Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Huooooohhh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen työkaveri oli vaimonsa kanssa ensi kertaa kylässä. Olin laittanut salaattia ja ison kasvispiiraan. 

Kahvien jälkeen pariskunta yllättäen penkoi jääkaappiamme ihmetellen, että "eikö teillä oikeasti ole täällä mitään kunnon ruokaa, esim makkaraa?" Heidän teki mieli makkaraa..

Katsoimme mieheni kanssa toisiamme hölmistyneinä. Tämä oli vielä eka kerta, kun olivat meillä, ja he tiesivät, että olemme kasvissyöjiä.

Kaapeille ei tietenkään kylässä ole asiaa, se oli tosi tärkeää tässä tarinassa mutta mitäpä itse tuumaisitte kylässä jos siellä olisi ainoastaan lihaa tarjolla? En ymmärrä näitä pakolla kasviksia ja teetä tarjoilevia ihmisiä. Voisko joskus ajatella myös niitä vieraita? Tee ensi kerralla lisäksi vaikka kinkkupiirakka? Ei kaikki halua syödä pelkkiä rehuja.

Onko oikeasti olemassa ihmisiä, joiden on pakko saada lihaa joka aterialla ja välipalalla? 

Voisko vähän katsoa peiliin tuossa kohtaa, ja kysyä miksei voi kokeilla jotain kasvisruokaa edes joskus? 

Tämä tapahtui n. 10 vuotta sitten, olin opiskelija ja käymässä tädilläni kylässä. Ihan normaalisti vietettiin aikaa, jossain vaiheessa täti päätti lähteä käymään kaupassa ja sanoi, että ole vain kuin kotonasi sillä aikaa. Hänellä kesti aika kauan joten päätin avata TV:n siinä odotellessani, kyseessä oli aika vanhanaikainen tv ei mikään uusi ja hieno. Kun täti saapui, hän raivostui kuinka olin mennyt avaamaan tv:n ilman lupaa ja käski laittaa heti kiinni. Kuulemma sitä ei saa käyttää turhaan, ettei sähkölasku nouse. Tv oli kerennyt olla päällä ehkä 15 min. Hieman ihmettelin, miksi kyseisessä talossa sitten edes on koko televisio...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Tämä on ihan totta, olemme mieheni ja ystävieni kanssa usein asiasta jutelleet. Kaikki koulukaverit, jotka elivät ”huonossa” kodissa jatkavat samaan tyyliin puolisoineen ja ne joiden koti oli rauhallisempi samoin. Onhan ihan tutkittu juttu, että työttömyyttä on kolmannessa ja neljännessä polvessa ja kylläpä ne tapatyöttömien kumppanit ovat hyvin usein samaa sakkia. Asun pienehkössä kaupungissa ja kylläpä nämä suvut tutuiksi tulee, kaikki tietää sen ja sen sakin.

Kiteytyisiköhän myös tässä kommentissa yksi syy siihen, miksi huono-osaisuus periytyy? Hyväosaiset kaihtavat ihmistä, jolla on huonompi tausta, eivätkä anna edes mahdollisuutta kasvuun ja kehitykseen. 

Minkälainen mahdollisuus mielestäsi pitäisi antaa maassa missä koulutus on ilmaista?

Kylläpä ei lukio ja ammattikoulutus ilmaista ole...

Koulutus on Suomessa maksutonta. Mikään ei toki ole ilmaista. Ja maksuttomassa lukiossa ja ammattikoulussa toki oppimateriaalit pitää hankkia itse, mutta siihen ei kenenkään kouluttautuminen kaadu, jos oikeasti sitä koulua haluaa käydä. Kirjat voi hankkia käytettyinä ja myydä jälleen eteenpäin ja täysi-ikäinen ihminen saa kyllä valtiolta tukia, jotta opiskelut ei kaatuisi perheen vähävaraisuuteen. 

t. eri

Päivitä nyt ihmeessä tietosi nykyaikaan ainakin tukien ja käytettyjen kirjojen suhteen. Viime vuosisadan juttuja (ihan niin kuin keltaiset sivut ja työpaikoille pölähtämiset työnhakuun).

