Lue keskustelun säännöt.
Alapään ulkonäkö synnytyksen jälkeen --> onko normaalia?
20.12.2016 |
Repesin aika pahasti, nyt alapää on jotenkin ammollaan epparihaavasta klitorikseen että näkyy kun emättimen ympärillä on jotain palleroita?? Synnytyksestä 4kk. Palautuuko se ikinä? Onko mahdollista korjata? Onko se ihan normaalia? Asia häiritsee todella paljon.. Neuvolassa ei tällaisista puhuttu
Kommentit (222)
Kuulostaa nuo teidän kertomukset ihan kamalille. Olen pahoillani puolestanne. Ja itse aivan paniikissa 3. kuukaudella:(. En halua tulla kohdelluksi noin! Vaikka sen jälkeen olisikin estottomampi jne. mutta ei siltikään. Voi ei:(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asian vierestä, mistähän tämä äiti/milf buumi tulee, pornostako? Halutaanko tässä vain vanhempaa kokenutta itsevarmaa naista? Että äitiydessä siinä ei oikeasti ole edes kyse, vaikka puhutaan milffeistä. Kiihotutaam vaan vanhemmasta itsevarmasta naisesta joka on seksuaalisesti avoin. Pornosta saa kuvan että nämä on teinipilluisia, isorintaisia ja hoikkia naisia ilman raskausarpia jne. Kun oikeasti raskauden jälkeen rinnat lässähtää ja tulee arpia ja maha roikkuu jne. Ei tietenkään kaikilla mutta olen kuullut että useasti näin käy. Kiihottuuko miehet silti tästä "milffistä"?
Synnytys kyllä jotenkin vapauttaa itseä. Se että kuinka monta kertaa sun alapäätä on ronklittu raskausaikana, ja jotkut näkee kun synnytät vauvan, ompelee sut kasaan jne. + mitä kaikkea muuta joudut kokemaan synnärillä. Se jotenkin vahvistaa itseä ja jos esim. Ennen on miettinyt näkyykö mahamakkara sängyssä, niin ei kyllä kiinnosta enää vaan antaa mennä vaan. Sitä on avoimempi ja varmempi kaiken kokeman jälkeen. Ainakin omalla kohdalla.
Osasinkohan selittää ajatustani mitenkään järjellä :D
Nyt täytyy kysyä, että mitähän kaikkea muuta siellä synnärillä joutuu kokemaan? Tietysti välillä varmasti katsotaan alapään kunto, mutta mitä muuta? Olen raskaana ja minun täytyy tietää ja orientoitua asioihin etukäteen, jotta en sitten itse tilanteissa mene lukkoon. Kiitos jos vastaat:)
No mua ronkittiin alapäästä kivuliaasti ja vaihdettiin isoa vaippaa vuodon vuoksi sekä katetroitiin (inhottavaa sekin). Piikiteltiin ja pisteltiin. Huusin kivusta ja sain lääkkeitä, myös epiduraalin, jonka laitto ei sattunut mutta pelkäsin, että laiton aikana tulee supistus, enkä pysy paikoillani. Kaikki päätyi sektioon, joka on oma juttunsa. Osastolla kaikki kopeloivat rintojani (paljon), koska vauva piti saada syömään (huono imuote). Että kaikenlaista ja aikamoista eritteiden juhlaa...
Kyllä minä vielä sanon että ei ole pakko suostua kaikkeen. Tietysti vauvan imuote pitää saada kuntoon ja imetyksen onnistumaan. Mutta kun itse olet kokenut sen kopeloimisena, se ei ole tarkoituksenmukaista. Tiukasti voi sanoa, että nyt alkaa olla liikaa ihmisiä MINUN rintojeni kimpussa, voidaanko rauhoittaa tilanne ja vaikka vain yksi hoitaja per vuoro katsoo sitä imuotetta. Älkää suostuko teitä loukkaaviin toimenpiteisiin. Toki joitain täytyy tehdä, mutta useat pystyy suorittamaan naisen intimiteettiä ja omaa tilaa ja ruumista kunnioittaen!
