Lue keskustelun säännöt.
Hei, te joskus kihlautuneet, kumpi kosi vai sovitteko yhdessä asiasta. Oliko sormus kihlautumishetkellä jo valmiina, vai haitteko kaupasta vasta yhdessä?
19.12.2016 |
Mulla on fiilis että mies olisi ehdottamassa kihloihin menoa, mutta ei haittaa vaikka kuvittelisin omiani. Aloin vaan miettiä kihjoja käyttännön kannalta, eli en tiedä edes omaa sormuskokoani, saati että mies osaisi ostaa oikean kokoisen sormuksen.
Miten teillä on sormuksen kanssa käynyt, onko ollut sopiva vai yhdessä haettu?
Kommentit (97)
Mieheni kosi aikoinaan ihanan lomamatkan viimeisenä iltana pienessä b&b-majatalossa Italian Toscanassa. Tilanne oli spontaani eikä siihen liittynyt mitään ennalta opeteltuja teatterielkeitä tms. prinsessaleikkejä, mutta tunsin ja tiesin, että kosinta tuli sydämestä, ja tunnelma oli todella romanttinen. Olimme toki aiemmin keskustelleet, että naimisiin meno on molemmille tärkeää eikä ollut epäilystäkään, ettenkö olisi vastannut myöntävästi, mutta minulle oli merkityksellistä se, että mieheni pyysi minua vaimokseen tällä meidän näköisellämme kosinnalla. Naimisiin menimme maistraatissa noin puolen vuoden kuluttua tästä, ja pelkillä yhdessä valituilla vihkisormuksilla on pärjätty enemmän kuin hyvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me yhdessä sovittiin että mennään naimisiin kesällä x, johon oli kaksi vuotta aikaa. Eli olimme siis kihloissa tuosta hetkestä lähtien, koska minulle kihlaus on lupaus avioliitosta. Sovittiin kuitenkin että mies saa "kosia" sopivaksi katsomallaan hetkellä ja silloin ruvetaan pitämään sormuksia. No vuosi kului ja kosintaa ei kuulunut, joten patistelin miestä, valittiin yhdessä sormukset ja "kihlapäivä" ja tietysti sitten se hääpäivä seuraavalle kesälle.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa.
Lol. "Yllätys". Jotenkin tuntuu ihan ihme pelleilyltä... Miksei sitä voinut sopia siinä samalla kun asiasta keskusteltiin ja mitat otettiin, kun tasan tarkkaan tiesitte, miten tulee käymään? Toi on just tollasta prinsessahömppää ameriikanmeininkiä, mitä en pysty tajuamaan yhtään.
Ei sun tarvii sitä tajuta. Näköjään teit omat päätelmäsi tästä. Mikä helvetti sä olet meitä arvostelemaan? Vastasin kun kysyttiin ja vituttaa sun kaltaiset paremmat ihmiset jotka arvostelee muiden valintoja. Tarkensin tossa että meille kihlaus tarkoitti naimisiinmenoa ihan lähitulevaisuudessa joten ihan asiallista oli keskustella siitä etukäteen. Lol itselles. Tai hv oikeastaan.
Mutta kun se on ihan sama mitä se teille tarkoittaa. Voittehan te käydä sirkuksessa ja syödä yhteisen hattaran ja sanoa sitä naimisiinmenoksi, mutta ei se tee siitä totta.
Kihlaus = sopimus/lupaus mennä naimisiin sen toisen kanssa. Jos te olette jotain sormuskokoja käyneet katsomassa niin mitä ihmettä sinä odotit? Korusettiä?
Mies kosi kysymällä pitäisikö meidän mennä naimisiin, hyvin lyhyen seurustelun jälkeen. Sormuksen sain myöhemmin.
Niin. Me olimme puhuneet että halutaan ja ollaan valmiita naimisiin. Tästä alkaa sinulle meidän kihlaus. Ok. Sitten mittasimme sormen koon ja mies kosi myöhemmin ostamansa sormuksen kanssa. Tästä alkoi meidän mielestämme meidän kihlaus.
Meille kihlaus oli lupaus mennä naimisiin lähitulevaisuudessa ja näin tapahtui.
Sulle kihlaus on lupaus mennä naimisiin ylipäänsä.
Mikä tässä on se ongelma sulle? Se että me syödään hattaraa sirkuksessa?
Kihlaus on määriteltynä hyvin tarkasti sopimukseksi mennä avioliittoon (ihan jo Suomen laissa). Missään ei määritellä, että lähitulevaisuudessa, se on ihan oma keksintönne. Se, että te vääristelette sitä näyttämään paremmalta koska ilmeisesti halusit että miehesi olisi kosinut sinua spontaanisti, on minusta naurettavaa.
