pelkään etukäteen aattoiltaa.. en voinut ostaa lapselle tämän hartainta toivetta :(

https://www.amazon.co.uk/Hatch-em-TY63-Hatching-Dinosaur-Egg/dp/B00160C…

Et sitten varmaan tarkoita näitä, maksavat enää pari puntaa.

Tilasin noita tusinan 50 eurolla eskari-kavereiden synttärilahjoiksi pari vuotta sitten, olivat aika haluttuja tyttöjenkin kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää miellyttää? Joulussa ei tärkeintä ole lahjat eikä pidä opettaa lasta ahneeksi joka ei siedä minkäänlaista pettymyksentunnetta.

Miksi ei voisi kerran vuodessa miellyttää? Lapsen arki on yhtä kasvatusta pettymyksiin, yms "kurjaan" Ei lapsi siitä pilalle mene, jos kerran vuodessa kuunnellaan sitä lasta. Toki joku raja pitää olla, mutta jos nyt ei kyse monesta satesta ole niin sitten tingitään jostain muusta tai sitten tosiaan ostetaan kimpassa.

No jos pelkää jo aattoiltaa ja lapsen reaktiota niin jossain menty vikaan. Meneekö joulu pilalle siitä ettei yhtä lahjaa saa? Lapsen ei tarvitse saada kaikkea haluamaansa joulunakaan eikä muusta tarvitse tinkiä siksi että juuri lapsi olisi tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

https://www.amazon.co.uk/Hatch-em-TY63-Hatching-Dinosaur-Egg/dp/B00160C…

Et sitten varmaan tarkoita näitä, maksavat enää pari puntaa.

Tilasin noita tusinan 50 eurolla eskari-kavereiden synttärilahjoiksi pari vuotta sitten, olivat aika haluttuja tyttöjenkin kesken.

Tarkoitti näitä ja koska on loppuunmyyty laajasti, pettymys odottaa monessa kotona. Siinä oiva mahdollisuus ja jopa pakko opetella käsittelemään elämän realiteetteja ja kääntää ne voitoksi.

http://www.toysrus.fi/serier/hatchimals/hatchimals-draggle-violetti-lem…

Sanoisin, että jos vanhempi osaa käsitellä tilanteen oikein, eli keskittyy siihen miten paljon kivoja lahjoja on tullut ja vaikka pelaa jo lautapeliä ja alkaa leikkiä nukkekodilla lapsen kanssa, niin lapsi tuskin aattoiltana edes muistaa kaivata jotain puuttuvaa muovikrääsää.

Eli kiinnitä huomio niihin kivoihin asioihin ja kivoihin lahjoihin (koska noihin ovat oikeasti tosi kivoja!) niin lapsikin reagoi iloiseen ilmapiiriin ja kiinnittää huomion saamiinsa lahjoihin. Esimerkiksi korujen pukeminen päälle heti ja niiden ihaileminen, ota vaikka lapsesta kuvia ne päällä ja lähetä lapsen isälle ja isovanhemmille.

Ihan varmasti ei edes muista iloisen touhun lomassa olla pettynyt mistään.

Ainoa mikä voisi ikävää aiheuttaa on, jos itse mietit koko ajan puuttuvaa lahjaa ja pelkäät lapsen pettymystä. Silloinhan lapsi reagoi jo ihan sinun tunnetilaasi ja kiinnittää huomion siihen puuttuvaan juttuun kaiken kivan sijasta.

Oikeasti, teillä on tulossa niin paljon tosi kivoja lahjoja tytölle, että kunhan itse nyt unohdat koko homman täysin etkä anna sen vaikuttaa ajatuksiisi, tunteisiisi tai mielialaasi, niin lapsi ei varmasti muista edes koko juttua aattoillan ilossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää miellyttää? Joulussa ei tärkeintä ole lahjat eikä pidä opettaa lasta ahneeksi joka ei siedä minkäänlaista pettymyksentunnetta.

