Miten estää tuloerot ja eriarvoistuminen vaikka älykkyys ja muut kyvyt periytyvät vahvasti?

Perhetausta vaikuttaa vaikuttanee monilla minäkuvaan. Kognitiisella kyvykkyydellä ei tee mitään, jos sitä ei kykene hyödyntämään tehokkaasti opiskeluissa tai työelämässä. Itselläni ura on tyssännyt aika totaalisesti itseluottamuksen puutteeseen ja armottomaaan itsekritiikkiin, jotka olen henkisenä perintönä vanhemmiltani saanut. Kun on istutettu lapsena käsitys siitä, ettei kannata oikeastaan edes yrittää, kun pieleen menee kuitenkin, niin terapiaan ja työkyvyttömäksi on tullut ajauduttua, vaikka ainakin sitä kouluälyä onkin ihan mukavasti suotu... Tunnen muitakin, joiden lahjakkuus menee hukkaan esim. mielenterveysongelmien vuoksi. On esim. saatu hyvä opiskelupaikka, mutta opintojen loppuunsaattaminen ei vaan onnistu tai jämähdetään johonkin alipalkattuun hommaan tai työttömäksi. Monilla on taustalla ns. huono lapsuus. Osa ihmisistä tietysti pystyy kääntämään vaikeudet vahvuudeksi, osa ei. Kai tuollaisen vaikutusta voitaisiin vähentää esim tehokkaammilla mielenterveyspalveluilla etenkin lasten ja nuorten kohdalla.

En jaksa lukea kaikkea, joten voi olla, että tämä on jo sanottu.

Pointti ei kokonaisuudessa ole missään nimessä, että kaikilla olisi saman verran. Älykkyys, ahkeruus yms ovat kuitenkin jakautuneet eri tavoin.

Olennaista on, että kukaan ei ole niin kyvykäs (tms) että ansaitsisi miljardeja kun toinen sinnittelee kympeillä. Jokaisella tulisi olla ihmisarvoa kunnioittava peruselintaso, jota voi sitten ahkeruudella nostaa. Tämänhän tappaa tehokkaasti tukiloukut ja verotus...

Suomalaisten on myös hyvä muistaa, että globaalissa mittakaavassa köyhinkin meistä on aika rikas. Eli jos varallisuuden uusjakoa havittelee, saattaapi itsekin kuulua häviäjiin.

Köyhiä ihmisiä pitäisi rangaista vaikkapa nöyryyttämällä julkisesti. Näin köyhät hankkiutuisivat rikkaiksi ja tuloeroja ei nää olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hedelmätöntä mennä saivarteluihin genetiikasta tms. kun kaikkien tutkimusten mukaan populaatio polarisoituu kovaa vauhtia. Jo nyt varakas vähemmistö ja huono-osaiset elävät elämään, jossa mitään kontaktipintaa tai tuntumaa toisen puolen elämään ei ole. Sen vuoksi empatiakin on kuolemassa, koska ei pystytä asettumaan toisen tilanteeseen. Älykkäillä ja ahkerilla geeneillä ei ole suurtakaan jakoa, jos kukaan ympäristöstä ei pysty näyttämään työssäkäyvän elämän mallia tai kokemus maailmasta supistuu kerrostalopihaan ja pieneen kotiin koska varallisuus ei riitä edes Tallinnan laivamatkaan.

Tämäpä juuri. Siihen entiseen pienviljelijäaikaan verrattuna alkaa yhteiskunnassa olla paljon tätä "koulutus ei kannata" ja "kuitenkin epäonnistut"- henkeä jota siirretään seuraavalle sukupolvelle. Ja toisaalta ne kouluttautuneet yhä kiivaammin haluavat omien lastensa parasta, mahdollistavat preppauskursseja ja kielikylpyjä. Pelkällä rahalla (tulonsiirroilla) ei asenteita muuteta, ne vaan virtaavat helposti kaljahanasta alas lähipubissa. Miksi nykyiset käyhät vanhemmat eivät halua lapsilleen parempaa kuin mitä itsellä on, tuohonhan perustui se sodanjälkeinen into kouluttaa köyhän perheen lapset?

Yhteiskuntatieteissä puhutaan sellaisesta ilmiöstä kuin, että säätykierron lakkaaminen. Tarkoittaa sitä, että toisin kuin aiempina vuosikymmeninä  nykyisin koulutus ei enää mahdollista syntymäluokasta nousua. Työväenluokasta tai syrjäytyneestä ei enää ponnisteta keskiluokkaan vaikka koulutusta olisi miten. Keskiluokka uusintaa itse rivinsä ja ei hyväksy säätynousijoita keskuuteensa. Moni uusakateeminen onkin kokenut mahdottomaksi mm. akateemisen viran saamisen. Toisekseen koulutus itsessään on muuttunut. Peruskoulu ja etenkin tyvoimakoulutus on muuttanut funktiotaan. Ennen sen ideana oli antaa mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin. Nykyisin pääpaino on kaikessa hiljaisuudessa siirtynyt status quon säilyttämiseen. Että kukaan ei pääsisi nykyisestä sosiaaliluokastaan eteenpäin eikä vastaavasti edes yritä sitä tavoitella.

Aika kiinnostava ajatus luonnotieteilijälle. Enkä kyllä itse tuollaista ole havainnut. Ehkä jossain kaupallisella alalla? Olen itse palkannut useita akateemisen tutkinnon omaavia enkä missään vaiheessa ole tiennyt heidän syntymä"säätyään", saatikka, että tuo olisi mitenkään kiinnostanut. Eniten se perhetausta voi vaikuttaa rohkeuteen hankkia koulutus, lähetä esim. ulkomaille uran vuoksi jne. Ja niitä "nälkäisiä", innokkaita luokkanousijoita palkataan käsittääkseni myös bisneksen puolelta aina kun etevä huomataan - usein ovat ulkomaalaisia nykyään. Luokkien saturaatio voi olla ihmisillä alemmuudentunteena omassa päässään?