No siksihän minä sanoin että MEILLE se tarkoitti avioliittoa lähitulevaisuudessa. En puhunut mistään spontaaniudesta mitään vaan yhteisestä keskustelusta ja sopimisesta. Meidän arvomaailmat sopivat siinä yhteen että häitä alettiin järjestää heti. Mikä tässä on sulle se ongelma?
Kerroit saaneesi yllätyskosinnan: "Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa"
Ei ole kyse arvomaailmoista vaan näytelmästä. Toki ei siinä mitään, mutta turha väittää että menitte kihloihin sinä ja sinä päivänä, kun todellisuudessa olitte olleet kihloissa jo ennen sormusten katseluakaan. Leikkikää keskenänne minkä tykkäätte, mutta turha samaa on muille totena syöttää, kun kyse ei tosiaankaan ole mistään arvomaailmoista tai "meille" tarkoittamisesta, vaan ihan ehdasta sopimuksesta mennä toisen kanssa naimisiin.
Miksi vääristellä sitä?
Tyttöystävä otti naimisiinmenon puheeksi ja minä sanoin että sopiihan se. Ei siis ollut mitään virallista "kosintaa". Oli hetken aikaa hämmästynyt ja alettiin sitten puhua järjestelyistä. Sovittiin sormuksenostopäivä siitä vähän ajan päähän ja kerrottiin silloin sukulaisille. Mutta tämä oli meille ikään kuin välivaihe ja alettiin siinä myös järjestellä häitä jo saman tien jonkun kuukauden päähän.
Mä en enää muista muuta kun sen että minä nyt en ainakaan kosinut.
Yhdessä mentiin sormuskauppaan, siitä on 20 vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kosin. Olimme vaelluksella Canaima National Parkissa, Venezuelassa. Halusin näyttää vaimolle Angel Fallsin ja kosin sen juurella. Olimme seurustelleen silloin 3,5 vuotta. Sormus oli heti sopiva ja ilmeisesti muutenkin mieleinen. Kannoin sitä koko matkan mukana. Vihkisormus taas on äitini perintöä, sitä piti vähän pienentää. Itse en käytä sormuksia ollenkaan. M29 ja latino
Lisään vielä! On minullakin vihkisormus, mutta käytän sitä todella harvoin. Lähinnä ystävien ja sukulaisten häissä tai muissa arvokkaissa juhlatilaisuuksissa. Arkena se vaan katoaisi, koska se pitäisi poistaa treenien takia monta kertaa viikossa. Rakastan vaimoani ja olen sitoutunut häneen ilman sormustakin. Ja hän tietää sen. M29 ja latino
Itsekään en tykkää treeneissä käyttää sormusta. Töissä yritän pitää.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa.
Lol. "Yllätys". Jotenkin tuntuu ihan ihme pelleilyltä... Miksei sitä voinut sopia siinä samalla kun asiasta keskusteltiin ja mitat otettiin, kun tasan tarkkaan tiesitte, miten tulee käymään? Toi on just tollasta prinsessahömppää ameriikanmeininkiä, mitä en pysty tajuamaan yhtään.
Ei sun tarvii sitä tajuta. Näköjään teit omat päätelmäsi tästä. Mikä helvetti sä olet meitä arvostelemaan? Vastasin kun kysyttiin ja vituttaa sun kaltaiset paremmat ihmiset jotka arvostelee muiden valintoja. Tarkensin tossa että meille kihlaus tarkoitti naimisiinmenoa ihan lähitulevaisuudessa joten ihan asiallista oli keskustella siitä etukäteen. Lol itselles. Tai hv oikeastaan.
Mutta kun se on ihan sama mitä se teille tarkoittaa. Voittehan te käydä sirkuksessa ja syödä yhteisen hattaran ja sanoa sitä naimisiinmenoksi, mutta ei se tee siitä totta.
Kihlaus = sopimus/lupaus mennä naimisiin sen toisen kanssa. Jos te olette jotain sormuskokoja käyneet katsomassa niin mitä ihmettä sinä odotit? Korusettiä?
Mies kosi kysymällä pitäisikö meidän mennä naimisiin, hyvin lyhyen seurustelun jälkeen. Sormuksen sain myöhemmin.
Niin. Me olimme puhuneet että halutaan ja ollaan valmiita naimisiin. Tästä alkaa sinulle meidän kihlaus. Ok. Sitten mittasimme sormen koon ja mies kosi myöhemmin ostamansa sormuksen kanssa. Tästä alkoi meidän mielestämme meidän kihlaus.
