Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2880)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että kaikkeen vieraiden törkeään toimintaan ei vaan pöyristyneenä osaa/pysty reagoimaan. Mutta kuka oikeasti antaa jonkun asua luonaan päiväkausia/viikkoja heittämättä tätä ulos, jos ei vierasta halua?? En ikinä joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Viimeistään yhden yön jälkeen ulos, jos ei asiasta ole sovittu.
Tiiän yhden tyypin, joka on elänyt jo vuodesta 1990 asunnottomana. Sitten kun sillä on kaikki tutut ja kaverit sellaisia nynneröitä, jotka eivät osaa sanoa mihinkään ei, niin ne sitten antavat tämän loisia nurkistaan vaikka puoli vuotta putkeen, kunnes tyyppi lähtee jonkun toisen luo "vierailemaan" eli asumaan. Nää vaan hiljaisesti hyväksyy sen, että tämä asunnoton kaveri tulee, menee ja tekee miten lystää ja kiittää kaveria siitä avusta, kun ei tarvi talvella jossain lumihankeen tehdyssä lumimajassa nukkua öitään vaan voi nukkua sisällä lämpimässä, varastelemalla, syömällä yöllä jääkaapin tyhjäksi jne. Siinä kiitos. Ja sitten vielä puhuu auttajista paskaa, ja kaikki uskotaan, koska tyyppi on ollut paikalla "näkemässä". Emmä oikeen tiiä, mikä tyyppi se oikein on? Ihan outo elämäntyyli.
Mut hitto jos kaikilla olisi laaja kaveripiiri ja tuntisi tyyppejä, joiden nurkissa voi loisia täysin ilmaiseksi, niin eihän kukaan asuisi missään omassa kämpässä ja maksaisi itse vuokria tai asuntolainaa. Kukaan niin hullu olisi siinä vaiheessa, jos se olisi joku automaatti, itsestäänselvyys ja normi, että mennään tuosta vaan toisten nurkkiin majailemaan ilmaiseksi.
Jaa, kyllä minä ainakin paljon mielummin asun omissa nurkissani ja maksan vuokraa. Olisi aivan hirveää elää kuin tuo tuttavasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle käynyt näin: luonani oli vieraita. Sukulaisia, jotka olivat käyneet useinkin. Tein aina kaiken heille ja passasin kaiken valmiiksi. Viipyivät yleensä 2-5 päivää, koska välimatkaa se 500km.
No , vastavierailulla odotti tyhjä jääkaappi. Suihkua ei voinut käyttää, eikä myöskään keittiön astoita.
Lapsuudenystävä oli mun luona, kun tuli Helsinkiin. Kerran ravintolassa ehdotti minä voisin maksaa, kun hän on vieras. Siihen nauroin. Yleensä tuli tyhjin käsin, mutta ei haitannut, kun oli kivaa seuraa ja en kummosta tarjonnut.
Hän sitten aloitti opiskelut Pariisissa ja kertoi voisin tulla hänen luo, patjamajoitukseen.
Innostuin välittömästi, ostin liput, koska olikin vain 6 kk. Menin, ei tullut kentälle vastaan, vaikka lupasi ja oli tekstannut osoitteen.
Menin osoitteeseen ja oli hotelli. Oli varannut mun nimellä huoneen, muistan vieläkin hinta oli 200 e yö. Aloin siellä lähes itkemään ja joku henkilökunnasta soitti hostelliin ja neuvotteli mulle vielä hinnan. Hostellissa olivat kauhuissaan mitä mulle oli käynyt.Hostellissa yö maksoi 40 e, sis aamiaisen, mutta se seura. Oli elämäni mukavin viikko siihen asti. Paljon nuoria ja joka pv tuli uusia, toiset jatkoi matkaa jne.
Kyllä tää laitteli viestejå voitais nähdä tänään siellä jne, en vastannut yhteenkään viestiin.
Tulin kotiin ja tein fb hen kivan koosteen matkasta, olin ottanut paljon kuvia ryhmäkuvia, jossa kaikki hymyillään.
Meni muutama kk, sankaritar tuli Suomeen ja automaattisesti oletti hän tulee minun luo yöksi, koska ei päässyt enää kotiin niin myöhään.
Vastasin Pariisissa opin auttaminen on täysin yksipuolista, eiköhän tää ollut tässä.Jatkoi vielä jotain seliseli minullahan oli tosi kivaa ja ei hän voi majoittaa pitkäksi aikaa, vaikka kaikki oli hänen idea.
Tästä on lähemmäs 20 v ja olimme tunteneet 7 vuotiaasta asti.
Että-hullulle sattuu ja tapahtuu.