Miksi ei voisi kerran vuodessa miellyttää? Lapsen arki on yhtä kasvatusta pettymyksiin, yms "kurjaan" Ei lapsi siitä pilalle mene, jos kerran vuodessa kuunnellaan sitä lasta. Toki joku raja pitää olla, mutta jos nyt ei kyse monesta satesta ole niin sitten tingitään jostain muusta tai sitten tosiaan ostetaan kimpassa.

Niinpä. Muistan miten mun lapsuus ja nuoruus oli matkaa pettymyksestä toiseen. Onneksi sentään jouluna asiat menivät niin kuin toivoin

No nuo perheet ovat asia erikseen. Oma kummilapseni elää aika hankalassa perheessä, joten yritän ostaa hänelle aina aika hyvät lahjat, jotta saisi kokea vähän enemmän niitä elämän aurinkoisia hetkiä. Hän ei ole ahne eikä vaativainen vaan pikemmin vaatimaton eikä osaa edes odottaa tai vaatia mitään kivoja juttuja. 

Santa gives more gifts to rich kids.

Vierailija kirjoitti:

semmoinen munasta kuoriutuva juttu, joka on niin suosittu että loppui joka kaupasta.. ongelma ei tosin ollut loppuminen, vaan järkyttävä hinta!

tänä jouluna on tosi tiukkaa.. ex osti lidlin nukkekodin , omilta vanhemmilta tulee "kummitusbarbi" (olisiko monster Hight?) ja miehen vanhemmilta joku lautapeli. itse päädyin tuskaisen pohdinnan jälkeen settiin hopeisia korvakoruja ja My Little ponyyn.

tyttö on 6v ja tämä miellyttämien lahjojen suhteen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi !

ei tyttö ole hemmoteltu, mutta ymmärretävästi harmittaa ettei saakaan sitä jota halusi eniten maailmassa .( saa nähdä mikä huuto aattoiltana..

Tuossahan on monta kivaa muuta lahjaa? Siis paketteja avatessaan hyvin todennäköistä on, että tyttö on saattanut unohtaa tuon yhden toiveen. Yleensähän ongelma on se, että lapset saavat niin paljon lahjoja, että osa niistä jää sivuun jo siinä vaiheessa, kun ne on avattu paketista. Yksinkertaisesti liikaa.

Ymmärrän toisaalta jotenkin senkin, että nykyään vanhemmat yrittävät pilkulleen toteuttaa lastensa keksimät toiveet. Oma lapsuus meni niin, etten yleensä koskaan saanut sitä, mitä toivoin ja usein tiesin jo etukäteen sen, että turha edes toivoa ääneen. Vaikka perhe oli hyvätuloinen vanhemmat  pitivät  järjestelmällisesti pienen lapsen toiveita turhuutena, joten se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

semmoinen munasta kuoriutuva juttu, joka on niin suosittu että loppui joka kaupasta.. ongelma ei tosin ollut loppuminen, vaan järkyttävä hinta!

tänä jouluna on tosi tiukkaa.. ex osti lidlin nukkekodin , omilta vanhemmilta tulee "kummitusbarbi" (olisiko monster Hight?) ja miehen vanhemmilta joku lautapeli. itse päädyin tuskaisen pohdinnan jälkeen settiin hopeisia korvakoruja ja My Little ponyyn.

tyttö on 6v ja tämä miellyttämien lahjojen suhteen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi !

ei tyttö ole hemmoteltu, mutta ymmärretävästi harmittaa ettei saakaan sitä jota halusi eniten maailmassa .( saa nähdä mikä huuto aattoiltana..

Tuossahan on monta kivaa muuta lahjaa? Siis paketteja avatessaan hyvin todennäköistä on, että tyttö on saattanut unohtaa tuon yhden toiveen. Yleensähän ongelma on se, että lapset saavat niin paljon lahjoja, että osa niistä jää sivuun jo siinä vaiheessa, kun ne on avattu paketista. Yksinkertaisesti liikaa.

Ymmärrän toisaalta jotenkin senkin, että nykyään vanhemmat yrittävät pilkulleen toteuttaa lastensa keksimät toiveet. Oma lapsuus meni niin, etten yleensä koskaan saanut sitä, mitä toivoin ja usein tiesin jo etukäteen sen, että turha edes toivoa ääneen. Vaikka perhe oli hyvätuloinen vanhemmat  pitivät  järjestelmällisesti pienen lapsen toiveita turhuutena, joten se siitä.