En jaksanut välittää siinä kohtaa. Pääasialta tuntui, että joku saisi vauvan imemään ja itkun tyyntymään. Mutta näin jälkikäteen; aikamoista menoa siellä synnärillä on...
Tämä! Multa kysyi joku hoitajista osastolla tosi kohteliaasti että "Saanko koskea sun rintaan?" Melkein nauratti, "Hei oon eilen synnyttänyt ja nyt joku kysyy saako mun rintaan koskea- mitä väliä? :D".
Mulla oli tosi hyvä synnytyskokemus mutta kyllä silti toi "aikamoista" kuvaa hyvin sitä kokonaisuutta. Synnyttäminen vaan on aikamoista.
Vierailija kirjoitti:
Okei. Tämä ketju kohensi mielialaani. Olen kipuillut kovasti synnytyksen päättymistä sektioon. Siis etenkin sen alatiesynnytyskokemuksen puuttumisen takia (lapsi jää ainokaiseksi). Kurjimina aikoina myös bikinirajan alla olevan arven vuoksi. Turhamaista, tiedän :). Ja onneksi arpeudun hyvin, 10cm arpi on ohut ja väritön, itse asiassa lähes huomaamaton jo nyt vuoden jälkeen. Alapää luonnollisesti on ennallaan.
En minäkään tiennyt, että näin yleisesti alapää jää ihan tohjoksi alatiesynnytyksen jälkeen :-/. Siitä ei tosiaan missään puhuta! Eikö se siis ajan kanssakaan palaudu lähes entiselleen? Mitä sinne siis jää näkyviin pysyvästi, arpia, emättimen sisäosaa, värimuutosta? Huomaako sen jos ei tiedä niiden tulleen synnytyksestä? Eli jääkö niin "rujon" näköiseksi?
Häiritseekö ne ruhjutumat ja taisteluvammat oikeasti miehiä vai onkohan tämä joku naisten itsetuntokysymys enemmän kuitenkin? Kai miehille luulisi olevan tuntuma tärkeintä, ei niinkään yksityiskohdat värkin ulkonäössä. Kunhan ei kipuja jäisi, se varmasti on pääasia!
No joskus olen kuullut sanonnan että mulkulla ei ole silmää(joka näkisi), eli se ei juuri valikoi ulkonäön perusteella vittua johon menee. Miehelle ei tarvi näyttää ja antaa karvojen kasvaa tiheäksi peitoksi päälle :D
No leikki sikseen, mullakin repesi vaikeassa synnytyksessä koko toosa, 2 epparia,emättimen pohja halki,väliliha ja peräaukon ulompi sulkija. Leikkurissa paikattiin. Tuon jälkeen ei mies koskaan katsonut, antanut suuseksiä tai edes sormella koskenut. Nyt hän onkin ex-mies. Kyllähän se pysyvästi jäi eri näköiseksi kuten arvata saattaa, mutta onneksi pelaa suurinpiirtein eli seksihommat ok, ei kipuja nyt eikä inkontinenssia tms.
Repeämisten ja ja vauvan hengenvaaran takia olisi pitänyt tehdä sektio kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Tämä ketju kohensi mielialaani. Olen kipuillut kovasti synnytyksen päättymistä sektioon. Siis etenkin sen alatiesynnytyskokemuksen puuttumisen takia (lapsi jää ainokaiseksi). Kurjimina aikoina myös bikinirajan alla olevan arven vuoksi. Turhamaista, tiedän :). Ja onneksi arpeudun hyvin, 10cm arpi on ohut ja väritön, itse asiassa lähes huomaamaton jo nyt vuoden jälkeen. Alapää luonnollisesti on ennallaan.
