Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin moni ruuhkavuosia elävä nainen on katkera/kateellinen/pahantuulinen?
11.12.2016 |
Osa ruuhkavuosia elävistä nauttii siitä, että niin moni asia elämässä on hyvin. He iloitsevat suurimman osan ajastaan lapsista, työstä, puolisosta ja saavutuksistaan. He eivät ota paineita siitä, jos joku työtehtävä tulee tehdyksi vähän vasurilla, imurointi kotona jää sillä viikolla välistä tai lapset saavat luomukotiruoan sijaan joku päivä spagettia ja nakkeja ruoaksi. Toki heitäkin väsyttää ja joskus tulee sanottua lapsille tai puolisolle pahasti, mutta he tietävät, ettei ruuhkavuosien kriittisin aika kestä loputtomiin. He nauttivat ajasta, jolloin lapset ovat pieniä ja tiedostavat, ettei se kestä loputtomiin.
Sitten olen törmännyt moniin ruuhkavuosia eläviin naisiin, jotka ovat pahantuulisia ja suorittavat elämää ja stressaavat kaikesta. Perhe-elämän, kodin, työn ja jopa oman kropan pitäisi näyttää ainakin ulkopuolisten silmissä hyvältä, vaikka neljän seinän sisällä olisi millaista. Pahantuulisuudesta ja tiuskimisesta osansa saavat lapset, puoliso ja työtoverit. Usein nämä naiset ovat katkeria/kateellisia heille, jotka eivät elä samanlaisia ruuhkavuosia (lapsettomat tai he, joiden lapset ovat jo isompia/aikuisia jne). Miksi niin moni ruuhkavuosia elävä nainen käyttäytyy näin ja purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin? Miksi olla kateellinen toisten "helpommasta" elämänvaiheesta (voihan sillä lapsettomalla/isompia lapsia omaavalla olla myös murheita)? Miksei osata iloita siitä, että elämässä on saanut niin paljon (puoliso, lapset, työ jne)? Miksei elämää voisi ottaa hieman rennommin, kun suorittaminen ja pahantuulisuus harvemmin tekevät ketään iloiseksi?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele et ruuhkavuosia elävät miehet pettää, jos kotona on tollanen kaikesta stressaava ja vaativa vaimo. Ei sitä miestä kiinnosta, onko siellä kotona maton hapsut suorassa ja itsetehty kakku uunissa.
En ole pettänyt, mutta kyllä se ahdistaa kun tulee työpäivän jälkeen kotiin ja kotona hoitovapaalla yhden lapsen kanssa oleva vaimo sanoo tervehdykseksi: "Täällä on kauhean sotkuista, sinäkin voisit joskus osallistua kotitöihin". Erityisesti se harmittaa koska vaimo itse halusi olla melkein täydet 3 vuotta kotona kun se on niin helppoa kun ei tarvii töihin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä Laita lapsi hoitoon vasta kun pahin uhma on ohi, tai pue lapsi väkisin äläkä kysele mitään, retut päälle ja pihalle.
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa) Hommaa lapsenvahti jos pitää johonkin päästä, tai käske miehen olla niitten kans, se on niitten isä.
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon Anna olla. Vanhempia tietysti stressaa väkisinkin, mutta nuo synttärit ja retkipäivät, siitä vaan mistä aita on matalin.
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies Nakit ja ranskikset uuniin ja lapsille huomiota, pötkötelkää kaikki vaikka sohvalla tai sängyllä se 15min. kun ruoka on valmista,.
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan. Jätät kaikki turhat kotityöt tekemättä, tee vain ihan pakolliset, pyykit peset viikonloppuna ja mies tekee oman osuutensa. Kämpän ei tarvi aina olla tiptop.
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne) Kun kersat menee ulos leikkimään, pelaa huoneissaan tai vahtaa piirrettyjä, tai mies vie ne jonnekin, silloin sulla on omaa aikaa.
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä Orgasmi on ihan parasta stressi lähtee, jos sinä olet stressaantunut, pitäis sun olla se joka sitä seksiä vonkaa, niin monta orgasmia että pää tyhjenee.
