Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Haaveilen suuresti muuttamisesta pohjoisempaan tänä vuonna. Unelmoin luonnosta ja linnunlaulusta, takkatulesta, ehkä omasta järvenrannasta. Vain minä, mies ja koira. Uskoisin että miehelle kyllä töitä löytyy. Mutta ihmiset, auttakaa miten toteutan itselleni työn jossa ei tarvitse tavata ihmisiä? Etätyö on parasta mitä voin kuvitella, mutta en tiedä ollenkaan mistä sellaisen keksisin. Sen kuitenkin tiedän että ihmiset ovat kurjia, arki on sitä kun päivät menee analysoidessa työkavereiden p askaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään käydä töissä, opiskella, harrastaa, matkustella, kuntoilla, asua isossa kaupungissa ja ihan keskustassa, ulkoilla, liikkua kaupungilla, shoppailla, käydä konserteissa ja näyttelyissä. Liikkua, olla ja mennä. Kyllä kotonakin viihdyn. Tykkään, että elämää on ympärillä, mutta en halua olla tekemisissä lähemmin ihmisten kanssa. Tykkään olla yksin ihmisvilinässä ja elämän sykkeessä. Kotonani saan sitten olla yksin. Se on pyhä paikka.
Rakastan työtäni. Olen kokkina hoivakodissa. Saan olla yksin keittiöllä. Laitan ruoat, leivon ja hoidan kaikki työnkuvaani kuuluvat asiat, kuten esim. Ruoka-aineiden tilaamiset jne. Sen verran näen ihmisiä, kun käyvät hakemassa ruoat keittiötä tai vien itse ruokia hoivakodin puolelle. Radio minulla on aina päällä keittiöllä. Kaikki on visusti järjestyksessä. Aina kun on ylimääräistä aikaa siivoilen ja järjestelen ruoka kaappeja. Keittiöapulaista minulla ei ole. Työni on välillä kiireistä, mutta ihanaa. Joskus piristän ja teen esim. Juhlapäiviksi jotakin ylimääräistä leipomusta esim. Täytekakkuja, kakkuja, piirakoita jne. Olen sinkku, vapaa-aikana en juurikaan laita ruokaa enkä leivo. Joskus innostun ja teen tarjoilut esim. Jonkun ystäväni synttäreille jne. Saan siitä ylimääräistä liksaa. Kotonani tai ihmisen, jonka juhlia järjestän silloin, niin leivon ja kokkaan siellä. Teen myös yksittäisiä leipomuksia joskus niitä haluaville. Rakastan täytekakkuja. Voisinpa sanoa, että ne ovat ystäviäni. Ihana ja itsenäinen työ minulla on keittiöllä.
Olen mielelläni yksin ja oikeastaan menettänyt kiinnostuksen entisiä kavereita kohtaan ja olenkin erakoitunut. Ei vain kiinnosta mitä heille kuuluu eikä kertoa omia kuulumisia. En saisi siitä mitään tyydytystä.
Huomaan saavani televisiosta ja kirjoista sen mitä olisin halunnut kavereilta. Draamaa ilman sitä oheisdraamaa. Siis seurata jonkin henkilön kasvutarinaa ja suhteita, kun taas niiden oikeiden ihmisten suhteet ja kasvu kiersi aina samoja kehiä. Tai varmasti hauskaa komediaa, kun oikeat ihmiset harvoin ovat hauskoja. Tai kirjoissa pääsen päähenkilön sisäisen maailman ja ajatusten sisään, kun tosielämässä harvalla on rikasta sisäistä maailmaa. Fiktiiviset henkilöt eivät odota minulta mitään ja voin laittaa kirjan kiinni kun haluan. Jos lopetan kirjan kesken, kukaan ei syytä ghostauksesta eikä kirjailija voi loukkaantua kun ei saa koskaan tietää.
Asperger, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko otettu rauta ja kilpirauhasarvot?
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen suuresti muuttamisesta pohjoisempaan tänä vuonna. Unelmoin luonnosta ja linnunlaulusta, takkatulesta, ehkä omasta järvenrannasta. Vain minä, mies ja koira. Uskoisin että miehelle kyllä töitä löytyy. Mutta ihmiset, auttakaa miten toteutan itselleni työn jossa ei tarvitse tavata ihmisiä? Etätyö on parasta mitä voin kuvitella, mutta en tiedä ollenkaan mistä sellaisen keksisin. Sen kuitenkin tiedän että ihmiset ovat kurjia, arki on sitä kun päivät menee analysoidessa työkavereiden p askaa käytöstä.
