Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut kestätte psyykkisesti pikkulapsen sitovuuden?
05.12.2016 |
En usko että kaikki ahdistuvat siitä niin paljon kuin minä, siis siitä, ettei mitään voi tehdä vapaasti ja spontaanisti ja rauhassa ilman erityisjärjestelyjä. Vika on siis minussa, miten voisin oppia kestämään tätä paremmin?
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka lakkaat kierimästä siinä paskassa ja huomaat, että vauvan ja lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita. Kapakkaan et voi mennä tai ampua pingispalloja reijästä olkkarin pöydällä, mut voit pakata lapsen mukaan, mennä ravintolaan, kylään, museoon, kauppaan..
Ei multa ole jäänyt mitään tärkeää tekemättä. Ehkä sulla on vaan asenteessa vikaa?
Just näin!! Ja voi jopa matkustaa. Muistan kuinka kiva oli lapsen kanssa lähteä reissuun.
Kun lapseni oli noin 8-vuotias, lähdimme junamatkalle ja olimme menossa metrolle niin lapseni otti mua kädestä kiinni.
Ja pikkulapsia voi manipuloida ja pienet tulevat automaattisesti mukana, kun taas teinit saattavat pistää vastaan.
Elämäni onnellisinta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 6-vuotiaiden kanssa matkustaminen on kyllä todella rasittavaa.. ja lomalla pitää voida nauttia alkoholia ja harrastaa vapaasti seksiä, joten ehh... ap
Vierailija kirjoitti:
Alle 6-vuotiaiden kanssa matkustaminen on kyllä todella rasittavaa.. ja lomalla pitää voida nauttia alkoholia ja harrastaa vapaasti seksiä, joten ehh... ap
Ks. viesti 68, kohdat 4 ja 5.
Vierailija kirjoitti:
Alle 6-vuotiaiden kanssa matkustaminen on kyllä todella rasittavaa.. ja lomalla pitää voida nauttia alkoholia ja harrastaa vapaasti seksiä, joten ehh... ap
Mä olin kesällä kolme viikkoa reppureissaamassa 4-vuotiaan kanssa Puolassa. Okei, olen absolutisti ja mies jäi Suomeen töihin, joten se vapaa seksi jäi vähän paitsioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 6-vuotiaiden kanssa matkustaminen on kyllä todella rasittavaa.. ja lomalla pitää voida nauttia alkoholia ja harrastaa vapaasti seksiä, joten ehh... ap
Ks. viesti 68, kohdat 4 ja 5.
Teillä on selvästi tukiverkostoa ja mies enemmän lasten kanssa kuin meillä, jos ja kun sulla on säännöllisesti enemmän lapsivapaata. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin tällä hetkellä kahden kuukauden loman tästä perhe-elämästä. -.-
Ap ei osaa ajatella että lapset kasvavat joka päivä.
Pikkulapsivaihe menee äkkiä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset nyt 1,5 v ja 4,5 v. Koko ajan se sitovuus helpottaa, toki sitten vastapainona muita haasteita tulee eteen.
Itsellä on tuo sitovuus alkanut viime vuosina painaa enemmän, koska olen ollut koko ajan kotona ja mies paljon töissä. Olen lapsista ja kodista yksin vastuussa lähes 100%.
Nyt ensi syksynä palaan töihin ja lapset menee hoitoon. Joitakin keikkoja olen tehnyt, on ihan eri asia olla lasten kanssa alituiseen 24/7, kuin taas päästä edes sinne töihin, jolloin saat lapsiin pienen "hajuraon". Sit niitä ehtiikin jo ihan eri tavalla kaivatakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 6-vuotiaiden kanssa matkustaminen on kyllä todella rasittavaa.. ja lomalla pitää voida nauttia alkoholia ja harrastaa vapaasti seksiä, joten ehh... ap
Ks. viesti 68, kohdat 4 ja 5.
Teillä on selvästi tukiverkostoa ja mies enemmän lasten kanssa kuin meillä, jos ja kun sulla on säännöllisesti enemmän lapsivapaata. Ap
Joo, olen onnekas - toisaalta en olisi lapsia ainakaan näitä kolmea muunlaiseen tilanteeseen tehnytkään. Olisiko sinun mahdollista hankkia maksettua lastenhoitoapua? Eikö miehesi voi koskaan olla esim viikonloppua lapsen kanssa, jos matkustaisit kaverisi kanssa? Tai jos jonkun lapsesi kaveri olisi teillä yötä ja teidän lapsi vastavuoroisesti siellä? Toisaalta monellakaan ei ole mahdollisuutta hirveästi reissata pikkulapsiaikana. Muutaman vuoden kuluttua helpottaa teilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä veikkaan että tähän vaikuttaa sekin, osaako olla ajatuksissaan lasten keskellä ja rentoutua se nukkuva lapsi sylissä jne. Mulla on tarve toteuttaa itseäni, haaveilen hyvästä urasta ja sille polulle pyrin, mutta silti en ahdistu lasten sitovuudesta ja ei ole tarvetta usein omaan aikaan. Mutta todella paljon pihistän kyllä yöunista sitä omaa aikaa lukea yms. Toisaalta jos haluaisin vielä harrastaa runsaasti ja tavata ystäviä paljon, niin ei minusta siihen enää riittäisi.
