Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

On niin helpottavaa, kun on myöntänyt itselleen, että yksinolo on sitä oikeaa elämää. Elää itselleen, parasta. Ennen yritin olla sosiaalinen ja se oli vaikeaa. Rakastan omaa siirtolapuutarhapalstaani, jossa saan yksin möyriä. Rakastan omaa kotiani, jossa saan olla niinkuin haluan ja puuhata omia kivoja juttujani. Rakastan olla metsässä ja luonnossa, ulkoilla yksinäni. Ihmisten seuraa en kaipaa.

En ole koskaan tykännyt ihmisistä. Yksinolo on parempaa. En saa ihmisistä mitään iloa. Mutta pahaa oloa kyllä. Tykkään kyllä käydä töissä, opiskella, kuntoilla, ulkoilla, matkustella, käydä konserteissa, näyttelyissä, kirkoissa jne. Viihdyn myös hyvin kotonakin. En ole syrjäytynyt. Mutta en vaan halua olla ihmisten kanssa. On oma valintani. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kun joku tuppantuu seuraan. Itsekään en tyrkytä itseäni kenellekään.

Miten minusta on tällainen erakko mörönkölli tullut. Nuorena ihmiset ja lapset olivat minulle kaikki kaikessa. Nykyään en voi sietää ketään. Nykyään vaan näen kaikissa vikoja ja virheitä jne.

Olen aina tykännyt käydä töissä, opiskella, kuntoilla, matkustella, harrastaa, ulkoilla, liikkua, olla ja mennä mutta viihtynyt myös kotonakin. Mutta en ole koskaan tykännyt ihmisistä, lapsista enkä eläimistä. En ole ilkeä kenellekään enkä tee pahaa kenellekään. Mutta en vaan tykkää kenestäkään. Nautin tehdä yksin kaikkea. Rakastan olla yksin. Töissä teen vain työni, mutta en sen kummemmin ihmisistä piittaa. Tämä kuulostaa varmasti aika nurinkuriselta, koska olen psykologi ammatiltani. Työni teen hyvin, mutta se on sitten siinä. Ehkä tämä on suojakuori ja voimavara myös työssäni, kun olen tällainen. Olen kyllä ajatellut myös ammatinvaihtoa. Mieluiten tekisin etätyötä, olisin DI tai joku muu sellainen, jonka ei tarvisi olla ihmisten kanssa työn takia tekemisissä.

Olen erakoitunut olosuhteiden pakosta. Ja nyt erakkous tuntuu hyvältä enkä enää pystyisikään muunlaiseen elämään. Minulla on ollut paljon pettymyksiä, suruja ja murheita ihmissuhteissa. En ymmärrä. Olen ollut kaikin puolin reilu ja kiva ihminen. Mutta suurinpiirtein vain kakkaa saanut takaisin. Monet kerrat olen itkenyt ihmisten julmuutta. Ihan syyttä suotta tehdään ilkeitä temppuja ja sanotaan tosi rumasti. Kerrankin eräs työkaveri tuli käymään luonani, alkoi suorastaan haukkumaan kotiani. Aikoinaan miesystäväni arvosteli ilkeästi ulkonäköäni. Kerran menin työhaastatteluun, niin heti alkajaisiksi työhönottaja alkoi haukkumaan minua. Siskoni mies on nähnyt minut tupakka kädessä ja ihan humalassakin, vaikka olen absolutisti enkä polta. Siskoni mielestä en tee mitään oikein ja olen laiska. Vaikka olen aina töiden ohessa opiskellut, kotini on siisti, tykkään leipoa ja laittaa ruokaa sekä kuntoilen paljon. Minulle on sanottu, että minussa on joku vika, kun olen yksin jne, jne. Nyt kyllä nautin yksinolosta. Olen lähes ihmisvihaaja. En enää enempää loukkauksia kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää että onko ne yksin omasta tahdostaan olevien ihmisten sosiaaliset kanssakäymiset sitten täällä vauvapalstalla? Eli kuitenkin akivataan sitä muiden kanssa vuorovaikutuksessaoloa ja ajatusten vaihtoa, vaikka mielletään itsensä erakoiksi.