Luonnontieteilijnä ymmärrät, että vaikka en ole henkilökohtaisesti havainnut vaikkapa rottaa ei se tarkoita sitä ettei sitä ole olemassa. Mitä tulee ulkomaalaisiin, niin pääsääntö kuitenkin on, että koska heidän ei haluta sotkevan pakkaa, heidän koulutuksensa nollataan. Esimerkiksi naisten osalta lääkärin koulutus tunnustetaan, mutta esimerkiksi vaikkapa Venäjällä hankittua kätilön tai sairaanhoitajan koulutusta ei tunnusteta. Ilmiö ei liity kehitysmaissa hankittuihin tutkintoihin vaan ylipäätään ulkomailla hankittuun tutkintoon.

No yhteiskuntatieteilijänä varmaan osaat laittaa jonkun tutkimusviitteen johon väitteesi perustuu, tuollaista tutkimusta kun en ole huomannut vaikka olettaisi kiinnostavan laajempaakin yleisöä  ja siksi uutisoitavan valtamedioissa. Jos tuo vain alan sisäistä pohdintaa tuskin kannattaa totuutena esittää. Alan ulkopuolisena, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa ja yliopistomaailmassa eläneenä en oikein jaksa uskoa mihinkään suuriin esteisiin luokkahypyille: meillä erot koulujen ja yliopistojen välillä on hyvin pienet ja suurimman osan juuret varsin kouluttamattomat ja maalaiset jos mennään isovanhempiin ja heidän vanhempiin asti. Ja puhuin juuri akateemisten palkkaamisista - eli esim.lääkärien (ja muidenkin alojen tohtoreiden, noista kokemukseni), niissä se osaaminen, motivaatio ja yhteistyökykyisyys ovat varmasti huomattavasti tärkeämpiä kuin isin tai äidin ammatti. Noista alemminkoulutetuista en tiedä, niissähän voi olla suuriakin kulttuurieroja käytänteissä jne minkä vuoksi tutkinnot eivät suoraan hyödynnettävissä?

Kannattaa tutustua vaikkapa Pohjois-Karjalan monitieteellisen prekarisaatio -projektin tuloksiin.

No näytti olleen hanke jossa pohdittin työn muuttumista, mukana maahanmuuttajat ja osa taloudeltaan kurjistuvaa Suomea. En kerennyt lukea hankkeen päätuotosta - suomekielistä kirjaa, mutta tuota luokkahyppyajatusta ei kyllä päätuloksissa näkynyt mitenkään. Luonnontieteilijänä pisti silmään, että tärkeimmät kirjottajat olivat maistereita - oliko kyseessä tutkimus vai vain joidenkin ihmisten kokemusten dokumentointi kun kirjoittajilla ei ole edes tuota tieteilijän peruskoulutusta, tohtorintutkintoa? Maissa joissa luokkayhteiskunta on ollut vahva kuten Englanti tuo saturaatiojuttu on varmasti olennainen asia - mutta Suomessa vastaavan nostaminen tuntuu enemmän passiivisen ilmapiirin lietsomiselta kuin suurelta yhteiskunnalliselta ongelmalta. t. Itsekin kouluttamattomien vanhempien korkeastikoulutettu jälkeläinen joka pärjännyt urallaan ilman saturaatiotuskia. 

Raimo Blomilta löytyy aiheesta myös ja hän on professori. Kelpaako tutkijasta?

Vierailija kirjoitti:

Et kai yritä väittää että älykkyys ja varakkuus korreloisi jotenkin?

Se on kuule ihan päinvastoin. Rikastuminen on usein seurausta tyhmyyteen asti ulottuvasta röyhkeydestä ja oman edun tavoittelusta. Puhumattakaan siitä että rikastutaan perimällä. Jos on hyvät taloudelliset pohjat, niin tyhmänäkin voi kartuttaa omaisuuttaan lisää.

Repesin totaalisesti tämän aivopierun luettuani!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kaikki raha-asiansa sössineet sossun elätit & ulosottomiesten vakioasiakkaat ovat siis ÄLYKKÄITÄ.

Rikastuminen vaatii oikeasti vaivaa, älyä, sinnikkyyttä, bisnesvainua ja pitkäjänteisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai yritä väittää että älykkyys ja varakkuus korreloisi jotenkin?

Se on kuule ihan päinvastoin. Rikastuminen on usein seurausta tyhmyyteen asti ulottuvasta röyhkeydestä ja oman edun tavoittelusta. Puhumattakaan siitä että rikastutaan perimällä. Jos on hyvät taloudelliset pohjat, niin tyhmänäkin voi kartuttaa omaisuuttaan lisää.

On ihan yleisesti tunnettu fakta, että älykkyys ja varakkuus korreloivat hyvin voimakkaasti. Kuten vastaavasti sitten myös köyhyys ja vähäisempi älykkyys. Googlaa niin sinäkin saat tietää asiasta.

Olisi perin kummallista, ellei älykäs ihminen käyttäisi älykkyyttään vähintään keskitason ja samantien hyvän materiaalisen tason saavuttamiseen. Miksi ei, jos on mahdollisuus. Tämän ei tarvitse tarkoittaa, että uhraa kaiken älykkyytensä mammon hankkimiseen, vaikka niinkin moni älykäs tekee valitettavasti.

Johan on taas ajatuksia. Älykkyys on periytyvä ominaisuus, mutta älykkyys ei korreloi suoraan varakkuuden kanssa. Älykkyys ei myöskään korreloi menestyksen kanssa. Korkea älykkyys muuten korreloi mielenterveysongelmien kanssa. 

Varakkuus on enemmänkin itsessään periytyvää, samoin köyhyys. Verkostot periytyvät; on ihan eri asia ottaa golfkaverin poika työharjoitteluun kuin joku random. Samoin näköalattomuus periytyy, jos joutuu syrjityksi esim. kulttuurisen taustansa vuoksi, se syö mahdollisuuksia menestyä elämässä, huono asuinalue ja huono koulu vaikuttaa. Huono ravintokin on merkityksellistä kehityksen kannalta. Se lähiömutsi voi olla vaikka kuinka älykäs, mutta huono asuinalue, työttömyys, yksinhuoltajuus ja muu väsyttää (wears you down) ihmisen. Eikä sillä lähiömutsilla ole varaa ostaa luomuananaksia aamupalaksi eikä ole varaa lähettää lastaan ratsastuleirille, jonne rikkaammat lapset pääsevät. 

