Lue keskustelun säännöt.
Teini uhkaa että mikäli ei saa haluamaansa älypuhelinta lahjaksi niin aikoo sulkeutua koko aatoksi huoneeseensa
12.12.2016 |
Sukulaisia tulee kylään pitkänkin matkan päästä ja sellaisia joita harvemmin näemme joten olisi aika ikävää jos tyttö mököttää huoneessaan. Kyllä meillä periaatteessa rahaa siihen olisi (maksaa n.750€) mutta hänellä on hyvä ja toimiva puhelin. Ja runsaasti muita lahjoja.
Mitä tässä nyt voi tehdä? On todella itsepäinen tapaus ja tiedän että toteuttaa uhkauksensa kun on niin sanonut.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä periaatteessa rahaa siihen olisi (maksaa n.750€) mutta hänellä on hyvä ja toimiva puhelin.
750 euroa? En ikimaailmassa edes harkitsisi ostavani tuon hintaista puhelinta, en itelle enkä varsinkaan teinille.
Ei, en ole mikään pers'aukinen. Silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä nostaisin oven saranoiltaan veks ja antaisin jurottaa rauhassa, mut mua ei kiristä kukaan, ei koskaan.
Saattaisin jopa kutsua vieraat teinin huoneeseen ja kahvitella siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppi 14:lle. Jos lapsi on hemmoteltu kakara, jolle ei ole koskaan sanottu ei, niin eihän sen sanominen enää tuossa vaiheessa kauheasti auta asiaa. Sota on syttynyt, ja siinähän sitten menee loma tapellessa. On kumminkin ehkä syytä viimeistään nyt opettaa lapselle, että koko maailma ei ole olemassa vain hänen palvelemisekseen.
Mutta jos lapsi ei yleensä ole tuollainen pääkkä; jos lapsella on hyvät perustelut toiveelleen ja hän on sitä kauan toivonut ja valmis tekemään töitä sen eteen vähän itsekin, niin ehkä antaisin periksi.
Eli kyselkää nyt vähän taustoja ja neuvotelkaa. Totta kai voitte ottaa kova-kovaa vastaan linjan, mutta en oikein tykkää nöyryyttämisestä enkä usko, että lapsen jyrääminen enää tuossa iässä kauheasti tuottaa mitään hyvää. Yleensä teinit ovat jo aika järkeviä, ja ymmärtävät perustelut, mm. että lahjat on jo hankittu, ja hänen toiveensa on kallis.
Toisaalta: lahjat pyritään noin pääsääntöisesti ostamaan lahjan saajan toiveiden täyttämiseksi ja ilahduttamiseksi. Eikä antajan. Olisikos tuosta kannattanut siis kysyä jo aiemmin lapselta ja etsiä sopua silloin, hmmmm?
Sori vaan, mutta minä olen lahjan antaja, joten annan sellaisen lahjan, josta itse pidän ja joka on omien arvojeni mukainen ja jonka myös toivon ilahduttavan saajaa. En osta yhtään mitään kenellekään, jos en itse halua sitä antaa. Ja eihän joulu muutenkaan ole mikään saamisautomaatti, tai ilmeisesti joillekin se on.
eli "joko tykkäät lahjasta tai itket ja tykkäät!"
Sulla on nyt kyllä aika lailla lahjan antamisen funktio hakusessa. Kyllä lahja pyritään antamaan lahjan saajan tarpeiden, maun ja toiveiden mukaan. Tietenkin niissä rajoissa, mitä antaja kykenee. Enkä sanonut, että nyt pitäisi pompata ostamaan kallis kännykkä, jos teini yhtäkkiä esim. on muuttanut mieltään. Joten kommenttisi saamisautomaatista on yksinkertaisesti nolo.
Mutta että alunperin olisi pitänyt antaa lapsen itsensä toivoa, budjetin rajoissa. Eikä ostella mitä sattuu ja vasta tässä vaiheessa herätä huomaamaan, että joo, ois sillä ollut omakin toive asian suhteen.