Minulla samaa pohdintaa. En ole teknisesti tai matemaattisesti suuntautunut, joten siihen kaatuu moni ala. Mitä voi tehdä kotoa käsin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen suuresti muuttamisesta pohjoisempaan tänä vuonna. Unelmoin luonnosta ja linnunlaulusta, takkatulesta, ehkä omasta järvenrannasta. Vain minä, mies ja koira. Uskoisin että miehelle kyllä töitä löytyy. Mutta ihmiset, auttakaa miten toteutan itselleni työn jossa ei tarvitse tavata ihmisiä? Etätyö on parasta mitä voin kuvitella, mutta en tiedä ollenkaan mistä sellaisen keksisin. Sen kuitenkin tiedän että ihmiset ovat kurjia, arki on sitä kun päivät menee analysoidessa työkavereiden p askaa käytöstä.
Minulla samaa pohdintaa. En ole teknisesti tai matemaattisesti suuntautunut, joten siihen kaatuu moni ala. Mitä voi tehdä kotoa käsin?
Sama!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen suuresti muuttamisesta pohjoisempaan tänä vuonna. Unelmoin luonnosta ja linnunlaulusta, takkatulesta, ehkä omasta järvenrannasta. Vain minä, mies ja koira. Uskoisin että miehelle kyllä töitä löytyy. Mutta ihmiset, auttakaa miten toteutan itselleni työn jossa ei tarvitse tavata ihmisiä? Etätyö on parasta mitä voin kuvitella, mutta en tiedä ollenkaan mistä sellaisen keksisin. Sen kuitenkin tiedän että ihmiset ovat kurjia, arki on sitä kun päivät menee analysoidessa työkavereiden p askaa käytöstä.
Minulla samaa pohdintaa. En ole teknisesti tai matemaattisesti suuntautunut, joten siihen kaatuu moni ala. Mitä voi tehdä kotoa käsin?
Sama!
Minä olen harkinnut jopa tuotteestaajan satunnaisia tehtäviä, ristikoiden täyttöä ja kaikkiin kilpailuihin kokopäiväisesti osallistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asperger, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko?
Olen ihan onnellinen, en masentunut.
Perustetaanko yhdessä erakkokylä, jossa elämme lähekkäin, mutta emme ole tekemisissä muuten kuin hätätapauksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustetaanko yhdessä erakkokylä, jossa elämme lähekkäin, mutta emme ole tekemisissä muuten kuin hätätapauksissa?
Voi, kyllä! Minä voisin olla kirjastonhoitaja ja siellä ei saisi puhua. Lainat hoituisi itsepalvelutiskillä.
Minä niin tiedän fiiliksen. Muut valittaa, kun opinnot siirtyneet etäopetukseksi ja itse vaan olen helpottunut, kun ei tarvi ketään tavata. Viihdyn mainiosti maalla metsän ja peltojen keskellä mieheni kanssa. Hiihdän täällä, sytyttelen takkaa, saunon, käyn avannossa, viikonloppuna kävimme teatterissa. En kaipaa seuraa ja jos kaipaan niin matkustan perheeni tai ystävieni luo ja se riittää. En jaksa enkä välitä erityisemmin tavata vaikka puolituttuja opiskelukavereita, joiden kanssa minulla ei ole muuta yhteistä kuin opinnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä niin tiedän fiiliksen. Muut valittaa, kun opinnot siirtyneet etäopetukseksi ja itse vaan olen helpottunut, kun ei tarvi ketään tavata. Viihdyn mainiosti maalla metsän ja peltojen keskellä mieheni kanssa. Hiihdän täällä, sytyttelen takkaa, saunon, käyn avannossa, viikonloppuna kävimme teatterissa. En kaipaa seuraa ja jos kaipaan niin matkustan perheeni tai ystävieni luo ja se riittää. En jaksa enkä välitä erityisemmin tavata vaikka puolituttuja opiskelukavereita, joiden kanssa minulla ei ole muuta yhteistä kuin opinnot.
Kuulostaa ihanalta!
Vierailija kirjoitti:
Onko otettu rauta ja kilpirauhasarvot?