Meille kihlaus oli lupaus mennä naimisiin lähitulevaisuudessa ja näin tapahtui.
Sulle kihlaus on lupaus mennä naimisiin ylipäänsä.
Mikä tässä on se ongelma sulle? Se että me syödään hattaraa sirkuksessa?
Kihlaus on määriteltynä hyvin tarkasti sopimukseksi mennä avioliittoon (ihan jo Suomen laissa). Missään ei määritellä, että lähitulevaisuudessa, se on ihan oma keksintönne. Se, että te vääristelette sitä näyttämään paremmalta koska ilmeisesti halusit että miehesi olisi kosinut sinua spontaanisti, on minusta naurettavaa.
No siksihän minä sanoin että MEILLE se tarkoitti avioliittoa lähitulevaisuudessa. En puhunut mistään spontaaniudesta mitään vaan yhteisestä keskustelusta ja sopimisesta. Meidän arvomaailmat sopivat siinä yhteen että häitä alettiin järjestää heti. Mikä tässä on sulle se ongelma?
Kerroit saaneesi yllätyskosinnan: "Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa"
Ei ole kyse arvomaailmoista vaan näytelmästä. Toki ei siinä mitään, mutta turha väittää että menitte kihloihin sinä ja sinä päivänä, kun todellisuudessa olitte olleet kihloissa jo ennen sormusten katseluakaan. Leikkikää keskenänne minkä tykkäätte, mutta turha samaa on muille totena syöttää, kun kyse ei tosiaankaan ole mistään arvomaailmoista tai "meille" tarkoittamisesta, vaan ihan ehdasta sopimuksesta mennä toisen kanssa naimisiin.
Miksi vääristellä sitä?
Ei jumalauta sä jaksat olla toisten ihmisten asoissa. Meidän kihlapäivä on tuo kosintapäivä, jolloin sain yllätyssormuksen ja kosinnan. Se on totuus, pidit sinä siitä tai et. Ok, tiesin että se tulee ja olimme sopineet avioliitosta mutta oli silti ihanaa miten mieheni oli nähnyt vaivaa yllättääkseen minut. Saimme kauniin muiston ja minä ihanan sormuksen.
Jos kyse on sulle näytelmästä niin ei ole multa pois. Jos sinä haluat ajatella että menimme kihloihin silloin 1-2kk aiemmin niin ei sekään ole multa pois. Ja esitetäänkö läheisille että kosinta oli spontaani yllätys? Ei todellakaan, vaan kerrottiin niinkuin asia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa.
Lol. "Yllätys". Jotenkin tuntuu ihan ihme pelleilyltä... Miksei sitä voinut sopia siinä samalla kun asiasta keskusteltiin ja mitat otettiin, kun tasan tarkkaan tiesitte, miten tulee käymään? Toi on just tollasta prinsessahömppää ameriikanmeininkiä, mitä en pysty tajuamaan yhtään.
Ei sun tarvii sitä tajuta. Näköjään teit omat päätelmäsi tästä. Mikä helvetti sä olet meitä arvostelemaan? Vastasin kun kysyttiin ja vituttaa sun kaltaiset paremmat ihmiset jotka arvostelee muiden valintoja. Tarkensin tossa että meille kihlaus tarkoitti naimisiinmenoa ihan lähitulevaisuudessa joten ihan asiallista oli keskustella siitä etukäteen. Lol itselles. Tai hv oikeastaan.
Mutta kun se on ihan sama mitä se teille tarkoittaa. Voittehan te käydä sirkuksessa ja syödä yhteisen hattaran ja sanoa sitä naimisiinmenoksi, mutta ei se tee siitä totta.
Kihlaus = sopimus/lupaus mennä naimisiin sen toisen kanssa. Jos te olette jotain sormuskokoja käyneet katsomassa niin mitä ihmettä sinä odotit? Korusettiä?
Mies kosi kysymällä pitäisikö meidän mennä naimisiin, hyvin lyhyen seurustelun jälkeen. Sormuksen sain myöhemmin.
Niin. Me olimme puhuneet että halutaan ja ollaan valmiita naimisiin. Tästä alkaa sinulle meidän kihlaus. Ok. Sitten mittasimme sormen koon ja mies kosi myöhemmin ostamansa sormuksen kanssa. Tästä alkoi meidän mielestämme meidän kihlaus.
Meille kihlaus oli lupaus mennä naimisiin lähitulevaisuudessa ja näin tapahtui.
Sulle kihlaus on lupaus mennä naimisiin ylipäänsä.
