Miksi joku tervehtii/puhuttelee toista mainiten nimen: "hei ville" "moi kaisa"

Työskentelen lasten liikuntatoiminnan parissa. Periaatteessa joka kerta, kun suuni töissä avaan kysymys/ohjeistus/tmv tulee osoittaa tietylle lapselle sanomalla tämän nimi. Tapa on hiukan pinttynyt ja tunnistan itseni siihen "hei maija", "kiitos maija", "mitä kuuluu maija" -kastiin. Käytännössä toistelen muiden nimiä raivostuttavan usein.

Ja tosiaan, kulttuuri ja kieli vaikuttaa asiaan. Suomessa ei, toisin kuin useissa muissa maissa (sekä kielissä) ei tyypillisesti toistella keskustelukumppanin nimeä.

Kirjoitinkin tuossa aiemmin, että itse käytän tervehtimisessä ja puheessa paljon etunimiä. Ja minustakin on kiva, jos joku esim. kysyy että Hei Maija, miten meni lomapäivä jne.. Mutta ymmärrän että joku ujo ihminen kokee sen tunkeilevana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Mä en tykkää itse siitä yhtään. Minusta se on jotenkin äärimmäisen ärsyttävää.  

Tulee vähän semmonen olo, että mitäs pahaa mä nyt olen tehnyt kun mua ihan nimeltä pitää kutsua.

Just. eli tahallaan koetat kääntää kohteliaan, juuri sinut huomioivan käytöksen loukkaukseksi. Jep, jep. Jatkossakin muistan ystävieni nimet ja käytän niitä tervehtiessäni ja keskusteluissa, huolimatta marttyyreiden mielipiteistä.

Sortist mutta minusta tuollainen puhuttelu juurikin ON loukkaavaa. Siinä toinen juurikin asettuu jollakin tapaa ylemmäs ja on ylimielinen, kuten tuossa joku jo sanoikin. 

Miten? Millä tapaa puhuttelija on sinua "ylempänä", jos hän käyttää nimeäsi kun tervehtii sinua?

Kaikenmaailman asioista sitä suomalaiset vetävätkin herneen nenään!!!

Minusta etunimen käyttö on tunkeilevaa jos se ei liity juurikin tilanteeseen, että haluaa kiinnittää sen tietyn ihmisen huomion erityisesti.

Jos kaksi ihmistä keskustelee kasvokkain ja toinen sanoo, että "mitä sinulle Maija kuuluu" sen sijaan että sanoisi "mitä sinulle kuuluu" on etunimen käyttö selvästi tunkeilevampaa ja ärsyttävämpää. Etunimen käyttö viittaa jotenkin siihen, että Maijalle ei voi kuulua mitään kovin ihmeellistä ja toinen haluaa asettua tämän Maijan yläpuolelle teennäisellä puhetavallaan.

Jos joku minulle alkaa tuolla tavalla puhumaan niin ainoa järkevä tapa vastata siihen on sanoa jotakuinkin "kiitos hyvää, Anneli. Mitä sinulle Anneli kuuluu" korostaen myös toisen etunimeä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapa ei vaan sovi suomen kieleen ja tapakulttuuriin. Suomessa kohteliaisuus on ennenkaikkea tilan antamista, nimen hokeminen on siihen nähden tunkeilevaa.

Toisin kuin monet luulevat, ulkomaiset tavat eivät ole automaattisesti parempia, vaan olisi hyvä osata noudattaa kuhunkin kieleen ja kulttuuriin sopivia tapoja ja vaihdella niitä tilanteen mukaan.

Itselläni nousee karvat pystyyn jos esim. puhelinmyyjä puhuttelee etunimeltä. Toinen kauhistus oli entinen pomo, joka hoki nimeä ihan joka lauseessa. Ja kaiken kukkuraksi hänen seinällään oli jokin englannista käännetty lista "näin saat ihmiset toimimaan kuten haluat" tms. - Ja tässä listassa ensimmäisenä oli tuo etunimen käyttö. 

Jos joku haluaa kiinnittää huomioni, on etunimen käyttö tietenkin ok. Myös kirjoitetussa tekstissä hyväksyn sen, jos viestin sävy on muutenkin epämuodollinen. Mutta tavallisessa puheessa tai muuten muodollisessa tekstissä tulee usein juuri tuo yläpuolelle asettumisen vaikutelma tai halu manipuloida minua jotenkin.

