Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O

Monella on sairauksia, jotka vaativat hoitoa ja väsyttävät. Välttämättä poissaoloja ei tule kuitenkaan paljon. Mutta eihän esim. työkaverit tiedä kaikkea eikä tarvitsekaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmisiä väsyttää se, mitä vapaa-ajalla tekee: Syö huonoa lisäainehiilarihöttöruokaa, juo liikaa alkoholia, valvoo liikaa, ei liiku tarpeeksi, polttaa, syö karkkia ja juo limsaa, antaa itsensä luisua "boreoutiin". Turha sitä on työelämää syyttää kun yli 90-prosenttisesti vika on ihan omissa valinnoissa ja elintavoissa.

Ruuhkavuosia elävillä lapsiperheellisillä ongelma on kyllä se, että sitä vapaa-aikaa ei välttämättä ole moneen vuoteen lainkaan.

Järjestelykysymys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmisiä väsyttää se, mitä vapaa-ajalla tekee: Syö huonoa lisäainehiilarihöttöruokaa, juo liikaa alkoholia, valvoo liikaa, ei liiku tarpeeksi, polttaa, syö karkkia ja juo limsaa, antaa itsensä luisua "boreoutiin". Turha sitä on työelämää syyttää kun yli 90-prosenttisesti vika on ihan omissa valinnoissa ja elintavoissa.

Ruuhkavuosia elävillä lapsiperheellisillä ongelma on kyllä se, että sitä vapaa-aikaa ei välttämättä ole moneen vuoteen lainkaan.

Järjestelykysymys

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmisiä väsyttää se, mitä vapaa-ajalla tekee: Syö huonoa lisäainehiilarihöttöruokaa, juo liikaa alkoholia, valvoo liikaa, ei liiku tarpeeksi, polttaa, syö karkkia ja juo limsaa, antaa itsensä luisua "boreoutiin". Turha sitä on työelämää syyttää kun yli 90-prosenttisesti vika on ihan omissa valinnoissa ja elintavoissa.

Ruuhkavuosia elävillä lapsiperheellisillä ongelma on kyllä se, että sitä vapaa-aikaa ei välttämättä ole moneen vuoteen lainkaan.

Järjestelykysymys

Ei ole.

Miksei olisi?

Mutta ap, mikä sun ikäsi on? Tuskin olet ainut helpomman tien valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmisiä väsyttää se, mitä vapaa-ajalla tekee: Syö huonoa lisäainehiilarihöttöruokaa, juo liikaa alkoholia, valvoo liikaa, ei liiku tarpeeksi, polttaa, syö karkkia ja juo limsaa, antaa itsensä luisua "boreoutiin". Turha sitä on työelämää syyttää kun yli 90-prosenttisesti vika on ihan omissa valinnoissa ja elintavoissa.

Ruuhkavuosia elävillä lapsiperheellisillä ongelma on kyllä se, että sitä vapaa-aikaa ei välttämättä ole moneen vuoteen lainkaan.

Järjestelykysymys

Ei ole.

Miksei olisi?

Mutta ap, mikä sun ikäsi on? Tuskin olet ainut helpomman tien valinnut.

Ei kaikki maailmassa ole omassa hallinnassa. T. Nelikymppinen perheenäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmisiä väsyttää se, mitä vapaa-ajalla tekee: Syö huonoa lisäainehiilarihöttöruokaa, juo liikaa alkoholia, valvoo liikaa, ei liiku tarpeeksi, polttaa, syö karkkia ja juo limsaa, antaa itsensä luisua "boreoutiin". Turha sitä on työelämää syyttää kun yli 90-prosenttisesti vika on ihan omissa valinnoissa ja elintavoissa.

Ruuhkavuosia elävillä lapsiperheellisillä ongelma on kyllä se, että sitä vapaa-aikaa ei välttämättä ole moneen vuoteen lainkaan.

Järjestelykysymys

Ei ole.

Miksei olisi?

Mutta ap, mikä sun ikäsi on? Tuskin olet ainut helpomman tien valinnut.