Sori, mutta mun lahjoista on yleensä tykätty kovastikin ja pyrin aina ostamaan hyvän lahjan. Mutta jos vaikka mielestäni joku viinipullo ei ole lahja, jonka itse haluan antaa, en anna, vaikka saaja saattaisi sellaista toivoakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppi 14:lle. Jos lapsi on hemmoteltu kakara, jolle ei ole koskaan sanottu ei, niin eihän sen sanominen enää tuossa vaiheessa kauheasti auta asiaa. Sota on syttynyt, ja siinähän sitten menee loma tapellessa. On kumminkin ehkä syytä viimeistään nyt opettaa lapselle, että koko maailma ei ole olemassa vain hänen palvelemisekseen.
Mutta jos lapsi ei yleensä ole tuollainen pääkkä; jos lapsella on hyvät perustelut toiveelleen ja hän on sitä kauan toivonut ja valmis tekemään töitä sen eteen vähän itsekin, niin ehkä antaisin periksi.
Eli kyselkää nyt vähän taustoja ja neuvotelkaa. Totta kai voitte ottaa kova-kovaa vastaan linjan, mutta en oikein tykkää nöyryyttämisestä enkä usko, että lapsen jyrääminen enää tuossa iässä kauheasti tuottaa mitään hyvää. Yleensä teinit ovat jo aika järkeviä, ja ymmärtävät perustelut, mm. että lahjat on jo hankittu, ja hänen toiveensa on kallis.
Toisaalta: lahjat pyritään noin pääsääntöisesti ostamaan lahjan saajan toiveiden täyttämiseksi ja ilahduttamiseksi. Eikä antajan. Olisikos tuosta kannattanut siis kysyä jo aiemmin lapselta ja etsiä sopua silloin, hmmmm?
Ei tuossa ole mitään nöyryyttämistä ja jyräämisestä, teini itse aikoo vapaaehtoisesti itsensä nolata. Jos olisi minun, saisi lukittautua huoneeseensa mutta mitään järkyttävän hintaista puhelinta ei silti tulisi. Joulussa on niin paljon muutakin kuin "minä minä ja mun kalliit vaatimukset", jos kaiken muun kivan haluaa missata oikuttelulla, tehköön sen.
Nöyryyttämistä on, jos lapsen kanssa ei keskustella ja neuvotella lahjoista, vaan ollaan liikkeellä tuollaisella "minä ostin, mitä huvitti, ja sinun tehtäväsi on olla nöyrä ja kiitollinen, ja jos et osaa olla, niin jäät ilman lahjoja". Kyllä jokaisella perheessä on oikeus esittää toiveita, koska heillehän niitä lahjoja annetaan, ei lahjoja itselle osteta. Minullakin on oikeus pyytää jotakin, miehellä on, lapsilla on. Toki budjetin puitteissa ja yhdessä sovituin säännöin.
Esimerkiksi meillä on teiniemme kanssa sovittu, että ostetaan vähän lahjoja (yksi kallis, pari huokeaa), että jää rahaa sitten joulualessa ostaa vaatteita ja käydä lomalla jossakin, mm. leffassa. Ja näissä säännöissä toki pysytään myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppi 14:lle. Jos lapsi on hemmoteltu kakara, jolle ei ole koskaan sanottu ei, niin eihän sen sanominen enää tuossa vaiheessa kauheasti auta asiaa. Sota on syttynyt, ja siinähän sitten menee loma tapellessa. On kumminkin ehkä syytä viimeistään nyt opettaa lapselle, että koko maailma ei ole olemassa vain hänen palvelemisekseen.
Mutta jos lapsi ei yleensä ole tuollainen pääkkä; jos lapsella on hyvät perustelut toiveelleen ja hän on sitä kauan toivonut ja valmis tekemään töitä sen eteen vähän itsekin, niin ehkä antaisin periksi.
