Varallisuuden piilotteleminen suhteen alussa, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP vaikuttaa henkilöltä, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita, ja lähestyy kaikkea teoreettisena tai matemaattisena ongelmana. Et ole nyt shoppailemassa vaimoa.

Parisuhde ei toimi niin, että sovitaan että laitetaan rahaa 80-20 jos tienataan 80-20.

Tuntemissani onnellisissa perheissä joissa toinen tienaa selvästi enemmän, kaikki raha on yhteistä rahaa, ja niillä yhdessä hankitaan se tarpeellinen jolla kaikilla on hyvä olla. Kumpikin tekee perheen eteen kaikkensa, joko ylitöillä tai kotitöillä, ja avioehtoa ei ole. Se on yhteinen projekti ja siinä ollaan yhdessä, ja toisen etu on kaikkien etu.

Meillä on mennyt 26 vuotta niin, että ei ole yhteistä rahaa. Kumpikin elää tulojensa mukaan, mikä ei estä varakkaampaa tarjoamasta toiselle matkaa Kiinaan tai ostamasta uutta sohvakalustoa. Avioehto on ja se on nimenomaan puolison tiukasti poissulkeva.

Juuri näin on hyvä, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta eikä ole tarvetta riidellä rahasta. Miksi miehen pitäisi maksaa autoni, jos minulla ei ole siihen varaa? Tai miksi minun pitäisi osallistua miehen harrastuksen maksamiseen? Ei mistään syystä!

Aika erikoinen elämä saa olla, jos kumpikaan ei joudu tekemään mitään kompromisseja uransa tai pitkäaikaisten säästöjensä suhteen. Jos vaimon kanssa aina oltaisi menty mihin oma nenä sattuu osoittamaan, niin aika eri suuntiin oltaisiin lähdetty melko pian. Tietysti jos molemmat sattuu tienamaan reilusti yli oman (ja puolison) tarpeen, niin silloin voi elää vaikka 26 vuotta utopiassa, jossa molemmat on eri rahat.

Miksi oletat, että meillä ei ole tehty kompromisseja? Tietysti on, mutta ne eivät ole mitenkään liittyneet rahaan. Suomalaisella normaalipalkalla tulee erittäin hyvin toimeen ja siitä jää rahaa säästöönkin, joten miksi ihmeessä olettaisin, että paremmintienaava puoliso olisi jonkinlainen pankki, joka maksaa kaiken sen, mihin rahani eivät riitä?

Meillä ei ole eletty utopiassa vaan varsin toimivassa perheessä, vaikka kummallakaan aikuisella ei ole aavistustakaan toisen tuloista. Miehen verotettavat ansiot olen nähnyt paikallislehdestä.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi varallisuuden pitäisi näkyä?

Olen varakas, mieheni on rikas. Silti et jossain Prisman kassajonossa tajuaisi, että tuossa on perhe, joka kuuluu Suomen 2000 eniten tienaavan joukkoon.

Ei meillä raha näy. Se on piilotettu kiinteistöihin, sijoitusasuntoihin, osakkeisiin jne. Arjessa ostan samaa (kotimaista) kurkkua ja tomaattia kuin muutkin, vilkaisen tarjoukset ja mietin, vieläkö kotona on suodatinpusseja jäljellä.

Meillä ei pihistellä mutta ei tuhlatakaan. Jos ap päätyisi kahville poikamme kanssa, hän kokisi varmaan tulleensa huijatuksi. Kohtelias nuorimies, joka maksaa tavallisella pankkikortilla ja muistaa mahdollisen opiskelija-alennuksen, ei kerro asuvansa omassa asunnossa eikä edes ole autoa. Silti 23v:lla on omaisuutta jo enemmän kuin suurimmalla osalla palstan nelikymppisiä.