Ei kaikki maailmassa ole omassa hallinnassa. T. Nelikymppinen perheenäiti

Moni kuitenkin aliarvioi omaan elämään vaikuttamisen mahdollisuutensa ja tyytyy ruikuttamaan muka hallitsemattomien ja väistämättömien asioiden edessä sen sijaan että tekisi niille jotain. Kyllä se oman ajan puute yleensä kertoo joko organisointikyvyn puutteesta tai väärin asetelluista prioriteeteista, usein molemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen työ on vaativaa, työpäivät ja -matkat pitkiä.

LOL :-D Et ole selvästikkään muita töitä koskaan tehnytkään.

Miksi työmatka ja työpäivä on pidempi akateemisen työn tekijällä, kuin muilla?

Monesti ihan siksi, että ylemmillä toimihenkilöillä töiden vuoksi matkustamista ei lasketa työaikaan. Alemmilla toimihenkilöillä lasketaan.

Jos siis esim. kaksi ihmistä lähtee sunnuntaina työmatkalle kiinaan, voi tilanne olla niin että toisella (alempi toimihenkilö, esim. tradenomi-sihteeri) matkustaminen on työaikaa ja kasvattaa saldoa vaikka 12 tuntia (jonka voi pitää myöhemmin vapaana), kun taas toisella (ylempi toimihenkilö, esim. DI-suunnittelija) matka-aika ei kuulu työaikaan ja tapahtuu siis täysin omalla ajalla. Matkan jälkeen se sihteeri pitää 1.5 päivää palkallista vapaata, mutta suunnittelija istuu töissä. Ja tämä siis siksi, että yleensä akateemisesti koulutetut ovat ylempiä toimihenkilöitä (jolla on eri tes), kun taas alemmin koulutetut alempia toimihenkilöitä).

On huomattava, että laki ei suinkaan kiellä työnantajia maksamasta palkkaa matka-ajalta tai korvaamasta sitä vapaa-aikana ylemmälle toimihenkilölle. Vientiteollisuudessa näin usein myös toimitaan. Sitä paitsi se suunnittelija dippainssin palkka on merkittävästi korkeampi kuin sihteerin, joten rinnastaminen ontuu siltakin kohdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmisiä väsyttää se, mitä vapaa-ajalla tekee: Syö huonoa lisäainehiilarihöttöruokaa, juo liikaa alkoholia, valvoo liikaa, ei liiku tarpeeksi, polttaa, syö karkkia ja juo limsaa, antaa itsensä luisua "boreoutiin". Turha sitä on työelämää syyttää kun yli 90-prosenttisesti vika on ihan omissa valinnoissa ja elintavoissa.

Ruuhkavuosia elävillä lapsiperheellisillä ongelma on kyllä se, että sitä vapaa-aikaa ei välttämättä ole moneen vuoteen lainkaan.

Järjestelykysymys

Ei ole.

Miksei olisi?

Mutta ap, mikä sun ikäsi on? Tuskin olet ainut helpomman tien valinnut.

Ei kaikki maailmassa ole omassa hallinnassa. T. Nelikymppinen perheenäiti

Ei olekaan, mutta jokunen elämänalue on useimmilla. Mulla ainakin on eronneena omaakin aikaa lopultakin taas ja nyt jos koskaan nautin siitä, vaikken tekisi muuta kuin möllöttäisin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmisiä väsyttää se, mitä vapaa-ajalla tekee: Syö huonoa lisäainehiilarihöttöruokaa, juo liikaa alkoholia, valvoo liikaa, ei liiku tarpeeksi, polttaa, syö karkkia ja juo limsaa, antaa itsensä luisua "boreoutiin". Turha sitä on työelämää syyttää kun yli 90-prosenttisesti vika on ihan omissa valinnoissa ja elintavoissa.

Ruuhkavuosia elävillä lapsiperheellisillä ongelma on kyllä se, että sitä vapaa-aikaa ei välttämättä ole moneen vuoteen lainkaan.

Järjestelykysymys

Ei ole.

Miksei olisi?

Mutta ap, mikä sun ikäsi on? Tuskin olet ainut helpomman tien valinnut.

Ei kaikki maailmassa ole omassa hallinnassa. T. Nelikymppinen perheenäiti

Moni kuitenkin aliarvioi omaan elämään vaikuttamisen mahdollisuutensa ja tyytyy ruikuttamaan muka hallitsemattomien ja väistämättömien asioiden edessä sen sijaan että tekisi niille jotain. Kyllä se oman ajan puute yleensä kertoo joko organisointikyvyn puutteesta tai väärin asetelluista prioriteeteista, usein molemmista.

