Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kadun ystävän ottamista lapseni kummiksi

Vierailija
08.12.2016 |

Niin, on muuttunut ilkeäksi, mitä ei ennen ollut... Kärsivät miehensä kanssa lapsettomuudesta ja tuntuu ettei mitään yhteistä oikein ole meillä. Olen ollut kohtelias, mutta alkaa olla vaikeaa tämä yhteydenpito. Onneksi lapsi ei vielä ymmärrä kun tämä on kummi on esim. sanonut rumasti hänen ulkonäöstään. :/

Oletteko koskaan ollut vastaavassa tilanteessa ja kuinka ratkesi? Jos tuota kummiutta ei olisi, niin en varmaan enää pitäisi mitään yhteyttä häneen. Olen havainnut, kuinka itsekeskeinen ihminen hän on, ja hänen on mahdoton olla iloinen toisten onnesta.

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin no, tuo on sinun perspektiivisi asiaan. Ystäväsi voisi kertoa saman tarinan täysin erilailla.

Minua pyydettiin muutama vuosi sitten lapsuuden ystäväni lapsen kummiksi. Voi jos olisin silloin tiennyt, että ystävyys lapsen äitiin loppuu sillä samalla hetkellä. Lapsen syntymän jälkeen minun oletettiin olevan äärettömän kiinnostunut vain lapsen asioista, aivan kuin olisin yhtäkkiä tämän lapsen kaveri ja entinen ystäväni toimisi siinä välissä kaikenlaisten vaatimusten esittäjänä ja välikätenä.

Jos oikeasti pidät ystävyyttänne tärkeänä, niin lopeta se lapsiasoiden toisen naamaan hierominen ja ole paikalla ja tukena ystävänä, älä kummilapsen äitinä. Ei se kummius nykyään enää niin tärkeä asia ole, lapsesi selviää kyllä ilmankin.

Onko itselläsi lapsia? Jokainen jolla on tietää sen kuinka lapsi muuttaa elämää ja vaikea on nähdä usein ilman lasta silloin kun lapsi on vielä pieni. Leffassa olemme kyllä käyneet yms. Koitan aina puhua muista jutuista kuin lapsesta, mutta tottakai lapseni on aika suuri osa elämääni kun olen äitiyslomalla vielä.

Ap

Vierailija
22/22 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, tuo on sinun perspektiivisi asiaan. Ystäväsi voisi kertoa saman tarinan täysin erilailla.

Minua pyydettiin muutama vuosi sitten lapsuuden ystäväni lapsen kummiksi. Voi jos olisin silloin tiennyt, että ystävyys lapsen äitiin loppuu sillä samalla hetkellä. Lapsen syntymän jälkeen minun oletettiin olevan äärettömän kiinnostunut vain lapsen asioista, aivan kuin olisin yhtäkkiä tämän lapsen kaveri ja entinen ystäväni toimisi siinä välissä kaikenlaisten vaatimusten esittäjänä ja välikätenä.

Jos oikeasti pidät ystävyyttänne tärkeänä, niin lopeta se lapsiasoiden toisen naamaan hierominen ja ole paikalla ja tukena ystävänä, älä kummilapsen äitinä. Ei se kummius nykyään enää niin tärkeä asia ole, lapsesi selviää kyllä ilmankin.

Onko itselläsi lapsia? Jokainen jolla on tietää sen kuinka lapsi muuttaa elämää ja vaikea on nähdä usein ilman lasta silloin kun lapsi on vielä pieni. Leffassa olemme kyllä käyneet yms. Koitan aina puhua muista jutuista kuin lapsesta, mutta tottakai lapseni on aika suuri osa elämääni kun olen äitiyslomalla vielä.

Ap

Kyllä on. Olen silti onnistunut pysymään ystävänä ystävilleni. Kumma kyllä, en pidä tätä edes minään urotekona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla