Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomilla on niin paljon paremmat parisuhteet?
16.12.2016 |
Olen huomannut, että vapaaehtoisesti lapsettomien parisuhteista puuttuu monia sellaisia negatiivisia piirteitä, jotka vaivaavat vanhempien parisuhteita. Mistä tämä johtuu? Onko DINK-elämä vähemmän stressaavaa? Yhdistääkö vapaaehtoinen lapsettomuus niin paljon, että kumppania haluaa vaalia?
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon tuon väitteen kun verrataan 30-vuotisia pareja joista toisella lapsia ja toisella ei. Mites kun puhutaan 60-vuotiaista pareista joilla toisella ei lapsia ja toisella ovat jo omillaan. En usko tuohon väitteeseen enää silloin.
Toisin sanoen uskoisin syyn löytyvän elämäntilanteesta ja siitä että toisilla se parisuhde on tärkeämmässä osassa myös silloin kun toisella parilla elämässä on paljon muutakin.
Ps. En ole mamma vaan lapseton opiskelija
Jaa no, miehen siskon mies petti miehen siskoa useasti vaikkei lapsia ollutkaan. Ero tuli ja uusi mies pettää myös muutaman vuoden jälkeen. Miehen sisko ei tiedä tästä, vielä. Kyseessä keski-ikäinen pariskunta. Että niin hyvät ja onnelliset suhteet niillä lapsettomilla.
Villi veikkaus: enemmän aikaa ja energiaa panostaa parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Uskon tuon väitteen kun verrataan 30-vuotisia pareja joista toisella lapsia ja toisella ei. Mites kun puhutaan 60-vuotiaista pareista joilla toisella ei lapsia ja toisella ovat jo omillaan. En usko tuohon väitteeseen enää silloin.
Toisin sanoen uskoisin syyn löytyvän elämäntilanteesta ja siitä että toisilla se parisuhde on tärkeämmässä osassa myös silloin kun toisella parilla elämässä on paljon muutakin.Ps. En ole mamma vaan lapseton opiskelija
Jos vaikka että olisi pari A ja B, joista pariskunta A hommaa lapsen tai vaikkapa 5 ja B, jossa ei tahdota lasta niin näistä luultavammin eroaa pariskunta B. Harvassa on ne lapsettomuuden valinneet parit, jotka olisivat eläneet yhdessä sanotaan vaikka 23- vuotiaasta saakka.
Omassa tuttavapiirissä riittää lapsettomia sinkkuja, mutta pareja? Yksi. Sen sijaan niitä on jotka ovat löytäneet kumppanin reilusti alle 3- kymppisenä ja ovat yhdessä eläkkeelläkin. Elämässä on kiireellistä aikaa, on alamäkeä ja ylämäkeä. En minä tekisi huonossa parisuhteessa lisää lapsia ihmisen kanssa jota en jaksaisi. Ja ihan parasta on ollut pikkulapsivuodet, silloin lapsia saatiin peräjälkeen ja peitto heilui muutenkin kuin niinä hetkinä kun koitettiin saada tärppiä.
Eikä minua ärsytä tämä ketju, lähinnä naurattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän rahaa, jaksamista ja yhteistä aikaa sekä jaetut, usein hedonistiset arvot. Yhdessä ollaan, koska se on mukavaa, ei koska on jonkinlainen perheprojekti päällä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon tuon väitteen kun verrataan 30-vuotisia pareja joista toisella lapsia ja toisella ei. Mites kun puhutaan 60-vuotiaista pareista joilla toisella ei lapsia ja toisella ovat jo omillaan. En usko tuohon väitteeseen enää silloin.
Toisin sanoen uskoisin syyn löytyvän elämäntilanteesta ja siitä että toisilla se parisuhde on tärkeämmässä osassa myös silloin kun toisella parilla elämässä on paljon muutakin.Ps. En ole mamma vaan lapseton opiskelija
Monella ei vain enää ole paluuta entiseen, kun kumppani on muuttunut ruuhkavuosien aikana vieraaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain elämän vaiheessa lapsettomuus voi olla etu mutta kyllä lapsettomillakin pareilla on ongelmia, syviäkin ongelmia, kun tarkastellaan koko suhdetta vuosikymmenten ajalta. Parit joilla on lapsia vaikuttavat onnellisemmilta lapsettomiin pareihin nähden viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Lapset asuvat kotona kuitenkin vain noin 20 vuotta, parisuhde voi kestää jopa 70 vuotta.
Tuttavapiirissä on vain yksi vela-pariskunta ja mun mielestä se, että heidän liittonsa on kestänyt 30 v, johtuu miehen pitkästä pinnasta ja hyvästä huumorintajusta. Ai niin, mutta miehellä onkin lapsi, jota tosin ei ole koskaan tavannut, eikä lapsesta puhuta mitään, mies luulee, että mekään emme tiedä lapsesta. En tosiaan sitä heti nytkään muistanut, kun nainen on asian mulle tasan kerran maininnut ja kielsi siitä puhumasta.