Mutta jos ap ei jaksa keskustella osakekurssien eroista eri pörsseistä tai Euroopan poliittisen tilanteen vaikutuksesta sijoituksiin, niin suhde jää lyhyeksi. Astetta jytymmällä rupattelulla kun katsotaan, kuka on kiinnostunut tuhlaamisesta, kuka omaisuuden kasvattamisesta.

Kuka hemmetti jaksaa vapaa-aikanaan ihmetellä jotain osakekurssien eroja? Olisi jäänyt minulta avioliitto väliin, jos mieheni olisi vaatinut tuollaisia ja hän on sentään alalla. Paljon tärkeämpää minusta, ja onneksi ilmeisesti miehestäkin on ihan muunlainen sivistys ja se että toisen kanssa on hyvä olla. 

Ensitapaamisella tuo on yhtä luonteva puheenaihe kuin shoppailu. Jos toinen harrastaa sijoittamista ja toinen tuhlaamista, niin muutamalla ensitapaamisella erot tulevat luontevasti selville keskustelemalla aiheesta. Sen jälkeen voi keskittyä pohtimaan sitä, mitä pakolaiskriisi merkitsee hyvinvointiyhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Mä vastaan omasta kokemuksesta. Tapailin nuorena miestä, josta ei voinut mitenkään päätellä että hänellä olisi omaisuutta. Muutettiin yhteen asumaan ja jossain vaiheessa mulle selvisi vähän ohimennen hänen puheistaan, että hänellä ja perheellään oli hyvin mittava omaisuus, käsittääkseni puhuttiin jopa miljoonista. Ei vaikuttanut meidän arkeen mitenkään, suht vaatimattomasti elettiin ja kumpikin maksoi omia menojaan paitsi että hänen työntekonsa olikin enemmän harrastus, eli pystyi vaikuttamaan omiin työaikoihinsa ja pitämään palkattomia lomia, kun rahan takia ei tarvinnut töitä tehdä. Jos olisin tiennyt varallisuudesta, en ehkä olisi uskaltanut alkaa seurustella, liian rikas siis mun makuun. Ero tuli mun aloitteesta, kun hänen elämänsä oli jotenkin ajelehtimista  ja halusimme eri asioita elämältä.

Kun tapasin nykyisen mieheni, opiskeltiin molemmat ja elettiin ihan kädestä suuhun, mä itse asiassa tavallaan elätin miestä vuoden kun hänen tulot oli pienemmät. Kun suhde muuttui vakavaksi alkoi selvitä että miehellä on useiden kymmenien tuhansien säästöt. Tämä ei vaikuttanut mitenkään muuten, kuin että aikanaan asuntoa ostaessa ei tarvittu takaajia lainaan. Nykyään mies tienaa paljon ja mä vähän ja rahat ja omaisuus on molempien nimissä. Rahalla ei mun parinvalinnassa ole ollut koskaan mitään roolia ja jos mieheni menettäisi työnsä ja rahansa rakastaisin häntä ihan yhtä lailla. Mä joskus sanoinkin miehelleni et dumppasin jo miljonäärin ja siitä voi päätellä että kenenkään rahojen perässä en ole ja ihan muut asiat suhteessa on tärkeitä. Onneksi mieskin määrittää elämäänsä muuten  kuin rahan kautta.

Olet siis valmis siihen, että erossa mies saa koko omaisuuden, hänhän sen on raatanut kokoon. Jos kerran et ole kenenkään rahojen perään ja muut asiat ovat tärkeitä. Toivottavasti teillä on avioehto, jossa asia on todettu eli yhteisomistuksesta huolimatta sinulla ei ole avio-oikeutta mihinkään yhteiseen tai miehen omaisuuteen.

Oltuani parisuhteessa täysin rahankäyttötaidottoman ihmisen kanssa (koska meillä ei koskaan ole rahasta puhuttu lapsuudenkodissa), en halua enää toistaa samaa virhettä. Eli jos jotain vakavampaa haluaisimme, talousasiat käytäisiin avoimesti läpi. Olen itse hyväpalkkaisessa työssä, joten en tarvitse elättäjää, mutten myöskään halua elättiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan siitä erikseen puhu. Pankkitilillä voi olla vaikka minkä verran ja mitä väliä sillä edes on.

