pelkään etukäteen aattoiltaa.. en voinut ostaa lapselle tämän hartainta toivetta :(

Nettikaupoistakin jokin lelu joka paikasta loppu!? Ulkomaisistakin?

Mä en kanssa ymmärrä miten voi olla joku hemmetin muovilelu loppuunmyyty.

Vierailija kirjoitti:

Että useampia hyviä lahjoja on tulossa, mutta silti tiedossa on huutoa kun ei saa just sitä yhtä juttua. Itsepä olet lapsesi kasvattanut.

Eiköhän kasvatus 6-vuotiaan kanssa ole vielä kesken.

Toys´r ussilta löytyy ainakin ja hinta 57,99 €.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku saanut lapsena joulupukilta joskus juuri sen mitä eniten halusi? En minä ainakaan.

On toki. Mutta minusta tulikin menestyjä, koska osasin vaatia enemmän.

Palstatotuus on silti se, että lapsi on totutettava pettymyksiin, ja mikäs sen parempi aika vuodesta kuin joulu. Lapsi ei sitten isompanakaan jouluisin hillu miten sattuu, kun muistaa ne pettymyksien sarjana.

Tällä metodilla vanhemmille jää myös enemmän rahaa kaljaan.

Joo ja sitten kun vedät itkupotkuraivarin työpaikalla kun et saa kaikkea mitä vaadit, niin löydät itsesi nopeasti te-toimistosta.

Muut ihmiset kun eivät kohtele aikuista samalla tavalla kuin vanhemmat pikkulasta.

Näkee heti, että et saanut juuri mitään jouluna. Muuten olisit oppinut, että aikuiset eivät vedä itkupotkuraivareita missään julkisella paikalla.

Yhteiskuntaluokkaerot paistavat läpi. Sinun luokassasi juodaan kaljaa. Omassani shampanjaa. Enough said.

Vauva-lehdessä mammat väittää kivenkovaan olevansa hienostorouvia ja ovat niin kännissä jo puolelta päivin "shamppanjasta", että eivät muista jo vastanneensa kertaalleen.

:D Tämä! Vieläpä saman asian mutta eri sanoin. Ja se kirjoitetaan muuten suomeksi 'samppanja'.

Ohis, mutta suomenruotsalaiset käyttävät muotoa shampanja. Tai skumppa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitat hatchimalsia niin aika moni muksu jää ilman tänä vuonna, kun loppuivat kaupoista. Ei se maailma siihen kaadu. Varmasti jokainen lapsi joutuu lapsuudessaan joskus pettymään aattona.

Googlasin minkälainen lelu kyseessä sillä en ole koskaan kuullutkaan ja ensimmäisen kuvan hinta 238$. Aika suolainen hinta pientenlasten lelulle en kyllä itsekään ostaisi lapselle noin kallista lahjaa. Veljen tyttären lahjalista oli järkyttävä. Tyttö on vasta 14 vuotias ja pitäisi saada kaikkea merkkitavaraa lv-laukusta ja ugg-saappaista kalliisiin meikkeihin ja parfyymeihin. Eivät todellakaan ole mitään rikkaita mutta lapsen todellisuudentaju on lähtenyt lapasesta kun päivät kyttää näitä Kardashianeja sun muita julkkiksia. Vanhempien vika että edes antavat lapsen näytellä tuollaista listaa sukulaisille.

Hyi hemmetti nuo ugg kengät, googlasin kun en tiennyt mitä ovat.

En ikinä ostais tollasia sämpylöitä. Samallaiset kammotukset kuin crocsit joitten suosiota en koskaan tajunnut.

hinta oli 50e luokkaa lelukaupassa. nyt kiskurihinnoin nettikirppiksillä.

Lahjojen pyytämisen sijaan voisit kääntää lapsen ajatukset hetkeksi lahjojen antamiseen, se se vasta mukavaa on. Mummoille ja vaareille jotain kivaa itsetehtyä josta lapsi voi olla ylpeä ja huomaa että toiset ilahtuvat hänen tekemistään asioista. Me teemme kuusivuotiaan kanssa mm. kissalle tupsun leluksi ja hän on aivan innoissaan lahjan ANTAMISESTA.

Huolimatta siitä että uskoo vielä Joulupukkiin, on hyvä sisäistää että lahjoja voi myös antaa.

Itse aloitukseen liittyen - en ole yhdellekään lapsistani ostanut mitään "TV:sta tuttua" eivätkä ole sellaisia kaivanneetkaan. Lapsi kasvaa muutenkin ulos leluistaan tosi nopeasti ja tuollainen liian valmis hittilelu ei jaksa kauaa kiinnostaakaan.

Pitikö mennä ryyppäämään ne lahjarahat? 

