Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomilla on niin paljon paremmat parisuhteet?
16.12.2016 |
Olen huomannut, että vapaaehtoisesti lapsettomien parisuhteista puuttuu monia sellaisia negatiivisia piirteitä, jotka vaivaavat vanhempien parisuhteita. Mistä tämä johtuu? Onko DINK-elämä vähemmän stressaavaa? Yhdistääkö vapaaehtoinen lapsettomuus niin paljon, että kumppania haluaa vaalia?
Kommentit (67)
käyttäjä-313 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko noin?
Kumminkin eroon päätyneistä avioliitoista yli 40 prosenttia oli lapsettomia vuonna 2014.
http://www.mtv.fi/uutiset/ekstra/artikkelib/tuhannet-avioparit-eroavat-…
Mutta muuten parisuhteista on vapaaehtoisesti lapsettomia kahdeksan prosenttia.
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/?x27…
Eikös tuosta voi silloin päätellä (vaikka mukana olisi siis tahattomastikin lapsettomat), että lapsettomat pariskunnat eroavat paljon herkemmin. Miten tämä ap mielestäsi korreloi väitteesi kanssa....?
Tuossa linkissäsi siihen 40% lapsettomiin avioliittoihin kuuluvat ainakin parikymppisinä solmitut avioliitot jotka päättyvät ennen ensimmäistä lasta, avioliitot, joissa toisella tai molemmilla on lapsia edellisistä suhteista ja liitot joissa yhteiset lapset on tehty ennen avioliittoa, siis niiden lisäksi jotka eivät voi saada tai halua lapsia. Minusta noita kaikkia ryhmiä ei voi käsitellä kovinkaan mielekkäästi yhtenäisenä "herkemmin eroavien lapsettomien" ryhmänä.
Noissa toisissa ja kolmansissa avioliitoissa (onneksi) lapsia syntyy vähemmän ja niissä toisaalta eroprosentti on huikea. Lisäksi on hyvin ymmärrettävää jos liitto kaatuu tahattomaan lapsettomuuteen. Tilastoissa vapaaehtoinen lapsettomuus näkyy huonosti. Täälläkin usein puhutaan vanhoista katkerista lapsettomista tietämättä, onko valinta ollut vapaaehtoinen vai ei. Syitä jäädä ilman haluaan lapsettomaksi ovat muutkin kuin lisääntymisterveyteen liittyvät. Kumppani ei esim. halua tai ole sopiva vanhemmaksi. Tällöin on ihan normaalia erota ja perustaa perhe toisen kanssa. Nämäkin on siinä erotilastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
Jotain tällaista tuli itsellenikin mieleen, esimerkkinä tuttavapariskunta: Melkein 15 v yhdessä, kunnes nainen sairastui. Mies jatkoi edelleen samaa elämää, eli harrastukset, matkustelu ym. sillä aikaa, kun toinen on siinä kunnossa, ettei pysty kunnolla liikkumaan. Nainen toki lähti heti kun sai itsensä kuntoon.
Kun on lapsia, on myös huolia niistä. Terveillä 20-40/50-vuotiailla lapsettomilla todennäköisesti on helpompi elämä, joten parisuhdekin voi hyvin. En missään tapauksessa ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia (päinvastoin monen kohdalla!), mutta parisuhteen laatu testataan aina niissä "alamäissä" eikä silloin kun elämä on helppoa. Tietysti lapsettomienkin parisuhteet voivat olla hyvällä pohjalla ja lapsellisten parisuhteet kariutua ekoihin vastoinkäymisiin. Lapsettomassa suhteessa todennäköisesti kestää vain kauemmin nähdä, miten toinen käyttäytyy kun vaaditaan vastuuta ja epämukavuuden sietoa.
Lisään vielä toisen esimerkin: Tuttavapariskunta eli vuosia hyvässä parisuhteessa, kunnes syntyi esikoinen, joka sairastui syöpään. Mies ei ottanut vastuuta, tuli ero.
Jos he olisivat eläneet lapsettomina, niin tuo parisuhde olisi voinut kestää vuosikymmeniä, jos mitään vastaavaa kriisiä ei olisi tullut. Mutta itsestäni tuo vaihtoehto tuntuisi jotenkin "valheelliselta". Siis omalla kohdallani valitsisin mieluummin vähän vaikeamman kuin helpon elämän, koska "alamäissä" oppii enemmän niin omasta kuin kumppaninkin luonteesta.
