Kolmen kielen puhuminen lapselle sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen erään teini-ikäisen afrikkalaisperäisen tytön, joka puhuu äitinsä kanssa sekaisin suomea, ranskaa ja kirundia.

Ei ole kielipuoli hänkään.

Se kielipuolius näkyy yleensä vasta esim. töissä, missä pitää pystyä yhdellä kielellä, sekoittamatta siiihen muita kieliä, puhua jostain harvinaisemmasta aihepiiristä akateemisella tasolla. Jos tämä onnistuu kaikilla kielillä niin ok.

Ovatko kouluttamattomat ja wt-sakkiin kuuluvat yksikieliset suomalaisetkin kielipuolia, koska eivät osaa puhua edes jokapäiväisistä asioista asiallisella tasolla - saatika sitten harvinaisemmasta aihepiiristä akateemisella tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen jossa ko. perhe asuu alueella jossa on kolme valtakielta ja heillä puhuttiin kotona äidinkielellä, talouden/lasten hoitaja oli englanninkielinen joka puhui pojalle ainoastaan englantia, pojan kaverit taas olivat ranskankielisiä ja poika laitettiin 3-vuotiaana tarhaan jossa tuli vielä neljäs kieli lapsen opittavaksi.

Voisi kuvitella, että lapsen puhekielestä tulee täysi sekasoppa mutta lopputuloksena hänen nyt ollessaan jo yli kolmikymppinen, hän puhuu kuutta kieltä täysin aksentti vapaasti aivankuin nuo kaikki kuusi kieltä olisivat hänen äidinkieliään ja hän olisi syntyisin noista maista joiden kieliä puhuu.

Tunnen toki nuoruudestani ruotsinkielisiä kavereita, joille silloin nauroimme kun he eivät osanneet kunnolla ja puhtaasti äidinkieltään sen enempää kuin Suomeakaan.

Lienee siis täysin yksilöllinen juttu kuinka kielet omaksuu, täytyy toki lisätä että molemmat tämän nykyisin jo miehen vanhemmista puhuvat myös seitsemää eri kieltä ja äiti oli työelämässään useiden kielten tulkki ja kielenkääntäjä, mutta hänen puhekielensä muilla kuin äidinkielellään ei ole missään tapauksessa aksenttivapaata.

Kuvaamassasi tilanteessa kukin puhuu lapselle äidinkieltään. Meillä on vöhän samanlainen tilanne ja lapset puhuvat neljää kieltä. Tuohon ap:n ehdotukseen en lähtisi. Yksi ihminen ei puhu riittävän paljon/rikkaasti että hän voisi opettaa lapselle yksinään kolme kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen erään teini-ikäisen afrikkalaisperäisen tytön, joka puhuu äitinsä kanssa sekaisin suomea, ranskaa ja kirundia.

Ei ole kielipuoli hänkään.

Se kielipuolius näkyy yleensä vasta esim. töissä, missä pitää pystyä yhdellä kielellä, sekoittamatta siiihen muita kieliä, puhua jostain harvinaisemmasta aihepiiristä akateemisella tasolla. Jos tämä onnistuu kaikilla kielillä niin ok.

Ovatko kouluttamattomat ja wt-sakkiin kuuluvat yksikieliset suomalaisetkin kielipuolia, koska eivät osaa puhua edes jokapäiväisistä asioista asiallisella tasolla - saatika sitten harvinaisemmasta aihepiiristä akateemisella tasolla?

Osa onkin. Vaikea sanoa monesti mikä on syy ja mikä seuraus. Mutta ehdoin tahdoin lapsesta kielellisesti vajavaisen teko on hullun hommaa. Niitä syntyy tekemättäkin.

Kuulostaa ihan älyttömältä. Meillä on perheessä kolme kieltä, minä puhun yhtä, isä puhuu lapselle toista ja keskenämme kolmatta jota lapsi varmaan väistämättä oppii jossain vaiheessa mutta koska yhteinen kieli ei ole kummankaan äidinkieli emme sitä suoraan lapselle tule puhumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen erään teini-ikäisen afrikkalaisperäisen tytön, joka puhuu äitinsä kanssa sekaisin suomea, ranskaa ja kirundia.

