Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O

Meitä ihmisiä ja tavallista arkea kun on niin kovin monenlaisia. Toiset stressaa ihan eri aioista kuin toiset. Esimerkiksi minä ole suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon enkä muista että olisin opiskeluaikana pahemmin kokenut paineita. Minulla oli opiskeluaikana erinäisiä luottamustehtäviä välillä neljässäkin eri yhdistyksessä samaan aikaan ja jonkin aikaa tein osa-aikatöitäkin. Jotenkin vaan osasin ottaa opiskelut paljon rennommin kuin lukiossa ja yläasteella. Ja silti valistuin hyvin arvosanoin ihan yliopiston asettamassa tavoiteaikataulussa.

Töistä olen sen sijan stressannut useasti. Aikataulut on tiukkoja, työmäärä iso ja työstäni riippuu muutaman kymmenen ihmisen elanto. Kolme harrastavaa lasta pitää huolen siitä, ettei vapaa-aikakaan ole ihan niin rentouttavaa kuin opiskeluaikana. Sitä aikaa, jolloin oikeasti voi tehdä asioita vain itselle, on todella vähän. Ja loppujen lopuksi omiin harrastuksiin käytettävää rahaakaan ei ole paljoa sen enempää. Toki asun ja syön paremmin kuin opiskeluaikana, mutta loput hyvästä palkastani menee veroihin ja lapsiin. En sano tätä sillä, että syyttäisin lapsia tilanteesta. Ne ovat minun oma valinta, ihan kuin työnikin. Kerron tämän vain selittääkseni miksi arki voi terveellekin aikuiselle olla rankkaa tai helppoa. Riippuen ihan tilanteesta ja siitä miten kukin eri asioihin suhtautuu.

Höpö höpö. Ei lapsiperheillä lähtökohtaisesti ole yhtään sen rankempaa. Kaikki on vain pääsi sisällä junnaavaa pessimististä ev.lut.sos.dem. kuuluu olla ankeaa -nauhaa.

Teen menestyvänä liikkeenjohdon konsulttina 12 tuntista työpäivää. 8 tuntia ensin toimistolla, jotta ehdin leikkiä  ja viettää aikaa kahden hyperaktiivisen poikani kanssa. Lasten nukkumaanmenon jälkeen työpäivä loppuun ja kevyttä urheilua. Kotitöitä ja harrastuksia ehtii hyvin viikonloppuisin. Kummasti on riittänyt aika töiden ohella aikoinaan jatkotutkinnon tekemiseen, hiljattain myös lentolupakirjan suorittamiseen. Ja ei, puoliso ei tee puolestani kotitöitä tai muutakaan, jaamme kaiken hyvin tasaisesti. Välillä vähän väsyttää, mutta sekin lähinnä pimeiden aamujen takia.

Lähinnä vituttaa, kun veroprosentti huutaa kattorajoilla ja samalla näkee miten tulonsiirroilla rahaa valuu aikaansaamattomalle jengille, joka nillittää miten "arki on rankkaa". Toisaalta, tyhmähän olen, kun en täältä muuta pois. 

Olen tänne aiemminkin kirjoittanut, että ne VALINNAT...

Mikäli riittää vaattimattomampikin elintaso (asunto, auto, lomamatkat ym), pystyy tekemään lyhyempää työpäivää tai esim pitämään vuorotteluvapaita, käyttämään ostopalveluita jne arkea helpottamaan. Lapset saavat paremmin huomiota ja ohjausta (esim koulunaloitus). Elämä ei ole jotain ihme mylläkkää, vaan seesteistä, rikasta ja ihanaa.

Mutku, oma talo pitää olla pihatöineen, liian monta huonostikasvatettua lasta,

pari koiraa, lomamatkat... Ja sitä aikaa ei ole mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hankkia isoja omakotitaloja isoilla pihoilla, monta lasta,niille lapsille vaativia harrastuksia, lemmikkejä hoidettavaksi jne., jos ne aiheuttavat vain kiirettä ja stressiä? Elämä on juuri sellaista millaiseksi sen itse tekee.

Ja sitten vielä just tämä! Nykyinen meininki, että mistään, varsinkaan vaikeuksista lasten kanssa ei saa koskaan valittaa tai olla väsynyt. Heti on joku ilkkumassa että mitäs lähdit... Ihan sama kuin ei koskaan saisi työkiireistäkään puhua, kun "mitäs oot työpaikan hommannu, oma valinta!".

Ei tämä maa kuule pyöri jos ei ole myös meitä jotka jaksaa hoitaa ja kasvattaa seuraavaa sukupolvea ja tulevia veronmaksajia.

Kyse onkin juuri siitä miksi kaikki pitää saada yhtä aikaa. Ura, lapset, talot, maat ja mannut. Itse olen järjestänyt elämäni niin, että esimerkiksi varsinaisen uran vuoro tulee sitten kun lapset ovat kouluikäisiä. Teen 80% työviikkoa niin kauan kuin mahdollista. Uran rakentamisen kautta taloudellinen tilanteemme paranee ja panostamme asumiseen kun lapset kasvavat ja tarvitsevat enemmän omaa tilaa. Liikuntaa harrastamme lasten kanssa yhdessä vuoronperään, silloin toinen pääsee tekemään omaa treeniänsä. Vaihtoehtoja löytyy lukemattomia.

Se on se ajan henki tällä hetkellä. Kaikki pitäisi saada heti ja mielellään vähän enemmän kuin mihin olisi varaa. Sitten ihmetellään kun aika ja energia ei perhe- ja (yli)työelämän ristipaineessa riitä.