Suurin osa ei tunnu tajuavan tätä? Kyse ei ole siitä, että tahallaan pitäisi tehdä elämästään vaikeampaa vaan siitä, että elämässä joka tapauksessa tulee eteen vaikeuksia. Kukaan ei voi valita esim, että en sairastu syöpään tai puolisoni ei halvaannu onnettomuudessa.
Lapsellisessa suhteessa vaikeuksia tulee aiemmin eteen, jolloin sellaiset puolisot, jotka tosi paikan tullen ovat vastuuttomia luusereita, menevät vaihtoon. Helpossa ja lapsettomassa suhteessa voidaan periaattessa elää vuosikymmeniä onnellista elämää kun ei tarvitse joustaa omista menoista vatsatautien ja korvatulehdusten takia.
Tietysti lapseton parisuhde voi olla aidosti onnellinen ja puoliso voi pysyä rinnalla myös vastoinkäymisissä, mutta ihmisen luonne selviää lopulta vasta tositilanteissa eikä puheissa ja lupauksissa. Kukaan ei halua onnellisen 20-30-vuotisen suhteen päätteksi saada tietää, että jaahas, kumppaniani kiinnostaa edelleen hauska elämä ja pitkät yöunet enemmän kuin huolehtia syöpähoitojen takia oksentelevasta puolisosta.
Teoria:
Miehet ovat aina lapsenhankinnassa altavastaajia. Mies on todella harvoin parisuhteessa se, joka lapsen oikeasti haluaa ja hankinnasta päättää. Nainen on se, joka päättää hankitaanko lapsi ja koska se hankitaan ja latelee sitten ehdot perheessä lapsen etuun vedoten ainakin seuraavat 18 vuotta. Sen vuoksi vela-pariskunnat ovat onnellisempia, kun lapset eivät tuota vaikeuksia perusarkeen raha-asioissa ja kotitöissä. Velat ovat vapaita ja valinta heidän oma. Lapsiperheissä kumppanit ovat epätasavertaisia ja aina enemmän mennään toisen ehdoilla ja enemmän kompromisseja.
T. Vela nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä niin kauan kuin huvittaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomat näkevät elämän sellaisena, että elämän tarkoitus on nauttia itse ja kehittää itse itseään.
Eivät he ole parisuhteessa enää silloin, kun toinen tarvitsee jotain tai toinen sairastuu. He eivät jää parisuhteeseen siksi aikaa, kun on kriisi ja vaikeaa, vaan he eroavat.
Jotain tällaista tuli itsellenikin mieleen, esimerkkinä tuttavapariskunta: Melkein 15 v yhdessä, kunnes nainen sairastui. Mies jatkoi edelleen samaa elämää, eli harrastukset, matkustelu ym. sillä aikaa, kun toinen on siinä kunnossa, ettei pysty kunnolla liikkumaan. Nainen toki lähti heti kun sai itsensä kuntoon.
Kun on lapsia, on myös huolia niistä. Terveillä 20-40/50-vuotiailla lapsettomilla todennäköisesti on helpompi elämä, joten parisuhdekin voi hyvin. En missään tapauksessa ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia (päinvastoin monen kohdalla!), mutta parisuhteen laatu testataan aina niissä "alamäissä" eikä silloin kun elämä on helppoa. Tietysti lapsettomienkin parisuhteet voivat olla hyvällä pohjalla ja lapsellisten parisuhteet kariutua ekoihin vastoinkäymisiin. Lapsettomassa suhteessa todennäköisesti kestää vain kauemmin nähdä, miten toinen käyttäytyy kun vaaditaan vastuuta ja epämukavuuden sietoa.
Lisään vielä toisen esimerkin: Tuttavapariskunta eli vuosia hyvässä parisuhteessa, kunnes syntyi esikoinen, joka sairastui syöpään. Mies ei ottanut vastuuta, tuli ero.
