Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Ypöyksin olen. Täysi erakko. Vapaasta tahdosta miehetön, lapseton, eläimetön ja ystävätön. Etätyötä teen. Parasta elämää. Tykkään olla kotona. Kaupassa käyn. Ainoa kontaktini ihmisiin siellä. Joskus käyn ulkoilemassa. Näen siellä ihmisiä. Viihdyn tällä tavalla. Päivän työt on tehty, nyt vietän iltaa lukien, syöden, telkkua katsellen, musiikkia kuunnellen. Oma asunto minulla on. Autoa ja kesämökkiä en ole halunnut. Valvon puolille öin ja aamuisin nukun pitkään.

Onko vanhemmat tai sisaruksia ?Jos on,oletko tekemisissä ?

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut myös tähän tulokseen. Minulla on täysi-ikäinen lapsi asuu kotona ja kissa. Perheen kanssa välit se riittää. Sosiaalinen työ. Haluan olla yksin. Mutta se hävettää kun töissä kysytään mitä teit vkloppuna jne. Ja jos sanot olin yksin katsotaan kieroon. Joutuu keksimään tarinan mitä muka teki. En jaksa nähdä ihmisiä. Viimeisin ihmissuhde oli hakkaavan juopon kanssa. Ihmiset säälivät jos kerrot että olet yksin vaikka itse nautin, on luxusta. Miksi. Miksi ei voi hyväksyä että toiset eivät seuraa kaipaa

Mulla on työkaverit ystävällisesti yrittäneet auttaa, on ehdotettu yhteistä harrastusta ja tutustumista johonkin sinkkumieheen. Ei ne vaan tunnu tajuavan että en minä HALUA. Minä haluan olla yksin. Töissä pakko olla sosiaalinen, mutta vapaalla haluan olla täysin yksin. Ja voi kun olisikin varaa muuttaa johonkin syrjempään erakkomökkiin, mutta joudun töiden takia asumaan vastentahtoisesti täällä ihmishälinässä. Eli ei minulla ole koskaan varaa elää ja asua juuri niin kuin haluan. Tämän lähemmäksi en unelmaelämääni pääse.

Vierailija kirjoitti:

Voi, miten haluaisinkaan olla yksin. Minulla on ilkeä mies, en jaksa häntä. Olen ajatellut, että jättäisin kaiken omaisuuden hänelle. Ottaisin vain omat tavarat mukaan ja salaisesti häipyisin. Panisin kaikki tiedot salaiseksi ja muuttaisin johonkin pieneen vuokra-asuntoon. Mitä sitten, vaikka omaisuus jäisikin hänelle, kun saisin vapauden. Eläisin loppuelämän erakkona.

Voithan lähteä muutenkin,mutta ainakin jos on yhteinen omistuasunto,kannattaa pitää puolensa.Miksi aloittaisit tyhjästä toisen ilkeyden takia.

Minulla on kavereita, jotka ei halua pitää yhteyttä paljon. Työpaikassa yritän jutella, mutta harva haluaa jutella. Yritän pitää yhteyttä sisaruksiin, sukulaisiin jne. Mutta he eivät pidä minuun yhteyttä. Tuntuu, että olen kohta yksin erakko jen keskellä. Välillä olen miettinyt, että mikä minussa on vikana. Ihan normaali ja tavallinen ihminen olen. Sisarukseni, sukulaiseni ja työkaverinikin ovat ihan normaaleja ja tavallisia. Alan kohta itsekin luovuttamaan ja erakoutumaan. Ehkä se onkin sitten parasta. Aion kokeilla.

Se,ettei olisi ketään läheisiä ihmisiä,on varmaan aika harvan ihmisen unelma.Yksinolo on kuitenkin ihan erilaista silloin,kun tietää ,että niitä läheisiä on olemassa ja mahdollisesti tavoitettavissa.Tietysti jos kukaan tuntemistaan ihmisistä ei ole mukava ja läheinen,voi mieluummin olla yksin.Suurin osa ehkä haluaisi,että hänellä olisi niitä mukavia läheisiä.Täysin yksin oleminen maailmassa tuskin on aina niin ruusuista,eikä aina sellaista,kuin kuvittelee silloin kun niitä läheisiä vielä on saapuvilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut ja kunnostanut itselleni vanhan kyläkaupan erakkoluolaksi. Viihdyn täällä niin mainiosti. Pihalle on pyynnöstäni tuotu junanvaunu. Olen sen kunnostanut kesämökiksi. Se on niin soma, vaikka itse sanonkin. Nautin elämästäni näin. Vieraita luonani käy aina kesäisin ja ovat silloin yökylässä. Ovat ihastuneita tähän asumismuotooni.