-ohis

Kyllä työpaikalle pölähtäminen työnhakuun on edelleen se paras keino hankkia hommia. Erottuu joukosta ja toimii!!,

Onko sulla oikeasti kokemusta tästä, ja jos niin mikä oli vuosi ja työpaikka? 

Lähes kaikkiin työpaikkoihin vaaditaan nykyään moniosainen hakemus/haastatteluprosessi. Ehkä jos kyseessä on joku maalla sijaitseva vanhan paapan omistama kauppa, paikalle pölähtäminen voisi toimia. Suurimpaan osaan firmoista ei oteta edes puheluita vastaan, vaan pelkästään sähköposteja. Saati että menisi paikan päälle. 

Olen hoitaja. Työt aloitin seuraavana päivänä kun olin käynyt kyselemässä töitä. No, ehkä se se johtui siitä että on hoitajista on nyt pula.

Sulla on siis tietylle alalle soveltuva koulutus ja mahdollisesti myös kokemusta. EIhän tuo muuten onnistuisi. 

Ei ehkä kannata lausua totuutena, että se on paras tapa saada työpaikka, koska monilla aloilla ei todellakaan käy noin.

Miehen työkaveri tuli kylään yhtenä iltana. Asiasta ei ollut ilmoitettu minulle mitään, ja olin vähän käärmeissäni miehelle. Työkaveri halusi heti ruokaa. Kun sanoin, että en ole vielä aloittanut ruoanlaittoa, hän haki itse leipää kaapista, pisti koko lopun kinkkupaketin leivän päälle ja söi. Raavaalla miehellä on nälkä työn jälkeen, hän sanoi. Vaikutti kovin loukkaantuneelta, ettei ollut ruoka valmiina odottamassa.

Kun sitten aloin laittaa keittoa, hän pahastui ja sanoi, että kyllä raavas mies tarvitsee liharuokaa töitten jälkeen. Mies syö yleensä lihaa lounaalla eikä halua sitä enää päivällisellä, joten syömme usein kasviskeittoa tai jotain muuta kasvisruokaa. 

Valitusta vähän aikaa mkuunneltuani sanoin lopulta, että meillä syödään näin ja jos ei kelpaa, niin ei muutakaan ole tarjolla. 

Kaveri näytti ihan tyrmistyneeltä ja lähti ovet paukkuen pois. Kävi ilmi, ettei mieheni suinkaan ollut kutsunut tuota kaveria kylään, vaan hän oli itse ilmoittanut, että tulee meille päivälliselle, niin saa tavata minutkin. Välit oli huonommat sen jälkeen, mutta onneksi mies ei kuitenkaan tehnyt töitä tämän tyypin vieressä. 

Tämmöisille tyypeille kannattaa vaan sanoa suoraan, missä kaappi seisoo. Tietysti paskempi tilanne, jos kyse on jostain lähisukulaisista, joita ei voi oikein elämästä sulkea pois.

Eräs hyvin ei-toivottu sukulainen tuli yllättäen oven taakse, oli kävelemällä tullut, matkaa vajaat kymmenen kilometriä. En todellakaan olisi halunnut häntä meille kylään varsinkaan ennalta sopimatta. Siinä hän istui puhumassa puuta paskaa ja mä mietin kuumeisesti miten pääsen tilanteesta irti. Arvasin että hän ei halua kävellä takaisin vaan minun pitäisi kuljettaa hänet takaisin. Katsoin bussiaikataulut ja sanoin monelta lähtee bussi. Hän istui tyytyväisenä tuolissa pitkän tovin viivyttelemäss kunnes tokaisi että nyt hän ei enää ehdi bussiin. Mä hyppäsin ylös että nyt kengät jalkaan mä heitän sut bussille, sain hänet ulos.

Ajattelisin vähän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika pientä näihin muihin verrattuna, mutta. Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa käymme saman keskustelun kirjaimellisesti joka ikinen kerta, kun hän on luonani; mä en juo kahvia ja hän juo. Mulla ei sattuneesta syystä ole kahvinkeitintä eikä kahvia. JOKA IKINEN KERTA kun hän tulee luokseni, hän kysyy ensimmäisenä, että "oisko kahvia?" ja on joka ikinen ainoa kerta yhtä ällistynyt, kun sanon, että ei ole kun en käytä. Vieraita varten pitäisi hankkia.

Alkaa käymään jo hieman ärsyttäväksi kun ollaan kuitenkin jo monta vuotta tunnettu.

Tää nyt on normaalia menoa about kaikille ketä ei kahvia juo, porukalla vaa nii juurtunu se johonki takaraivoon, että kaikki juo kahvia ettei millään ymmärrä jos jollain ei sitä ole.

Minusta olisi tärkeää, jos luokseni tulisi joku joka juo ainoastaan teetä ja joka kerta saisi istua kuivin suin koska en viitsisi ostaa teepusseja ja vedenkeitintä kun en itse tykkää teestä.

Eli oma käytöksenne on myös hölmöä, outoa ja töykeää. Ettekä ole myöskään vieraanvaraisia. Kahvin (kuten treeniin) juominen on NIIN yleistä että luulisi nyt löytyvän vaikka kirpparilta edullinen keitin vaikka et itse kahvia haluakaan. Ihan niille vieraille!

Hah, nykyisin juon kahvia (koska tykkään siitä ja se piristää), mutta nuorempana en. En tykännyt kahvista tai teestä, mutta en myöskään odottanut kenenkään kotoa löytyvän juuri minua varten hankittuja tavaroita tai jotain tiettyä syötävää. Miesystäväni oli samanlainen. Emme halunneet kahvinkeitintä ja sukulaiset ois sen väkisin ostaneet. Vaikka nykyisenä kahvinystävänä ymmärränkin että sitä kahvia on joskus saatava kun on pitkän matkan ajanut tai edellisestä kupillisesta jopa muutama tunti, niin siitä huolimatta kahvilat/kaupat on keksitty. Sieltä voipi ostaa itsellensä kahvia jos ei kyläpaikassa sitä ole. Voi myös tuoda mukanaan vaikka jonkun matkakeittimen tai jopa pikakahvia.

Mutta kahvinkeitintä ei tarvitse kenenkään ostaa kahvinjuojia varten. Itse perustelin sen aikoinaan miesystäväni kanssa sillä, ettei meillä ole Kristal shampanjaakaan kaapissa siltä varalta että joku juo sitä ja se on jonkun preferenssi.

Itse olen aina juonut kylässä sitä mitä on - oli se sitten vettä, mehua, teetä tai kahvia. Ainoastaan terveyssyistä jätän juomatta/syömättä mitä on. Kylässä syödään sitä mitä siellä on tarjolla, piste.

Ei voi kun taas ihmetellä että millasia kavereita ihmisillä on ja jos oikeesti jaksaa katella tommosia mulkkuja eikä laita välejä poikki. En tiedä pitäiskö sääliä kuinka tossuja jotkut on..

Nuorempi sisko yrittänyt iskeä miestäni useamman kerran. Koittanut kepillä ns. jäätä. Ei hänellä kyllä muutenkaan ole hyviä puolia, joten ei varsinaisesti yllättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Miehen työkaveri tuli kylään yhtenä iltana. Asiasta ei ollut ilmoitettu minulle mitään, ja olin vähän käärmeissäni miehelle. Työkaveri halusi heti ruokaa. Kun sanoin, että en ole vielä aloittanut ruoanlaittoa, hän haki itse leipää kaapista, pisti koko lopun kinkkupaketin leivän päälle ja söi. Raavaalla miehellä on nälkä työn jälkeen, hän sanoi. Vaikutti kovin loukkaantuneelta, ettei ollut ruoka valmiina odottamassa.

Kun sitten aloin laittaa keittoa, hän pahastui ja sanoi, että kyllä raavas mies tarvitsee liharuokaa töitten jälkeen. Mies syö yleensä lihaa lounaalla eikä halua sitä enää päivällisellä, joten syömme usein kasviskeittoa tai jotain muuta kasvisruokaa. 

Valitusta vähän aikaa mkuunneltuani sanoin lopulta, että meillä syödään näin ja jos ei kelpaa, niin ei muutakaan ole tarjolla. 

Kaveri näytti ihan tyrmistyneeltä ja lähti ovet paukkuen pois. Kävi ilmi, ettei mieheni suinkaan ollut kutsunut tuota kaveria kylään, vaan hän oli itse ilmoittanut, että tulee meille päivälliselle, niin saa tavata minutkin. Välit oli huonommat sen jälkeen, mutta onneksi mies ei kuitenkaan tehnyt töitä tämän tyypin vieressä. 

Tämmöisille tyypeille kannattaa vaan sanoa suoraan, missä kaappi seisoo. Tietysti paskempi tilanne, jos kyse on jostain lähisukulaisista, joita ei voi oikein elämästä sulkea pois.

Miksi ei muka voi sulkea lähisukulaisia pois? Miksi kestäisitte tuollaista edes sukulaisilta, kenenkään ei tarvitse katsella huonoa käytöstä yhtään keneltäkään. Aivan sama vaikka tulee jatkossa kiusallisia kohtaamisia pakosta. Taas joku ihmeen normi etteihän lähisukuun voi katkaista välejä koska onhan se tärkeintä mitä muut siitä ajattelee ja voi paheksua kun ei elä elämää ennalta määrätyn kaavan mukaan.

Yksi kaverini vei kerran vaatehuoneestani Zara-kaupan paperipussin. Siis pelkän sen ruskean pussin, jossa ei sisällä ollut mitään enkä huomannut, että muuta olisi mukaan lähtenyt. En viitsinyt kysyä, koska pussilla ei ollut mitään arvoa minulle, se oli vaan jäänyt vaatehuoneeseen ostoksilla käynnin jälkeen. Ihmetytti kuitenkin, miksi joku haluaisi pelkän vaatekaupan paperipussin kun kyse ei edes ollut mistään Chanelista. :D

Mua ei yleensä haittaa jos vieras menee jääkaapille, mutta kerran oli sellainen tilanne että uudehko kaveri joka tuli luokseni kylään, marssi suoran jääkaapille ja alkoi avaamaan äidilleni ostamaani kermakakkus johon sit huudahdin että "älä avaa sitä. Se on lahja mun äidille" Ja hän alkoi raivoamaan mulle siitä ja kiukutteli asiasta ja otti sieltä sitten sellaisen itselleni herkuksi ostamani chorizo makkaran johon taas sanoin että älä ota sitä. Taas valitusta ja kiukustui siitä kun mitään ei saa ottaa. Sanoin taas että mä keitän meille kahvit jonka kanssa on keksejä ja eilen leipomaani pullaa. No yhtäkkiä hän olikin ihan hyvällä tuulella ja juotiin siinä kaikessa rauhassa kahvit kunnes hän taas alkoi jäkättää mulle siitä kakusta ja chorizosta ja kuinka pihi muka olen kun en voi antaa palaa kakkua :D sitten taas parin minuutin päästä hän oli ok. Lähdin siitä käymään vessassa ja kun tulin takaisin, hän oli mennyt jääkaapille ja avannut sen kakun ja söi siitä lusikalla suoraan ja oli siitä chorizomakkarasta haukannut palan. Siinä tilanteessa oli pakko sanoa että nyt lähdet ja hän lähti. Mua ärsytti tuo tilanne kun maksoin tosta kakusta aika paljon kun se oli tilauskakku jota äiti oli synttärilahjaksi toivonut. Ja toinen meni syömään siitä suoraan lusikalla ja oli syönyt ne koristeet siitä kakun päältä. Selvisi myöhemmin että tuo ihminen on mieleltään sairas joka ei hyväksy sanaa ei ja jankkaa niin kauan kunnes saa mitä haluaa. Ton episodin jälkeen ei oltu enää missään tekemisissä, tai no joo, kerran käytiin kahvilla ja sielläkin hän marmatti kun en silloin heti antanut kakkua hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei yleensä haittaa jos vieras menee jääkaapille, mutta kerran oli sellainen tilanne että uudehko kaveri joka tuli luokseni kylään, marssi suoran jääkaapille ja alkoi avaamaan äidilleni ostamaani kermakakkus johon sit huudahdin että "älä avaa sitä. Se on lahja mun äidille" Ja hän alkoi raivoamaan mulle siitä ja kiukutteli asiasta ja otti sieltä sitten sellaisen itselleni herkuksi ostamani chorizo makkaran johon taas sanoin että älä ota sitä. Taas valitusta ja kiukustui siitä kun mitään ei saa ottaa. Sanoin taas että mä keitän meille kahvit jonka kanssa on keksejä ja eilen leipomaani pullaa. No yhtäkkiä hän olikin ihan hyvällä tuulella ja juotiin siinä kaikessa rauhassa kahvit kunnes hän taas alkoi jäkättää mulle siitä kakusta ja chorizosta ja kuinka pihi muka olen kun en voi antaa palaa kakkua :D sitten taas parin minuutin päästä hän oli ok. Lähdin siitä käymään vessassa ja kun tulin takaisin, hän oli mennyt jääkaapille ja avannut sen kakun ja söi siitä lusikalla suoraan ja oli siitä chorizomakkarasta haukannut palan. Siinä tilanteessa oli pakko sanoa että nyt lähdet ja hän lähti. Mua ärsytti tuo tilanne kun maksoin tosta kakusta aika paljon kun se oli tilauskakku jota äiti oli synttärilahjaksi toivonut. Ja toinen meni syömään siitä suoraan lusikalla ja oli syönyt ne koristeet siitä kakun päältä. Selvisi myöhemmin että tuo ihminen on mieleltään sairas joka ei hyväksy sanaa ei ja jankkaa niin kauan kunnes saa mitä haluaa. Ton episodin jälkeen ei oltu enää missään tekemisissä, tai no joo, kerran käytiin kahvilla ja sielläkin hän marmatti kun en silloin heti antanut kakkua hänelle.