Ei ole kielipuoli hänkään.

Se kielipuolius näkyy yleensä vasta esim. töissä, missä pitää pystyä yhdellä kielellä, sekoittamatta siiihen muita kieliä, puhua jostain harvinaisemmasta aihepiiristä akateemisella tasolla. Jos tämä onnistuu kaikilla kielillä niin ok.

Ovatko kouluttamattomat ja wt-sakkiin kuuluvat yksikieliset suomalaisetkin kielipuolia, koska eivät osaa puhua edes jokapäiväisistä asioista asiallisella tasolla - saatika sitten harvinaisemmasta aihepiiristä akateemisella tasolla?

On paljon yksikielisiä joilla on kielellisiä ongelmia. Ap:n ehdottamalla tavalla on mahdollista tehdä kielellisesti normaalistakin kielipuoli. Ja jos lapsella on jotain erityisvaikeuksia jo lähtökohtaisesti, tilanne on tietysti vielä huonompi.

Jos nyt ensin pykäisit sen lapsen tähän maailmaan, ennen kuin suunnittelet sen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on siis tavallaan kaksi äidinkieltä. Kielet ovat suomi ja eräs toinen eurooppalainen kieli jolla puhujia moninkertaisesti enemmän kuin suomella. Äitini on suomalainen, mutta synnyn ja vietin yli puolet elämästäni toisessa maassa ja tämä kieli on tunnekieleni.

Haluaisin puhua lapselle (nyt olen siis vasta raskaana) kumpaakin kieltä, sillä asumme Suomessa mutta uskoisin tuosta puhujamäärältään reilusti suuremmasta kielestä olevan tulevaisuudessa enemmän hyötyä. Kasvoin itsekin kaksikielisenä lapsena (äidin kanssa puhuin kahta kieltä), joten uskon että ainakin tuo menettelee.

Kolmas kieli, jota haluaisin puhua, on sellainen jota osaan jonkin verran. Ääntämisen yms. osaan ja pystyn keskustelemaan "small talkia" kyseisellä kielellä, mutta sanavarasto ei ole kovin hyvä. Kieli on pienehkö (5,5 miljoonaa puhujaa) aasialainen kieli. Isäni tulee kyseiseltä alueelta, mutta hän ei koskaan opettanut kieltä minulle. Suurin osa sukulaisistani jotka asuvat alueella eivät puhu muuta kieltä kuin tuota.

Voinko siis tehdä niin, että suurimmaksi osaksi puhuisin lapselle kahta "äidinkieltäni", mutta käyttäisin välillä sanoja ja lauseita tuosta kolmannesta kielestä? Mielipiteitä?

Hei,

Olit saanut paljon alapeukkuja, en tiedä miksi, sillä pohdit tärkeää asiaa. Mielestäni on hienoa, että haluat lapsesi oppivan useamman kielen. Olen koulutukseltani opettaja ja opiskellut jonkin verran aiheeseen liittyvää teoriaa sekä kuullut ja nähnyt käytännön elämän kokemuksia monikielisyydestä.

1) Lasta kannattaa totuttaa jo ihan pienestä vauvasta kuuntelemaan eri kieliä. Kyky erottaa äänteitä vakiintuu jo pienellä vauvalla, kun lapsi alkaa herkistyä oman äidinkielensä piirteille. Jos olisin itse samassa tilanteessa, tekisin niin, että puhuisin lapselleni omaa tunnekieltäni ja "altistaisin" hänet suomenkielelle muiden ihmisten seurassa. Kolmannen, "kaukaisimman", kielen piirteet voisi tehdä lapselle tutuksi antamalla hänen kuunnella vaikkapa YouTubesta löytyviä kyseisellä kielellä käytyjä keskusteluja. Kielen oppimisessa kyky erotella äänteitä on aluksi avainasemassa. Äänteidenerottelutaidon herkkyyskausi on vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana ja kaikki vauvat jokeltavat omalla äidinkielellään. Herkkyyskauden aikana ulkoapäin tulevat ärsykkeet vahvistavat aivoissa olevia yhteyksiä ja käyttämättömät yhteyden karsiutuvat pois. Vauvan ääniympäristö tulee piirtämän pysyvät jäljen lapsen aivoihin herkistämällä ne juuri niille ärsykkeille.