On täysin totta, että jos ihminen ei ole järin älykäs, on hänellä isommat mahdollisuudet pudota huono-osaisemmaksi. Mutta jos väittää, ettei se yksinhuoltaja, joka tekee kahta, kolmea työtä ja huolehtii lapsistaan yksin huonolla alueella - ei ole ahkera tai sinnikäs tai että hänen älykkyydessään on automaattisesti jotain vikaa, on vain typerä. 

Aidosti menestyneet ihmiset tietävät kuinka pienestä se menestyminen on kiinni. Ei se ole ahkeruudesta, eikä sinnikkyydestä eikä älykkyydestä kiinni. Pitää syntyä oikeaan paikkaan tai olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Niitä järjeltään köyhempiäkin onnistutaan monesti pitämään menestyjäsuvuissa pinnalla.

Menestyminen usein vaatii älykkyyden sijaan kovia kyynärpäitä. Pitää miettiä mitä arvoja haluamme yhteiskuntana vaalia? Perinteisiä hyveitä, jotka jo Sokrateen aikana tunnustettiin, vai kovia, markkinoiden ajamia arvoja? Se keskinkertaisen älykkyyden omaava itsekeskeinen ja omahyväinen tyyppi on todennäköisempi menestyjä, kuin hyvin älykäs, herkkä ja muut huomioiva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hedelmätöntä mennä saivarteluihin genetiikasta tms. kun kaikkien tutkimusten mukaan populaatio polarisoituu kovaa vauhtia. Jo nyt varakas vähemmistö ja huono-osaiset elävät elämään, jossa mitään kontaktipintaa tai tuntumaa toisen puolen elämään ei ole. Sen vuoksi empatiakin on kuolemassa, koska ei pystytä asettumaan toisen tilanteeseen. Älykkäillä ja ahkerilla geeneillä ei ole suurtakaan jakoa, jos kukaan ympäristöstä ei pysty näyttämään työssäkäyvän elämän mallia tai kokemus maailmasta supistuu kerrostalopihaan ja pieneen kotiin koska varallisuus ei riitä edes Tallinnan laivamatkaan.

Tämäpä juuri. Siihen entiseen pienviljelijäaikaan verrattuna alkaa yhteiskunnassa olla paljon tätä "koulutus ei kannata" ja "kuitenkin epäonnistut"- henkeä jota siirretään seuraavalle sukupolvelle. Ja toisaalta ne kouluttautuneet yhä kiivaammin haluavat omien lastensa parasta, mahdollistavat preppauskursseja ja kielikylpyjä. Pelkällä rahalla (tulonsiirroilla) ei asenteita muuteta, ne vaan virtaavat helposti kaljahanasta alas lähipubissa. Miksi nykyiset käyhät vanhemmat eivät halua lapsilleen parempaa kuin mitä itsellä on, tuohonhan perustui se sodanjälkeinen into kouluttaa köyhän perheen lapset?

Yhteiskuntatieteissä puhutaan sellaisesta ilmiöstä kuin, että säätykierron lakkaaminen. Tarkoittaa sitä, että toisin kuin aiempina vuosikymmeninä  nykyisin koulutus ei enää mahdollista syntymäluokasta nousua. Työväenluokasta tai syrjäytyneestä ei enää ponnisteta keskiluokkaan vaikka koulutusta olisi miten. Keskiluokka uusintaa itse rivinsä ja ei hyväksy säätynousijoita keskuuteensa. Moni uusakateeminen onkin kokenut mahdottomaksi mm. akateemisen viran saamisen. Toisekseen koulutus itsessään on muuttunut. Peruskoulu ja etenkin tyvoimakoulutus on muuttanut funktiotaan. Ennen sen ideana oli antaa mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin. Nykyisin pääpaino on kaikessa hiljaisuudessa siirtynyt status quon säilyttämiseen. Että kukaan ei pääsisi nykyisestä sosiaaliluokastaan eteenpäin eikä vastaavasti edes yritä sitä tavoitella.

Aika kiinnostava ajatus luonnotieteilijälle. Enkä kyllä itse tuollaista ole havainnut. Ehkä jossain kaupallisella alalla? Olen itse palkannut useita akateemisen tutkinnon omaavia enkä missään vaiheessa ole tiennyt heidän syntymä"säätyään", saatikka, että tuo olisi mitenkään kiinnostanut. Eniten se perhetausta voi vaikuttaa rohkeuteen hankkia koulutus, lähetä esim. ulkomaille uran vuoksi jne. Ja niitä "nälkäisiä", innokkaita luokkanousijoita palkataan käsittääkseni myös bisneksen puolelta aina kun etevä huomataan - usein ovat ulkomaalaisia nykyään. Luokkien saturaatio voi olla ihmisillä alemmuudentunteena omassa päässään?

Luonnontieteilijnä ymmärrät, että vaikka en ole henkilökohtaisesti havainnut vaikkapa rottaa ei se tarkoita sitä ettei sitä ole olemassa. Mitä tulee ulkomaalaisiin, niin pääsääntö kuitenkin on, että koska heidän ei haluta sotkevan pakkaa, heidän koulutuksensa nollataan. Esimerkiksi naisten osalta lääkärin koulutus tunnustetaan, mutta esimerkiksi vaikkapa Venäjällä hankittua kätilön tai sairaanhoitajan koulutusta ei tunnusteta. Ilmiö ei liity kehitysmaissa hankittuihin tutkintoihin vaan ylipäätään ulkomailla hankittuun tutkintoon.