Vaihtoehtojakin on. Yksi kaveri on ihan tietoisesti downshiftannut jo parikymppisenä, elelee yksinkertaisesti ja "köyhästi", mutta ilmeisen onnellisesti mukuloineen ja vaimoineen vaikkei olekaan sitä valtavaa kivitaloa westendissä eikä sadan tonnin citymaastureita pihassa. Vuosiansiot lienee jossain kahden-kolmen kympin tietämillä ja tekee kolmepäiväistä viikkoa. Toinen taas painoi hulluna töitä vaille nelikymppiseksi, löysi vastavalmistuneen parikymppisen juristivaimon ja on nyt koti-isukkina pääomatulojen turvin kun vaimo luo uraa. Kumpikaan ei juuri valittele kiireitä eikä stressiä.

   Työssäkäymällä ei kivitaloa Westendissä saa ostettua.  Siinä pitää olla muutakin tuloa tai perintöä.   Ja vielä pääomatuloja.......

Mikäs niissä pääomatuloissa on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjan kuuloisia valintoja ovat monet tehneet. -ap

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikki eivät voi valita helppoa päivätyötä ja helppoa perhe-elämää. Kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita ja yhtä hyvistä taustoista, kaikki eivät pääse yliopistoon, kaikki eivät voi tulla valituksi samaan ihannetyöhön ja elämässä nyt sattuu kaikenlaista muutenkin vaan. Lisäksi ihmisen temperamentti vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten asiat kokee. Kuulostat siltä, että valmistuit siihen ihannetyöhösi vasta joulun alla ja ikää on about 24.

Se kuormittuminen on monen asian summa. Ihan jo hammasoionnat ja siedätyshoidot ja astmaseurannat vetää meillä aikataulut kireiksi. Siihen päälle niitä kodin ja koulun päiviä, terveystarkastuksia, silmälääkäreitä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjan kuuloisia valintoja ovat monet tehneet. -ap

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikki eivät voi valita helppoa päivätyötä ja helppoa perhe-elämää. Kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita ja yhtä hyvistä taustoista, kaikki eivät pääse yliopistoon, kaikki eivät voi tulla valituksi samaan ihannetyöhön ja elämässä nyt sattuu kaikenlaista muutenkin vaan. Lisäksi ihmisen temperamentti vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten asiat kokee. Kuulostat siltä, että valmistuit siihen ihannetyöhösi vasta joulun alla ja ikää on about 24.

Ihan jokainen (nainen) Suomessa voi päättää helpottaa elämäänsä jäämällä lapsettomaksi. Jos luet tätä ketjua, huomaat kyllä, mikä merkitys sillä on rankkuuden kokemisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle tuntuu tulevan yllätyksenä, että elämä on raskasta. Johtuuko siitä, että nykyään kaiken tarttis olla niin fantastista ja ihanaa? Newsflash: elämä on edelleen hankalaa ja vaivalloista, hankaluudet ja vaivat vain ovat nyt hieman erilaisia kuin ennen eikä onneksi tarvitse taistella elämästä. Mutta kun ei sitten ymmärretä elämän olevan ihan oikeasti lähinnä ongelmanratkaisua ja pientä kriisiä täynnä, ei osata käsitellä ongelmia ja kriisejä. Enkä siis tarkoita mitään suuria ongelmia tai kriisejä, vaan niitä päivittäisiä arjen pieniä ongelmia jotka tuntuvat aiheuttavan stressiä (työmatkat, lasten kuljetukset, mitä tänään ruoaksi, anoppi yllätysvierailulle).

Ei ole pakko olla koko ajan fantastisen onnellinen. Välillä saa ottaa päähän ja useimmilla on lähes päivittäin joku hankala asia kohdattavana. Käsitelkää ne hankalilta tuntuvat asiat älkääkä uhriutuko, niin stressiäkin on vähemmän.

Olet täysn oikeassa siinä, että ihmisen kyky selviytyä päivittäisistä esteistä ja hankaluuksista määrittää pitkälti sitä, kuinka raskaalta elämä tuntuu. Psykologisesti joustava selviytyy noista vauhtia menettämättä, jäykempi lyyhistyy. Minusta perimmäinen ongelma ei ole kuitenkaan siinä, etteivätkö ihmiset tietäisi vaikeuksien kuuluvan elämään. Pikemminkin ihmiset luulevat elämän raskassoutuisuuden olevan väistämätön asia, johon ei voi mitenkään vaikuttaa omilla valinnoillaan. Kuitenkin terveellä, työssäkäyvällä aikuisella on nykyisin ennennäkemättömän hyvät mahdollisuudet tehdä elämästään helppoa ja mukavaa.

Ja kuten on moneen kertaan todettu, kun arki on sujuvaa, energiaa jää enemmän niiden Mount Everestin valloitusten suunnitteluun, suuren suomalaisen romaanin kirjoittamiseen, sivutoimiseen yrittämiseen tai mihin isoihin, vaivannäköä vaativiin projekteihin sitten haluaakaan ryhtyä. -ap

Ei pidä paikkaansa. Työelämä on raaempaa kuin koskaan, koulut alasajettu, päivähoito kaaoksessa. Eikä edes lasten terveyspalvelut pelaa. Lapsiperheiden vanhemmat ei ole kosaan olleet näin tiukoilla kuin nyt.