Ei kerro. Voi kertoa esim työnantajien toiminnasta ja asuinkunnan säästöpäätöksistä. Meillä esim eka ns lähikoulu jätettiinkin rakentamatta (vaikka piti olla varma) ja seuraava homehtui. Molempien työnantajat tekivät myös ratkaisuja. Sen jälkeen iski lama ja kävelymatkan päässä ollut terveysasemakin suljettiin ja kaikki mahdollinen tegveydenhuolto hankaloitui.

Ja tukiverkkomme sairastuivat. Anoppi kuoli kuusikymppisenä pian toisen lapsemme syntymän jälkeen ja siskoni sairasti syöpään alle nelikymppisenä seuraavana vuonna. Näihinkään ei minun loistavilla elämänhallintataidoillani ei kyennyt vaikuttamaan.

Just näin!! Urheilua joka ilta, niin sitä jaksaa kohta vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt naiset, ottakaa huomioon yksi tärkeä asia: Kaikki voi subjektiivisesit tuntua raskaalta ihan tekemisen määrästä riippumatta.

Pitäkää huolta kunnostanne. Yksi asiantuntija sanoi haastattelussa, että nykyihmisen peruskunto ei kestä kokonaista työpäivää. Saatika sitten illan askareita ja menoja. Fyysinen kunto on kaiken jaksamisen a ja o, myös henkisen jaksamisen.

Jos uuvuttaa, rasittaa, väsyttää, keskity a) saamaan unirytmi kuntoon ja b) kasvattamaan aerobista ja lihaskuntoasi. Ihan totta. Lopeta hetkeksi kaikki muu - lukeminen, kulttuuri, kaupassakäynti (tilaa vaikka tkotiin ai laita joku asialle) ja harrasta tehokasta hikiliikuntaa 30-60 minuuttia illassa. Siihen on aikaa vaikka lapsen harrasteiden aikana. Vaikka aamuisin. Jatka pari kuukautta ja katso, vieläkö perusarki uuvuttaa niin kovin.

Olen varma, että jaksat kaiken paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmisiä väsyttää se, mitä vapaa-ajalla tekee: Syö huonoa lisäainehiilarihöttöruokaa, juo liikaa alkoholia, valvoo liikaa, ei liiku tarpeeksi, polttaa, syö karkkia ja juo limsaa, antaa itsensä luisua "boreoutiin". Turha sitä on työelämää syyttää kun yli 90-prosenttisesti vika on ihan omissa valinnoissa ja elintavoissa.

Ruuhkavuosia elävillä lapsiperheellisillä ongelma on kyllä se, että sitä vapaa-aikaa ei välttämättä ole moneen vuoteen lainkaan.

Järjestelykysymys

Ei ole.

Miksei olisi?

Mutta ap, mikä sun ikäsi on? Tuskin olet ainut helpomman tien valinnut.

Olen yli 30-vuotias. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen työ on vaativaa, työpäivät ja -matkat pitkiä.

Hah,entäpä fyysinen työ.. Itse teen osapäivä siivoustyötä enkä muuta jaksa työpäivän jälkeen.

T. Lapseton yli kolmekymppinen

No me perheelliset akateemiset teemme juurikin tuota siihen vaativan työpäivän päälle...

  Tuo hokeminen me akateemiset...ottaa kupoliin kun suuri osa muita täysiä työpäiviä tekeviä on paljon, yhtä paljon kuin akateemisiakin.  He tekevät pitkän työpäivän ja raskaan ja kotona on samat työt kuin ns. akateemisillakin.  Ja he ovat yhtä älykkäitä ja väsyvät samalla tavalla.  Kaikki työssäkäyvät väsyvät ja kaikilla on kotihommat.

Itse väitit että puolipäiväsiivoaminen väsyttää lapsetonta. Kohtuullisen kornia. Kun jokainen lapsiperheellinen siivoaa otona sen verran arjet ja pyhät. Ja kaikki ei muuten ole yhtä älykkäitä. Typerä väite.