No yhteiskuntatieteilijänä varmaan osaat laittaa jonkun tutkimusviitteen johon väitteesi perustuu, tuollaista tutkimusta kun en ole huomannut vaikka olettaisi kiinnostavan laajempaakin yleisöä  ja siksi uutisoitavan valtamedioissa. Jos tuo vain alan sisäistä pohdintaa tuskin kannattaa totuutena esittää. Alan ulkopuolisena, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa ja yliopistomaailmassa eläneenä en oikein jaksa uskoa mihinkään suuriin esteisiin luokkahypyille: meillä erot koulujen ja yliopistojen välillä on hyvin pienet ja suurimman osan juuret varsin kouluttamattomat ja maalaiset jos mennään isovanhempiin ja heidän vanhempiin asti. Ja puhuin juuri akateemisten palkkaamisista - eli esim.lääkärien (ja muidenkin alojen tohtoreiden, noista kokemukseni), niissä se osaaminen, motivaatio ja yhteistyökykyisyys ovat varmasti huomattavasti tärkeämpiä kuin isin tai äidin ammatti. Noista alemminkoulutetuista en tiedä, niissähän voi olla suuriakin kulttuurieroja käytänteissä jne minkä vuoksi tutkinnot eivät suoraan hyödynnettävissä?

Kannattaa tutustua vaikkapa Pohjois-Karjalan monitieteellisen prekarisaatio -projektin tuloksiin.

No näytti olleen hanke jossa pohdittin työn muuttumista, mukana maahanmuuttajat ja osa taloudeltaan kurjistuvaa Suomea. En kerennyt lukea hankkeen päätuotosta - suomekielistä kirjaa, mutta tuota luokkahyppyajatusta ei kyllä päätuloksissa näkynyt mitenkään. Luonnontieteilijänä pisti silmään, että tärkeimmät kirjottajat olivat maistereita - oliko kyseessä tutkimus vai vain joidenkin ihmisten kokemusten dokumentointi kun kirjoittajilla ei ole edes tuota tieteilijän peruskoulutusta, tohtorintutkintoa? Maissa joissa luokkayhteiskunta on ollut vahva kuten Englanti tuo saturaatiojuttu on varmasti olennainen asia - mutta Suomessa vastaavan nostaminen tuntuu enemmän passiivisen ilmapiirin lietsomiselta kuin suurelta yhteiskunnalliselta ongelmalta. t. Itsekin kouluttamattomien vanhempien korkeastikoulutettu jälkeläinen joka pärjännyt urallaan ilman saturaatiotuskia. 

Raimo Blomilta löytyy aiheesta myös ja hän on professori. Kelpaako tutkijasta?

Kiitos viitteestä, selasin läpi hänen jakaantunut Suomi-raporttinsa. Raportista kävi ilmi, kuinka ihmisten usko koulutuksen kannnattavuuteen ja kovan työnteon merkitykseen vaihteli oman koulutuspohjan mukaan: alhaisen koulutuksen omaavat ihmiset uskoivat nohin vähemmän. Ja pohdinnassa mietittiin kuinka alhainen yhteiskuntaluokka voi tuottaa kehnon itsetunnon ja luottamuksen tulevaisuuteen joka taas periytyy helposti lapsille - ei kannusteta yrittämään. Tuosta kyllä olen nähnyt turhan paljon esimerkkejä ihan lasten kavereissa: hyvin lahjakkaat nuoret jättävät kouluhaaveensa minimiin kun kotona vanhempien aika ja energia menee kaikkeen muuhun kuin lasten koulunkäynnin kannustamiseen. Kuinka muuttaa tuota, siinä kysymys johon varmaan hyvin hankala vastata eikä esimerkkejä maailmaltakaan löydy. Elämme kuitenkin Blomin mukaankin lähes tasa-arvoisimmassa maassa jossa tuloerot ovat hyvin pienet ja mahdollisuudet kouluttautumiseen periaatteessa kaikkien saavutettavissa. Kuusikymmenluvulta ollaan tultu huomattavasti tasa-arvoisempaan suuntaan, nyt viime aikoina kehitys kääntynyt. takaisinpäin rullaamiseen ei taida pelkät tulonsiirrot auttaa, pitäisi kyetä vaikuttamaan alempien sosiaaliluokkien tapaan kasvattaa lapsiaan?

Korkeakoulutus on keski- ja yläluokkainen instituutio, sen tavat ja käytännöt ovat keskiluokalle tuttuja, köyhille vieraita. Tottakai tämä on kotikenttäetu niille jotka ovat syntyneet hyväosaiseen asemaan. Se että köyhät "muuttaisivat kasvatusmetodejaan" tarkoittaa käytännössä, että heidän pitäisi olla keskiluokkaa, siis ryhmää jolla ei ole köyhille tyypillisiä "haitallisia" tapoja. Vai uskotteko että köyhät voisivat pysyä köyhinä mutta muuttua tavoiltaan muuten vaan keskiluokkaisiksi? Tilannetta voisi verrata ehkä siihen että kaikki maailman yliopistot olisivat islamilaisia yliopistoja. Tällöin suomalaisten täytyisi "muuttaa kasvatusmetodejaan" islamilaiseen kulttuuriin sopiviksi, jotta lapset pärjäisivät yliopistossa. Helppo homma.

Toisaalta jos köyhät omaksuisivat keskiluokan kulttuurin, niin silloin keskiluokan alapuolella ei olisi enää köyhien ryhmää, vaan keskiluokka olisi uusi alaluokka. Osa vanhasta keskiluokasta voisi ryhmittyä eroon uudesta alaluokasta, osa voisi sulautua yläpuolellaan olevaan tasoon.  Eli vanha luokkajako säilyisi, sen portaat vain olisivat eri paikassa kuin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutus on keski- ja yläluokkainen instituutio, sen tavat ja käytännöt ovat keskiluokalle tuttuja, köyhille vieraita. Tottakai tämä on kotikenttäetu niille jotka ovat syntyneet hyväosaiseen asemaan. Se että köyhät "muuttaisivat kasvatusmetodejaan" tarkoittaa käytännössä, että heidän pitäisi olla keskiluokkaa, siis ryhmää jolla ei ole köyhille tyypillisiä "haitallisia" tapoja. Vai uskotteko että köyhät voisivat pysyä köyhinä mutta muuttua tavoiltaan muuten vaan keskiluokkaisiksi? Tilannetta voisi verrata ehkä siihen että kaikki maailman yliopistot olisivat islamilaisia yliopistoja. Tällöin suomalaisten täytyisi "muuttaa kasvatusmetodejaan" islamilaiseen kulttuuriin sopiviksi, jotta lapset pärjäisivät yliopistossa. Helppo homma.

