Hei, te joskus kihlautuneet, kumpi kosi vai sovitteko yhdessä asiasta. Oliko sormus kihlautumishetkellä jo valmiina, vai haitteko kaupasta vasta yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Mies kosi kysymyksellä "haluaisitko mennä naimisiin" ja mä en ymmärtänyt sitä kosinnaksi vaan luulin sen olevan ihan yleistä keskustelua :) vaikka tämä tapahtui illallisen jälkeen Välimeren rannalla täydenkuun loistaessa taivaalta. Muistaakseni vastasin, että "ei mun oo mikään pakko". (Mies oli eronnut, joten en ollenkaan tiennyt haluaako hän uudelleen naimisiin ikinä vai ei). Sormukset mentiin ostamaan yhdessä ja yhteinen päätös oli sekin, että kihlaus on noin puolivuotinen (8kk sitten meni häihin).

Voi ei miten suloinen olet :D Oliko miehellä yhtään hölmistynyt ilme tuon vastauksesi jälkeen? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ole kovinkaan romanttisia ihmisiä :D Suomalainen tapa olla tunteeton, kova ja kylmä.. itse toivon että kositaan eikä sovita ja osteta sormuksia yhdessä.

Häh ei. Siis kosinta on romanttista ja sellaisen moni haluaakin (minä myös ja sainkin), lähinnähän täällä on arvosteltu tapaa että ensin yhdessä sovitaan että "mennään kihloihin", mahdollisesti myös katsotaan jo sopivat sormukset valmiiksi, ja sitten muka odotellaan tietämättömänä että "milloinkohan se mies kosii". Tätä en vaan ymmärrä :D

Ei kai kukaan sovi että "mennään kihloihin" vaan että "mennään naimisiin lähitulevaisuudessa". Sitten tulee se kosinta. Vai kosiko sinua ventovieras?

Nimenomaan tuo "kihloihin meno" minusta on naurettavaa, eli tästä ollaan samaa mieltä, teinimeininkiä :D Mutta silti, vaikka yhdessä sovittaisiin että "mennään naimisiin lähitulevaisuudessa", niin eihän siinä enää kosintaa tarvita. Koska naimisiinmenosta on jo yhdessä sovittu, niin silloinhan ollaan jo kihloissa...

Miehelle tarjottiin töitä maasta, johon mä tarvin puolisoviisumin voidakseni muuttaa mukana. Mies hyväksyi tarjouksen ja tuumattiin, että pitää kai mennä naimisiin. Asia jäi vähäksi aikaa ja n. kolme kuukautta ennen muuttoa sanoin, että hoidetaan asia pois alta. Mies varasi ajan Gibraltarin maistraatista kahden kuukauden päähän. Ei kosintaa, ei sormuksia.

No tämä tarina revitään täällä kappaleiksi. Oltiin puhuttu että halutaan viettää loppuelämä yhdessä ja ollaan valmiita naimisiin. Käytiin sovittamassa sormuksia, mutta ei löytynyt mieleistä eikä ostettu. Käytiin kyllä useammassa liikkeessä mutta ei ollut sopivaa. Yksi ihan kiva. No, muutamaa viikkoa myöhemmin mies polvistui eteeni tuon ihan kivan sormuksen kanssa. Oli ostanut yllätyksenä ja kosinta oli myös yllätys. Ja tuo sormus muuttui siinä hetkessä täydelliseksi enkä ole edes ajatellut muuta. Ja se kosintapäivä oli kihlapäivämme eikä se sopimuspäivä. Seuraavana kesänä oli sitten häät.

Olemme romanttisia ja kosinta oli molemmille tärkeä asia. Siksi olen onnellinen että mies tuon järjesti ja onneksi en löytänyt sopivaa sormusta heti.

Mies kosi ihan vain kysymällä kotona olohuoneessa suihkun jälkeen että "Pulutossu, haluatko mennä kanssani naimisiin" ja vastasin että kyllä. Sormuksia emme ole hankkineet missään vaiheessa, en ole oikein koskaan tajunnut sormuksen pitämisen hohtoa.

