Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako ketään muuta päähän nykyään hirveästi lisääntyneet erikoisdieetit? Ymmärrän toki erilaiset allergiat; niin erityisruoka-aineallergiat, laktoosittoman tai gluteiinittoman ruokavalion lääketieteellisistä syistä. Mutta kun sen lisäksi pitäisi kokata vegaanisti, ketogeenisesti ja milloin mitenkin. Lisäksi vielä ruoka-aineet mistä kukin ei vain pidä. Yksittäisen dieetin kokkaaminen saattaa viedä tuntikausia ja perustuu vain siihen, että kyseinen henkilö haluaa huomiota. Paras on tuo ketodieetti, sitä vaativa henkilö ei vaivaudu itse koskaan esimerkiksi leipomaan kotonaan omaa dieettiään, mutta vaatii leipomukset eteen vieraillessaan minulla. Yhden henkilön annosten kanssa puuhastelu vie joka kerta monta tuntia, eikä niistä häävejä tule silti.
Joo ärsyttää. Ja jostain syystä eniten nyppii gluteenittoman pyytäjät. Yhdellä ystävällä on keliakia, nämä kaikki muut taas haluavat sitä muuten vain. (Eivät ole usein samaan aikaan kylässä, eli tälle keliaakikolle teen mielelläni aina eri sapuskat)
Kukaan ei syö huvikseen gluteenittomasti. Niin ankeaa se on. Ehkä heillä on IBS, muita vatsavaivoja tai joku autoimmuunitauti.
Ei ole montaa vuotta aikaa siitä kun gluteiiniton dieetti oli oiken muotidieetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi se vierailu mennä toisinkinpäin pieleen.
Pitkäaikainen kaverini jota en ollut nähnyt vuosiin muutti n 250 km päähän ja kutsui munut kylään.
Kun olin lähtenyt jo ajamaan soittaa että millon oon perillä kun heillä tässä rempan ym kanssa kiire ja kauppaanki pitää ehtiä. Sanoi että tossa iltapäivästä ois ehkä tunti-puolitoista luppoaikaa..... niin siis mä oon lähteny jo ja n klo 12 siellä......Pääsin perille, hän esitteli uuden talonsa ym ym, juotiin nopsaan pullakaffet ja hän toi kokoajan esille mitä kaikkee pitäs vko lopun aikana tehdä, pisti samalla pyykkiä koneeseen, toisia kuivumaan ja minä juttelin enimmäkseen hänen miehensä kanssa joka oli minulle vieras henkilö.
Kysyin että ehtiikö hän sen verran että käytäs kävelemässä ja kattomassa vähän paikallista kaunista pikkukaupunkia ja ihania ranta maisemia, se järjesty. Kun tultiin takas, hän mainitsi taas jostain mitä rupee kohta tekemään, sanoin että nyt tuntuu kyllä siltä että oon vähän tiellä täällä ja että lähden ajelemaan takas kotia. Hän vaan totes ilosesti, että no mut tuu joku toinen kerta paremmalla ajalla, sähän tykkäät ajella kuitenki.
Joo.... n 500 km käytännössä turhaa.
En oo sittemmi käyny vaikka on pyytäny.Tuli vaikutelma, ettei "ystäväsi" oikeasti tarkoittanut kutsua sinua kylään, vaan ihan small talkina todennut että tule joskus käymään. Monet tekevät niin tarkoittamatta todellakaan että toisen oikeasti haluaisi tulevan käymään.
Ei vaan jotkut on koko ajan kiireessä ja stressissä, hetkeen pysähtymisen taito puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi se vierailu mennä toisinkinpäin pieleen.
Pitkäaikainen kaverini jota en ollut nähnyt vuosiin muutti n 250 km päähän ja kutsui munut kylään.
Kun olin lähtenyt jo ajamaan soittaa että millon oon perillä kun heillä tässä rempan ym kanssa kiire ja kauppaanki pitää ehtiä. Sanoi että tossa iltapäivästä ois ehkä tunti-puolitoista luppoaikaa..... niin siis mä oon lähteny jo ja n klo 12 siellä......Pääsin perille, hän esitteli uuden talonsa ym ym, juotiin nopsaan pullakaffet ja hän toi kokoajan esille mitä kaikkee pitäs vko lopun aikana tehdä, pisti samalla pyykkiä koneeseen, toisia kuivumaan ja minä juttelin enimmäkseen hänen miehensä kanssa joka oli minulle vieras henkilö.
