Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
I love to be alone forever❤️Painukaa kaikki muualle🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te muut erakot olette?
N39, vasta viime vuonna erakkouden itselleen sallinut.
Täällä m41. Ootan et tulee aika niin myyn kaiken pois ja etin vielä paremman paikan mihin erakoitua lisää 😅
Olen erakoitunut pikku hiljaa. Kohta olen totaali erakko. Tämä on bmvaan niin parasta. Ei ollenkaan kiinnosta ihmisten kanssa olo. En saa yhtään mitään sellaisesta, korkeintaan pahanmielen. Viihdyn enemmän kuin paremmin kotonani. Hoidan itseäni, kotiani ja kukkiani. Vasta kävin saunassa ja istuin sen jälkeen tovin ammeessa. Nyt surffaan netissä ja syön ihanaa iltapalaa. Kohta menen lämpimään vuoteeseeni ja alan lukemaan kirjaa. Olen niin onnellinen tästä erakkoudestani. Kännykkäkään ei enää häiritse minua. Pikku Hilja vain kaikki ihmissuhteeni ovat lakanneet. Työ on pelkkä rasite ihmissuhde koukeroinen. Yksinolosta saan voimaa. Ihana, kun saan viettää koko viikonlopun ypöyksin.
Odotan eläkkeelle pääsyä. Vielä noin 15 vuotta. Sitten myön asuntoni ihmisten ilmoita ja ostan asunnon uudelta paikkakunnalta ja erakoidun sinne. En halua tutustua keneenkään. Käyn vain lähikaupassa. Muuten vietän ihanaa erakkoelämää ulkoillen ja kotona puuhastellen. En pidä yhteyttä keneenkään. Laitan kaikki tiedot salaiseksi. Olen sitten kuollut maailmasta, mutta elän onnellisesti erakkona.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miksi ihminen, joka ei jaksa ihmisten seuraa, tulee kertomaan asiasta keskustelupalstalle.
Vertaistukea!
Itse luen tätä ketjua ensimmäistä kertaa, ja melko loppupäästä aloitin. Ihan paras ketju! Tästä tulee niin hyvälle tuulelle <3
Mutta vastauksena tuohon esitettyyn kysymykseen: Itse ainakin haluan välillä vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa. En niinkään kaipaa sitä, että näkisin ihmisiä. Varsinaisia ystäviä minulla ei ole, en osaa sellaista, että pidetään yhteyttä. Mutta ajatuksia voi vaihtaa myös tuntemattomien kanssa, niin kuin tässäkin ketjussa.
Minäkin olen alkanut kaivata muuttoa jonnekin syrjempään. Vaikka kotonakin saa olla aika rauhassa. Nyt olen jotenkin havahtunut siihen, että metsässä oleminen tekisi hyvää. Mökillä olen kuin eri ihminen. Kaupungissa ollaan lähellä keskustaa enkä ole oppinut lähtemään kauemmas, että pääsisin metsään. Tietenkin olisi vaihtoehtona, että opettelisi. Mutta mökillä jotenkin sielu lepää, kun ne puut näkee jo siitä tuvan ikkunasta! Ja ainahan siellä metsässä on kivempaa, jos on mukana moottorisaha tai edes oksasaha <3 Ei täällä kaupungissa voi sellaista, että kaadanpa tuosta tuon puun, niin se toinen pääsee kasvamaan paremmin :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppinen täällä, ja samantapaisissa fiiliksissä. Kun lapset lentää pesästä, ajattelin ottaa hyvin rauhallisesti, nukkua mihin vuorokauden aikaan tahansa, syödäyhtä ruokaa kaksi päivää tai vaikka jälkköreitä pari kerralla,, uppoutua projekteihin. Tykkään ihmisistä, ja nautin joskus hurjasti muiden ihmisten elämäntapojen