Luin ketjun ja ei voi sanoa kuin että kylläpä ihmisiä jostain syystä nappaa tuo otsikko. Ja suurin osa kommentoijista tuskin ovat olleet koskaan 6 v lapsen vanhempia tai jos ovat niin lapsiakin on erilaisia, ihan samoillakin vanhemmilla ja kasvatuksesta riippumatta. Aloituksesta ei käy ilmi, kuinka paljon ja useasti lapsi on lahjaa todella toivonut. Ja tiedoksi että aika moni 6 v on vielä ajatusmaailmaltaan sellainen, että "huutoa" voi tulla pienistäkin asioista. Ei lapset vielä osaa täysin säädellä tunteitaan, ei monet aikuisetkaan!

Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta ymmärrän silti täysin äidin huolen. Ei kyse ole siitä, että oppiiko lapsi tästä pettymyksestä nyt jotain tai onko äiti nyt laiska kun ei halua lapselleen opettaa pettymyksiä. Vaan jokainen kunnon vanhempi haluaa nähdä lapsensa olevan onnellinen, ja joulu on ehkä yksi sellainen päivä jolloin ei toivoisi pahaa mieltä toiselle aiheuttaa, vaikka kuinka se olisi opettavaista. Kyllä 364 muutakin päivää on vuodessa aikaa opettaa lapselle pettymyksiä. Ja mielestäni aloittaja on hyvä äiti, joka etsii muiltakin vinkkejä, miten voisi tilanteesta selvitä. Tyhmää tulla häntä haukkumaan huonoksi kasvattajaksi, vain koska hän on tilanteesta huolissaan ja haluaa siihen apua. Ei tällaisia asioita missään vanhemmalle opeteta ja esim. herkälle ihmiselle erilaiset tilanteet voivat olla vaikeampia kuin toisille. Kuvaa vastaajien omaa tyhmyyttä haukkua sellaisessa tilanteessa.

Lisäksi äitihän teki rohkean ratkaisun siinä, ettei hän kallista lelua ostanut vain toista miellyttääkseen vaan punnitsi perheen rahatilanteen ensin. Se on hieno jos mikä.

Ja kaikki kommentit siitä kuinka "en minä 6 v huutanut koskaan" on ihan puppua. Ei kukaan muista omia huutojaan enää aikuisena ja vanhemmatkin ne unohtaa.

Mutta oliko tämä edes oikea aloitus vai provo tai moden yritys aloittaa keskustelua?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata pelätä lapsen negatiivisia reaktioita. Se vain opettaa lapselle, että hänen tunteissaan on jotain hävettävää. Ihan normaalia, että lapsi toivoo perheen tuloihin/kasvatusperiaatteisiin nähden liian kallista lahjaa. Mä olen tosin siinä tapauksessa reilusti ennen joulua sanonut toiveen yhteydessä, että valitettavasti sitä et voi saada, se on liian kallis (joulupukkikin tuo vain kohtuullisia lahjoja, koska hänen pitää tuoda lahja kaikille lapsille).

Kuinkas moni kertoo, ettei se Jeesuskaan syntynyt sillon jouluna, se on vaan semmonen satu? Miksi joulupukki on niin kamala asia? Musta on tosi surullista, ettei nykyään saa uskoa yhtään mihinkään... Satujakaan ei varmaan saa enää lukea tai katsoa lastenleffoja, kyllä vauvasta asti pitää kuulla ja katsoa vaan uutisia, ettei varmasti kuvittele, että elämä vois olla jotain kivaa ja kaunistakin. Saako leikkiä? Siinähän voi hyvänen aika vaikka vahingossa kuvitella jotain, mikä ei ole todellista.

Olen ehdottomasti samaa mieltä että tuon ikäiselle pitää alkaa opettamaan antamisen iloa. Askartelette nyt jotain kivaa lapsen kanssa sukulaisille :)

Antamisen ilo ei silti poista pettymystä, mikä ihmeen neuvo se on. Ihan eri asia. Sama kuin voisistte alkaa opetella ruuan laittoa. :O

Voi hyvänen aika, tyttöhän saa pitkän liudan leluja... Meidän pojat ei kyllä pienenä saaneet kuin pari ja sitten sukkia, karkkia kyniä yms. Kyllä kakara on lellitty, jos metelin nostaa.

Vierailija kirjoitti:

Antamisen ilo ei silti poista pettymystä, mikä ihmeen neuvo se on. Ihan eri asia. Sama kuin voisistte alkaa opetella ruuan laittoa. :O

Auttaa samaistumaan lahjan antajan rooliin sekä oppii lahjan antamisen realiteetit.  Näin oppii myös vastaanottamaan lahjoja paremmalla mielellä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, tyttöhän saa pitkän liudan leluja... Meidän pojat ei kyllä pienenä saaneet kuin pari ja sitten sukkia, karkkia kyniä yms. Kyllä kakara on lellitty, jos metelin nostaa.