Eli kyselkää nyt vähän taustoja ja neuvotelkaa. Totta kai voitte ottaa kova-kovaa vastaan linjan, mutta en oikein tykkää nöyryyttämisestä enkä usko, että lapsen jyrääminen enää tuossa iässä kauheasti tuottaa mitään hyvää. Yleensä teinit ovat jo aika järkeviä, ja ymmärtävät perustelut, mm. että lahjat on jo hankittu, ja hänen toiveensa on kallis.
Toisaalta: lahjat pyritään noin pääsääntöisesti ostamaan lahjan saajan toiveiden täyttämiseksi ja ilahduttamiseksi. Eikä antajan. Olisikos tuosta kannattanut siis kysyä jo aiemmin lapselta ja etsiä sopua silloin, hmmmm?
Sori vaan, mutta minä olen lahjan antaja, joten annan sellaisen lahjan, josta itse pidän ja joka on omien arvojeni mukainen ja jonka myös toivon ilahduttavan saajaa. En osta yhtään mitään kenellekään, jos en itse halua sitä antaa. Ja eihän joulu muutenkaan ole mikään saamisautomaatti, tai ilmeisesti joillekin se on.
eli "joko tykkäät lahjasta tai itket ja tykkäät!"
Sulla on nyt kyllä aika lailla lahjan antamisen funktio hakusessa. Kyllä lahja pyritään antamaan lahjan saajan tarpeiden, maun ja toiveiden mukaan. Tietenkin niissä rajoissa, mitä antaja kykenee. Enkä sanonut, että nyt pitäisi pompata ostamaan kallis kännykkä, jos teini yhtäkkiä esim. on muuttanut mieltään. Joten kommenttisi saamisautomaatista on yksinkertaisesti nolo.
Mutta että alunperin olisi pitänyt antaa lapsen itsensä toivoa, budjetin rajoissa. Eikä ostella mitä sattuu ja vasta tässä vaiheessa herätä huomaamaan, että joo, ois sillä ollut omakin toive asian suhteen.
Sori, mutta mun lahjoista on yleensä tykätty kovastikin ja pyrin aina ostamaan hyvän lahjan. Mutta jos vaikka mielestäni joku viinipullo ei ole lahja, jonka itse haluan antaa, en anna, vaikka saaja saattaisi sellaista toivoakin.
No ei mulla tuon kanssa ole mitään ristiriitaa, miksi edes aloit vänkätä vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppi 14:lle. Jos lapsi on hemmoteltu kakara, jolle ei ole koskaan sanottu ei, niin eihän sen sanominen enää tuossa vaiheessa kauheasti auta asiaa. Sota on syttynyt, ja siinähän sitten menee loma tapellessa. On kumminkin ehkä syytä viimeistään nyt opettaa lapselle, että koko maailma ei ole olemassa vain hänen palvelemisekseen.
Mutta jos lapsi ei yleensä ole tuollainen pääkkä; jos lapsella on hyvät perustelut toiveelleen ja hän on sitä kauan toivonut ja valmis tekemään töitä sen eteen vähän itsekin, niin ehkä antaisin periksi.
Eli kyselkää nyt vähän taustoja ja neuvotelkaa. Totta kai voitte ottaa kova-kovaa vastaan linjan, mutta en oikein tykkää nöyryyttämisestä enkä usko, että lapsen jyrääminen enää tuossa iässä kauheasti tuottaa mitään hyvää. Yleensä teinit ovat jo aika järkeviä, ja ymmärtävät perustelut, mm. että lahjat on jo hankittu, ja hänen toiveensa on kallis.
Toisaalta: lahjat pyritään noin pääsääntöisesti ostamaan lahjan saajan toiveiden täyttämiseksi ja ilahduttamiseksi. Eikä antajan. Olisikos tuosta kannattanut siis kysyä jo aiemmin lapselta ja etsiä sopua silloin, hmmmm?