Oikea erakko ei tällaista kaipaa, vaan haluaa nimen omaan olla YKSIN.

Itse olen myös omasta tahdostani vetäytynyt ihmisistä kauemmaksi, mutta koen silti kyllä yksinäisyyttä, ja tarvetta esim sille että olisi joku ystävä jolle voisi puhua omista asioistaan, ja kuunnella myös toisen juttuja. Omalla kohdallani vetäytymiseen syynä on ollut pitkäaikainen raskas elämäntilanne jota en enää ole halunnut jakaa muiden kanssa. Sekä se että olen kokenut vuosien varrella niin monta pettymystä muiden ihmisten taholta, ja kun en alunperinkään ole ollut hyvä pääsemään porukoihin, niin olen sitten vain lopettanut oman aktiivisuuteni, ja huomannut että jos minä en ota yhteyttä, niin ei sitä tee muutkaan, eli olen itse aina ollut se yhteydenpitäjä.

Nautin yksinolosta äärettömästi, mutta en haluaisi olla täysin irrallaan ihmissuhteista.

Itselleni tämä on ajanvietettä ja ajatusten vaihtoa. Täällä voi anonyymisti heittää kommentteja ja jotenkin tuuletella mielessä olevia asioita. Livenä on aina yksi tai kaksi dominoivaa ihmistä joukossa, jotka ovat lähinnä äänessä, eikä sitten oikein edes jaksa osallistua paljoa keskusteluun. Parin kaverin kanssa joskus harvemmin sitten jaksaa vähän jutella, mutta rauhoittavinta on useimmiten olla vain yksin. Ihmiset useimmiten vain vievät energiani tyhjiin. Töissä puhun ja kirjoittelen sen minkä tarvitsee.

Minulle on sanottu, että minä en ole kunnon ihminen, kun en ole halunnut tehdä lapsia. Olen naimisissa ja vapaaehtoisesti lapseton. Kuntoilen, käyn töissä, pidän kotini siistinä, en kapakoi enkä tupakoi. Tiedän ihmisiä, joilla on ne lapset. Eivät ole mielestäni kunnollisia.

Olen töissä hoitoalalla. Kyllä olen aina työni tehnyt hyvin, ollut ahkera töissä, tykännyt käydä töissä jne. Mutta en niinkään ole ihmisistä koskaan pitänyt. Harvoin on joku miellyttävä ihminen kyseessä. Vapaa-aikana nautin suunnattomasti yksinolosta ja mieheni kanssa olosta. Onneksi emme ole mieheni kanssa läheisriippuvaisia. Tykkäämme molemmat olla paljon omissa oloissamme. Se on avioliittomme pelastus. Ei tarvi kokoajan kylkikyljessä nyhjätä. Olisi ahdistavaa. Meillä on onneksi omat huoneet, omat kylpyhuoneet ja omat vaatehuoneet. Meiltä on joku joskus kysynyt, että millainen liitto tämä teidän liitto oikein on? Olen vastannut, että meille sopiva liitto. Olemme myös vapaaehtoisesti lapsettomia ja eläimettömiä. Viihdymme hyvin kotona omissa oloissamme. Tykkäämme käydä yksin ulkoilemassakin, joskus yhdessäkin. Nytkin oikein tympäisee, kun on vapaa viikonloppu töistä, niin pitäisi lähteä synttäreille. Haluaisin olla vaan kotona. Käydä kävelemässä, katsoa telkkua, herkutella, saunoa, lukea, siivota, laittaa ruokaa jne. En ollenkaan huvittaisi laittautua, lähteä ostamaan lahjaa, kukkaa ja korttia, ajaa toistasataa kilometriä mennen tullen synttärisankarin luo, pakko jutella siellä ihmisten kanssa jne. On kumma, että meitä kutsutaan joka paikkaan vierailulle jne. Vaikka emme itse koskaan kutsu meille ketään. Haluamme ne vähät vapaa-aikamme käyttää itsellemme, mikä töistä jää. Teemme molemmat paljon töitä. Töissä saa sosiaalisenmittarin ihan täyteen.