2) Lapselle kannattaa puhua sillä kielellä alusta asti, jota itse mieluiten käyttää tunteiden vaihdossa, ja joka on oma äidinkieli/ensikieli/oman persoonan tärkein kieli

3) Hyvin monet ihmiset maailmassa ovat kaksi- tai monikielisiä. Suomalaiset ovat poikkeuksellisen yksikielistä porukkaa. Maailmalla on täysin tavallista, että oma äidinkieli on eri kuin akateeminen kieli. Esimerkiksi Yhdysvalloissa englantia osaavat kaikki äidinkielestä riippumatta. Tällöin ihmiselle kehittyy kaksi hieman erilaista sanavarastoa: toinen voi olla rikkaampi ammatillisessa kontekstissa, toinen taas oman persoonallisuuden ilmaisemisessa.

4) Anna lapsen oppia kieli luonnollisesti niissä tilanteissa, joissa hän tulee sitä käyttämään: yksi kieli sinun kanssasi, mahdollisesti toinen kieli sosiaalisessa kanssakäymisessä kodin ulkopuolella tai toisen vanhemman kanssa, kolmas kieli ulkomailla, jne..  Ole aktiivinen ja anna lapsellesi paljon mahdollisuuksia kielen oppimiselle, vaikka itse puhuisitkin johdonmukaisesti yhtä kieltä.

Taitaa olla kolmas kerta, kun sama aloittaja jankkaa samasta asiasta hiukan muunnellen, eikä suostu uskomaan, että kukin puhuu lapselle omaa äidinkieltään. Ja kommentteja riittää.

Meillä puhutaan tavallaan kahta kieltä, mutta ei sekaisin. Olen itse asunut lapsena englanninkielisessä maassa useamman vuoden, mutta äidinkieleni on suomi. Mies on suomenkielinen. Puhumme arjessa suomea, mutta olen lorutellut ja lukenut lapselle vauvasta saakka myös englanniksi. Lisäksi lastenohjelmat on aina katsottu englanniksi. Nyt lapsi on englanninkielisessä päiväkodissa ja puhuu melko sujuvasti molempia kieliä. Välillä pyytää, että leikitään sellaista leikkiä, että puhutaan englantia ja usein haluaa leikkiä leluillaan englanniksi, joten silloin puhumme englantia.

Mitä enemmän haluat lapsesi mieltä hämmentää, sitä useampaa kieltä puhut hänelle. Yleensä suositellaan, että monikielisissä perheissä äiti puhuu omaa kieltään ja isä omaa kieltään, ei siis sekaisin. Jos sitten ympäristön kieli on joku kolmas, niin yleensä lapset oppivat sen pihalla, päivähoidossa ja lopulta perusteellisemmin koulussa. Jos vanhemmat ovat johdonmukaisia, oppii yllättävän pienikin lapsi pitämään kielet erillään ja valitsemaan "oikean" kielen sen mukaan, kumman vanhemman kanssa puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän haluat lapsesi mieltä hämmentää, sitä useampaa kieltä puhut hänelle. Yleensä suositellaan, että monikielisissä perheissä äiti puhuu omaa kieltään ja isä omaa kieltään, ei siis sekaisin. Jos sitten ympäristön kieli on joku kolmas, niin yleensä lapset oppivat sen pihalla, päivähoidossa ja lopulta perusteellisemmin koulussa. Jos vanhemmat ovat johdonmukaisia, oppii yllättävän pienikin lapsi pitämään kielet erillään ja valitsemaan "oikean" kielen sen mukaan, kumman vanhemman kanssa puhuu.