Mä ennen annoin vieraiden mennä jääkaapille, mutta mulla oli yks kaveri joka alkoi tutkia mun kaappien sisältöä tyyliin "Oho, sulla on näin paljon ruokaa. Annas mulle mukaan jotain kun oot rikkaampi" todellisuudessa hän oli paljon mua rikkaampi joka tuhlasi rahansa alkoholiin ja kosmetiikkaan/hiustenpidennyksiin/kynsihoitoihin ym. Ja monesti annoin ruokaa mukaan, niin jotenkin hän tottui siihen ja alkoi tulla usein kylään, usein kysyen samaa ja annoin ruokaa mukaan. Sitten lopetin kun kerran jouduin sanomaan ei, huonon rahatilanteeni takia niin hän alkoi raivoamaan.

Oltiin mieheni kanssa parikymppisiä, kun miehen isosisko perheineen tuli meille kylään yön yli etelänreissulta palatessaan. Kutsuivat vähän kuin itse itsensä, he asuvat useamman tunnin ajomatkan päässä ja me taas "kätevästi" pääkaupunkiseudulla. Ongelma vaan oli se, että kämppämme on pienehkö kolmio, ja nyt meidän piti raivata nukkumapaikat vielä kahdelle aikuiselle ja kolmelle alle kouluikäiselle lapselle. Hotelli ei kuulemma tullut näille kysymykseenkään, vaikka heillä ei ole rahasta pulaa. Mieheni ei kehdannut kieltäytyä ja totesi minulle, ettei pikkulapsiperhettä voi pitkän lentomatkan jälkeen pistää vielä tien päälle, vaan parempi että lepäävät meillä yhden yön.

No, nukkumajärjestelyt sujuivat vielä suht kivuttomasti - meillä ei tosin ollut tarpeeksi petivaatteita omasta takaa, joten lainailtiin kavereilta. Seuraava päivä oli kuitenkin hirveä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tuo perhe oli meillä kylässä, ja nyt heidän huono käytöksensä paljastui. Kotonaan sisko ja miehensä ovat kyllä siistejä ja erittäin tarkkoja käytöstavoista, mutta nyt mistään tuosta ei näkynyt jälkeäkään. Vanhin lapsi arvosteli kovaan ääneen kotiamme: "Onpa pieni, meidän koti on paljon isompi", "Onpa ruma keittiö" jne. Keskimmäinen vaati kovaan ääneen milloin mitäkin herkkua ja penkoi kaappejamme. Vanhemmat eivät reagoineet näihin mitenkään, vaikka näkivät ja kuulivat kaiken. He myös aiheuttivat hirveän sotkun, muun muassa nuorimmaista syötettäessä lattialle ropisi kurkunpaloja, leivänmuruja ja ties mitä. Kun tarjosimme jälkkäriksi suklaata, lapset vaeltelivat ympäri asuntoa puoliksi syödyt suklaat käsissään ja lähmivät kaikkea. 

Kuka sitten lopulta siivosi jäljet? Minä ja mieheni tietysti. Ja siskolta tai mieheltään ei herunut majoittamisesta kiitoksen sanaa vierailun aikana tai jälkikäteenkään. Kun perhe oli lopulta hirveällä huudolla ja tohinalla ulostautunut kotoamme, olin itkun partaalla ja sanoin miehelleni, että nuo eivät sitten enää meille tule, ennen kuin ovat opetelleet käytöstapoja. Eivätkä ole tulleetkaan, tosin eivät ole itsekään sitä (onneksi) ehdottaneet.

Aikoinaan Turussa asuessa tavaksi tuli, että Helsingissä asuvat entiset ystävät soitteli kuinka on tulossa Turkuun keikalle (musiikkihommia) ja miten olisi todella kiva nähdä pitkästä aikaa. Hienoa tässä on  se, että koskaan aiemmin tuota ennen, edes silloin kun itse asuin pääkaupunkiseudulla, nämä eivät ottaneet yhteyttä.

Luonnollisesti kyseessä oli vain tarve ilmaiselle yöpaikalle.

Hienoin muisto on eräs vanhempi, edelleen pääkaupunkiseudulla vaikuttava tunnettu DJ, joka keikkansa jälkeen tuli sitten kotiini ja väkinäisen lyhyen keskustelutuokion päätteeksi totesi että hän menee nyt nukkumaan, eli minun pitäisi poistua oman kodin olohuoneesta. Noihin aikoihin tuo kellonaika oli itselle aika aikainen, mutta olin niin hämmennyksissä että en jaksanut välittää ja toteutin toiveen jotta hän pääsee olohuoneen vieraspatjalle.

Makuuhuoneessani ei ollut ovea, joten iltani päättyi siihen kuinka kuulin hänen runkkaavan äänekkäästi ja kaikesta päätellen orgasmin jälkeen uni tulikin nopeasti. Aamulla hän poistui pikaisesti huikaten vain morot ovelta.

Toinen yövieras toisella kertaa yllätti minut tuomalla lahjan, mikä oli kaikin puolin mukava yllätys ja meni tarpeeseen. Lahja oli tosin siitä erikoinen että hän pyysi minulta lahjaan käyttämänsä summan "kun se maksoi niin paljon".

Kolmas vaati että aamupalalla on tiettyjä ruokia, jotka minun oli tietenkin hankittava, ja kun toivelista ei ollutkaan täyttynyt täysin, sen naurettavuudesta johtuen, hän valitti siitä aamiaisella.

Lopulta kyllästyin tuohon yöralliin ja kerroin suoraan että en pysty majoittamaan, mutta voin kyllä muuten nähdä. Jostain syystä aikaa näkemiselle ei enää löytynyt heidän visiitin aikana :D

Minulla on eräs tuttu joka on ns wannade sisustussuunnittelija, antiikin ja designin asiantuntija. Hän on itse muuttanut 25 vuodessa kerran/ tehnyt elämässään 1 remontin mutta on mielestään remontoinnin yms kodin stailauksen asiantuntija.

Hän on ihan hauska ja rento tyyppi muuten mut on hirmusen kiusallista kun tulee kylään tai mennään yhdessä jollekin toiselle tuttavallemme kylään, niin katse kiertaa pitkin huoneita katosta lattiaan ja hän alkaa ääneen arvioimaan näkemäänsä; rakenteita, missä olisi korjattavaa, sisustusta, miten hän itse sijoitteleisi tavarat tai mitä värejä käyttäisi, mitä muuttaisi jne.

Ja ihan kysymättä kertoo ohjeita miten sun kannattas laittaa mikäkin ja mikä ei sovi tohon jne.

Hän myös saattaa vähän ivalliseen sävyyn kommentoida esim tauluja joista hän ei pidä "katos vaa, sä olet sitten ostanut taidetta kotiin .... tommosen "hienon" taulun".

