Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomilla on niin paljon paremmat parisuhteet?
16.12.2016 |
Olen huomannut, että vapaaehtoisesti lapsettomien parisuhteista puuttuu monia sellaisia negatiivisia piirteitä, jotka vaivaavat vanhempien parisuhteita. Mistä tämä johtuu? Onko DINK-elämä vähemmän stressaavaa? Yhdistääkö vapaaehtoinen lapsettomuus niin paljon, että kumppania haluaa vaalia?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Velan parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Ihmiset nauttivat enemmän asioista, joita ei tehdä pakolla.
No mites, jos parille tulee erimielisyyttä? Tarvitseeko ko tilanteessa ponnistella, vai pannaanko heti kantapäät vastakkain ja lähdetään eri suuntiin? Parisuhteessa kuitenkin joutuu ( myös vela-suhteessa ) tekemään kompromisseja. Jos ei tällaisia ristiriitoja tule pariskunnan välille missään vaiheessa, väittäisin että toinen on alisteisessa asemassa ts toinen vaientaa jotain itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi yleistää, mutta varmaan siksi, että niillä on enemmän aikaa sille parisuhteelle ja myös yksin ololle. Meillä on vain yksi lapsi ja todella hyvä tukiverkosto. Silti välillä tuntuu, etten ole ehtinyt parin viikkoon puhua miehelleni kunnolla saati vain makoilla kainalossa. Seksiä harrastetaan, kun jaksetaan ja ehditään. Elämä on todella hektistä, kun on kolmen ihmisen harrastukset ja aikataulut sovitettavana yhteen. Ei vaan voi panostaa pelkkään parisuhteeseen. En vaihtaisi lastani, miestäni tai elämääni mihinkään, mutta luulen kyllä aika monella lapsettomalla pariskunnalla olevan virkeämpi ja parempi parisuhde kuin meillä tällä hetkellä. Onnellinen olen silti ja niin on kuulemma mieskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon tuon väitteen kun verrataan 30-vuotisia pareja joista toisella lapsia ja toisella ei. Mites kun puhutaan 60-vuotiaista pareista joilla toisella ei lapsia ja toisella ovat jo omillaan. En usko tuohon väitteeseen enää silloin.
Toisin sanoen uskoisin syyn löytyvän elämäntilanteesta ja siitä että toisilla se parisuhde on tärkeämmässä osassa myös silloin kun toisella parilla elämässä on paljon muutakin.Ps. En ole mamma vaan lapseton opiskelija
Monella ei vain enää ole paluuta entiseen, kun kumppani on muuttunut ruuhkavuosien aikana vieraaksi.
Samalla tavalla ne lapsettomat eroaa.
Jäi kone auki ja mieheni ohi kävelleessään huomasi tän aloituksen ruudulla ja repesi nauramaan. "No miksihän? No vaikka siksi, että lapsettomat saa nukkua." Ja pakkasi vauvan kärryihin ja lähti pihalle pimeään pakkaseen, jotta minä saisin kerrankin nukkua. Väsymys ja yhteisen ajan puute syövät kummasti parisuhteen kukoistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
Jotain tällaista tuli itsellenikin mieleen, esimerkkinä tuttavapariskunta: Melkein 15 v yhdessä, kunnes nainen sairastui. Mies jatkoi edelleen samaa elämää, eli harrastukset, matkustelu ym. sillä aikaa, kun toinen on siinä kunnossa, ettei pysty kunnolla liikkumaan. Nainen toki lähti heti kun sai itsensä kuntoon.
Kun on lapsia, on myös huolia niistä. Terveillä 20-40/50-vuotiailla lapsettomilla todennäköisesti on helpompi elämä, joten parisuhdekin voi hyvin. En missään tapauksessa ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia (päinvastoin monen kohdalla!), mutta parisuhteen laatu testataan aina niissä "alamäissä" eikä silloin kun elämä on helppoa. Tietysti lapsettomienkin parisuhteet voivat olla hyvällä pohjalla ja lapsellisten parisuhteet kariutua ekoihin vastoinkäymisiin. Lapsettomassa suhteessa todennäköisesti kestää vain kauemmin nähdä, miten toinen käyttäytyy kun vaaditaan vastuuta ja epämukavuuden sietoa.