näkemisestä, mutta en siitä, että väärät ihmiset tunkeutuvat väärään aikaan sekoittamaan elämääni, tai vyörymään oman tahtoni ylitse, yrittämään saada minut ymmärtämään miksi pitäisi tehdä niinkuin heidän mielestä kuuluisi, jne…Kylläkin toivon että lapsia näkisi tiiviisti. Mutta muuten vain muutamaan lähi sukulaisen ja muutamaan ystävään pit.isin yhteyttä mutta harvakseltaan nähden. Pointti minulle olisi se, että kun aamu alkaa, tietäisi että päivän saa käyttää kuten se kannattaa käyttää. Ja saisi rauhassa elää, nukkua riittävästi, puuhata ilahduttavia asioita…Hassusti kyllä yksi suurimmista iloistani ennen koronaa oli matkustaa yksin hostellissa yöpyen, kuinka ollakaan, tutustuen uusiin jännittäviin ihmisiin. Tää tarkoitan, rakastan ihmisiä, kunhan he eivät ala vaatia, yritä painostaa, muokata…ja saisin käyttää aikaani rauhassa tavallani. Työni tuon varmaan mahdollistaisi, jännityksellä odotan…
Jes! Mulle melkein paprisuhde ja mieheni seura on joskus liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen niin harmissani, kun olen elämässäni tehnyt niin paljon vääriä valintoja. Elämäni olisi paljon paremmin, jos olisin ollut aina erakkona. Minulla on ollut ikäviä kavereita. On ollut huonoja parisuhteita. Olen opiskellut väärälle alalle. Teen työtä, josta en tykkää. Olisin aina tajunnut olla yksin. Elänyt vain itselleni. Olen nyt jotenkin rikkoutunut. Kokoan itseäni yksi ollessa ja hiljaisuudessa. Onneksi on oma asunto, jotenkuten sen saanut hankittua ja on pysyvä lepopaikkani. On minulle tärkein ja rakkain asia maailmassa. Kotioven suljettuani saa paha maailma jäädä ja sinne en ketään kaipaa pilaamaan elämääni.
Koti on paras! <3 Ja kodin ulko-ovikin on vain sitä varten, että vieraat pysyvät siellä ulkopuolella :-D
Vierailija kirjoitti:
Odotan eläkkeelle pääsyä. Vielä noin 15 vuotta. Sitten myön asuntoni ihmisten ilmoita ja ostan asunnon uudelta paikkakunnalta ja erakoidun sinne. En halua tutustua keneenkään. Käyn vain lähikaupassa. Muuten vietän ihanaa erakkoelämää ulkoillen ja kotona puuhastellen. En pidä yhteyttä keneenkään. Laitan kaikki tiedot salaiseksi. Olen sitten kuollut maailmasta, mutta elän onnellisesti erakkona.
Minä olen miettinyt, voiko pienellä paikkakunnalla erakoitua? Kyllähän siellä kaikki huomaavat, että joku uusi tuli. Pahimmillaan joku kilometrin päässä asuva naapuri tulee ovelle lämpimän piirakan kanssa, että tervetuloa, olen naapuri, hauska tutustua! Ollaankin tässä jo pitkään odoteltu uutta tulokasta, kun oli niin pitkään tyhjillään tämä Hiltan talo. Ei se poika halunnut tänne, kun ei täällä ole töitä, mutta kauhean kauan se mietti että kehtaako sitä äitimuorin taloa myydäkään. Ja monta vuottahan se oli myynnissä, ei se tahtonut millään mennä kaupaksi. Mutta hienoa kun nyt saatiin vihdoin uusi asukas ja vielä noin nuori! Meiltä kuoli kylän kuorostakin viimeinen altto ja ollaan tässä toivottu, että jospa se uusi tulokas olisi kuoroihmisiä! Mikäs äänilaji sinulla on? Meillä on torstaisin viideltä harjoitukset tuolla kirkolla, kyllä ne toiset nyt ilahtuu kun saadaan uusi jäsen kyläkuoroon!