Erakolla vieraita ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2021 katkaisin monia toimimattomia kaverisuhteita. Olen vuoden aikana puhunut pelkästään mieheni kanssa ja muutaman kuukauden terapeutin kanssa netin kautta kerran viikossa (ja pakolliset kaupan kassat yms. tietenkin). Niin ja yksi verkkokurssi, missä sanoin muutaman kommentin mutta lintsasin pienryhmän zoom-keskusteluista kun niissä oli tyhjää lätinää.

Ei ole tarvinnut tuntea itseäni määräillyksi. Olen kävellyt paljon luonnossa, tehnyt omia juttujani, taidetta ja kirjoittanut romaanikäsikirjoituksen. Ei olisi onnistunut, jos olisin juossut "kavereiden" pillin mukaan.

2022 tämä on unelmani!

Perustetaanko tänne tukiryhmä? Aina jos meinaa sortua laittamaan viestiä ja ajautumaan huonoon seuraan, laittaa tänne kommenttia?

Mukana!

Mukana!

Minä nautin suunnattomasti yksinolosta. On vain parasta. Ei silti tarvi olla yksinäinen. Seura voi olla muunkinlaista seuraa kuin ihmisseuraa. En ole erakko, koska käyn töissä ja minulla on mies. Vapaa-aikana haluan olla yksin. Harrastan, matkustelen, ulkoilen, viihdyn kotona jne. Mutta vain itsekseni tai mieheni seurassa. Paljon enemmän hyvää mieltä jne. Kaikkea positiivisuutta saan omista puuhastelyista jne. Kuin ihmisistä. Enkä usko, että kukaan minunkaan seurasta mitään iloa saa. Ihmisten kanssa tunnen itseni yksinäiseksi ja surulliseksi, mutta omia juttujani puuhastellessa hyvinvoivaksi. 574

Yksin tunnen itseni onnelliseksi ja hyvinvoivaksi. Ihmisten kanssa ollessa, tunnen itseni huonovointiseksi ja surulliseksi. Vaikka asiani ovat ihan hyvin ja olen ihan kunnon kansalainen. Aina ihmisten kanssa ollessa, minusta, elämästäni, kodistani, valinnoistani jne. löytyy jotakin vikaa. Ja yleensä itseä kehutaan.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008473720.html

"Miksiköhän ihmisläheisellä alalla työskentelevä keski-ikäinen ystäväni ei halua olla oikeudenmukainen ja mukava ystävilleen? Hän vaikuttaa rauhalliselta, tosin hiukan ärtyväkin on. Yksinäisyyttään valittaa aika ajoin. Hän haluaa määrätä kaikki tapaamisajat ja loukkaantuu, jos aika ei sovi toiselle. Hän ei vastaa viesteihin, jos ei huvita. Hän ei kerro itsestään kovin paljoa useimmille. Hän ei muista kummilastaan merkkipäivinä eikä jouluna, vaikka itse olen muistanut hänen lastaan melkein 20 vuotta. Hänellä ei ole rahapulaa.

Miksi tuo ihminen ei ymmärrä hoitaa ihmissuhteitaan? Niitä on mennyt vaikka kuinka paljon poikki vuosien aikana. Voiko olla kyse Aspergerista tai jostain muusta häiriöstä? Asiallinen puhuminen ei ole auttanut.

– Oma käytös hyvä

Niin, miksi toinen ei tee niin kuin toivoisimme? Vastaus: joko hän ei halua tai sitten hän ei pysty. "

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008473720.html

Niin, miksi toinen ei tee niin kuin toivoisimme? Vastaus: joko hän ei halua tai sitten hän ei pysty. "

🤯👍🔥😍💣💥💯

Kuka muu aloitti vuoden erakkona?

Vierailija kirjoitti:

Kuka muu aloitti vuoden erakkona?

🙋🏼‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Kuka muu aloitti vuoden erakkona?