Mikä tässä on se ongelma sulle? Se että me syödään hattaraa sirkuksessa?
Kihlaus on määriteltynä hyvin tarkasti sopimukseksi mennä avioliittoon (ihan jo Suomen laissa). Missään ei määritellä, että lähitulevaisuudessa, se on ihan oma keksintönne. Se, että te vääristelette sitä näyttämään paremmalta koska ilmeisesti halusit että miehesi olisi kosinut sinua spontaanisti, on minusta naurettavaa.
No siksihän minä sanoin että MEILLE se tarkoitti avioliittoa lähitulevaisuudessa. En puhunut mistään spontaaniudesta mitään vaan yhteisestä keskustelusta ja sopimisesta. Meidän arvomaailmat sopivat siinä yhteen että häitä alettiin järjestää heti. Mikä tässä on sulle se ongelma?
Kerroit saaneesi yllätyskosinnan: "Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa"
Ei ole kyse arvomaailmoista vaan näytelmästä. Toki ei siinä mitään, mutta turha väittää että menitte kihloihin sinä ja sinä päivänä, kun todellisuudessa olitte olleet kihloissa jo ennen sormusten katseluakaan. Leikkikää keskenänne minkä tykkäätte, mutta turha samaa on muille totena syöttää, kun kyse ei tosiaankaan ole mistään arvomaailmoista tai "meille" tarkoittamisesta, vaan ihan ehdasta sopimuksesta mennä toisen kanssa naimisiin.
Miksi vääristellä sitä?
Ei jumalauta sä jaksat olla toisten ihmisten asoissa. Meidän kihlapäivä on tuo kosintapäivä, jolloin sain yllätyssormuksen ja kosinnan. Se on totuus, pidit sinä siitä tai et. Ok, tiesin että se tulee ja olimme sopineet avioliitosta mutta oli silti ihanaa miten mieheni oli nähnyt vaivaa yllättääkseen minut. Saimme kauniin muiston ja minä ihanan sormuksen.
Jos kyse on sulle näytelmästä niin ei ole multa pois. Jos sinä haluat ajatella että menimme kihloihin silloin 1-2kk aiemmin niin ei sekään ole multa pois. Ja esitetäänkö läheisille että kosinta oli spontaani yllätys? Ei todellakaan, vaan kerrottiin niinkuin asia on.
No kyllä nyt näyttää olevan iso asia sinulle, hävettääkö kenties? Minua lähinnä ärsyttää väärän käsityksen levittäminen, kun asiasta on ihan selkeä määritelmä, ja tulee hiukan erikoinen kuva niistä ihmisistä. Vähän kuin ostaisi keltaisen paidan ja kertoilisi kaikille tästä hienosta sinisestä paidasta. Ei siinä mitään, mutta keltainen se nyt kuitenkin on, halusit tai et.
Miksi vääristellä selvien sanojen merkityksiä? Mikä tarve siihen ajaa? Kohdallasi ilmeisesti se, että halusit spontaanin kosinnan mieheltäsi eikä se tapahtunut. Hienoa että ko. näytelmästä jäi sinulle ihana muisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole kovinkaan romanttisia ihmisiä :D Suomalainen tapa olla tunteeton, kova ja kylmä.. itse toivon että kositaan eikä sovita ja osteta sormuksia yhdessä.
Häh ei. Siis kosinta on romanttista ja sellaisen moni haluaakin (minä myös ja sainkin), lähinnähän täällä on arvosteltu tapaa että ensin yhdessä sovitaan että "mennään kihloihin", mahdollisesti myös katsotaan jo sopivat sormukset valmiiksi, ja sitten muka odotellaan tietämättömänä että "milloinkohan se mies kosii". Tätä en vaan ymmärrä :D
Nimenomaan, on ihan yhtä hyvä ja hienoa, että jompi kumpi kosii yllättäen, tai että yhdessä sovitaan, että halutaan naimisiin. Mutta jos ollaan jo sovittu, että ollaan menossa naimisiin, eli ollaan kihloissa, 'yllätyskosinta' jo sovitetun sormuksen kanssa on sellaista elokuvia jäljittelevää näyttelemistä, ja hassua aikuisten ihmisten leikkiä.
Minua mieheni kosi yllättäen ja perinteisesti, mutta ihan yhtä OK olisi ollut se, että hän olisi ottanut sen puheeksi muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa.
Lol. "Yllätys". Jotenkin tuntuu ihan ihme pelleilyltä... Miksei sitä voinut sopia siinä samalla kun asiasta keskusteltiin ja mitat otettiin, kun tasan tarkkaan tiesitte, miten tulee käymään? Toi on just tollasta prinsessahömppää ameriikanmeininkiä, mitä en pysty tajuamaan yhtään.