Toisaalta jos köyhät omaksuisivat keskiluokan kulttuurin, niin silloin keskiluokan alapuolella ei olisi enää köyhien ryhmää, vaan keskiluokka olisi uusi alaluokka. Osa vanhasta keskiluokasta voisi ryhmittyä eroon uudesta alaluokasta, osa voisi sulautua yläpuolellaan olevaan tasoon.  Eli vanha luokkajako säilyisi, sen portaat vain olisivat eri paikassa kuin aiemmin.

...tai sitten niinkuin ennenkin: osa kehnomminkoulutetuista arvostaa koulutusta ja kannustaa lapsiaan lukemaan mahdollisimman pitkälle. Joka tapauksessa nuo esteet eivät tunnu olevan yhteiskunnan saturaatiossa ja kitkassa luokkahyppyjä vastaan niin, että ne työväenluokkaiset paremman koulutuksen hankkineet tulisivat syrjityksi vaan siinä ettei alemmista sosiaaliluokista hakeuduta korkeamman koulutuksen piiriin? Ja tuo kulttuurimuutos, olisiko se lähinnä sitä, että kannustaa lastaan hankkimaan kykyjensä mukaisen koulutuksen? Kannustaa lastaan ja auttaa saamaan hyvän itsetunnon? Itsetunnostahan täällä monet ovat puhuneet, ja sen tunnistan omassa lapsuudessani tärkeäksi lapsuudenlahjaksi: kykyjäni ei koskaan mitätöity, minuun uskottiin ja minua kannustettiin. Jos tuo oli ihan mahdollista 70-luvun työläiskodissa, miksi yhtä mahdotonta kuin muslimiksi kasvattaminen (aika kummallinen vertaus) 2010-luvun suht köyhässä mutta 70-lukuun verrattuna huomattavasti korkeamman elintason perheissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutus on keski- ja yläluokkainen instituutio, sen tavat ja käytännöt ovat keskiluokalle tuttuja, köyhille vieraita. Tottakai tämä on kotikenttäetu niille jotka ovat syntyneet hyväosaiseen asemaan. Se että köyhät "muuttaisivat kasvatusmetodejaan" tarkoittaa käytännössä, että heidän pitäisi olla keskiluokkaa, siis ryhmää jolla ei ole köyhille tyypillisiä "haitallisia" tapoja. Vai uskotteko että köyhät voisivat pysyä köyhinä mutta muuttua tavoiltaan muuten vaan keskiluokkaisiksi? Tilannetta voisi verrata ehkä siihen että kaikki maailman yliopistot olisivat islamilaisia yliopistoja. Tällöin suomalaisten täytyisi "muuttaa kasvatusmetodejaan" islamilaiseen kulttuuriin sopiviksi, jotta lapset pärjäisivät yliopistossa. Helppo homma.

Toisaalta jos köyhät omaksuisivat keskiluokan kulttuurin, niin silloin keskiluokan alapuolella ei olisi enää köyhien ryhmää, vaan keskiluokka olisi uusi alaluokka. Osa vanhasta keskiluokasta voisi ryhmittyä eroon uudesta alaluokasta, osa voisi sulautua yläpuolellaan olevaan tasoon.  Eli vanha luokkajako säilyisi, sen portaat vain olisivat eri paikassa kuin aiemmin.

...tai sitten niinkuin ennenkin: osa kehnomminkoulutetuista arvostaa koulutusta ja kannustaa lapsiaan lukemaan mahdollisimman pitkälle. Joka tapauksessa nuo esteet eivät tunnu olevan yhteiskunnan saturaatiossa ja kitkassa luokkahyppyjä vastaan niin, että ne työväenluokkaiset paremman koulutuksen hankkineet tulisivat syrjityksi vaan siinä ettei alemmista sosiaaliluokista hakeuduta korkeamman koulutuksen piiriin? Ja tuo kulttuurimuutos, olisiko se lähinnä sitä, että kannustaa lastaan hankkimaan kykyjensä mukaisen koulutuksen? Kannustaa lastaan ja auttaa saamaan hyvän itsetunnon? Itsetunnostahan täällä monet ovat puhuneet, ja sen tunnistan omassa lapsuudessani tärkeäksi lapsuudenlahjaksi: kykyjäni ei koskaan mitätöity, minuun uskottiin ja minua kannustettiin. Jos tuo oli ihan mahdollista 70-luvun työläiskodissa, miksi yhtä mahdotonta kuin muslimiksi kasvattaminen (aika kummallinen vertaus) 2010-luvun suht köyhässä mutta 70-lukuun verrattuna huomattavasti korkeamman elintason perheissä?

Se että köyhä perhe kannustaa lastaan ei tee tilanteesta tasa-arvoista. Asetelmaan jää edelleen vinoutumia. Se että siivooja-äiti ja talonmies-isä sanovat lapselleen, että kannattaa lukea läksyt, ei ole sama asia kuin se että arkkitehti-isä ja opettaja-äiti veivät lastaan museoon, teatteriin, ulkomaille jne. (mikä vaatii rahaa). Miksi lähtökohtaero lakkaisi vaikuttamasta siinä vaiheessa kun on jo hakeuduttu koulutukseen? Huonommista lähtökohdista kotoisin oleva joutuu opiskeluaikanaan ja valmistumisen jälkeenkin tekemään enemmän uransa eteen kuin se, jolle tie on valmiiksi auki alusta saakka. Joutuu opettelemaan uuden kulttuurin, joka on eri kuin kodin kulttuuri, jotuu luomaan verkostot tyhjästä, oppimaan uuden puhetavan jne. Kaikki tämä vie aikaa ja on tietenkin hidaste, jota valmiiseen pöytään istujan ei tarvi ylittää.

70-luvulla elettiin vielä aikaa, jolloin kasvukäyrät näyttivä ylöspäin ja korkeakoulutettavien määrää lisättiin huomattavasti yli sen, mihin akateemisten perheiden oma jäkikasvu riitti. Silloin yliopistoissa oli enemmän työläistaustaisia opiskelijoita. Asiaan ei vaikuta se, että nykyään elintaso on korkeampi, vaan se että muihin opiskelijoihin verrattuna pienituloisten vanhempien lapsi ei silloin ollut niin harvinainen ilmiö yliopistossa kuin nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Huonommista lähtökohdista kotoisin oleva joutuu opiskeluaikanaan ja valmistumisen jälkeenkin tekemään enemmän uransa eteen kuin se, jolle tie on valmiiksi auki alusta saakka. Joutuu opettelemaan uuden kulttuurin, joka on eri kuin kodin kulttuuri, jotuu luomaan verkostot tyhjästä, oppimaan uuden puhetavan jne. Kaikki tämä vie aikaa ja on tietenkin hidaste, jota valmiiseen pöytään istujan ei tarvi ylittää.

