Miksi joku tervehtii/puhuttelee toista mainiten nimen: "hei ville" "moi kaisa"

Asunut Yhdysvalloissa tai omaksunut tavan katsottuaan paljon siellä tehtyjä sarjoja ja elokuvia. Voi olla että jossakin muuallakin on tapana tuo etunimen ylenpalttinen käyttö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Mä en tykkää itse siitä yhtään. Minusta se on jotenkin äärimmäisen ärsyttävää.  

Tulee vähän semmonen olo, että mitäs pahaa mä nyt olen tehnyt kun mua ihan nimeltä pitää kutsua.

Just. eli tahallaan koetat kääntää kohteliaan, juuri sinut huomioivan käytöksen loukkaukseksi. Jep, jep. Jatkossakin muistan ystävieni nimet ja käytän niitä tervehtiessäni ja keskusteluissa, huolimatta marttyyreiden mielipiteistä.

Sortist mutta minusta tuollainen puhuttelu juurikin ON loukkaavaa. Siinä toinen juurikin asettuu jollakin tapaa ylemmäs ja on ylimielinen, kuten tuossa joku jo sanoikin. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmissa muissa maissa käytetään puhuttelussa aina myös henkilön nimeä, ja ellei nimi ole tiedossa, jotain muuta viitettä. 

Kovin muussa maassa kuin Suomessa ei murahdeta tervehdyksiä kohdentamatta niitä nimellä henkilöön.

Tervehdyksiä? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että opittu englannin kielestä, jossa nimiä käytetään juuri näin tai sitten haluaa puhutella henkilökohtaisemmin.

Ruotsin kielessä tehdään myös samaa. 

Jos lähistöllä on sekä Ville että Kaisa niin onhan se paljon selkeämpää kun puhuttelet nimellä, silloin sekä Ville että Kaisa tietävät varmasti kummalle puhut.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tapa on ahdistava.

Tällainen tervehtijä haluaa olla ihmissuhteissa niskanpäällä.

Eri asia huudahtaa kaukaa ystävälleen noin kuin tervehtiä kasvokkain.

Mun mielestä tuo tapa tuo juurikin sitä henkilökohtaisuutta puhutteluun. Itse käytän aika usein.

Omaa poikaa ärsyttää se, että esim. ravintolassa ollessamme sanon tarjoilijalle aina kun tilaan pojan ruoan, että "Olli ottaa noita lihapullia", eli sanon hänen nimensä tarjoilijalle. Poika on siis 7 vuotias ja on kiinnittänyt tähän huomiota. Tekeekö kukaan muu näin? En tiedä yhtään mistä tuo tapa on tullut...

Ihmettelen itsekin. Itse vaan sanon sellaisen geneerisen wazzup niggaz- tervehdyksen aamulla. I'm off niggaz kun lähden. Merry xmas niggaz jne.

Koska suomalaisetkin alkavat viimein oppia kohteliaita ja mukavia tapoja kanssakäymiseen.

No se on vaan tapa. Kyllä mäkin joskus puhuttelen nimellä, musta siinä ei ole mitään outoa.

Ite teen noin, kun joku vaikka odottaa mua sovitussa paikassa ja se ei oo viä huomannu mua (esim. katsoo just toiseen suuntaan). Tällä varmistan, että tietää juuri hänelle puhuttavan.

Toinen tilanne on, jos on seurue jossa enemmänkin tuttuja ja mulla on erityisesti tälle tietylle asiaa. Tällöin toki puheet menee tyyliin "Moi! (yleinen tervehdys kaikille) Hei Maija, mites se huominen?"

Kolmas tilanne on, jos sattumalta tapaan jonkun tutun pitkästä aikaa. Joskus tämä johtuu vain kohteliaisuudesta (en ole unohtanut sinua), joskus selkeyttää väkijoukosta kenelle puhun.

Ihan normaaliin arkitoimintaan tuo ei liity. Esim. Jos kaveri on jo kahvilan pöydässä odottamassa.

Puhelinmyyjien vakiokikka.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo tapa tuo juurikin sitä henkilökohtaisuutta puhutteluun. Itse käytän aika usein.

Omaa poikaa ärsyttää se, että esim. ravintolassa ollessamme sanon tarjoilijalle aina kun tilaan pojan ruoan, että "Olli ottaa noita lihapullia", eli sanon hänen nimensä tarjoilijalle. Poika on siis 7 vuotias ja on kiinnittänyt tähän huomiota. Tekeekö kukaan muu näin? En tiedä yhtään mistä tuo tapa on tullut...

Voin ymmärtää, että lasta ärsyttää. :) Minä viittaan, jos teen tilauksen toisen puolesta häneen, hän ottaa (hieman viittaan kädelläkin henkilöön) sitä tai tätä. Tai hänelle tulee risotto.

Minä en osaa käyttää luontevasti ihmisen etunimeä puhutellessani häntä, mutta pidän siitä, kun niin tehdään luontevasti. Brittikeskusteluissa on tyylikästä, kun ihmiset tervehtivät sanomalla toistensa nimen, siinä  muodossa kuin se kulloinkin on oikein ja kohteliasta, samoin erotessaan. No, ei ehkä ihan tavallisten ihmisten kesken, mutta vähänkään muodollisemmissa yhteyksissä. 