Toisaalta lapsettomuus ei ole koskaan ollut yhtä helppo ja hyväksytty vaihtoehto kuin nyt. Isovanhempieni sukupolvella ei kerta kaikkiaan ollut mahdollista tehdä elämästään helppoa ja mukavaa, ellei sitten sattunut syntymään rikkaaseen sukuun. Meillä tämä mahdollisuus on. "Elämä on valintoja" pätee meihin ihan eri lailla kuin aikaisempiin polviin. -ap

Toki, ja hyvä niin, mutta jos haluaa lapsia niin eihän lapsettomuus ole vaihtoehto. Samoin kuin jos haluaa työltään merkityksellistä sisältöä niin liukuhihnatyö ei ole vaihtoehto, vaikka se tuottaisi vähemmän stressiä kuin vaativampi työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjan kuuloisia valintoja ovat monet tehneet. -ap

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikki eivät voi valita helppoa päivätyötä ja helppoa perhe-elämää. Kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita ja yhtä hyvistä taustoista, kaikki eivät pääse yliopistoon, kaikki eivät voi tulla valituksi samaan ihannetyöhön ja elämässä nyt sattuu kaikenlaista muutenkin vaan. Lisäksi ihmisen temperamentti vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten asiat kokee. Kuulostat siltä, että valmistuit siihen ihannetyöhösi vasta joulun alla ja ikää on about 24.

Ihan jokainen (nainen) Suomessa voi päättää helpottaa elämäänsä jäämällä lapsettomaksi. Jos luet tätä ketjua, huomaat kyllä, mikä merkitys sillä on rankkuuden kokemisen kannalta.

Aika monet oikeasti elämänsä rankaksi kokevat ovat lapsettomia, mielenterveysongelmaisia, fyysesti hyvin sairaita. Syöpäsairauksien ja itsemurhapohtimisten vieressä nuo voi kun olette onnettomia kun ette kerkeä juomaan kahvia villasukat jalassa kuten minä-hokemat ovat mauttomia. Tuo lapseton elämä on kevyttä- mantra ei taida tällä palstalla purra. Arvelisin, että aika moni palstalla olijoista oikeasti kärsii ennemminkin yksinäisyydestä ja elämän sisällöttömyydestä kuin lasten tuomasta hankaluudesta. Ja lapsettomuus ei turvaa sinua noita onnettomuuksia vastaan. Hieman lapsellista argumentointia ilman mittasuhteita minkä kokoisista rankkuuksista puhutaan. Sinulle parhaiten vastaa nuo ihmiset jotka rasittuvat lasten hampaiden oikomisista mutta nuo ihmiset olisivat ihan yhtä rasittuneita elämäänsä sinkkuinakin, silloin vain valituksen aiheet olisivat erilaisia. Talletapa nuo vahvat mielipiteesi elämästä ja sen menosta ja tutkaile niitä kun olet yli 50 v, ehkä silloin ymmärrät miksi jotkut suhtautuvat intoiluusi ja varmuuteesi elämän menosta hieman huvittuneesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjan kuuloisia valintoja ovat monet tehneet. -ap

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikki eivät voi valita helppoa päivätyötä ja helppoa perhe-elämää. Kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita ja yhtä hyvistä taustoista, kaikki eivät pääse yliopistoon, kaikki eivät voi tulla valituksi samaan ihannetyöhön ja elämässä nyt sattuu kaikenlaista muutenkin vaan. Lisäksi ihmisen temperamentti vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten asiat kokee. Kuulostat siltä, että valmistuit siihen ihannetyöhösi vasta joulun alla ja ikää on about 24.

Ihan jokainen (nainen) Suomessa voi päättää helpottaa elämäänsä jäämällä lapsettomaksi. Jos luet tätä ketjua, huomaat kyllä, mikä merkitys sillä on rankkuuden kokemisen kannalta.

Aika monet oikeasti elämänsä rankaksi kokevat ovat lapsettomia, mielenterveysongelmaisia, fyysesti hyvin sairaita. Syöpäsairauksien ja itsemurhapohtimisten vieressä nuo voi kun olette onnettomia kun ette kerkeä juomaan kahvia villasukat jalassa kuten minä-hokemat ovat mauttomia. Tuo lapseton elämä on kevyttä- mantra ei taida tällä palstalla purra. Arvelisin, että aika moni palstalla olijoista oikeasti kärsii ennemminkin yksinäisyydestä ja elämän sisällöttömyydestä kuin lasten tuomasta hankaluudesta. Ja lapsettomuus ei turvaa sinua noita onnettomuuksia vastaan. Hieman lapsellista argumentointia ilman mittasuhteita minkä kokoisista rankkuuksista puhutaan. Sinulle parhaiten vastaa nuo ihmiset jotka rasittuvat lasten hampaiden oikomisista mutta nuo ihmiset olisivat ihan yhtä rasittuneita elämäänsä sinkkuinakin, silloin vain valituksen aiheet olisivat erilaisia. Talletapa nuo vahvat mielipiteesi elämästä ja sen menosta ja tutkaile niitä kun olet yli 50 v, ehkä silloin ymmärrät miksi jotkut suhtautuvat intoiluusi ja varmuuteesi elämän menosta hieman huvittuneesti.

Hän kysyi mikä tekee rankaksi. Kyllä ne meillä on nuo kaikki ylimääräiset kuviot jotka tekee rankaksi. Meillä koulu on toisessa kaupunginosassa kuin missä asumme ja hammaslääkäri taas ihan muualla. Samaten se astmalääkäri ja silmälääkäri jne. Se arjen logistinen pyörittäminen on todella raskasta. Itse joudun tekemään illalla/yöllä noiden takia rästiin jääneet hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle tuntuu tulevan yllätyksenä, että elämä on raskasta. Johtuuko siitä, että nykyään kaiken tarttis olla niin fantastista ja ihanaa? Newsflash: elämä on edelleen hankalaa ja vaivalloista, hankaluudet ja vaivat vain ovat nyt hieman erilaisia kuin ennen eikä onneksi tarvitse taistella elämästä. Mutta kun ei sitten ymmärretä elämän olevan ihan oikeasti lähinnä ongelmanratkaisua ja pientä kriisiä täynnä, ei osata käsitellä ongelmia ja kriisejä. Enkä siis tarkoita mitään suuria ongelmia tai kriisejä, vaan niitä päivittäisiä arjen pieniä ongelmia jotka tuntuvat aiheuttavan stressiä (työmatkat, lasten kuljetukset, mitä tänään ruoaksi, anoppi yllätysvierailulle).

