Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin moni ruuhkavuosia elävä nainen on katkera/kateellinen/pahantuulinen?
11.12.2016 |
Osa ruuhkavuosia elävistä nauttii siitä, että niin moni asia elämässä on hyvin. He iloitsevat suurimman osan ajastaan lapsista, työstä, puolisosta ja saavutuksistaan. He eivät ota paineita siitä, jos joku työtehtävä tulee tehdyksi vähän vasurilla, imurointi kotona jää sillä viikolla välistä tai lapset saavat luomukotiruoan sijaan joku päivä spagettia ja nakkeja ruoaksi. Toki heitäkin väsyttää ja joskus tulee sanottua lapsille tai puolisolle pahasti, mutta he tietävät, ettei ruuhkavuosien kriittisin aika kestä loputtomiin. He nauttivat ajasta, jolloin lapset ovat pieniä ja tiedostavat, ettei se kestä loputtomiin.
Sitten olen törmännyt moniin ruuhkavuosia eläviin naisiin, jotka ovat pahantuulisia ja suorittavat elämää ja stressaavat kaikesta. Perhe-elämän, kodin, työn ja jopa oman kropan pitäisi näyttää ainakin ulkopuolisten silmissä hyvältä, vaikka neljän seinän sisällä olisi millaista. Pahantuulisuudesta ja tiuskimisesta osansa saavat lapset, puoliso ja työtoverit. Usein nämä naiset ovat katkeria/kateellisia heille, jotka eivät elä samanlaisia ruuhkavuosia (lapsettomat tai he, joiden lapset ovat jo isompia/aikuisia jne). Miksi niin moni ruuhkavuosia elävä nainen käyttäytyy näin ja purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin? Miksi olla kateellinen toisten "helpommasta" elämänvaiheesta (voihan sillä lapsettomalla/isompia lapsia omaavalla olla myös murheita)? Miksei osata iloita siitä, että elämässä on saanut niin paljon (puoliso, lapset, työ jne)? Miksei elämää voisi ottaa hieman rennommin, kun suorittaminen ja pahantuulisuus harvemmin tekevät ketään iloiseksi?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa)
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne)
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä
Itse olet vanhemmaksi halunnut, minä tietoisesti halusin elää ilman näitä juttuja.
Vela
kesti aika kauan, ennen kuin tämä obligatorinen vela-kommentti imestyi ketjuun. Mutta tulihan se sieltä, kuten ihan jokaiseen ketjuun, jossa keskustellaan lapsiperheiden elämän vähemmän mukavista puolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme juttuja nää joidenkin lässytykset perfektionistiäideistä. Kyllä useimmat väsyneet ja kiukkuisena äidit on ihan muuta kuin perfektionisteja. Siihen ihan riman ylittävään arkeenkin vaan menee valtavasti energiaa ja aikaa. Ei ole puhetta mistään luomuruuista tai matonhapsujen oikomisesta tai sävy sävyyn vaatteista. Ihan tarpeeksi menee energiaa siihen, että saa itsensä aamulla ajoissa ihmisen näköiseksi, aamupalan ja vaatteet itselle ja lapsille, huolehtii oikeasti vaativan ja vastuullisen työn, sen jälkeen tavallisen kotiruuan, lasten läksyt ja kokeisiin lukemiset, lasten harrastukset ja soittoläksyt, perussiistiys kotona, kaupassakäynnit, pyykkääminen ja vaatehuolto (viikkaus, kaapitus, ei edes silitystä), lasten iltatoimet. Jossain välissä pitäisi itsekin ehtiä kuntoilla mutta vähiin jää. Mieskin on mutta tekee yhtä vaativaa työtä ja on viikossa 2-4pv työmatkoilla ja iltaisin on videokokouksia eri aikavyöhykkeellä toimivaan tiimiin. Osallistuu sen minkä pystyy mutta ei osaa pyörittää arkea samaan tapaan ja vaatii roolittamista ja tehtävänanto, mikä sekin rasittaa. Ja on yhtä stressaantunut ja kiukkuinen. Omilla melkein kasikymppisillä vanhemmilla on jo terveysongelmia, on ollut syöpää, reumaa, nivelprotetisointeja ja niistä toipumista jne. Ei onneksi vielä dementiaa mutta sitä odotellessa..