Kysyin että ehtiikö hän sen verran että käytäs kävelemässä ja kattomassa vähän paikallista kaunista pikkukaupunkia ja ihania ranta maisemia, se järjesty. Kun tultiin takas, hän mainitsi taas jostain mitä rupee kohta tekemään, sanoin että nyt tuntuu kyllä siltä että oon vähän tiellä täällä ja että lähden ajelemaan takas kotia. Hän vaan totes ilosesti, että no mut tuu joku toinen kerta paremmalla ajalla, sähän tykkäät ajella kuitenki.
Joo.... n 500 km käytännössä turhaa.
En oo sittemmi käyny vaikka on pyytäny.Tuli vaikutelma, ettei "ystäväsi" oikeasti tarkoittanut kutsua sinua kylään, vaan ihan small talkina todennut että tule joskus käymään. Monet tekevät niin tarkoittamatta todellakaan että toisen oikeasti haluaisi tulevan käymään.
Ei vaan jotkut on koko ajan kiireessä ja stressissä, hetkeen pysähtymisen taito puuttuu.
Totta tuokin. Minun sukuni on sellaisia työmyyriä koko porukka, että koko ajan pitää olla vipeltämässä. Kesämökki on yksi työleiri, jossa ei ainakaan auringosta nautita ja kaikki pitää tehdä itse. Äitini kerää kävyt kerran päivässä mökillä ollessa. Nurmikko on niin hyvin hoidettu, että siinä ei yksikään heinä kasva vapaasti. Kukkia ja kasveja milloin kastellaan, milloin peitellään auringonpaahteelta suojaan. Kaikki pitää tehdä itse omin käsin: hakata polttopuut ja pinota ne liiteriin, maalata kaikki, rakentaa rappuja ja kivetyspolkuja, laituria, huvimajaa. Vanhempani ovat kotonakin sellaisia , että joka päivälle on ohjelmat.
En viitsi tunnistanisen pelossa kertoa, keitä muita lähisukuun kuuluu, mutta he ovat oikea paise takapuolessa tullessaan kylään meille! Jos astianpesukone piippaa, sitä pitää rynnätä tyhjentämään välittömästi. Minä olen sanonut, että hei, te olette vieraana täällä Asenne on, että kai sitä vähän voi autella, kun jouten on. Minua se pelkästään ärsyttää, että täällä tehdään hommia kuin Pavlovin koirat, että heti kun kone piippaa, siihen pitää reagoida. Juuri pari viikkoa sitten lähisukulainen oli kylässä ja laitoin uunin lämpenemään, että laitan pakastepiirakat uuniin kohta. Tämä lähisukulainen kuuli uunin naksahduksen olohuoneeseen asti ja pomppasi laittamaan ne piirakat uuniin. Ei sillä nyt jestas sentään ole väliä, laittaako ne uuniin juuri sekunnilleen silloin kun uuni on sopivan lämpötilan saavuttanut. Rakkaitahan he ovat, mutta rasittavia, etenkin vieraina.
Mökillämme tuttavaperheen kanssa. Muuten meni kaikki ok, mutta seuraavana päivänä heidän lähdettyään siivottiin ja löysimme vierasperheen lähes teini-ikäisen tytön sängystä kostean yllätyksen. Pissat siellä sängyssä, patja kastunut läpi asti. Ei haluttu nolata tyttöä joten soitettiin ja oltiin ymmärtäväisiä, että vahinkoja sattuu eikä mitään hätää eikä ongelmaa, mutta kun patja on läpimärkä ja täytyy viedä pesulaan, että voisitteko hoitaa vaikka puolet kustannuksesta. Suuttuivat ja uhittelivat, että miten kehtaatte syyttää heidän tyttöään tuollaisesta, ei ole tuollaista sattunut jne jne. Joo, vaikka juuri siinä sängyssä heidän tyttönsä nukkui. Ymmärretään toki, että nolottaa, mutta olisihan sen nyt voinut myöntää, varsinkaan kun ei mitään hätää ole ja kaikki ymmärtävät että noin voi käydä, eikä syytetä ketään, varsinkaan sitä tyttöä, mistään. Asia pyrittiin hoitamaan asiallisesti eikä kellekään tuollaisesta hiiskuta, tietenkään. Mutta ei, kielsivät vaan jyrkästi kaiken. No, maksettiin sitten itse pesula. Vähän huono maku vaan jäi, kun olivat niin aggressiivisella kannalla, vaikka me koitettiin loppuun asti olla ymmärtäväisiä ja tarjouduttiin maksamaan puolet pesulakuluista. Ei varmaan sitten olisi pitänyt edes ottaa asiaa puheeksi. Niinkö sitten olisi pitänyt tehdä?
