Lue keskustelun säännöt.
Miten jaatte rahat parisuhteessa?
02.12.2016 |
Ihan mielenkiinnosta muita ketjuja luettuani. Itse olen seurustellut vajaan vuoden ja yhteen muutosta saakka kaikki on ollut yhteistä, mies syö enemmän toki mutta itse käyn tanssissa ja kampaajalla enemmän. Muutenkin kun parisuhteen ainakin olettaisi (tai siis tarkoitus on) kestää loppuelämän niin ollaan tultu tulokseen että eihän sillä ole merkitystä kenen rahaa se on kun kuitenkin kuollessa (tai erotessa) kaikki menee 50-50. Miten esim paremmin tienaavat naiset perustelee sen ettei suostu maksamaan miehensä vaatteita? Tai ruokia. Itse siis nainen tienaan netto n. 2500 ja mies n. 1800 ja kaikki yhteistä.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Minä maksan asumisen ja mies ruoan ja laskut. Pian roolit vaihtuu toistepäin, kun lähden opiskelemaan eikä tuki riitä vuokran maksuun. Suunnilleen puoliksi siis menee, se maksaa enemmän jolla on isommat tulot.
Tyhmää asua asunnossa, jossa sinulla ei tulot riitä vuokran maksamiseen. Ratkaisu: Muuttakaa halvempaan, äläkä käytä hyväksi miehesi rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten jos ei ole tavoitteena sijoitusasunto tai valtava rahastosalkku? Meillä vaimon kanssa on tavoitteena elää kivaa elämää niin, että ei rahahuolet vaivaa. Toki jokunen tonni pyritään pitämään säästössä yllättäviä menoja varten.
Meillä on yhteinen tili, josta mnee kaikki maksut. Omat ja yhteiset. Itse tienaan käteen 2600€ ja vaimo 1500€. Ollaan todettu, että yhteiset rahat ja omaisuus on meille paras ratkaisu. Jos pistettäisii maksut puoliksi, jäisi vaimolle noin 100€/kk. Itselle jäisi reilu tonni enemmän. En kokisi reiluksi tuhlaila rahoja, kun toisella ei olisi varaa mihinkään. Saati että saisi rahaa säästöön. Säästöt menevät eri tilille sen takia, että ne ovat poissa käyttötileiltä ja näin ne myös pysyvät säästössä.
Itse kuitenkin näen asian niin, että kun perhe perustetaan niin samassa veneessä ollaan. Ei eletä kämppiksinä, jolloin jääkaapissakin on omat ruuat eri hyllyillä.
Täytyy sanoa, että teillä jää kyllä tosi vähän säästöön mitään. Miten käy, jos sinä suurituloisempana sairastut? Mielestäni jokaisen tulisi opetella elämään omien tulojensa mukaan, koska jos elää osittain toisen rahoilla, oma rahanhallinta saattaa kärsiä, joka näkyy ongelmatilanteissa. Teillä on yksinkertaisesti liian suuret menot, jos vaimosi palkasta jää kulujen jälkeen noin vähän käteen. 1500€ voisi riittää vaikka mihin ja muutamia satasia voisi jäädä säästöön joka kuukausi. Asutteko omassa asunnossa, kerrostalossa, omakotitalossa? Maksatteko asuntolainaa ja jos maksatte, niin paljonko? Sinulla on hyvä mies oikeus omiin rahoihisi!! Kuinka paljon käytätte rahaa ruokaan/muihin ostoksiin kuukaudessa? Montako lasta? :x Jokunen tonni sivussa ei ole riittävää. Tienaatte yhteensä noin 4000€/kk nettona, se on hyvin, säästössä pitäisi olla noin 12 000€. Saisitte varmasti säästettyä. Mihin vaimosi oikein käyttää sinun rahojasi? Olen todella harmistunut puolestanne :C Samassa veneessä saa olla, mutta ei se tarkoita, että sinun pitää kaikki maksaa/et saa säästää omia rahojasi. Vaimosi ei taida osata säästää? Mitä huonoa siinä on, jos säästäisitte enemmän? Jos tulot putoavat, ette ehkä osaa suhteuttaa menojanne enää sen mukaan = Voi tulla ongelmia! Katsooko vaimosi pahalla, jos pitää kaupassa valkata edullisempia tuotteita tai luopua jostakin palvelusta? Pitääkö vaimosi rahojasi itsestäänselvyytenä, vai kiittääkö hän sinua, kun panostat talouteenne enemmän kuin hän? Meneekö teillä ruokaa roskiin, kun ostelette liikaa, ettekä kerkeä syömään kaikkea?