Lisään vielä toisen esimerkin: Tuttavapariskunta eli vuosia hyvässä parisuhteessa, kunnes syntyi esikoinen, joka sairastui syöpään. Mies ei ottanut vastuuta, tuli ero.
Jos he olisivat eläneet lapsettomina, niin tuo parisuhde olisi voinut kestää vuosikymmeniä, jos mitään vastaavaa kriisiä ei olisi tullut. Mutta itsestäni tuo vaihtoehto tuntuisi jotenkin "valheelliselta". Siis omalla kohdallani valitsisin mieluummin vähän vaikeamman kuin helpon elämän, koska "alamäissä" oppii enemmän niin omasta kuin kumppaninkin luonteesta.
En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin suomalaisten intoa tehdä elämästään tarkoituksella vaikeampaa kuin se jo muutenkin on.
Samis. En tajua miksi kukaan haluaa itselleen vaikeaa elämää. En kerta kaikkiaan. Siksi ettei ole koskaan aidosti kokenut vaikeaa elämää?
Mä toivon kaikille mun ystäville, perheelle ja läheisille niin helppoa elämään mitä he vain voivat saada, toivon ettei ole yhtään kuoppaa siinä matkalla. Ei pientäkään.
Onhan se, että päättää perustaa perheen, hankkia lapsia jne. rohkeampaa kuin se, että ei hanki lapsia, koska ei halua tielleen vaikeuksia. Lapsista on suuri vastuu, mutta onhan heistä myös paljon iloa, mitä lapsettoman on varmaan vaikea kuvitella.
Ja äkkiä tämä ihmiskunta loppuisi, jos kaikki haluaisivat valita vain helpon ja nautinnollisen elämän. Näin isoäitinä omat lapset ja lastenlapset ovat olleet parasta elämässäni. Ikäiseni lapsettomat naiset ovat monta kertaa kertoneet minulle olevansa kateellisia minulle omasta perheestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
Jotain tällaista tuli itsellenikin mieleen, esimerkkinä tuttavapariskunta: Melkein 15 v yhdessä, kunnes nainen sairastui. Mies jatkoi edelleen samaa elämää, eli harrastukset, matkustelu ym. sillä aikaa, kun toinen on siinä kunnossa, ettei pysty kunnolla liikkumaan. Nainen toki lähti heti kun sai itsensä kuntoon.
Kun on lapsia, on myös huolia niistä. Terveillä 20-40/50-vuotiailla lapsettomilla todennäköisesti on helpompi elämä, joten parisuhdekin voi hyvin. En missään tapauksessa ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia (päinvastoin monen kohdalla!), mutta parisuhteen laatu testataan aina niissä "alamäissä" eikä silloin kun elämä on helppoa. Tietysti lapsettomienkin parisuhteet voivat olla hyvällä pohjalla ja lapsellisten parisuhteet kariutua ekoihin vastoinkäymisiin. Lapsettomassa suhteessa todennäköisesti kestää vain kauemmin nähdä, miten toinen käyttäytyy kun vaaditaan vastuuta ja epämukavuuden sietoa.
Lisään vielä toisen esimerkin: Tuttavapariskunta eli vuosia hyvässä parisuhteessa, kunnes syntyi esikoinen, joka sairastui syöpään. Mies ei ottanut vastuuta, tuli ero.
Jos he olisivat eläneet lapsettomina, niin tuo parisuhde olisi voinut kestää vuosikymmeniä, jos mitään vastaavaa kriisiä ei olisi tullut. Mutta itsestäni tuo vaihtoehto tuntuisi jotenkin "valheelliselta". Siis omalla kohdallani valitsisin mieluummin vähän vaikeamman kuin helpon elämän, koska "alamäissä" oppii enemmän niin omasta kuin kumppaninkin luonteesta.
En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin suomalaisten intoa tehdä elämästään tarkoituksella vaikeampaa kuin se jo muutenkin on.
Oletko kysynyt omilta vanhemmiltasi, miksi halusivat vaikeuttaa elämäänsä?
Ei tuossa ole mitään järkeä. Ei syntymätöntä ihmistä haittaa oma syntymättömyytensä. Jokainen ihminen jättää tekemättä ihmisiä, jotka he erilaisia ratkaisuja tekemällä olisivat voineetkin tehdä. Mahtaa sinulla olla raskasta, mikäli empatisoit kaikkien tällaisten hypoteettisten ihmisten olemassaolemattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velan parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Ihmiset nauttivat enemmän asioista, joita ei tehdä pakolla.