Tämä on muuten pähkinänkuoressa myös maahanmuuttajien tilanne. He joutuvat kotimaata vaihtaessaan tekemään saman kuin köyhät yhteiskuntaluokkaa vaihtaessaan. Osa onnistuu, osa ei. Joillain on vielä tuplat: on samaan aikaan sekä maahanmuuttaja että köyhä.

En ole ikinä kutsunut itseäni köyhäksi. Joskus on ollut enemmän rahaa ja joskus vähemmän. Eli aina on ollut. Tätä kutsutaan asenteeksi.

Taloussanomat, 04.03.2012

Ovatko menestymättömät mielestäsi tyhmiä? Kuljetko leuka pystyssä, kyynärpäät ojossa ja toitotat, että sinulla on oikeus, koska sinulla on rahaa? Sosiaalipsykologi Katriina Järvisen mielestä eliitin ylimielisyys on lisääntynyt ja asenne on levinnyt muihinkin. Professori Jukka Kemppinen epäilee, että meihin on iskenyt kullankaivajasyndrooma ja sanoo, että ylimielisyys on jalostettu itsepetoksen muoto.

Suomi on muuttumassa kovaksi pelureiden yhteiskunnaksi.

Näin arvioi sosiaalipsykologi ja antropologi, Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa opettava Katriina Järvinen. Hänen mukaansa nyt pärjäävät ne, joilla on pelisilmää niin kauppoihin, raha-asioihin kuin ihmissuhteisiinkin.

– Enää ei toimi se, että käyt koulua ja ahkeroit ja sinut palkitaan. Yhteiskunta on muuttunut arvaamattomaksi.

Järvisen mukaan moni pitkälle opiskellut ja ”vihreälle oksalle” päässyt kokee, että on tehnyt uransa eteen paljon töitä ja saanut reilun palkinnon. Ajatus voi olla hyvinkin oikeutettu, mutta samalla helposti unohtuu, että moni muukin tekee paljon työtä, mutta ei yllä samaan.

– Reilun palkkion työstään saaneet tavallaan ehkä kovettavat itsensä ja ajattelevat helposti, että on tyhmyyttä, jos joku suostuu huonoihin sopimuksiin tai työoloihin.

Ajatus siitä, että jokainen voi valita, mihin kurottaa ja päätyy, on Järvisen mielestä yleistynyt. Samalla on unohdettu, että osa meistä tekee valintoja toinen toistaan epäedullisempien vaihtoehtojen välillä.

Akatemiatutkija Jani Erola Turun yliopistosta sanoo, että kaikki menestys ei liity omiin ansioihin, vaikka tätä usein tuntuu pidettävän totuutena.

– Menestys on pitkälti sattumaa ja hyvää tuuria.

Menestyvät osaavat estää

lastaan syrjäytymästä

Erolan mukaan 70 prosenttia etenemisestä ei selity omilla kyvyillä. Vaikka meillä on ilmainen peruskoulu ja edulliset opiskelumahdollisuudet, lähtökohdat eivät ole samat kaikille. Koti ja vanhempien asema on monen etenemisen avain.

Koulu on kaikista ainakin jossain vaiheessa tylsää. Järvisen mukaan olennaista on, miten vanhemmat kannustavat, kun ote on repsahtamassa.

– Varsinkin koulutuksen nivelkohdissa, yhdeksännen luokan ja lukion päättyessä, alempien sosiaaliryhmien lapset ovat usein muita huonommassa asemassa.

Hyvin toimeentulevat, tiukasti yhteiskunnassa kiinni olevat vanhemmat osaavat etsiä lapselleen vaihtoehtoja. Heillä on myös mahdollisuus taloudelliseen tukemiseen.

Vähän koulutetut vanhemmat voivat puolestaan patistella nuortaan töihin. Kun useampi kuin joka neljäs nuori on työtön, työpaikan saaminen ei ole helppo juttu.

Huono yhteiskunnallinen itsetunto

kasvattaa väärää nöyryyttä

Kaikki eivät yllä kovin ylös, vaikka tahtoisivat ja heillä olisi siihen edellytykset. On nuoria, joilla on akateeminen tutkinto ja jotka hallitsevat viisi kieltä, mutta tekevät töitä 1 300 euron kuukausipalkalla. Järvinen huomauttaa, että moni jää tähän kierteeseen.

Olennaista on, minkä keskellä on elänyt. Jos perheystävät ja kummit ovat koulutettuja ja hyvässä asemassa, lapsestakin vähän huomaamatta tulee heidän verkostojensa osa.

Kun keskiluokkainen työelämä on tuttua, siihen on Järvisen mukaan helppo solahtaa. Ne, joilla on huono yhteiskunnallinen itsetunto, eivät hänestä ole yhtä itsevarmoja.

Järvisen mielestä pärjääjien kodissa elänyt nuori tajuaa, millaista peliä työelämässä pelataan ja pystyy suhtautumaan asioihin rennommin kuin työläistaustainen nuori.

– Työläisperheessä moni on oppinut vääränlaisen auktoriteettien kunnioittamisen. Häntä on helppo käyttää hyväksi työmarkkinoilla esimerkiksi maksamalla liian pientä palkkaa.

JAtkuu

Jatkoa

Onko kyseessä

rahan korskeus?

Suomalaisessa yhteiskunnassa varallisuudesta ei ole huudeltu. Professori, varatuomari ja filosofian tohtori Jukka Kemppinen huomauttaa, että täällä ei ole ollut tapana sanoa: ”Kuunnelkaa minua, koska olen rikas”.