Huojentavaa lukea muiden mielipiteitä ja huomata, ettei ole outo, kun ajattelee samoin.

Ajaudun usein tilanteisiin, jossa petyn ihmisiin. Ihmiset apinoivat, valehtelevat, komentelevat ja ovat kaksinaamaisia.

Lisäksi huomaan itsessäni sen, että tiettyjen ihmisten parissa "näyttelen" kivaa ja pinnistelen, ettei tilanne eskaloidu. Se on todella kuluttavaa. Kun esitän mukavaa ihmistä ja myötäilen keskusteluissa, haluavat henkilöt seuraani, tietenkin, hehän saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat, ilman kritiikkiä.

Käsitän kyllä, että minun on tehtävä muutos itsessäni, mutta kun on roolin ottanut, on siitä vaikeaa pinnistellä pois.

Olen itse kiva ihmisille, en loukkaa, olen joustava, avulias ja ystävällinen. Tykkään jutella jne. Mutta saan itse lähes kaikenlaista päinvastaista takaisinpäin itselleni. Kukaan ei sano minulle mitään kivaa tai ole kiva, ei myöskään joustava. Harvemmin edes kukaan haluaa jutella kanssani. Haluan erakoitua. En itsekään jaksa enää olla kiva ja toisia ajatteleva.

Elän tällä hetkellä unelmaelämääni. Vaatimatonta elämää, mutta minulle luxusta. Minulla on kaksio. Siellä oma sauna, kylpyamme, muutama kuntolaite ja hierontanojatuoli. Joita käytän aktiivisesti, ovat parhaimmat ystäväni. On parveke ja vaatehuone. Ovat minulle tärkeitä. Teen etätyötä. Asun yksin. Sosiaaliset suhteet nollassa. Käyn lähikaupassa, käyn kävelyllä, tilaan netistä kaiken tarvitsemani. Luen, kuuntelen musiikkia, katson telkkaria, katson elokuvia, laulan, puhun itsekseni, teen ruokaa, siivoan. Nautin yksinolosta, viihdyn kotonani. En tule toimeen ihmisten kanssa enkä kaipaa seuraa. Olen onnellinen näin. Minulla ei ole autoa, ei pyörää, ei kesämökkiä, enkä sellaisia kaipaakaan. Katto pään päällä, ruoka ja lämmin vuode riittää minulle. Elän ihan mukavasti, on oma asunto ja ruokaa sekä muuta pientä kivaa. Tulen toimeen ihan kivasti palkallallani eikä ole enää velkaa eikä säästöjäkään. Tässä on koko paketti, mitä tarvitsen. Toivon vaan, että terveyttä ja töitä riittää, että unelma elämäni yksinäni jatkuu.

Yksinolo antaa paljon enemmän kuin ihmisten kanssa olo. Paljon onnellisempi on ja paljon helpommalla pääsee kun on yksin. Ihmiset haittaavat elämää ja ovat häiriötekijöitä. Töissä saa ihmisistä tarpeeksi. Tykkään käyttää vapaa-ajan itselleni. Tykkään käyttää myös rahani itselleni. En ole halunnut lapsiakaan. Naimisissa olen ollut, mutta ei ollut minun juttuni. Rakastan olla yksin kotona. En oikeastaan katsele edes telkkaria tai kuuntele radiota, saatikka että kaipaisin vieraita kylään. Virkkaan, neulon, kudon, maalaan, ompelen, teen palapelejä, ratkon ristikoita, teen vaatteita, teen koruja, leivon, laitan ruokaa, siivoan, pidän takassa tulta, nautin jouluvaloista ja kynttilöitä, luen sisustus- vaate-ja remontoimislehtiä jne. Onnellisesti erakkona mennään.