Sori vaan, mutta minä olen lahjan antaja, joten annan sellaisen lahjan, josta itse pidän ja joka on omien arvojeni mukainen ja jonka myös toivon ilahduttavan saajaa. En osta yhtään mitään kenellekään, jos en itse halua sitä antaa. Ja eihän joulu muutenkaan ole mikään saamisautomaatti, tai ilmeisesti joillekin se on.
eli "joko tykkäät lahjasta tai itket ja tykkäät!"
Sulla on nyt kyllä aika lailla lahjan antamisen funktio hakusessa. Kyllä lahja pyritään antamaan lahjan saajan tarpeiden, maun ja toiveiden mukaan. Tietenkin niissä rajoissa, mitä antaja kykenee. Enkä sanonut, että nyt pitäisi pompata ostamaan kallis kännykkä, jos teini yhtäkkiä esim. on muuttanut mieltään. Joten kommenttisi saamisautomaatista on yksinkertaisesti nolo.
Mutta että alunperin olisi pitänyt antaa lapsen itsensä toivoa, budjetin rajoissa. Eikä ostella mitä sattuu ja vasta tässä vaiheessa herätä huomaamaan, että joo, ois sillä ollut omakin toive asian suhteen.
Sori, mutta mun lahjoista on yleensä tykätty kovastikin ja pyrin aina ostamaan hyvän lahjan. Mutta jos vaikka mielestäni joku viinipullo ei ole lahja, jonka itse haluan antaa, en anna, vaikka saaja saattaisi sellaista toivoakin.
No ei mulla tuon kanssa ole mitään ristiriitaa, miksi edes aloit vänkätä vastaan?
Varmasti ollaan samalla linjalla. Ristiriita on vaan siinä, että tuo kännykkätoive ei ole ap:n budjetin rajoissa, joten se ei olisi auttanut, vaikka olisi toivottu ajoissa.
Lisäksi oman filosofiani mukaan kännykkä on tietyn ikäiselle perustarvike, joten sen saaminen lahjaksi on pois saajalta. Ainoastaan siinä tapauksessa, että todella saa paremman kännyn kuin mitä olisi muussa tapauksessa saanut, on perusteltua antaa sen syödä pois lahjabudjettia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppi 14:lle. Jos lapsi on hemmoteltu kakara, jolle ei ole koskaan sanottu ei, niin eihän sen sanominen enää tuossa vaiheessa kauheasti auta asiaa. Sota on syttynyt, ja siinähän sitten menee loma tapellessa. On kumminkin ehkä syytä viimeistään nyt opettaa lapselle, että koko maailma ei ole olemassa vain hänen palvelemisekseen.
Mutta jos lapsi ei yleensä ole tuollainen pääkkä; jos lapsella on hyvät perustelut toiveelleen ja hän on sitä kauan toivonut ja valmis tekemään töitä sen eteen vähän itsekin, niin ehkä antaisin periksi.
Eli kyselkää nyt vähän taustoja ja neuvotelkaa. Totta kai voitte ottaa kova-kovaa vastaan linjan, mutta en oikein tykkää nöyryyttämisestä enkä usko, että lapsen jyrääminen enää tuossa iässä kauheasti tuottaa mitään hyvää. Yleensä teinit ovat jo aika järkeviä, ja ymmärtävät perustelut, mm. että lahjat on jo hankittu, ja hänen toiveensa on kallis.
Toisaalta: lahjat pyritään noin pääsääntöisesti ostamaan lahjan saajan toiveiden täyttämiseksi ja ilahduttamiseksi. Eikä antajan. Olisikos tuosta kannattanut siis kysyä jo aiemmin lapselta ja etsiä sopua silloin, hmmmm?