Ei ole pakko olla koko ajan fantastisen onnellinen. Välillä saa ottaa päähän ja useimmilla on lähes päivittäin joku hankala asia kohdattavana. Käsitelkää ne hankalilta tuntuvat asiat älkääkä uhriutuko, niin stressiäkin on vähemmän.

Olet täysn oikeassa siinä, että ihmisen kyky selviytyä päivittäisistä esteistä ja hankaluuksista määrittää pitkälti sitä, kuinka raskaalta elämä tuntuu. Psykologisesti joustava selviytyy noista vauhtia menettämättä, jäykempi lyyhistyy. Minusta perimmäinen ongelma ei ole kuitenkaan siinä, etteivätkö ihmiset tietäisi vaikeuksien kuuluvan elämään. Pikemminkin ihmiset luulevat elämän raskassoutuisuuden olevan väistämätön asia, johon ei voi mitenkään vaikuttaa omilla valinnoillaan. Kuitenkin terveellä, työssäkäyvällä aikuisella on nykyisin ennennäkemättömän hyvät mahdollisuudet tehdä elämästään helppoa ja mukavaa.

Ja kuten on moneen kertaan todettu, kun arki on sujuvaa, energiaa jää enemmän niiden Mount Everestin valloitusten suunnitteluun, suuren suomalaisen romaanin kirjoittamiseen, sivutoimiseen yrittämiseen tai mihin isoihin, vaivannäköä vaativiin projekteihin sitten haluaakaan ryhtyä. -ap

Ei pidä paikkaansa. Työelämä on raaempaa kuin koskaan, koulut alasajettu, päivähoito kaaoksessa. Eikä edes lasten terveyspalvelut pelaa. Lapsiperheiden vanhemmat ei ole kosaan olleet näin tiukoilla kuin nyt.

Toisaalta lapsettomuus ei ole koskaan ollut yhtä helppo ja hyväksytty vaihtoehto kuin nyt. Isovanhempieni sukupolvella ei kerta kaikkiaan ollut mahdollista tehdä elämästään helppoa ja mukavaa, ellei sitten sattunut syntymään rikkaaseen sukuun. Meillä tämä mahdollisuus on. "Elämä on valintoja" pätee meihin ihan eri lailla kuin aikaisempiin polviin. -ap

Toki, ja hyvä niin, mutta jos haluaa lapsia niin eihän lapsettomuus ole vaihtoehto. Samoin kuin jos haluaa työltään merkityksellistä sisältöä niin liukuhihnatyö ei ole vaihtoehto, vaikka se tuottaisi vähemmän stressiä kuin vaativampi työ.

Totta kai se on vaihtoehto. Mitä ihmettä? Vaikka kuinka moni joutuu tekemään päätöksen lapsiluvustaan oman rahatilanteen, jaksamisen ja sosiaalisten turvaverkkojen mukaan. Se, että kovasti haluaa jotakin tiettyä asiaa, ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että olisikin ilman. Ei kukaan väitä, että olisi mukava jäädä ilman, mutta kosmosta ei ole viritetty tuottamaan kaikille tasapuolisesti iloa ja autuutta. Täällä pitää vain jotenkin luovia parhaansa mukaan ja tehdä sellaisia valintoja, jotka vievät elämää eniten oikeaan suuntaan. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjan kuuloisia valintoja ovat monet tehneet. -ap

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikki eivät voi valita helppoa päivätyötä ja helppoa perhe-elämää. Kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita ja yhtä hyvistä taustoista, kaikki eivät pääse yliopistoon, kaikki eivät voi tulla valituksi samaan ihannetyöhön ja elämässä nyt sattuu kaikenlaista muutenkin vaan. Lisäksi ihmisen temperamentti vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten asiat kokee. Kuulostat siltä, että valmistuit siihen ihannetyöhösi vasta joulun alla ja ikää on about 24.

Ihan jokainen (nainen) Suomessa voi päättää helpottaa elämäänsä jäämällä lapsettomaksi. Jos luet tätä ketjua, huomaat kyllä, mikä merkitys sillä on rankkuuden kokemisen kannalta.

Aika monet oikeasti elämänsä rankaksi kokevat ovat lapsettomia, mielenterveysongelmaisia, fyysesti hyvin sairaita. Syöpäsairauksien ja itsemurhapohtimisten vieressä nuo voi kun olette onnettomia kun ette kerkeä juomaan kahvia villasukat jalassa kuten minä-hokemat ovat mauttomia. Tuo lapseton elämä on kevyttä- mantra ei taida tällä palstalla purra. Arvelisin, että aika moni palstalla olijoista oikeasti kärsii ennemminkin yksinäisyydestä ja elämän sisällöttömyydestä kuin lasten tuomasta hankaluudesta. Ja lapsettomuus ei turvaa sinua noita onnettomuuksia vastaan. Hieman lapsellista argumentointia ilman mittasuhteita minkä kokoisista rankkuuksista puhutaan. Sinulle parhaiten vastaa nuo ihmiset jotka rasittuvat lasten hampaiden oikomisista mutta nuo ihmiset olisivat ihan yhtä rasittuneita elämäänsä sinkkuinakin, silloin vain valituksen aiheet olisivat erilaisia. Talletapa nuo vahvat mielipiteesi elämästä ja sen menosta ja tutkaile niitä kun olet yli 50 v, ehkä silloin ymmärrät miksi jotkut suhtautuvat intoiluusi ja varmuuteesi elämän menosta hieman huvittuneesti.