Eihän sillä kaikille naisille olekkaan väliä, mutta tuskin edes AV-raati sitä voi kieltää että joillekkin naisille sillä on väliä vähän liiankin paljon?

AP

Älä sekaannu sellaisiin naisiin, problem solved.

no kaikkea ei tarvitse kertoa varsinkaan noin suhteen alussa. suomessa muutenkin helposti pidetään pröystäilynä varallisuudesta puhumista 

Minä tulen itse kohtuullisesti toimeen. Haluan, että miehelläni on samanlainen tapa käyttää rahaa eli ei eletä yli varojen ja säästöönkin pitää jotain jäädä.

Toisen asioiden salailun huomaa aika nopeasti, jos luottaa omaan intuitioonsa. Se, että paljonko toisella on rahaa ei kylläkään selviä, mutta sen, että sitä kuitenkin on, sen kyllä huomaa. Myöskin leväperäisen tavan käyttää rahaa kyllä huomaa.

Lapsuudessani olin paljon tekemisissä perheen kanssa, jotka ovat Suomen rikkaimpiin kuuluvaa sukua. He elävät kuten kaikki muutkin, mutta rahan käyttö oli perusteltua. Lapsena aina ajattelin, että he tulevat hyvin toimeen, mutta en tiennyt heidän olevan Suomen rikkaimpia :)

No mä olen naimisissakin jo vuosia ja meillä on täysin erilliset rahat. En ole vieläkään kertonut miehelle, että mulla on yli miljoona sijoituksissa. Hän on köyhä keppikerjäläinen enkä halua loukata enkä myöskään elättää. Avioehdot ja testamentit olen tietysti teettänyt myös.

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan siitä erikseen puhu. Pankkitilillä voi olla vaikka minkä verran ja mitä väliä sillä edes on.

Eihän sillä kaikille naisille olekkaan väliä, mutta tuskin edes AV-raati sitä voi kieltää että joillekkin naisille sillä on väliä vähän liiankin paljon?

AP

Ihan samalla lailla kuin on miespuolisiakin kullankaivajia. Tuo ei ole sukupuolisidonnainen ominaisuus.

Yhtä hyvin se tapailukumppani voi piilottaa ap:ltä vaikka vielä isompaa omaisuutta. Sepä vasta olisikin hauska sattuma!

Ei musta miehen varallisuus tai varattomuus kuulu mulle, jollei mies sitä halua itse kertoa/ottaa esille. Toki parempi kun ei olisi veloissa. Itse olen seurustellut miesystäväni kanssa reilut 3 vuotta, ja noin vuosi ollaan asuttu yhdessä, ja kun muutettiin saman katon alle, miekkoseni pyysi että hoitaisin meidän pankkiasiat (Laskujen maksamisen, vuokran yms.), niin tiedän nyt sitten miesystäväni tilanteen kosta hänen pyynnöstään maksan vuokrat sun muut molempien osalta omilta tileiltämme. En ennen tätä tienny kyllä, eikä kiinnostanutkaan. 

Olen ollut avopuolisoni kanssa kahdeksan vuotta, eikä hän luultavasti tiedä minun säästäneen vuosien saatossa +100k€ osakkeisiin. En kyllä näe miksi tämä olisi ylipäänsä ongelma.

Outoa kuvitella, että avioehtoa tehtäessä paljastuisi toisen omaisuuden määrä. Ei avioehdossa sitä kysellä. Riittää, että osaa sanoa, mikä osuus omaisuudesta ei ole avio-oikeuden alaista. Jos kaikki - olipa se hankittu ennen avioliittoa tai sen aikana, perimällä tai muuuten - niin mitään summia ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP vaikuttaa henkilöltä, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita, ja lähestyy kaikkea teoreettisena tai matemaattisena ongelmana. Et ole nyt shoppailemassa vaimoa.