Vierailija kirjoitti:

Puhelinmyyjien vakiokikka.

Joo, olen huomannut saman, mutta siinä se ei kertakaikkiaan toimi, ei yhtään. Ei tosin toimi minulle rouvittelukaan tai talon emännäksi puhuttelu. :D

Ymmärrän ton tavan jos moikattavaan ei ole suoraa katsekontaktia, ja moikkaan itsekin vaikka töihin tulevia työkavereitani tyyliin "Moi Emma!" ja olen myös aina iloinen jos joku työkaverini puhuttelee mua nimeltä (mulla on tosi paljon työkavereita enkä itsekään muista kaikkien nimiä).

Se että esim asiakas lukee nimikyltistäni nimen ja alkaa hokea sitä jokaisen lauseen yhteydessä on ahdistavaa ja alentavaa. Myös tilanteet, jossa oon tutun ihmisen kanssa kahdestaan ja hän käyttää nimeäni koko ajan tuntuu jotenkin oudolta.

Riippuu siis mun kohdalla tilanteesta tuntuuko tapa epämiellyttävältä vai ei.

Minä teen usein noin, että sanon työkaverille, että mitä mieltä oot Sari tästä jutusta. En oo tajunnut että se vois olla ärsyttävää. Äitini puhutteli lapsena meitä aina noin ja oon oppinut sen puhetyylin.

Vierailija kirjoitti:

Hassua oikeastaan, mutta minusta nimellä tervehtiminen on jotenkin alistavaa, aivan kuin puhuttelija olisi ylempänä kuin (nimeltä mainittu) puhuteltava. Tällainen ajatus on tullut varmaan sähköpostien takia. Eräs itseään ylempänä pitävä kollega aloittaa postinsa minulle aina: "Maija hei, (riviväli ja teksti tähän)".

Tytöttelyä en pidä pahana, enkä sattumalta törmättynä huudahdettua "Maija! Hei!" Mutta juuri tuo "Maija hei," nostaa niskakarvat pystyyn.

Tämä onkin mielenkiintoinen tulkinta. On hyvinkin totta, että Suomessa, jossa kohteliaisuutta on "tilan" antaminen toiselle, nimen käyttäminen voidaankin kohteiliaisuuden sijaan kokea liian henkilökohtaiseksi, tunkeilevaksi ja alistavaksi. Perinteisesti etunimellähän ei olekaan puhuteltu kuin läheisiä ihmisiä. Mutta ovat olleet herra ja rouva Virtasia ja tohtori Järvisiä tai johtaja Korhosia, eikä heitä ole sopinutkaan etunimillä puhutella. Ylemmät sitten tosin ovat voineet puhutella alaisiaan Mateiksi ja Maijoiksi etunimillä.

Ehkä suomalaisessa puhuttelukäytännössä on vielä vaikutteita tältä ajalta. Herroittelu ja rouvittelu on hävinnyt, mutta etunimienkään käyttöön ei ole vielä siirrytty.

Tämä tapa ei vaan sovi suomen kieleen ja tapakulttuuriin. Suomessa kohteliaisuus on ennenkaikkea tilan antamista, nimen hokeminen on siihen nähden tunkeilevaa.

Toisin kuin monet luulevat, ulkomaiset tavat eivät ole automaattisesti parempia, vaan olisi hyvä osata noudattaa kuhunkin kieleen ja kulttuuriin sopivia tapoja ja vaihdella niitä tilanteen mukaan.

Itselläni nousee karvat pystyyn jos esim. puhelinmyyjä puhuttelee etunimeltä. Toinen kauhistus oli entinen pomo, joka hoki nimeä ihan joka lauseessa. Ja kaiken kukkuraksi hänen seinällään oli jokin englannista käännetty lista "näin saat ihmiset toimimaan kuten haluat" tms. - Ja tässä listassa ensimmäisenä oli tuo etunimen käyttö. 

Jos joku haluaa kiinnittää huomioni, on etunimen käyttö tietenkin ok. Myös kirjoitetussa tekstissä hyväksyn sen, jos viestin sävy on muutenkin epämuodollinen. Mutta tavallisessa puheessa tai muuten muodollisessa tekstissä tulee usein juuri tuo yläpuolelle asettumisen vaikutelma tai halu manipuloida minua jotenkin.

Sanon niin jos ihmisiä on paljon ja haluan tervehtiä vain yhtä ihmistä. Olen esim jo ovelta kailottanut kaikille hei mutta yksi jättää vastaamatta niin tahallaa sanon 'hei kalevi' jotta hän huomioisi tervehdykseni. Teen samoin jos tulee kaupungilla joku vastaan ja tahdon että hän tajuaa että juuri häntä moikataan.

Joku jo mainitsikin,et kiva ku huomioidaan omalla nimellä esim.Moikka Anna!

Voiko olla ,että me ihmiset reagoidaan eritavalla sosiaalisessa kanssa käymisessä?

Toiset meistä voi olla äärimmäisen herkkiä ja tunteellisia.

Toiset taas räväköitä ja puheliaita hölösuita ,jotka ei sit mieti sitä niin tarkasti mitä heille puhutaan.

Eivät jää pohtimaan omia ja muiden puheita.

Toisaalta puheliaatkin voivat olla huomaavaisia ja taitavia keskustelijoita.