Jessus, melkoinen turahdus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjan kuuloisia valintoja ovat monet tehneet. -ap

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikki eivät voi valita helppoa päivätyötä ja helppoa perhe-elämää. Kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita ja yhtä hyvistä taustoista, kaikki eivät pääse yliopistoon, kaikki eivät voi tulla valituksi samaan ihannetyöhön ja elämässä nyt sattuu kaikenlaista muutenkin vaan. Lisäksi ihmisen temperamentti vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten asiat kokee. Kuulostat siltä, että valmistuit siihen ihannetyöhösi vasta joulun alla ja ikää on about 24.

Ihan jokainen (nainen) Suomessa voi päättää helpottaa elämäänsä jäämällä lapsettomaksi. Jos luet tätä ketjua, huomaat kyllä, mikä merkitys sillä on rankkuuden kokemisen kannalta.

Aika monet oikeasti elämänsä rankaksi kokevat ovat lapsettomia, mielenterveysongelmaisia, fyysesti hyvin sairaita. Syöpäsairauksien ja itsemurhapohtimisten vieressä nuo voi kun olette onnettomia kun ette kerkeä juomaan kahvia villasukat jalassa kuten minä-hokemat ovat mauttomia. Tuo lapseton elämä on kevyttä- mantra ei taida tällä palstalla purra. Arvelisin, että aika moni palstalla olijoista oikeasti kärsii ennemminkin yksinäisyydestä ja elämän sisällöttömyydestä kuin lasten tuomasta hankaluudesta. Ja lapsettomuus ei turvaa sinua noita onnettomuuksia vastaan. Hieman lapsellista argumentointia ilman mittasuhteita minkä kokoisista rankkuuksista puhutaan. Sinulle parhaiten vastaa nuo ihmiset jotka rasittuvat lasten hampaiden oikomisista mutta nuo ihmiset olisivat ihan yhtä rasittuneita elämäänsä sinkkuinakin, silloin vain valituksen aiheet olisivat erilaisia. Talletapa nuo vahvat mielipiteesi elämästä ja sen menosta ja tutkaile niitä kun olet yli 50 v, ehkä silloin ymmärrät miksi jotkut suhtautuvat intoiluusi ja varmuuteesi elämän menosta hieman huvittuneesti.

Hän kysyi mikä tekee rankaksi. Kyllä ne meillä on nuo kaikki ylimääräiset kuviot jotka tekee rankaksi. Meillä koulu on toisessa kaupunginosassa kuin missä asumme ja hammaslääkäri taas ihan muualla. Samaten se astmalääkäri ja silmälääkäri jne. Se arjen logistinen pyörittäminen on todella raskasta. Itse joudun tekemään illalla/yöllä noiden takia rästiin jääneet hommat.

Ja lähempänä ei ole vai onko nuo ihan niitä omia valintoja? Tarkoitettu lasten parhaaksi, mutta kun niistä äiti noin uupuu, että menee yötöiksi hammaslääkärin vuoksi onkohan sittenkään hyviä valintoja? Taidat olla se metatyöäiti, kireällä kuin viulun kieli joka ikisestä pikkujutusta. Kerkeätkö edes joulun aikaan naureskella rennosti lastesi kanssa vai stressaatko nytkin? Hellitä hyvä ihminen. Ja tuossa se rankkuus asuu korvien välissä, se stressi tehdään ihan omilla valinnoilla, paljon helpommalla pääsisi jos osaisi ottaa elämän rennommin.

Nykyäänhän moni nimenomaan valitsee vain yhden tai kaksi lasta. Ja heihin sitten panostetaan.

Kampaajallanikin on vain yksi lapsi. Tämä harrastaa taitoluistelua ja ratsastamista ja nyt on lähdössä vaihto-oppilaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle tuntuu tulevan yllätyksenä, että elämä on raskasta. Johtuuko siitä, että nykyään kaiken tarttis olla niin fantastista ja ihanaa? Newsflash: elämä on edelleen hankalaa ja vaivalloista, hankaluudet ja vaivat vain ovat nyt hieman erilaisia kuin ennen eikä onneksi tarvitse taistella elämästä. Mutta kun ei sitten ymmärretä elämän olevan ihan oikeasti lähinnä ongelmanratkaisua ja pientä kriisiä täynnä, ei osata käsitellä ongelmia ja kriisejä. Enkä siis tarkoita mitään suuria ongelmia tai kriisejä, vaan niitä päivittäisiä arjen pieniä ongelmia jotka tuntuvat aiheuttavan stressiä (työmatkat, lasten kuljetukset, mitä tänään ruoaksi, anoppi yllätysvierailulle).

Ei ole pakko olla koko ajan fantastisen onnellinen. Välillä saa ottaa päähän ja useimmilla on lähes päivittäin joku hankala asia kohdattavana. Käsitelkää ne hankalilta tuntuvat asiat älkääkä uhriutuko, niin stressiäkin on vähemmän.

Olet täysn oikeassa siinä, että ihmisen kyky selviytyä päivittäisistä esteistä ja hankaluuksista määrittää pitkälti sitä, kuinka raskaalta elämä tuntuu. Psykologisesti joustava selviytyy noista vauhtia menettämättä, jäykempi lyyhistyy. Minusta perimmäinen ongelma ei ole kuitenkaan siinä, etteivätkö ihmiset tietäisi vaikeuksien kuuluvan elämään. Pikemminkin ihmiset luulevat elämän raskassoutuisuuden olevan väistämätön asia, johon ei voi mitenkään vaikuttaa omilla valinnoillaan. Kuitenkin terveellä, työssäkäyvällä aikuisella on nykyisin ennennäkemättömän hyvät mahdollisuudet tehdä elämästään helppoa ja mukavaa.