Ehkä eniten av:lla ärsyttää nämä listat, miten pitää ottaa rennosti. Minä jos joku olen rento äiti, mutta tajuan silti, ettei joka päivä voi olla nakkia ja ranskalaisia, lastenvahtia ei hommata noin vain, uhmaikäistä ei tosta noin vain kanneta väkisin autoon, lapsia ei välttämättä tuosta noin vain saa työnnettyä ulos, että saisi omaa aikaa tai ettei joka päivä voi antaa lasten katsoa tunteja lastenohjelmia saadakseen omaa aikaa ja että niistä pakollisistakin kotitöistä nyt vain kertyy aikamoinen määrä kotitöitä.
Vaikka yhden päivän ottaisikin mainitsemallasi tavalla, on jaksettava taas seuraava päivä ja silloin taas väsyttää. Ei mulle tuo helpotusta se, että yhden päivän viikosta ottaa superrennosti jos seuraavat kuusi päivää taas on tarjottava lapselle terveellistä kotiruokaa (noin niin kuin kuvainnollisesti).
Koska elämä on suurimmaksi osaksi aika helvettiä. Vaikkei edes olisi perfektionisti. Aina on joku arvostelemassa ja mielellään niistä menneistä, joille ei edes enää voi mitään. Tyypillisin syyllistäminen on "miksi teit lapsia" tai "etkö ajatellut aiemmin". Koskaan ei voi purkaa tunteita rehellisesti, koska silloin aletaan heti syyllistämään ja neuvomaan typeryyksillä. Helpompi vaan purkaa sitä pahaa oloa tiuskimalla ja huutamalla. Silloin sinulle sanotaan vaan, että olet pahantuulinen, et, että ole epäonnistunut ja huono.
Keski-ikäisiä naisia haukutaan aina kaikesta. Siinä vaiheessa voi jo alkaa käyttäytymään maineensa veroisesti ja sen mukaan mitä ympäristö ansaitsee.
Usein nää katkerat ja valittavat äidit on useamman pienen lapsen vanhempia. Kuka käskee hankkimaan kolme pientä vuoden-parin ikäerolla? Luulis tajuavan, että useamman lapsen kanssa saattaa välillä olla rankkaa
Oletteko siis yksinhuoltajia? Tämä yksikin äiti mainitsi miehen vaan vonkaamassa seksiä. Ja miksi äiti on se joka tekee ruuan väsyneenä töiden jälkeen koska mies on niin väsynyt töiden jälkeen? Kuulostaa taas marttyyrimammojen touhuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole perfektionisti enkä suorittaja millään tasolla. Silti olen usein pahantuulinen, alakuloinen ja varjo entisestä nauravaisesta minästä. Tämä siksi koska olen vain niin väsynyt. Väsynyt rahattomuuteen, väsynyt siihen, ettei saa olla rauhassa, väsynyt kotitöihin, väsynyt ruuanlaittoon, väsynyt lasten metelöintiin, väsynyt siihen, että joka päivä olen enemmän tai vähemmän kipeä.
Kuulostaa pahemmalta kuin on, mutta kyllä minulla vähän kuin elämä lipuu ohitse enkä oikein tee mitään, mikä tuottaisi minulle iloa. En oikein keksi, miten voisin tässä elämäntilanteessa edes toimia toisin. Olen yrittänyt muuttaa asennetta ja nauttia siitä pulkkamäestä itsekin tai yrittää illalla oikein keskittyä ja nauttia teen juomisesta kauniista teekupista miehen kainalossa, mutta ei niin ei. Yritän myös tsempata ja jaksaa touhuta enemmän, käydä lenkillä tai salilla, tavata enemmän ystäviä jne. mutta lopulta ne yritykset päättyy siihen, että väsyn aivan totaalisesti enkä halua nähdä enää ketään.
Kaikki juontaa juurensa varmaan siitä, että olen suuri introvertti. Väsyn ihmisiin ja pakollisiin rutiineihin tosi helposti. Ne vie multa kaikki voimat. Ennen lapsia sain kaiket illat kerätä voimia seuraavaan päivään yksin kotona, mutta nyt tilanne on toisin kun on kolme lasta.