Ei sun tarvii sitä tajuta. Näköjään teit omat päätelmäsi tästä. Mikä helvetti sä olet meitä arvostelemaan? Vastasin kun kysyttiin ja vituttaa sun kaltaiset paremmat ihmiset jotka arvostelee muiden valintoja. Tarkensin tossa että meille kihlaus tarkoitti naimisiinmenoa ihan lähitulevaisuudessa joten ihan asiallista oli keskustella siitä etukäteen. Lol itselles. Tai hv oikeastaan.
Mutta kun se on ihan sama mitä se teille tarkoittaa. Voittehan te käydä sirkuksessa ja syödä yhteisen hattaran ja sanoa sitä naimisiinmenoksi, mutta ei se tee siitä totta.
Kihlaus = sopimus/lupaus mennä naimisiin sen toisen kanssa. Jos te olette jotain sormuskokoja käyneet katsomassa niin mitä ihmettä sinä odotit? Korusettiä?
Mies kosi kysymällä pitäisikö meidän mennä naimisiin, hyvin lyhyen seurustelun jälkeen. Sormuksen sain myöhemmin.
Niin. Me olimme puhuneet että halutaan ja ollaan valmiita naimisiin. Tästä alkaa sinulle meidän kihlaus. Ok. Sitten mittasimme sormen koon ja mies kosi myöhemmin ostamansa sormuksen kanssa. Tästä alkoi meidän mielestämme meidän kihlaus.
Meille kihlaus oli lupaus mennä naimisiin lähitulevaisuudessa ja näin tapahtui.
Sulle kihlaus on lupaus mennä naimisiin ylipäänsä.
Mikä tässä on se ongelma sulle? Se että me syödään hattaraa sirkuksessa?
Kihlaus on määriteltynä hyvin tarkasti sopimukseksi mennä avioliittoon (ihan jo Suomen laissa). Missään ei määritellä, että lähitulevaisuudessa, se on ihan oma keksintönne. Se, että te vääristelette sitä näyttämään paremmalta koska ilmeisesti halusit että miehesi olisi kosinut sinua spontaanisti, on minusta naurettavaa.
No siksihän minä sanoin että MEILLE se tarkoitti avioliittoa lähitulevaisuudessa. En puhunut mistään spontaaniudesta mitään vaan yhteisestä keskustelusta ja sopimisesta. Meidän arvomaailmat sopivat siinä yhteen että häitä alettiin järjestää heti. Mikä tässä on sulle se ongelma?
Kerroit saaneesi yllätyskosinnan: "Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa"
Ei ole kyse arvomaailmoista vaan näytelmästä. Toki ei siinä mitään, mutta turha väittää että menitte kihloihin sinä ja sinä päivänä, kun todellisuudessa olitte olleet kihloissa jo ennen sormusten katseluakaan. Leikkikää keskenänne minkä tykkäätte, mutta turha samaa on muille totena syöttää, kun kyse ei tosiaankaan ole mistään arvomaailmoista tai "meille" tarkoittamisesta, vaan ihan ehdasta sopimuksesta mennä toisen kanssa naimisiin.
Miksi vääristellä sitä?
Ei jumalauta sä jaksat olla toisten ihmisten asoissa. Meidän kihlapäivä on tuo kosintapäivä, jolloin sain yllätyssormuksen ja kosinnan. Se on totuus, pidit sinä siitä tai et. Ok, tiesin että se tulee ja olimme sopineet avioliitosta mutta oli silti ihanaa miten mieheni oli nähnyt vaivaa yllättääkseen minut. Saimme kauniin muiston ja minä ihanan sormuksen.
Jos kyse on sulle näytelmästä niin ei ole multa pois. Jos sinä haluat ajatella että menimme kihloihin silloin 1-2kk aiemmin niin ei sekään ole multa pois. Ja esitetäänkö läheisille että kosinta oli spontaani yllätys? Ei todellakaan, vaan kerrottiin niinkuin asia on.
No kyllä nyt näyttää olevan iso asia sinulle, hävettääkö kenties? Minua lähinnä ärsyttää väärän käsityksen levittäminen, kun asiasta on ihan selkeä määritelmä, ja tulee hiukan erikoinen kuva niistä ihmisistä. Vähän kuin ostaisi keltaisen paidan ja kertoilisi kaikille tästä hienosta sinisestä paidasta. Ei siinä mitään, mutta keltainen se nyt kuitenkin on, halusit tai et.
