Miksi joku tervehtii/puhuttelee toista mainiten nimen: "hei ville" "moi kaisa"
Tai kun puhuu toiselle jotain mainiten samalla sen nimen jolle puhuu?
Kommentit (113)
Veikkaan, että opittu englannin kielestä, jossa nimiä käytetään juuri näin tai sitten haluaa puhutella henkilökohtaisemmin.
Se on intiimimpää, läheisempää. Kun joku sanoo, että "Moi, Anna!", niin minulle ainakin tulee enemmän tunne, että toinen huomioi juuri MINUT, eikä moikannut geneerisesti niinkuin tapana on. Tästä syystä myös itse pyrin käyttämään toisen etunimeä häntä puhutellessa.
Moni USA:ssa oleskellut on omaksunut tämän tavan, se on aika kiva oikeastaan. :) Huomioiva. Tosin se pitää osata tehdä luontevasti.
En tiedä mutta se on ärsyttävää, teennäistä.
En tiedä. Mä en tykkää itse siitä yhtään. Minusta se on jotenkin äärimmäisen ärsyttävää.
Tulee vähän semmonen olo, että mitäs pahaa mä nyt olen tehnyt kun mua ihan nimeltä pitää kutsua.
Keski-Euroopassa on myös tuo tyyli.
Oon huomannut saman muutamissa ihmisissä, särähtää korvaan joka kerta jos vaikka kahden kesken keskustellaan ja sanoo että "Mitä mieltä sä Maija oot jos..." "Maija, mennäänkö ens viikolla leffaan..." jne :D
Minä ilahdun aina varsinkin töissä jos kutsutaan nimellä. Työni puolesta minua kutsutaan yleensä keittäjäksi, keittiön tädiksi, tädiksi ym. On jopa tytötelty mitä vihaan erityisesti.
Olin kerran marraskuu-kesäkuun töissä yläasteen keittiöllä ja koulun päättyessä saimme työkaverin kanssa ruusut+kortit oppilaskunnalta. Työkaverin kortti oli nimellä mutta minun kortissani luki "keittäjä". Ei olisi ollut iso vaiva selvittää nimeäni.
Ruusu oli kyllä iso, valkoinen ja kaunis. Itselläni ei ollut tuolle "käyttöä" mutta kiikutin hyvillä mielin kotimatkalla veljentyttären haudalle. Korttiasia vain jäi aavistuksen kaivelemaan.
stg kirjoitti:
En tiedä mutta se on ärsyttävää, teennäistä.
Olisiko vähemmän ärsyttävää, jos puhuttelija käyttäisi väärää nimeä?
Nyt pitää erottaa oikeastaan kaksi eri tilannetta. Jos näet kaverisi niin ei silloin ole järkeä sanoa "moi, Sanna", mutta jos työelämässä tapaat esim. juhlissa ihmisiä asia onkin ihan päinvastoin. Tervehdyksestä tulee paljon henkilökohtaisempi ja jos esim. johtaja tervehtii sinua nimellä tulee vaikutelma jossa johtaja myös muistaa ja tuntee sinut ja hän voi olla jopa kiinnostunut oikeasti siitä mitä teet. Em pätee toki muuallakin kuin työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitää erottaa oikeastaan kaksi eri tilannetta. Jos näet kaverisi niin ei silloin ole järkeä sanoa "moi, Sanna", mutta jos työelämässä tapaat esim. juhlissa ihmisiä asia onkin ihan päinvastoin. Tervehdyksestä tulee paljon henkilökohtaisempi ja jos esim. johtaja tervehtii sinua nimellä tulee vaikutelma jossa johtaja myös muistaa ja tuntee sinut ja hän voi olla jopa kiinnostunut oikeasti siitä mitä teet. Em pätee toki muuallakin kuin työelämässä.
Jos johtaja tulee sanomaan, että "hyvää joulua Minna", niin mä tiedän, että on aika alkaa etsiä uutta työpaikkaa. On se niin suuri ihme, että iso kiho muistaisi minut nimeltä. Se tarkoittaa vain sitä, että olen joko mokannut tosi pahasti tai sitten saan kohta kenkää.
Mua ilahdutti aikoinaan kovin, kun toimistollamme pyörinyt (kuumanpuoleinen) remonttimies oli selvittänyt mun etunimeni jostain, ja käytti sitä aina kun tavattiin, jopa hieman liikaa (tyyliin kolme kertaa samassa lauseessa..). Mä olin imarreltu. Harmi, etten ehtinyt toteuttamaan suunnitelmiani, ja raahaamaan heppua "yksityiseen palaveriin", ennen kuin vaihtoi työmaata ja katosi tutkasta.
Useimmissa muissa maissa käytetään puhuttelussa aina myös henkilön nimeä, ja ellei nimi ole tiedossa, jotain muuta viitettä.
Kovin muussa maassa kuin Suomessa ei murahdeta tervehdyksiä kohdentamatta niitä nimellä henkilöön.
Hassua oikeastaan, mutta minusta nimellä tervehtiminen on jotenkin alistavaa, aivan kuin puhuttelija olisi ylempänä kuin (nimeltä mainittu) puhuteltava. Tällainen ajatus on tullut varmaan sähköpostien takia. Eräs itseään ylempänä pitävä kollega aloittaa postinsa minulle aina: "Maija hei, (riviväli ja teksti tähän)".
Tytöttelyä en pidä pahana, enkä sattumalta törmättynä huudahdettua "Maija! Hei!" Mutta juuri tuo "Maija hei," nostaa niskakarvat pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mä en tykkää itse siitä yhtään. Minusta se on jotenkin äärimmäisen ärsyttävää.
Tulee vähän semmonen olo, että mitäs pahaa mä nyt olen tehnyt kun mua ihan nimeltä pitää kutsua.
Just. eli tahallaan koetat kääntää kohteliaan, juuri sinut huomioivan käytöksen loukkaukseksi. Jep, jep. Jatkossakin muistan ystävieni nimet ja käytän niitä tervehtiessäni ja keskusteluissa, huolimatta marttyyreiden mielipiteistä.
Minusta se on hiukan creepy :D aika kun joku sanoa hei -nimeni- tai kiitos -nimeni-, tekee mieli ryömiä kaappiin piiloon :D en tiedä mistä johtuu
Keski-Euroopassa on epäkohteliasta olla sanomatta nimeä kun tervehtii ja puhuttelee. Itse olen ihan toivottoman huono nimien kanssa, enkä ole Suomessa kasvaneena tapaan tottunut, niin usein tulee kiusallisia tilanteita "hallo.......öööh....Anna"
Miten kukaan meistä täällä voi tietää, miksi joku tapaamasi henkilö toimii noin? Kysy siltä suoraan niin saat hämmennyksesi purettua.