   Minun ainoa kirjoitukseni tälle palstalle on tuo viimeksi lainaamasi.  Ja muuten ole akateeminen itsekin.

Kun ei kirjoiteta nimimerkillä on turha oletella mitä kukin on kirjoittanut. 

Ja 313 jatkaa vielä: kaikki akateemiset eivät ole niin kovin älykkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Ja 313 jatkaa vielä: kaikki akateemiset eivät ole niin kovin älykkäitä.

Eli kiistät siis väitteesi että kaikki ovat yhtä älykkäitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton nelikymppinen, jolla ei ole edes lemmikkejä, mutta olen ihan loppu työni kanssa. Yhden burnoutin olen jo aiemmin kokenutkin. Olen it-alalla, koodari / ohjelmistoarkkitehti suuressa kv. yrityksessä. 

Tahti on aivan hullu nykyisin: nytkin teen 4:ää eri agile  / scrum projektia yhtä aikaa. Jokaisesta on päivittäiset daily-palaverit joissa käydään läpi mitä eilisen jälkeen on saanut aikaan, ja kun tosiaan päivät pitää jakaa neljän projektin kesken, mistään ei tulisi mitään, jos en jatkaisi työpäivää työstä lähdettyäni 4-6 tunnilla kotona. Viikonlopuistakin menee aina vähintään toinen päivä työn parissa, joskus molemmat. Jatkuvasti on päällä tiukat deadlinet ja ainainen riittämättömyyden tunne, vaikka toisaalta ymmärrän että vika EI ole minussa ja myös uuvahtaneissa kollegoissani jotka saikuttaakin usein, vaan epäinhimilliseksi menneessä työelämässä. 

Mitä tulee noihin nukkumisiin, kuntoiluihin ja terveellisiin syömisiin, niin itse en ole aikoihin jaksanut niistäkään välittää. Aikoinaan olin kyllä vähän oikein terveysintoilijakin, eikä se burnoutilta suojellut. Sittemmin on aina mennyt niin, että kun paha stressikausi tulee, ruokavalioksi muodostuu pizza, kebab, energiajuoma ja keskikalja sekä unilääkkeet + rauhoittavat. Niillä olen pärjäillyt, toivoen että pian taas tulisi helpompi kausi. Nyt kyllä tsaas ollut maaliskuulta asti yhtä hullunmyllyä, enkä ole saanut edes kesälomaa pitää.

   Sinun on vaihdettava työpaikkaa ennenkuin olet aivan loppu, sillä tällämenolla olet loppu.  En ymmärrä miten työnantajat kuvittelevat että työntekijät kestävät ja viihtyvät heillä töissä kun vaatimukset ovat tätä luokkaa.  Olen kuullut kyllä että muillakin on, mutta he koettavat vaihtaa työtä koko ajan.

Olen minäkin koittanut työtä vaihtaa mutta en ole päässyt mihinkään edes haastatteluun, syynä uskoisin olevan kombinaatio ei alan tutkintoa + 40 v nainen (outo koodariksi). No, nykyinen työnantajan ja asiakkaat kyllä arvostaa, mitä ainakin voi käyttää motivaationa piiskaamaan itseään nopeammin siihen lopulliseen loppuunpalamiseen :-\

Osapäivätyö olisi ratkaisu uupumiselle. Jäisi aikaa itselle ja kotitöille. Toinen puoliso kokopäivätyössä tienaamassa.

Luovutaan suorittamisesta ja muiden vuoksi elämisestä. Lapsilla ei tarvitse olla aikaavieviä harrastuksia. Asunnon ei tarvitse olla viimeisen päälle uusi ja hieno, ei ylipäänsäkään koottaisi tänne maan päälle niitä aarteita, vaan sydämiin.

Aikaa olemiselle ja toisen kohtaamiselle. Niin äkkiä kaikki on ohitse. Kaikki näkyvä ja ollut häviää. On kuitenkin vain tämä hetki, opetellaan elämään siinä.

Vierailija kirjoitti:

Osapäivätyö olisi ratkaisu uupumiselle. Jäisi aikaa itselle ja kotitöille. Toinen puoliso kokopäivätyössä tienaamassa.