Vaikutat todella masentuneelta. Ja toiseksi, miksi teit kolme lasta, eikö yksi tai kaksi olisi riittänyt kun kerran olet introvertti? Miksi mies ei mene sinne pulkkamäkeen kersojen kanssa ja sinä saisit juoda teesi rauhassa tyhjässä talossa? Meillä se kyllä menee niin. Minä ainakin lepään illat, kaupassa käyn työmatkalla, mies yleensä on jotain laittanut itselleen ja lapsille, ja tiskaa tiskit myös, yleensä on myös lasten läksyt tehty jo ennenkuin minä tulen kotiin. Minä olen sohvalla tai sängyssä koko illan jos en jaksa mihinkään lähteä, korkeintaan pyykkikoneen laitan päälle. Mies tykkää rutiineista minä en.
Mistä johtuu että aloittaja ja ihmiset yleensä näkevät aina vain naisten viat? Kun teitä tähän ketjuun kirjoittaneita kuuntelee, voisi luulla että maailmassa ei ole ollenkaan väsyneitä, kireitä ja aggressiivisia perheenisiä. Kyllä heitä on, ette vain näe. Tai ymmärrätte heitä, mutta naiselle ette salli väsymyksen, kireyden tai aggressiivisuuden näyttämistä. Se on vain miehiä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammat uhriutuu, kun elämä on kilpailu, jossa pitää olla paras. Herätys, ei elämässä suorittamista palkita. Pahimmassa tapauksessa mies lähtee litomaan nalkuttavan pirttihirmun luota ja lapset ramppaa aikuisena terapiassa kun äiti vaati aina liikaa.
Olen ollut ruuhkavuosia suorittava kiukkuinen nainen.
Ihan "pakkohan" se on suorittaa, töissä on käytävä jos haluaa lapsille edes siedettävän elintason. On kuskattava harrastuksiin, jos haluaa ettei lapset tipu ikäistensä ajanvietosta. On siivottava, jos ei halua elää läävässä, on tehtävä kotiruokaa, jos ei halua syöttää lapsiaan eineksillä. Jne. Ja kaikesta tästä johtuen itselle jääkin sitten todella vähän mitään: ei aikaa, ei rahaa, eikä jaksamista omiin juttuihin ja itseensä.
Mulle parisuhdekin oli suorittamista siinä vaiheessa, kun aikaa ja jaksamista parisuhteelle ei oikeasti olisi ollut.
Ja tuo pakko on lainausmerkeissä, koska tokihan sitä voisi jättäytyä vuokralle slummialueelle ja ryhtyä vaikka työttömäksi, antaa sossun maksaa kaiken ja lasenkin syrjäytyä.
Nyt on jo helpompaa, kun nuorinkin lapsi on jo 11-vuotias! Enää en koe olevani niin ahtaalla ja kärttyinen kuin esim. 5 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne on ruuhkavuosia vaikka monesti menisi sieltä missä aita matalin. Molemmat vanhemmat päivätöissä ja työmatka tunnin vie jo kymmenen tuntia. Ei siinä hirveästi jää valveillaoloaikaa muuhun.
Illalla on kaupat, lasten harrastukset. Sitten päivällä on pakollista kehityskeskustelua, hammaslääkäriä ja joulujuhlaa ja siinä sitten mietit milloin helvetissä teet ne sisään kun kellokortilla on jo nyt 10 tuntia miinusta.
No eipä sitä arkena sitten juuri mitään tarvi tehdä jos kotona ollaan niin vähän aikaa hereillä. Lasten harrastukset ihan minimiin jos eivät itse niitä hoida, ei pikkulasten tarvi harrastaa yhtään mitään mikä vaatii vanhemmilta panostuksia. Ja jos päivisin on todellakin niin paljon kaikkea että työtunnit on miinuksella, niin sitten pitää vähentää niitä työtunteja, siihen on oikeus jos on pieniä lapsia.
