Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
En jaksa millään ihmisiä. Oma rauha ja yksinolo on paljon parempaa. Töissä on pakko käydä. Jos olisi rahaa tarpeeksi, lopettaisin työt ja erakoituisin justiinsa. Hampaat irvessä käyn töissä. Kotona olosta nautin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen allerginen ihmisille. En yhtään mitään hyvää niistä saa. Ongelmia ja unettomia öitä. Korona on parasta. Saa olla rauhassa. On ihana, jos joillakin on ihania ihmisiä ympärillä. Minulle niitä ei ole riittänyt.
2021 katkaisin monia toimimattomia kaverisuhteita. Olen vuoden aikana puhunut pelkästään mieheni kanssa ja muutaman kuukauden terapeutin kanssa netin kautta kerran viikossa (ja pakolliset kaupan kassat yms. tietenkin). Niin ja yksi verkkokurssi, missä sanoin muutaman kommentin mutta lintsasin pienryhmän zoom-keskusteluista kun niissä oli tyhjää lätinää.
Ei ole tarvinnut tuntea itseäni määräillyksi. Olen kävellyt paljon luonnossa, tehnyt omia juttujani, taidetta ja kirjoittanut romaanikäsikirjoituksen. Ei olisi onnistunut, jos olisin juossut "kavereiden" pillin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
2021 katkaisin monia toimimattomia kaverisuhteita. Olen vuoden aikana puhunut pelkästään mieheni kanssa ja muutaman kuukauden terapeutin kanssa netin kautta kerran viikossa (ja pakolliset kaupan kassat yms. tietenkin). Niin ja yksi verkkokurssi, missä sanoin muutaman kommentin mutta lintsasin pienryhmän zoom-keskusteluista kun niissä oli tyhjää lätinää.
Ei ole tarvinnut tuntea itseäni määräillyksi. Olen kävellyt paljon luonnossa, tehnyt omia juttujani, taidetta ja kirjoittanut romaanikäsikirjoituksen. Ei olisi onnistunut, jos olisin juossut "kavereiden" pillin mukaan.
2022 tämä on unelmani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut , että miksi meitä oikeastaan opetetaan siihen, että tulisi tulla toimeen kaikkien kanssa ja olla seurallinen, hakeutumalla hakeutua muiden ihmisten seuraan ..?
Olen joskus humalluttuani viinilasillisesta mennyt erehdyksissäni baariin ja saanut siellä halveksivaa kohtelua. Toisin sanoen näissä baareissa on oma inside- piirinsä. Olen miettinyt mikä liikeidea se on jos sinne baariin ei haluta ketään muita kuin sisäpiiriläisiä.
Toisaalta monet eivät uskalla mennä mihinkään yksin. Heillä saattaa olla isokin seurue, missä he näyttäytyvät. Kuitenkin esim. baarin yksi idea on se, että siellä voi tavata ja tutustua muihin ihmisiin.
On muitakin paikkoja missä voi tavata ihmisiä- tai siis oli ennen koronaa. MInä olen tullut siihen lopputulokseen, etten enää edes yritä hakeutua muiden seuraan. Välttelen jatkossa ihmisten seuraa kaikin mahdollisin keinoin.
Ainoat paikat, joissa voin ihmisten kanssa kommunikoida on pakosti töissä ja esim. virastoissa. Muu saa jäädä. En aio olla mikään hybridimalli ihmisenä, vaan se on hasta la vista baarit, väkisin väännetyt ihmissuhteet ja miellyttämispaska toiselämässä ja somessa.
Olen tullut myös tähän tulokseen. Minulla on täysi-ikäinen lapsi asuu kotona ja kissa. Perheen kanssa välit se riittää. Sosiaalinen työ. Haluan olla yksin. Mutta se hävettää kun töissä kysytään mitä teit vkloppuna jne. Ja jos sanot olin yksin katsotaan kieroon. Joutuu keksimään tarinan mitä muka teki. En jaksa nähdä ihmisiä. Viimeisin ihmissuhde oli hakkaavan juopon kanssa. Ihmiset säälivät jos kerrot että olet yksin vaikka itse nautin, on luxusta. Miksi. Miksi ei voi hyväksyä että toiset eivät seuraa kaipaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin olo parasta! Ei tarvitse miettiä mitä sanoo, miltä näyttää. Pn eläimiä mitkä ei sopeudu laumaan. Ihmisiä myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen erikoitunut, koska viimeisen kahden vuoden aikana en ole "ajautunut" näkemään ketään vaan se on vaatinut erityistä vaivaa. Olen vaan aina tylsyyden hetkillä löytänyt ihan mitä tahansa muuta, mitä teen mieluummin kuin järjestänyt tapaamisen tai edes laittanut viestiä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2021 katkaisin monia toimimattomia kaverisuhteita. Olen vuoden aikana puhunut pelkästään mieheni kanssa ja muutaman kuukauden terapeutin kanssa netin kautta kerran viikossa (ja pakolliset kaupan kassat yms. tietenkin). Niin ja yksi verkkokurssi, missä sanoin muutaman kommentin mutta lintsasin pienryhmän zoom-keskusteluista kun niissä oli tyhjää lätinää.
Ei ole tarvinnut tuntea itseäni määräillyksi. Olen kävellyt paljon luonnossa, tehnyt omia juttujani, taidetta ja kirjoittanut romaanikäsikirjoituksen. Ei olisi onnistunut, jos olisin juossut "kavereiden" pillin mukaan.2022 tämä on unelmani!