Meillä on kiinteät kulut per kuukausi noin 2200€. Asutaan rivarissa. Fakta nyt vain on, että yksinään vaimon tuloilla ei helsingissä omistusasunnossa asuta. Mun tuloilla ehkä juustiinsa voi asua. eli tarvitaan molmepien tulot. Kerrostaloon en enää muuta ja sniiduilla en jaksa. Sitä on elämässä tullut tehtyä ihan tarpeeksi. Meidän kulurakenteella talous kestää vielä toisen työttämyyden (edellyttäen, että työttömyyskorvausta maksetaan).
Kyllähän meillä menojen jälkeen jää kivasti rahaa, mutta ne menee mihin menee. Välillä tulee ostettua kotiin tai itselle jotain kivaa, välillä taas lemmikit sairastaa ja joskus taas autoa pitää korjauttaa. Lainat meillä on vakuutettu työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta, eli vaikka jäisinkin työkyvyttömäksi niin pankki kuittaa mun osuuden pois. Sen verran voisi yrittää kiristää vyötä, että saisi rahoituksen kattoremppaan kuitattua pois. Lähtisi vajaa 300€ pois vastikkeesta.
Vaimoni tässä on se säästeliäs osapuoli. Vertailee kaupassa väillä liikaa hedelmien ja maitojen hintoja. Yhteinen tili oli aikoinaan mun idea, koska en halunnut, että ollaan rahallisesti epätasa-arvoisessa asemassa. Ei sun tarvitse olla huolissaan meidän rahoista. Keskityt vain omien pennosten laskemiseen. Jos tarve vaatii niin pystytään kyllä kiristämään kaikki minimiin ja oikein kovassa hädässä voidaan myydä kämppä pois. Just nyt työttömyyttä ei ole näköpiirissä, joten elellään kuten parhaaksi nähdään. Tämän kokoisesta kämpästä saa koska vain 200k€ helsingissä, todennäköisemmin lähemmäs 250k€.
No ei kyllä ihan yksinään vaimosi tuloilla, mutta sitä tarkoitan, että periaatteessa asutte vaimosi tuloihin nähden turhan kalliissa asunnossa tällä hetkellä. Nouseeko lainan kuukausierä, kun korot nousevat? Mihin te saatte menemään 2200€/kk? Mitä kivaa ostelet kotiin ja itsellesi? Ja kiitos, keskityn myös omien tonnosten laskemiseen. P.S Kannattaa kiristää otetta jo ennen kuin tarve vaatii (Nyt jo hieman vaatii mielestäni). Oletko oikeasti onnellinen?
Kyllä, juurikaan onnellisempi en voisi olla. Mielelläni annan siivun vaimolleni paremmista tuloista. Raha nyt ei omalla kohadallani onnea määrittele. Oltiin hyvin onnellisia jo köyhinä opiskelijoina, jolloin käteen jäi vuokran jälkeen 300€/kk kahdelle henkilölle (ruokaan, laskuihin jne.).
Toki lainan kulut nousevat korkojen mukaan. Jos korot nousevat merkittävästi niin sitten kilpailutan lainan marginaalin (marginaalit olivat aika korkeat, kun laina otettiin ja niissä on ilmaa turhan paljon). Asutaan liian kalliisti vaimon tuloihin nähden, sen voin toki myöntää. Tarkoituksena ei olekkaan elää yhden ihmisen tuloilla. Tosin nyt meillä on sellainen kämppä, jossa ei 10-15 vuoteen ole tarvetta suurempiin remontteihin ja tässä pärjätään hyvin 2 lapsen kanssa kun niitä tässä jossain vaiheesa tulee. Ja jos ei tulot jossain vaiheessa riitä niin sitten lähtee kämppä myyntiin. Laina lyhenee joka vuosi 10 000€, joten parempi asua ylikalliisti omistusasunnossa kuin maksaa 1000€/kk vuokraa. Tai 100 neliön asuntoa ei saataisi edes 1000€ vuokralla.