Minäkin olen keskiluokkaisesta perheestä ja pitänyt erittäin hyvänä kasvatusmetodina sitä, että mitään hömppätoiveita ei toteutettu. Olen oppinut pärjäämään ja varmaan menestymäänkin elämässä ja nautin sen tarjoamasta hyvästä enkä ole kateellinen tai katkera. 

Sano, että joulupukki makasi krapulassa yhden päivän, niin ei ehtinyt valmistaa munankuorijuttuja kaikille.

Valmenna tytär tulevaisuuteen/todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

semmoinen munasta kuoriutuva juttu, joka on niin suosittu että loppui joka kaupasta.. ongelma ei tosin ollut loppuminen, vaan järkyttävä hinta!

tänä jouluna on tosi tiukkaa.. ex osti lidlin nukkekodin , omilta vanhemmilta tulee "kummitusbarbi" (olisiko monster Hight?) ja miehen vanhemmilta joku lautapeli. itse päädyin tuskaisen pohdinnan jälkeen settiin hopeisia korvakoruja ja My Little ponyyn.

tyttö on 6v ja tämä miellyttämien lahjojen suhteen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi !

ei tyttö ole hemmoteltu, mutta ymmärretävästi harmittaa ettei saakaan sitä jota halusi eniten maailmassa .( saa nähdä mikä huuto aattoiltana..

Tuossahan on monta kivaa muuta lahjaa? Siis paketteja avatessaan hyvin todennäköistä on, että tyttö on saattanut unohtaa tuon yhden toiveen. Yleensähän ongelma on se, että lapset saavat niin paljon lahjoja, että osa niistä jää sivuun jo siinä vaiheessa, kun ne on avattu paketista. Yksinkertaisesti liikaa.

Ymmärrän toisaalta jotenkin senkin, että nykyään vanhemmat yrittävät pilkulleen toteuttaa lastensa keksimät toiveet. Oma lapsuus meni niin, etten yleensä koskaan saanut sitä, mitä toivoin ja usein tiesin jo etukäteen sen, että turha edes toivoa ääneen. Vaikka perhe oli hyvätuloinen vanhemmat  pitivät  järjestelmällisesti pienen lapsen toiveita turhuutena, joten se siitä.

Se oli jotenkin hyve, mitä vähemmän turhaa osti. Itse sain tietysti kaiken, mutta ihmettelin sitä jo pienenä koulussa, että eihän nuo KAIKKI muut voi jumankauta noin köyhiä olla, kun omat vanhemmat ei ihan sen verokalenterin kirkkaimmassa kärjessä kuitenkaan keikkuneet.

No jospa olisitte yhdistäneet rahanne ja ostaneet vain sen yhden toivotun lahjan ?

Keskittyisin siihen, että lapsen kanssa ostetaan pienet joululahjat mummuille. Näin lapsi tajuaa lahjanantajan rajalliset resurssit. Sitä haluaisi antaa jotain kivaa, mutta ei voi antaa kuuta taivaalta. Toisaalta sitä toivoo, että saaja tykkäisi lahjasta ja antajallekin on pettymys, jos saaja ei tykkäisikään lahjasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

semmoinen munasta kuoriutuva juttu, joka on niin suosittu että loppui joka kaupasta.. ongelma ei tosin ollut loppuminen, vaan järkyttävä hinta!

tänä jouluna on tosi tiukkaa.. ex osti lidlin nukkekodin , omilta vanhemmilta tulee "kummitusbarbi" (olisiko monster Hight?) ja miehen vanhemmilta joku lautapeli. itse päädyin tuskaisen pohdinnan jälkeen settiin hopeisia korvakoruja ja My Little ponyyn.

tyttö on 6v ja tämä miellyttämien lahjojen suhteen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi !

ei tyttö ole hemmoteltu, mutta ymmärretävästi harmittaa ettei saakaan sitä jota halusi eniten maailmassa .( saa nähdä mikä huuto aattoiltana..

