Jumankauta oon 37 ja petyin äidiltä saamiin lahjoihin

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletan, ettei sulla ole omia lapsia? Jos olisi, iloitsisit heidän lahjoistaan etkä murehtisi omiasi tai kadehtisi siskosi lahjoja.

On mulla kolme lasta, sepä se hassua onkin. Sain saippuaa ja yhen kalliimman lahjan jota olin toivonut, mut tuo saippua oli väärän väristä :D -ap-

Minä ymmärrän loukkaantumisen siinä mielessä, että jos oma äiti ei tiedä mistä tykkäät. Me saamme aina rahaa ja se on ok. On se silti ihmeellistä, että kun meitä "lapsia" on vain kolme, niin äiti ei muista edes kuka ei tykkää kahvista tai kuka on absolutisti. Lahjat olisi täysin arpapeliä.

Mulla oli aikuisena tosi monena vuotena taktiikka, että ostan itselleni ainakin yhden mieluisan lahjan. Näin pystyin varmistamaan, että saan jouluna ainakin yhden kivan lahjan eikä tarvitse sitten harmitella, kun en saanut mitään kivaa. Tämä oli siis silloin, kun halusin vielä lahjoja, nyt olen päässyt siitä jo yli.

Mutta suosittelen lämpimästi tätä taktiikkaa kaikille, joille ne lahjat on vielä tärkeitä. Jos on pieninkin pelko, että teitä vähänkin harmittaa tai tulee paha mieli, jos pukki ei tuo mitään kivaa, niin turvatkaa oma onnistunut joulunne ja ostakaa itse! 

Äiti oli 17, kun minut sai ja isä oli 18. Ei siinä mitään ihmeellistä siihen aikaan ollut. Samassa kylässä Hämeenkyrössä asuivat ja rippikoulussa tutustuivat.

Olen siis 82, enkä syntynyt vuonna 1982.

Kuka ihme antaa lahjaksi jouluna rahaa!? Etenkään aikuiselle, jolla on omatkin rahat.

Ostakaa itsellenne lahjoja. Mä näen aina jotain mitä haluan samalla kun ostan muille, ja ostan itselleni joululahjan myös. Jos ei ole varaa niin sitten vain jotain pientä kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ihme antaa lahjaksi jouluna rahaa!? Etenkään aikuiselle, jolla on omatkin rahat.

Voi kuule, kyllä työttömät ja opiskelevat nuoret aikuiset ovat kovastikin rahan tarpeessa.

Rahan antamista työssäkäyvälle ihmiselle en ymmärrä.

Olen saanut sloggie pikkuhousuja ja lakanoita äidiltäni lapsena JOULULAHJOIKSI!! Asioita, jotka normaalin äidin tulisi ostaa omasta kukkarostaan ihan taloustavaroina. Naurettavaa touhua kun ei mitään oikeasti miellyttävää ole halunnut koskaan ostaa vaan pihistellä rahoja pelkkiin taloustavaroihin.

Jotkut nyt ei vaan kasva sieltä hiekkalaatikolta koskaan. 

Saiko äiti paljonkin lahjoja sinulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ihme antaa lahjaksi jouluna rahaa!? Etenkään aikuiselle, jolla on omatkin rahat.

Voi kuule, kyllä työttömät ja opiskelevat nuoret aikuiset ovat kovastikin rahan tarpeessa.

Rahan antamista työssäkäyvälle ihmiselle en ymmärrä.

Minä en ole koskaan saanut muuta kuin rahaa kodista muuttamisen jälkeen. Toki veljeni ja tämän lapset saavat kaikenlaista kivaa. Äitini on vihannut minua aina isäni kuoleman jälkeen ja todellinen luonteensa tullut esiin. Mitään persoonallista ei ole koskaan minulle antanut saati kirjoittanut. Tai edes koskaan soittanut.

Voi miten onkaan ikävä rakasta tätiäni, joka osoitti välittävänsä ja osti pieniäkin merkittäviä pikkulahjoja.  Ja sanoi rakastavansa. Äitini ilmoitti tämän kuolemastakin minulle vasta  pari päivää ennen hautajaisia. Sellainen ''äiti''. 

Noh, perästä kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletan, ettei sulla ole omia lapsia? Jos olisi, iloitsisit heidän lahjoistaan etkä murehtisi omiasi tai kadehtisi siskosi lahjoja.

Just. Eli kaikki maailman mammat on pyhimyksiä, suorastaan äiti Teresoja, ja vain lapsettomat ihmiset voivat olla lapsellisia ja itsekkäitä. Selvä homma.

Vierailija kirjoitti:

Petyin sähköhammasharjaan, mutta olenkin 14

Haista paska!! T. Äitisi

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut sloggie pikkuhousuja ja lakanoita äidiltäni lapsena JOULULAHJOIKSI!! Asioita, jotka normaalin äidin tulisi ostaa omasta kukkarostaan ihan taloustavaroina. Naurettavaa touhua kun ei mitään oikeasti miellyttävää ole halunnut koskaan ostaa vaan pihistellä rahoja pelkkiin taloustavaroihin.