Miksi vääristellä selvien sanojen merkityksiä? Mikä tarve siihen ajaa? Kohdallasi ilmeisesti se, että halusit spontaanin kosinnan mieheltäsi eikä se tapahtunut. Hienoa että ko. näytelmästä jäi sinulle ihana muisto.
Wau. Tämä on vääristellyin versio totuudesta mikä voi olla. No, olen pahoillani että kihlauksemme oli sinulle vääränlainen. Saat pitää tuon käsityksesi, nyt on veri kohisten korvissa joten lopetan tähän. Ja kyllä se menee tunteisiin kun näin henkilökohtaista asiaa pitää jankata. Otsikossa oli kysymys, kerroin oman tarinani ja sain paskamyrskyn.
Jösses miten epäromanttinen suomalainen mies tosiaan on.
Voiko ihmetellä, jos ulkkarimiehet saavat suomalaisten naisten polvet veteläksi kun lukee tätäkin ketjua. Muutama hyvä kosinta tässäkin ketjussa ja loput on kuin sovittaisi mitä tänään syödään päivälliseksi.
Joo, kakkaa tulee niskaan, sateenvarjo on jo auki. Olen aidosti todellakin tätä mieltä.
Jos on muutama traditio olemassa, jossa miehen pitäisi minuutin tai kaksi liehitellä naista, niin sori NO CAN DO, liikaa pyydetty, tasa-arvo ja blaablaa. Naiset, voisitte edes anonyyminä keskustelupalstalla myöntää että olisi se voinut olla romanttisempikin kosinta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jösses miten epäromanttinen suomalainen mies tosiaan on.
Voiko ihmetellä, jos ulkkarimiehet saavat suomalaisten naisten polvet veteläksi kun lukee tätäkin ketjua. Muutama hyvä kosinta tässäkin ketjussa ja loput on kuin sovittaisi mitä tänään syödään päivälliseksi.
Joo, kakkaa tulee niskaan, sateenvarjo on jo auki. Olen aidosti todellakin tätä mieltä.
Jos on muutama traditio olemassa, jossa miehen pitäisi minuutin tai kaksi liehitellä naista, niin sori NO CAN DO, liikaa pyydetty, tasa-arvo ja blaablaa. Naiset, voisitte edes anonyyminä keskustelupalstalla myöntää että olisi se voinut olla romanttisempikin kosinta...
Mistä tiedät kuinka moni kyseisistä miehistä on suomalainen? Omanikin on ulkomaalainen. Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan romanttisempia kuin toiset. Minä vaivautuisin jos minulle järjestettäisiin joku ruusunterälehtishampanja-tempaus. Se tuntuisi minusta harjoitellulta ja teennäiseltä, sen sijaan seksin jälkeen spontaanisti tullut kysymys on minusta huomattavasti intiimimpi.
That being said, on naisia jotka nauttivat sellaisesta auringonlaskuromantiikasta. Siinä ei ole tippaakaan mitään pahaa ja ihanaa olisi että tällaisesta nauttivien naisten miehet tuntisivat kumppaniaan niin paljon, että osaisivat ja uskaltaisivat sellaisen kosinnan järjestää.
Oma uskomukseni kuitenkin on, että suurin osa naisista (suomalaisista) ei sellaista romantiikkaa kaipaa. Voin hyvinkin olla väärässä.
Väitättekö oikeasti että kosinta oli kihlaus ettekä olleet KOSKAAN aiemmin puhuneet parisuhteessa naimisiinmenosta? Koska palstan logiikalla se ensimmäinen rakkaudenhuuman naimisiinmenopuhe on kihlaus. Normaalissa parisuhteessa puhutaan asioista ennenkuin toimitaan.
Että en usko yhdenkään kosinnan olleen kihlaus.
Minua mies kosi valitsemallaan sormuksella sen jälkeen kun olimme puhuneet avioliiton olevan kohta ajankohtainen. Eli palstalaisille tämä oli jenkkiprinsessahuttua ja näytelmää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitättekö oikeasti että kosinta oli kihlaus ettekä olleet KOSKAAN aiemmin puhuneet parisuhteessa naimisiinmenosta? Koska palstan logiikalla se ensimmäinen rakkaudenhuuman naimisiinmenopuhe on kihlaus. Normaalissa parisuhteessa puhutaan asioista ennenkuin toimitaan.
Että en usko yhdenkään kosinnan olleen kihlaus.
Minua mies kosi valitsemallaan sormuksella sen jälkeen kun olimme puhuneet avioliiton olevan kohta ajankohtainen. Eli palstalaisille tämä oli jenkkiprinsessahuttua ja näytelmää?