No mites, jos parille tulee erimielisyyttä? Tarvitseeko ko tilanteessa ponnistella, vai pannaanko heti kantapäät vastakkain ja lähdetään eri suuntiin? Parisuhteessa kuitenkin joutuu ( myös vela-suhteessa ) tekemään kompromisseja. Jos ei tällaisia ristiriitoja tule pariskunnan välille missään vaiheessa, väittäisin että toinen on alisteisessa asemassa ts toinen vaientaa jotain itsessään.
No jos suhteessa, lapsellisessa tai lapsettomassa, ensimmäinen ratkaisu on lähteä litomaan, niin silloin siinä liitossa on paljon vikaa, joka ei liity mitenkään jälkeläisten olemassaoloon.
Mä ymmärrän perheellisiä. Lapset ovat niin iso osa teidän elämää ja tavallaan napa, jonka ympärillä elämänne pyörii, mutta yrittäkää ymmärtää että myös lapsettomat kokevat nämä tavanomaiset parisuhteen ongelmat. Poislukien tietysti ne jotka jo olemassaoleviin lapsiin liittyvät, mutta muutoin ne ongelmat ovat ihan samat.
Ne kaksi elämää on nivoutuneet yhteen jopa kymmenien vuosien ajan, siinä on rakentunut sitoutumista toiseen. Ihan ilman lapsiakin. Lapsettomat voivat olla aivan yhtä sitoutuneita siihen parisuhteeseen kuin lapsellisetkin.
Eikö perheissäkin ole tavallaan kaksi erillistä osiota? On vanhempien parisuhde erillään ja sitten on koko perheen suhde, jossa lapset näyttelevät isoa roolia. Mutta nämä ovat täysin erillään kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
Jotain tällaista tuli itsellenikin mieleen, esimerkkinä tuttavapariskunta: Melkein 15 v yhdessä, kunnes nainen sairastui. Mies jatkoi edelleen samaa elämää, eli harrastukset, matkustelu ym. sillä aikaa, kun toinen on siinä kunnossa, ettei pysty kunnolla liikkumaan. Nainen toki lähti heti kun sai itsensä kuntoon.
Kun on lapsia, on myös huolia niistä. Terveillä 20-40/50-vuotiailla lapsettomilla todennäköisesti on helpompi elämä, joten parisuhdekin voi hyvin. En missään tapauksessa ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia (päinvastoin monen kohdalla!), mutta parisuhteen laatu testataan aina niissä "alamäissä" eikä silloin kun elämä on helppoa. Tietysti lapsettomienkin parisuhteet voivat olla hyvällä pohjalla ja lapsellisten parisuhteet kariutua ekoihin vastoinkäymisiin. Lapsettomassa suhteessa todennäköisesti kestää vain kauemmin nähdä, miten toinen käyttäytyy kun vaaditaan vastuuta ja epämukavuuden sietoa.
Lisään vielä toisen esimerkin: Tuttavapariskunta eli vuosia hyvässä parisuhteessa, kunnes syntyi esikoinen, joka sairastui syöpään. Mies ei ottanut vastuuta, tuli ero.
Jos he olisivat eläneet lapsettomina, niin tuo parisuhde olisi voinut kestää vuosikymmeniä, jos mitään vastaavaa kriisiä ei olisi tullut. Mutta itsestäni tuo vaihtoehto tuntuisi jotenkin "valheelliselta". Siis omalla kohdallani valitsisin mieluummin vähän vaikeamman kuin helpon elämän, koska "alamäissä" oppii enemmän niin omasta kuin kumppaninkin luonteesta.
En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin suomalaisten intoa tehdä elämästään tarkoituksella vaikeampaa kuin se jo muutenkin on.
Samis. En tajua miksi kukaan haluaa itselleen vaikeaa elämää. En kerta kaikkiaan. Siksi ettei ole koskaan aidosti kokenut vaikeaa elämää?
Mä toivon kaikille mun ystäville, perheelle ja läheisille niin helppoa elämään mitä he vain voivat saada, toivon ettei ole yhtään kuoppaa siinä matkalla. Ei pientäkään.