Ei kaikki tuommoset ole perfektionisteja. Ei todellakaan. Mikä syy on siinä tapauksessa? Miten selittää itselleen toi että joo, tänään olin taas hapan ja vmäinen. Selittääkö tämä sen sillä, että syystäkin, kun kaikkin on niiin vmäisiä, niin olin vmäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän kyllä näitä äitejä! Seitinohuilla turvaverkoilla sinnitellään ja väsyttää kyllä itseäkin.
Olisi pitänyt valita vähemmän vastuullinen ammatti silloin alle kakskymppisenä, että hommat kivasti vasemmalla kädellä hoitelisi. Vähän vähemmän nirsot lapset varmaan söisivät kivasti einestä ja tissistäkin vierottuisivat itsestään ja helposti. Olisi pitänyt miettiä hei tätäkin, et millasilla geeneillä lisääntyy. Ja että omat iäkkäät vanhemmat ei kykene apuun, kato olisi pitänyt lisääntyä kakskymppisenä ja jättää koulu elämänkouluun. Omia valintoja vaan kaikki.
Joo. Onko sana empatia tuttu? Kokeilepa googlata.
Jos nirsot kakarat ei syö, olkoon nälässä. Ja sitä tissittelyä tosiaankin pitäisi alkaa vähentää pikkuhiljaa jo siinä vaiheessa kun kiinteää ruokaa alkaa syödä ja suu täyttyy hampaista, siinä vaiheessa kun kersa sanoo selvällä suomenkielellä että anna äitee tissiä, niin ollaan jo liian pitkällä.
Jos on iäkkäät vanhemmat, niin todellakin olis pitäny tajuta pari kakaraa tehdä silloin alle kolmekymppisenä, monethan tekee samalla kun opiskelee, siinä ne menee sivussa.
Kyllä omia valintoja kaikki. Kukaan ei pakottanut tekemään useampaa kakaraa.
Kyllä meillä tottakai mieskin tekee. Nykyajan työelämä vaan tuppaa viemään häneltäkin voimia. Ja välillä on työreissujakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole perfektionisti enkä suorittaja millään tasolla. Silti olen usein pahantuulinen, alakuloinen ja varjo entisestä nauravaisesta minästä. Tämä siksi koska olen vain niin väsynyt. Väsynyt rahattomuuteen, väsynyt siihen, ettei saa olla rauhassa, väsynyt kotitöihin, väsynyt ruuanlaittoon, väsynyt lasten metelöintiin, väsynyt siihen, että joka päivä olen enemmän tai vähemmän kipeä.
Kuulostaa pahemmalta kuin on, mutta kyllä minulla vähän kuin elämä lipuu ohitse enkä oikein tee mitään, mikä tuottaisi minulle iloa. En oikein keksi, miten voisin tässä elämäntilanteessa edes toimia toisin. Olen yrittänyt muuttaa asennetta ja nauttia siitä pulkkamäestä itsekin tai yrittää illalla oikein keskittyä ja nauttia teen juomisesta kauniista teekupista miehen kainalossa, mutta ei niin ei. Yritän myös tsempata ja jaksaa touhuta enemmän, käydä lenkillä tai salilla, tavata enemmän ystäviä jne. mutta lopulta ne yritykset päättyy siihen, että väsyn aivan totaalisesti enkä halua nähdä enää ketään.
Kaikki juontaa juurensa varmaan siitä, että olen suuri introvertti. Väsyn ihmisiin ja pakollisiin rutiineihin tosi helposti. Ne vie multa kaikki voimat. Ennen lapsia sain kaiket illat kerätä voimia seuraavaan päivään yksin kotona, mutta nyt tilanne on toisin kun on kolme lasta.
Vaikutat todella masentuneelta. Ja toiseksi, miksi teit kolme lasta, eikö yksi tai kaksi olisi riittänyt kun kerran olet introvertti? Miksi mies ei mene sinne pulkkamäkeen kersojen kanssa ja sinä saisit juoda teesi rauhassa tyhjässä talossa? Meillä se kyllä menee niin. Minä ainakin lepään illat, kaupassa käyn työmatkalla, mies yleensä on jotain laittanut itselleen ja lapsille, ja tiskaa tiskit myös, yleensä on myös lasten läksyt tehty jo ennenkuin minä tulen kotiin. Minä olen sohvalla tai sängyssä koko illan jos en jaksa mihinkään lähteä, korkeintaan pyykkikoneen laitan päälle. Mies tykkää rutiineista minä en.
Ja heti sitä syyllistämistä... Miksi teit monta lasta, miksei mies hoida...? Minä esim olin virkeä, pirteä ja iloinen vielä kolmekymppisenä, kun niitä lapsia tehtiin. Meilläkin on 3. Mutta kyllä kokopäivätyö, lasten harrastukset, teini-ikäisen mieliala, lasten meluaminen ja se, että kotonakin kaikkeen pitäisi reagoida vie mehut.
Ja vaikka omaa aikaa saa joskus kokonaisen päivänkin niin sen jälkeen arkirutiineihin hyppääminen on taas pakko. Ja miksei mies... Tekee töitä ja työmatkoja, ei ymmärrä tyttären vaatetuksesta ja kynsien lakkaamisesta mitään, mieskin on väsynyt.
Ja kun jotain kivaa tehdään, niin aina joku tenavista suuttuu, mököttää, haluaa jotain muuta.... En vaan jaksa olla iloinen minäkään, kun ympärillä on aina joku huonolla tuulella. Lisäksi teen töitä lasten ja nuorten kanssa. Ei riitä kyllä mielenkiintoa ja virtaa siihenkään. Valitettavasti uutta työtä en vielä ole löytänyt. Ja en ole Ap.
Voisko joku perfektionisti tulla kertomaan, nauttiiko/vaatiiko muut perheenjäsenet siitä, että kaiken on aina oltava täydellistä? Huomaako mies viimeisen päälle laitetut kattaukset ja kotitekoiset ruoat, kehuvatko lapset maasta taivaaseen vanhalla hammasharjalla puhtaaksihinkattuja lattialistoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele et ruuhkavuosia elävät miehet pettää, jos kotona on tollanen kaikesta stressaava ja vaativa vaimo. Ei sitä miestä kiinnosta, onko siellä kotona maton hapsut suorassa ja itsetehty kakku uunissa.
En ole pettänyt, mutta kyllä se ahdistaa kun tulee työpäivän jälkeen kotiin ja kotona hoitovapaalla yhden lapsen kanssa oleva vaimo sanoo tervehdykseksi: "Täällä on kauhean sotkuista, sinäkin voisit joskus osallistua kotitöihin". Erityisesti se harmittaa koska vaimo itse halusi olla melkein täydet 3 vuotta kotona kun se on niin helppoa kun ei tarvii töihin mennä.
Kyllä kuule sunkin kuuluu omaa kämppääs siivota, se muija hoitaa päivän sitä sun kakaraas. Ja sinä saat hoitaa sitä silloin kun et ole töissä, se on nimenomaan sun itte siittämä jälkeläinen, sun lihaa ja verta, sinä oot siitä vastuussa siinä kun se akkakin.
Näitä juttuja kun lukee, ei voi kun ihmetellä miksi ihmiset tekevät lapsia..Vaikuttaa täydeltä helvetiltä tuo perhe-elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä Laita lapsi hoitoon vasta kun pahin uhma on ohi, tai pue lapsi väkisin äläkä kysele mitään, retut päälle ja pihalle.
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa) Hommaa lapsenvahti jos pitää johonkin päästä, tai käske miehen olla niitten kans, se on niitten isä.
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon Anna olla. Vanhempia tietysti stressaa väkisinkin, mutta nuo synttärit ja retkipäivät, siitä vaan mistä aita on matalin.
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies Nakit ja ranskikset uuniin ja lapsille huomiota, pötkötelkää kaikki vaikka sohvalla tai sängyllä se 15min. kun ruoka on valmista,.
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan. Jätät kaikki turhat kotityöt tekemättä, tee vain ihan pakolliset, pyykit peset viikonloppuna ja mies tekee oman osuutensa. Kämpän ei tarvi aina olla tiptop.
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne) Kun kersat menee ulos leikkimään, pelaa huoneissaan tai vahtaa piirrettyjä, tai mies vie ne jonnekin, silloin sulla on omaa aikaa.