Mikä ihme rakkaudenhuuman naimisiinmenopuhe? Esim. me olimme puhuneet avioliitosta - suunnilleen sanoilla että mitä mieltä olet avioliitosta (instituutiona), ja kerroin että voisin hyvinkin nähdä itseni menevän joskus naimisiin (yleisellä tasolla puhuen). Mies totesi jotain että onhan se järkevä sopimus.
Seuraava kerta kun puhuimme naimisiinmenosta, oli se kun mies kysyi että pitäisikö meidän mennä naimisiin ja minä suostuin.
Oliko teillä jotain "rakkaudenhuumaisia" naimisiinmenoehdotuksia vai mitä ihmettä?
Jos olisimme puhuneet miehen kanssa, että joo kohta puoleen voitaisiin mennä naimisiin - olisi se ollut kihlaus. Koska kihlaus ei ole mikään erityinen tapahtuma tai asia, vaan yksinkertaisesti sopimus/lupaus mennä naimisiin toisen kanssa.
Miksi joillekin on niin hirvittävän tärkeää että se on mennyt juuri tietyllä, elokuvista/kirjallisuudesta opitulla mallilla?
Mun mies kosi. Polvistui opiskelija-asunnon lattialla eteeni, ja kysyi menenkö hänen kanssaan kihloihin. Sormukset käytiin ostamassa seuraavana päivänä. Hääpäivästä ei ollut puhetta tuossa vaiheessa, vaan vasta pari vuotta myöhemmin. Mutta jo kauan ennen kosintaa molemmille oli selvää, että halutaan jossakin vaiheessa naimisiin.
Kysymys kuuluu, onko minua kosittu oikeasti, ja onko sormusten päivämäärä, se yö, jolloin "he dropped the question", oikea kihlauspäivä vai mikä? Lopputuloksen kannalta ihan sama, mutta palstaraati kun tietää parhaiten.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitättekö oikeasti että kosinta oli kihlaus ettekä olleet KOSKAAN aiemmin puhuneet parisuhteessa naimisiinmenosta? Koska palstan logiikalla se ensimmäinen rakkaudenhuuman naimisiinmenopuhe on kihlaus. Normaalissa parisuhteessa puhutaan asioista ennenkuin toimitaan.
Että en usko yhdenkään kosinnan olleen kihlaus.
Minua mies kosi valitsemallaan sormuksella sen jälkeen kun olimme puhuneet avioliiton olevan kohta ajankohtainen. Eli palstalaisille tämä oli jenkkiprinsessahuttua ja näytelmää?
Mikä ihme rakkaudenhuuman naimisiinmenopuhe? Esim. me olimme puhuneet avioliitosta - suunnilleen sanoilla että mitä mieltä olet avioliitosta (instituutiona), ja kerroin että voisin hyvinkin nähdä itseni menevän joskus naimisiin (yleisellä tasolla puhuen). Mies totesi jotain että onhan se järkevä sopimus.
Seuraava kerta kun puhuimme naimisiinmenosta, oli se kun mies kysyi että pitäisikö meidän mennä naimisiin ja minä suostuin.
Oliko teillä jotain "rakkaudenhuumaisia" naimisiinmenoehdotuksia vai mitä ihmettä?
Jos olisimme puhuneet miehen kanssa, että joo kohta puoleen voitaisiin mennä naimisiin - olisi se ollut kihlaus. Koska kihlaus ei ole mikään erityinen tapahtuma tai asia, vaan yksinkertaisesti sopimus/lupaus mennä naimisiin toisen kanssa.
Miksi joillekin on niin hirvittävän tärkeää että se on mennyt juuri tietyllä, elokuvista/kirjallisuudesta opitulla mallilla?
Sinähän tässä olet sivutolkulla jankannut miten kihlaus ja kosinta tapahtuu. Muut ovat nähdäkseni kertoneet kokemuksiaan sen kummemmin tuomitsematta.
Mies kosi. Oltiin tosin puhuttu asiasta ja myös oli sovittu missä ja milloin kihlauduttaisiin. Sormukset käytiin ostamassa jälkikäteen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitättekö oikeasti että kosinta oli kihlaus ettekä olleet KOSKAAN aiemmin puhuneet parisuhteessa naimisiinmenosta? Koska palstan logiikalla se ensimmäinen rakkaudenhuuman naimisiinmenopuhe on kihlaus. Normaalissa parisuhteessa puhutaan asioista ennenkuin toimitaan.
Että en usko yhdenkään kosinnan olleen kihlaus.