Onhan se, että päättää perustaa perheen, hankkia lapsia jne. rohkeampaa kuin se, että ei hanki lapsia, koska ei halua tielleen vaikeuksia. Lapsista on suuri vastuu, mutta onhan heistä myös paljon iloa, mitä lapsettoman on varmaan vaikea kuvitella.
Ja äkkiä tämä ihmiskunta loppuisi, jos kaikki haluaisivat valita vain helpon ja nautinnollisen elämän. Näin isoäitinä omat lapset ja lastenlapset ovat olleet parasta elämässäni. Ikäiseni lapsettomat naiset ovat monta kertaa kertoneet minulle olevansa kateellisia minulle omasta perheestäni.
Oikeastaan se lapsien saanti on tavanomaisempaa kuin olla lapseton pariskunta. Lapselliset perheet eivät joudu perustelemaan valintojaan. Heitä ei syytetä pelkureiksi tai nautinnonhaluisiksi helppouden tavoittelijoiksi.
Jopa hieman loukkaavaa että olet lokeroinut lapsettomat ihmiset niin, että ainoastaan helppouden ja nautinnollisuuden vuoksi eivät uskalla hankkia lapsia. Olet hyvin väärässä.
Hieman avarakatseisuutta ja ymmärrystä myös toisten valintoja kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velan parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Ihmiset nauttivat enemmän asioista, joita ei tehdä pakolla.
No mites, jos parille tulee erimielisyyttä? Tarvitseeko ko tilanteessa ponnistella, vai pannaanko heti kantapäät vastakkain ja lähdetään eri suuntiin? Parisuhteessa kuitenkin joutuu ( myös vela-suhteessa ) tekemään kompromisseja. Jos ei tällaisia ristiriitoja tule pariskunnan välille missään vaiheessa, väittäisin että toinen on alisteisessa asemassa ts toinen vaientaa jotain itsessään.
No jos suhteessa, lapsellisessa tai lapsettomassa, ensimmäinen ratkaisu on lähteä litomaan, niin silloin siinä liitossa on paljon vikaa, joka ei liity mitenkään jälkeläisten olemassaoloon.
Mä ymmärrän perheellisiä. Lapset ovat niin iso osa teidän elämää ja tavallaan napa, jonka ympärillä elämänne pyörii, mutta yrittäkää ymmärtää että myös lapsettomat kokevat nämä tavanomaiset parisuhteen ongelmat. Poislukien tietysti ne jotka jo olemassaoleviin lapsiin liittyvät, mutta muutoin ne ongelmat ovat ihan samat.
Ne kaksi elämää on nivoutuneet yhteen jopa kymmenien vuosien ajan, siinä on rakentunut sitoutumista toiseen. Ihan ilman lapsiakin. Lapsettomat voivat olla aivan yhtä sitoutuneita siihen parisuhteeseen kuin lapsellisetkin.
Eikö perheissäkin ole tavallaan kaksi erillistä osiota? On vanhempien parisuhde erillään ja sitten on koko perheen suhde, jossa lapset näyttelevät isoa roolia. Mutta nämä ovat täysin erillään kuitenkin?
Mutta lapsiperheessä se vanhempien suhde muuttuu, se ei ole lapsista irrallaan oleva suhde. Kun lapset ovat pieniä, se kahdenkeskinen aika tietysti vähenee ja kummankin panosta tarvitaan arjen sujumisessa. Jokainen lapsi tuo kuitenkin uuden mausteen myös vanhempien parisuhteeseen. Ihmissuhde kuvio mutkistuu lasten syntymisen myötä, perheen sisällä on monta ihmissuhdetta ristiin rastiin.
Joudut jakamaan sen puolisosi lapsen kanssa ja jos olet kypsä aikuinen, myönnät häviösi. Asetut aikuisena ihmisenä puolisosi rinnalle, et ala kilpailla puolisostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän rahaa, jaksamista ja yhteistä aikaa sekä jaetut, usein hedonistiset arvot. Yhdessä ollaan, koska se on mukavaa, ei koska on jonkinlainen perheprojekti päällä.
ihanan romanttinen ja ruusuinen kuva lapsettomien parien elämästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
Jotain tällaista tuli itsellenikin mieleen, esimerkkinä tuttavapariskunta: Melkein 15 v yhdessä, kunnes nainen sairastui. Mies jatkoi edelleen samaa elämää, eli harrastukset, matkustelu ym. sillä aikaa, kun toinen on siinä kunnossa, ettei pysty kunnolla liikkumaan. Nainen toki lähti heti kun sai itsensä kuntoon.