Ei tuossa ole mitään nöyryyttämistä ja jyräämisestä, teini itse aikoo vapaaehtoisesti itsensä nolata. Jos olisi minun, saisi lukittautua huoneeseensa mutta mitään järkyttävän hintaista puhelinta ei silti tulisi. Joulussa on niin paljon muutakin kuin "minä minä ja mun kalliit vaatimukset", jos kaiken muun kivan haluaa missata oikuttelulla, tehköön sen.
Nöyryyttämistä on, jos lapsen kanssa ei keskustella ja neuvotella lahjoista, vaan ollaan liikkeellä tuollaisella "minä ostin, mitä huvitti, ja sinun tehtäväsi on olla nöyrä ja kiitollinen, ja jos et osaa olla, niin jäät ilman lahjoja". Kyllä jokaisella perheessä on oikeus esittää toiveita, koska heillehän niitä lahjoja annetaan, ei lahjoja itselle osteta. Minullakin on oikeus pyytää jotakin, miehellä on, lapsilla on. Toki budjetin puitteissa ja yhdessä sovituin säännöin.
Esimerkiksi meillä on teiniemme kanssa sovittu, että ostetaan vähän lahjoja (yksi kallis, pari huokeaa), että jää rahaa sitten joulualessa ostaa vaatteita ja käydä lomalla jossakin, mm. leffassa. Ja näissä säännöissä toki pysytään myös.
Kyseessä ei ole 3-v vaan teini ja tämän 750€ vaatimus (jos aloitus totta), siitä ei tarvitse neuvotella, sanoo vain että puhelinta ei tule, piste. Ja tulossa on ap:n mukaan muita lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävän ilkeitä vastauksia taas etusivu täynnä. Lapsella on jo luultavasti joitain traumoja, kun tuollalailla käyttäytyy. Se voi isona ilmetä hallitsemattomana osteluna eikä nämä täällä ehdotetut keinot todellakaan ole apu teinille. Jätätte lapsen yksin ongelmiensa kanssa. Tuollaista ei kukaan rakasta aikuisena, koska ettet tekään.
Ja kyllä ne kylään saapuvat sukulaiset arvaavat, että vanhemmissa vika, jos yksi mököttää huoneessaan joulun. Ei kukaan hyvinkohdeltu ja ymmärrystä saanut lapsi valitse sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä nostaisin oven saranoiltaan veks ja antaisin jurottaa rauhassa, mut mua ei kiristä kukaan, ei koskaan.
Saattaisin jopa kutsua vieraat teinin huoneeseen ja kahvitella siellä.
Ooksä vähän päästäs vialla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppi 14:lle. Jos lapsi on hemmoteltu kakara, jolle ei ole koskaan sanottu ei, niin eihän sen sanominen enää tuossa vaiheessa kauheasti auta asiaa. Sota on syttynyt, ja siinähän sitten menee loma tapellessa. On kumminkin ehkä syytä viimeistään nyt opettaa lapselle, että koko maailma ei ole olemassa vain hänen palvelemisekseen.
Mutta jos lapsi ei yleensä ole tuollainen pääkkä; jos lapsella on hyvät perustelut toiveelleen ja hän on sitä kauan toivonut ja valmis tekemään töitä sen eteen vähän itsekin, niin ehkä antaisin periksi.
Eli kyselkää nyt vähän taustoja ja neuvotelkaa. Totta kai voitte ottaa kova-kovaa vastaan linjan, mutta en oikein tykkää nöyryyttämisestä enkä usko, että lapsen jyrääminen enää tuossa iässä kauheasti tuottaa mitään hyvää. Yleensä teinit ovat jo aika järkeviä, ja ymmärtävät perustelut, mm. että lahjat on jo hankittu, ja hänen toiveensa on kallis.
Toisaalta: lahjat pyritään noin pääsääntöisesti ostamaan lahjan saajan toiveiden täyttämiseksi ja ilahduttamiseksi. Eikä antajan. Olisikos tuosta kannattanut siis kysyä jo aiemmin lapselta ja etsiä sopua silloin, hmmmm?