👋

Vierailija kirjoitti:

Kuka muu aloitti vuoden erakkona?

Mä.

Täytyy valikoida seura. Ei ole montaa ystävää joita tekee mieli tavata.Tämä korona on tappanut ihmissuhteetkin.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Täytyy valikoida seura. Ei ole montaa ystävää joita tekee mieli tavata.Tämä korona on tappanut ihmissuhteetkin.

Minulla menee kaikki energia sisäänpäin, pidän yllä omaa henkistä tasapainoa. Se on kokopäiväinen työ.

Minulla on ollut aina elämän kauneus ja puhtaus lähellä sydäntä. Olen aina rakastanut kaunista kotiani, puhdasta luontoa,, hiljaisuutta, rauhaa, järjestystä, yksinäisyyttä, kaikkia kauniita asioita, esineitä ja paikkoja jne. Olen tykännyt käydä töissä, opiskella, kuntoilla, harrastaa, matkustella, ulkoilla, shoppailla jne. Tykkään myös rahasta, tavarasta ja mammonasta. Mutta en välitä ihmisistä. Ihmiset pilaavat kaiken. Rakastan ja nautin yksinäisyydestä ja erakkoudesta. Parasta ja luxusta. Olen onnellinen yksinäni ja kaikkea yksinäni tehden, mutta ihmisten seurassa ulkopuolinen ja yksinäinen. Töissä olen mieluiten omissa oloissani. Kuntosalilla omissa oloissani. Matkoilla omissa oloissani. Shoppailen yksikseni jne. Kotiini en halua ketään. Jos löytyisi erakkopuoliso, voisi olla kiva juttu.

ERAKKOUS ON PARASTA❤️Työpaikan oven, kun saa kiinni, niin alkaa oma fantastinen erakkoelämäni. Muunlaisia sosiaalisia suhteita en kaipaa sen jälkeen. Töissä jo meinas pää hajota. Olen introvertti, epäsosiaalinen, yksinäisyyttä ja rauhaa rakastava. Kyllä telkkaria, radiota, nettä ja cdsoitinta tykkään käyttää. Tykkään myös itsestä ja kodista huolehtia. Välillä vähän herkuttelenkin sitten. Ulkoilu, metsä, luonto, puistot, kukat, oma piha, sauna, musiikki, lukeminen, valokuvaaminen jne. On vaan niin parasta. Ihmisistä en mitään positiivista saa. Paremminkin pahaa mieltä. Joulukin olen aina viettänyt yksin. Aivan huikeita. Silloin olen oikein yksinäisyyden onbellisimmisda syvyyksissä. Olen aina Joulun aikaan pitänyt myös viikon tai parin viikon loman. Ulkoilua, yksinoloa ja rauhaa❤️Kesäisin haluan olla luonnossa ja mahdollisimman kaukana ihmisistä. Mwra, aurinkoa, hiljaisuutta, metsää, riippukeinu, grillausta❤️Nyt just olen kotona yöpaidassa ja tossuissa lämpimän viltin alla ja juon teetä sekä katson elokuvaa❤️Kännykkä on aina kiinni kotona ollessa, en käytä Facebookia, en instagrammin muuhun kuin siihen, että pysyn ajan tasalla, en kaveraa niissä. En ole omasta tahdostani halunnut perhettä enkä ystäviä. Saan kyllä rauhassa ollakin erakkona, ei minunkaan seuraani kukaan ole tuppautunut. Näin olen onnellinen.

Kun alan pohtimaan, niin olen elämäni aikana saanut ihmisten taholta enemmän pahaa kuin hyvää. Kyllä olen yksinolosta, luonnosta, kuntoilusta, kotona olosta jne. Saanut enemmän hyvää kuin ihmisiltä. Olen ollut huonoilmapiirisissä työyhteisöissä, kilpailuhenkisissä opiskelupaikoissa, ikävissä kaverisuhteissa, huonoissa parisuhteissa, minä itse sukulaissuhteissa jne. Mielelläni nyt erakkona elelen. Edes vapaa-aikansa saa viettää itsekseen ja koota itseään. Teekuppi ja hyvä kirja on sitä parasta seuraa. Miksi pitäisi olla sosiaalinen ja antaa ihmisten rikkoa itseään, kun voi olla yksin ja voida hyvin.