Kun on lapsia, on myös huolia niistä. Terveillä 20-40/50-vuotiailla lapsettomilla todennäköisesti on helpompi elämä, joten parisuhdekin voi hyvin. En missään tapauksessa ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia (päinvastoin monen kohdalla!), mutta parisuhteen laatu testataan aina niissä "alamäissä" eikä silloin kun elämä on helppoa. Tietysti lapsettomienkin parisuhteet voivat olla hyvällä pohjalla ja lapsellisten parisuhteet kariutua ekoihin vastoinkäymisiin. Lapsettomassa suhteessa todennäköisesti kestää vain kauemmin nähdä, miten toinen käyttäytyy kun vaaditaan vastuuta ja epämukavuuden sietoa.
Lisään vielä toisen esimerkin: Tuttavapariskunta eli vuosia hyvässä parisuhteessa, kunnes syntyi esikoinen, joka sairastui syöpään. Mies ei ottanut vastuuta, tuli ero.
Jos he olisivat eläneet lapsettomina, niin tuo parisuhde olisi voinut kestää vuosikymmeniä, jos mitään vastaavaa kriisiä ei olisi tullut. Mutta itsestäni tuo vaihtoehto tuntuisi jotenkin "valheelliselta". Siis omalla kohdallani valitsisin mieluummin vähän vaikeamman kuin helpon elämän, koska "alamäissä" oppii enemmän niin omasta kuin kumppaninkin luonteesta.
En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin suomalaisten intoa tehdä elämästään tarkoituksella vaikeampaa kuin se jo muutenkin on.
Samis. En tajua miksi kukaan haluaa itselleen vaikeaa elämää. En kerta kaikkiaan. Siksi ettei ole koskaan aidosti kokenut vaikeaa elämää?
Mä toivon kaikille mun ystäville, perheelle ja läheisille niin helppoa elämään mitä he vain voivat saada, toivon ettei ole yhtään kuoppaa siinä matkalla. Ei pientäkään.
Onhan se, että päättää perustaa perheen, hankkia lapsia jne. rohkeampaa kuin se, että ei hanki lapsia, koska ei halua tielleen vaikeuksia. Lapsista on suuri vastuu, mutta onhan heistä myös paljon iloa, mitä lapsettoman on varmaan vaikea kuvitella.
Ja äkkiä tämä ihmiskunta loppuisi, jos kaikki haluaisivat valita vain helpon ja nautinnollisen elämän. Näin isoäitinä omat lapset ja lastenlapset ovat olleet parasta elämässäni. Ikäiseni lapsettomat naiset ovat monta kertaa kertoneet minulle olevansa kateellisia minulle omasta perheestäni.
Oikeastaan se lapsien saanti on tavanomaisempaa kuin olla lapseton pariskunta. Lapselliset perheet eivät joudu perustelemaan valintojaan. Heitä ei syytetä pelkureiksi tai nautinnonhaluisiksi helppouden tavoittelijoiksi.
Jopa hieman loukkaavaa että olet lokeroinut lapsettomat ihmiset niin, että ainoastaan helppouden ja nautinnollisuuden vuoksi eivät uskalla hankkia lapsia. Olet hyvin väärässä.
Hieman avarakatseisuutta ja ymmärrystä myös toisten valintoja kohtaan.
Ok, en patista ketään tekemään lapsia, jos ei sitä halua. Jokainen sen päättää omassa mielessään ja ymmärrän senkin valinnan. Sitä ihmettelen vain, kun näitä vela-aloituksia on säännöllisesti täällä vauva-lehden keskustelupalstalla? Miksi ne ovat täällä? Miksi velat haluavat markkinoida tätä päätöstään täällä?
Onhan koko ap aika provosoiva, mietitään sitä, että velojen parisuhteet ovat parempia? Voiko tuota edes arvioida, kun pariskunnat ovat täysin erilaisissa tilanteissa?
Helpompi on miettiä onko koirallisten velojen liitto onnellisempi koirattomien velojen liittoon verrattuna?