Jos jollain ei ole tauluja vaan tykkää minimalistisesta sisustuksesta hän kysyä napsauttaa "miks sulla ei oo yhtään taulua" --- no miks pitäs olla, kuka määrittää että pitää olla?

Hän myös arvostelee valitettavasti selän takana muiden koteja toisille.

Empä ole kutsunut häntä vuosiin enää kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huooooohhh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen työkaveri oli vaimonsa kanssa ensi kertaa kylässä. Olin laittanut salaattia ja ison kasvispiiraan. 

Kahvien jälkeen pariskunta yllättäen penkoi jääkaappiamme ihmetellen, että "eikö teillä oikeasti ole täällä mitään kunnon ruokaa, esim makkaraa?" Heidän teki mieli makkaraa..

Katsoimme mieheni kanssa toisiamme hölmistyneinä. Tämä oli vielä eka kerta, kun olivat meillä, ja he tiesivät, että olemme kasvissyöjiä.

Kaapeille ei tietenkään kylässä ole asiaa, se oli tosi tärkeää tässä tarinassa mutta mitäpä itse tuumaisitte kylässä jos siellä olisi ainoastaan lihaa tarjolla? En ymmärrä näitä pakolla kasviksia ja teetä tarjoilevia ihmisiä. Voisko joskus ajatella myös niitä vieraita? Tee ensi kerralla lisäksi vaikka kinkkupiirakka? Ei kaikki halua syödä pelkkiä rehuja.

Vähän ohis, mutta miten nykyajan ihmiset tuupertuu maahan heti jos yhdellä aterialla tai kahvihetkenä ei olekaan tarjolla punaista lihaa? Olen ihan tavallinen sekaruoan syöjä, mutta omassa lapsuudessa ysärillä oli ihan normaalia että ruokana oli joskus pinaattikeittoa tai muuta kasvisruokaa eikä siitä kukaan silloin murtunut palasiksi.

Ne ovat niitä ammattiloukkaantujia, jolle mikä tahansa "woke" juttu on punainen vaate. Punaisen lihan syömisestä on tullut poliittinen valinta, pitää syödä oikein uhallakin lisää punaista lihaa, ettei vegaanit pääse hyppimään silmille. 

Mun nuorin sisko on aivopesty vegaani kun naapurin mies näytti kuinka tapetaan julmasti kanat,lehmät yms niin lopetti lihansyönnin ja alkoi syyllistäminen,monet vegaanit yms kasvissyöjät syyllistää meitä seka/lihansyöjiä minäkin kuulemma osallistun ja hyväksyn murhaamisen koska ostan ja syön lihaa:D huomaa että vegaaneilla aivot pienentynyt,pitävät itseään ylijumalina joilla oikeus syyllistää lihansyöntiä. Mun vanhin sisko on kans vegaani muttei syyllistä,syö kuitenkin itsekin välillä lihaa että saa proteiinia ja vähän höllentänyt vegatarismia vaikka syö enimmäkseen vegaani ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin mieheni kanssa parikymppisiä, kun miehen isosisko perheineen tuli meille kylään yön yli etelänreissulta palatessaan. Kutsuivat vähän kuin itse itsensä, he asuvat useamman tunnin ajomatkan päässä ja me taas "kätevästi" pääkaupunkiseudulla. Ongelma vaan oli se, että kämppämme on pienehkö kolmio, ja nyt meidän piti raivata nukkumapaikat vielä kahdelle aikuiselle ja kolmelle alle kouluikäiselle lapselle. Hotelli ei kuulemma tullut näille kysymykseenkään, vaikka heillä ei ole rahasta pulaa. Mieheni ei kehdannut kieltäytyä ja totesi minulle, ettei pikkulapsiperhettä voi pitkän lentomatkan jälkeen pistää vielä tien päälle, vaan parempi että lepäävät meillä yhden yön.