Voihan se nostaa metelin, vaikkei olisi lellitty, mutta mitä sitten. Sitten puretaan pettymystä ja surraan karistunutta haavetta ja hetken päästä yritetään iloita niistä saaduista lahjoista. Jos ei mitenkään onnistu, ihan väärä strategia käsitellä ongelmaa vastaamalla kaikkiin lapsen toiveisiin, jottei tilanteita pääsisi syntymään vaan nimenomaan luoda niitä tilanteita ja toki tasapainotuksen vuoksi myös niitä hyviä hetkiä, jotta tajuaa, että elämässä on ne hyvät jutut mutta kaikki ei mene aina ihan omien halujen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aloita pohjustaminen ajoissa. Kerro, että Joulupukin pajalta ei aina riitä kaikkea kaikille. Korosta joulun muita ihania asioita: yhdessäoloa, hyvää ruokaa, kynttilöitä..

Saisiko tehtyä lisää paketteja vaikka kivoista sukista, tarkista, askartelutarvikkeista tms? Tuossa iässä pakettien määrällä on merkitystä.

Pohjustaminen kannattaa aloittaa niin aikaisin, että ei ikinä valehtele lapsilleen joulupukin olemassaolosta. Saa ihan kertoa joulun perinteestä ja että lahjat tulevat läheisiltä, joilla ei ole mahdollista taianomaisesti antaa kaikkea toivomaasi. Lapsi oppii että tavara ei ilmesty tyhjästä ja myöhemmin ehkä omaa paremman luottamuksen omiin vanhempiinsa, kun elämä jo alle kouluikäisenä ei ole täynnä valheita.

Niin ja minusta joulu on ihana juhla, sillä on hienot perinteet ja minustakin niitä kannattaa vaalia ja miettiä, että miksi sitä ylipäätään keräännytään keskellä synkkää talvea yhden katon alle.

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun ja ei voi sanoa kuin että kylläpä ihmisiä jostain syystä nappaa tuo otsikko. Ja suurin osa kommentoijista tuskin ovat olleet koskaan 6 v lapsen vanhempia tai jos ovat niin lapsiakin on erilaisia, ihan samoillakin vanhemmilla ja kasvatuksesta riippumatta. Aloituksesta ei käy ilmi, kuinka paljon ja useasti lapsi on lahjaa todella toivonut. Ja tiedoksi että aika moni 6 v on vielä ajatusmaailmaltaan sellainen, että "huutoa" voi tulla pienistäkin asioista. Ei lapset vielä osaa täysin säädellä tunteitaan, ei monet aikuisetkaan!

Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta ymmärrän silti täysin äidin huolen. Ei kyse ole siitä, että oppiiko lapsi tästä pettymyksestä nyt jotain tai onko äiti nyt laiska kun ei halua lapselleen opettaa pettymyksiä. Vaan jokainen kunnon vanhempi haluaa nähdä lapsensa olevan onnellinen, ja joulu on ehkä yksi sellainen päivä jolloin ei toivoisi pahaa mieltä toiselle aiheuttaa, vaikka kuinka se olisi opettavaista. Kyllä 364 muutakin päivää on vuodessa aikaa opettaa lapselle pettymyksiä. Ja mielestäni aloittaja on hyvä äiti, joka etsii muiltakin vinkkejä, miten voisi tilanteesta selvitä. Tyhmää tulla häntä haukkumaan huonoksi kasvattajaksi, vain koska hän on tilanteesta huolissaan ja haluaa siihen apua. Ei tällaisia asioita missään vanhemmalle opeteta ja esim. herkälle ihmiselle erilaiset tilanteet voivat olla vaikeampia kuin toisille. Kuvaa vastaajien omaa tyhmyyttä haukkua sellaisessa tilanteessa.

Lisäksi äitihän teki rohkean ratkaisun siinä, ettei hän kallista lelua ostanut vain toista miellyttääkseen vaan punnitsi perheen rahatilanteen ensin. Se on hieno jos mikä.

Ja kaikki kommentit siitä kuinka "en minä 6 v huutanut koskaan" on ihan puppua. Ei kukaan muista omia huutojaan enää aikuisena ja vanhemmatkin ne unohtaa.

Kyllä minäkin ymmärrän lapsen reaktion, voimakkaankin, ihan täysin. Luulen, että useimmat tässä ovat alapeukuttaneet/paheksuneet äidin avuttoman oloista* asennetta siihen, erityisesti sitä, että ap tuntuu toivovan että hänen ei tarvitsisi kohdata lapsen pettymystä. On hyvä hakea apua kasvatukseen, kun tuntee olevansa heikoilla, mutta tästä keissistä tulee mieleen että jos ap suhtautuu noin niin hän ei ole koskaan vielä kunnolla ottanut vastaan lapsen pettymystä, mikä on aika järkyttävää jos kyse on 6-vuotiaasta.

*ymmärrän, että tilanne voi olla ihan muuta kuin mitä ap.n viestistä välittyy ja ymmärrän myös hyvin, että lapsen pettymyksen sietäminen ahdistaa. Mä tarkoitan vain, että ymmärrän myös että ap.sta saa hieman avuttoman kuvan avauksen perusteella, mikä taas kutsuu alapeukkuja.