Teini uhkaa että mikäli ei saa haluamaansa älypuhelinta lahjaksi niin aikoo sulkeutua koko aatoksi huoneeseensa

Sanoisin teinille, ettei tasapuolisuuden vuoksi ole taloudellisesti mahdollista ostaa kaikille 750 euron lahjaa. Sanoisin, että jokaiselle on varattu n. 200 euro eikä yhtään enempää. Lisäisin vielä, että huonosta käytöksestä otan pois vielä sen nykyisenkin kännyn rangaistukseksi. Joten jos ei halua olla loppulomaa ilman puhelinta, kannattaa miettiä miten sen joulun käyttäytyy.

Olkoon huoneessaan vaikka tapaninpäivään?

Kyllä vessahätä ja nälkä sieltä ulos ajaa :D

Itse ehkä sanoisin että lahjabudjetti on x euroa/hlö, sinun osuutesi voidaan laittaa uuden puhelimen hankintaan jos todella priorisoit sen niin korkealle, loput maksat itse koska vanhakin toimii. ja muita lahjoja ei sitten luonnollisesti tänä jouluna vanhemmilta tule. Näin puhelimen hankinnasta tulee oma valinta, jota voi punnita ja miettiä kuinka kipeästi sitä uusinta iluuria nyt tarvitaan. 

Jos lapsella ei ole rahaa omaan osuuteensa, mutta tekee silti ostopäätöksen, voisin jotakin työtä teettämällä (kotityöt yli "oman" osuuden, ylimääräiset hommat jne.) harkita periväni hänen osuutensa, ja mieluimmin tietenkin niin että työ ensin, sitten luuri, jottei sitoumus niin helposti unohdu. Mutta jos kiire on saada puhelin niin ehkä ensin puolet hommista, sitten hankinta ja sitten puolet työn jälkeen.

Jos ehdot eivät kelpaa, ei halua tarpeeksi puhelintakaan. Sitten voi tulla järkiinsä tai viettää joulua niin halutessaan huoneessaan.

Tuollaisella käytöksellä saisi meillä käyttää seuraavaan jouluun saakka Nokian 3310: ä, seuraavana jouluna katsottaisiin jotain halpaa älypuhelinta, JOS käytös on sen mukaista.

Muistan tuon poltteen, kun heti piti saada jokin tavara tai esine. Vanhemmat opettivat kuitenkin, että pitää säästää ensin ja malttaa mieli, vaikka kuinka haluaisi kaikki mulle heti nyt. Palkinto oli sitä isompi, kun vihdoin oli rahat kasassa. Vieläkin niistä hankinnoista nauttii kahta makeammin. Että tuotakin huonekalua odotin tuskaiset parin kuukauden työrupeamat.

Minulla onkin luottotiedot tänä päivänä tallessa, eikä pahemmin velkaa. Kiitos ja kumarrus äiti ja isä.

Kaikkien lapset/teinit mököttää joskus. Ei kukaan pidä teitä huonoina vanhempina, jos kerrotte teinin mököttävän huoneessaan, eikä se ole myöskään mitenkään noloa teille. Jos nyt annatte periksi ja ostatte sen puhelimen, voitte olla varmoja että teini kiristää teitä jatkossakin.

Joo, anna kersan vaan mököttää kämpässään vaikka joulunpyhät kaikkinensa. Siinähän säästyy ruokaakin. Niin ja konvehteja!

Vitun ylempi keskiluokka....

Kun teinillä kerta on jo puhelin ja muita lahjoja niin antaa hänen mököttää. Ei voi antaa periksi teinin kiristykselle!

Teinien kiristys uhkauksia kuuntelemalla kasvatetaan taas uutta sukupolvea joka ei usko auktoriteetteja.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vaihtoehto mutta kysy ekaksi tytön perustelut miksi tuo puhelin on niin tärkeä hänelle.

1. Ehdotat että osallistuu omalla rahalla osaan kustannuksesta (jos tytöllä säästössä rahaa tärkeään hankintaan ja kokee tämän tärkeäksi).

2. Kysy olisiko ok jos saisi sitten vain tuon yhden ainoan lahjan niin valitsisiko sen mielummin kun kaikki muut lahjat ( muut teidän ostamat sitten sisaruksille tai vaikka odottamaan synttäreitä ).

3. Kerrot tytölle elämän totuuden ettei aina saa sitä mitä haluaa ja se ei silti oikeuta käyttäytymään huonosti. Kerrot ettei tuota puhelinta ole tulossa lahjaksi ja Jos tyttö lukittautuu huoneeseensa mököttämään niin sillä on sitten seurauksia esim puhelin pariksi päiväksi takavarikkoon.