No, nukkumajärjestelyt sujuivat vielä suht kivuttomasti - meillä ei tosin ollut tarpeeksi petivaatteita omasta takaa, joten lainailtiin kavereilta. Seuraava päivä oli kuitenkin hirveä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tuo perhe oli meillä kylässä, ja nyt heidän huono käytöksensä paljastui. Kotonaan sisko ja miehensä ovat kyllä siistejä ja erittäin tarkkoja käytöstavoista, mutta nyt mistään tuosta ei näkynyt jälkeäkään. Vanhin lapsi arvosteli kovaan ääneen kotiamme: "Onpa pieni, meidän koti on paljon isompi", "Onpa ruma keittiö" jne. Keskimmäinen vaati kovaan ääneen milloin mitäkin herkkua ja penkoi kaappejamme. Vanhemmat eivät reagoineet näihin mitenkään, vaikka näkivät ja kuulivat kaiken. He myös aiheuttivat hirveän sotkun, muun muassa nuorimmaista syötettäessä lattialle ropisi kurkunpaloja, leivänmuruja ja ties mitä. Kun tarjosimme jälkkäriksi suklaata, lapset vaeltelivat ympäri asuntoa puoliksi syödyt suklaat käsissään ja lähmivät kaikkea. 

Kuka sitten lopulta siivosi jäljet? Minä ja mieheni tietysti. Ja siskolta tai mieheltään ei herunut majoittamisesta kiitoksen sanaa vierailun aikana tai jälkikäteenkään. Kun perhe oli lopulta hirveällä huudolla ja tohinalla ulostautunut kotoamme, olin itkun partaalla ja sanoin miehelleni, että nuo eivät sitten enää meille tule, ennen kuin ovat opetelleet käytöstapoja. Eivätkä ole tulleetkaan, tosin eivät ole itsekään sitä (onneksi) ehdottaneet.

Pakko vielä paasata, mutta lisään vielä, että tuo perheen isä jopa naureskeli joillekin esikoisensa törkeille kommenteille. Kyseessä vielä kuusivuotias, joten ei mikään ihan pikkulapsi kuitenkaan. Ja noita lapsia ei tietenkään voinut huonoista tavoista syyttää, vaan syypää olivat nuo sisko ja miehensä, jotka eivät mitenkään hillinneet heitä 🙈

Itse olin tuossa tilanteessa niin väsynyt, että yritin kai jotenkin etäännyttää itseni tilanteesta, mutta heidän lähdettyään kihisin kiukusta. Olin myös nuori eikä meillä ollut vielä omia lapsia, joten en osannut noihin porsasteluihin oikein puuttua. Nyttemmin olen kuitenkin välillä ojentanut noita lapsia sanallisesti, kun ovat käyttäytyneet huonosti ja vanhempansa eivät ole taaskaan välittäneet asiaan itse puuttua. Onneksi asuvat kaukana, joten tekemisissä ei tarvitse olla turhan usein.

Anoppi kusi ämpäriin, kun ei jaksanut yöllä mennä vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti en ole kertonut täällä, mutta työttömän yksinhuoltajan lapsen synttäreillä lapsen pankin tyhjentäminen (n. 100 euroa) on minusta härskiä. Ja kun vieraat olivat pieniä, syyllisen täytyi olla jonkun vieraan vanhempi.

Se ei ole ainoastaan härskiä, se on VARKAUS!!! Sillä ei ole mitään merkitystä, oletko työtön, yksinhuoltaja tai onko lapsellasi synttärit. Se on RIKOS missä tahansa olosuhteissa kenelle tahansa tehtynä. Näin tekevät ovat VARKAITA. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista oli tämä:

Sovittiin, että vieraat käväsee kylässä.

Jäävät kysymättä talon väeltä kolmeksi päiväksi syömään ruokiamme. Tulivat tyhjin käsin.

En edes tunne heitä ennestään, ovat puolison sukulaisia.

Vastakutsua ei tietenkään ole tullut.

Oletko mykkä? Olisit lapulle kirjoittanut, että nyt saakeli ulos ja heti. Nää on jotenkin lapsellisia juttuja, että muka ventovieraat on kylässä monta päivää ja isäntäväki ei saa suutaan auki. Huh, huh.

Tosi tämä on. En ollut tavannut niitä ihmisiä aiemmin. En tosiaan voinut kuvitella, että jäävät kolmeksi päiväksi.

Totta on sekin, että en kehdannut sanoa heille, että olis korkea aika teidän lähteä. Jälkeenpäin olen kyllä miehelleni sanonut, että lokkiparia ei kutsuta meille enää.