Jos he olisivat eläneet lapsettomina, niin tuo parisuhde olisi voinut kestää vuosikymmeniä, jos mitään vastaavaa kriisiä ei olisi tullut. Mutta itsestäni tuo vaihtoehto tuntuisi jotenkin "valheelliselta". Siis omalla kohdallani valitsisin mieluummin vähän vaikeamman kuin helpon elämän, koska "alamäissä" oppii enemmän niin omasta kuin kumppaninkin luonteesta.
En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin suomalaisten intoa tehdä elämästään tarkoituksella vaikeampaa kuin se jo muutenkin on.
Samis. En tajua miksi kukaan haluaa itselleen vaikeaa elämää. En kerta kaikkiaan. Siksi ettei ole koskaan aidosti kokenut vaikeaa elämää?
Mä toivon kaikille mun ystäville, perheelle ja läheisille niin helppoa elämään mitä he vain voivat saada, toivon ettei ole yhtään kuoppaa siinä matkalla. Ei pientäkään.
Onhan se, että päättää perustaa perheen, hankkia lapsia jne. rohkeampaa kuin se, että ei hanki lapsia, koska ei halua tielleen vaikeuksia. Lapsista on suuri vastuu, mutta onhan heistä myös paljon iloa, mitä lapsettoman on varmaan vaikea kuvitella.
Ja äkkiä tämä ihmiskunta loppuisi, jos kaikki haluaisivat valita vain helpon ja nautinnollisen elämän. Näin isoäitinä omat lapset ja lastenlapset ovat olleet parasta elämässäni. Ikäiseni lapsettomat naiset ovat monta kertaa kertoneet minulle olevansa kateellisia minulle omasta perheestäni.
Oikeastaan se lapsien saanti on tavanomaisempaa kuin olla lapseton pariskunta. Lapselliset perheet eivät joudu perustelemaan valintojaan. Heitä ei syytetä pelkureiksi tai nautinnonhaluisiksi helppouden tavoittelijoiksi.
Jopa hieman loukkaavaa että olet lokeroinut lapsettomat ihmiset niin, että ainoastaan helppouden ja nautinnollisuuden vuoksi eivät uskalla hankkia lapsia. Olet hyvin väärässä.
Hieman avarakatseisuutta ja ymmärrystä myös toisten valintoja kohtaan.
no mutta sitähän täällä velat jatkuvasti toitottaa, että miten helppoa se elämä on, miten ovat tyytyväisiä kun ei tarvitse hoitaa vanhemmuuden vastuuta ja velvollisuuksia, ja miten nautinnollista on, kun voi tehdä mitä huvittaa eikä tarvitse ottaa huomioon lapsia!
mikä siis on sinun mielestäsi se hienompi syy olla lapseton?
voisiko joku lapseton vastata tähän?
Vierailija kirjoitti:
Jaa no, miehen siskon mies petti miehen siskoa useasti vaikkei lapsia ollutkaan. Ero tuli ja uusi mies pettää myös muutaman vuoden jälkeen. Miehen sisko ei tiedä tästä, vielä. Kyseessä keski-ikäinen pariskunta. Että niin hyvät ja onnelliset suhteet niillä lapsettomilla.
Yksittäistapauksesta yleistäminen koko populaatioon on tunnetusti erittäin pätevä tieteellinen metodi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, eli olemassa on vain veloja ja vanhempia? Tahattomasti lapsettomia ja toistaiseksi lapsettomia ei ole, vai kuuluvatko he jompaan kumpaan näistä aapeen lokeroista?
En ymmärrä, mitä pahaa on "herkästi eroamisessa". Ainakin silloin kun kuviossa ei ole lapsia.
Olen varmasti monella kriteerillä huonossa suhteessa. 16 vuotta yhdessä, molemmilla on edelleen omat rahat, ei puhettakaan naimisiinmenosta, vietämme runsaasti vapaa-aikaa yksinämme ja osittain lomailemmekin eri aikaan. Suhteemme määrittelisi ehkä parhaiten se, että olemme tosi paljon seksiä harrastavia parhaita kavereita. Tämä on meidän toiveidemme mukaista elämää, ei sitä mitä joku toinen lapseton tai lapsellinen suhteeltaan haluaa.
Emme ole vuosien kuluessa säästyneet terveys- ja työhuolilta tai läheisten vakavien sairauksien ja kuolemantapausten suruilta, mutta elämästä tietysti puuttuu monet suuret stressinaiheet.