Itse iloitsin noista lakanalahjoista ja vaatteista jo lapsena. Toki niiden lisäksi saatiin muutakin, pienenä leluja ja isompana jotain muuta toivottua. 2-vuotiaan lapseni hauskin (omasta mielestään) lahja vaikutti olevan Mikki Hiiri -sukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut sloggie pikkuhousuja ja lakanoita äidiltäni lapsena JOULULAHJOIKSI!! Asioita, jotka normaalin äidin tulisi ostaa omasta kukkarostaan ihan taloustavaroina. Naurettavaa touhua kun ei mitään oikeasti miellyttävää ole halunnut koskaan ostaa vaan pihistellä rahoja pelkkiin taloustavaroihin.

Itse iloitsin noista lakanalahjoista ja vaatteista jo lapsena. Toki niiden lisäksi saatiin muutakin, pienenä leluja ja isompana jotain muuta toivottua. 2-vuotiaan lapseni hauskin (omasta mielestään) lahja vaikutti olevan Mikki Hiiri -sukat.

Isosiskoni osti minulle lakanoita ja pyyhkeitä lahjaksi ja niistä oli kyllä iso apu, kun muutin opiskelijakämppään. Oli liinavaatteet valmiina ja ei tarvinnut ostaa niitä, kun muutakin rahareikää oli.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ihme antaa lahjaksi jouluna rahaa!? Etenkään aikuiselle, jolla on omatkin rahat.

Niinpä?! Vakavaraiselle aikuiselle RAHAA? Ymmärrän kyllä jos ovat köyhiä ja siksi rahan tarpeessa.

Mä olen 41 enkä ole saanut äidiltäni mitään lahjoja vuosikymmeniin. Ei myöskään lapseni. Äitini on sitä mieltä, että meillä kun on varaa (= olemme keskituloisia) ja on jo kaikkea, ei meille tarvitse ostaa mitään. Veljeni ja hänen lapsensa saavat lahjoja sekä syntymäpäivinä että jouluna ja muutenkin, mutta heillähän onkin pienemmät tulot... Ja kyllä, minua harmittaa. Harmittaa lasteni puolesta mutta myös itseni, minä tykkäisin saada lahjoja ja minusta olisi reilua olla jotenkin tasapuolinen. Ja kyllä, annan äidilleni joululahjoja useamman joka vuosi, usein myös synttärilahjan.

Itse en teini-iän jälkeen ole välttämättä saanut (tai odottanut) mitään. Tänä jouluna sain asian, josta erikseen sanoin etten sitä tarvitse, mutta aion kyllä käyttää sitä kun kerran sain.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikuisena tosi monena vuotena taktiikka, että ostan itselleni ainakin yhden mieluisan lahjan. Näin pystyin varmistamaan, että saan jouluna ainakin yhden kivan lahjan eikä tarvitse sitten harmitella, kun en saanut mitään kivaa. Tämä oli siis silloin, kun halusin vielä lahjoja, nyt olen päässyt siitä jo yli.

Mutta suosittelen lämpimästi tätä taktiikkaa kaikille, joille ne lahjat on vielä tärkeitä. Jos on pieninkin pelko, että teitä vähänkin harmittaa tai tulee paha mieli, jos pukki ei tuo mitään kivaa, niin turvatkaa oma onnistunut joulunne ja ostakaa itse! 

Minä teen tätä äitienpäivänä, koska muuten en saa kuin lapsen päiväkodissa tai koulussa askarteleman kortin/ lahjan. Ostan siis äitienpäivänä itse itselleni kukkia, saan aina mitä toivon :)

Ihme nillittäjiä ovat jotkut lahjojen päältä. Minä olen kerran pettynyt äidiltä saamaani joululahjaan, se oli tämän elämäni ainoa muistamani joulu kun en saanut yhtä tiettyä makeispussia. Olenkin ilmoittanut aika selvästi että minun joulu tulee juuri siitä karkista (jos en sitä saa niin käyn hakemassa itse ja asia selvä). Varsinkin nyt kun omat lapset ovat parhaassa iässä niin se riemu löytyy lasten jännityksestä ja ilosta! Ja jokaiseen saamaani lahjaan olen enemmänkin kuin tyytyväinen: Jos jollain on niin lämmin sydän että on halunnut minua jotenkin muistaa niin olen erittäin otettu! Paljon olen saanut vaikka mitä minulle tarpeettomia asioita, mutta koskaan ei mieleeni ole tullut mieltäni pahoittaa. Yhden kerran lapsena mummo kuoli jouluna, enkä lahjaksi saanut yhtään mitään kun koko suku oli shokissa (se oli kamala joulu) joten osaan arvostaa pieniäkin eleitä. Sen sijaan perinteeksi on jo muodostunut se kun siskoni soittaa ja valittaa saamistaan lahjoista ja itkee jos "sinä sait äitiltä paremman lahjan ..". Annoin siskolleni tänä vuonna hänen suosikkikonvehteja ja sateenvarjon. Sain sukat ja karkkipussin, juuri sen mikä tekee minun joulun :)

Vaikka ei tykkäisi kaikista lahjoista, on niistä valittaminen jotenkin luonnevikaista. Ei kaikesta tarvi vetää hernettä nenään.

Kiitä kohteliaasti ja lakkaa odottamasta muilta vaan ala elää itse.

Äläkä itse hanki lapsia, senkin kamala katkera akka.