pelkään etukäteen aattoiltaa.. en voinut ostaa lapselle tämän hartainta toivetta :(

Niin, mun 10v toivoo iPhonea, eikä saa. Saa kyllä paljon kaikkea muuta kivaa.

Mun miehen lapset kummatkin toivoi sitä. Oli pakko sanoa ihan suoraan että yhden sellaisen voimme ostaa yhteiseksi (mies työtön ja minä opiskelija), mutta ei pystytä millään ostamaan kahta sellaista :/ Eikä satuiltu mistään joulupukista ja kiltteydestä, vaan kerrottiin että juuri nyt ei ole varaa. Lasten äidillä ei myöskään. Toivoivat sitten muita juttuja, jotka tulevat myös saamaan. Eivät vaikuttaneet älyttömän pettyneiltä :) <3

Miksi pitää miellyttää? Joulussa ei tärkeintä ole lahjat eikä pidä opettaa lasta ahneeksi joka ei siedä minkäänlaista pettymyksentunnetta.

Mä en tajua. En ole koskaan kiukutellut mistään saamattomasta lahjasta. Tosin en ole koskaan uskonut joulupukkiinkaan, siitä piti huolen hoitopaikan lapset, jotka olivat minua reilusti vanhempia. Eli varmaan parasta olisi alkaa hienovaraisesti kertoa, ettei lahjoja tuo pukki vaan se on vain sellainen kiva satu siinä joulun ympärillä. 

Ei kannata pelätä lapsen negatiivisia reaktioita. Se vain opettaa lapselle, että hänen tunteissaan on jotain hävettävää. Ihan normaalia, että lapsi toivoo perheen tuloihin/kasvatusperiaatteisiin nähden liian kallista lahjaa. Mä olen tosin siinä tapauksessa reilusti ennen joulua sanonut toiveen yhteydessä, että valitettavasti sitä et voi saada, se on liian kallis (joulupukkikin tuo vain kohtuullisia lahjoja, koska hänen pitää tuoda lahja kaikille lapsille).

Justiinsa ollaan tekemässä ns isoontumis-siivousta/inventaariota johon kuuluu vaatteet ja lelut alle kouluiän. Meillä lapset saivat mielestäni liikaa noita lahjoja joulunisin tai synttäreillä

Useamman joulun lelujen ostohinta ainakin 2500 euroa - isot ritari/prinsessalinnat, nukenvaunut (140E!!!!), hotwheelssia, leegoja, zhzhupetsiä yms...toivottavasti menevät kaupaksi kirppiksellä.

Tosin nykyisin ihmetyttää se, että +10-vuotiaina ovat tulleet suht vaatimattomiksi lahjatoiveiden suhteen, kummankin toiveet alittaa 80 euroa. Pari kirjaa tytölle yms, pojalle vähän urheilusälää eikä sen kummempaa. Joskin nyt yllärinä toteutetaan pari isompaa ikitoivetta huonekaluina, kestävät varmaan 10 vuotta ainakin ja päätynevät sitten joskus heidän ensiasuntoihinsa.

Niin, sitten kun vähän vanhempana haluaa Vuittonin ja oman hevosen, niin mitä sitten sanot jos et opeta alusta asti siihen, että kaikkea ei saa? Se on todella tärkeä asia opettaa lapselle, oli rahallinen tilanne mikä tahansa.

Kivoja lahjojahan lapsesi saa.

Annoin tässä hetki sitten sukulaislapselle yllätyslahjan. Ensin oli pari sekuntia iloinen. Sitten tajusi, että olisi halunnut paremman lahjan ja yritti käydä kanssani kauppaa. Kun sitten tajusi, ettei mitään parempaa tule, oli taas minuutin kuluttua erittäin tyytyväinen saamaansa ylläriin. Lasten tunteet ovat kuin tuuliviiri ja näissä pikkupettymyksissähän sitä oppii ja lisäksi oppii toivottavasti iloitsemaan siitä, mitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä hinta? Tuskin joku munasta kuoriutuva juttu voi maksaa montaa sataa?

Se maksoi ihan perkeleesti, tyyliin 63,95 e! :O Ei sitä meillekään tullut eikä tule, vaikka miten "hartaasti" toivoisi.