Perfektionismi on kaukana mutta perusarki väsyttää ja vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun lukee, tulee sellainen olo ettei halua koskaan hankkia lapsia, jos vanhemmuus on tällaista työtaakkaa ja siitä kitisemistä.
ei se ole. tässä ketjussa vaan keskustellaan näistä väsymyksen tunteista. Perhe ja varsinkin lapset ovat parasta mitä ainakin omassa elämässäni on ja varmasti moni perheellinen on samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa)
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne)
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä
Itse olet vanhemmaksi halunnut, minä tietoisesti halusin elää ilman näitä juttuja.
Vela
kesti aika kauan, ennen kuin tämä obligatorinen vela-kommentti imestyi ketjuun. Mutta tulihan se sieltä, kuten ihan jokaiseen ketjuun, jossa keskustellaan lapsiperheiden elämän vähemmän mukavista puolista.
Miksei lapseton saisi iloita lapsettomuutensa hyvistä puolista? Kyllä lapsettomalle sinkulle surkutellaan "kuinka säkin vielä löydät miehen ja saat lapsia" ja sanotaan, kuinka elämä olisi jotenkin vajavaista yksin. Toki osan mielestä näin onkin, mutta osa (kuten minä) nauttii vapaudestaan suunnattomasti. Samalla tavalla vanhemmuus on asia, joka toisilla ottaa päähän ja toisilla ei.
En todellakaan ole mikään perfektionisti. Mutta äidin sairastuminen ja omaishoitajuus, vuorotyö ja pienet lapset meinasi syödä voimat. Ei vain jaksanut olla ihmisille mikään ilopilleri. Mutta siitäkin ajasta selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa)
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne)
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä
Itse olet vanhemmaksi halunnut, minä tietoisesti halusin elää ilman näitä juttuja.
Vela
kesti aika kauan, ennen kuin tämä obligatorinen vela-kommentti imestyi ketjuun. Mutta tulihan se sieltä, kuten ihan jokaiseen ketjuun, jossa keskustellaan lapsiperheiden elämän vähemmän mukavista puolista.
Miksei lapseton saisi iloita lapsettomuutensa hyvistä puolista? Kyllä lapsettomalle sinkulle surkutellaan "kuinka säkin vielä löydät miehen ja saat lapsia" ja sanotaan, kuinka elämä olisi jotenkin vajavaista yksin. Toki osan mielestä näin onkin, mutta osa (kuten minä) nauttii vapaudestaan suunnattomasti. Samalla tavalla vanhemmuus on asia, joka toisilla ottaa päähän ja toisilla ei.
saa iloita ihan vapaasti jokainen ihminen ja sehän on hienoa että on tyytyväinen omaan elämöntilanteeseensa, oli se sitten mikä tahansa. se on vaan aika kyllästyttävää, että nämä velat tulevat jokaiseen ketjuun jossa lapsiperheelliset päästelevät höyryjä näistä ikävistä ja väsyttävistä asioista ja lataavat tuon "ihanaa, että mulla ei ole lapsia"- kommenttinsa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun lukee, tulee sellainen olo ettei halua koskaan hankkia lapsia, jos vanhemmuus on tällaista työtaakkaa ja siitä kitisemistä.
Se onkin. Elämäsi vaativin ja työläin duuni. Suurin vastuu. Toki siinä on hyvätkin puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen että tää on persoonallisuuskysymys. Sydämellisin ja ystävällisin ihminen jonka tunnen on ruuhkavuosia elävä kahden lapsen äiti (toinen lapsista diagnosoitu erityinen), lapsivaltaisella alalla, käy läpi avioeroa väkivaltaiseksi muuttuneesta miehestä ja hoitaa kaiken yksin. Tappelee useasti erityisen lapsensa puolesta virastoille jne. Elämäntilanne valtavan raskas. Koskaan ei kiukuttele tai ole naama norsunvitulla kenellekään, ei edes töissä. Aina kohtelias ja ystävällinen. Toki purkaa väsymystään, mutta ei katkerana ollenkaan.
Itse olen naama väärinpäin pienestäkin väsymyksestä ja haluan vaan vittuilla kaikille.
lapsiperheen elämän voi järjästää myös siten, ettei se ole jatkuvaa raatamista ja suorittamista. Vanhemmilla on lakisääteinen oikeus tehdä lyhennettyä työviikkoa. Menot sitten sen mukaiseksi. Lapset opetetaan ajoissa tekemään oma osuutensa kotitöistä. ruuan laittoa voi järkeistää niin ettei joka päivä tarvitse kokata.
