vastaamaan. Punastelevasti nieleskeli, keräsi rohkeutta, mutta mitään ei tullut. Lopulta kysyin suoraan, että aikooko hän puhua minulle ollenkaan. "Oli kivaa" tuli ihan lopuksi, mutta muuta en hänestä irti saanut.

*Yhden persoonallisen tyypin kanssa oli ihan hauskat treffit, joskaan niistä ei seurannut muuta jatkoa, kuin todella viheliäistä kiusaamista. Mies lähetti minulle mm itsemurhaan viittavan tekstarin, johon reagoin soittamalla poliisille. Poliisit kävivät paikalla ja totesivat, että oli joku pilailijapälli. Myöhemmin samana päivänä tuli uusi tekstari, että "NYT mina teen sen". En enää vastannut tähän enkä myöhempiinkään.

"Kiitos." :D

Mies tuli treffeille rikkinäisissä ja likaisissa vaatteissa, hänen hymynsä paljasti täysin hoitamattomat hampaat (etuhampaissa ruskeita pilkkuja ja muuten aivan keltaiset). Olin järkyttynyt, vaikka en sitä hänelle näyttänyt. Sanoin miehelle ihan suoraan, että lähden ajamaan takaisin kotiin ja toivotin hänelle kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee pikkuisen ohi aiheen, koska mitään treffejä ei koskaan tullut. Mutta se syy siihen, miksi homma loppui lyhyeen,  on kertomisen arvoinen. Juttelin erään miehen kanssa pitkään suomi24 treffit-palstalla. Mies vaikutti mielenkiintoiselta ja alettiin sitten suunnitella tapaamista. Vähän ennen sovittua päivää mies laittaa viestin, jossa kysyy, voisiko hän kysyä multa arkaluontoista asiaa. Minä siihen tottakai luvan antamaan. "Mitä mieltä olet aikuisesta miehestä, joka käyttää vaippoja" oli kysymys. Se oli kuin märkä rätti (tai vaippa) vasten kasvoja! Meinasin torpata miehen heti paikalla siihen, mutta uteliaisuus voitti. Kysyin asiallisesti, että miten tämä asia näkyy hänen elämässään. Mies alkoi innoissaan selittää, kuinka vaipan käyttäminen luo hänelle turvallisuuden tunnetta. On kuulemma ihanaa vapaapäivänä vain nukkua pitkään ja päästää pissat vaippaan, ei tarvitse turhaan nousta vessaan. Ja se, kuinka märkä vaippa muotoutuu kehoa vasten, on turvallista, lämmintä ja myös kiihottavaa. Tarvinneeko kertoa enempää miksi treffejä ei koskaan tullut?

Miettii vain, että kuinka sekaisin täytyy olla että tosta mainitsee tulevalle treffikumppanille.  Ilmeisesti hän olisi sitten saapunut vaippahousuisena treffeille, niin päätti mainita siitä jo etukäteen.

Huomaa ainakin kuinka tärkeää pikkulapsena on sen turvallisuus- kiintymyssuhteen luominen. :/

Taustaa: olin eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästäni puoli vuotta ennen treffejä. Eräs välejämme kiristänyt seikka oli ex ystäväni joka flirttaili miehelleni ja pommitti tätä viesteillä, joskaan tämä ei itsessään ollut syy eroomme.

Eräs kaverini ystävä oli pyytänyt minua treffeille. Alku treffit menivät ihan hyvin, mutta yhtäkkiä omasta takaansa mies otti esille tämän exääni iskeneen naisen ja alkoi puolustella tätä. Kuinka tällä naisella oli vaikea lapsuus eikä pidä tuomita tätä liian jyrkästi. Miten tälle naiselle oli niiiiiiin vaikeaa kun häntä ei enää kutsuttu samoihin tapahtumiin kuin minua.

Vastailin lyhyesti ja kireässä tunnelmassa ja yritin vaihtaa aihetta.

Tämä sankari sai vielä päähänsä, että on sopivaa alkaa udella exäni tapoja ja haukkua tätä minulle. Olin tässä vaiheessa edellisen suhteeni yli enkä todellakaan halunnut alkaa vatvoa vanhasta asiasta puolitutun kanssa.