Helsingissä saa loppujen lopuksi olla aika rauhassa, vaikka kodin ulkopuolella ihmisiä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut kamala sisko, joka on yrittänyt latistaa minua kaikin mahdollisin keinoin. Kaikki, mitä olen tehnyt, niin olen tehnyt hänen mielestä väärin. Mitään en kuitenkaan tee hänen mielestä. Milloin on nähnyt minut tupakki suussa, milloin missäkin. Vaikka en edes polta. Miestenkin kanssa on nähnyt, vaikka olen kerran elämässäni seurustellut. Kotinikin on epäsiisti hänen mielestä, vaikka on siistimpi kuin hänen, kun minulla ei ole lapsiakaan. Opiskelin yliopistossa terveystieteidenmaisteri käsi, niin hänen mielestä sellainen opiskelu oli huuhaata. Itse on vain opistotasousen koulun käynyt. Ollut aivan kamala kaikin puolin minulle. Ei saisi olla, mutta olen kyllä vähän vahingoniloinen. Hänellä on nyt rintasyöpä. Ihan kuin Karma kostaisi. Olen katkaissut häneen välit jo ajat sitten, itse yrittää ottaa yhteyttä, mutta en reagoi mitenkään. Kuulin tämän rintasyöpäasian tätini kautta. Miten voi olla sisko niin ilkeä toiselle koko elämän ajan. Yritti tuhota minut täysin nuorena, kun oli vielä pakko asua saman katon alla. Yritti aina vielä valheillaan saada vanhempanikin tuhoamiseen mukaan. Myöhemminkin, kun vielä yritin olla väleissä, niin aina vain sai pahaa mieltä aikaiseksi. Jos kävin hänen luonaan, niin oli ollut mustekynä jälki valkoisessa nahkasihvassa, kun olin siinä istuessa kirjoittanut jotain. Kun kävin suihkussa hänen luonaan, niin huuteli sieltä oven takaa, että pistä suihku isommalle ja pese kunnolla itsesi, olet kuitenkin miesten kanssa ollut jne. Kaikkea ilkeää. En tiedä, että onko minulle kateellinen vai onko jotenkin sairas. En millään halua olla enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoon kaupunkiin kerrostaloon on niin helppoa erakoitua. Pienellä paikkakunnalla se olisi vaikeampaa.
Pidän erakko ihmisiä viisaina, säästyy kaikelta pahalta. Se on surullista, mutta totta. Ihmisseuraa on pahantahtoista ja ilkeää. Siitä ei pääse mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm, täällä on paljon samanhenkisiä ihmisiä joilla pyörii näemmä samat ajatukset mitä minulla. Tässä 1,5 vuotta olen ruvennut unelmoimaan talosta jossain vähän syrjemmässä lähellä luontoa. Olen päälle 10 vuotta asunut kerrostalossa kaupunkialueella ja viimeiset pari vuotta on ruvennut ahdistamaan jatkuva meteli ja ylipäätään ihmiset. Missään ei saa olla yksin eikä varsinkaan rauhassa. Työmatkalla autot vilistää vieressä (varsinkin päivällä), töissä työkaverit on eriskummallista sakkia, kotona saa kuunnella kun yläkerran lapset römyää hiljaisuuteen asti ja jos koittaa mennä tuonne lähimetsään rauhoittumaan niin sielläkin tulee ihmisiä ihan koko ajan vastaan. Koen elämän kuormittaviksi täällä ja kaipaan rauhaa ja luontoa ympärilleni.
En vihaa ihmisiä, mutta tarvitsen rauhaa palautumiseen eikä se onnistu jos ympärillä on meteliä ja hälinää. Huomasin kuinka paljon nautinkaab siitä kun loppukesästä, kun muut olivat palanneet töihin ja kouluun, pystyin menemään myöhemmin illalla autiolle låhirannalle ihan vain kuuntelemaan luontoa ja nauttimaan rauhasta. Oli aivan mahtava tunne vain istua ja ihailla auringonlaskua hiljaisuudessa! Silloin minä tajusinkin että haluan muuttaa kaupungista pois takaisin maalle.