Meillä on 3 kouluikäistä lasta eikä meidän arki kyllä ole tuollaista raadantaa kuin jotkut kuvailee eikä me vanhemmat olla koko ajan katkeamispisteessä. Miehellä kotitoimisto ja mulla 30 viikkotunnin työ. Ihan hyvin ehditään tehdä kotityöt, katsoa lasten läksyt, kuskata harrastuksiin. Kuskaan mielelläni koska minusta on kiva, että voin tarjota lapsilleni mahdollisuuksia joita oma lapsuudenkotini ei tarjonnut.
Ja enne kuin tulette alapeukuttamaan, niin en nyt kertonut tätä vaikuttaakseni mitenkään paremmalta ihmiseltä. Ymmärrän myös, että joskus elämäntilanne on raskas ja stressaava. Mutta aika moneen asiaan voi kyllä ihan itse vaikuttaa. Halusin vain kertoa, että lapsiperheen elämä voi olla mukavaa ja stressikin pysyy ihan sopivissa mittasuhteissa. Vähän kuin vastapainoksi näille kaikille "perhe-elämä on suoritushelvettiä"- tarinoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa)
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne)
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä
Itse olet vanhemmaksi halunnut, minä tietoisesti halusin elää ilman näitä juttuja.
Vela
kesti aika kauan, ennen kuin tämä obligatorinen vela-kommentti imestyi ketjuun. Mutta tulihan se sieltä, kuten ihan jokaiseen ketjuun, jossa keskustellaan lapsiperheiden elämän vähemmän mukavista puolista.
Miksei lapseton saisi iloita lapsettomuutensa hyvistä puolista? Kyllä lapsettomalle sinkulle surkutellaan "kuinka säkin vielä löydät miehen ja saat lapsia" ja sanotaan, kuinka elämä olisi jotenkin vajavaista yksin. Toki osan mielestä näin onkin, mutta osa (kuten minä) nauttii vapaudestaan suunnattomasti. Samalla tavalla vanhemmuus on asia, joka toisilla ottaa päähän ja toisilla ei.
saa iloita ihan vapaasti jokainen ihminen ja sehän on hienoa että on tyytyväinen omaan elämöntilanteeseensa, oli se sitten mikä tahansa. se on vaan aika kyllästyttävää, että nämä velat tulevat jokaiseen ketjuun jossa lapsiperheelliset päästelevät höyryjä näistä ikävistä ja väsyttävistä asioista ja lataavat tuon "ihanaa, että mulla ei ole lapsia"- kommenttinsa.
Samalla tavallahan perheelliset tulevat lapsettomien täyttämiin ketjuihin kertomaan, ettei ihminen voi ymmärtää rakkaudesta ja elämästä yhtään mitään, jos ei saa kokea biologista vanhemmuutta?
Luulen, että osalla lapsiperheen todellisuus ei vastaa kuvitelmia. On etukäteen kuviteltu, että mies osallistuu enemmän, että lapset ovat temperamentiltaan helppoja, että kaksi menee siinä kuin yksikin. Minua aina ihmetyttää, miksi lapsia pitää tehdä 2-3 pienellä ikäerolla, vaikka ei ole mikään salaisuus, että arki useamman pienen lapsen kanssa on haastavaa ja raskasta, varsinkin jos yrittää samalla olla täysillä mukana työelämässä ja toinen tai molemmat puolisoista yrittävät edetä urallaan. Lapsia voi ihan hyvin tehdä vain yhden tai jättää lasten väliin vähän ikäeroa. Itse olen tietoisesti jättänyt lapsiluvun yhteen enkä ole koskaan kokenut mitään ruuhkavuosistressiä.
Aika paljon näkee myös perheitä, joissa mies jatkaa lasten saamisen jälkeen elämää ikään kuin perhettä ei olisikaan: tekee pitkää päivää töissä, harrastaa, viettää paljon aikaa ja reissaa kavereiden kanssa, nukkuu viikonloppuaamuisin pitkään. Samalla äiti pyörittää arkea molempien edestä. En tiedä yhtään perhettä, jossa roolit olisivat toisin päin. Olen varma, että monissa perheissä ei ole tosiasiassa taloudellista pakkoa miehen tehdä jatkuvasti ylitöitä, vaan tämä pakenee uuvuttavaa lapsiperhearkea töihin. Runsaasta työnteosta ja leivän tienaamisesta saa sitten hyvän syyn levätä vapaa-ajalla. Itse ottaisin mieluummin vähemmän tienaavan mutta osallistuvan puolison, jos olisin valintatilanteessa.