Just just. Entäs kun kumpikaan vanhempi ei puhu toisen vanhemman kieltä vaan kolmatta maassa, jossa koulua käydään neljännellä kielellä?

Ap:n kysymykseen vastaus: luovutettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä vain kolmea kieltä lapselle opettaa. Ehdit vielä jollekin eksoottisen kielen alkeiskurssille josta nappaat haltuusi perussanaston. Päiväkodissa tai koulussa lapsesi mongerrus kuulostaa niin hassulta että kaikkia hymyilyttää.

Kuten sanoin, nämä eivät ole mitään randomilla valittuja kieliä, vaan tunnekieleni, virallinen äidinkieleni ja asuinmaani kieli eli suomi, sekä isäni äidinkieli (ja jos lapsi haluaa tulevaisuudessa pitää yhteyttä isoisänsä sukulaisiin, se ei onnistu muulla kielellä).

Ap

veikkaan 15 vuoden kokemuksella kolmikielisen perheen äitinä ettei tuo tule arjessa onnistumaan.

Parasta on jos puhut lapsellesi sitä tunnekieltäsi ja huolehdit, että hänellä on riittävästi suomenkielisiä kontakteja, jotta suomen kieli alkaa sujua kun nyt kerran suomessa asutte.

Se isän kielen puhuminen ja opettaminen onkin sitten isän vastuulla.

Mä arvaan, että tää on provo. Miksi muuten jo otsikossa sana "sekaisin" ja ap on ujuttanut tähän kaiken mahdollisen, mitä nykytiedon valossa ei pidä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tyyppi, yksi kieli ja ei ikinä mitään ' osaan vähän ' - kieliä. Sä voit opettaa sitä toista ja vaikka kolmattakun kieltä silleen opettamalla, kun lapsi on isompi

Ääntämisen (jonka itse osaan) oppii helpommin pienenä lapsena.

Ja en nyt ajatellut mitään kovin vaativaa kommunikaatiota tällä kielellä, vaan vähän sanoa ehkä tyyliin "Tule tänne", "Hei", "Kiitos", "Mitä kuuluu?" yms. Tai opettaa eläinten ja asioiden nimiä.

Ap

Useammassakin tutkimuksessa on todettu (voit itse helposti googlettaa asian), että yksi kieli per yksi henkilö on looginen tapa. Eli todellakin voi opettaa vaikka kolmeakin kieltä, mutta jos sama "opettaja" vaihtelee kielestä toiseen, ei lapsi hahmota kieliä kokonaisuuksina vaan sotkee ne keskenään. Eli oppii kyllä ne sanat kaikilla kielillä, mutta kielioppi jää huteraksi ja puhuu niitä sitten sekaisin. 

En ihan ymmärrä, miksi lapsen pitäisi jo pienenä oppia tuota kolmatta kieltä. Jos vain muutaman sanan meinaat opettaa niin eikö hän ehdi ne sitten kouluikäisenä, jos häntä kiinnostaa? Ääntämistä voi oppia muualtakin, laita vaikka jokin lasten video pyörimään tuolla kielellä.

Ap. Puhu ihmeessä lapselle yhtä keltään, ominta kieltäisi. Vahvin kieli on äidinkieli, tunnelilla. Tiedän perheen, jossa lapsi käyttää (lapsen kanssa käytetään ) neljää kieltä sujuvasti. Äiti puhuu aina lapselleen omaa äidinkieltään. Isä puhuu myös omaa äidinkieltään. ( molemmat maailmalla suuria kieliä, mutta eivät täällä juurikaan opetettuja). Vanhemmat puhuvat keskenään englantia, niin on lapsi oppinut tuonkin kielen kuullessaan vanhempien puhetta. Päivähoidossa ja koulussa lapsi käyttää / käytti suomea.

Perheen kanssa jutellessa tulee hauska oli tuosta kielen sekamelskasta, mutta toimii. Lapsi vastaa äidille aina hänen kielellä ja isälle hänen kielellä, minulle puhui suomea. Itse puhun heidän kanssaan suomea, kuten suurin osa muustakin ympäristöstä.