Minua mies kosi valitsemallaan sormuksella sen jälkeen kun olimme puhuneet avioliiton olevan kohta ajankohtainen. Eli palstalaisille tämä oli jenkkiprinsessahuttua ja näytelmää?
Mikä ihme rakkaudenhuuman naimisiinmenopuhe? Esim. me olimme puhuneet avioliitosta - suunnilleen sanoilla että mitä mieltä olet avioliitosta (instituutiona), ja kerroin että voisin hyvinkin nähdä itseni menevän joskus naimisiin (yleisellä tasolla puhuen). Mies totesi jotain että onhan se järkevä sopimus.
Seuraava kerta kun puhuimme naimisiinmenosta, oli se kun mies kysyi että pitäisikö meidän mennä naimisiin ja minä suostuin.
Oliko teillä jotain "rakkaudenhuumaisia" naimisiinmenoehdotuksia vai mitä ihmettä?
Jos olisimme puhuneet miehen kanssa, että joo kohta puoleen voitaisiin mennä naimisiin - olisi se ollut kihlaus. Koska kihlaus ei ole mikään erityinen tapahtuma tai asia, vaan yksinkertaisesti sopimus/lupaus mennä naimisiin toisen kanssa.
Miksi joillekin on niin hirvittävän tärkeää että se on mennyt juuri tietyllä, elokuvista/kirjallisuudesta opitulla mallilla?
Sinähän tässä olet sivutolkulla jankannut miten kihlaus ja kosinta tapahtuu. Muut ovat nähdäkseni kertoneet kokemuksiaan sen kummemmin tuomitsematta.
Sori, luulin ihan olleeni keskustelupalstalla.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitättekö oikeasti että kosinta oli kihlaus ettekä olleet KOSKAAN aiemmin puhuneet parisuhteessa naimisiinmenosta? Koska palstan logiikalla se ensimmäinen rakkaudenhuuman naimisiinmenopuhe on kihlaus. Normaalissa parisuhteessa puhutaan asioista ennenkuin toimitaan.
Että en usko yhdenkään kosinnan olleen kihlaus.
Minua mies kosi valitsemallaan sormuksella sen jälkeen kun olimme puhuneet avioliiton olevan kohta ajankohtainen. Eli palstalaisille tämä oli jenkkiprinsessahuttua ja näytelmää?
Mikä ihme rakkaudenhuuman naimisiinmenopuhe? Esim. me olimme puhuneet avioliitosta - suunnilleen sanoilla että mitä mieltä olet avioliitosta (instituutiona), ja kerroin että voisin hyvinkin nähdä itseni menevän joskus naimisiin (yleisellä tasolla puhuen). Mies totesi jotain että onhan se järkevä sopimus.
Seuraava kerta kun puhuimme naimisiinmenosta, oli se kun mies kysyi että pitäisikö meidän mennä naimisiin ja minä suostuin.
Oliko teillä jotain "rakkaudenhuumaisia" naimisiinmenoehdotuksia vai mitä ihmettä?
Jos olisimme puhuneet miehen kanssa, että joo kohta puoleen voitaisiin mennä naimisiin - olisi se ollut kihlaus. Koska kihlaus ei ole mikään erityinen tapahtuma tai asia, vaan yksinkertaisesti sopimus/lupaus mennä naimisiin toisen kanssa.
Miksi joillekin on niin hirvittävän tärkeää että se on mennyt juuri tietyllä, elokuvista/kirjallisuudesta opitulla mallilla?
Sinähän tässä olet sivutolkulla jankannut miten kihlaus ja kosinta tapahtuu. Muut ovat nähdäkseni kertoneet kokemuksiaan sen kummemmin tuomitsematta.
Sori, luulin ihan olleeni keskustelupalstalla.
Miksi sinulle on sitten niin tärkeää että kaikkien kihlaukset menevät niinkuin sinulla? Miksi jollekin ei voisi olla yhtä tärkeää saada romanttinen kynttiläkosinta sormuksineen? Mitä se sinun persettäsi kutittaa onko ennen kosintaa puhuttu avioliitosta ja ollaanko kihloissa lain mukaan vai ei?
Vai olisitko sinä kenties halunnut sen elokuvakosinnan ja nyt harmittaa? Siksi hyökkäät täällä muiden kimppuun?
No siksihän minä sanoin että MEILLE se tarkoitti avioliittoa lähitulevaisuudessa. En puhunut mistään spontaaniudesta mitään vaan yhteisestä keskustelusta ja sopimisesta. Meidän arvomaailmat sopivat siinä yhteen että häitä alettiin järjestää heti. Mikä tässä on sulle se ongelma?