Joo ferritiini selittää tämänkin :D
Nuorena kestin ihmisten taholta vaikka mitä ilkeilyä, piikittelyä jne. Hymyilin vain. Iän myötä olen tullut niin kiukkuseksi, ettei tarvitse kuin jotakin pientä ilkeää jonkun sanoa, niin se riittää. Olen kuin vastakohta, mitä olin ennen. En siedä yhtään ketään. Pakko töissä olla ihmisten kanssa. Muuten viihdyn yksin ja mies minulla on. Onneksi meillä on mieheni kanssa tilaa kotona, että saamme olla eri päissä asuntoa. Muuten olisimme jo eronneet. Kumpikin yhtä kärttyisiä. Emme siedä toisiammekaan, saatikka muita. Joskus käymme yhdessä lenkillä, syömme samaan aikaan, olemme matkoilla yhdessä. Siinä on tarpeeksi. Tämä on meille erakoille sopiva liitto. En ymmärrä, kun instagrammista ja Facebookissa on onnellisia ihmisiä ja hehkutetaan, miten ihanaa on olla perheen kanssa ja hymyillään suu korvissa ja miten ihanaa on olla ystävien kanssa jne. Itse olen onnellisimmillani yksin.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kestin ihmisten taholta vaikka mitä ilkeilyä, piikittelyä jne. Hymyilin vain. Iän myötä olen tullut niin kiukkuseksi, ettei tarvitse kuin jotakin pientä ilkeää jonkun sanoa, niin se riittää. Olen kuin vastakohta, mitä olin ennen. En siedä yhtään ketään. Pakko töissä olla ihmisten kanssa. Muuten viihdyn yksin ja mies minulla on. Onneksi meillä on mieheni kanssa tilaa kotona, että saamme olla eri päissä asuntoa. Muuten olisimme jo eronneet. Kumpikin yhtä kärttyisiä. Emme siedä toisiammekaan, saatikka muita. Joskus käymme yhdessä lenkillä, syömme samaan aikaan, olemme matkoilla yhdessä. Siinä on tarpeeksi. Tämä on meille erakoille sopiva liitto. En ymmärrä, kun instagrammista ja Facebookissa on onnellisia ihmisiä ja hehkutetaan, miten ihanaa on olla perheen kanssa ja hymyillään suu korvissa ja miten ihanaa on olla ystävien kanssa jne. Itse olen onnellisimmillani yksin.
Mulla samaa näin nelikymppisenä. Kotona tarvitsen omaa tilaa, olen onnellinen kun mies keskittyy töihinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä niin tiedän fiiliksen. Muut valittaa, kun opinnot siirtyneet etäopetukseksi ja itse vaan olen helpottunut, kun ei tarvi ketään tavata. Viihdyn mainiosti maalla metsän ja peltojen keskellä mieheni kanssa. Hiihdän täällä, sytyttelen takkaa, saunon, käyn avannossa, viikonloppuna kävimme teatterissa. En kaipaa seuraa ja jos kaipaan niin matkustan perheeni tai ystävieni luo ja se riittää. En jaksa enkä välitä erityisemmin tavata vaikka puolituttuja opiskelukavereita, joiden kanssa minulla ei ole muuta yhteistä kuin opinnot.
Kuulostaa ihanalta!
Tämä kyllä sopii hyvin tällaiselle introvertille yksin viihtyjälle. Ei tee tiukkaa vaikka opinnot onkin helmikuun loppuun asti etänä. Taas opiskelukaverit tuskailevat miten ankeaa etäopetus on. No toisaalta ymmärrän, että sosiaaliselle ulospäinsuuntautuneelle ihmiselle pienessä kerrostaloasunnossa tämä voi ollakin. Itse en valita ja tuntuu, että voin henkisesti paljon paremmin omassa rauhassa omien rauhallisten tekemisteni parissa. Olisi pitänyt ryhtyä kirjailijaksi, koska olisi hyvä ominaisuus kirjailijalle sietää hyvin yksin oloa. Itse en siedä vaan se on itselle mieluisin tapa elää. Tietysti tietäen, että seuraa kaivatessa saan sitä lähimmistä ihmisistäni. Puolituttujen seuraa en kaipaa.
Mielenkiintoista, miksi ihminen, joka ei jaksa ihmisten seuraa, tulee kertomaan asiasta keskustelupalstalle.
Minäkin olen erakoituvaa tyyppiä. Mutta kun on lapset vielä aika pieniä on nyt vielä kestettävä ihmisten ilmoilla toistaiseksi. Muuten olisin jo muuttanut jonnekin korpeen. Muutamaa ystävää ja sukulaista kun näkee harvakseltaan se riittäisi minulle. Etätyöaikakin ollut aivan ihanaa minulle kun ei tarvitse työpaikalla nähdä muita.