En minäkään tiennyt, että näin yleisesti alapää jää ihan tohjoksi alatiesynnytyksen jälkeen :-/. Siitä ei tosiaan missään puhuta! Eikö se siis ajan kanssakaan palaudu lähes entiselleen? Mitä sinne siis jää näkyviin pysyvästi, arpia, emättimen sisäosaa, värimuutosta? Huomaako sen jos ei tiedä niiden tulleen synnytyksestä? Eli jääkö niin "rujon" näköiseksi?
Häiritseekö ne ruhjutumat ja taisteluvammat oikeasti miehiä vai onkohan tämä joku naisten itsetuntokysymys enemmän kuitenkin? Kai miehille luulisi olevan tuntuma tärkeintä, ei niinkään yksityiskohdat värkin ulkonäössä. Kunhan ei kipuja jäisi, se varmasti on pääasia!
No joskus olen kuullut sanonnan että mulkulla ei ole silmää(joka näkisi), eli se ei juuri valikoi ulkonäön perusteella vittua johon menee. Miehelle ei tarvi näyttää ja antaa karvojen kasvaa tiheäksi peitoksi päälle :D
No leikki sikseen, mullakin repesi vaikeassa synnytyksessä koko toosa, 2 epparia,emättimen pohja halki,väliliha ja peräaukon ulompi sulkija. Leikkurissa paikattiin. Tuon jälkeen ei mies koskaan katsonut, antanut suuseksiä tai edes sormella koskenut. Nyt hän onkin ex-mies. Kyllähän se pysyvästi jäi eri näköiseksi kuten arvata saattaa, mutta onneksi pelaa suurinpiirtein eli seksihommat ok, ei kipuja nyt eikä inkontinenssia tms.
Repeämisten ja ja vauvan hengenvaaran takia olisi pitänyt tehdä sektio kyllä.
Voi kauhistus :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Tämä ketju kohensi mielialaani. Olen kipuillut kovasti synnytyksen päättymistä sektioon. Siis etenkin sen alatiesynnytyskokemuksen puuttumisen takia (lapsi jää ainokaiseksi). Kurjimina aikoina myös bikinirajan alla olevan arven vuoksi. Turhamaista, tiedän :). Ja onneksi arpeudun hyvin, 10cm arpi on ohut ja väritön, itse asiassa lähes huomaamaton jo nyt vuoden jälkeen. Alapää luonnollisesti on ennallaan.
En minäkään tiennyt, että näin yleisesti alapää jää ihan tohjoksi alatiesynnytyksen jälkeen :-/. Siitä ei tosiaan missään puhuta! Eikö se siis ajan kanssakaan palaudu lähes entiselleen? Mitä sinne siis jää näkyviin pysyvästi, arpia, emättimen sisäosaa, värimuutosta? Huomaako sen jos ei tiedä niiden tulleen synnytyksestä? Eli jääkö niin "rujon" näköiseksi?
Häiritseekö ne ruhjutumat ja taisteluvammat oikeasti miehiä vai onkohan tämä joku naisten itsetuntokysymys enemmän kuitenkin? Kai miehille luulisi olevan tuntuma tärkeintä, ei niinkään yksityiskohdat värkin ulkonäössä. Kunhan ei kipuja jäisi, se varmasti on pääasia!
No joskus olen kuullut sanonnan että mulkulla ei ole silmää(joka näkisi), eli se ei juuri valikoi ulkonäön perusteella vittua johon menee. Miehelle ei tarvi näyttää ja antaa karvojen kasvaa tiheäksi peitoksi päälle :D
No leikki sikseen, mullakin repesi vaikeassa synnytyksessä koko toosa, 2 epparia,emättimen pohja halki,väliliha ja peräaukon ulompi sulkija. Leikkurissa paikattiin. Tuon jälkeen ei mies koskaan katsonut, antanut suuseksiä tai edes sormella koskenut. Nyt hän onkin ex-mies. Kyllähän se pysyvästi jäi eri näköiseksi kuten arvata saattaa, mutta onneksi pelaa suurinpiirtein eli seksihommat ok, ei kipuja nyt eikä inkontinenssia tms.