Ahdistavimmaksi olen kokenut, että yhtäkkiä olenkin jotenkin tilivelvollinen elämästämme sukulaisille. Ja että meillä pitäisikin olla avointen ovien päivät mummoille ja papoille, jotta nämä saisivat tavata jatkuvasti lapsenlapsia. Ei kyllä siis ketään tavata meidän jaksamisten rajojen yli, mutta kyllä se rasittaa silti, että kaikki ympärillä odottavat meiltä ihan erilaista sosiaalisuutta kuin ennen. Liekkö olen ainoa jolla näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 6-vuotiaiden kanssa matkustaminen on kyllä todella rasittavaa.. ja lomalla pitää voida nauttia alkoholia ja harrastaa vapaasti seksiä, joten ehh... ap
Ks. viesti 68, kohdat 4 ja 5.
Teillä on selvästi tukiverkostoa ja mies enemmän lasten kanssa kuin meillä, jos ja kun sulla on säännöllisesti enemmän lapsivapaata. Ap
Joo, olen onnekas - toisaalta en olisi lapsia ainakaan näitä kolmea muunlaiseen tilanteeseen tehnytkään. Olisiko sinun mahdollista hankkia maksettua lastenhoitoapua? Eikö miehesi voi koskaan olla esim viikonloppua lapsen kanssa, jos matkustaisit kaverisi kanssa? Tai jos jonkun lapsesi kaveri olisi teillä yötä ja teidän lapsi vastavuoroisesti siellä? Toisaalta monellakaan ei ole mahdollisuutta hirveästi reissata pikkulapsiaikana. Muutaman vuoden kuluttua helpottaa teilläkin.
Periaatteessa joo mutta tulisi kyllä turhan kalliiksi ostaa lastenhoito vuorokaudeksi. Lyhyempi aika olisi lähes yhtä tyhjän kanssa. Joka ilta kuitenkin on miehen kanssa pari tuntia kahdenkeskistä aikaa kun lapset nukkuvat. Mies ei juurikaan voisi töiden takia koko viikonloppua koskaan hoitaa ja nuorempi kun on vasta 2, niin ei oikein yökyläiässä. En tiennyt ennen lapsia että tilanteet menevät siihen ettei tukiverkostoja ole, silloin vaikutti siltä että olisi. 8 vuoden päästä helpottaa kun vanhempi on sen ikäinen että voisi olla nuoremmasta vastuussa vaikka yhden yön yli. Aika pitkä aika lusia siihen saakka! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
91:lle piti sanoa että eihän sukulaisten kanssa tarvitse olla tekemisissä jos ei halua tai jaksa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdisti esikoisen kanssa silloin nuorena, kun tuntui että elämä valuu hukkaan jumissa kotona ja lapsen rytmissä.
Kuopus syntyi 18v myöhemmin ja nyt osaan nauttia ja ymmärrän, että oikeasti mitään tärkeää ei tapahdu kodin ulkopuolella. Mitään en menettänyt esikoisen kanssa, vaikka silloin tuntui siltä. Päin vastoin, ikävuodet 20-35 tuli elettyä terveellisemmin, ei ryypätty eikä juhlittu, omakin elämä rytmittyi ja yöunet tuli nukuttua säännöllisesti.
Nyt lähes nelikymppisenä kuulen koko ajan, että näytänpä freesiltä. Lapset pitää nuorena!
Mutta sille ajalle täytyy antautua ja ymmärtää, että lapset on tärkeimpiä!
Vierailija kirjoitti:
En kestäkään, ja siksi en ole lapsia hankkinut.
Itsetuntemus on tosi hieno ominasuus, joka säästää monelta murheelta.
Omahyväisyys on vähemmän hieno ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus... Kauhea valinta, merkityksetön elämä:( mieluummin "kestän" nämä hieman rankemmat ajat:)
Työskentelen nuorten mielenterveyspalveluiden parissa ja autan lukuisia huonosti voivia, lapsuuden kasvuympäristöistään oireilevia nuoria voimaan paremmin, pääsemään osaksi tätä yhteiskuntaa sekä nauttimaan elämästään, lisäksi maksan pelkkiä veroja yhden suomalaisen keskituloja vastaavan määrän vuodessa.
Mutta toki elämäni on merkityksetöntä ja itsekästä, kun en ole tänne maailmaan omaa lasta synnyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
En kestäkään, ja siksi en ole lapsia hankkinut.
Itsetuntemus on tosi hieno ominasuus, joka säästää monelta murheelta.
Juuri näin!
Harmittaa, että monet haluavat lapsia ilman alkeellisintakaan tietoa siitä, mitä se tuo tullessaan. Missä pussissa Ap on kasvanut, ettei ole elämässään tuntenut ikinä pilkulasten vanhempia? Ei koskaan kuullut kenenkään sanovan: Ihanaa kun mun äiti (siskokset, serkku, kummi) ottaa tuon ikiliikkujan viikonlopuksi että päästään irti edes hetkeksi!
Me
Me, jotka kestämme, olemme niitä jotka tiesivät mitä vanhempina olo tarkoittaa.
Pikkulapset on suloisia vaikka joskus rasittavia. Äitinä oleminen on ihanaa.
Alue: Aihe vapaa
mulla on 4 lasta. pääsen suihkuun rauhassa kun mies on kotona tai pienin päiväunilla tai otan sen 1vn mukaan sinne.
ehdin myös lukea joka päivä, miltei kokonaisen kirjan ( luen pari tuntia kun lapsi on nukahtanut). joskus käytän tämän ajan ompeluun, tvn katseluun, neulomiseen tms.
kun lapsi nukkuu, en tee kotitöitä, teen ne sitten kun herää. pienimmän nukkuessa isommat leikkii jotain helmihommia, rakentelee petsejä yms mitä voi leikkiä rauhassa