Helsingin Sanomissa oli kolmisen viikkoa sitten Sammon suuromistajan Björn Wahlroosin haastattelu. Wahlroos otti kantaa presidentti Tarja Halosen uudenvuodenpuheeseen, jossa tämä sanoi, että tuloerojen kasvun myötä myös terveyserot ovat kasvaneet.

Wahlroosin mielestä on roskaa väittää, että Suomesta olisi tulossa taas luokkayhteiskunta. Hänestä syrjäytyneiksi joutuvat eivät panosta terveytensä hoitamiseen.

– Syy heikkenevälle terveydelle ei ole tulonjaon muuttuminen. Taustalla on yhteinen muuttuja, joka on joko yksilöiden piittaamattomuus tai syrjäytyminen, hän lisäsi.

Kemppinen miettii, mikä on muuttunut, jos kyseessä on rahan korskeus.

– Minuun ei tee musertavaa vaikutusta, vaikka puhuja olisi ollut pari vuotta Hankenin professori. Olen ollut professori vuosia, ja siinä leikissä menettänyt ylimääräisen kunnioituksen.

Ylimielisyys on jalostettu

itsepetoksen muoto

Kemppisen mielestä nykyinen taloustilanne on epätavallisen vaikea. Hänestä asiallisen, syvästi perehtyneen henkilön tavallisin vastaus kiperässä kohdassa on ”en tiedä”.

Tämä on myös hänen täydellinen vastauksensa kysymykseen, onko ylimielisyys lisääntynyt.

– Henkilö, joka tietää, mitä pitäisi tehdä, on tyypillisesti toisen vuoden opiskelija.

Ylimielisyys sisältää Kemppisen mukaan usein annoksen asioitten mieletöntä yksinkertaistamista ja on jalostettu itsepetoksen muoto. Siihen sorrutaan, koska puhuja haluaa korostaa asiantuntijuuttaan, tietämistään tai itseään.

Eliitin tavoilla on Järvisen mukaan taipumus siirtyä muidenkin tavoiksi. Hänestä ilmapiiri on viime aikoina yhä enemmän jakautunut kahtia.

Kovuus on lisääntynyt, mutta moni tuntee myös vastuuta ja kauhistuu tilannetta. Hän kertoo keskustelleensa opiskelijoiden kanssa Olkiluodon ydinvoimalassa työskentelevien puolalaisten huonoista työehdoista.

– Puolet opiskelijoistani oli sitä mieltä, että puolalaiset ovat tyhmiä, jos ovat allekirjoittaneet sellaisen työsopimuksen. Toinen puoli luokkaa oli sitä mieltä, että kaikilla ei ole varaa olla allekirjoittamatta huonoakaan työsopimusta.

Onko suomalaisiin iskenyt

kullankaivajasyndrooma?

”Minulla on oikeus”, on yhä useammin käytetty lause. Jukka Kemppinen viittaa kasvattajien kokemuksiin.

– Vaikuttaa siltä, että on ilmaantunut uusi hämmentävä ihmistyyppi, hän sanoo.

Kun opettaja soittaa kotiin kertoakseen lapsen empaattisen kehityksen ongelmista, mikä Kemppisen mukaan tarkoittaa, että lapsi hakkaa vastaantulijoita vasaralla, koulutettu nuori vanhempi karjuu puhelimeen: ”V...ttuaks tänne soitat, opettakaa sille empatiaa, siitä saatte palkkanne”.

Kemppinen miettii, onko vaurastuneisiin suomalaisiin iskenyt kullankaivajasydrooma?

– Kun aidosti pöljä sattuu löytämään jalometalleja, käyttäytyminen on äkkiä tuon näköistä.

Kemppinen viittaa ”äärimmäisen arvovaltaisen” lähteeseen ja rakkauden kaksoiskäskyyn, jossa kehotetaan rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä.

– Tämä on selvästi unohtunut.

Kemppisen mukaan tähän päivään ja talousuutisiin siirrettynä Raamatun lauseen sisältö on suunnilleen sama kuin Suomen kansan ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” -sananlaskussa.

Eriarvoisuus tukee

viidakon lakia

Erolan mielestä äärimmäisen eriarvoisuuden lisääntyminen on uhka, joten nyt on yhteiskunnallisen keskustelun paikka.

– Suomalaisilla on vahva luottamus, että yhteiskunta on oikeudenmukainen ja toimii oikeudenmukaisesti, Erola sanoo.

Luottamusta syö hänestä kuitenkin se, että vaikka keskimäärin ihmiset pärjäävät aika hyvin, joukko väestöä on huonossa jamassa.

– On ikävää, että joudumme luopumaan hyväuskoisuudesta, Järvinen sanoo.

Hänen mielestään on oikein, että mediassa tuodaan esiin eliittiä koskevia asioita kuten liian hyvä asuntoetu tai se, että organisaation varoja käytetään omiin ja perheen matkoihin. Jos eliitin käytös tuntuu väärältä, koko kansan moraali haperoituu.

– Me kaikki vastaamme seurauksista, Järvinen sanoo.

Hänen mukaansa vallalle voi nousta viidakon laki. Yhteiskuntaan pettyneet etsivät hyvitystä lain toiselta puolelta ja varakkaat joutuvat vartioimaan omaisuuttaan ja lapsiaan ympärivuorokautisesti.

Ihmiset kyllästyvät

muoti-ilmiöön

Haastateltujen mielestä kehitys ei ole väistämätön. Erola huomauttaa, että muutos vaatii yhteiskunnan päättäjien aktiivista otetta. 

– Jos kyseessä on muoti-ilmiö, vastaus on yksinkertainen. Ihmiset kyllästyvät siihen, Kemppinen sanoo.

Myös Järvinen arvioi, että ylilyönneistä voidaan päästä. 

– Voi olla, että olen naiivi, mutta uskon, että suomalaiset eivät ole valmiit hylkäämään menneiden sukupolvien arvokkaita tekoja, joiden ansiosta tämä maa on noussut niin tasa-arvoiseksi, hän sanoo.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai yritä väittää että älykkyys ja varakkuus korreloisi jotenkin?

Se on kuule ihan päinvastoin. Rikastuminen on usein seurausta tyhmyyteen asti ulottuvasta röyhkeydestä ja oman edun tavoittelusta. Puhumattakaan siitä että rikastutaan perimällä. Jos on hyvät taloudelliset pohjat, niin tyhmänäkin voi kartuttaa omaisuuttaan lisää.