Ensimmäisen kerran kun mies kosi, se kosinta tuli minulle liian äkkiä enkä uskaltanut suostua. Oltiin seurustelu vasta pari kuukautta. Ei ollut sormusta hankittuna silloin. Sitten myöhemmin, noin 7kk seurustelun jälkeen mies kosi uudestaan ja silloin suostuin. Ei ollut silloinkaan sormusta valmiina, vaan käytiin sitten yhdessä katsomassa miehelle kihlasormus ja minulle vihkisormus. Me oltiin vaan kuukauden verran kihloissa, niin en katsonut ollenkaan tarpeelliseksi hankkia kihlasormusta. Vihkisormusta aloin käyttää sitten kun oltiin menty naimisiin.

Olimme lounaalla kun mieheni kysyi, menisitkö naimisiin kanssani. Vastasin kyllä, ja menimme suoraan siitä ostamaan sormuksen.

Kiva lukea kokemuksia, ärsyttävää lukea toisten arvostelua ja riitelyä.

Huom! Yhden teinimeininki on toisen oikea tapa. Yhden prinsessahömpötys on elämän yksi suurimpia romanttisia kohokohtia. Yksi ei halua sormuksia, toinen ei kosintaa. Kolmas haluaa sopia yhdessä.

Hyväksytäänkö että ollaan erilaisia ja kuunnellaan muiden kokemukset ilman jankkausta?

Mies kosi, oltiin jonkin verran puhuttu etukäteen yhteisestä tulevaisuudesta. Sormukset käytiin ostamassa jälkikäteen yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa.

Lol. "Yllätys". Jotenkin tuntuu ihan ihme pelleilyltä... Miksei sitä voinut sopia siinä samalla kun asiasta keskusteltiin ja mitat otettiin, kun tasan tarkkaan tiesitte, miten tulee käymään? Toi on just tollasta prinsessahömppää ameriikanmeininkiä, mitä en pysty tajuamaan yhtään.

Ei sun tarvii sitä tajuta. Näköjään teit omat päätelmäsi tästä. Mikä helvetti sä olet meitä arvostelemaan? Vastasin kun kysyttiin ja vituttaa sun kaltaiset paremmat ihmiset jotka arvostelee muiden valintoja. Tarkensin tossa että meille kihlaus tarkoitti naimisiinmenoa ihan lähitulevaisuudessa joten ihan asiallista oli keskustella siitä etukäteen. Lol itselles. Tai hv oikeastaan.

Mutta kun se on ihan sama mitä se teille tarkoittaa. Voittehan te käydä sirkuksessa ja syödä yhteisen hattaran ja sanoa sitä naimisiinmenoksi, mutta ei se tee siitä totta. 

Kihlaus = sopimus/lupaus mennä naimisiin sen toisen kanssa. Jos te olette jotain sormuskokoja käyneet katsomassa niin mitä ihmettä sinä odotit? Korusettiä?

Mies kosi kysymällä pitäisikö meidän mennä naimisiin, hyvin lyhyen seurustelun jälkeen. Sormuksen sain myöhemmin.

Mieheni kosi minua romanttisesti. Oli koristellut huoneen ruusunterälehdillä ja kynttilöitä paloi. Kun astuin huoneeseen, mies polvistui eteeni, avasi sormusrasian ja kysyi viettäisinkö loppuelämäni hänen kanssa.

Tuli todella yllätyksenä. Sormus oli täydellinen niin koon kuin kauneudenkin puolesta.

Jonkun mielestä ällö siirappista, mutta minusta ihanan romanttinen kosinta.

Vierailija kirjoitti:

Minua kosittiin isoissa uudenvuoden juhlissa tasan klo 12 yöllä. Mies polvistui eteeni sormuksen kanssa ventovieraiden juhlijoiden ympäröimänä. Sormuksen oli ostanut valmiiksi tosiaan ja käynyt salaa tutkimassa kokoa korurasiani sormuksista.