Tuossahan on monta kivaa muuta lahjaa? Siis paketteja avatessaan hyvin todennäköistä on, että tyttö on saattanut unohtaa tuon yhden toiveen. Yleensähän ongelma on se, että lapset saavat niin paljon lahjoja, että osa niistä jää sivuun jo siinä vaiheessa, kun ne on avattu paketista. Yksinkertaisesti liikaa.

Ymmärrän toisaalta jotenkin senkin, että nykyään vanhemmat yrittävät pilkulleen toteuttaa lastensa keksimät toiveet. Oma lapsuus meni niin, etten yleensä koskaan saanut sitä, mitä toivoin ja usein tiesin jo etukäteen sen, että turha edes toivoa ääneen. Vaikka perhe oli hyvätuloinen vanhemmat  pitivät  järjestelmällisesti pienen lapsen toiveita turhuutena, joten se siitä.

Se oli jotenkin hyve, mitä vähemmän turhaa osti. Itse sain tietysti kaiken, mutta ihmettelin sitä jo pienenä koulussa, että eihän nuo KAIKKI muut voi jumankauta noin köyhiä olla, kun omat vanhemmat ei ihan sen verokalenterin kirkkaimmassa kärjessä kuitenkaan keikkuneet.

Vain köyhät ostelevat kamaa. Kun saadaan rahaa, se pitää heti käyttää johonkin. Varakkaalla se ei polttele taskunpohjalla vaan hankintaa ohjaa joku muu käyttäytymismalli. 

Vierailija kirjoitti:

Santa gives more gifts to rich kids.

No eihän se noin mene ja tuollaisen ajattelutavan opettaminen lapselle olisi pahin mahdollinen karhunpalvelus.

Tuossahan on setti aivan unelmalahjoja tulossa pikkutytölle. Ei todellakaan mistään puutetta.

Moni varakkaankin perheen lapsi saattaa toivoa ties mitä muovikrääsää kun niitä niin innokkaasti mainostetaan, eikä saa koska vanhemmat haluavat opettaa jotain järkeä, pitää huolta taloudestaan ja ovat sitä mieltä, että krääsä on krääsää johon lapsi todennäköisesti kyllästyy parissa tunnissa.

Meilläkin 7v toivoi samaa lahjaa. Kävin katsomassa ja totesin että loppu on. Seuraavalla viikolla olisi vielä tullut lisää mutta tulin siihen tulokseen että ei ole järkeä myyjän kuvailun ja hinnan perusteella. Ja lapsikin on muuttanut toiveitaan jo moneen kertaan 😃

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä hinta? Tuskin joku munasta kuoriutuva juttu voi maksaa montaa sataa?

Hehheh...sun äidin/lapsen takamusta pyyhkimällä tai serkun syöpää hoitamalla ei tienaa niin hyvin että voisi välttämättä ostaa edes kymmenien eurojen lahjoja. Oletpa tyhmä ja ilkeä, selkeä kapitalisti-kokkare (teidänhän piti olla pyhimyksiä koska raha!). Tuliko nyt hyvä mieli? Toivottavasti sulla on ankein joulu ikinä!

Ja ap, mä ymmärrän kyllä, tosi kurjaa. Ei auta kuin puhua, lohduttaa ja yrittää kestää, tsemppiä. Toivottavasti joulunne on muuten mukava ja onnistunut.

Tulkaa te jotka kyseisen kapistuksen ostitte kertomaan millainen se on..voi sitten hankkia ensi vuonna synttärilahjaksi jos osoittautuu hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

semmoinen munasta kuoriutuva juttu, joka on niin suosittu että loppui joka kaupasta.. ongelma ei tosin ollut loppuminen, vaan järkyttävä hinta!

tänä jouluna on tosi tiukkaa.. ex osti lidlin nukkekodin , omilta vanhemmilta tulee "kummitusbarbi" (olisiko monster Hight?) ja miehen vanhemmilta joku lautapeli. itse päädyin tuskaisen pohdinnan jälkeen settiin hopeisia korvakoruja ja My Little ponyyn.

tyttö on 6v ja tämä miellyttämien lahjojen suhteen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi !

ei tyttö ole hemmoteltu, mutta ymmärretävästi harmittaa ettei saakaan sitä jota halusi eniten maailmassa .( saa nähdä mikä huuto aattoiltana..