Repeämisten ja ja vauvan hengenvaaran takia olisi pitänyt tehdä sektio kyllä.
Voi kauhistus :( <3
Jep ja arvaa mitä- uskalsin seuraavatkin kaksi lasta synnyttää alateitse. Jälkeenpäin miettinyt että miten ihmeessä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Tämä ketju kohensi mielialaani. Olen kipuillut kovasti synnytyksen päättymistä sektioon. Siis etenkin sen alatiesynnytyskokemuksen puuttumisen takia (lapsi jää ainokaiseksi). Kurjimina aikoina myös bikinirajan alla olevan arven vuoksi. Turhamaista, tiedän :). Ja onneksi arpeudun hyvin, 10cm arpi on ohut ja väritön, itse asiassa lähes huomaamaton jo nyt vuoden jälkeen. Alapää luonnollisesti on ennallaan.
En minäkään tiennyt, että näin yleisesti alapää jää ihan tohjoksi alatiesynnytyksen jälkeen :-/. Siitä ei tosiaan missään puhuta! Eikö se siis ajan kanssakaan palaudu lähes entiselleen? Mitä sinne siis jää näkyviin pysyvästi, arpia, emättimen sisäosaa, värimuutosta? Huomaako sen jos ei tiedä niiden tulleen synnytyksestä? Eli jääkö niin "rujon" näköiseksi?
Häiritseekö ne ruhjutumat ja taisteluvammat oikeasti miehiä vai onkohan tämä joku naisten itsetuntokysymys enemmän kuitenkin? Kai miehille luulisi olevan tuntuma tärkeintä, ei niinkään yksityiskohdat värkin ulkonäössä. Kunhan ei kipuja jäisi, se varmasti on pääasia!
No joskus olen kuullut sanonnan että mulkulla ei ole silmää(joka näkisi), eli se ei juuri valikoi ulkonäön perusteella vittua johon menee. Miehelle ei tarvi näyttää ja antaa karvojen kasvaa tiheäksi peitoksi päälle :D
No leikki sikseen, mullakin repesi vaikeassa synnytyksessä koko toosa, 2 epparia,emättimen pohja halki,väliliha ja peräaukon ulompi sulkija. Leikkurissa paikattiin. Tuon jälkeen ei mies koskaan katsonut, antanut suuseksiä tai edes sormella koskenut. Nyt hän onkin ex-mies. Kyllähän se pysyvästi jäi eri näköiseksi kuten arvata saattaa, mutta onneksi pelaa suurinpiirtein eli seksihommat ok, ei kipuja nyt eikä inkontinenssia tms.
Repeämisten ja ja vauvan hengenvaaran takia olisi pitänyt tehdä sektio kyllä.
Voi kauhistus :( <3
Jep ja arvaa mitä- uskalsin seuraavatkin kaksi lasta synnyttää alateitse. Jälkeenpäin miettinyt että miten ihmeessä....
Apua miten uskalsit? Tuliko enää repeämiä tai mitään?
En kyllä itse uskalla vaikean synnytyksen ja repeämien takia enää alakautta synnyttää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muita joilla yliliikkuvat nivelet ja alapää aivan räjähtänyt? Luin vasta jälkeenpäin, että yliliikkuvat nivelet moninkertaistavat laskeumariskin. Minulla on oikeastaan kaikki liikahtanut paikaltaan, laskeumia ja vaivoja riittää. Kudokset eivät juuri palautuneet synnytyksestä, päin vastoin, osa oireista on pahentunut koko ajan. Takana yksi keskivaikea imukuppisynnytys.