Paremmuudestahan tässä ei olekaan kysymys, vaan erilaisista kulttuureista ja sovinnaisista tavoista. Suomessa taas silmiin katsomista pidetään rehellisenä ja arvostavana, mutta jossain muualla taas varsinkin ylempiarvoista kohtaan loukkaavana. Kättely on meille normaali ja kohtelias tapa, mutta jossain muualla taas ei vieraan käteen pidä mennä tarraamaan vaan kumarretaan etäämmältä.

Suomi on tässä se poikkeava. Liki kaikkialla muualla on kohteliasta käyttää puhutellun ihmisen nimeä.

Mua kans ärsyttää toi.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen lasten liikuntatoiminnan parissa. Periaatteessa joka kerta, kun suuni töissä avaan kysymys/ohjeistus/tmv tulee osoittaa tietylle lapselle sanomalla tämän nimi. Tapa on hiukan pinttynyt ja tunnistan itseni siihen "hei maija", "kiitos maija", "mitä kuuluu maija" -kastiin. Käytännössä toistelen muiden nimiä raivostuttavan usein.

Ja tosiaan, kulttuuri ja kieli vaikuttaa asiaan. Suomessa ei, toisin kuin useissa muissa maissa (sekä kielissä) ei tyypillisesti toistella keskustelukumppanin nimeä.

Jos toimii jonkinlaisen joukon johtajana, on silloin tietysti puhuttelu kohdennettava nimeä käyttäen sille jota asia koskee. Muutoin voi jäädä epäselväksi kenen pitää tehdä mitä tai ketä asia koskee.

Kahdenkeskisessä keskustelussa ei Suomessa tosiaan tarvita nimien käyttöä. Mutta amerikkalainen ei esimerkiksi pysty oikein edes puhumaan jonkun kanssa, ellei tiedä tämän nimeä, kun sitä pitää käyttää joka toisessa lauseessa. Tervehdyskin tapahtuu toisinaan pelkällä nimellä.

Oispa itelläkin yhtä pienet murheet... :D Mutta hei ihmisiä on niin erilaisia, jollekin nimen kanssa puhuttelu on niin tavallista että ei huomaa siinä mitään erikoista kun taas toista ärsyttää tosi paljon. Joskus minuakin on puhuteltu jännän kuuloisesti, mutta ihan sama se minulle on jos toiselle se on luontevaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapa ei vaan sovi suomen kieleen ja tapakulttuuriin. Suomessa kohteliaisuus on ennenkaikkea tilan antamista, nimen hokeminen on siihen nähden tunkeilevaa.

Toisin kuin monet luulevat, ulkomaiset tavat eivät ole automaattisesti parempia, vaan olisi hyvä osata noudattaa kuhunkin kieleen ja kulttuuriin sopivia tapoja ja vaihdella niitä tilanteen mukaan.

Itselläni nousee karvat pystyyn jos esim. puhelinmyyjä puhuttelee etunimeltä. Toinen kauhistus oli entinen pomo, joka hoki nimeä ihan joka lauseessa. Ja kaiken kukkuraksi hänen seinällään oli jokin englannista käännetty lista "näin saat ihmiset toimimaan kuten haluat" tms. - Ja tässä listassa ensimmäisenä oli tuo etunimen käyttö. 

Jos joku haluaa kiinnittää huomioni, on etunimen käyttö tietenkin ok. Myös kirjoitetussa tekstissä hyväksyn sen, jos viestin sävy on muutenkin epämuodollinen. Mutta tavallisessa puheessa tai muuten muodollisessa tekstissä tulee usein juuri tuo yläpuolelle asettumisen vaikutelma tai halu manipuloida minua jotenkin.

Paremmuudestahan tässä ei olekaan kysymys, vaan erilaisista kulttuureista ja sovinnaisista tavoista. Suomessa taas silmiin katsomista pidetään rehellisenä ja arvostavana, mutta jossain muualla taas varsinkin ylempiarvoista kohtaan loukkaavana. Kättely on meille normaali ja kohtelias tapa, mutta jossain muualla taas ei vieraan käteen pidä mennä tarraamaan vaan kumarretaan etäämmältä.