Kirjotin tekstini lähinnä vastauksena kommenttiin:
Samis. En tajua miksi kukaan haluaa itselleen vaikeaa elämää. En kerta kaikkiaan. Siksi ettei ole koskaan aidosti kokenut vaikeaa elämää?
Mietin , että tarkoittaako tuo puheenvuoro sitä, että sellaiset, jotka hankkivat lapsia, eivät ole aidosti kokeneet vaikeaa elämää. Olen tuosta asiasta nimittäin erimieltä, vaikeuksia on koettu, mutta silti haluttu hankkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
Jotain tällaista tuli itsellenikin mieleen, esimerkkinä tuttavapariskunta: Melkein 15 v yhdessä, kunnes nainen sairastui. Mies jatkoi edelleen samaa elämää, eli harrastukset, matkustelu ym. sillä aikaa, kun toinen on siinä kunnossa, ettei pysty kunnolla liikkumaan. Nainen toki lähti heti kun sai itsensä kuntoon.
Kun on lapsia, on myös huolia niistä. Terveillä 20-40/50-vuotiailla lapsettomilla todennäköisesti on helpompi elämä, joten parisuhdekin voi hyvin. En missään tapauksessa ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia (päinvastoin monen kohdalla!), mutta parisuhteen laatu testataan aina niissä "alamäissä" eikä silloin kun elämä on helppoa. Tietysti lapsettomienkin parisuhteet voivat olla hyvällä pohjalla ja lapsellisten parisuhteet kariutua ekoihin vastoinkäymisiin. Lapsettomassa suhteessa todennäköisesti kestää vain kauemmin nähdä, miten toinen käyttäytyy kun vaaditaan vastuuta ja epämukavuuden sietoa.
Lisään vielä toisen esimerkin: Tuttavapariskunta eli vuosia hyvässä parisuhteessa, kunnes syntyi esikoinen, joka sairastui syöpään. Mies ei ottanut vastuuta, tuli ero.
Jos he olisivat eläneet lapsettomina, niin tuo parisuhde olisi voinut kestää vuosikymmeniä, jos mitään vastaavaa kriisiä ei olisi tullut. Mutta itsestäni tuo vaihtoehto tuntuisi jotenkin "valheelliselta". Siis omalla kohdallani valitsisin mieluummin vähän vaikeamman kuin helpon elämän, koska "alamäissä" oppii enemmän niin omasta kuin kumppaninkin luonteesta.
En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin suomalaisten intoa tehdä elämästään tarkoituksella vaikeampaa kuin se jo muutenkin on.
Samis. En tajua miksi kukaan haluaa itselleen vaikeaa elämää. En kerta kaikkiaan. Siksi ettei ole koskaan aidosti kokenut vaikeaa elämää?
Mä toivon kaikille mun ystäville, perheelle ja läheisille niin helppoa elämään mitä he vain voivat saada, toivon ettei ole yhtään kuoppaa siinä matkalla. Ei pientäkään.
Onhan se, että päättää perustaa perheen, hankkia lapsia jne. rohkeampaa kuin se, että ei hanki lapsia, koska ei halua tielleen vaikeuksia. Lapsista on suuri vastuu, mutta onhan heistä myös paljon iloa, mitä lapsettoman on varmaan vaikea kuvitella.
Ja äkkiä tämä ihmiskunta loppuisi, jos kaikki haluaisivat valita vain helpon ja nautinnollisen elämän. Näin isoäitinä omat lapset ja lastenlapset ovat olleet parasta elämässäni. Ikäiseni lapsettomat naiset ovat monta kertaa kertoneet minulle olevansa kateellisia minulle omasta perheestäni.
Oikeastaan se lapsien saanti on tavanomaisempaa kuin olla lapseton pariskunta. Lapselliset perheet eivät joudu perustelemaan valintojaan. Heitä ei syytetä pelkureiksi tai nautinnonhaluisiksi helppouden tavoittelijoiksi.
Jopa hieman loukkaavaa että olet lokeroinut lapsettomat ihmiset niin, että ainoastaan helppouden ja nautinnollisuuden vuoksi eivät uskalla hankkia lapsia. Olet hyvin väärässä.
Hieman avarakatseisuutta ja ymmärrystä myös toisten valintoja kohtaan.
no mutta sitähän täällä velat jatkuvasti toitottaa, että miten helppoa se elämä on, miten ovat tyytyväisiä kun ei tarvitse hoitaa vanhemmuuden vastuuta ja velvollisuuksia, ja miten nautinnollista on, kun voi tehdä mitä huvittaa eikä tarvitse ottaa huomioon lapsia!
mikä siis on sinun mielestäsi se hienompi syy olla lapseton?