Kuluista sen verran, että ensi vuosi maksetaan vielä auton rahoitusta ja mun opintolainaa. Sitten putoaa kulut 500€/kk.
Itslleni ostan satunnaisesti lähinnä hyvää viskiä ja golf-tarvikkeita. Juurikaan muuta en tavitse. Vaimoni ei juurikaan rahaa kuluta. Keräilee lp-levyjä, joten niihin menee satunnainen summa aina toisinaan, tosin käytetyt ei montaakaan euroa maksa. Muutaman vuoden välein ostaa uuden kitaran tai basson. Ja kyllä, niillä minun rahoilla eikä haittaa tipan vertaa.
Meillä on kaikki yhteistä. Olkoonkin, että palkat tulevat omille tileille, mutta niitä pystyvät molemmat käyttämään ja siirtelemään tarpeen mukaan. Olemme olleet teini-ikäisistä saakka yhdessä, joten yhdessä on oltu niin köyhinä kuin nyt varakkaampinakin. Puoliso tienaa nykyään 6500 € kuukaudessa, minä 4000 €. Minä tosin olen ollut kolmen lapsen kanssa perhevapailla, joten en pidä tilannetta epäreiluna. Eikä pidä puolisonikaan.
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten jos ei ole tavoitteena sijoitusasunto tai valtava rahastosalkku? Meillä vaimon kanssa on tavoitteena elää kivaa elämää niin, että ei rahahuolet vaivaa. Toki jokunen tonni pyritään pitämään säästössä yllättäviä menoja varten.
Meillä on yhteinen tili, josta mnee kaikki maksut. Omat ja yhteiset. Itse tienaan käteen 2600€ ja vaimo 1500€. Ollaan todettu, että yhteiset rahat ja omaisuus on meille paras ratkaisu. Jos pistettäisii maksut puoliksi, jäisi vaimolle noin 100€/kk. Itselle jäisi reilu tonni enemmän. En kokisi reiluksi tuhlaila rahoja, kun toisella ei olisi varaa mihinkään. Saati että saisi rahaa säästöön. Säästöt menevät eri tilille sen takia, että ne ovat poissa käyttötileiltä ja näin ne myös pysyvät säästössä.
Itse kuitenkin näen asian niin, että kun perhe perustetaan niin samassa veneessä ollaan. Ei eletä kämppiksinä, jolloin jääkaapissakin on omat ruuat eri hyllyillä.
Täytyy sanoa, että teillä jää kyllä tosi vähän säästöön mitään. Miten käy, jos sinä suurituloisempana sairastut? Mielestäni jokaisen tulisi opetella elämään omien tulojensa mukaan, koska jos elää osittain toisen rahoilla, oma rahanhallinta saattaa kärsiä, joka näkyy ongelmatilanteissa. Teillä on yksinkertaisesti liian suuret menot, jos vaimosi palkasta jää kulujen jälkeen noin vähän käteen. 1500€ voisi riittää vaikka mihin ja muutamia satasia voisi jäädä säästöön joka kuukausi. Asutteko omassa asunnossa, kerrostalossa, omakotitalossa? Maksatteko asuntolainaa ja jos maksatte, niin paljonko? Sinulla on hyvä mies oikeus omiin rahoihisi!! Kuinka paljon käytätte rahaa ruokaan/muihin ostoksiin kuukaudessa? Montako lasta? :x Jokunen tonni sivussa ei ole riittävää. Tienaatte yhteensä noin 4000€/kk nettona, se on hyvin, säästössä pitäisi olla noin 12 000€. Saisitte varmasti säästettyä. Mihin vaimosi oikein käyttää sinun rahojasi? Olen todella harmistunut puolestanne :C Samassa veneessä saa olla, mutta ei se tarkoita, että sinun pitää kaikki maksaa/et saa säästää omia rahojasi. Vaimosi ei taida osata säästää? Mitä huonoa siinä on, jos säästäisitte enemmän? Jos tulot putoavat, ette ehkä osaa suhteuttaa menojanne enää sen mukaan = Voi tulla ongelmia! Katsooko vaimosi pahalla, jos pitää kaupassa valkata edullisempia tuotteita tai luopua jostakin palvelusta? Pitääkö vaimosi rahojasi itsestäänselvyytenä, vai kiittääkö hän sinua, kun panostat talouteenne enemmän kuin hän? Meneekö teillä ruokaa roskiin, kun ostelette liikaa, ettekä kerkeä syömään kaikkea?