Meilläkin on kuusivuotias, joka toivoo mm. Elsan linnaa (kasa muovia, ~160 e). Saa tänä(kin) jouluna ihan tavallisia asioita, pari alennusmyynnistä ostettua pientä Lego-pakettia, jonkun pelin, yöpuvun, kyniä ja paperia jne. Lasta ei todellakaan ole tarkoitus miellyttää joululahjoilla, vaan on opetettu että lahjat ovat yllätys ja voi toivoa, mutta koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee. Joskus voi harmittaa, mutta ei se maailma siihen kaadu.

Minusta nuo hopeiset korvakorut, Monster Hight ja My Little Ponyt kuulostavat ihan lahjojen yläskaalalta ja määräkin on sopiva. Vika ei taida olla lahjoissa tai niiden määrässä, vaan suhteessasi lapseen. Sori.

64 euroa paljon? Käyn tekemässä kaksi ylimääräistä työtuntia niin se on sillä kuitattu :D en tajua näitä, etenkin kun joulu tulee tuskin yllätyksenä. Sitä varten voi jokaisesta palkasta pistää vähän sivuun

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua. En ole koskaan kiukutellut mistään saamattomasta lahjasta. Tosin en ole koskaan uskonut joulupukkiinkaan, siitä piti huolen hoitopaikan lapset, jotka olivat minua reilusti vanhempia. Eli varmaan parasta olisi alkaa hienovaraisesti kertoa, ettei lahjoja tuo pukki vaan se on vain sellainen kiva satu siinä joulun ympärillä. 

Lisään vielä, että samalla voisi opettaa lasta itseään antamisen iloon eli lapsi voisi itse keksiä ja antaa jonkun lahjan mummille/kummille. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää miellyttää? Joulussa ei tärkeintä ole lahjat eikä pidä opettaa lasta ahneeksi joka ei siedä minkäänlaista pettymyksentunnetta.

Miksi ei voisi kerran vuodessa miellyttää? Lapsen arki on yhtä kasvatusta pettymyksiin, yms "kurjaan" Ei lapsi siitä pilalle mene, jos kerran vuodessa kuunnellaan sitä lasta. Toki joku raja pitää olla, mutta jos nyt ei kyse monesta satesta ole niin sitten tingitään jostain muusta tai sitten tosiaan ostetaan kimpassa.

Tuo Hatchminals on karmeaa, ylihinnoiteltua krääsää joka on onnistuneesti markkinoitu.

Ihan varmasti pikkutytölle on paljon enemmän ja pidempään ilta nukkekodista (tosi hyvä lahja!), lautapeleistä (samoin tosi hyvä lahja!), My Little Ponysta ja koruista. Kaikki tosi hyviä lahjoja. Kaikki sellaisia, joiden kanssa voi puuhailla, lukuunottamatta koruja, mutta korut jäävät kauniiksi muistoksi pitkään sen jälkeen kun tuo muovikrääsä olisi jo kaatopaikalla.

Mielestäni lapsi saa paremmin valitut lahjat joka tapauksessa, vaikka raha ei olisi vaikuttanut asiaan.

Vanhemman tehtävä on aiheuttaa lapselle pettymyksiä. Sellaisia turvallisia, joista lapsi pystyy toipumaan helposti. Jos lapsi ei kestä yhden lahjatoivomuksen puuttumista, niin miten hän pystyy myöhemmin elämässään käsittelemään eteen tulevia pettymyksiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä hinta? Tuskin joku munasta kuoriutuva juttu voi maksaa montaa sataa?

Se maksoi ihan perkeleesti, tyyliin 63,95 e! :O Ei sitä meillekään tullut eikä tule, vaikka miten "hartaasti" toivoisi.

Meilläkin on kuusivuotias, joka toivoo mm. Elsan linnaa (kasa muovia, ~160 e). Saa tänä(kin) jouluna ihan tavallisia asioita, pari alennusmyynnistä ostettua pientä Lego-pakettia, jonkun pelin, yöpuvun, kyniä ja paperia jne. Lasta ei todellakaan ole tarkoitus miellyttää joululahjoilla, vaan on opetettu että lahjat ovat yllätys ja voi toivoa, mutta koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee. Joskus voi harmittaa, mutta ei se maailma siihen kaadu.