Vierailija kirjoitti:
Velan parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Ihmiset nauttivat enemmän asioista, joita ei tehdä pakolla.
no en minua ainakaan kukaan ole pakottanut lasteni isän kanssa naimisiin, eikä kukaan pakota jatkamaan yhdessä oloa. Ihan vapaaehtoisesti tässä olen ja nautin elämästäni. Lapsia on kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te olette kyllä useimmat aika pihalla lapsettomien pariskuntien elämästä ja parisuhteesta.
Ikävä rikkoa illuusio, mutta myös meillä on suhteessa alamäkiä ja ylämäkiä. On rankkoja tilanteita: läheisten menetyksiä, työpaikan menetyksiä, pettymyksiä, onnettomuuksia, pettämistä ja vaikka mitä kurjuutta.
Mä sanoisin että lapsettomilla on enemmän aikaa keskittyä siihen toiseen ja parisuhteeseen. Eikä ole vuosikausia kestävää väsymystä, mitä monet pienten lasten äidit valittavat. On aikaa toteuttaa ja kehittää itseään ja huolehtia omista ja toisen tarpeista. Toinen on aina sun saatavilla, eikä lasten.
Hitto, mä voin tänään päättää mitä mä haluan tehdä aamulla/huomenna tai olla tekemättä mitään, mä voin maata pyjamassa sängyssä koko päivän ja katsoa leffoja. Kyllä siitä valinnanvapaudesta ja keveästä tunteesta ettei ole vastuussa mistään tai kenestäkään, kumpuaa pieni onnellisuudentunne.
omien lasten kehityksen ja kasvun seuraamisesta puolestaan kumpuaa suuri onnellisuuden tunne. Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
Jotain tällaista tuli itsellenikin mieleen, esimerkkinä tuttavapariskunta: Melkein 15 v yhdessä, kunnes nainen sairastui. Mies jatkoi edelleen samaa elämää, eli harrastukset, matkustelu ym. sillä aikaa, kun toinen on siinä kunnossa, ettei pysty kunnolla liikkumaan. Nainen toki lähti heti kun sai itsensä kuntoon.
Kun on lapsia, on myös huolia niistä. Terveillä 20-40/50-vuotiailla lapsettomilla todennäköisesti on helpompi elämä, joten parisuhdekin voi hyvin. En missään tapauksessa ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia (päinvastoin monen kohdalla!), mutta parisuhteen laatu testataan aina niissä "alamäissä" eikä silloin kun elämä on helppoa. Tietysti lapsettomienkin parisuhteet voivat olla hyvällä pohjalla ja lapsellisten parisuhteet kariutua ekoihin vastoinkäymisiin. Lapsettomassa suhteessa todennäköisesti kestää vain kauemmin nähdä, miten toinen käyttäytyy kun vaaditaan vastuuta ja epämukavuuden sietoa.
Lisään vielä toisen esimerkin: Tuttavapariskunta eli vuosia hyvässä parisuhteessa, kunnes syntyi esikoinen, joka sairastui syöpään. Mies ei ottanut vastuuta, tuli ero.
Jos he olisivat eläneet lapsettomina, niin tuo parisuhde olisi voinut kestää vuosikymmeniä, jos mitään vastaavaa kriisiä ei olisi tullut. Mutta itsestäni tuo vaihtoehto tuntuisi jotenkin "valheelliselta". Siis omalla kohdallani valitsisin mieluummin vähän vaikeamman kuin helpon elämän, koska "alamäissä" oppii enemmän niin omasta kuin kumppaninkin luonteesta.
En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin suomalaisten intoa tehdä elämästään tarkoituksella vaikeampaa kuin se jo muutenkin on.
Oletko kysynyt omilta vanhemmiltasi, miksi halusivat vaikeuttaa elämäänsä?
Ei tuossa ole mitään järkeä. Ei syntymätöntä ihmistä haittaa oma syntymättömyytensä. Jokainen ihminen jättää tekemättä ihmisiä, jotka he erilaisia ratkaisuja tekemällä olisivat voineetkin tehdä. Mahtaa sinulla olla raskasta, mikäli empatisoit kaikkien tällaisten hypoteettisten ihmisten olemassaolemattomuutta.