Tuttu, joka halusi nähdä vain yöpaikan vuoksi. Sama ihminen ei ilmoita että on myöhässä jos on tulossa käymään. Ja kaiken kukkuraksi ei lähde ennen iltamyöhää pois ellei sille mainitse että taidan mennä nukkumaan tms. Yksi on tullut viikonloppuna aamusta ilmoittamatta, mikä on ärsyttävää, koska yleensä silloin siivoan tms. Ja tähän ihmiseen liittyy sekin, että sitten se suuttuu jos ei ollakaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle käynyt näin: luonani oli vieraita. Sukulaisia, jotka olivat käyneet useinkin. Tein aina kaiken heille ja passasin kaiken valmiiksi. Viipyivät yleensä 2-5 päivää, koska välimatkaa se 500km.
No , vastavierailulla odotti tyhjä jääkaappi. Suihkua ei voinut käyttää, eikä myöskään keittiön astoita.
Lapsuudenystävä oli mun luona, kun tuli Helsinkiin. Kerran ravintolassa ehdotti minä voisin maksaa, kun hän on vieras. Siihen nauroin. Yleensä tuli tyhjin käsin, mutta ei haitannut, kun oli kivaa seuraa ja en kummosta tarjonnut.
Hän sitten aloitti opiskelut Pariisissa ja kertoi voisin tulla hänen luo, patjamajoitukseen.
Innostuin välittömästi, ostin liput, koska olikin vain 6 kk. Menin, ei tullut kentälle vastaan, vaikka lupasi ja oli tekstannut osoitteen.
Menin osoitteeseen ja oli hotelli. Oli varannut mun nimellä huoneen, muistan vieläkin hinta oli 200 e yö. Aloin siellä lähes itkemään ja joku henkilökunnasta soitti hostelliin ja neuvotteli mulle vielä hinnan. Hostellissa olivat kauhuissaan mitä mulle oli käynyt.Hostellissa yö maksoi 40 e, sis aamiaisen, mutta se seura. Oli elämäni mukavin viikko siihen asti. Paljon nuoria ja joka pv tuli uusia, toiset jatkoi matkaa jne.
Kyllä tää laitteli viestejå voitais nähdä tänään siellä jne, en vastannut yhteenkään viestiin.
Tulin kotiin ja tein fb hen kivan koosteen matkasta, olin ottanut paljon kuvia ryhmäkuvia, jossa kaikki hymyillään.
Meni muutama kk, sankaritar tuli Suomeen ja automaattisesti oletti hän tulee minun luo yöksi, koska ei päässyt enää kotiin niin myöhään.
Vastasin Pariisissa opin auttaminen on täysin yksipuolista, eiköhän tää ollut tässä.Jatkoi vielä jotain seliseli minullahan oli tosi kivaa ja ei hän voi majoittaa pitkäksi aikaa, vaikka kaikki oli hänen idea.
Tästä on lähemmäs 20 v ja olimme tunteneet 7 vuotiaasta asti.
Tahallista kiusantekoa, tiesi tasan tarkkaan mitä teki.
Vierailija kirjoitti:
Puolison kaveri tuli käymään, marssi ensimmäisenä jääkaapille ja alkoi tekemään itselleen leipää 🙄 Sanoin kyseiselle henkilölle, että jos käytöstavat on tuota luokkaa niin voi poistua saman tien. Hän kyllä lähti, mutta hänen mukanaan lähti puolisoni sähkötupakka, uusi pipo ja kengät, sekä pihalta minun pyörä 🤬 Pyörä saatiin sentään takaisin, muita tavaroita ei.
Tosiystävyys voi olla joskus liiankin kallisarvoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja poikaystäväni pidimme pienet kihlajaisjuhlat äitini kotona. Äiti oli kutsunut juhliin mm. naapurin rouvan. Pöytään oli katettu kahvia ja täytekakkua. Ennen kuin me kihlapari ehdimme pöytään ottamaan kakkua ja kahvia niin naapurin rouva säntäsi pöytään ja leikkasi ensimmäisenä itselleen siivun kakkua. Minun mielestäni kihlaparin olisi pitänyt aloittaa oma kihlajaiskakkunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sukulaiset änkee meille kysymättä ja koputtamatta. Istuvat paskasilla housuilla keittiön tasoilla, jalat pöydillä,yms. Vaativat kahvia, viskiä, tupakkaa. Puhuvat epäkunnioittavasti kaikille talon asukkaille.
