Lue keskustelun säännöt.
Teini uhkaa että mikäli ei saa haluamaansa älypuhelinta lahjaksi niin aikoo sulkeutua koko aatoksi huoneeseensa
12.12.2016 |
Sukulaisia tulee kylään pitkänkin matkan päästä ja sellaisia joita harvemmin näemme joten olisi aika ikävää jos tyttö mököttää huoneessaan. Kyllä meillä periaatteessa rahaa siihen olisi (maksaa n.750€) mutta hänellä on hyvä ja toimiva puhelin. Ja runsaasti muita lahjoja.
Mitä tässä nyt voi tehdä? On todella itsepäinen tapaus ja tiedän että toteuttaa uhkauksensa kun on niin sanonut.
Kommentit (182)
Meillä lapsi on käyttänyt kiltisti ihan hirveän reuskaa ja puolirämää puhelinta ja saa nyt jouluksi astetta paremman puhelimen kuin muuten olisi saanut ja kaksi kertaa kalliimman kuin oma puhelimeni. Tosin ei mennä vieläkään yli viiden sadan, mikä on mielestäni raja, minkä yli menevä puhelin ei ole perusteltavissa kuin täysin ylimääräisellä rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö 15v halusi 800 eur iPhonen synttärilahjaksi. Ei kuulemma käynyt mikään muu kuin tämä puhelin. Tuntui olevan tosi tärkeä juttu tytölle. Ostin sen kun oli rahaa. Tyttö super tyytyväinen. Nyt kysyin mitä haluaa joululahjaksi, niin ei kuulemma tarvitse mitään.
Ei meilläkään kaikkea osteta mitä kinuaa, mutta jos on rahaa ja joku hankinta tuntuu olevan tärkeä hänelle, silloin joustetaan. Mun tyttö ei kyllä järjestäisi mitään "mökötys kohtausta" jos jotain ei saa. Mutta kyllä sen "harmituksen" hänestä vaistoaa.
Meidän tytöllä on sen verran järkeä päässä, että osaa olla pyytämättä tuollaisia älyttömyyksiä. Ja tietää kyllä, ettei vanhemmatkaan tuollaisiin tyhmyyksiin lähde mukaan.
Lukioon ostettiin kunnon läppäri, joka maksoi 1900€, mutta sillä tehdäänkin töitä eikä tyhmyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö 15v halusi 800 eur iPhonen synttärilahjaksi. Ei kuulemma käynyt mikään muu kuin tämä puhelin. Tuntui olevan tosi tärkeä juttu tytölle. Ostin sen kun oli rahaa. Tyttö super tyytyväinen. Nyt kysyin mitä haluaa joululahjaksi, niin ei kuulemma tarvitse mitään.
Ei meilläkään kaikkea osteta mitä kinuaa, mutta jos on rahaa ja joku hankinta tuntuu olevan tärkeä hänelle, silloin joustetaan. Mun tyttö ei kyllä järjestäisi mitään "mökötys kohtausta" jos jotain ei saa. Mutta kyllä sen "harmituksen" hänestä vaistoaa.
On kyllä typerintä mahdollista rahankäyttöö, vaikka olisi varaa ostaa se puhelin. Tyttösi ei varmasti ymmärrä mitään puhelimen arvosta, ja sitten joskus kun lähtee esim. opiskelemaan niin tulee itku kun ei ole oppinut rahan arvoa. Sun kaltaiset vanhemmat on syypäänä siihen että todella iso osa nuorista on kauheissa rahavaikeuksissa.
Kyllä ymmärtää. Mies on yrittäjä ja tyttö oli viime kesänäkin töissä oppimassa mistä se raha tulee. Itse olen aina ollut tarkka rahankäyttäjä. Mutta joskus saatan ostaa myös itselleni jotain kallinpaa. Yleisesti elän säästeliäästi ja aina pitää olla tilillä ylimääräistä. Laitan usein palkasta vähän sivuun. Ensin maksetaan kaikki laskut ja mitä jää voi sitten käyttää vapaammin.
Tyttöhän on selvästi poliitikkoainesta eikun kansanedustajaksi kun isonee.
Voihan sitä ostaa sen puhelimen jos kerran varaa on, mutta aattona näytät typykälle vain pakettia ja sanot, että sen saa ehkä joskus JOS tyttönen sen ansaitsee tekemällä töitä kotona märisemättä ja pyytämättä, on valmis maksamaan sen hinnasta osan ja puhelinlaskunsa tietenkin, tuo koulusta vain ysejä ja kymppejä kokeista jne. Mutta kännykkää ei saa todellakaan nopeasti, olihan sen takana huonoa käytöstä. Mutta vanhempi sanelee ehdot, ei murkku. Pitää pelata samaa peliä ja asiat paperille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö 15v halusi 800 eur iPhonen synttärilahjaksi. Ei kuulemma käynyt mikään muu kuin tämä puhelin. Tuntui olevan tosi tärkeä juttu tytölle. Ostin sen kun oli rahaa. Tyttö super tyytyväinen. Nyt kysyin mitä haluaa joululahjaksi, niin ei kuulemma tarvitse mitään.