Vaimon työkaveri yritti iskeä mua, näytti tissinsä vielä. En mennyt ansaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini tuli kylään muksunsa kanssa, olivat luonani noin viikon verran. Koko sen ajan jouduin huolehtimaan sekä omasta että kaverini lapsesta. Kaverini poika oli erittäin vilkas ja oli koko ajan menossa tekemään pahojaan, esim. repi vaatteita ja tavaroita kaapeista lattialle, heitteli esineitä, astioita ja ruokia, kaateli mehua sänkyyni, särki ikkunan, yritti karata takapihan ovesta jatkuvasti. Kaikkein pahimpana pidin sitä, että poika keksi ruveta jahtaamaan ja potkimaan koiraani. Koira pakeni sängyn alle turvaan, mutta aina kun yritti tulla pois, oli poika heti menossa potkimaan. Itse hyppäsin tottakai väliin estämään potkimisen ja jouduin jatkuvasti seuraamaan poikaa, että kerkeän estää tuhot. Mitä teki hänen äitinsä, ei kieltänyt lastaan, ei mennyt siivoamaan jälkiä, vaan hän istui takapihan parvekkeella, puhui puhelimessa ja poltti ketjussa. Yhtenä päivänä hän keksi mennä panemaan naapurini kanssa ja jätti lapsensa minun vastuulleni. Kun vihdoin lähtivät ja vein heidät juna-asemalle, istuin pitkään autossa yksikseni ja mietin miten hän pärjää yksin lapsensa kanssa. Olin erittäin väsynyt. En ole nähnyt häntä sen jälkeen.
Ja siedit tuota kotonasi viikon,miksi?
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut kääntyä semmoisen menettelyn kannalle, että kaikki tarjoamiseni on aina laktoositonta, gluteiinitonta tarjoan myös koska siihen on lääketieteellinen syy. Mutta nämä vegaanit, ketodieettiset sun muut saavat syödä tai olla syömättä mitä tarjolla on. Toinen vaihtoehto on että tuovat omat eväät.
Mulla sama. En osaa edes tehdä mitään vegaanista ruokaa. Jos kyse on omista periaatteista ja valinnoista, ne eivät koske muita, vain ainoastaan asianomaista itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan jotkut on koko ajan kiireessä ja stressissä, hetkeen pysähtymisen taito puuttuu.
Suurimmalle osalle ihmisistä se hetkeen pysähtyminen tapahtuu ihan itsekseen tai jonkun oman mieleisen tekemisen parissa.
Musta on uskomattoman ajattelematonta, että joku tulee kylään ja kuvittelee, että minä viihdytän häntä koko päivän!
Siitä on hetkeen pysähtyminen kaukana, kun on vielä jotkut sotkevat tenavat mukana ja sitten pitäisi niitä viihdyttää ja laittaa koko poppoolle ruokaa ja ties mitä vielä. Huh sentään.
