pelkään etukäteen aattoiltaa.. en voinut ostaa lapselle tämän hartainta toivetta :(

Muisto vuosien takaa: Neljävuotias toivoi pleikkaria. Ei saanut, kun oli meidän mielestä liian kallis lahja sen ikäiselle. Lapsi korjasi sen seuraavana vuonna: Listassa oli tasan tarkkaan yksi toive, pleikkari. Piti sitten heltyä😊. Lapset ei ole koskaan itkeneet tai valittaneet pukin lahjoista. Onkohan luonne juttu osittain? Viime jouluna serkku nosti metelin, kun ei saanut yhtä isoa lahjaa, kuin meidän lapset. Pyysin, että katsoo, mitä paketissa on: Tyynyt. Loppui se parku siihen. En koe olevani mitenkään hyvä kasvattaja, olenkohan päässyt vaan helpolla?

Voi kuule, se munalelu on niin surkea kapistus että teit melkeinpä lapsellesi palveluksen kun et ostanut.

Meillä toivottiin sitä (kertaa 3!) ja olisin voinut ostaakkin mutta selvitin millaisesta lelusta on kyse ja sen tehtyäni päätin ettei meille sellaista osteta. Tuollaiset lelut kinnostaa lasta päivän kaksi. Se on niin nähty. Käytin nekin rahat fiksumpaan kuten koko perheen yhteisiin lautapeleihin, nukkekotiin jne.

Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää että aikuinen pohtii mikä lelu on lapselle järkevä. Tv- mainokset joista lapset noi suosikkilelut bongaa antaa niin väärän kuvan lelusta. Kuten taannoin se lentävä keiju joka suloisesti leijailee lapsen käden päällä. Todellisuudessa se kimpoaa kattoon ja lapset juoksee sitä karkuun koska se satuttaa ja kovaa jos hipaiseekin. Lapsi itki lelun surkeutta eikä sitä että sai lelun. Sama homma pojan vastaavissa leluissa.

Myös se furby oli ihan surkea ja tämä munahemmo on nyt ihan samaa kastia.

Nyt et enää kyllä pode tunnontuskia yhtään. Lapsesi ei menettänyt yhtään mitään!

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin 7v toivoi samaa lahjaa. Kävin katsomassa ja totesin että loppu on. Seuraavalla viikolla olisi vielä tullut lisää mutta tulin siihen tulokseen että ei ole järkeä myyjän kuvailun ja hinnan perusteella. Ja lapsikin on muuttanut toiveitaan jo moneen kertaan 😃

Niinpä. Ap, älä huoli. Vain sinä tiedät, että päätökseen vaikutti raha ja taidat tuntea huonoa omatuntoa sen takia. Ihan turhaa. Ihan yhtä hyvin lahja olisi voinut jäädä puuttumaan ihan sen takia, että se on kaikkialta lopussa vaikka olisit ollut valmis käyttämään siihen tuplasumman rahaa.

Nyt huolet pois, teille on tulossa tosi kiva aattoilta, keskity nyt vain iloitsemaan kaikilta tulevista kivoista lahjoista tytölle.

Onko joku saanut lapsena joulupukilta joskus juuri sen mitä eniten halusi? En minä ainakaan.

Erinomainen idea tuo ylempänä mainittu, että laittaa kuoreen vaikka vitosen setelin pesämunaksi ja mukaan ohjeen, että lapsi voi alkaa itse säästää lelua varten. Samalla pääsee kotitöidenkin opettelu alkuun.

Lapsi oppii kyllä sietämään pettymyksiä, kunhan niitä tulee eteen sopivalla tahdilla. Jouluna se sopiva tahti on vaikka juuri tällainen tilanne, että osa toiveista toteutuu ja osa ei. Jos siitä seuraa huutoa, niin tilanne on teidän ja lapsen helpompi käydä läpi nyt kuin vaikka viiden vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäresi opettelee nyt vaan kestämään pettymyksiä käyttäytymättä kuin apina.

Sanoisinpa, että tämä on yksi arvokkaimmista oppitunneista, mitä vanhempi voi lapselleen opettaa. Kyllä se siitä toipuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitat hatchimalsia niin aika moni muksu jää ilman tänä vuonna, kun loppuivat kaupoista. Ei se maailma siihen kaadu. Varmasti jokainen lapsi joutuu lapsuudessaan joskus pettymään aattona.