Ei meilläkään kaikkea osteta mitä kinuaa, mutta jos on rahaa ja joku hankinta tuntuu olevan tärkeä hänelle, silloin joustetaan. Mun tyttö ei kyllä järjestäisi mitään "mökötys kohtausta" jos jotain ei saa. Mutta kyllä sen "harmituksen" hänestä vaistoaa.
Ei tietenkään käy mikään muu kuin kallein mahdollinen, iPhone 7. Vallan hyvin olisi pärjännyt halvemmallakin, nyt vain pitää päästä kehuskelemaan kalliilla puhelimella. Keksii jatkossakin vaatia sitä sun tätä kun "pakko saada ja niiiiin tärkeä juttu" ja äippähän ostaa kun prinsessa sanelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalissa tapauksessa vanhemmat ilmoittaisivat lapselle että jos tuommoinen kakaramainen käytös toteutuu niin teini ei saa vanhemmilta minkäänlaista lahjaa (jo ostettu lahja annetaan vaikkapa synttäreinä) mutta teidän tapauksessa oma rakas pikku chirzikka-jazzmiina saa tietenkin mitä haluaa jotta kultalusikka vain kimaltelisi kermaisessa perseessä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö 15v halusi 800 eur iPhonen synttärilahjaksi. Ei kuulemma käynyt mikään muu kuin tämä puhelin. Tuntui olevan tosi tärkeä juttu tytölle. Ostin sen kun oli rahaa. Tyttö super tyytyväinen. Nyt kysyin mitä haluaa joululahjaksi, niin ei kuulemma tarvitse mitään.
Ei meilläkään kaikkea osteta mitä kinuaa, mutta jos on rahaa ja joku hankinta tuntuu olevan tärkeä hänelle, silloin joustetaan. Mun tyttö ei kyllä järjestäisi mitään "mökötys kohtausta" jos jotain ei saa. Mutta kyllä sen "harmituksen" hänestä vaistoaa.
Ei tietenkään käy mikään muu kuin kallein mahdollinen, iPhone 7. Vallan hyvin olisi pärjännyt halvemmallakin, nyt vain pitää päästä kehuskelemaan kalliilla puhelimella. Keksii jatkossakin vaatia sitä sun tätä kun "pakko saada ja niiiiin tärkeä juttu" ja äippähän ostaa kun prinsessa sanelee.
Hienoa pönkittää lapsen isottelevaa käytöstä ja ostaa lesotusvälineitä kouluun. Ilmeisesti vanhempi haluaa itse kilpavarustella lastaan, ettei näyttäisi köyhältä tai luuserilta vanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä ostaa sen puhelimen jos kerran varaa on, mutta aattona näytät typykälle vain pakettia ja sanot, että sen saa ehkä joskus JOS tyttönen sen ansaitsee tekemällä töitä kotona märisemättä ja pyytämättä, on valmis maksamaan sen hinnasta osan ja puhelinlaskunsa tietenkin, tuo koulusta vain ysejä ja kymppejä kokeista jne. Mutta kännykkää ei saa todellakaan nopeasti, olihan sen takana huonoa käytöstä. Mutta vanhempi sanelee ehdot, ei murkku. Pitää pelata samaa peliä ja asiat paperille.
Tossa vaiheessa sanoisin äidille, että lahjan käsite on tainnut hämärtyä häneltä ja voi ihan vapaasti viedä sen puhelimessa mihin lystää.
Vakavasti ottaen paras tapa on vain antaa teinin mököttää ja olla antamatta ylimääräistä huomiota huonolle käytökselle. Mutta toisaalta myös huomioida, että teini on vielä lapsi, ja jos tunteiden hallinta vaatii muun porukan joukosta pois sulkeutumista, niin sitten suodaan tälle se mahdollisuus. Jos pettymys on niin kova, että esimerkiksi itkee sen takia, niin antaa surra tunnekuohun rauhassa pois. Teinillä se tunneskaala menee usein paljon nopeamin ääripäästä toiseen kuin aikuisella.