Niin ja tämä korona-aika on minulle ollut silmiä avaavaa koska tämä on auttanut ymmärtämään että haluan oikeastaan vain olla kotona yksikseni. Ennen ajattelin että minun KUULUISI omata iso tuttava piiri ja olla sosiaalinen kuten muutkin, mutta kun silloin 2v sitten keväällä neuvottiin rajoittamaan ihmiskontakteja niin huomasin olevani hyvin helpottunut siitä että nyt oli ok olla näkemättä ketään. Ja onneksi lähimmät kaverini ovat samanlaisia kotihiiriä joten kukaan ei loukkaannu vaikkei toista näe kahteen kuukauteen. Lisäksi nykyään olen ymmärtänyt sen tosiasian että tulen hyvin toimeen vain harvojen ihmisten kanssa ja olen ottanut etäisyyttä niihin ihmisiin joiden kanssa en tunne oloani hyväksi. En sano että he olisivat huonoja ihmisiä vaab että kommunikointi välillämme on raskasta koska olemme aivan eri aaltopituudella. Ihmiset joiden kanssa juttuluistaa ovat aivan eriasia ja heidän kanssa tietenkin viettäisin aikaani.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde? Et ole erakko.
Mies paljon töissä ja tarvitsee omaa introverttiaikaa.
Olen erakko. Rakastan olla kotona. Pidän säleverhotkin kiinni, että saan olla rauhassa. Aina, kun lähden ulos, kauppaan tms. Tarkistan, että reitti on vapaa, eikä ole ihmisiä appukäytävässä tai ulkona. Tykkään tehdä töitä öisin, kun muut ihmiset nukkuvat. Haluan pitää kesäloman syksymmällä, ettei ole muita ihmisiä, saan vapaammin reissata ja matkustaa. En pidä yhteyttä kenenkään ihmisen kanssa millään muotoa. Mieluiten vapaa-aikana luen ja olen kotona. Kaupassa yritän käydä siihen aikaan, kun siellä on vähiten väkeä. Netistä tilaan kaiken tarvitsemani muun kuin ruokaostokset. En kaipaa minkaanlaisia kuulumistenvaihtoa kenenkään kanssa. En tykkää edes tervehtimisestä. Ihmiset, lapset ja eläimet koen rasitteina. Tykkään luonnosta, kunhan saan olla siellä rauhassa. Tykkään kodista, hiljaisuudesta ja järjestyksestä. Ainoat elolliset, mistä tykkään, niin ovat kukat, kasvit ja puut. Ulkona ollessa ihan halaankin puit, saan niistä voimaa. Ihmisten halailua en kaipaa. Nuorempana olin enemmän ihmisten kanssa. Ihmisten kanssa oleminen on pahantahtoista ja ilkeää. Sellainen tuntemus siitä jäi. Yksinolo on kilttiä ja hyväntahtoista. Parasta ja onnellista.
Minä luulen, etten enää tule ikinä ystävystymään kenenkään kanssa. olen aina ajautunut alistetuksi ja määräillyksi. Millä ehdoilla te muut suostuisitte ystävyyteen?
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, etten enää tule ikinä ystävystymään kenenkään kanssa. olen aina ajautunut alistetuksi ja määräillyksi. Millä ehdoilla te muut suostuisitte ystävyyteen?
En mistään hinnasta. En luovu vapaudestani ja omasta ajastani.
Ihanaa, en siis olekaan ainoa ihmisiin kyllästynyt. Ilkeitä, itsekkäitä, typeriä, omahyväisiä iso osa. Tai sit nämä typerät yksilöt on äänekäs ja näkyvä vähemmistö.
Minkä ikäisiä te muut erakot olette?
N39, vasta viime vuonna erakkouden itselleen sallinut.