Perustetaanko tänne tukiryhmä? Aina jos meinaa sortua laittamaan viestiä ja ajautumaan huonoon seuraan, laittaa tänne kommenttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2021 katkaisin monia toimimattomia kaverisuhteita. Olen vuoden aikana puhunut pelkästään mieheni kanssa ja muutaman kuukauden terapeutin kanssa netin kautta kerran viikossa (ja pakolliset kaupan kassat yms. tietenkin). Niin ja yksi verkkokurssi, missä sanoin muutaman kommentin mutta lintsasin pienryhmän zoom-keskusteluista kun niissä oli tyhjää lätinää.
Ei ole tarvinnut tuntea itseäni määräillyksi. Olen kävellyt paljon luonnossa, tehnyt omia juttujani, taidetta ja kirjoittanut romaanikäsikirjoituksen. Ei olisi onnistunut, jos olisin juossut "kavereiden" pillin mukaan.2022 tämä on unelmani!
Perustetaanko tänne tukiryhmä? Aina jos meinaa sortua laittamaan viestiä ja ajautumaan huonoon seuraan, laittaa tänne kommenttia?
Mukana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellisesti erakko. Minulle ei ole oltu pahoja enkä ole itsekään paha kenellekään. Enkä ole kateellinen perheellisille enkä katkera mitenkään elämälle. Mutta ihmiset ja lapset eivät vain ole minun juttuni. Saan vakavasti voimaa yksinolosta, luonnosta, kuntoilusta, omasta rauhasta, musiikista, lukemisesta, kotoilusta jne. En kaipaa ihmisseuraa.
Ihana ketju.
Itse en ole kokenut pettymyksiä ihmisuhteissa, enkä traumatisoitunut, en vaan kerta kaikkiaan välitä ihmissuhteista. Olen toki yrittänyt olla sosiaalinen eli elää normin mukaan, mutta ihmisuhteet vievät voimia ja rakastan yksinoloa. Ihmisuhteita olen koettanut luoda vain sen takia, että niin kuuluu tehdä, en sen takia, että haluaisin. Olen aika selkeä introvertti. Osaan olla seurallinen, mutta se vie voimat ja parasta on, kun pääsee taas omiin oloihin.
Nyt keski-ikäisena en enää yritä esittää sosiaalista, vaan puhun avoimesti tykkääväni yksinolosta ja kerron introvertista luonteestani. Vietän lomat yksin, enkä välitä, jos joku loukkaantuu, kun en piipahda lomalla käymään. Minulla on yksi ihminen, jonka lasken ystäväkseni ja hän on saman oloinen. Tapaamme vain pari kertaa vuodessa ja kumpikaan ei loukkaannu, jos viesteihin ei heti vastailla.
Maailman ihanin ketju ja rehellisiä ihmisiä. Erilaisuus on rikkautta. Itse en ole yltiösosiaaminen enkä erakko kaan, vaan siltä väliltä. Enemmän tykkään hiljaisemmista ihmisistä ja syrjäänvetäytyvistä kuin suuna päänä päsmäreistä ja puheliaista. Mielestäni kukaan ei ole viallinen, on sitten erakko tai sosiaalinen. Jumalan luomia ihmisiä. Jokainen oma hyvää yksilönsä. Kaikkia tarvitaan. On väärin, että haukutaan, jos ei ihan massan mukana kulje.
Nuorena en olisi voinut kuvitellakaan, että olen tällainen erakko kuin nyt. Erakkous alkoi noin 28 vuotiaana ja koko ajan pahenee. Mies on, mutta ei minkaanlaisia muita sosiaalisia suhteita. Rakastan olla yksin. Olen myös paljon yksin kotonakin, kun teemme mieheni kanssa töitä eri aikoihin. Olen yli herkkä nykyään ihmisille. En vaan millään jaksa. En halua edes moikata. Lähikaupassakin käännän suuntaa, jos näen jonkun tuttavan. Tykkään kuitenkin, että palveluja ja kauppoja on lähellä. Tykkään käydä syömässä, shoppailemassa jne. Mutta en niissä seuraa kaipaa.
Olen tietoinen ulkomaailman tapahtumista ja seuraan niitä tarkasti.
Mutta
Elän enemmän ja enemmän omassa sisäisessä maailmassani. Elän mielikuvituksessani. Erotan kyllä, ettei se ole totta.
Tärkeää on meditaatio, jossa tutkailen tunteitani ja ajatuksiani.
Tanssi, jonka kautta pääsen "tiloihin" (en käytä alkoholia enkä muita päihteitä).
Taiteen tekeminen
Kirjoittaminen
Lukeminen: voin elää monta elämää
Palstailu, pääsen yhä muiden mielenmaailmoihin vaikka en näe ihmisiä muuten, paitsi omaa miestäni. Saan siis ihmisiltä sen, mitä haluan (tietää heidän ajatuksiaan) ilman draamaa ja vaatimuksia minua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sanottu, että minä en ole kunnon ihminen, kun en ole halunnut tehdä lapsia. Olen naimisissa ja vapaaehtoisesti lapseton. Kuntoilen, käyn töissä, pidän kotini siistinä, en kapakoi enkä tupakoi. Tiedän ihmisiä, joilla on ne lapset. Eivät ole mielestäni kunnollisia.
Eihän se tee ihmisestä kunnollista,jos hänellä on lapsia eikä kunnotonta,jos niitä ei ole.Todella omituinen ajatuksenjuoksu on jollakulla ollut ja ilkeä tai vähintäänkin ajattelematon luonne,kun on sanonut sinulle noin.Jätä omaan arvoonsa moiset puheet.
Olen lapseton ja eläimetön sinkku. Omasta vapaasta tahdosta. Olen onnellinen näin. Sosiaalinen työ minulla on. Ystäviä en kaipaa. Työ on välttämätön paha. Olen aivan poikki aina työpäivän jälkeen. Mieluiten tekisin etätyötä. Täydellinen erakkous olisi luxusta.