Minusta nuo hopeiset korvakorut, Monster Hight ja My Little Ponyt kuulostavat ihan lahjojen yläskaalalta ja määräkin on sopiva. Vika ei taida olla lahjoissa tai niiden määrässä, vaan suhteessasi lapseen. Sori.

64 euroa paljon? Käyn tekemässä kaksi ylimääräistä työtuntia niin se on sillä kuitattu :D en tajua näitä, etenkin kun joulu tulee tuskin yllätyksenä. Sitä varten voi jokaisesta palkasta pistää vähän sivuun

Minulle tulee kunnalliselta puolelta tasainen kuukausipalkka, ei paljon tehdä ylimääräisiä tunteja kun on lisätyökielto päällä. Kyllä minulta löytyy 64 euroa johonkin tarpeelliseen, mutta en näe tarpeelliseksi laittaa tuollaista summaa ylihinnoiteltuun muovinpalaan, jonka arvo tippuu nollaan seuraavan vuoden aikana. En myöskään koe että 64 euron hintainen kertakäyttölahja antaisi 6-vuotiaalle hyvän viestin kuluttamisesta. 

Saathan sinä tehdä ylityötunteja ja ostaa mitä romua haluat, mutta me elämme säästeliäästi. Meillä on 120 neliön keskusta-asunto ja voimme käydä lomalla ilman että tarvitsee miettiä mistä rahat nipistää tai ottaisiko lainaa. Pienistä puroista tulee iso virta ja meillä nuo pienet purot on käytetty harkiten ja laitettu säästöön, jotta perheemme talous on pitkälti turvattu myös silloin jos tulotasossa tapahtuu muutos. Mitenkäs 63 euroa maksavien muovinpalojen ostaminen vakauttaa teidän perheenne tulevaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Tuo Hatchminals on karmeaa, ylihinnoiteltua krääsää joka on onnistuneesti markkinoitu.

Ihan varmasti pikkutytölle on paljon enemmän ja pidempään ilta nukkekodista (tosi hyvä lahja!), lautapeleistä (samoin tosi hyvä lahja!), My Little Ponysta ja koruista. Kaikki tosi hyviä lahjoja. Kaikki sellaisia, joiden kanssa voi puuhailla, lukuunottamatta koruja, mutta korut jäävät kauniiksi muistoksi pitkään sen jälkeen kun tuo muovikrääsä olisi jo kaatopaikalla.

Mielestäni lapsi saa paremmin valitut lahjat joka tapauksessa, vaikka raha ei olisi vaikuttanut asiaan.

*Siis: "enemmän ja pidempään iloa". Autocorrect.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää miellyttää? Joulussa ei tärkeintä ole lahjat eikä pidä opettaa lasta ahneeksi joka ei siedä minkäänlaista pettymyksentunnetta.

Miksi ei voisi kerran vuodessa miellyttää? Lapsen arki on yhtä kasvatusta pettymyksiin, yms "kurjaan" Ei lapsi siitä pilalle mene, jos kerran vuodessa kuunnellaan sitä lasta. Toki joku raja pitää olla, mutta jos nyt ei kyse monesta satesta ole niin sitten tingitään jostain muusta tai sitten tosiaan ostetaan kimpassa.

Ehdottomasti pitää miellyttää, mutta minun maailmassani miellyttäminen ei ole sama kuin ostaa joku älytön härpäke siksi, ettei lapsi pety. Totta kai lahja valitaan niin, että se olisi saajalle mieluinen ja ilahduttaisi tätä ja ehkä jopa yllättäisi, että sai tällaista vaikkei ollut edes toivonutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä hinta? Tuskin joku munasta kuoriutuva juttu voi maksaa montaa sataa?

Se maksoi ihan perkeleesti, tyyliin 63,95 e! :O Ei sitä meillekään tullut eikä tule, vaikka miten "hartaasti" toivoisi.