Pyysin, että emme puhu asiasta.

Jatkoimme tapailua tästä huolimatta jonkin aikaa koska mies oli muuten ihan mukava. Koko juttu kaatui kuitenkin kun huomasin hänessä sairaalloisen mustasukkaisuuden merkkejä. Esim. Kuvitteli, että olen varmasti jossakin panemassa kun olin mennyt aikaisin nukkumaan enkä vastannut klo 8 jälkeen viesteihin. Herätessä puhelin olikin sitten täynnä viestipommitusta.

Lopetin koko jutun siihen.

Äijänkäppänä kirjoitti:

Jampppa kirjoitti:

Kolmanneksi kasvissyönti liittyy yleisesti muihin itseni ja monien muiden perinteisten fiksujen miesten kielteisinä pitämiin aatteisiin, kuten vihervasemmistolaisuuteen, pseudointellektualismiin ja ylimieliseen maailmanparantamiseen, johon kuuluu itsensä pitäminen muita parempana ihmisenä.

Aamen. Miehet vain ovat yleensä naisia konservatiivisempia tällaisissa asioissa ja haluavat tavallisen kumppanin, ei mitään hihhulia. Niin kuin joku tuolla pari sivua aiemmin sanoi, kaikenlainen fundamentalismi voi suhteen alussa olla dealbreaker. Syypää löytyykin usein peilistä.

Aivan. Eli seuraavan kerran kun esim. tälläkin palstalla vakituisesti vänkkäävät miehet valittavat naisettomuuttaan, niin syy tosiaan voi johtua siitä omasta änkyräfundalistisesta ajatusmaailmasta, joka on omiaan karkottamaan naiset. Eli kannattaa tosiaan katsoa peiliin :)

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ja samalla myös viimeinen nettideittikokeiluni joskus 2000-luvun alussa. Tavattiin kahvilassa ja treffien lopuksi mies ilmoitti, ettei sitten aio muuttaa luokseni. Itse ajattelin, että tässä vaiheessa yleensä päätetään siitä, että nähdäänkö vielä uudestaan vai ei. Ei nähty.

Yhden miehen lähes ainoat sanat treffeillä olivat tapaamisen lopussa "eikö me lähdetä jo?" johon nainen ihmetteli että mihin ja mies vastasi "no naimaanhan me tultiin".

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli ravintolassa  niin nolottavan läski nainen treffattavana, että oli pakko paeta paikalta. Menin vessaan asioille ja pakenin ikkunan kautta. Ja tämä on vieläpä täyttä totta vaikka harva sitä uskoo! Asiaan toki vaikutti se, että olin jo ottanut pari aperatiivia ja ystävä yllytti.

Luulenpa, että tuossa tarinassa se kommentoijan mielestä ylipainoinen nainen oli se, jota todellisuudessa väisti luodin. Hänen näkökulmansa asioista voisi olla tämä: 

"Päädyin treffeille miehen kanssa, joka tuli tapaamiseen paitsi kännissä, myös toi treffeille oman kaverinsa. Homma ei siis todellakaan tuntunut natsaavan millään tasolla ei kumpikaan ollut viehättynyt toisesta. Mies kruunasi antamansa ensivaikutelman karkaamalla mitään ilmoittamatta kesken ruokailun ravintolan vessaan, jonne hän juuttui kiinni tai jotain. Aikani odoteltuani maksoin oman ateriani ja lähdin kotiin. En ole onneksi kuullut tuosta tyypistä mitään jälkeenpäin, joten mistäpä tietää vaikka raukka istuisi ripuleissaan siellä vessassa vieläkin. Huh huh mikä sankari, mutta nykyisin tästäkin kokemuksesta voi kertoa hauskana vitsinä tyttöjen illoissa!"

Vierailija kirjoitti:

Nohuhhu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon käyny ulkona useammankin tahdottoman "kaikki käy" -miehen kanssa.

Mikä olis susta kiva ravintola/kahvila?

-Kaikki käy, mistä sä vaan tykkäät.