Minusta ratkaisuun liittyy paljon asioita. Jos tyttö haluaa vähän väliä jotain ja uhkailee niin olisi jo hyvä oppia tavoille ja ehdototmasti jäädä ilman tuota puhelinta. Jos lapsella oikeasti hyvä peruste ja on valmis rahoittamaan osan säästöistään tai tekemään töitä ja lapsi haluaa tavaroita vain harvøin niin siinä tapauksessa voisin jopa harkita suostuvani puhelimen hankintaan.

Joskus on kuitenkin opittava ettei aina saa kaikkea haluamaansa...

Tuo kakkoskohta ei kyllä käy, kun kyseessä oleva tavara maksaa 750 e. Ei sellaista pysty maksamaan ilman työntekoa ja jos noin kalliin lahjan haluaa, sitä on pyydettävä puoli vuotta etukäteen.

Ei työssäkäyvistäkään kuin hyväosaiset pysty edes itselleen ostamaan tuon hintaluokan puhelimia.

Minä nyt en ymmärrä, miten se nolaa teinin, jos hän ei saa sitä puhelinta. Se on kuitenkin vain yksi jouluaatto, olkoon vieraita tai ei. Meillä opetettiin kakaroille jo pieninä, että kiukuttelemalla (oli se sitten huutoa tai mökötystä) ei saanut yhtään mitään.

Tottakai asiasta voitaisiin keskustella, miksi se puhelin on niin tärkeä, mutta kaikkea ei todellakaan aina voi saada.

Jostakin muuten luin, että kun teini ei vielä ole valmis kantamaan aikuisen vastuuta, on itse asiassa tervettä, että hän voi sanoa kavereilleen, että kyllähän minä, mutta kun ne p-kamaiset vanhemmat... Joskus vanhempien tehtävä vain on "olla se p-kamainen tyyppi".

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisia tulee kylään pitkänkin matkan päästä ja sellaisia joita harvemmin näemme joten olisi aika ikävää jos tyttö mököttää huoneessaan. Kyllä meillä periaatteessa rahaa siihen olisi (maksaa n.750€) mutta hänellä on hyvä ja toimiva puhelin. Ja runsaasti muita lahjoja.

Mitä tässä nyt voi tehdä? On todella itsepäinen tapaus ja tiedän että toteuttaa uhkauksensa kun on niin sanonut.

Meillä sais mököttää ihan rauhassa, ei olisi jääkaapillekaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko teinit nykyään oikeasti noin lellittyjä ja paskoja käytöksessään?

M20

No mitä luulet, tuollahan niitä näkee vähän varttuneempia, päälle parikymppisiä kiskomassa vanhempiaan ostoksille ja maksattavat niille sitten kalliita astiastoja tms., mitä opiskelijan on ihan pakko saada ensimmäiseen omaan asuntoonsa, tottakai. Lellitty sukupolvi useammalta vuosikymmeneltä. Nämä samaiset lellikit puhuvat esim. Vanhempiensa kesähuviloista kuin omistaan tyyliin "Me menemme meidän kesämökillemme lomalla.", jolloin kuulijalle tarkoituksellisesti jätetään kertomatta, että vanhempienhan se on.

Kyllä meillä onkin vain ihanat lapset,siis teinit,kun pilalle hemmoteltuun teiniisi vertaa.Heillä ei tulisi mieleenkään tuollainen käytös. Ovat aina (ainakin osoittaneet olevansa)olleet kiitollisia paljon vähäisemmistäkin lahjoista.

Täytin itse eilen 16 vuotta. En usko todeksi,tai ainakin tosi vaikee uskoa tuota sun teinis käytöstä. Ihan hullua tollanen kiristys.Aikamoinen lelliperse on.Taitaa olla teillä "vanhuksilla" peiliin kattomisen paikka. Poikaystäväni sanoi,et jos mä oisin noin itsekäs ja inhottava,nii saisin häipyä,koska oisin samanlainen sitte,jos joskus eletään yhdes.Toi teinihän käyttäytyy tosi lapsellisesti. Mikähän on sen henkinen ikä?

En jaksanut lukea ketjua läpi. Mutta mä oon ollut teininä tuollainen. En ole saanut periksi, eli mulle ei ole ostettu kaikkea mitä haluan.Mutta periksi on annettu muuten. 