Juuri tätä minäkin tarkoitin. Tietenkään kyse ei ole paremmuudesta, mutta täälläkin jotkut vastaajat ovat olleet esim. sitä mieltä että tämä tapa johtuu mm. siitä että "suomalaisetkin alkavat vihdoin oppia kohteliaisuutta". Tämä on juuri se väärinkäsitys, että muiden maiden tavat ovat "oikeaa" kohteliaisuutta ja suomalaiset tavat väärää. Moni myös opettelee kohteliaisuuskulttuuria ulkomailla matkaillessaan, mutta ei osaa tietoisesti käyttää suomalaista kohteliaisuuskoodistoa. Etunimen käyttö ei ole Suomessa kohteliasta vaikka olisi sitä jossain muualla. Myös teitittely on hieman päälleliimattua Suomessa, vaikka siihen toki ollaan ainakin jossain vaiheessa totuttu. Suomalainen perinteinen kohteliaisuus kielessä on juuri sitä etäisyyden ottamista, muun muassa jättämällä viittaus puhuttelun kohteeseen pois. Esim. "saisiko olla leipää?", on parempi kuin "saisiko teille olla leipää?" saati sitten "saisiko Maijalle olle leipää?".

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että opittu englannin kielestä, jossa nimiä käytetään juuri näin tai sitten haluaa puhutella henkilökohtaisemmin.

Englanti englanti englanti! Tunkekaa enkku perseeseenne. Minulle tuo tapa on tullut ranskan kielestä.

Itse teen sitä. Minulle se on vaan tapa.

Jos joku puhuttelee mua nimellä, pidän siitä ja olen jotenkin otettu. En tiedä vaikuttaako se alitajuisesti, että siksi itsekin teen sitä. Etenkin jos haluan sanoa jotain tärkeää, esim miten tärkeä ihminen on tai kiittää toista, käytän nimeä.

Mä en kyllä tajua mitä ihmeellistä on nimeltä puhuttelussa... saati sitten, että se olisi erityisesti joku amerikkalainen tapa. Onko typerämpää kuultu! 🤣 Oletteko te oudoksujat jotenkin vajaaälyisiä?

Mä kärsin todella huonosta nimimuistista. Kun käytän uuden tuttavuuden nimeä jokusen kerran keskustellessa hänen kanssaan niin nimi jää paremmin muistiin :)

Ja käytän kyllä läheistenkin ystävien nimiä heidän kanssa keskustellessani. En ole kummemmin ajatellut edes asiaa, mutta kait se on minun tyyli keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapa ei vaan sovi suomen kieleen ja tapakulttuuriin. Suomessa kohteliaisuus on ennenkaikkea tilan antamista, nimen hokeminen on siihen nähden tunkeilevaa.

Toisin kuin monet luulevat, ulkomaiset tavat eivät ole automaattisesti parempia, vaan olisi hyvä osata noudattaa kuhunkin kieleen ja kulttuuriin sopivia tapoja ja vaihdella niitä tilanteen mukaan.

Itselläni nousee karvat pystyyn jos esim. puhelinmyyjä puhuttelee etunimeltä. Toinen kauhistus oli entinen pomo, joka hoki nimeä ihan joka lauseessa. Ja kaiken kukkuraksi hänen seinällään oli jokin englannista käännetty lista "näin saat ihmiset toimimaan kuten haluat" tms. - Ja tässä listassa ensimmäisenä oli tuo etunimen käyttö. 

Jos joku haluaa kiinnittää huomioni, on etunimen käyttö tietenkin ok. Myös kirjoitetussa tekstissä hyväksyn sen, jos viestin sävy on muutenkin epämuodollinen. Mutta tavallisessa puheessa tai muuten muodollisessa tekstissä tulee usein juuri tuo yläpuolelle asettumisen vaikutelma tai halu manipuloida minua jotenkin.

Paremmuudestahan tässä ei olekaan kysymys, vaan erilaisista kulttuureista ja sovinnaisista tavoista. Suomessa taas silmiin katsomista pidetään rehellisenä ja arvostavana, mutta jossain muualla taas varsinkin ylempiarvoista kohtaan loukkaavana. Kättely on meille normaali ja kohtelias tapa, mutta jossain muualla taas ei vieraan käteen pidä mennä tarraamaan vaan kumarretaan etäämmältä.