Mennäänkö elokuviin/kävelylle?

-Kaikki käy, mikä susta on vaan kivaa.

Jos kaipaan kynnysmattoa, menen käymään ikeassa. Oma tahto ja omat mielipiteet ois kivat.

Itse olen sellainen joka ei todellakaan nirsoile ja makuni on kaiken suhteen laaja. Olen siis sellainen jolle (lähes) kaikki käy. Aidosti. Jos siten joku kysyy oletuksella että hänellä on suppeampi maku niin voi olla että valintani ei osu siihen. Tämä kumppani voi siten minua miellyttääkseen tyytyä valintaani ja olemme pian paikassa josta minä pidän yhtä paljon kun monesta muusta ja hän ei pidä ollenkaan ja on siellä vuokseni. Miten se on hyvä? Kyllä minulla on taas selkärankaa sanoa jos jokin ei oikeasti miellytä ja voin kyllä nimetä jonkin suosikkiravintolan ja elokuvagenren. Mutta se olisi vaikeaa ja antaisi helposti väärän kuvan siitä mistä pidän. Kun maku kerran on todella laaja.

Miehillä on myös ainakin mielikuva siitä miten naiset ovat suppeamakuisempia niin ravintoloiden kuin elokuvien suhteen. Valitsemmeko siis olettaen ravintolan ja arvaten genren josta itse pitäisit? Tuskin kuitenkaan hyväksyt sitä että mies kertoo makunsa olevan laaja ja haluavan kuulla onko sinulla jotain tiettyä mistä pidät.

Olet siis aidosti mielipiteetön. Ei se ole hyvä asia.

En ole edellämainitun mielipiteen esittäjä, mutta en saata olla kommentoimatta. Maailmassa on paljon asioita,esineitä ja ilmiöitä, eikä kaikilla tarvitse olla kaikesta mielipidettä ellei asia liippaa itseä läheltä tai ole muutoin kiinnostava. Kansanedustajat tietysti ovat omalukunsa. T: Mies 53v

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin mieheen netissä. Juteltiin muutamia viikkoja netissä ja puhelimessa. Sovittiin lopulta treffit ja mies halusi tulla hakemaan minut autolla. Ok, mikäs siinä. Odottelin siinä sitten tien varressa, kun kuvailuihin sopiva auto kaarsi kohdalle. Kurkkasin sisään ja tutun näköinen mies istui kuskin paikalla. Suurempi yllätys oli se apukuskin paikalla istunut kaveri.

Näit itsesi vastaantulevan auton pelkääjänpaikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ja samalla myös viimeinen nettideittikokeiluni joskus 2000-luvun alussa. Tavattiin kahvilassa ja treffien lopuksi mies ilmoitti, ettei sitten aio muuttaa luokseni. Itse ajattelin, että tässä vaiheessa yleensä päätetään siitä, että nähdäänkö vielä uudestaan vai ei. Ei nähty.

Yhden miehen lähes ainoat sanat treffeillä olivat tapaamisen lopussa "eikö me lähdetä jo?" johon nainen ihmetteli että mihin ja mies vastasi "no naimaanhan me tultiin".

Yläpeukutin tätä treffikokemusta, vaikka siis nolon törkeähän se "mies" oli.

Tää ei ole varsinaisesti treffikokemus, kunhan olen huomannut, että nettideitit usein käyttäytyvät ahdistavan tuttavallisesti jo ekoilla treffeillä. Profiili deittisaitilla tulkitaan 'tyrkyllä oloksi', mikä puolestaan tarkoittaa, että deittikokelas pyrkii nopeasti iholle, halailemaan, lähikontaktiin.

Eihän se deittisivusto ole kuin alusta, joka mahdollistaa sinkkujen yhteydenotot ja mahdollisen partnerin löytymisen. Ihan yhtä vieraita siinä ollaan toisillemme, kun eka kertaa tavataan. Tutustuminenkin pääsee alkuun vasta toisilla treffeillä, jos sellaisia edes tulee. Yli-innokkaat halailijat vaikuttavat pahasti seksin- ja läheisyydenpuutteessa olevilta, mikä hyydyttää minut täysin.