Ja kuten on moneen kertaan todettu, kun arki on sujuvaa, energiaa jää enemmän niiden Mount Everestin valloitusten suunnitteluun, suuren suomalaisen romaanin kirjoittamiseen, sivutoimiseen yrittämiseen tai mihin isoihin, vaivannäköä vaativiin projekteihin sitten haluaakaan ryhtyä. -ap

Ei pidä paikkaansa. Työelämä on raaempaa kuin koskaan, koulut alasajettu, päivähoito kaaoksessa. Eikä edes lasten terveyspalvelut pelaa. Lapsiperheiden vanhemmat ei ole kosaan olleet näin tiukoilla kuin nyt.

Toisaalta lapsettomuus ei ole koskaan ollut yhtä helppo ja hyväksytty vaihtoehto kuin nyt. Isovanhempieni sukupolvella ei kerta kaikkiaan ollut mahdollista tehdä elämästään helppoa ja mukavaa, ellei sitten sattunut syntymään rikkaaseen sukuun. Meillä tämä mahdollisuus on. "Elämä on valintoja" pätee meihin ihan eri lailla kuin aikaisempiin polviin. -ap

Toki, ja hyvä niin, mutta jos haluaa lapsia niin eihän lapsettomuus ole vaihtoehto. Samoin kuin jos haluaa työltään merkityksellistä sisältöä niin liukuhihnatyö ei ole vaihtoehto, vaikka se tuottaisi vähemmän stressiä kuin vaativampi työ.

Totta kai se on vaihtoehto. Mitä ihmettä? Vaikka kuinka moni joutuu tekemään päätöksen lapsiluvustaan oman rahatilanteen, jaksamisen ja sosiaalisten turvaverkkojen mukaan. Se, että kovasti haluaa jotakin tiettyä asiaa, ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että olisikin ilman. Ei kukaan väitä, että olisi mukava jäädä ilman, mutta kosmosta ei ole viritetty tuottamaan kaikille tasapuolisesti iloa ja autuutta. Täällä pitää vain jotenkin luovia parhaansa mukaan ja tehdä sellaisia valintoja, jotka vievät elämää eniten oikeaan suuntaan. -ap

Yleensä kuitenkin ihmiset pyrkivät tekemään haluamallaan tavalla ne elämänvalinnat, jotka ovat heille erityisen tärkeitä. Monille lasten saaminen on yksi niistä kaikkein tärkeimmistä. Pointtini oli, että ihmiset eivät välttämättä halua tehdä valintojaan pelkän elämän helppouden perusteella. Olisiko sinulle vaihtoehto tyytyä esimerkiksi kaupan kassan uraan, vaikka pystyisit kuitenkin ainakin yrittämään jotain mielenkiintoisempaa työtäjoka aiheuttaisi enemmän vapaa-ajan menetystä ja stressiä? Siis tietenkin olisi vaihtoehto, mutta tuskin vapaaehtoisesti jäisit kassauralle. Samalla tavalla ne, jotka todella haluavat lapsia, eivät halua jäädä lapsettomiksi, vaikka tajuavatkin että lapsiin menee aikaa ja vaivaa.

Vai oliko kyse kuitenkin siitä, että ihmiset eivät saisi valittaa?

Ikävää, kun tuntuu että halusit koko keskustelun ajan vain tuoda esiin, että ihmisten ei kannattaisi hankkia lapsia. Mielestäni tärkeämmän keskustelun olisi saanut siitä, miten sekä lapsellisen että lapsettoman arjen voi tehdä mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi (tosin onhan tässä siitä keskusteltukin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjan kuuloisia valintoja ovat monet tehneet. -ap

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikki eivät voi valita helppoa päivätyötä ja helppoa perhe-elämää. Kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita ja yhtä hyvistä taustoista, kaikki eivät pääse yliopistoon, kaikki eivät voi tulla valituksi samaan ihannetyöhön ja elämässä nyt sattuu kaikenlaista muutenkin vaan. Lisäksi ihmisen temperamentti vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten asiat kokee. Kuulostat siltä, että valmistuit siihen ihannetyöhösi vasta joulun alla ja ikää on about 24.

Ihan jokainen (nainen) Suomessa voi päättää helpottaa elämäänsä jäämällä lapsettomaksi. Jos luet tätä ketjua, huomaat kyllä, mikä merkitys sillä on rankkuuden kokemisen kannalta.

Aika monet oikeasti elämänsä rankaksi kokevat ovat lapsettomia, mielenterveysongelmaisia, fyysesti hyvin sairaita. Syöpäsairauksien ja itsemurhapohtimisten vieressä nuo voi kun olette onnettomia kun ette kerkeä juomaan kahvia villasukat jalassa kuten minä-hokemat ovat mauttomia. Tuo lapseton elämä on kevyttä- mantra ei taida tällä palstalla purra. Arvelisin, että aika moni palstalla olijoista oikeasti kärsii ennemminkin yksinäisyydestä ja elämän sisällöttömyydestä kuin lasten tuomasta hankaluudesta. Ja lapsettomuus ei turvaa sinua noita onnettomuuksia vastaan. Hieman lapsellista argumentointia ilman mittasuhteita minkä kokoisista rankkuuksista puhutaan. Sinulle parhaiten vastaa nuo ihmiset jotka rasittuvat lasten hampaiden oikomisista mutta nuo ihmiset olisivat ihan yhtä rasittuneita elämäänsä sinkkuinakin, silloin vain valituksen aiheet olisivat erilaisia. Talletapa nuo vahvat mielipiteesi elämästä ja sen menosta ja tutkaile niitä kun olet yli 50 v, ehkä silloin ymmärrät miksi jotkut suhtautuvat intoiluusi ja varmuuteesi elämän menosta hieman huvittuneesti.