Toinen lapseton pariskunta on jo 80-v, nainen olisi halunnut lapsen, mies ei. Ja silläkin miehellä on 3 lasta, joita ei ole halunnut tavata eron jälkeen.
En tiedä missä kaikki vela-pariskunnat oikein piileskelee? Vai onko niitä lähinnä alle 30-vuotiaissa, me kun olemme jo keski-iässä ja nekin pariskunnat, jotka julistivat nuorena, että eivät halua lapsia, ovat sitten 35-45-vuotiaina kuitenkin lapsen tai parikin hankkineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
No huh huh mikä paskaa, kuulostat katkeralta huonossa liitossa olevalta mammalta jolla on 4 lasta joista 2 ad/hd ja yhdellä koliikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niillä sitten? Uskon, että on helpompaa siinä vaiheessa, kun toisilla vaikka 3 pientä lasta ja toisilla ei ollenkaan, mutta entä 40 tai 60 v:n jälkeen? Silloinhan vasta voi sanoa, onko liitto onnellinen vai ei. Mulla ei ole ystävissä ja sukulaisissa kuin yksi tällainen pari ja kyllä heillä ihan ongelmia on ollut siinä kuin muillakin, mutta silloin kun meillä oli pienet lapset ja talonrakennus yms., niin heidän elämänsä oli kuin lomaa meidän elämään verrattuna. Oli aikaa toisilleen ja itselleen, harrastuksille, oli rahaa ja sai levätä. Mutta en tiedä nauttisinko itse siitä, että aina olisi samanlaista. Vaikka on ollut väsymystä, niin silti olen nauttinut hirveästi lapsiperheen elämästä, enkä todellakaan vaihtaisi mitään pois.
Ja parisuhdekin on kestänyt ja on nyt lasten ollessa teini-iässä onnellisimmillaan, tähän mennessä. Kaikki yhdessä koettu on liimannut meidät yhteen.
Eiköhän se riipu ihan ihmisistä. Voihan lapsettomilla olla joitain muita stressin aiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat myös eroavat helpommin. Näkeehän täälläkin kommentteja "eroa nyt kun vielä ei ole lapsia mutkistamassa asiaa".
Yhteiset lapset saavat ihmisen helpommin yrittämään parisuhteen korjausta. Lapsettomat saattavat luovuttaa helpommalla eikä jakseta nähdä vaivaa suhteen ongelmien ratkomiseen, vaan mielummin erotaan ja siirrytään uuteen suhteeseen.
Selkeästi onnellisimpia mun tuntemista ihmisistä ovat työssä käyvät, kohtuulliset tienaaat lapsettomat ja tietoisesti myös puolisettomat miehet. Tosin tunnen heitä vain kolme, mutta he vaikuttavat tyytyväiseltä kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Onko niillä sitten? Uskon, että on helpompaa siinä vaiheessa, kun toisilla vaikka 3 pientä lasta ja toisilla ei ollenkaan, mutta entä 40 tai 60 v:n jälkeen? Silloinhan vasta voi sanoa, onko liitto onnellinen vai ei.
Onpa omituinen väite.
Veikkaan syyksi sen että parisuhteeseen voi panostaa enemmän. Vanhemmat joutuvat panostamaan toisiinsa JA jokaiseen lapseen erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
Jotain tällaista tuli itsellenikin mieleen, esimerkkinä tuttavapariskunta: Melkein 15 v yhdessä, kunnes nainen sairastui. Mies jatkoi edelleen samaa elämää, eli harrastukset, matkustelu ym. sillä aikaa, kun toinen on siinä kunnossa, ettei pysty kunnolla liikkumaan. Nainen toki lähti heti kun sai itsensä kuntoon.
Kun on lapsia, on myös huolia niistä. Terveillä 20-40/50-vuotiailla lapsettomilla todennäköisesti on helpompi elämä, joten parisuhdekin voi hyvin. En missään tapauksessa ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia (päinvastoin monen kohdalla!), mutta parisuhteen laatu testataan aina niissä "alamäissä" eikä silloin kun elämä on helppoa. Tietysti lapsettomienkin parisuhteet voivat olla hyvällä pohjalla ja lapsellisten parisuhteet kariutua ekoihin vastoinkäymisiin. Lapsettomassa suhteessa todennäköisesti kestää vain kauemmin nähdä, miten toinen käyttäytyy kun vaaditaan vastuuta ja epämukavuuden sietoa.
Meillä oli tällainen pariskunta suvussa. Kadehtittavan onnellinen. Tosin rivien välistä joskus luin, että lapsettomuus on naisen, joka on se sukulaisemme, valinta. Aina kun tämä nainen puhui etteivät he halua lapsia, mies oli täysin hiljaa. Mutta onnellisia he olivat. En osaa sanoa, mistä tuo miehen hiljaisuus johtui. Ehkä se oli jotain muuta. Mutta sitten tuli se vastoinkäymisistä pahin, joka on paha toki kelle tahansa. Mutta mies kuoli, äkillisesti. Kuka vain voi tuossa tilanteessa toki seota, mutta kyllä tämän naisen sekoaminen oli poikkeuksellisen voimakas.
Mammojen raivoa odotellessa :D