Parisuhde ei toimi niin, että sovitaan että laitetaan rahaa 80-20 jos tienataan 80-20.

Tuntemissani onnellisissa perheissä joissa toinen tienaa selvästi enemmän, kaikki raha on yhteistä rahaa, ja niillä yhdessä hankitaan se tarpeellinen jolla kaikilla on hyvä olla. Kumpikin tekee perheen eteen kaikkensa, joko ylitöillä tai kotitöillä, ja avioehtoa ei ole. Se on yhteinen projekti ja siinä ollaan yhdessä, ja toisen etu on kaikkien etu.

Meillä on mennyt 26 vuotta niin, että ei ole yhteistä rahaa. Kumpikin elää tulojensa mukaan, mikä ei estä varakkaampaa tarjoamasta toiselle matkaa Kiinaan tai ostamasta uutta sohvakalustoa. Avioehto on ja se on nimenomaan puolison tiukasti poissulkeva.

Juuri näin on hyvä, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta eikä ole tarvetta riidellä rahasta. Miksi miehen pitäisi maksaa autoni, jos minulla ei ole siihen varaa? Tai miksi minun pitäisi osallistua miehen harrastuksen maksamiseen? Ei mistään syystä!

Aika erikoinen elämä saa olla, jos kumpikaan ei joudu tekemään mitään kompromisseja uransa tai pitkäaikaisten säästöjensä suhteen. Jos vaimon kanssa aina oltaisi menty mihin oma nenä sattuu osoittamaan, niin aika eri suuntiin oltaisiin lähdetty melko pian. Tietysti jos molemmat sattuu tienamaan reilusti yli oman (ja puolison) tarpeen, niin silloin voi elää vaikka 26 vuotta utopiassa, jossa molemmat on eri rahat.

Miksi oletat, että meillä ei ole tehty kompromisseja? Tietysti on, mutta ne eivät ole mitenkään liittyneet rahaan. Suomalaisella normaalipalkalla tulee erittäin hyvin toimeen ja siitä jää rahaa säästöönkin, joten miksi ihmeessä olettaisin, että paremmintienaava puoliso olisi jonkinlainen pankki, joka maksaa kaiken sen, mihin rahani eivät riitä?

Meillä ei ole eletty utopiassa vaan varsin toimivassa perheessä, vaikka kummallakaan aikuisella ei ole aavistustakaan toisen tuloista. Miehen verotettavat ansiot olen nähnyt paikallislehdestä.

Perustan ajatukseni tieteellisiin tutkimuksiin joissa kerta toisensa jälkeen todetaan lastenkasvattajan jäävän ansiokehityksessä merkittävästi puolisoaan jälkeen. Oletko sinä sitten jäänyt lasten kanssa keskenään suomeen, kun miehesi on lähteny neljän vuoden expat reissulle maahan jonne et saa työlupaa? En tässä mitenkään väittänyt, että kokemasi tilanne olisi mahdoton. Sanoin vain että olet elänyt poikkeuksellisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Outoa kuvitella, että avioehtoa tehtäessä paljastuisi toisen omaisuuden määrä. Ei avioehdossa sitä kysellä. Riittää, että osaa sanoa, mikä osuus omaisuudesta ei ole avio-oikeuden alaista. Jos kaikki - olipa se hankittu ennen avioliittoa tai sen aikana, perimällä tai muuuten - niin mitään summia ei tarvita.

Aika kusipäistä olla kertomatta. Avioliitto on kuitenkin tärkeä juridinen sopimus ja on oikeudenmukaista, että molemmilla on kokonaiskuva perheen taloudellisesta tilanteesta.

Ap taisi esittää hypoteesin - en ehtinyt lukea kuin pari ekaa sivua - eli mitään todellista ongelmaa ei ole.