Meilläkin on kuusivuotias, joka toivoo mm. Elsan linnaa (kasa muovia, ~160 e). Saa tänä(kin) jouluna ihan tavallisia asioita, pari alennusmyynnistä ostettua pientä Lego-pakettia, jonkun pelin, yöpuvun, kyniä ja paperia jne. Lasta ei todellakaan ole tarkoitus miellyttää joululahjoilla, vaan on opetettu että lahjat ovat yllätys ja voi toivoa, mutta koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee. Joskus voi harmittaa, mutta ei se maailma siihen kaadu.

Minusta nuo hopeiset korvakorut, Monster Hight ja My Little Ponyt kuulostavat ihan lahjojen yläskaalalta ja määräkin on sopiva. Vika ei taida olla lahjoissa tai niiden määrässä, vaan suhteessasi lapseen. Sori.

64 euroa paljon? Käyn tekemässä kaksi ylimääräistä työtuntia niin se on sillä kuitattu :D en tajua näitä, etenkin kun joulu tulee tuskin yllätyksenä. Sitä varten voi jokaisesta palkasta pistää vähän sivuun

Minulle tulee kunnalliselta puolelta tasainen kuukausipalkka, ei paljon tehdä ylimääräisiä tunteja kun on lisätyökielto päällä. Kyllä minulta löytyy 64 euroa johonkin tarpeelliseen, mutta en näe tarpeelliseksi laittaa tuollaista summaa ylihinnoiteltuun muovinpalaan, jonka arvo tippuu nollaan seuraavan vuoden aikana. En myöskään koe että 64 euron hintainen kertakäyttölahja antaisi 6-vuotiaalle hyvän viestin kuluttamisesta. 

Saathan sinä tehdä ylityötunteja ja ostaa mitä romua haluat, mutta me elämme säästeliäästi. Meillä on 120 neliön keskusta-asunto ja voimme käydä lomalla ilman että tarvitsee miettiä mistä rahat nipistää tai ottaisiko lainaa. Pienistä puroista tulee iso virta ja meillä nuo pienet purot on käytetty harkiten ja laitettu säästöön, jotta perheemme talous on pitkälti turvattu myös silloin jos tulotasossa tapahtuu muutos. Mitenkäs 63 euroa maksavien muovinpalojen ostaminen vakauttaa teidän perheenne tulevaisuutta?

Sen muovikrääsän hinta tippuu nollaan kyllä jo paljon ennen vuotta.

Toisaalta olen sitä mieltä, että tottakai jos se nyt lasta kovin ilahduttaa, niin pitäähän elämässä iloakin olla ja joskus tuhlata turhiinkin juttuihin.

Mutta tässä lapsi saa jo monia tosi kivoja lahjoja.

Oiva tilaisuus opettaa lapsi säästämään. Laitat 5-10e kirjekuoreen Hatchimalsia varten. Todennäköisesti säästämisen kohdekin ehtii muuttua ennenkuin rahat on kasassa.

Ap, mitä siinä pelkäät? Omaa huonoudentunnettasi siitä, ettet pysty tarjoamaan lapselle kaikkea mahdollista, mitä itse toivoisit voivasi? Älä sure, kenenkään elämä ei ole täydellistä. Osta jotain muuta kivaa, mistä uskot lapsen pitävän. Lapsen pettymys menee hetkessä ohi ja jos ei mene ohi, sitten käsittelette sitä yhdessä. Ei ole tervettä ajatella, että elämästä selviäisi ilman pettymyksiä, joten on hyvä oppia karistamaan ne niskoiltaan mahdollisimman vaivattomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää miellyttää? Joulussa ei tärkeintä ole lahjat eikä pidä opettaa lasta ahneeksi joka ei siedä minkäänlaista pettymyksentunnetta.

Miksi ei voisi kerran vuodessa miellyttää? Lapsen arki on yhtä kasvatusta pettymyksiin, yms "kurjaan" Ei lapsi siitä pilalle mene, jos kerran vuodessa kuunnellaan sitä lasta. Toki joku raja pitää olla, mutta jos nyt ei kyse monesta satesta ole niin sitten tingitään jostain muusta tai sitten tosiaan ostetaan kimpassa.

Niinpä. Muistan miten mun lapsuus ja nuoruus oli matkaa pettymyksestä toiseen. Onneksi sentään jouluna asiat menivät niin kuin toivoin