Hyvä emmaa näyttää käyttävän numeroa 88.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveriperheen lapsi käveli keksien ja muiden syötävien kanssa pitkin kotiamme ja lähmi tahmaisilla käsillään huonekaluja ja lattiaa. Vanhempansa naureskelivat vaan sivusta, siihen saakka kun hermostuin ja nostin kakaran pöydän ääreen tuoliin istumaan ja sanoin "Nyt istut siinä ja syöt, sitten pestään kädet ja sitten pääset leikkimään" . Kyseessä ihan kasvatuskysymys, oma lapseni oli ihan samanikäinen, mutta opetettu jo siihen parin vuoden ikään mennessä, että silloin kun syödään, istutaan pöydän ääressä ja kun lopetetaan syönti, sanotaan kiitos ja syömättä jäänyt ruoka jätetään pöytään ja siihen ei enää palata . Jostain syystä ei hirveästi oltu tekemisissä ko. perheen kanssa. Koittivat kyllä hoidattaa lastansa meillä, kun olin "sopivasti" hoitovapaalla. Se taisi jäädä ihan yhteen tai kahteen päivään
Vierailija kirjoitti:
Miehen sukulaiset änkee meille kysymättä ja koputtamatta. Istuvat paskasilla housuilla keittiön tasoilla, jalat pöydillä,yms. Vaativat kahvia, viskiä, tupakkaa. Puhuvat epäkunnioittavasti kaikille talon asukkaille.
Sano niille, mitä tapoja kodissasi noudatetaan. Ei tarvitse hyväksyä sikailua omassa talossaan.
Itse olen päässyt epäsuosioon riisu kengät -vaatimuksesta. Kiintoisinta on, että nämä kengillä ympäriinsä marssijat riisuvat kyllä kotonaan ne jo tuulikaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonani käy vain
fiksuja, puhtaita,
raittiita; sivistyneitä
vierailijoita. Kohtelias
kunnioitusetiketti on
itsestäänselvyys. E
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle käynyt näin: luonani oli vieraita. Sukulaisia, jotka olivat käyneet useinkin. Tein aina kaiken heille ja passasin kaiken valmiiksi. Viipyivät yleensä 2-5 päivää, koska välimatkaa se 500km.
No , vastavierailulla odotti tyhjä jääkaappi. Suihkua ei voinut käyttää, eikä myöskään keittiön astoita.
Lapsuudenystävä oli mun luona, kun tuli Helsinkiin. Kerran ravintolassa ehdotti minä voisin maksaa, kun hän on vieras. Siihen nauroin. Yleensä tuli tyhjin käsin, mutta ei haitannut, kun oli kivaa seuraa ja en kummosta tarjonnut.
Hän sitten aloitti opiskelut Pariisissa ja kertoi voisin tulla hänen luo, patjamajoitukseen.
Innostuin välittömästi, ostin liput, koska olikin vain 6 kk. Menin, ei tullut kentälle vastaan, vaikka lupasi ja oli tekstannut osoitteen.
Menin osoitteeseen ja oli hotelli. Oli varannut mun nimellä huoneen, muistan vieläkin hinta oli 200 e yö. Aloin siellä lähes itkemään ja joku henkilökunnasta soitti hostelliin ja neuvotteli mulle vielä hinnan. Hostellissa olivat kauhuissaan mitä mulle oli käynyt.Hostellissa yö maksoi 40 e, sis aamiaisen, mutta se seura. Oli elämäni mukavin viikko siihen asti. Paljon nuoria ja joka pv tuli uusia, toiset jatkoi matkaa jne.
Kyllä tää laitteli viestejå voitais nähdä tänään siellä jne, en vastannut yhteenkään viestiin.
Tulin kotiin ja tein fb hen kivan koosteen matkasta, olin ottanut paljon kuvia ryhmäkuvia, jossa kaikki hymyillään.
Meni muutama kk, sankaritar tuli Suomeen ja automaattisesti oletti hän tulee minun luo yöksi, koska ei päässyt enää kotiin niin myöhään.
Vastasin Pariisissa opin auttaminen on täysin yksipuolista, eiköhän tää ollut tässä.Jatkoi vielä jotain seliseli minullahan oli tosi kivaa ja ei hän voi majoittaa pitkäksi aikaa, vaikka kaikki oli hänen idea.
Tästä on lähemmäs 20 v ja olimme tunteneet 7 vuotiaasta asti.Että-hullulle sattuu ja tapahtuu.
Tavoitteena oli selvästi kirjoittaa kommentti ilman ainuttakaan "että" sanaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri tuli uuden miesystävänsä kanssa kahville. Kun olivat lähteneet, niin huomasin että kaksi hopeista kahvilusikkaa puuttui. Olin saanut lusikat lapsena kummitädiltäni. Kaveri ei uskonut minua kun soitin perään, mutta parin kuukauden päästä tyyppi oli häipynyt mukanaan kaverin kultakorut.
Mikähän sen saa aikaan, että vierailun kohdetta käytetään hyväksi olemalla tarpeettoman ahne? Kärsimään joutuu se, joka on ystävällinen ja kutsuu tuttaviaan/sukulaisiaan tms. kyläilemään kotonaan. No, taitaa olla myös yllätysvieraina saapuviakin. - huh!
Nyt ei pidä ymmärtää viestiäni väärin. En siis millään tavoin halua pahoittaa vieraita kutsuneen ihmisen mieltä.
On kuitenkin olemassa sellainen tosiasia, jotta ihmisten kiltteys havaitaan ja sitä käytetään säälimättä hyväksi. Ei siis tulla kylään sen vuoksi, että kutsuja on hyvä ystävä, vaan sen takia, että tämä on helposti narrattavissa oleva ihminen. Eivät ne oikeita ystäviä olekaan, jotka käyttäytyvät vieraillessaan tässä ketjussa mainituin tavoin. Taitaa olla parempi olla vaikka kokonaan ilman ystäviä kuin ystävinä sellaisten kanssa, jotka ihan tahallaan "tallaavat jalkoihinsa".
Mennyt vessaan ja jättänyt oven selälleen.
Apua! Olinkohan tämä minä!
Kaveri kutsui kylään, asuivat maaseudulla. En ollu aiemmin käynyt heillä ja mulla oli ihan pieni koiranpentu. Matkaan meni niin kauan, että kysyin kaverilta voinko ottaa pennun mukaan. Sain luvan. Paikalle päästyä huomasin, että kyseessä oli ylppärit. Mulla ei ollu kukkaa, ei lahjaa, ei korttia eikä edes juhlavaatteita! Oli ihan superkiusallista olla siellä juhlavieraiden keskellä tuulitakissa koiranpentu kainalossa :D
Ei nyt varsinaisesti vieras. Olin jotakin 6-7 vuotias ja kahdestaan kotona vanhemman serkkuni kanssa äidin kaupassakäynnin ajan. Isä oli jossakin peltotöissä (kotini oli maatila). Sinä päivänä odotettiin seminologia käymään ja tämä tulikin juuri äidin kaupassa ollessa. Hän oli vähän omalaatuinen vanhempi mies, ja pisti minut ja serkkuni ulos talosta että voi ottaa rauhassa pirtin sohvalla päiväunet.
Äiti oli silmät pyöreinä, kun tuli kotiin ja me istuttiin serkun kanssa ulkoportailla hiiren hiljaa, ettei keinosiementäjän nokoset häiriinny.
rachelberry kirjoitti:
Itellä jääny elävästi mieleen [ olin 16 vuotias ] kun meille tuli kylään sellainen perhe jonka tytär oli about 6 vuotias ja leikki pikkusiskoni kanssa. Muistan että tämä lapsi oli aivan HIRVEÄ. Siis niin kamala ja todella lellitty ja sisareni oli saanut paria viikkoa aikaisemmin hienon nuken isovanhemmiltamme jotka olivat tuoneet sen Espanjasta tuliaiseksi. Noh tämä tyttö halusi sen nuken ja sisko itki ja sanoi "Ei" ja tämä tyttö huusi ja parkui, polki lattiaa jalallaan ja meni raivoomaan mun vanhemmille ja omille vanhemmilleen että hän haluaa sen saamarin nuken. Ei annettu periksi vaikka hänen vanhempansa kysyi äidiltäni että paljon se nukke maksaa ja sanottiin että ei myydä ja tää tyttö sit kuuli sen ja vieläkin muistan sen 'pirullisen' ilmeen joka sillä oli kun se meni parvekkeelle ja heitti sen nuken alas ja tottahan toki se meni rikki kun kumminkin oli jotain posliinia tms sen nuken naama :/
Ja mieti se on jo aikuinen, sen elämä romahtaisi täysin jos sille ei annettaisi joka tilanteessa myötätuntoa. Tuli vaan niin vahvasti mieleen eräs ikäiseni nainen joka on menee heti 2-5 vuotiaan lällättely tasolle jos joku ei häntä miellytä ja äiti peesaa lastaan. Muistan kuinka se alkoi polkemaan jalkaa maahan kun sen olisi pitänyt tehdä jotain ei-niin-kivoja hommaa töissään. Näky oli kuin 3 v. Kiukuttelemassa karkki hyllyllä kun ei saakaan karkkia. Ihan on tietyllä tavalla jälkeen jäänyt. Ja näitä riittää.
Entä kolmas?