Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Ihmisten kanssa olemisessa on ainut hyvä asia, se kun vierailu loppuu, puhelu loppuu, työpäivä loppuu, juhlat loppuvat jne. kaiken lopetus.

Olin itse ennen sosiaalinen. Soittelin ystäville, juttelin työpaikoilla ihmisille, pyysin ihmisiä kahville, harrastuksissa halusin tutustua jne. Huomasin, että ihmiset eivät pitäneet minusta. Halusivat olla rauhassa. Nykyisin olen erakoitunut. En ole ruma, on hyvä ammatti, hyvä työpaikka, hyvin toimeentuleva, ystävällinen, mieskin on. En tiedä, mistä johtuu, että minusta ei pidetä.

Maailmassa on luokkajako ja työpaikoilla hierarkia. Erakkona on helpompaa olla kaikelta piilossa. Säilyttää mielenterveytensä.

Haaveilen lottovoitosta, jolloin voisin hankkia pari kämppää ja viettää siellä aikaa kaikessa rauhassa. Ei olisi pakko esittää sosiaalista, käydä töissä jne. Sulkisin kaikki somet ja lukisin siellä kirjoja. Epäilen kuitenkin, etten ole ihan pätevä erakko. Pidän nimittäin näistä erilaisista foorumeista, missä ihmiset höpisevät milloin mitäkin. Jos olisi ihan itseeni tyytyväinen, en hengailisi mm. täällä.

Kierrän kaukaa naapurit ja ihmiset. Työpaikan kahvihetket ovat kauhistus. Yritän mennä aina niin, että suurin osa on jo käynyt. Ärsyttää, jos joku tuntematon alkaa juttelemaan. Sukujuhlat kaikkein pahimpia.

Ennen rakastin ihmisiä. Pettymysten jälkeen, olen nyt ihmisvihaaja. Erakkona ollaan ikuisesti. Iso nallekarhu ystävänä.

Minä teen asiakaspalvelutyötä ja joudun töissä olla sosiaalinen. Vapaa-ajan vietän mieluummin perheen parissa. En ole koskaan ollut aktiivinen ystävyyssuhteissa, joten niitä ei juuri ole. En myöskään käytä Facebookia. Monet ihmettelee, mutta sanon syyksi että kun töissä on niin paljon ihmisten kanssa, niin vapaa-aikana olen mieluummin omassa rauhassa ja tapaan lähinnä sukulaisia silloin tällöin. Minulle tälläinen sopii. Mieluummin lähden lenkillekin yksin kuin että pyytäisin jonkun seuraksi.

Olen kaikista erakoista erakoin. Oma valinta. En ole halunnut miestä, en lapsia, en kotieläimiä, en ystäviä, vanhemmat ovat kuolleet, sisaruksia ei ole, sukulaisten kanssa en pidä yhteyttä. Lapsuudenystävä, koulukavereita, opiskelutovereita, työkavereita tai tuttavia ei ole. Ei myöskään ystäviä harrastusten puitteista. Naapureiden kanssa ei tervehditä. Facebookia en käytä. En pidä millään muotoa yhteyttä ihmisiin. Ei puhelinsoittoja, viestejä, ei vierailuja, ei sähköposteja, ei kirjeitä, ei kortteja, ei kerrassaan mitään. Mutta onnellinen olen näin.

Olen niin kateellinen erakoille. Haluan lottovoiton, niin toteutan sen. Olen vaimo ja äiti. Olen niin huono molemmissa. En haluaisi olla kumpaakaan. Ja vielä sosiaalinen työ ja opiskelu päälle. Mies kinuaa seksiä ja lapset vaativat sitä, tätä ja tuota. Olen niin täynnä tätä kaikkea. Haluaisin jättää kaiken ja alkaa erakoksi. No ehkä 15 vuoden päästä erakko elämäni toteutuu. Sitä odotellessa, yritän sinnitellä.

Pahinta väsymys kaikkeen oli silloin, kun kävin töissä. Tein työtäni vahvasti omalla persoonalla, kaikki kehiin heittäen. Silloin en halunnut tavata juurikaan ketään ylimääräisiä vapaa-ajallani. Olin luonteeseeni nähden kai melko väärällä alalla. Se vei kaikki mehut. Nyt vanhemmiten en vaan välitä tavata ihmisiä, kun ei ole pakko, nautin olla erakkona.

Tällaisen luonteen ja psykiatrian potilaan asemassa olevana voin sanoa, että ei oo helppoo. (Keskivaikea masennus)

Tekis mieli valehdella että joo käyn joka päivä ihmisten ilmoilla.

Se olisi helpompaa kuin totuus.

He ei oikein ymmärrä että jotkut ihmiset tykkää enemmän omasta rauhasta.

Voisin vain kaiket päivät olla kotona ja erakkona. Kotona on kaikki, mitä tarvin. Tykkään järjestellä ja siivota paikkoja ja kotia. Olen laittanut kotiini kuntolaitteita, keinutuolin, ison nurkkaukseen kirjahyllylle jalkalamppuineen ja lukusohvineen, pienen pukeutumis- ja pelihuoneen, poreammeen, hierontanojatuolin, pieniä kauniita kukka- ja koristenurkkauksia ja pöytiä, pihalle suihkulähteen ja pienen puutarhan, riippumaton, riippukeinun ja ison päivänvarjostimen puutarhatuoleineen ja pöytineen. Tässä on kaikki, mitä elämässäni tarvin. Kauppatavarat ja lounas tulevat kotiin kuljetettuna. Netistä tilaan vaatteita, huonekaluja, kodintarvikkeita jne. kotiin kuljetettuna. Netissä foorumeita luen ja kirjoittelen niihin itsekin. Kampaaja, jalkahoitaja, hieroja ja kosmetologi käyvät kotonani tilauksesta. Kirjoja tilaan myös kotiin netin kautta postikuljetuksena. Siivooja käy pari kertaa vuodessa tekemässä isomman siivouksen ja ikkunanpesun. Sukulaistyttö käy tarvittaessa hoitamassa muita asioita tai kuskaa minua asioille. Käy noin kerran kuukaudessa luonani myös kahvilla ja juttelemassa, tuo yleensä kukkia ja pieniä kauppatavaroita mukana. Sitten annan hänelle vähän taskurahaa. Tällaista erakko elämää vietän.

Olen niin täynnä ihmisapinoita. Ei mitään toisen ihmisen kunnioittamista. On pakko erakoitua, että mielenterveys säilyy.

Kokemus on opettanut, että erakkous on hienoin valinta. Ihmissuhteet ei vain kerrassaan toimi. Oma itse on paras ystävä.

Anteeksi nyt vaan, mutta ihmisethän ovat yksiä piruja. Ei niiden kanssa pää kestä.

Ei tämä maailma minua kaipaa, se on huomattu. Enkä minä tätä maailmaa enään. Ovi lukkoon, säleverhot kiinni, hyvä kirja käteen ja sängylle lukemaan. Voi Luoja, tämä on parasta.

Olen aina melkein vaan saanut paskaa niskaani. Kiittämättömyys on maailman palkka. Olen erakoitunut. Mitään mitä olen tehnyt, ei ole huomattu. Mutta auta armias, jos joku on tekemättä, se huomataan kyllä. Virheistä huudetaan niin, että varmasti koko kylä kuulee. Elämä on paljon ihanampaa ilman ihmisiä. Oma koti kullan kallis. Itsekin voisi mollata toisia ihmisiä vaikka kuinka paljon, mutta ei ole ilkeä luonne. Kostakoon Karma ja Jumala.

Ihmisten kanssa saa olla varovainen. Täytyy pitää puolensa. Mitä kiltimpi olet, niin sitä kaltoimmin kohdellaan. Hyväksikäyttäjiä, simputtajia, pomputtajia, alistaja, piikitteleviä, arvostamattomia, selkäänpuukottajia, kateellisia jne. koko ihmiskunta täynnä. Keneenkään ei voi luottaa. Ei ole kuin silmänräpäys, niin huomaat että jotakin pahaa on saatu aikaiseksi. Elämä olisi niin ihanaa, mutta kun on ihmisiä. Jos olet iloinen ja nautit. Siitäkin tulee jo joku negatiivisesti sanomaan. Kotona on niin kiva olla turvassa. Ihmiset vain yksinkertaisesti ovat julmia, itsekkäitä, pahoja ja omaneduntavoittelijoita. Kiltteyttä ni on käytetty raakasti hyväksi monta kertaa varsinkin nuorempana. Ei voinut uskoakaan, että joku voi olla niin härski. Välillä olen niin katkerakin.

En ole koskaan halunnut perhettä ympärilleni pyörimään enkä myöskään ystäviä. Haittaa niistä vaan olisi ollut. Tykkään kuntoilla, opiskella, käydä töissä, tehdä kotitöitä, syödä, nukkua ja elää täydellisesti itselleni.

Minusta on tullut pikku hiljaa erakko. Tämä on fantastinen olotila. En vaihtaisi mihinkään. Kaikki kissanristiäiset ja pakko sosiaalisuus takana. Ei kiinnosta ihmiset pätkääkään.