Mulla on ainakin lantio jäänyt leveämmäksi. Siis ihan luiden takia
Vierailija kirjoitti:
Okei. Tämä ketju kohensi mielialaani. Olen kipuillut kovasti synnytyksen päättymistä sektioon. Siis etenkin sen alatiesynnytyskokemuksen puuttumisen takia (lapsi jää ainokaiseksi). Kurjimina aikoina myös bikinirajan alla olevan arven vuoksi. Turhamaista, tiedän :). Ja onneksi arpeudun hyvin, 10cm arpi on ohut ja väritön, itse asiassa lähes huomaamaton jo nyt vuoden jälkeen. Alapää luonnollisesti on ennallaan.
En minäkään tiennyt, että näin yleisesti alapää jää ihan tohjoksi alatiesynnytyksen jälkeen :-/. Siitä ei tosiaan missään puhuta! Eikö se siis ajan kanssakaan palaudu lähes entiselleen? Mitä sinne siis jää näkyviin pysyvästi, arpia, emättimen sisäosaa, värimuutosta? Huomaako sen jos ei tiedä niiden tulleen synnytyksestä? Eli jääkö niin "rujon" näköiseksi?
Häiritseekö ne ruhjutumat ja taisteluvammat oikeasti miehiä vai onkohan tämä joku naisten itsetuntokysymys enemmän kuitenkin? Kai miehille luulisi olevan tuntuma tärkeintä, ei niinkään yksityiskohdat värkin ulkonäössä. Kunhan ei kipuja jäisi, se varmasti on pääasia!
No eivätpä nämä kovin yleisiä ongelmia ole, kun 90÷ alatiesynnyttäneistä haluaa synnyttää uudelleen alateitse. Ja saman verran, 92÷, kuvailee synnytystä positiiviseksi kokemukseksi. Itselläni ei oikein mitään eroa jäänyt pitkään kestäneestä ja vaikeasta alatiesynnytyksestä. Enemmän huolissani olisin sektion tuomista riskeistä seuraavaa raskautta ajatellen, mm. kohdun ohenemisesta ja reikiintymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nähnyt suunnilleen saman verran alatiesynnytyksiä ja sektioita. Ja voin kertoa että suunniteltu, kiireetön sektio on paljon nopeampi ja siistimpi kuin alatiesynnytys. Joo, kohtu nostetaan vatsan päälle lopuksi mutta mitä sitten? Kuuluu asiaan. Lopuksi kaikki tarkistetaan, laitetaan paikoilleen ja bikiniraja tikataan siististi. Hätätilanteet taas täysin eri asia. Alatiesynnytysten repeämät korjataan tosi usein palapelityyliin "kuuluukohan tämä limakalvon kohta tuohon...". Äiti toki toipuu alatiesynnytyksestä nopeampaa, mutta sektiossakin on pahimpia ekat päivät joiden jälkeen monet saattavat jo tehdä kävelylenkkejä vaunuilla. Alatiesynnytyksen vauriot saattavat seurata mukana koko elämän.
Aika erikoinen kommentti, kun tiedossa on; että nimenomaan sektiossa vakavat komplikaatiot ovat 2x niin yleisiä kuin alatiesynnytyksissä. Mitään siistiä tai hienoa siinä ei ole, ja vauvalle kaikista paras on onnistunut alatiesynnytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Tämä ketju kohensi mielialaani. Olen kipuillut kovasti synnytyksen päättymistä sektioon. Siis etenkin sen alatiesynnytyskokemuksen puuttumisen takia (lapsi jää ainokaiseksi). Kurjimina aikoina myös bikinirajan alla olevan arven vuoksi. Turhamaista, tiedän :). Ja onneksi arpeudun hyvin, 10cm arpi on ohut ja väritön, itse asiassa lähes huomaamaton jo nyt vuoden jälkeen. Alapää luonnollisesti on ennallaan.
En minäkään tiennyt, että näin yleisesti alapää jää ihan tohjoksi alatiesynnytyksen jälkeen :-/. Siitä ei tosiaan missään puhuta! Eikö se siis ajan kanssakaan palaudu lähes entiselleen? Mitä sinne siis jää näkyviin pysyvästi, arpia, emättimen sisäosaa, värimuutosta? Huomaako sen jos ei tiedä niiden tulleen synnytyksestä? Eli jääkö niin "rujon" näköiseksi?