Tuossahan on monta kivaa muuta lahjaa? Siis paketteja avatessaan hyvin todennäköistä on, että tyttö on saattanut unohtaa tuon yhden toiveen. Yleensähän ongelma on se, että lapset saavat niin paljon lahjoja, että osa niistä jää sivuun jo siinä vaiheessa, kun ne on avattu paketista. Yksinkertaisesti liikaa.

Ymmärrän toisaalta jotenkin senkin, että nykyään vanhemmat yrittävät pilkulleen toteuttaa lastensa keksimät toiveet. Oma lapsuus meni niin, etten yleensä koskaan saanut sitä, mitä toivoin ja usein tiesin jo etukäteen sen, että turha edes toivoa ääneen. Vaikka perhe oli hyvätuloinen vanhemmat  pitivät  järjestelmällisesti pienen lapsen toiveita turhuutena, joten se siitä.

Se oli jotenkin hyve, mitä vähemmän turhaa osti. Itse sain tietysti kaiken, mutta ihmettelin sitä jo pienenä koulussa, että eihän nuo KAIKKI muut voi jumankauta noin köyhiä olla, kun omat vanhemmat ei ihan sen verokalenterin kirkkaimmassa kärjessä kuitenkaan keikkuneet.

Niin kyse ei ole pelkästään tavarasta vaan jostain hienovaraisemmasta, kuinka vanhemmat vastaavat lapsen toiveisiin. Saako lapsi koskaan omaa ääntään kuuluviin, millaista viestiä vanhempi antaa kun lapsi ilmaisee toivettaan tai tarvettaan.

Lahjathan ovat joka tapauksessa pitkälti hömppää. Materia on materiaa ja korvattavissa. Aikuinen ymmärtää tämän, mutta lapselle tavaralla on toinen merkitys. Jos lapsen toiveet kategorisesti leimataan turhuudeksi, jättää se kyllä omat jälkensä ja saattaa sitten johtaa ylilyönteihin myöhemmin.

Nykyään maailma hukkuu tavaraan joten ostamatta jättämispäätös olisi vain fiksua. Ja nuo lapsille masinoinut lelumuodit menevät nopeasti pois, lapsi kasvaa niistä ulos ja tuloksena on nurkat täynnä epämääräistä muovirojua, jonka loppusijoitus on kaatopaikko ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

semmoinen munasta kuoriutuva juttu, joka on niin suosittu että loppui joka kaupasta.. ongelma ei tosin ollut loppuminen, vaan järkyttävä hinta!

tänä jouluna on tosi tiukkaa.. ex osti lidlin nukkekodin , omilta vanhemmilta tulee "kummitusbarbi" (olisiko monster Hight?) ja miehen vanhemmilta joku lautapeli. itse päädyin tuskaisen pohdinnan jälkeen settiin hopeisia korvakoruja ja My Little ponyyn.

tyttö on 6v ja tämä miellyttämien lahjojen suhteen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi !

ei tyttö ole hemmoteltu, mutta ymmärretävästi harmittaa ettei saakaan sitä jota halusi eniten maailmassa .( saa nähdä mikä huuto aattoiltana..

Tuossahan on monta kivaa muuta lahjaa? Siis paketteja avatessaan hyvin todennäköistä on, että tyttö on saattanut unohtaa tuon yhden toiveen. Yleensähän ongelma on se, että lapset saavat niin paljon lahjoja, että osa niistä jää sivuun jo siinä vaiheessa, kun ne on avattu paketista. Yksinkertaisesti liikaa.

Ymmärrän toisaalta jotenkin senkin, että nykyään vanhemmat yrittävät pilkulleen toteuttaa lastensa keksimät toiveet. Oma lapsuus meni niin, etten yleensä koskaan saanut sitä, mitä toivoin ja usein tiesin jo etukäteen sen, että turha edes toivoa ääneen. Vaikka perhe oli hyvätuloinen vanhemmat  pitivät  järjestelmällisesti pienen lapsen toiveita turhuutena, joten se siitä.