Hän kysyi mikä tekee rankaksi. Kyllä ne meillä on nuo kaikki ylimääräiset kuviot jotka tekee rankaksi. Meillä koulu on toisessa kaupunginosassa kuin missä asumme ja hammaslääkäri taas ihan muualla. Samaten se astmalääkäri ja silmälääkäri jne. Se arjen logistinen pyörittäminen on todella raskasta. Itse joudun tekemään illalla/yöllä noiden takia rästiin jääneet hommat.

Ja lähempänä ei ole vai onko nuo ihan niitä omia valintoja? Tarkoitettu lasten parhaaksi, mutta kun niistä äiti noin uupuu, että menee yötöiksi hammaslääkärin vuoksi onkohan sittenkään hyviä valintoja? Taidat olla se metatyöäiti, kireällä kuin viulun kieli joka ikisestä pikkujutusta. Kerkeätkö edes joulun aikaan naureskella rennosti lastesi kanssa vai stressaatko nytkin? Hellitä hyvä ihminen. Ja tuossa se rankkuus asuu korvien välissä, se stressi tehdään ihan omilla valinnoilla, paljon helpommalla pääsisi jos osaisi ottaa elämän rennommin.

Ei ole lähempänä. Kumpikaan lapsi ei päässyt kaupungin jonossa mihinkään (tein kantelut, ei auttanut), vaan pakko on ostaa yksityiseltä. Lähikoulu on homeessa, joten se ei ollut astmalapselle mahdollinen. Ja astmalääkäri on siellä missä on. Emme voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle tuntuu tulevan yllätyksenä, että elämä on raskasta. Johtuuko siitä, että nykyään kaiken tarttis olla niin fantastista ja ihanaa? Newsflash: elämä on edelleen hankalaa ja vaivalloista, hankaluudet ja vaivat vain ovat nyt hieman erilaisia kuin ennen eikä onneksi tarvitse taistella elämästä. Mutta kun ei sitten ymmärretä elämän olevan ihan oikeasti lähinnä ongelmanratkaisua ja pientä kriisiä täynnä, ei osata käsitellä ongelmia ja kriisejä. Enkä siis tarkoita mitään suuria ongelmia tai kriisejä, vaan niitä päivittäisiä arjen pieniä ongelmia jotka tuntuvat aiheuttavan stressiä (työmatkat, lasten kuljetukset, mitä tänään ruoaksi, anoppi yllätysvierailulle).

Ei ole pakko olla koko ajan fantastisen onnellinen. Välillä saa ottaa päähän ja useimmilla on lähes päivittäin joku hankala asia kohdattavana. Käsitelkää ne hankalilta tuntuvat asiat älkääkä uhriutuko, niin stressiäkin on vähemmän.

Olet täysn oikeassa siinä, että ihmisen kyky selviytyä päivittäisistä esteistä ja hankaluuksista määrittää pitkälti sitä, kuinka raskaalta elämä tuntuu. Psykologisesti joustava selviytyy noista vauhtia menettämättä, jäykempi lyyhistyy. Minusta perimmäinen ongelma ei ole kuitenkaan siinä, etteivätkö ihmiset tietäisi vaikeuksien kuuluvan elämään. Pikemminkin ihmiset luulevat elämän raskassoutuisuuden olevan väistämätön asia, johon ei voi mitenkään vaikuttaa omilla valinnoillaan. Kuitenkin terveellä, työssäkäyvällä aikuisella on nykyisin ennennäkemättömän hyvät mahdollisuudet tehdä elämästään helppoa ja mukavaa.

Ja kuten on moneen kertaan todettu, kun arki on sujuvaa, energiaa jää enemmän niiden Mount Everestin valloitusten suunnitteluun, suuren suomalaisen romaanin kirjoittamiseen, sivutoimiseen yrittämiseen tai mihin isoihin, vaivannäköä vaativiin projekteihin sitten haluaakaan ryhtyä. -ap

Ei pidä paikkaansa. Työelämä on raaempaa kuin koskaan, koulut alasajettu, päivähoito kaaoksessa. Eikä edes lasten terveyspalvelut pelaa. Lapsiperheiden vanhemmat ei ole kosaan olleet näin tiukoilla kuin nyt.

Toisaalta lapsettomuus ei ole koskaan ollut yhtä helppo ja hyväksytty vaihtoehto kuin nyt. Isovanhempieni sukupolvella ei kerta kaikkiaan ollut mahdollista tehdä elämästään helppoa ja mukavaa, ellei sitten sattunut syntymään rikkaaseen sukuun. Meillä tämä mahdollisuus on. "Elämä on valintoja" pätee meihin ihan eri lailla kuin aikaisempiin polviin. -ap

Toki, ja hyvä niin, mutta jos haluaa lapsia niin eihän lapsettomuus ole vaihtoehto. Samoin kuin jos haluaa työltään merkityksellistä sisältöä niin liukuhihnatyö ei ole vaihtoehto, vaikka se tuottaisi vähemmän stressiä kuin vaativampi työ.