Juu ja ei ne minusta mitenkään hirveä kalliita olleet. Itse ostin marraskuussa Toys r usista -25% alennuksella (59e x 0,75).Kannattaa jatkossa suunnitella joululahjaostokset aikaisemmin, ei kerkeä suosituimmat loppumaan ja pääsee hyödyntämään tarjouksia. Marraskuussa on aina Toys r usissa tuo -25% päivä kaikesta ja lisäksi yleensä on samana päivänä Prismassa -15% asiakasomistajilta. Jos on useampia lapsia tai rahasta tiukkaa niin merkitys on suuri!

Tuo meidän Hatchimals ei ollut juurikaan kallimpi kuin Monster High nuket, ne vasta ylihitaisia "Barbeja" ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku saanut lapsena joulupukilta joskus juuri sen mitä eniten halusi? En minä ainakaan.

On toki. Mutta minusta tulikin menestyjä, koska osasin vaatia enemmän.

Palstatotuus on silti se, että lapsi on totutettava pettymyksiin, ja mikäs sen parempi aika vuodesta kuin joulu. Lapsi ei sitten isompanakaan jouluisin hillu miten sattuu, kun muistaa ne pettymyksien sarjana.

Tällä metodilla vanhemmille jää myös enemmän rahaa kaljaan.

Vierailija kirjoitti:

Erinomainen idea tuo ylempänä mainittu, että laittaa kuoreen vaikka vitosen setelin pesämunaksi ja mukaan ohjeen, että lapsi voi alkaa itse säästää lelua varten. Samalla pääsee kotitöidenkin opettelu alkuun.

Lapsi oppii kyllä sietämään pettymyksiä, kunhan niitä tulee eteen sopivalla tahdilla. Jouluna se sopiva tahti on vaikka juuri tällainen tilanne, että osa toiveista toteutuu ja osa ei. Jos siitä seuraa huutoa, niin tilanne on teidän ja lapsen helpompi käydä läpi nyt kuin vaikka viiden vuoden päästä.

Vaikka olen pettymysten kannattaja, en todellakaan kannata sitä, että JOULULAHJAKSI annetaan joku säästöprojekti.  ö.Ö

Eikä lapsen tarvitse itse muutenkaan ostaa lelujaan. Sen sijaan lasta voi ohjata siihen, että kaikkia mielitekojaan ei voi tai ei ole järkevä toteuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku saanut lapsena joulupukilta joskus juuri sen mitä eniten halusi? En minä ainakaan.

On toki. Mutta minusta tulikin menestyjä, koska osasin vaatia enemmän.

Palstatotuus on silti se, että lapsi on totutettava pettymyksiin, ja mikäs sen parempi aika vuodesta kuin joulu. Lapsi ei sitten isompanakaan jouluisin hillu miten sattuu, kun muistaa ne pettymyksien sarjana.

Tällä metodilla vanhemmille jää myös enemmän rahaa kaljaan.

Ei pidä suoraan otettuna paikkansa kumpikaan metodi vaan niitä on toteutettava lapsen käytöksen ja elämäntilanteen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Erinomainen idea tuo ylempänä mainittu, että laittaa kuoreen vaikka vitosen setelin pesämunaksi ja mukaan ohjeen, että lapsi voi alkaa itse säästää lelua varten. Samalla pääsee kotitöidenkin opettelu alkuun.

Lapsi oppii kyllä sietämään pettymyksiä, kunhan niitä tulee eteen sopivalla tahdilla. Jouluna se sopiva tahti on vaikka juuri tällainen tilanne, että osa toiveista toteutuu ja osa ei. Jos siitä seuraa huutoa, niin tilanne on teidän ja lapsen helpompi käydä läpi nyt kuin vaikka viiden vuoden päästä.

Tosi hyvä idea. Eli periaatteessa saa lelun, mutta mukana on vielä odotuksen jännitystä ja iloa (iloisten asioiden odottaminen on psykologisissa tutkimuksissakin todettu tuovan enemmän nautintoa kuin niiden saaminen) ja samalla oppii säästämistä ja vastuullisuutta. Plus kohta lelun hinta on varmaan -50%.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku saanut lapsena joulupukilta joskus juuri sen mitä eniten halusi? En minä ainakaan.

Puhuin lapsuuteni jouluista pari päivää sitten äitini kanssa, sanoi etten todellakaan saanut aina sitä ykköstoivetta enkä muutenkaan paljon lahjoja mutta en vetänyt itkupotkuraivareitakaan vaan jos pettymystä tunsin, käsittelin sen hiljaa itsekseni ja nopeasti pettymys unohtui. Ei ole traumoja ja katkeruutta jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku saanut lapsena joulupukilta joskus juuri sen mitä eniten halusi? En minä ainakaan.

On toki. Mutta minusta tulikin menestyjä, koska osasin vaatia enemmän.

Palstatotuus on silti se, että lapsi on totutettava pettymyksiin, ja mikäs sen parempi aika vuodesta kuin joulu. Lapsi ei sitten isompanakaan jouluisin hillu miten sattuu, kun muistaa ne pettymyksien sarjana.

Tällä metodilla vanhemmille jää myös enemmän rahaa kaljaan.

Joopa. Jos lopettaisit sen valehtelemisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku saanut lapsena joulupukilta joskus juuri sen mitä eniten halusi? En minä ainakaan.

Puhuin lapsuuteni jouluista pari päivää sitten äitini kanssa, sanoi etten todellakaan saanut aina sitä ykköstoivetta enkä muutenkaan paljon lahjoja mutta en vetänyt itkupotkuraivareitakaan vaan jos pettymystä tunsin, käsittelin sen hiljaa itsekseni ja nopeasti pettymys unohtui. Ei ole traumoja ja katkeruutta jäänyt.

Sama täällä. Ja nyt on varaa toteuttaa kaikki tarpeellisiksi katsotut huvitukset tai mieliteot enkä vedä överiksi, vaikka nautinkin elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erinomainen idea tuo ylempänä mainittu, että laittaa kuoreen vaikka vitosen setelin pesämunaksi ja mukaan ohjeen, että lapsi voi alkaa itse säästää lelua varten. Samalla pääsee kotitöidenkin opettelu alkuun.

Lapsi oppii kyllä sietämään pettymyksiä, kunhan niitä tulee eteen sopivalla tahdilla. Jouluna se sopiva tahti on vaikka juuri tällainen tilanne, että osa toiveista toteutuu ja osa ei. Jos siitä seuraa huutoa, niin tilanne on teidän ja lapsen helpompi käydä läpi nyt kuin vaikka viiden vuoden päästä.

Tosi hyvä idea. Eli periaatteessa saa lelun, mutta mukana on vielä odotuksen jännitystä ja iloa (iloisten asioiden odottaminen on psykologisissa tutkimuksissakin todettu tuovan enemmän nautintoa kuin niiden saaminen) ja samalla oppii säästämistä ja vastuullisuutta. Plus kohta lelun hinta on varmaan -50%.

Eihän saa lelua vaan kymmenesosan lelusta ja säästöprojektin. Ihan sairasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

semmoinen munasta kuoriutuva juttu, joka on niin suosittu että loppui joka kaupasta.. ongelma ei tosin ollut loppuminen, vaan järkyttävä hinta!

tänä jouluna on tosi tiukkaa.. ex osti lidlin nukkekodin , omilta vanhemmilta tulee "kummitusbarbi" (olisiko monster Hight?) ja miehen vanhemmilta joku lautapeli. itse päädyin tuskaisen pohdinnan jälkeen settiin hopeisia korvakoruja ja My Little ponyyn.

tyttö on 6v ja tämä miellyttämien lahjojen suhteen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi !

ei tyttö ole hemmoteltu, mutta ymmärretävästi harmittaa ettei saakaan sitä jota halusi eniten maailmassa .( saa nähdä mikä huuto aattoiltana..

Tuossahan on monta kivaa muuta lahjaa? Siis paketteja avatessaan hyvin todennäköistä on, että tyttö on saattanut unohtaa tuon yhden toiveen. Yleensähän ongelma on se, että lapset saavat niin paljon lahjoja, että osa niistä jää sivuun jo siinä vaiheessa, kun ne on avattu paketista. Yksinkertaisesti liikaa.

Ymmärrän toisaalta jotenkin senkin, että nykyään vanhemmat yrittävät pilkulleen toteuttaa lastensa keksimät toiveet. Oma lapsuus meni niin, etten yleensä koskaan saanut sitä, mitä toivoin ja usein tiesin jo etukäteen sen, että turha edes toivoa ääneen. Vaikka perhe oli hyvätuloinen vanhemmat  pitivät  järjestelmällisesti pienen lapsen toiveita turhuutena, joten se siitä.