Itse olisin kaivannut teininä enemmän keskustelua. Kun mietin jälkeenpäin, meillä kyllä kotona puhuttiin. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Ei minulta kysytty, miksi käyttäydyn noin tai näin, mikä minua harmittaa, yms. Siis tuollaista "tunteiden puhumista" ei ollut, vaikka tapeltiin yms. Ja sellaista olisin kaivannut, vielä nyt aikuisenakin vaikeaa tunnistaa tunteita ja miksi teen tietylla tavalla.

Ole läsnä teinillesi. Osta sillä 750e:llä hänelle ja sinulle vaikka viikonloppumatka, ja tutustukaa toisiinne, puhukaa, ja ole läsnä :) 

Vanha suomalainen sananlasku sanoo: "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt". Tässäkin asiassa tuo kannattaisi muistaa. Vanhemmat kun luultavasti vastaavat ap:n nuoren elatuksesta, niin elätti voisi muistaa, ettei minkään sortin uhkailu ja kiristys kanna hedelmää ja tuota ylihintaista puhelinta joulupakettiin. 

Systeri aikanaan vaati itkupotkuraivareiden saattelemana tatuointia rippilahjaksi. Porukat kertoi että aikomuksena oli ostaa skootteri mutta jos ei kelpaa ni ole sitten ilman kumpaakaan. Skootteri kelpasi. Tänäpäivänäkään ei ole hänellä tatuointeja. Mutta mulla on! Tosin itse maksettuja :D Ei se oo hölmö joka kysyy, vaan se joka antaa.

Jos teillä on muita lapsia, niin antakaa yhden murjottaa. Joulusota ei yhtä naista kaipaa, varmaan ihan tarpeeksi tappelua muutenkin.

Ihan vaan vanhemmille kerron millasita oli palkata nuorta reilu parikymppistä väkeä haluttavaan duuniin. Ihan vetävä ala ja junioripositioista kyse, paikoista, joista oli helppo edetä ja isojen projektien vetäjät olivat aloittaneet juurikin samanlaisista hommista vuosia aiemmin. Media ala, maailmanluokan kuviot ja oikeasti hyvä ponnahduslauta. Me seniorit olimme aikanamme kovasti koittaneet viedä hommia eteenpäin ja keskittyneet lopputulokseen. Samalla tehtiin kovasti duunia ja sitä rataa. 

Sitten 2010 tienoilla kun palkattiin junnuja, joutui jatkuvasti kohtaamaan kaikenmaailman väkisinloukkaantumisdraamaa ja emmä halua tehdä tota, kun sitten mut leimataan aina sellaiseksi ja jatkuvasti hommat olivat näiden vasta uraansa alottavien alapuolella. Ja kaverit siis pokkana valittaa niille kavereille joiden roolissa he haluaisivat "isona" olla, täysin ymmärtämättä, että he valittavat juuri sille henkilölle, joka ne mahdollisuudet antaa ja sille henkilölle, joka on aikanaan (enkä puhu mistaan "silloin kun me oltiin nuoria" 70-luvusta) mukisematta hoiti hommansa ja eteni sitä kautta. 

Kyse oli juurikin ylemmän keskiluokan Kavereista, joille kaikki oli aina ollut valmista ja valmiudet ymmärtää elämän realiteetteja puutuui täysin. Tämä oli jenkeissä ja kontrasti vaatimattomammin kasvaneiden oikeasti vähän vastuita kantaneiden kaverien välillä oli huima. Kun vanhemmat haluavat olla satuttamatta lastaan ja aiheuttamatta traumoja, on traumat lähes taattu. Ihminen oppii nuorena paljon paremmin kuin vanhana. On todella vaikeaa korjata tilannetta, jos joskus 19-vee pitää alkaa tajuta, että ehkä koko maailma ei olekaan minua varten ja uhritumalla en saa kuin kela-tasoista elintasoa ja muutenkin sisällöttömän elämän. 

Intissä maajussien lapset oli ihan parhaita, ne oli joskus ennenkin olleet tilanteessa, jossa asioita pitää tehdä ihan vaan siksi että ne pitää tehdä. Vaikka sataisi räntää. Vastuu ja stressi on ihan mahtavia kouluttajia, kunhan niitä lisätään progressiivisesti ja järkevästi annostellen. 

Suojaavat ja sokeasti lapsen tuntoja kuuntelevat vanhemmat aiheuttavat sen, että aikusituessa elämän marssiin lähdetään ilman minkäänlaista pohjakuntoa.