Luovutaan suorittamisesta ja muiden vuoksi elämisestä. Lapsilla ei tarvitse olla aikaavieviä harrastuksia. Asunnon ei tarvitse olla viimeisen päälle uusi ja hieno, ei ylipäänsäkään koottaisi tänne maan päälle niitä aarteita, vaan sydämiin.

Aikaa olemiselle ja toisen kohtaamiselle. Niin äkkiä kaikki on ohitse. Kaikki näkyvä ja ollut häviää. On kuitenkin vain tämä hetki, opetellaan elämään siinä.

Ja sitten on olematon eläke

Vierailija kirjoitti:

Elämäni on rankkaa, koska en ajatellut etukäteen tarpeeksi. En valinnut parempi palkkaista työtä. En mennyt rikkaamman miehen kanssa naimisiin. Tein jopa typeryyttäni lapsia ja vielä typerämpänä vien heitä sellaisiin harrastuksiin, jossa he haluavat käydä. Typeränä muutin vanhempieni vierestä pois

Hölmönä en käytä kaikkia rahoja siivoojaan ja lastenhoitajaan ja pesulaan. Ihan pahvina teen lapsille ruokaa, vaikka hesen kauttakin voisi kotiin tulla.

Voitaisiin asua yksiössä, vanhempieni vieressä, olisi vähemmön siivottavaa ja kyllä koulu hoitaa lasten koulun käynnin ja jos ei hoida, niin oppivelvollisuus loppuu 16 vuotiaana muutenkin. Silloin helpottaa viimeistään,( ei tarvitse lukiokirjojakaan maksaa). Aamuisin ei tarvitse miettiä herättämistä, kun lapset nousevat itse 12 aikaan. Aamiaistakaan ei tarvitse tehdä. Lounaaksi kupongit käteen ja itse voivat kävellä subiin vaikka. Kannattaisiko käskeä varastamaan vaatteet? Vanhat vaan roskiin kun likastuvat ja uutta kaupasta? Pääsisi tosta pyykkäämisestä. Omat xboxit lapsille harrastukseksi. Se vähentäisi kenkien ja vaatteidenkin tarvetta. Pelata voi pelkillä alushousuilla. Kohta ei tarvittaisi edes pesukonetta. Ja omat vanhempani saavat nyt alkaa auttaa kunnolla.

Olet oikeassa. Elämästä voi omilla valinnoilla saada todella helppoa.

Olen ollut todella hölmö ja nyt kaduttaa, kun tiedostan virheeni. Lupaan etten valita enää koskaan omasta tyhmyydestäni johtuvaa elämän raskautta. Nyt alan muuttamaan tätä elämääni helpompaan suuntaa.

Hohhoijaa. Tästähän täällä just puhutaan kun viitataan omien valintojen tekoon. Tuon sinun kuvaaman elämäntavan ja marttyyri-superihminen -elämän välille mahtuu kuitenkin aika monenlaisia kompromissiratkaisuja. Lapsen ei tarvitse harrastaa jääkiekkoa tai ratsastusta eikä ihmisen tarvitse asua väkisin omakotitalossa vaikka sosiaaliset (tai itse itselle asetetut) vaatimukset niin vihjailisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osapäivätyö olisi ratkaisu uupumiselle. Jäisi aikaa itselle ja kotitöille. Toinen puoliso kokopäivätyössä tienaamassa.

Luovutaan suorittamisesta ja muiden vuoksi elämisestä. Lapsilla ei tarvitse olla aikaavieviä harrastuksia. Asunnon ei tarvitse olla viimeisen päälle uusi ja hieno, ei ylipäänsäkään koottaisi tänne maan päälle niitä aarteita, vaan sydämiin.

Aikaa olemiselle ja toisen kohtaamiselle. Niin äkkiä kaikki on ohitse. Kaikki näkyvä ja ollut häviää. On kuitenkin vain tämä hetki, opetellaan elämään siinä.

Ja sitten on olematon eläke

Voi luoja! 😂 Negistelijä löytää valittamista kyllä ihan joka näkökulmasta. Ei meidän ikäpolvella tule muutenkaan mitään eläkkeitä olemaan ja ihmiskunta todennäköisesti hukkuu paskaan jo ennen sitä, joten eikö kannattaisi sinunkin vähän relata?