Himpun liian iso se sormus oli ja kävimme myöhemmin vaihtamassa puoli kokoa pienemmän ja samalla halusin katsoa varmuuden vuoksi muutkin sormukset. Mutta kyllä se mieheni valitsema oli minulle se oikea. <3

Ihan mielenkiinnosta kysyn, miksi tälle tuli noinkin paljon alapeukutusta?

Minä kosin. Olimme vaelluksella Canaima National Parkissa, Venezuelassa. Halusin näyttää vaimolle Angel Fallsin ja kosin sen juurella. Olimme seurustelleen silloin 3,5 vuotta. Sormus oli heti sopiva ja ilmeisesti muutenkin mieleinen. Kannoin sitä koko matkan mukana. Vihkisormus taas on äitini perintöä, sitä piti vähän pienentää. Itse en käytä sormuksia ollenkaan. M29 ja latino

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa.

Lol. "Yllätys". Jotenkin tuntuu ihan ihme pelleilyltä... Miksei sitä voinut sopia siinä samalla kun asiasta keskusteltiin ja mitat otettiin, kun tasan tarkkaan tiesitte, miten tulee käymään? Toi on just tollasta prinsessahömppää ameriikanmeininkiä, mitä en pysty tajuamaan yhtään.

Ei sun tarvii sitä tajuta. Näköjään teit omat päätelmäsi tästä. Mikä helvetti sä olet meitä arvostelemaan? Vastasin kun kysyttiin ja vituttaa sun kaltaiset paremmat ihmiset jotka arvostelee muiden valintoja. Tarkensin tossa että meille kihlaus tarkoitti naimisiinmenoa ihan lähitulevaisuudessa joten ihan asiallista oli keskustella siitä etukäteen. Lol itselles. Tai hv oikeastaan.

Mutta kun se on ihan sama mitä se teille tarkoittaa. Voittehan te käydä sirkuksessa ja syödä yhteisen hattaran ja sanoa sitä naimisiinmenoksi, mutta ei se tee siitä totta. 

Kihlaus = sopimus/lupaus mennä naimisiin sen toisen kanssa. Jos te olette jotain sormuskokoja käyneet katsomassa niin mitä ihmettä sinä odotit? Korusettiä?

Mies kosi kysymällä pitäisikö meidän mennä naimisiin, hyvin lyhyen seurustelun jälkeen. Sormuksen sain myöhemmin.

Niin. Me olimme puhuneet että halutaan ja ollaan valmiita naimisiin. Tästä alkaa sinulle meidän kihlaus. Ok. Sitten mittasimme sormen koon ja mies kosi myöhemmin ostamansa sormuksen kanssa. Tästä alkoi meidän mielestämme meidän kihlaus.

Meille kihlaus oli lupaus mennä naimisiin lähitulevaisuudessa ja näin tapahtui.

Sulle kihlaus on lupaus mennä naimisiin ylipäänsä.

Mikä tässä on se ongelma sulle? Se että me syödään hattaraa sirkuksessa?

no kun ämmä juoksee huutamassa perässä eikä tajua että itkuja sille tulee häirinnästä, itkeköön. se taisi mennä pahasti rikki omasta syystään.

joku raja sentään on törppöydessäkin. kun pyörittelee tyttö-rukka vaan päässään kaikkea, pää menee sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kosin. Olimme vaelluksella Canaima National Parkissa, Venezuelassa. Halusin näyttää vaimolle Angel Fallsin ja kosin sen juurella. Olimme seurustelleen silloin 3,5 vuotta. Sormus oli heti sopiva ja ilmeisesti muutenkin mieleinen. Kannoin sitä koko matkan mukana. Vihkisormus taas on äitini perintöä, sitä piti vähän pienentää. Itse en käytä sormuksia ollenkaan. M29 ja latino

