Hei, te joskus kihlautuneet, kumpi kosi vai sovitteko yhdessä asiasta. Oliko sormus kihlautumishetkellä jo valmiina, vai haitteko kaupasta vasta yhdessä?

Meillä ei ollut sormuksia ollenkaan (vasta vihkisormukset). Mies kysyi kerran, kun maistraatin ohi käveltiin, että milloin haluat mennä naimisiin. Haettiin sitten lupaa sinä päivänä ja paria kuukautta myöhemmin olimme jo naimisissa. Ei kauhean romanttista, paitsi itse vihkiminen oli ikimuistoinen.

Sovimme aikoinamme, että kun kerran lastakin aletaan yrittää niin mennään sitten myös naimisiin. Haettiin kuulutukset ja mentiin. Kai me siinä sopimisen ja vihkimisen välillä olimme kihloissa, mutta sormuksia ei vaihdettu eikä kenellekään asiasta edes puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa.

Sama. Halusin myös että mua kositaan sormuksen kanssa. Ja vinkkasin miehelle millainen sormus olisi kiva, en halunnut pelkkää rinkulaa. Kosinta tuli kuitenkin yllätyksenä vaikka olin "valmistautunut". Sain odotella joku 1,5 kk sormuksen sovituksesta :)

Koska olimme jo ihan aikuisia kihlautuessamme, niin toimimme näin: 

Mies kosi minua matkalla. Tulimme kotiin ja pähkin vähän aikaa, millaisen sormuksen haluan. Mentiin sitten teettämään sormukset pari viikkoa reissusta palattuamme. Tilattiin samalla myös vihkisormukseni, jonka sain sitten puoli vuotta myöhemmin sormeeni. Hääpäivä vahvistui siinä sormusten hakemisen jälkeen, joten ei saatu sitä samalla reissulla kaiverrettua, mutta käytiin toisella retkellä hoitamassa se. 

Mies tuli aamuvuorosta ja kosi kukkakimpun kanssa sanoin "tuletko vaimokseni". Sormukset käytiin ostamassa kahden päivän päästä.

Naimisiin mentiin siitä viiden vuoden päästä jolloin käytiin mulle ostamassa vihkisormus.

Mies kosi päähänpistosta autossa ilman sormusta. Käytiin pari viikkoa sen jälkeen ostamassa sormukset.

Mies kysyi mennäänkö naimisiin, sanoin joo ja sitten sormusten hankinta tuli ajankohtaiseksi. Mies halusi että maksan puolet omasta kihlasormuksestani ja hän toisen puolen. Yhdessä ostettiin siis.

Mies kosi sormuksen kanssa. Tuli yllätyksenä vaikka oltiin seurusteltu 7 vuotta. Sormus oli 2 koko liian iso, tämän mies oli tiennyt jo sormusta ostaessa, mutta oli halunnut just sen sormuksen ja käytiin sitten seuraavana päivänä vaihtamassa oikean kokoiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin keskusteltu että ollaan molemmat valmiita mutta mies halusi kosia (ja mä halusin kans et mua kositaan). Käytiin testaamassa mun sormen koko liikkeessä ja sit vaan odottelin. Sain yllätyskosinnan n. 1-2 kuukautta myöhemmin sormuksen kanssa.

Lol. "Yllätys". Jotenkin tuntuu ihan ihme pelleilyltä... Miksei sitä voinut sopia siinä samalla kun asiasta keskusteltiin ja mitat otettiin, kun tasan tarkkaan tiesitte, miten tulee käymään? Toi on just tollasta prinsessahömppää ameriikanmeininkiä, mitä en pysty tajuamaan yhtään.

Ei sun tarvii sitä tajuta. Näköjään teit omat päätelmäsi tästä. Mikä helvetti sä olet meitä arvostelemaan? Vastasin kun kysyttiin ja vituttaa sun kaltaiset paremmat ihmiset jotka arvostelee muiden valintoja. Tarkensin tossa että meille kihlaus tarkoitti naimisiinmenoa ihan lähitulevaisuudessa joten ihan asiallista oli keskustella siitä etukäteen. Lol itselles. Tai hv oikeastaan.