Lapseni ollessa pieni pyrin vähentämään stressiä myös siten, että tämän ollessa päivähoidossa en koskaan hakenut tätä hoidosta heti työpäivän päätyttyä, mikäli pääsin aikaisemmin töistä, vaan hain tämän aina hoitoajan päättyessä klo 16.30. Luppoajan käytin harrastamalla, lepäämällä, tapaamalla ystäviä tai vaikka käymällä kaupassa. Työni on siis sellaista, että se jakautuu virka-aikana tehtävään työhön ja iltaisin ja viikonloppuisin kotona tehtävään työhön niin, että toimistolta saattaa hyvin päästä lähtemään jo yhden-kahden aikaan. Monet kollegani taas lähtevät ensitöikseen toimistolta päästyään hakemaan lapsiaan, ja kun illalla pitää tosiaan jatkaa hommia lasten kiljuessa ympärillä, ei hengähdystaukoa ole ollenkaan. En tajua, mikä pointti tässä on, jos kuitenkin on maksettu kokopäivähoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
92, minäkin aikoinaan jätin lapsiluvun yhteen, arvelin etteivät voimani riittäisi enempään. Intuitio oli oikeassa, mikä paljastui vasta myöhemmin.
Ne ruuhkavuodet tulivat silti, yllättäen ja pyytämättä. Ensin avioero ja vuorotyöläisen yksinhuoltajuus, sitten oma vakava sairastuminen, vähän myöhemmin uuden puolison vakava sairastuminen kesken vanhan hirsitalon vuosia kestäneen peruskorjauksen plus monet muut pienemmät ja normaalimmat asiat. Kiirettä piti ja voimat olivat välillä niin loppu, että ajattelin, etten yksinkertaisesti mene enää työpäivän jälkeen kotiin, en jaksa.
Selvittiin kuitenkin. Puoliso on ollut jo vuosia tk-eläkkeellä, se talo saatiin valmiiksi ja myytiin, sairaudet ovat hallinnassa ja se ainokainen on nyt ihana, kamala teini. Itsellä ei ikää vielä neljääkymppiäkään. Nyt omat anhempani ovat vanhoja, teini ryttyilee, käyn edelleen töissä ja samalla pitäisi sorvata gradua, mutta tämä on silti rauhallista menneiden vuosien kaaokseen verrattuna.
Pointti? Ei sitä koskaan tiedä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi teki naisista outoja "koneita". En tykkää sellaisesta naisesta eikä se ole hyväksi naiselle itselleenkään.
Menet metsään niin että roikaa.
Sovinismi teki naisista koneita, joiden pitää miellyttää miestä, hoitaa lapset, edetä uralla ja huushollata.
Mutta feminismi teki sen, että se herätti naiset huomaamaan, että tämä on helevetin epäreilua. Kun vielä saisi miehet huomaamaan, että munat eivät tee heistä luomakunnan kruunuja, joita pitää passata.
Höpsö.
Nykyään ihmiset ovat tasa-arvoisia. Sekä naisilla, että miehillä on mahdollisuus valita sekä perhe, että ura. Se, mitä useat eivät ymmärrä, että molempien saavuttaminen 100%:sti on todella iso työ.
Tässä minusta hyvin moni peruskoulun "tunnolliseksi suorittajaksi" opettanut nainen menee metsään. Jos yrität tehdä kaiken 100%:sti, etkä priorisoi, niin mistään ei tule mitään.
Töissä tulee väsyneenä sutta&sekundaa ja armottomasti suorittamalla jää rentous kokonaan tekemisestä ja tulos on enemmänkin keskinkertaista puurtamista..
Lapsille jää vain muistot kiukkuisesta äidistä jolle ei oikein mikään kelvannut ja jolle ei koskaan voinut olla tarpeeksi hyvä . Muisteletko itse miten ihanaa oli lapsena, kun kotona oli jokapaikka putipuhdas ja äiti kuskasi viiteen erilaiseen (pakko)harrastukseen? Vai onko ne mukavat lapsuusmuistot sittenkin yhdessäoloa, huomion ja rakkauden saamista vanhemmilta?
T. Koti-isä joka tekee puolet kotitöistä. Ja on helkkarin onnellinen, että nykyään on mahdollisuus valita myös perhe.
Alue: Aihe vapaa
Onko se ruuhkavuosi, jos on pieniä lapsia ja työ?
Monella on tuohon vielä omat vanhat vanhemmat tai appivanhemmat huolena. Siinä sitä sitten jo oikeasti ruuhkailee kun pitäisi olla kolmessa/neljässä paikassa yhtäaikaa.
Väsynyttä ei naurata.