Kokisin miehen täysin häiriintyneeksi ja epäluotettavaksi, jos olisi jotain kulissijuttuja. Sen sijaan, jos hänellä olisi muutenkin rupuisempi kakkosauto, josta itse aidosti pitää ja on hänen omaa tyyliään ja käyttää sitä muutenkin kuin huijatakseen,ei tarttisi mainita sitä, että omistaa myös Teslan. Sama koskee vaatteita, voi tulla niissä rennommissa ja halvemmissa vaatteissa treffeille, jos ovat omaa stailia ja muussakin käytössä.

Jos jutellaan haaveista tai vaikka mieli automerkeistä tai lomakohteista, en halua tulla valehdelluksi, koska en tiedä muuten, mikä on näytelmää ja mikä totta. Aikani on rajallinen eikä se riitä olemaan statistina jonkun pelleilyssä.

Suosittelen kaikille aidosti ongelman kanssa painiville tutustumaan ensin netissä ja puhelimitse. Sitten, kun tunteet ovat varmat, voi paljastaa itsestään enemmän eikä ole tarvinnut valehdella ja pettää toisen luottamusta.

Lisäksi tässä taas tyhjätasku ap oletti naisten olevan varattomia. Olen varakas nainen ja olisi kivointa, jos mies olisi suht samalla tasolla. Köyhäily saattaisi karkoittaa minut, koska eksä oli hullun pihi enkä halua enää kokea vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut avopuolisoni kanssa kahdeksan vuotta, eikä hän luultavasti tiedä minun säästäneen vuosien saatossa +100k€ osakkeisiin. En kyllä näe miksi tämä olisi ylipäänsä ongelma.

Siinä tapauksessa on ongelma, että esittäisit säästäessäsi köyhää ja avokki kompensoisi tiukkaa rahatilannettasi. Minä tein niin ja eron jälkeen selvisi, että eksällä kyllä oli suhteen aikana ajella takseilla jne.

Vierailija kirjoitti:

En vieläkään tiedä tarkkaan miehen omistuksia ja saldoa kuuden vuoden jälkeen. Eikä hän minun. Miksi pitäisi?

Minusta minun läheisteni nuo tiedot kuuluvat minulle. Eri asia on ventovieraat tai muuten sulkeutuneet mt-potilaat. Ja itse olen samanlainen mitä muilta edellytän. Kysymyksen voisi kääntää että miksi se ei olisi asia, joka jaetaan kumppanin kanssa? Oletko salaa ahne?

Puolin ja toisin on hyvä tietää mikä ammatti.mitä työtä tekee. Onko ulosotossa. Onko miten velkaa. Asuuko omassa.pankin vai vuokralaisena . Onko miten paljon tai vähän lapsia .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP vaikuttaa henkilöltä, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita, ja lähestyy kaikkea teoreettisena tai matemaattisena ongelmana. Et ole nyt shoppailemassa vaimoa.

Parisuhde ei toimi niin, että sovitaan että laitetaan rahaa 80-20 jos tienataan 80-20.

Tuntemissani onnellisissa perheissä joissa toinen tienaa selvästi enemmän, kaikki raha on yhteistä rahaa, ja niillä yhdessä hankitaan se tarpeellinen jolla kaikilla on hyvä olla. Kumpikin tekee perheen eteen kaikkensa, joko ylitöillä tai kotitöillä, ja avioehtoa ei ole. Se on yhteinen projekti ja siinä ollaan yhdessä, ja toisen etu on kaikkien etu.

Meillä on mennyt 26 vuotta niin, että ei ole yhteistä rahaa. Kumpikin elää tulojensa mukaan, mikä ei estä varakkaampaa tarjoamasta toiselle matkaa Kiinaan tai ostamasta uutta sohvakalustoa. Avioehto on ja se on nimenomaan puolison tiukasti poissulkeva.