Häiritseekö ne ruhjutumat ja taisteluvammat oikeasti miehiä vai onkohan tämä joku naisten itsetuntokysymys enemmän kuitenkin? Kai miehille luulisi olevan tuntuma tärkeintä, ei niinkään yksityiskohdat värkin ulkonäössä. Kunhan ei kipuja jäisi, se varmasti on pääasia!
No eivätpä nämä kovin yleisiä ongelmia ole, kun 90÷ alatiesynnyttäneistä haluaa synnyttää uudelleen alateitse. Ja saman verran, 92÷, kuvailee synnytystä positiiviseksi kokemukseksi. Itselläni ei oikein mitään eroa jäänyt pitkään kestäneestä ja vaikeasta alatiesynnytyksestä. Enemmän huolissani olisin sektion tuomista riskeistä seuraavaa raskautta ajatellen, mm. kohdun ohenemisesta ja reikiintymisestä.
92 jakomerkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nähnyt suunnilleen saman verran alatiesynnytyksiä ja sektioita. Ja voin kertoa että suunniteltu, kiireetön sektio on paljon nopeampi ja siistimpi kuin alatiesynnytys. Joo, kohtu nostetaan vatsan päälle lopuksi mutta mitä sitten? Kuuluu asiaan. Lopuksi kaikki tarkistetaan, laitetaan paikoilleen ja bikiniraja tikataan siististi. Hätätilanteet taas täysin eri asia. Alatiesynnytysten repeämät korjataan tosi usein palapelityyliin "kuuluukohan tämä limakalvon kohta tuohon...". Äiti toki toipuu alatiesynnytyksestä nopeampaa, mutta sektiossakin on pahimpia ekat päivät joiden jälkeen monet saattavat jo tehdä kävelylenkkejä vaunuilla. Alatiesynnytyksen vauriot saattavat seurata mukana koko elämän.
Paitsi että ei siitä alatiesynnytyksestä aina toivu nopeampaa, ainakin jos repeää kunnolla. Itse toivuin paljon nopeammin suunnitellusta sektiosta kun alatiesynnytyksestä jossa repesin peräaukkoon saakka. Alatiesynnytyksestä toipuminen vei yli vuoden, liikkuminen oli vaikeaa pitkään. Sektiosta olin toimintakykyinen lähes heti lukuun ottamatta nostelukieltoa. Sitäkään en meinannut aina muistaa kun ei ollut mitään kipuja. Ja se mieliala oli aivan toinen sen ekan synnytyksen jälkeen, olin aivan ahdistunut ja sekaisin. Sektion jälkeen ei tullut ongelmia, nautin vauvasta heti ja imetys lähti hyvin käyntiin, alatiesynnytyksen jälkeen olin niin paskana ettei maitoa tullut ja vauva joutui kokonaan korvikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Tämä ketju kohensi mielialaani. Olen kipuillut kovasti synnytyksen päättymistä sektioon. Siis etenkin sen alatiesynnytyskokemuksen puuttumisen takia (lapsi jää ainokaiseksi). Kurjimina aikoina myös bikinirajan alla olevan arven vuoksi. Turhamaista, tiedän :). Ja onneksi arpeudun hyvin, 10cm arpi on ohut ja väritön, itse asiassa lähes huomaamaton jo nyt vuoden jälkeen. Alapää luonnollisesti on ennallaan.
En minäkään tiennyt, että näin yleisesti alapää jää ihan tohjoksi alatiesynnytyksen jälkeen :-/. Siitä ei tosiaan missään puhuta! Eikö se siis ajan kanssakaan palaudu lähes entiselleen? Mitä sinne siis jää näkyviin pysyvästi, arpia, emättimen sisäosaa, värimuutosta? Huomaako sen jos ei tiedä niiden tulleen synnytyksestä? Eli jääkö niin "rujon" näköiseksi?
Häiritseekö ne ruhjutumat ja taisteluvammat oikeasti miehiä vai onkohan tämä joku naisten itsetuntokysymys enemmän kuitenkin? Kai miehille luulisi olevan tuntuma tärkeintä, ei niinkään yksityiskohdat värkin ulkonäössä. Kunhan ei kipuja jäisi, se varmasti on pääasia!
No joskus olen kuullut sanonnan että mulkulla ei ole silmää(joka näkisi), eli se ei juuri valikoi ulkonäön perusteella vittua johon menee. Miehelle ei tarvi näyttää ja antaa karvojen kasvaa tiheäksi peitoksi päälle :D
No leikki sikseen, mullakin repesi vaikeassa synnytyksessä koko toosa, 2 epparia,emättimen pohja halki,väliliha ja peräaukon ulompi sulkija. Leikkurissa paikattiin. Tuon jälkeen ei mies koskaan katsonut, antanut suuseksiä tai edes sormella koskenut. Nyt hän onkin ex-mies. Kyllähän se pysyvästi jäi eri näköiseksi kuten arvata saattaa, mutta onneksi pelaa suurinpiirtein eli seksihommat ok, ei kipuja nyt eikä inkontinenssia tms.
Repeämisten ja ja vauvan hengenvaaran takia olisi pitänyt tehdä sektio kyllä.
Voi kauhistus :( <3
Jep ja arvaa mitä- uskalsin seuraavatkin kaksi lasta synnyttää alateitse. Jälkeenpäin miettinyt että miten ihmeessä....
Apua miten uskalsit? Tuliko enää repeämiä tai mitään?
En kyllä itse uskalla vaikean synnytyksen ja repeämien takia enää alakautta synnyttää :(
Unohdin mainita että kaikki synnytykset ilman epiduraalia, melkein luomuna tai siis kokonaan ilman lääkkeitä. Viimeiseen sain aquarakkulat jotka auttoivat selänpuolen kipuun.
Tokassa ja vikassa ei sattunut mitään kummoista, keskimmäinen oli isohko vauva ja jumitti vähän aikaa hartiasta mutta tuli kuitenkin ulos pahalla sisulla. Viimosin syntyikin pienenä kun oli vain rv35+2 ja ponnistusaika 1min :D. Tätä ekaa vaikeaa synnytin n. 7tuntia, ponnistusaika 56 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turruttavat liiat lääkkeet, huono synnytysasento (selinmakuulla), imukuppiavustus, liian nopea ponnistusaihe, lapsi ei ehdi kääntyä matkalla oikeisiin asentoihin.
Nämä aiheuttavat repeämiä. Normaali synnytyskipu on tarkoitettu auttamaan äitiä ja lasta oikeanlaiseen luonnolliseen synnytykseen.
Eri juttu sitten, jos äiti tai lapsi on vaarassa.
Ei ole millään tavalla normaalia, että äiti lääkitään kivuttomasti ja lapsi vedetään äkkiä pihalle.
Pelottavaa oli välillä, mutta onneksi oma kätilöni kannusti etsimään eri asentoja ja liikkumaan, painovoima auttaa pystyasennossa maatalon alaspäin.
Jokunen vuosi sittenhän mammat postailivat tänne kuvia alapäistään. Onko kellään tallella niitä? Minulla on joitakin jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Tämä ketju kohensi mielialaani. Olen kipuillut kovasti synnytyksen päättymistä sektioon. Siis etenkin sen alatiesynnytyskokemuksen puuttumisen takia (lapsi jää ainokaiseksi). Kurjimina aikoina myös bikinirajan alla olevan arven vuoksi. Turhamaista, tiedän :). Ja onneksi arpeudun hyvin, 10cm arpi on ohut ja väritön, itse asiassa lähes huomaamaton jo nyt vuoden jälkeen. Alapää luonnollisesti on ennallaan.