Totta kai se on vaihtoehto. Mitä ihmettä? Vaikka kuinka moni joutuu tekemään päätöksen lapsiluvustaan oman rahatilanteen, jaksamisen ja sosiaalisten turvaverkkojen mukaan. Se, että kovasti haluaa jotakin tiettyä asiaa, ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että olisikin ilman. Ei kukaan väitä, että olisi mukava jäädä ilman, mutta kosmosta ei ole viritetty tuottamaan kaikille tasapuolisesti iloa ja autuutta. Täällä pitää vain jotenkin luovia parhaansa mukaan ja tehdä sellaisia valintoja, jotka vievät elämää eniten oikeaan suuntaan. -ap

Yleensä kuitenkin ihmiset pyrkivät tekemään haluamallaan tavalla ne elämänvalinnat, jotka ovat heille erityisen tärkeitä. Monille lasten saaminen on yksi niistä kaikkein tärkeimmistä. Pointtini oli, että ihmiset eivät välttämättä halua tehdä valintojaan pelkän elämän helppouden perusteella. Olisiko sinulle vaihtoehto tyytyä esimerkiksi kaupan kassan uraan, vaikka pystyisit kuitenkin ainakin yrittämään jotain mielenkiintoisempaa työtäjoka aiheuttaisi enemmän vapaa-ajan menetystä ja stressiä? Siis tietenkin olisi vaihtoehto, mutta tuskin vapaaehtoisesti jäisit kassauralle. Samalla tavalla ne, jotka todella haluavat lapsia, eivät halua jäädä lapsettomiksi, vaikka tajuavatkin että lapsiin menee aikaa ja vaivaa.

Vai oliko kyse kuitenkin siitä, että ihmiset eivät saisi valittaa?

Ikävää, kun tuntuu että halusit koko keskustelun ajan vain tuoda esiin, että ihmisten ei kannattaisi hankkia lapsia. Mielestäni tärkeämmän keskustelun olisi saanut siitä, miten sekä lapsellisen että lapsettoman arjen voi tehdä mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi (tosin onhan tässä siitä keskusteltukin).

Kyllä, minulla oli todellakin vaihtoehto jäädä kassatyöläiseksi sen sijaan, että pyrkisin kiinnostavaan mutta vaativaan työhön. Se ei ollut vaihtoehto, johon tartuin, mutta kyllä se mahdollista oli koko ajan (olettaen, että joku olisi halunnut palkata minut kassalle).

Tuohon "Ihmiset eivät tee valintoja vain helppouden perusteella" -jankkaukseen olen vastannut jo monta kertaa. -ap

Elämäni on rankkaa, koska en ajatellut etukäteen tarpeeksi. En valinnut parempi palkkaista työtä. En mennyt rikkaamman miehen kanssa naimisiin. Tein jopa typeryyttäni lapsia ja vielä typerämpänä vien heitä sellaisiin harrastuksiin, jossa he haluavat käydä. Typeränä muutin vanhempieni vierestä pois

Hölmönä en käytä kaikkia rahoja siivoojaan ja lastenhoitajaan ja pesulaan. Ihan pahvina teen lapsille ruokaa, vaikka hesen kauttakin voisi kotiin tulla.

Voitaisiin asua yksiössä, vanhempieni vieressä, olisi vähemmön siivottavaa ja kyllä koulu hoitaa lasten koulun käynnin ja jos ei hoida, niin oppivelvollisuus loppuu 16 vuotiaana muutenkin. Silloin helpottaa viimeistään,( ei tarvitse lukiokirjojakaan maksaa). Aamuisin ei tarvitse miettiä herättämistä, kun lapset nousevat itse 12 aikaan. Aamiaistakaan ei tarvitse tehdä. Lounaaksi kupongit käteen ja itse voivat kävellä subiin vaikka. Kannattaisiko käskeä varastamaan vaatteet? Vanhat vaan roskiin kun likastuvat ja uutta kaupasta? Pääsisi tosta pyykkäämisestä. Omat xboxit lapsille harrastukseksi. Se vähentäisi kenkien ja vaatteidenkin tarvetta. Pelata voi pelkillä alushousuilla. Kohta ei tarvittaisi edes pesukonetta. Ja omat vanhempani saavat nyt alkaa auttaa kunnolla.

Olet oikeassa. Elämästä voi omilla valinnoilla saada todella helppoa.

Olen ollut todella hölmö ja nyt kaduttaa, kun tiedostan virheeni. Lupaan etten valita enää koskaan omasta tyhmyydestäni johtuvaa elämän raskautta. Nyt alan muuttamaan tätä elämääni helpompaan suuntaa.

Täällä 21v, jolle kolmivuorotyössä käynti rankkaa jo nyt. Kotiin tullessa ei paljon jaksa ku pakolliset ja sohvalla menee loppuilta. Ihmisten ilmoilla tulee käytyä harvoin, jo tunnin-parin kaupassa tms. olo vie mehut ihan täysin. En todella tiiä miten jaksaisin, jos tässä vielä lapsia olis.. Onneksi on koira joka pakottaa lenkille. :)

Vierailija kirjoitti:

Täällä 21v, jolle kolmivuorotyössä käynti rankkaa jo nyt. Kotiin tullessa ei paljon jaksa ku pakolliset ja sohvalla menee loppuilta. Ihmisten ilmoilla tulee käytyä harvoin, jo tunnin-parin kaupassa tms. olo vie mehut ihan täysin. En todella tiiä miten jaksaisin, jos tässä vielä lapsia olis.. Onneksi on koira joka pakottaa lenkille. :)

Hyvä pointti. Kolmivuorotyö on kyllä jotakin aivan järkyttävää. Miten sellainen voi olla edes laillista, kun negatiiviset terveysvaikutukset ovat yleisesti tiedossa? Usein vuorokiertokin on aivan älytön. -ap