Missä jiin olen väittänyt?
Ihan kuin perheelliset eivät Suomessa eroaisi. Itse olen lapseton parisuhteessa ja juuri yksi syy tähän on juuri se, että lamavuosien lapsena lähes kaikki ystäväni ovat olleet eroperheiden lapsia ja kärsineet siitä. Lisäksi monet ystäväni ovat avioituneet, saaneet lapsia ja eronneet. Näin ollen en ole koskaan pitänyt avioitumista tai lasten saantia sitoutumisen mittarina. Ei lapsettomuus tarkoita sitoutumattomuutta parisuhteeseen, vaan joskus se voi olla päinvastoin. Ei meidänkään elämä helppoa ole aina ollut, sillä elämään kuuluu suruja ja iloja näkn lapsettomanakin. Olemme aina tukeneet toisiamme ja näin jatkamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette kyllä useimmat aika pihalla lapsettomien pariskuntien elämästä ja parisuhteesta.
Ikävä rikkoa illuusio, mutta myös meillä on suhteessa alamäkiä ja ylämäkiä. On rankkoja tilanteita: läheisten menetyksiä, työpaikan menetyksiä, pettymyksiä, onnettomuuksia, pettämistä ja vaikka mitä kurjuutta.
Mä sanoisin että lapsettomilla on enemmän aikaa keskittyä siihen toiseen ja parisuhteeseen. Eikä ole vuosikausia kestävää väsymystä, mitä monet pienten lasten äidit valittavat. On aikaa toteuttaa ja kehittää itseään ja huolehtia omista ja toisen tarpeista. Toinen on aina sun saatavilla, eikä lasten.
Hitto, mä voin tänään päättää mitä mä haluan tehdä aamulla/huomenna tai olla tekemättä mitään, mä voin maata pyjamassa sängyssä koko päivän ja katsoa leffoja. Kyllä siitä valinnanvapaudesta ja keveästä tunteesta ettei ole vastuussa mistään tai kenestäkään, kumpuaa pieni onnellisuudentunne.
Niin. Velojen elämäntarkoitus on oma nautinto.
Eli mielestäsi elämästä nauttiminen ei ole sallittua? Sen sijaan elämän tarkoitus on unohtaa itsenstä ja kasvattaa muutama räkäinen ja huutava kakara yhteiskunnan kansalaisiksi?
No, onneksi tästäkin maasta löytyy tarpeeksi hulluja tuohon hommaan että me velat saadaan jatkaa elämästä nauttimista :D
Kysytkin vielä ap. Olisko veloilla parisuhdeaikaa ja aikaa aikuisten kesken, kivoja lomamatkoja, kuin paita ja peppu. Ei ketään änkeemässä väliinne, paitsi joku desperato yh haaveissaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko noin?
Kumminkin eroon päätyneistä avioliitoista yli 40 prosenttia oli lapsettomia vuonna 2014.
http://www.mtv.fi/uutiset/ekstra/artikkelib/tuhannet-avioparit-eroavat-…
Mutta muuten parisuhteista on vapaaehtoisesti lapsettomia kahdeksan prosenttia.
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/?x27…
Eikös tuosta voi silloin päätellä (vaikka mukana olisi siis tahattomastikin lapsettomat), että lapsettomat pariskunnat eroavat paljon herkemmin. Miten tämä ap mielestäsi korreloi väitteesi kanssa....?
Tuossa linkissäsi siihen 40% lapsettomiin avioliittoihin kuuluvat ainakin parikymppisinä solmitut avioliitot jotka päättyvät ennen ensimmäistä lasta, avioliitot, joissa toisella tai molemmilla on lapsia edellisistä suhteista ja liitot joissa yhteiset lapset on tehty ennen avioliittoa, siis niiden lisäksi jotka eivät voi saada tai halua lapsia. Minusta noita kaikkia ryhmiä ei voi käsitellä kovinkaan mielekkäästi yhtenäisenä "herkemmin eroavien lapsettomien" ryhmänä.
Häntäheikki on häntäheikki, oli lapsia tai ei. Jotkut ihmiset ovat alttiimpia pettämään kuin toiset, elämäntilanteesta huolimatta.