Minun luonani oli kerran muutama ihminen kylässä syntymäpäivävieraana. Keitin kahvia ja olin jo kattanut pöytään tarjottavia, esimerkiksi keksejä, pullaa ja täytekakkua. Vieraiden joukossa oli eräs sukulaiseni, hieman yli 50v mies ja minä huomasin hänen menevän minua vilkuillen huoneeseen jossa tarjottavat olivat. Kun sitten kutsuin muut vieraat kahville ja menimme sinne huoneeseen missä oli tarkoitus tarjota heille kahvia niin tuo mies istui jo pöydän ääressä, söi hyvällä halulla kakkua, keksejä ja pullaa. Hän sitten alkoi puhumaan että hän juo ensin kahvia ja muut tulevat kahville vasta sitten kun hän on lopettanut. Hänen veljensä ja tämän vaimo, jotka myös olivat paikalla puutuivat asiaan ja sanoivat, että hän käyttäytyy epäkohteliaasti kun oli mennyt ottamaan tarjottavia ennen kun oli lupa ja että kyllä kaikkien vieraiden täytyy saada kahvia yhtä aikaa. Tuo mies sitten alkoi kovaan ääneen väittämään vastaan ja ihmettelemään, että mitä pahaa hän muka teki? Hän oli jo ehtinyt syömään ainakin 2-3 pullaa niin että niitä ei riittänyt kaikille koska olin varannut niitä yhden jokaiselle, kakkua hän otti useamman kerran lisää ja kekseistäkin hän rohmusi itselleen vaikka veli vaimoineen yritti selittää, että niin ei saa tehdä. Hän vain väitti vastaan sanoen, että kyllä hän saa ottaa niin paljon kuin jaksaa ja alkoi vielä vaatimaan minulta karkkia, suklaata ja jäätelöä mitä ei kuitenkaan ollut ja mitä en myöskään olisi hänelle antanut. Hän jatkoi vänkäämistä ties kuinka pitkään siitä, että mitä pahaa hän muka teki vaikka se hänelle ihan selkokielellä selitettiin ja että miksi hän ei voi saada karkkia, suklaata ja jäätelöä. Lopulta hän alkoi tutkimaan kaappeja ja pakastinta jolloin hänen veli vaimoineen kiskoivat hänet eteiseen, käskivät hänen pukea ulkovaatteet päälle pukien ne itsekin päälle ja he lähtivät pois paikalta tuon veljen ja tämän siskon pahoitellessa tapahtunutta. Se mies itse ei pyydellyt anteeksi käytöstään vaan päinvastoin kuului valittavan, että hän olisi halunnut syödä kakun loppuun koska sitä vielä kuitenkin jäi. Tiedän, että tuolla mies on heikkolahjainen mutta en olisi uskonut näkeväni että kuinka aikuinen mies käyttäytyy kuin pieni lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mies on heikkolahjainen niin sitä se juuri tarkoittaa. Lievä kehitysvamma.
Kaffebulla kirjoitti:
No jos mies on heikkolahjainen niin sitä se juuri tarkoittaa. Lievä kehitysvamma.
Hän ei siis ole lievästi kehitysvammainen vaan heikkolahjahjainen eli älkkyydeltään kehitysvammaisen ja normaaliälyisen ihmisen välimaastossa ja vaikka hänellä onkin hieman tavallista heikompi älykkyys niin kyllä silti aikuisen luulisi ymmärtävän, että hän ei voi kylässä ollessaan syödä kaikkia tarjottavia itse ja vielä ruveta vaatimaan jotain sellaisia tarjottavia mitä muut eivät saa varsinkin kun hänelle selvästi kerrotaan, että miksi se on sopimatonta. Mutta hän siis vain jankutti ja jankutti ainakin puoli tuntia sitä, että miksi hän ei voi saada vaikka suklaata jota minulla ei siis ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on alentunut älykkyys niin kyllä se voi aiheuttaa tuollaista.
Onko kyseessä synnynnäinen vaurio vai onko hän saanut aivovamman myöhemmällä iällä? Onko autismikirjon piirteitä?
Nyt kun tiedät ettei häneltä noi odottaa normaalia käytöstä, et tietenkään enää jatkossa kutsu häntä.
Törkeimmin käyttäytynyt vieras on ollut "rakas" äitini.
Sitä sekaantumisen määrää joka asiaan!
Mutta se törkein temppu, kaiken muun pikkupaskan lisäksi hänen viimeiseksi jääneellä vierailullaan:
hän nukkui takkahuoneessa, siellä jääkaappi saunajuomia ym. varten. Nyt se oli täynnä grillattavaa seuraavan päivän juhlia varten (hän oli kutsunut itse itsensä jo pari päivää ennen juhlia tulevaksi).
Kuinka ollakkaan, jääkaapin ääni oli häirinnyt nukahtamista ja hän oli vetänut johdon seinästä! Varmaan sitten nukkui hyvin, mutta jääkaappi oli sula, vedet valuivat lattialle, kun oli pari yötä myöhemmin aika ottaa broiskut lämpiämään ja maustettavaksi.
Niissä juhlissa ei sitten grillattu, kun sulaneet ja pilalle menneet broiskut (ja rahat) lensivät roskiin.
Kun hänen kotiinlähtönsä aika tuli, en sanonut näkemiin vaan HYVÄSTI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika uusi tuttava alkoi meikkaamaan kangassohvallani. Siis ihan meikkaamaan meikkivoiteen levityksineen ja kaikkineen, ei vain fiksailemaan vähän. Sanoin, että vessassa on hyvä peili ja valo siihen, eikä tarvitse niin varoa sotkemista. "Ei, ihan hyvin mä tässä voin." Kohta oli iso suttu meikkivoidetta sohvan käsinojalla, johon hän totesi vain, että "oho, no, ei haittaa". Sen jälkeen en sattumalta muka enää koskaan ollut kotona, kun sanoi tulevansa käymään.