Ei tuossa ole mitään nöyryyttämistä ja jyräämisestä, teini itse aikoo vapaaehtoisesti itsensä nolata. Jos olisi minun, saisi lukittautua huoneeseensa mutta mitään järkyttävän hintaista puhelinta ei silti tulisi. Joulussa on niin paljon muutakin kuin "minä minä ja mun kalliit vaatimukset", jos kaiken muun kivan haluaa missata oikuttelulla, tehköön sen.
Minkähän "kivan"? SUN mielenmukaisen joulun, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jep ja mina kytkisin lapsen huoneen sulakkeen pois aattoaamuna.
mutta kuten sanottua, kasvatuksen päälinjat on lyöty jo lukkoon vuosia sitten. Silti parempi herätä todellisuuten mahdollisimman pian.
Kokeile, että meneekö se lapsi rikki, jos siltä kieltää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti ottaen paras tapa on vain antaa teinin mököttää ja olla antamatta ylimääräistä huomiota huonolle käytökselle. Mutta toisaalta myös huomioida, että teini on vielä lapsi, ja jos tunteiden hallinta vaatii muun porukan joukosta pois sulkeutumista, niin sitten suodaan tälle se mahdollisuus. Jos pettymys on niin kova, että esimerkiksi itkee sen takia, niin antaa surra tunnekuohun rauhassa pois. Teinillä se tunneskaala menee usein paljon nopeamin ääripäästä toiseen kuin aikuisella.
Ja kun häneen on suhtauduttu rauhallisesti, niin sitten on helpompi tulla huoneesta ulos kun on valmis. Ja siinä vaiheessa taas ei mitään erityiskohtelua suuntaan tai toiseen, otetaan vain mukaan joulunviettoon ihan kuin olisi ollut paikalla koko ajan.
Eihän tuossa mistään pettymyksestä ole kyse. Tai jos onkin, niin millainen vanhempi ei sitten lohduta, vaan haukkuu lisää, vaikkette sitä ääneen sanokaan, mutta asenne on että "mene sinne paskahuoneeseesi senkin roskaläjä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
54/55 Ei selkeästi tiedä mitään uppiniskaisista teineistä. Niitä vastaan pitää oikeasti pelata kovaa palloa. Toiset ovat säyseämpiä, eikä ole mitään ongelmia. Teiniprinsessoilta pitää ottaa luulot pois, jotta loppuelämä olisi helpompaa. Ja tässä maassa ne vastustavat sitä prosessia ankarasti.
No kuten kirjoitin, en ostaisi puhelinta kiristyksen takia. Sen sijaan jos normaalisti käyttäytyvästä aikuisesta tulee teinin seurassa sadistinen vain kauheampia nolaustapoja keksivä hirviö, niin eiköhän siinä teini vedätä minkä ehtii. Aikuisellahan olisi mahdollisuus käyttäytyä ja puhua ihan aikuismaisestikin. Ehkä teiniä kiinnostaakin se, millaisen kohtauksen äiti milloinkin saa ja esittää siksi tosi yliampuvia vaatimuksia yms. Juu, olen itse ollut teini (ja on meillä kotona nytkin sellainen), enkä varmasti osannut aina käyttäytyä täysin hyvin, mutta onneksi äitini ei "pelannut kovaa palloa" vaan toimi aikuismaisesti. Ja tajusipa senkin, että joskus äksyn ulkokuoreni alle oli kerääntynyt murheita ja pelkoja ja halusi jutella kanssani. Siitä olen samaa mieltä, että lapsia on tietysti erilaisia, mutta en tiedä, kenen kasvatuksessa nolaamisesta on hyötyä.
Hyvä! Av:n teinitasoisille paskamutseille jauhot suuhun!
Vierailija kirjoitti:
Kuka mistään nolaamisesta puhuikaan? Joskus pitää olla vaan äärimmäisen tiukka. Ensimmäinen helppo kärsimys on rahahanojen sulkeminen hetkeksi. Koskee siten myös kännykän käyttöä välillisesti tarvittaessa esim. prepaid-muodossa.
Ilkutaan, että oma on häpeänsä. Hyvinpä kiinnostaa oman lapsen mielipahat. Ja osa oli nolaamassa vielä pahemmin. Kahvittelemaan sukulaisten kanssa oikein teinin huoneeseen. Rrröyyyh.
En ostaisi puhelinta teinille. Keskustelisin hänen kanssaan syistä, että miksi en ja sitten keskustelin siitä mitä joulu oikeasti merkitsee. Lisäksi teinin on hyvä oppia, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa. Mikäli teini vielä haluaisi ennemmin mököttää yksin niin mököttäkööt. 750e puhelimesta on järjettömän paljon. Se on enemmän kuin monien kaksion kuukauden vuokra. Älkää nöyryyttäkö ja koittakaa ymmärtää, mutta älkää taipuko kiristykseen. Teette karhunpalveluksen lapsellenne jos ostatte kiristystilanteessa puhelimen. Se lisää teinin turvattomuudentunnetta entisestään kun huomaa miten "voimattomia" ne aikuiset, joiden pitäisi olla hänen vahvimpia tukipilareitaan elämässä, oikein ovat. Hyvää joulua kuitenkin teille. Toivotaan, että kaikki järjestyy.
Minustaki on hyvä idea antaa teinin tehdä töitä rahan eteen ja näin antaa käsitystä rahan arvosta. Mutta kyllä joku 10€/tunti on todella ylimitoitettu palkka ala-ikäiselle. Tuo on ihan aikuisen ihmisen palkka oikeasta työstä (josta maksetaan verot ja jolla elätetään perhe). Ei siis ehkä kuitenkaan anna ihan oikeaa kuvaa siitä rahan arvosta. Meillä oli lukioikäisiä kesätöissä ja olivat todella onnellisia, kun meiltä sai niin hyvää palkkaa n.6€/tunti. Kun kaverit esim Keskon kesätöistä sai 350€/ 2 viikkoa. Riparilta - joka on ehkä se helpoin tapa saada joku työ- kuulemma nykyään 100€/viikko.
Vierailija kirjoitti:
54/55 Ei selkeästi tiedä mitään uppiniskaisista teineistä. Niitä vastaan pitää oikeasti pelata kovaa palloa. Toiset ovat säyseämpiä, eikä ole mitään ongelmia. Teiniprinsessoilta pitää ottaa luulot pois, jotta loppuelämä olisi helpompaa. Ja tässä maassa ne vastustavat sitä prosessia ankarasti.
Minä en ainakaan aio lannistaa minun lastani teininäkään. Miten niin lannistetulla menee loppuelämä helpommin?
Hyvähän se on, jos osaa vaatia, jos kuitenkin kykenee elämään senkin kanssa, että vanhemmat eivät ole tajunneet jotain oleellista juttua. Se saa vaatimaan, kun tuntee, ettei mua kunnioiteta tai rakasteta.
Mua ei ainakaan haittaa, jos lapseni vaatii muilta, (näidenhän ei ole mikään pakko antaa) kunhan on itse onnellinen. Ja lannistettuna ei ole onnellinen ja jos haaveillaan, että sitten muut jalosti auttavat tällaista vaatimatonta persoonaa, niin paskat. Parasta oppia miten tehdään itsensä onnelliseksi ja tuollaisen teinin tulisikin hylätä tuollaiset vanhemmat.
Ei tuossa ole mitään nöyryyttämistä ja jyräämisestä, teini itse aikoo vapaaehtoisesti itsensä nolata. Jos olisi minun, saisi lukittautua huoneeseensa mutta mitään järkyttävän hintaista puhelinta ei silti tulisi. Joulussa on niin paljon muutakin kuin "minä minä ja mun kalliit vaatimukset", jos kaiken muun kivan haluaa missata oikuttelulla, tehköön sen.