Juuri näin on hyvä, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta eikä ole tarvetta riidellä rahasta. Miksi miehen pitäisi maksaa autoni, jos minulla ei ole siihen varaa? Tai miksi minun pitäisi osallistua miehen harrastuksen maksamiseen? Ei mistään syystä!

Aika erikoinen elämä saa olla, jos kumpikaan ei joudu tekemään mitään kompromisseja uransa tai pitkäaikaisten säästöjensä suhteen. Jos vaimon kanssa aina oltaisi menty mihin oma nenä sattuu osoittamaan, niin aika eri suuntiin oltaisiin lähdetty melko pian. Tietysti jos molemmat sattuu tienamaan reilusti yli oman (ja puolison) tarpeen, niin silloin voi elää vaikka 26 vuotta utopiassa, jossa molemmat on eri rahat.

Miksi oletat, että meillä ei ole tehty kompromisseja? Tietysti on, mutta ne eivät ole mitenkään liittyneet rahaan. Suomalaisella normaalipalkalla tulee erittäin hyvin toimeen ja siitä jää rahaa säästöönkin, joten miksi ihmeessä olettaisin, että paremmintienaava puoliso olisi jonkinlainen pankki, joka maksaa kaiken sen, mihin rahani eivät riitä?

Meillä ei ole eletty utopiassa vaan varsin toimivassa perheessä, vaikka kummallakaan aikuisella ei ole aavistustakaan toisen tuloista. Miehen verotettavat ansiot olen nähnyt paikallislehdestä.

Perustan ajatukseni tieteellisiin tutkimuksiin joissa kerta toisensa jälkeen todetaan lastenkasvattajan jäävän ansiokehityksessä merkittävästi puolisoaan jälkeen. Oletko sinä sitten jäänyt lasten kanssa keskenään suomeen, kun miehesi on lähteny neljän vuoden expat reissulle maahan jonne et saa työlupaa? En tässä mitenkään väittänyt, että kokemasi tilanne olisi mahdoton. Sanoin vain että olet elänyt poikkeuksellisen elämän.

Kerro edes yksi tutkimus, jossa todistetaan, että lastenkasvattaja jää ansiokehityksessä puolisostaan jälkeen. Meillä lapsia kasvattaa kaksi aikuista, isä ja äiti. Kumman ansiokehitys siis heikkenee ja miksi ihmeessä?

Enkä ymmärrä, miksi ihmeessä puolison pitäisi lähteä ulkomaille tienaamaan, kun kumpikin ansaitsemme Suomessa ihan mukavasti.

En ole elänyt poikkeuksellista elämää, olen elänyt tavallisen itsenäisen naisen elämän, johon kuuluu se, että omassa elämässä ratkaisut tehdään omien tulojen, ei puolison tulojen perusteella. Isä on osallistunut perhe-elämään tasa-arvoisesti, mutta se ei tarkoita, että hän olisi maksanut minun elämäni. Lapsista on huolehdittu taloudellisesti yhdessä, mutta en ole maksattanut miehellä mukavia kotivuosiani. Ne kustansivat sijoitusasuntojeni vuokralaiset. Ennen perheen perustamista kun tajusin ottaa huomioon senkin, että jos olen lasten kanssa kotona, niin tarvitaan säännölliset tulot. Päätös kotivuosista oli minun, ei puolisoni. Siksi hän ei sitä maksanut.

Oikeastiko te tiedätte sisarustenne ja vanhempienne omaisuuden ja lainojen määrät? Ja kyselette sukulaislapsilta, paljonko saivat valmistujaislahjaksi ja mitä rahoillaan tekevät? Urkitte pankkitilien saldot ja mahdolliset työnantajan bonukset?

Minä en tiedä edes lasteni omaisuudesta. 19v sanoi pari viikkoa sitten, että 30 000 euron raja on rikkoutunut ja tuumasi, että onneksi ei ole enää alaikäinen. En kysellyt, mistä on rahat saanut, koska ei ole töissä. Armeijan päivärahoista tuskin on summaa säästänyt. Ei kuulu minulle.