Minäkin. 

Semmoinen työ, missä ei tarvitsisi olla missään tekemissä ihmisten kanssa. 

Semmoinen koti, että lähin naapuri 10 kilometrin päässä. 

Olen saanut paljon enemmän kaikkea negatiivista ihmisiltä kuin positiivista elämäni aikana. Olen erakoitunut pikkuhiljaa ja se tuntuu hyvältä. Töissä on pakko käydä. Mies on. Mutta muuten erakko. Näin on hyvä. Suorastaan nautin erakkoudesta. Kun pääsen eläkkeelle, niin vietän puolet vuodesta mökillä, käyn vain kaupassa. Ihanaa.

Sama täällä.

On ihanaa, kun saa vaan olla itsekseen eikä tarvitse sietää moniakaan ihmisiä, toki oma rakasta on kiva nähdä totta kai, mutta keskimäärin aika moni ihminen on vain aivan liian rasittava.

Minulla on mies, mutta haluaisin olla yksin. Teen hoitotyötä, mutta haluaisin tehdä etätyötä. Asun kerrostalossa. Saan Onneksi siellä olla rauhassa. Rivitalossa ja omakotitalossa ei voisi olla niin erakkona. Lapsia ja eläimiä en ole halunnut. En käytä Facebookia enkä instagrammia. En ole sukulaisten kanssa missään yhteydessä. En myöskään sisarusteni kanssa. Minulla ei ole kavereita, ei ystäviä, enkä ole työkavereiden kanssa tekemisissä muuten kuin töissä. Ja sielläkin olen mieluummin omissa oloissani. En kyläile, en soittele, en viestittele, en lähettele kortteja enkä kirjeitä tms. Eikä myöskään minullekaan päin tule tällaisia.edellämainittuja. Sosiaaliset tapahtumat ovat työ, kaupassakäynnit, kävelylenkit, posti ja sitten hammaslääkäri-, lääkäri- ja kampaamo käynnit tms. Kotona tykkään olla ja puuhastelen siellä kaikkea. Tuntuu jotenkin etten kuulu tähän maailmaan. Minua ei myöskään minkaanlaiset paheet kiinnosta. Syön terveellisesti, ulkoilen, kuntoilen, nukun ja huolehdin itsestäni ja kodistani hyvin. Kotonani on kuntoilulaitteita ja tykkään tehdä hoitoja itselleni. En kaipaa minkaanlaista ihmisseuraa. Yksinäisyydestä tykkään ja mammonasta.

Ihanaa Joulua erakoille🌷Kaunis koti, ihana sauna, lämmin vuode, telkkari, hyvät jouluruoat ja herkut, iloinen mieli, oma rauha ja yksinäisyys. Parasta Joulun viettoa parhaassa seurassa❤️ Ihmissuhdesotkuja ja ongelmia en kaipaa Jouluna.

Uudenvuodenlupauksena, erakoidun. Se on nyt tehtävä, että säilytän järkeni. Olen saanut töissä, vapaa-aikana ja lähipiirissäni ihmisistä tarpeekseni. En enää jaksa yhtään enempää. Vievät kaiken, mutta eivät anna itse yhtään mitään. Paljon onnellisempi tulen olemaan yksin. Ovat repineet minut aivan rikki. Haluan alkaa paranemisprosessin ja elää erakkona. Ajattelen jatkossa vain omaa hyvinvointiani. Tulee olemaan elämäni paras päätös. Tervetuloa vuosi 2022! Erakkoelämäni alkakoon!

Olen alkanut inhoamaan ihmisiä.Ihanaa olla parhaassa seurassa eli yksin itsensä kanssa.

Yksinäisyys on parasta. Vihdoinkin olen tajunnut sen. Ajatella vihdoinkin itseään ja elää itselleen. Riesat ja rasitteet hiiteen. Pahaamieltä vaan ihmisistä saa. Miksi olisin hyvä ja kiva enää. Ei kukaan minullekaan ole ollut hyvä ja kiva.