Kerran eräs tuttava tuli kylään. Hänellä iski hillitön paska hätä, lapseni oli vessassa. No tuttava ei pystynyt odottamaan kolmea minuuttia joten paskansi olohuoneen karvamatolle ja kehtasi vielä käskeä toisen lapseni hakemaan paperia hänelle. Siihen jäi paskat matolle hänen lähtiessään.
Kyllä syletti kirjoitti:
Kerran eräs tuttava tuli kylään. Hänellä iski hillitön paska hätä, lapseni oli vessassa. No tuttava ei pystynyt odottamaan kolmea minuuttia joten paskansi olohuoneen karvamatolle ja kehtasi vielä käskeä toisen lapseni hakemaan paperia hänelle. Siihen jäi paskat matolle hänen lähtiessään.
Nyt taisi tulla tosi paksua pa ...pajunköyttä ...
Vierailija kirjoitti:
Ottaako ketään muuta päähän nykyään hirveästi lisääntyneet erikoisdieetit? Ymmärrän toki erilaiset allergiat; niin erityisruoka-aineallergiat, laktoosittoman tai gluteiinittoman ruokavalion lääketieteellisistä syistä. Mutta kun sen lisäksi pitäisi kokata vegaanisti, ketogeenisesti ja milloin mitenkin. Lisäksi vielä ruoka-aineet mistä kukin ei vain pidä. Yksittäisen dieetin kokkaaminen saattaa viedä tuntikausia ja perustuu vain siihen, että kyseinen henkilö haluaa huomiota. Paras on tuo ketodieetti, sitä vaativa henkilö ei vaivaudu itse koskaan esimerkiksi leipomaan kotonaan omaa dieettiään, mutta vaatii leipomukset eteen vieraillessaan minulla. Yhden henkilön annosten kanssa puuhastelu vie joka kerta monta tuntia, eikä niistä häävejä tule silti.
Sano niille kuin ennen sanottiin sialle purtiloa täytettäessä: "Siinon, jos et syö, niin säästä!"
Äitini meni aikoinaan erään luonnevikaisen naapurin akan luokse jotain asiaa toimittamaan. Tuvassa ei ollut ketään, joten hän meni navettaan. Siellä niiden hullu rakki hyppäsi kimppuun ja puri pahasti.
Tietenkin tämä eukko tuli munia ostamaa meiltä myöhemmin ja toi sisään asti saman rakin. Äitini pyyntö, että hän veisi koiran pois, koska äiti pelkäsi, kaikui kuuroille koville. Äitini oli hyvin arka, nöyrä ja kiltti ihminen. Siihen kai se akansaatana luottikin. Röyhkeys maailmassa näköjään voittaa!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä syletti kirjoitti:
Kerran eräs tuttava tuli kylään. Hänellä iski hillitön paska hätä, lapseni oli vessassa. No tuttava ei pystynyt odottamaan kolmea minuuttia joten paskansi olohuoneen karvamatolle ja kehtasi vielä käskeä toisen lapseni hakemaan paperia hänelle. Siihen jäi paskat matolle hänen lähtiessään.
Nyt taisi tulla tosi paksua pa ...pajunköyttä ...
Haista sinä pa..junköyttäs!
Minulla ihan samankaltainen juttu. Vanha lukion aikainen paras ystävä pyysi esikoisensa kummiksi ja suostuin. Kun muksu oli täyttämässä vuoden, kysyin, milloin voisi tulla synttäreille ja tuoda paketin. Minulle esitettiin arki-iltaa. Sanoin, että se ei kyllä onnistu, kun olen arkipäivät töissä. Välimatkaa sen verran paikkakuntien välillä, että ei ilta riitä ajeluun. Lauantaille sovittiin.
Kun ajoin pihaan, he olivat pakkaamassa laukkuja autoonsa, lähdössä isovanhempien mökille. Kuulemma ei heillä mikään kiire ollut ja ihanaa kun pääsin kummilastani katsomaan. Sisällä juotiin kahvit ja ystäväni mies hermoili ihan selvästi heidän mökkireissunsa kanssa. Puolisen tuntia viivyin. 190 km tuli matkaa per suunta, yhteensä 380 km. Jäi siitä huono maku, omat odotukset varmaankin oli, että koko päivä iltaan asti vietetään yhdessä.