Se oli jotenkin hyve, mitä vähemmän turhaa osti. Itse sain tietysti kaiken, mutta ihmettelin sitä jo pienenä koulussa, että eihän nuo KAIKKI muut voi jumankauta noin köyhiä olla, kun omat vanhemmat ei ihan sen verokalenterin kirkkaimmassa kärjessä kuitenkaan keikkuneet.

Niin kyse ei ole pelkästään tavarasta vaan jostain hienovaraisemmasta, kuinka vanhemmat vastaavat lapsen toiveisiin. Saako lapsi koskaan omaa ääntään kuuluviin, millaista viestiä vanhempi antaa kun lapsi ilmaisee toivettaan tai tarvettaan.

Lahjathan ovat joka tapauksessa pitkälti hömppää. Materia on materiaa ja korvattavissa. Aikuinen ymmärtää tämän, mutta lapselle tavaralla on toinen merkitys. Jos lapsen toiveet kategorisesti leimataan turhuudeksi, jättää se kyllä omat jälkensä ja saattaa sitten johtaa ylilyönteihin myöhemmin.

Nykyään maailma hukkuu tavaraan joten ostamatta jättämispäätös olisi vain fiksua. Ja nuo lapsille masinoinut lelumuodit menevät nopeasti pois, lapsi kasvaa niistä ulos ja tuloksena on nurkat täynnä epämääräistä muovirojua, jonka loppusijoitus on kaatopaikko ennemmin tai myöhemmin.

Kyllähän tuossa JO VASTATTTIIN lapsen toiveisiin! :O Tulee Monster High -nukkea ja My Little Ponya ja varmaan korutkin ovat aika mieluisia. Ap:n viestissä ei puhuttu siitä että lapsi pettyy kun ei saa mitään tai saa puolikkaan vessapaperirullan lahjaksi. Ap kertoi, että pelottaa miten lapsi reagoi kun ei saa sitä ylimainostettua ja ylihinnoiteltua krääsää, joka jää pian kaappiin ja pois leikeistä. Kyllä ap:n tapauksessa sekä vanhempi että muu suku ON kuunnellut lasta ja toiveita, siksi lahjalistassa on juuri tuon ikäisen lapsen toiveleluja. Miksi sitten pelätään, että se jouluaatto kaatuu yhteen krääsämunaan?

Me ostettiin kesällä sellanen kuoriutiva dinosauruksen muna. Kuoriutuminen kesti tosi kauan ja loppujen lopuksi lapsi menetti kuoriuduttua mielenkiintonsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku saanut lapsena joulupukilta joskus juuri sen mitä eniten halusi? En minä ainakaan.

On toki. Mutta minusta tulikin menestyjä, koska osasin vaatia enemmän.

Palstatotuus on silti se, että lapsi on totutettava pettymyksiin, ja mikäs sen parempi aika vuodesta kuin joulu. Lapsi ei sitten isompanakaan jouluisin hillu miten sattuu, kun muistaa ne pettymyksien sarjana.

Tällä metodilla vanhemmille jää myös enemmän rahaa kaljaan.

Joo ja sitten kun vedät itkupotkuraivarin työpaikalla kun et saa kaikkea mitä vaadit, niin löydät itsesi nopeasti te-toimistosta.

Muut ihmiset kun eivät kohtele aikuista samalla tavalla kuin vanhemmat pikkulasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku saanut lapsena joulupukilta joskus juuri sen mitä eniten halusi? En minä ainakaan.

On toki. Mutta minusta tulikin menestyjä, koska osasin vaatia enemmän.

Palstatotuus on silti se, että lapsi on totutettava pettymyksiin, ja mikäs sen parempi aika vuodesta kuin joulu. Lapsi ei sitten isompanakaan jouluisin hillu miten sattuu, kun muistaa ne pettymyksien sarjana.

Tällä metodilla vanhemmille jää myös enemmän rahaa kaljaan.

Joo ja sitten kun vedät itkupotkuraivarin työpaikalla kun et saa kaikkea mitä vaadit, niin löydät itsesi nopeasti te-toimistosta.

Muut ihmiset kun eivät kohtele aikuista samalla tavalla kuin vanhemmat pikkulasta.

Näkee heti, että et saanut juuri mitään jouluna. Muuten olisit oppinut, että aikuiset eivät vedä itkupotkuraivareita missään julkisella paikalla.

Minä voin ostaa lapsellesi sen typerän munan.

T. Oikeasti köyhä opiskelija