Juuri tätä minäkin tarkoitin. Tietenkään kyse ei ole paremmuudesta, mutta täälläkin jotkut vastaajat ovat olleet esim. sitä mieltä että tämä tapa johtuu mm. siitä että "suomalaisetkin alkavat vihdoin oppia kohteliaisuutta". Tämä on juuri se väärinkäsitys, että muiden maiden tavat ovat "oikeaa" kohteliaisuutta ja suomalaiset tavat väärää. Moni myös opettelee kohteliaisuuskulttuuria ulkomailla matkaillessaan, mutta ei osaa tietoisesti käyttää suomalaista kohteliaisuuskoodistoa. Etunimen käyttö ei ole Suomessa kohteliasta vaikka olisi sitä jossain muualla. Myös teitittely on hieman päälleliimattua Suomessa, vaikka siihen toki ollaan ainakin jossain vaiheessa totuttu. Suomalainen perinteinen kohteliaisuus kielessä on juuri sitä etäisyyden ottamista, muun muassa jättämällä viittaus puhuttelun kohteeseen pois. Esim. "saisiko olla leipää?", on parempi kuin "saisiko teille olla leipää?" saati sitten "saisiko Maijalle olle leipää?".

Nämä ovat hyviä esimerkkejä:

Esim. "saisiko olla leipää?", on parempi kuin "saisiko teille olla leipää?" saati sitten "saisiko Maijalle olle leipää?"

Perinteinen "saisiko olla leipää" tosiaan "antaa tilaa" puhuteltavalle ja sen voi kokea kohteliammaksi muodoksi. Se ei ylennä eikä alenna kohdetta, eikä manipuloi häntä. Kun siihen lisää puhuttelun (Te / sinä / Maija), kysymyksestä voi kokea jonkinlaisen persoonaan kohdistuvan arvoasettelun: Saako teille olla leipää...(kun jollekin toiselle ei). / Saako Teille (minua paremmalle) olla leipää. / Saako Maijalle (lapsenomaiselle) olla leipää. jne. Näitä lisäyksiä ei tietenkään ääneen sanota, mutta ne voi olla aistittavissa. 

Tämä persoonaton puhuttelu voi itse asiassa olla äärimmäisen hienovaraisen eleetöntä kohteliaisuutta ja tasa-arvoistamista. 

Kyllähän se on imartelevaa, jos muistaa toisen nimen moikatessa, varsinkin jos ei olla hyviä tuttuja. Nimi myös pysäyttää, muuten olisi helppo kuitata moi vain moimoilla takaisin ja jatkaa matkaa.

Suomalainen kohteliaisuus on aika jännän hienovaraista.  Meillä on paljon kirjoittamattomia sääntöjä ja alueellisia eroja niissä. Ei mikään ihme, että välillä menee sukset ristiin. Siihen nähden, että asumme harvakseltaan ja alueelliset erot ovat suuria, pärjäämme yllättävän hyvin toistemme kanssa. 

Meillä pienen porukan esimies tekee tätä ja minusta se on alistavaa. Näemme toisemme vaikka käytävällä kahden kesken aamulla ja sanon hänelle reippaasti "hyvää huomenta", jolloin hän vastaa hitaasti ja nimeä painottaen "...huomenta LAURA". No kuka muukaan kuin minä? Ja äänensävy ei ole ystävällinen ja reipas vaan läpitunkeva ja semmoinen minä-tarkkailen-sinua.

Edellinen esimies teki myös tätä mutta tuli lisäksi vielä nimen sanoessaan seisomaan ihan naamaan kiinni ja otti tiukan katsekontaktin.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että opittu englannin kielestä, jossa nimiä käytetään juuri näin tai sitten haluaa puhutella henkilökohtaisemmin.

Ei ole peräisin englannin kielestä, vaan on jenkki tapa. Monet siellä vaihdossa olleet puhuvat noin ainakin jonkin aikaa (minä) ja Suomessa olevissa jenkkifirmoissa monet suomalaiset jotka ovat jatkuvasti amerikan konttorin kanssa tekemisissä omaksuvat tuon puhetavan.

Amerikkalaisperäisissä myyntimies ym. kursseilla tuota tapaa oikein opetetaan suomalaisillekin.

Mutta ei tosiaan liity mitenkään englannin kieleen, yleistä tuo on vain Amerikassa, valitettavasti noita "miten saan menestystä vaikutusvaltaa ja muuta kaikkea" -kursseja käyvät muutkin kuin suomalaiset.

Mun mies tervehtii noin silloin, kun minä olen mukana. Syynä on se, että hän ilmoittaa sillä tavalla minulle, ketä hän tervehtii, varsinkin jos jää vielä juttusille. Olen nimittäin kasvosokea ja mies haluaa välttää sen, että tuntisin oloni kiusaantuneeksi, jos en tunnista ihmistä. Kyseessä voi siis olla ihan meidän perhetuttu tai naapuri tai sukulainen.