Ja kun häneen on suhtauduttu rauhallisesti, niin sitten on helpompi tulla huoneesta ulos kun on valmis. Ja siinä vaiheessa taas ei mitään erityiskohtelua suuntaan tai toiseen, otetaan vain mukaan joulunviettoon ihan kuin olisi ollut paikalla koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan muutamien vuosien takaa vastaavanlaisen tapauksen. Oli isoisän syntymäpäivä ja vieraita talossa melko paljon. Nuorin serkkuni vetäisi jostain herneen nenäänsä ja painui perheen autoon istumaan, itkemään ja mököttämään, keskellä talvea pakkaskelissä. Neiti kuvitteli, että kyllä kohta joku tulee hyvittelemään ja lupaamaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kunhan hän vain suostuu tulemaan sisään. Mutta viisaat vanhemmat antoivat neidin mököttää rauhassa. Huomasi likka aika pian, ettei se ole hyvä keino saada tahtoaan läpi. Ja tuo oikuttelu muistetaan vieläkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikki saa joululahjaksi mitä haluaa, jos se mahtuu 500 e hintakattoon.
Nuorin lapsi on tehnyt pitkän listan mitä leluja haluaa ja saa niitä sitten 8. Tuli n 200 e lasku.
Keskimmäinen haluaa kesällä ratsastusleirille. Hänelle on näitä harrastustoiveita ollut vuosien varrella ja on lopetellut niitä vähän nopeasti. Mutta kun se on hänen toive, joten saa sen.
Vanhin haluaa uuden puhelimen, joka on liian kallis. Isovanhemmat antavat 100 e ja meiltä saa 500 e ja loput saa maksaa itse.
Vanhin ja keskimmäinen saavat siis kummatkin vain yhden lahjan ja toiseenkin joutuu toinen osallistumaan.
Kyllä lahjan idea on että se ilostuttaa.
Komppi 14:lle. Jos lapsi on hemmoteltu kakara, jolle ei ole koskaan sanottu ei, niin eihän sen sanominen enää tuossa vaiheessa kauheasti auta asiaa. Sota on syttynyt, ja siinähän sitten menee loma tapellessa. On kumminkin ehkä syytä viimeistään nyt opettaa lapselle, että koko maailma ei ole olemassa vain hänen palvelemisekseen.
Mutta jos lapsi ei yleensä ole tuollainen pääkkä; jos lapsella on hyvät perustelut toiveelleen ja hän on sitä kauan toivonut ja valmis tekemään töitä sen eteen vähän itsekin, niin ehkä antaisin periksi.
Eli kyselkää nyt vähän taustoja ja neuvotelkaa. Totta kai voitte ottaa kova-kovaa vastaan linjan, mutta en oikein tykkää nöyryyttämisestä enkä usko, että lapsen jyrääminen enää tuossa iässä kauheasti tuottaa mitään hyvää. Yleensä teinit ovat jo aika järkeviä, ja ymmärtävät perustelut, mm. että lahjat on jo hankittu, ja hänen toiveensa on kallis.
Toisaalta: lahjat pyritään noin pääsääntöisesti ostamaan lahjan saajan toiveiden täyttämiseksi ja ilahduttamiseksi. Eikä antajan. Olisikos tuosta kannattanut siis kysyä jo aiemmin lapselta ja etsiä sopua silloin, hmmmm?
Siinäkö mököttää. Huoneeseen ei sitten viedä ruokaa ja katkaisin tai vaihtaisin wlanin salasanan. Veisin myös tietokoneen ja puhelimen laturit piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Muistan muutamien vuosien takaa vastaavanlaisen tapauksen. Oli isoisän syntymäpäivä ja vieraita talossa melko paljon. Nuorin serkkuni vetäisi jostain herneen nenäänsä ja painui perheen autoon istumaan, itkemään ja mököttämään, keskellä talvea pakkaskelissä. Neiti kuvitteli, että kyllä kohta joku tulee hyvittelemään ja lupaamaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kunhan hän vain suostuu tulemaan sisään. Mutta viisaat vanhemmat antoivat neidin mököttää rauhassa. Huomasi likka aika pian, ettei se ole hyvä keino saada tahtoaan läpi. Ja tuo oikuttelu muistetaan vieläkin!
Eli tarinan oppi: teidän suvussa nöyryyttäminen ja pilkka ovat suosittuja kasvatuskeinoja.
Oikeasri. Oiskohan kannattanut kasvattaa lapsi kunnolla jo vähän aiemmin? Minä pitäisin sitä paljon viisaampana, kuin tuollaista nöyryyttämisellä ja "kyllä on siitä vinoiltu hänelle siitä lähtien" -meiningillä kasvattamista.
Vierailija kirjoitti:
Komppi 14:lle. Jos lapsi on hemmoteltu kakara, jolle ei ole koskaan sanottu ei, niin eihän sen sanominen enää tuossa vaiheessa kauheasti auta asiaa. Sota on syttynyt, ja siinähän sitten menee loma tapellessa. On kumminkin ehkä syytä viimeistään nyt opettaa lapselle, että koko maailma ei ole olemassa vain hänen palvelemisekseen.