Se oli jotenkin hyve, mitä vähemmän turhaa osti. Itse sain tietysti kaiken, mutta ihmettelin sitä jo pienenä koulussa, että eihän nuo KAIKKI muut voi jumankauta noin köyhiä olla, kun omat vanhemmat ei ihan sen verokalenterin kirkkaimmassa kärjessä kuitenkaan keikkuneet.

Vain köyhät ostelevat kamaa. Kun saadaan rahaa, se pitää heti käyttää johonkin. Varakkaalla se ei polttele taskunpohjalla vaan hankintaa ohjaa joku muu käyttäytymismalli. 

Kuten jo mainittiinkin, kyse on lapsista. Kato tuolla sinun logiikallasi varakkaiden on tehtävä lahjansa itse ilman rahaa. Tai lapsen on oltava ilman lahjoja, sillä muuten tulee väärä käyttäytymismalli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

semmoinen munasta kuoriutuva juttu, joka on niin suosittu että loppui joka kaupasta.. ongelma ei tosin ollut loppuminen, vaan järkyttävä hinta!

tänä jouluna on tosi tiukkaa.. ex osti lidlin nukkekodin , omilta vanhemmilta tulee "kummitusbarbi" (olisiko monster Hight?) ja miehen vanhemmilta joku lautapeli. itse päädyin tuskaisen pohdinnan jälkeen settiin hopeisia korvakoruja ja My Little ponyyn.

tyttö on 6v ja tämä miellyttämien lahjojen suhteen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi !

ei tyttö ole hemmoteltu, mutta ymmärretävästi harmittaa ettei saakaan sitä jota halusi eniten maailmassa .( saa nähdä mikä huuto aattoiltana..

Tuossahan on monta kivaa muuta lahjaa? Siis paketteja avatessaan hyvin todennäköistä on, että tyttö on saattanut unohtaa tuon yhden toiveen. Yleensähän ongelma on se, että lapset saavat niin paljon lahjoja, että osa niistä jää sivuun jo siinä vaiheessa, kun ne on avattu paketista. Yksinkertaisesti liikaa.

Ymmärrän toisaalta jotenkin senkin, että nykyään vanhemmat yrittävät pilkulleen toteuttaa lastensa keksimät toiveet. Oma lapsuus meni niin, etten yleensä koskaan saanut sitä, mitä toivoin ja usein tiesin jo etukäteen sen, että turha edes toivoa ääneen. Vaikka perhe oli hyvätuloinen vanhemmat  pitivät  järjestelmällisesti pienen lapsen toiveita turhuutena, joten se siitä.

Se oli jotenkin hyve, mitä vähemmän turhaa osti. Itse sain tietysti kaiken, mutta ihmettelin sitä jo pienenä koulussa, että eihän nuo KAIKKI muut voi jumankauta noin köyhiä olla, kun omat vanhemmat ei ihan sen verokalenterin kirkkaimmassa kärjessä kuitenkaan keikkuneet.

Niin kyse ei ole pelkästään tavarasta vaan jostain hienovaraisemmasta, kuinka vanhemmat vastaavat lapsen toiveisiin. Saako lapsi koskaan omaa ääntään kuuluviin, millaista viestiä vanhempi antaa kun lapsi ilmaisee toivettaan tai tarvettaan.

Lahjathan ovat joka tapauksessa pitkälti hömppää. Materia on materiaa ja korvattavissa. Aikuinen ymmärtää tämän, mutta lapselle tavaralla on toinen merkitys. Jos lapsen toiveet kategorisesti leimataan turhuudeksi, jättää se kyllä omat jälkensä ja saattaa sitten johtaa ylilyönteihin myöhemmin.

Nykyään maailma hukkuu tavaraan joten ostamatta jättämispäätös olisi vain fiksua. Ja nuo lapsille masinoinut lelumuodit menevät nopeasti pois, lapsi kasvaa niistä ulos ja tuloksena on nurkat täynnä epämääräistä muovirojua, jonka loppusijoitus on kaatopaikko ennemmin tai myöhemmin.

Sä sanot tuon niin kuin sitä kaatopaikkaa ei saisi käyttää, vaikka siitä maksaa.