Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku tervehtii/puhuttelee toista mainiten nimen: "hei ville" "moi kaisa"
22.12.2016 |
Tai kun puhuu toiselle jotain mainiten samalla sen nimen jolle puhuu?
Kommentit (113)
Mun mielestä se on äärimmäisen kiusallista ja inhottavaa. Alan välittömästi inhoamaan ihmistä, joka tekee niin.
Pois sulkien ulk kikset, sillä niillä voi olla erilainen kulttuuri mutta jos siis joku suomalainen tekee niin, niin otan sen v.ttuiluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on muistisääntö. Nimi jää itselle paremmin mieleen, kun sitä toistaa ääneen. Näin on mulle kertonut useampi vähän korkeammalla työskentelevä ihminen. Myöhemmin voi tehdä muistiinpanoja omaan mustaankirjaan, mutta eihän sitä siinä hetkessä voi.
Vierailija kirjoitti:
Se voi jäädä "päälle" jostain. Meille harjoitteluun tulevat nuoret pitävät siitä ja jotkut ovat sanoneetkin, että ilahtuvat, kun heidän nimi muistetaan.
Yritän aina käyttää meidän harjoittelijoista etunimeä juuri siksi, että omaan korvaan kalskahtaa puhuttelu opiskelijana. En kuitenkaan hoe nimeä henkilölle itselleen, tyyliin "tulisitko Jenni tänne", "haluatko Jenni kahvia?". Tuohon malliin puhutaan Suomessa lähinnä pienille lapsille ja eläimille. Siksi se tuntuu alentuvalta. Nimen mainitseminen erikseen on mielekästä lähinnä jos on tarvetta tehdä selväksi kenelle puhuu.
Ohis, mutta olipas karmivaa nähdä sivusilmällä (niin, ettei muuta ehtinyt lukea) aloituksessa oma ja puolison nimi täällä. Kouraisi vatsanpohjasta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asunut Yhdysvalloissa tai omaksunut tavan katsottuaan paljon siellä tehtyjä sarjoja ja elokuvia. Voi olla että jossakin muuallakin on tapana tuo etunimen ylenpalttinen käyttö.
Kyllä itseäni nimellä moikkaavat ovat olleet ihan suomalaisia .esim kukaan työpaikkani ulkomaalainen ei ole noin moikannut. Tavasta tulee mieleen just lapsuus niinkuin joku sanoi että äiti puhuttelee nyt lastaan. Kuunteleehan Anna nyt. Itse ymmärrän paremmin että ystävä moikkaisi vaikka minua kaupassa noin kuin henkilö joka ei muuten minulle edes töissä puhu mitään. Kaiken huippu oli edellisissä töissä eräs tyttö joka moikkasi noin vaikka olin selkä häneenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puhun noin luonnostaan, enkä ole kyllä edes tullut ajatelleeksi että sitä pidettäisiin jotenkin kummallisena. Kaikesta te keksitte.
siis tervehdin iloisesti kavereitani tyylillä "Hei Emma!" ja laitan viesteihinkin joskus alkuun esim. Heippa Emma, mitä kuuluu tms. Tuossa ei ole mitään outoa. -89
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se on äärimmäisen kiusallista ja inhottavaa. Alan välittömästi inhoamaan ihmistä, joka tekee niin.
Pois sulkien ulk kikset, sillä niillä voi olla erilainen kulttuuri mutta jos siis joku suomalainen tekee niin, niin otan sen v.ttuiluna.
Ei taida se ihminen siinä hävitä mitään jos tuollanen mielensäpahoittaja inhoaa. Varmaan tunne on molemminpuolinen.
Vallankäyttöä. Haluaa osoittaa olevansa "superior" (en tiedä suomeksi) sinuun verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tutkitusti ihminen orientoituu vuorovaikutustilanteeseen tahtomattaankin hieman eri tavalla kuullessaan/nähdessään oman nimensä. Tätä ilmiötä käytetään hyväksi viestinnässä. Etunimeä viljelevä.pyrkii vaikuttamaan sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa on tervehtiä: hei Ville, kun tulee vastaan eikä muita näy.
Pienille lapsille voidaan sanoa: no hei Ville ( ikä 1-7v)
Me sanotaan miesyståvämme kanssa toisiamme aina "Hei + toisen lempinimi". Vaikka kun ollaan oltu 15 min erossa 😊
Se on ns meidän keskinäinen juttu.
Minusta se on ihanaa kun joku sanoo mulle iloisesti esim. Huomenta "Maija"!
Mulle se on ihan tapa ja myös keino kaivaa aivojen sopukoista ylös toisen nimi. Testaan itseäni, muistanko. Oon tosi huono muistamaan yleensä, niin siksikin juuri teen tätä.
Vierailija kirjoitti:
siis tervehdin iloisesti kavereitani tyylillä "Hei Emma!" ja laitan viesteihinkin joskus alkuun esim. Heippa Emma, mitä kuuluu tms. Tuossa ei ole mitään outoa. -89
Sama täällä, minä tervehdin kanssa iloisesti sukulaisia ja tuttavia näin. Tulee ihan luonnostaan.
En pidä nimestäni enkä pidä siitä että sitä käytetään noin. Tulee päinvastainen vaikutus kuin mitä sanoja on ehkä ajatellut.
Mua häiritsee paljon enemmän se, että nimeä ei käytetä. Kun tämän yhdistää vielä olemattomaan katsekontaktiin, niin ei oikeasti voi olla varma, että puhuuko toi ihminen mulle vai ei.
Moni ei käytä nimeä edes yksikön 3. perspektiivistä. ”Toi sanoi, ettei halua kahvia”, kuulostaa aika moukkamaiselta.