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä Orgasmi on ihan parasta stressi lähtee, jos sinä olet stressaantunut, pitäis sun olla se joka sitä seksiä vonkaa, niin monta orgasmia että pää tyhjenee.
Ehkä eniten av:lla ärsyttää nämä listat, miten pitää ottaa rennosti. Minä jos joku olen rento äiti, mutta tajuan silti, ettei joka päivä voi olla nakkia ja ranskalaisia, lastenvahtia ei hommata noin vain, uhmaikäistä ei tosta noin vain kanneta väkisin autoon, lapsia ei välttämättä tuosta noin vain saa työnnettyä ulos, että saisi omaa aikaa tai ettei joka päivä voi antaa lasten katsoa tunteja lastenohjelmia saadakseen omaa aikaa ja että niistä pakollisistakin kotitöistä nyt vain kertyy aikamoinen määrä kotitöitä.
Vaikka yhden päivän ottaisikin mainitsemallasi tavalla, on jaksettava taas seuraava päivä ja silloin taas väsyttää. Ei mulle tuo helpotusta se, että yhden päivän viikosta ottaa superrennosti jos seuraavat kuusi päivää taas on tarjottava lapselle terveellistä kotiruokaa (noin niin kuin kuvainnollisesti).
No miksi pitää olla 6 päivää viikossa terveellistä kotiruokaa? Kyllä ne puolivalmisteet on ihan yhtä hyviä, ja ne kersat saa päiväkodissa ja koulussa sitä terveellistä ruokaa myös. Jos lapsenvahtia ei hommata noin vain, niin miksi et hommaa sitä sitten hyvissäajoin tietyiksi päiviksi? Ja kyllä uhmaikäisen kantaa autoon noin vain, ei se paina kuin jotain 10 kg, ja vaikka rimpuilee, oppii siihen että se ei kannata. Miksi lasten ei voi antaa katsoa piirrettyjä joka päivä? Tai vaikka nyt edes kolmena päivänä viikossa? Mut tytär vahtasi aikoinaan Disney piirrettyjä monta kertaakin samaa elokuvaa putkeen, eikä koskaan ole ollut koulussa ongelmia, ei juo, ei polta, vilkas mielikuvitus ja laaja sanavarasto ollut aina, on asunut monessa maassa, nytkin opiskelee ulkomailla... voi nyyh nyyh kun annoin katsoa piirrettyä ja luin itse kirjaa. Ja pakolliset kotityöt tekee puolet mies, mitä ne pakolliset on? Tiskaus ja pyykit että on puhtaita vaatteita ja astioita, silloin tällöin pitää imuroida ja pestä vessat ym. mutta ne voi tehdä viikonloppuna kun on enemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele et ruuhkavuosia elävät miehet pettää, jos kotona on tollanen kaikesta stressaava ja vaativa vaimo. Ei sitä miestä kiinnosta, onko siellä kotona maton hapsut suorassa ja itsetehty kakku uunissa.
En ole pettänyt, mutta kyllä se ahdistaa kun tulee työpäivän jälkeen kotiin ja kotona hoitovapaalla yhden lapsen kanssa oleva vaimo sanoo tervehdykseksi: "Täällä on kauhean sotkuista, sinäkin voisit joskus osallistua kotitöihin". Erityisesti se harmittaa koska vaimo itse halusi olla melkein täydet 3 vuotta kotona kun se on niin helppoa kun ei tarvii töihin mennä.
Eli uhkailet pettämisellä, kun et saa asua kodissasi kuin hotellissa? Mikä typerä, hemmoteltu kakara.
Alue: Aihe vapaa
Tosi moni laittaa täällä väsymyksen piikkiin ikävän käytöksensä toisia kohtaan. Pitäisikö muidenkin sitten oikeuttaa tunteillaan käyttäytymisensä? Pihtaajien kumppanit voisivat hyvällä omalla tunnolla pettää jne.
Ei se vastuu omasta käytöksestä poistu sillä, että elämäntilanne väsyttää. Elämässä voi myös valita ja luopua jostakin.