On ihan yleisesti tunnettu fakta, että älykkyys ja varakkuus korreloivat hyvin voimakkaasti. Kuten vastaavasti sitten myös köyhyys ja vähäisempi älykkyys. Googlaa niin sinäkin saat tietää asiasta.

Olisi perin kummallista, ellei älykäs ihminen käyttäisi älykkyyttään vähintään keskitason ja samantien hyvän materiaalisen tason saavuttamiseen. Miksi ei, jos on mahdollisuus. Tämän ei tarvitse tarkoittaa, että uhraa kaiken älykkyytensä mammon hankkimiseen, vaikka niinkin moni älykäs tekee valitettavasti.

Johan on taas ajatuksia. Älykkyys on periytyvä ominaisuus, mutta älykkyys ei korreloi suoraan varakkuuden kanssa. Älykkyys ei myöskään korreloi menestyksen kanssa. Korkea älykkyys muuten korreloi mielenterveysongelmien kanssa. 

Varakkuus on enemmänkin itsessään periytyvää, samoin köyhyys. Verkostot periytyvät; on ihan eri asia ottaa golfkaverin poika työharjoitteluun kuin joku random. Samoin näköalattomuus periytyy, jos joutuu syrjityksi esim. kulttuurisen taustansa vuoksi, se syö mahdollisuuksia menestyä elämässä, huono asuinalue ja huono koulu vaikuttaa. Huono ravintokin on merkityksellistä kehityksen kannalta. Se lähiömutsi voi olla vaikka kuinka älykäs, mutta huono asuinalue, työttömyys, yksinhuoltajuus ja muu väsyttää (wears you down) ihmisen. Eikä sillä lähiömutsilla ole varaa ostaa luomuananaksia aamupalaksi eikä ole varaa lähettää lastaan ratsastuleirille, jonne rikkaammat lapset pääsevät. 

On täysin totta, että jos ihminen ei ole järin älykäs, on hänellä isommat mahdollisuudet pudota huono-osaisemmaksi. Mutta jos väittää, ettei se yksinhuoltaja, joka tekee kahta, kolmea työtä ja huolehtii lapsistaan yksin huonolla alueella - ei ole ahkera tai sinnikäs tai että hänen älykkyydessään on automaattisesti jotain vikaa, on vain typerä. 

Aidosti menestyneet ihmiset tietävät kuinka pienestä se menestyminen on kiinni. Ei se ole ahkeruudesta, eikä sinnikkyydestä eikä älykkyydestä kiinni. Pitää syntyä oikeaan paikkaan tai olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Niitä järjeltään köyhempiäkin onnistutaan monesti pitämään menestyjäsuvuissa pinnalla.

Menestyminen usein vaatii älykkyyden sijaan kovia kyynärpäitä. Pitää miettiä mitä arvoja haluamme yhteiskuntana vaalia? Perinteisiä hyveitä, jotka jo Sokrateen aikana tunnustettiin, vai kovia, markkinoiden ajamia arvoja? Se keskinkertaisen älykkyyden omaava itsekeskeinen ja omahyväinen tyyppi on todennäköisempi menestyjä, kuin hyvin älykäs, herkkä ja muut huomioiva. 

Opettelepas, mitä korrelaatio tarkoittaa :) En ole missään vaiheessa puhunut 100%, sinun sanoillasi "suorasta" korrelaatiosta. Sitten kun ymmärrät mitä se tarkoittaa, olet kanssani samaa mieltä.

Tässä AP:lle ja muille jotka kuvittelevat etteivät ole saaneet mitään muuta kuin erinomaisen älykkyytensä (tämä siis sarkasmia) "annettuna" :

http://digitalsynopsis.com/inspiration/privileged-kids-on-a-plate-penci…

Vierailija kirjoitti:

Mä en koe että kyse on niinkään varallisuudesta, mutta siitähän on selvät näytöt että älykkäillä vanhemmilla on älykkäämpiä lapsia. Siihen ei vaikuta ainoastaan geeniperimä, vaan myös se, että älykkäät vanhemmat luovat lapsilleen ympäristön jossa näiden kyvyt ja älykkyys pääsevät paremmin kehittymään. Jos vertaan kahta ystävääni joilla lapsia. Toinen lukee lapselle päivittäin, pelaa muistipelejä ja lautapelejä, kannustaa harrastamaan liikuntaa ja musiikkia jne. vaikka eivät ole varakkaita. Toisen lapsi taas viettää suuren osan ajastaan tabletin tai tv:n edessä, ja äiti aikansa somessa. Vaikea varmaan arvata kummalla lapsella tulee olemaan paremmat lähtökohdat kouluun siirtyessä? 

Älykkyys on paljon monimutkaisempi asia kuin tämä. Itse tiedän poikia, jotka oikeasti pelaavat kaiken vapaa-aikansa, ja ovat silti koulussa todella hyviä. Samoin tiedän todella tervehenkisiä ja reippaita urheilijatyttöjä, jotka eivät pärjää koulussa ollenkaan. Mikä ei tietenkään haittaa, koska suuntautuvat varmastikin käytännön töihin. Fiksut pärjää aina, niin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Et kai yritä väittää että älykkyys ja varakkuus korreloisi jotenkin?

Se on kuule ihan päinvastoin. Rikastuminen on usein seurausta tyhmyyteen asti ulottuvasta röyhkeydestä ja oman edun tavoittelusta. Puhumattakaan siitä että rikastutaan perimällä. Jos on hyvät taloudelliset pohjat, niin tyhmänäkin voi kartuttaa omaisuuttaan lisää.

😂 Kaikkea sitä lukee kun vanhaksi elää 😂 Harvemmin menestyjiä tyhmiksi haukutaan. Siihen nimenomaan vaaditaan älyä ja pelisilmää. Ja tyhmä tuhlaa omaisuudenkin kuin pierun Saharaan.

Kannattaa välillä relata ja naattia, lähteä vaikka maapallon toiselle puolen. Meneehän siinä rahaa mutta pääasia että Välillä naatiskelee.