En minäkään tiennyt, että näin yleisesti alapää jää ihan tohjoksi alatiesynnytyksen jälkeen :-/. Siitä ei tosiaan missään puhuta! Eikö se siis ajan kanssakaan palaudu lähes entiselleen? Mitä sinne siis jää näkyviin pysyvästi, arpia, emättimen sisäosaa, värimuutosta? Huomaako sen jos ei tiedä niiden tulleen synnytyksestä? Eli jääkö niin "rujon" näköiseksi?
Häiritseekö ne ruhjutumat ja taisteluvammat oikeasti miehiä vai onkohan tämä joku naisten itsetuntokysymys enemmän kuitenkin? Kai miehille luulisi olevan tuntuma tärkeintä, ei niinkään yksityiskohdat värkin ulkonäössä. Kunhan ei kipuja jäisi, se varmasti on pääasia!
No eivätpä nämä kovin yleisiä ongelmia ole, kun 90÷ alatiesynnyttäneistä haluaa synnyttää uudelleen alateitse. Ja saman verran, 92÷, kuvailee synnytystä positiiviseksi kokemukseksi. Itselläni ei oikein mitään eroa jäänyt pitkään kestäneestä ja vaikeasta alatiesynnytyksestä. Enemmän huolissani olisin sektion tuomista riskeistä seuraavaa raskautta ajatellen, mm. kohdun ohenemisesta ja reikiintymisestä.
Tajuatko, että kun synnytyksestä selviytyminen on kuin olisi palannut sodasta, niin ei tule sitä seuraavaa raskautta, jossa sillä ihanan reiättömällä kohdulla olisi mitään väliä. Mutta toisin kuin sektion jälkeen, voi olla vuosien fysioterapia että palaa edes tunto, seksi on loppu ja seurana inkontinenssi lopun ikää.
Vierailija kirjoitti:
Jostakin syystä tuli tätä lukiessa sellainen tietty kiitollisuuden tunne siitä, että on vapaaehtoisesti lapseton.
Vahva sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostakin syystä tuli tätä lukiessa sellainen tietty kiitollisuuden tunne siitä, että on vapaaehtoisesti lapseton.
Vahva sama.
Onnea vaan valinnasta. Voin hyvin kuvitella, että jos on valmiiksi vela niin kiitollisuuden ja tyytyväisyyden tunne omasta valinnasta lisääntyy näitä lukiessa.
Tätä ketjua lukiessa olen taas äärimmäisen onnellinen, että vaadin suunnitellun sektion! Täysin eri asia kuin kiireellinen- tai hätäsektio. Pari ekaa päivää oli kipuja, mutta sen jälkeen jo täysin toimintakykyinen. Vauva pääsi nopeasti ja turvallisesti maailmaan ja itselle ei jäänyt minkäänlaisia vaurioita vain siisti arpi bikinirajaan. :)
En lukenut kaikkia, mutta pakko laittaa kauhutarinoiden joukkoon positiivinenkin.
Sain kolmannen asteen repeämän, jonka tikkasi kirurgi leikkaussalissa. Kätilö totesi seuraavana päivänä alapäästä että tämähän näyttää siltä, kun ei olisi koskaan synnytettykään. Ajattelin sen olevan pelkkää mielistelyä ja höpöhöpöä. Mutta haavan ym siisteyttä ihmetteli sitten kaikki, jotka sitä tarkasteleen joutui. Enkä kyllä itsekään eroa huomannut. Arpea en löydä.
Toisessa raskaudessa sain raskausaikana kamalat suonikohjut koko alapäähän. Se oli niitä niin täynnä ja turvoksissa, ettei koko värkkiä edes tunnistanut miksikään elimeksi :D mutta lapsen synnyttyä ne katosi.
Synnyttämään jouduin sektiolla, eikä tästäkään raskaudesta jäänyt muuta merkkiä kuin haava alavatsalle, kun edes raskausarpia ei ole.
Eli kaikille ei tule mitään.