Lisään vielä! On minullakin vihkisormus, mutta käytän sitä todella harvoin. Lähinnä ystävien ja sukulaisten häissä tai muissa arvokkaissa juhlatilaisuuksissa. Arkena se vaan katoaisi, koska se pitäisi poistaa treenien takia monta kertaa viikossa. Rakastan vaimoani ja olen sitoutunut häneen ilman sormustakin. Ja hän tietää sen. M29 ja latino

Me katottiin sitä 21 tapaa pilata avioliitto- leffaa kotona ja mies vaan kysäisi, että pitäiskö ens kesänä pitää häät. Käytiin ostamassa sormukset ehkä pari vko ennen häitä. Eka meinattiin mennä kokonaan ilman, mutta sit haluttiin kumminki vihkiseremoniaan sormusten vaihto.

Meillä ei siis ollut erikseen kihla- ja vihkisormuksia.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa.

Lol. "Yllätys". Jotenkin tuntuu ihan ihme pelleilyltä... Miksei sitä voinut sopia siinä samalla kun asiasta keskusteltiin ja mitat otettiin, kun tasan tarkkaan tiesitte, miten tulee käymään? Toi on just tollasta prinsessahömppää ameriikanmeininkiä, mitä en pysty tajuamaan yhtään.

Ei sun tarvii sitä tajuta. Näköjään teit omat päätelmäsi tästä. Mikä helvetti sä olet meitä arvostelemaan? Vastasin kun kysyttiin ja vituttaa sun kaltaiset paremmat ihmiset jotka arvostelee muiden valintoja. Tarkensin tossa että meille kihlaus tarkoitti naimisiinmenoa ihan lähitulevaisuudessa joten ihan asiallista oli keskustella siitä etukäteen. Lol itselles. Tai hv oikeastaan.

Mutta kun se on ihan sama mitä se teille tarkoittaa. Voittehan te käydä sirkuksessa ja syödä yhteisen hattaran ja sanoa sitä naimisiinmenoksi, mutta ei se tee siitä totta. 

Kihlaus = sopimus/lupaus mennä naimisiin sen toisen kanssa. Jos te olette jotain sormuskokoja käyneet katsomassa niin mitä ihmettä sinä odotit? Korusettiä?

Mies kosi kysymällä pitäisikö meidän mennä naimisiin, hyvin lyhyen seurustelun jälkeen. Sormuksen sain myöhemmin.

Niin. Me olimme puhuneet että halutaan ja ollaan valmiita naimisiin. Tästä alkaa sinulle meidän kihlaus. Ok. Sitten mittasimme sormen koon ja mies kosi myöhemmin ostamansa sormuksen kanssa. Tästä alkoi meidän mielestämme meidän kihlaus.

Meille kihlaus oli lupaus mennä naimisiin lähitulevaisuudessa ja näin tapahtui.

Sulle kihlaus on lupaus mennä naimisiin ylipäänsä.

Mikä tässä on se ongelma sulle? Se että me syödään hattaraa sirkuksessa?

Kihlaus on määriteltynä hyvin tarkasti sopimukseksi mennä avioliittoon (ihan jo Suomen laissa). Missään ei määritellä, että lähitulevaisuudessa, se on ihan oma keksintönne. Se, että te vääristelette sitä näyttämään paremmalta koska ilmeisesti halusit että miehesi olisi kosinut sinua spontaanisti, on minusta naurettavaa.

Juteltiin että pitäiskö mennä kihloihin kun oltiin noin vuosi oltu yhdessä. Oltiin sitä mieltä että voishan sitä. Mentiin sit yhdessä liikkeeseen ja haettiin sormukset. Kihloissa oltiin reilut 10 vuotta ennen kuin varsinaisesti naimisiin mentiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa.

Lol. "Yllätys". Jotenkin tuntuu ihan ihme pelleilyltä... Miksei sitä voinut sopia siinä samalla kun asiasta keskusteltiin ja mitat otettiin, kun tasan tarkkaan tiesitte, miten tulee käymään? Toi on just tollasta prinsessahömppää ameriikanmeininkiä, mitä en pysty tajuamaan yhtään.

Jotkut pitääkin eri asioista.