Mutta jos lapsi ei yleensä ole tuollainen pääkkä; jos lapsella on hyvät perustelut toiveelleen ja hän on sitä kauan toivonut ja valmis tekemään töitä sen eteen vähän itsekin, niin ehkä antaisin periksi.
Eli kyselkää nyt vähän taustoja ja neuvotelkaa. Totta kai voitte ottaa kova-kovaa vastaan linjan, mutta en oikein tykkää nöyryyttämisestä enkä usko, että lapsen jyrääminen enää tuossa iässä kauheasti tuottaa mitään hyvää. Yleensä teinit ovat jo aika järkeviä, ja ymmärtävät perustelut, mm. että lahjat on jo hankittu, ja hänen toiveensa on kallis.
Toisaalta: lahjat pyritään noin pääsääntöisesti ostamaan lahjan saajan toiveiden täyttämiseksi ja ilahduttamiseksi. Eikä antajan. Olisikos tuosta kannattanut siis kysyä jo aiemmin lapselta ja etsiä sopua silloin, hmmmm?
Sori vaan, mutta minä olen lahjan antaja, joten annan sellaisen lahjan, josta itse pidän ja joka on omien arvojeni mukainen ja jonka myös toivon ilahduttavan saajaa. En osta yhtään mitään kenellekään, jos en itse halua sitä antaa. Ja eihän joulu muutenkaan ole mikään saamisautomaatti, tai ilmeisesti joillekin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppi 14:lle. Jos lapsi on hemmoteltu kakara, jolle ei ole koskaan sanottu ei, niin eihän sen sanominen enää tuossa vaiheessa kauheasti auta asiaa. Sota on syttynyt, ja siinähän sitten menee loma tapellessa. On kumminkin ehkä syytä viimeistään nyt opettaa lapselle, että koko maailma ei ole olemassa vain hänen palvelemisekseen.
Mutta jos lapsi ei yleensä ole tuollainen pääkkä; jos lapsella on hyvät perustelut toiveelleen ja hän on sitä kauan toivonut ja valmis tekemään töitä sen eteen vähän itsekin, niin ehkä antaisin periksi.
Eli kyselkää nyt vähän taustoja ja neuvotelkaa. Totta kai voitte ottaa kova-kovaa vastaan linjan, mutta en oikein tykkää nöyryyttämisestä enkä usko, että lapsen jyrääminen enää tuossa iässä kauheasti tuottaa mitään hyvää. Yleensä teinit ovat jo aika järkeviä, ja ymmärtävät perustelut, mm. että lahjat on jo hankittu, ja hänen toiveensa on kallis.
Toisaalta: lahjat pyritään noin pääsääntöisesti ostamaan lahjan saajan toiveiden täyttämiseksi ja ilahduttamiseksi. Eikä antajan. Olisikos tuosta kannattanut siis kysyä jo aiemmin lapselta ja etsiä sopua silloin, hmmmm?
Sori vaan, mutta minä olen lahjan antaja, joten annan sellaisen lahjan, josta itse pidän ja joka on omien arvojeni mukainen ja jonka myös toivon ilahduttavan saajaa. En osta yhtään mitään kenellekään, jos en itse halua sitä antaa. Ja eihän joulu muutenkaan ole mikään saamisautomaatti, tai ilmeisesti joillekin se on.
eli "joko tykkäät lahjasta tai itket ja tykkäät!"
Sulla on nyt kyllä aika lailla lahjan antamisen funktio hakusessa. Kyllä lahja pyritään antamaan lahjan saajan tarpeiden, maun ja toiveiden mukaan. Tietenkin niissä rajoissa, mitä antaja kykenee. Enkä sanonut, että nyt pitäisi pompata ostamaan kallis kännykkä, jos teini yhtäkkiä esim. on muuttanut mieltään. Joten kommenttisi saamisautomaatista on yksinkertaisesti nolo.
Mutta että alunperin olisi pitänyt antaa lapsen itsensä toivoa, budjetin rajoissa. Eikä ostella mitä sattuu ja vasta tässä vaiheessa herätä huomaamaan, että joo, ois sillä ollut omakin toive asian suhteen.
No sit se mököttää. Ei siihen joulu kaadu ja tyttö siinä menettää ette te. Meilläkin on yks joulu teini murjottanut ullakolla huoneessaan, mutta kummasti tuli sieltä hissukseen syömään kun alkoi ruoka tuoksua nenään ja astiat kilistä, kun aamulla ilmoitin että yhtään ruokaa tai piparia ei huoneeseensa vie ja jos tahtoo syödä niin muitten kanssa pöytään.