Katos, katos, Juha Sipilän herkkänahkaisuus onkin tarttuvaa sorttia. :D

Vierailija kirjoitti:

Mies tuli aamuvuorosta ja kosi kukkakimpun kanssa sanoin "tuletko vaimokseni". Sormukset käytiin ostamassa kahden päivän päästä.

Naimisiin mentiin siitä viiden vuoden päästä jolloin käytiin mulle ostamassa vihkisormus.

Mies on siis toki maksanut sormukset kuten kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso kosi, mutta sopimus enemmän. Ei sormuksia vieläkään, tarkoitus hankkia, kuulemma on aina joku mutta 😑

-kihloissa 1,5v

Tarkennuksena: maksan kyllä siis sormuksen itse.

Mies kosi kysymyksellä "haluaisitko mennä naimisiin" ja mä en ymmärtänyt sitä kosinnaksi vaan luulin sen olevan ihan yleistä keskustelua :) vaikka tämä tapahtui illallisen jälkeen Välimeren rannalla täydenkuun loistaessa taivaalta. Muistaakseni vastasin, että "ei mun oo mikään pakko". (Mies oli eronnut, joten en ollenkaan tiennyt haluaako hän uudelleen naimisiin ikinä vai ei). Sormukset mentiin ostamaan yhdessä ja yhteinen päätös oli sekin, että kihlaus on noin puolivuotinen (8kk sitten meni häihin).

Minä kosin miestä ilman sormuksia. Sormukset ostettiin muutaman viikon kuluttua 

Mies kosi yllättäen, puolen vuoden seurustelun jälkeen. Mentiin ostamaan sormukset saman tien. Naimisiin mentiin seuraavana kesänä. Tästä kaikesta aikaa nyt jo 26 vuotta, ihania vuosia nämä on olleet :)

Mies kosi, kuulemma hetken mielijohteesta ja aika vähäeleisesti. Käytiin seuraavalla viikolla yhdessä ostamassa sormukset.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ole kovinkaan romanttisia ihmisiä :D Suomalainen tapa olla tunteeton, kova ja kylmä.. itse toivon että kositaan eikä sovita ja osteta sormuksia yhdessä.

Häh ei. Siis kosinta on romanttista ja sellaisen moni haluaakin (minä myös ja sainkin), lähinnähän täällä on arvosteltu tapaa että ensin yhdessä sovitaan että "mennään kihloihin", mahdollisesti myös katsotaan jo sopivat sormukset valmiiksi, ja sitten muka odotellaan tietämättömänä että "milloinkohan se mies kosii". Tätä en vaan ymmärrä :D

On ihan eri asia ostaa vihkisormukset yhdessä kuin kihlasormukset. Teinimeininkiä mennä yhdessä ostamaan kihlat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ole kovinkaan romanttisia ihmisiä :D Suomalainen tapa olla tunteeton, kova ja kylmä.. itse toivon että kositaan eikä sovita ja osteta sormuksia yhdessä.

Häh ei. Siis kosinta on romanttista ja sellaisen moni haluaakin (minä myös ja sainkin), lähinnähän täällä on arvosteltu tapaa että ensin yhdessä sovitaan että "mennään kihloihin", mahdollisesti myös katsotaan jo sopivat sormukset valmiiksi, ja sitten muka odotellaan tietämättömänä että "milloinkohan se mies kosii". Tätä en vaan ymmärrä :D

Ei kai kukaan sovi että "mennään kihloihin" vaan että "mennään naimisiin lähitulevaisuudessa". Sitten tulee se kosinta. Vai kosiko sinua ventovieras?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso kosi, mutta sopimus enemmän. Ei sormuksia vieläkään, tarkoitus hankkia, kuulemma on aina joku mutta 😑

-kihloissa 1,5v

Tarkennuksena: maksan kyllä siis sormuksen itse.

No tästä on kyllä romantiikka aika kaukana...

Mies kosi 3 vuoden seurustelun jälkeen ja tuli itselleni ihan yllätyksenä. Mies oli ostanut sormuksen salaa etukäteen, mikä oli mielestäni hyvin romanttista. Sormus oli oikean kokoinen koska hän oli tarkistanut koon toisesta sormuksestani.