Meillä on kiinteät kulut per kuukausi noin 2200€. Asutaan rivarissa. Fakta nyt vain on, että yksinään vaimon tuloilla ei helsingissä omistusasunnossa asuta. Mun tuloilla ehkä juustiinsa voi asua. eli tarvitaan molmepien tulot. Kerrostaloon en enää muuta ja sniiduilla en jaksa. Sitä on elämässä tullut tehtyä ihan tarpeeksi. Meidän kulurakenteella talous kestää vielä toisen työttämyyden (edellyttäen, että työttömyyskorvausta maksetaan).
Kyllähän meillä menojen jälkeen jää kivasti rahaa, mutta ne menee mihin menee. Välillä tulee ostettua kotiin tai itselle jotain kivaa, välillä taas lemmikit sairastaa ja joskus taas autoa pitää korjauttaa. Lainat meillä on vakuutettu työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta, eli vaikka jäisinkin työkyvyttömäksi niin pankki kuittaa mun osuuden pois. Sen verran voisi yrittää kiristää vyötä, että saisi rahoituksen kattoremppaan kuitattua pois. Lähtisi vajaa 300€ pois vastikkeesta.
Vaimoni tässä on se säästeliäs osapuoli. Vertailee kaupassa väillä liikaa hedelmien ja maitojen hintoja. Yhteinen tili oli aikoinaan mun idea, koska en halunnut, että ollaan rahallisesti epätasa-arvoisessa asemassa. Ei sun tarvitse olla huolissaan meidän rahoista. Keskityt vain omien pennosten laskemiseen. Jos tarve vaatii niin pystytään kyllä kiristämään kaikki minimiin ja oikein kovassa hädässä voidaan myydä kämppä pois. Just nyt työttömyyttä ei ole näköpiirissä, joten elellään kuten parhaaksi nähdään. Tämän kokoisesta kämpästä saa koska vain 200k€ helsingissä, todennäköisemmin lähemmäs 250k€.
No ei kyllä ihan yksinään vaimosi tuloilla, mutta sitä tarkoitan, että periaatteessa asutte vaimosi tuloihin nähden turhan kalliissa asunnossa tällä hetkellä. Nouseeko lainan kuukausierä, kun korot nousevat? Mihin te saatte menemään 2200€/kk? Mitä kivaa ostelet kotiin ja itsellesi? Ja kiitos, keskityn myös omien tonnosten laskemiseen. P.S Kannattaa kiristää otetta jo ennen kuin tarve vaatii (Nyt jo hieman vaatii mielestäni). Oletko oikeasti onnellinen?
Kyllä, juurikaan onnellisempi en voisi olla. Mielelläni annan siivun vaimolleni paremmista tuloista. Raha nyt ei omalla kohadallani onnea määrittele. Oltiin hyvin onnellisia jo köyhinä opiskelijoina, jolloin käteen jäi vuokran jälkeen 300€/kk kahdelle henkilölle (ruokaan, laskuihin jne.).
Toki lainan kulut nousevat korkojen mukaan. Jos korot nousevat merkittävästi niin sitten kilpailutan lainan marginaalin (marginaalit olivat aika korkeat, kun laina otettiin ja niissä on ilmaa turhan paljon). Asutaan liian kalliisti vaimon tuloihin nähden, sen voin toki myöntää. Tarkoituksena ei olekkaan elää yhden ihmisen tuloilla. Tosin nyt meillä on sellainen kämppä, jossa ei 10-15 vuoteen ole tarvetta suurempiin remontteihin ja tässä pärjätään hyvin 2 lapsen kanssa kun niitä tässä jossain vaiheesa tulee. Ja jos ei tulot jossain vaiheessa riitä niin sitten lähtee kämppä myyntiin. Laina lyhenee joka vuosi 10 000€, joten parempi asua ylikalliisti omistusasunnossa kuin maksaa 1000€/kk vuokraa. Tai 100 neliön asuntoa ei saataisi edes 1000€ vuokralla.
Kuluista sen verran, että ensi vuosi maksetaan vielä auton rahoitusta ja mun opintolainaa. Sitten putoaa kulut 500€/kk.
Itslleni ostan satunnaisesti lähinnä hyvää viskiä ja golf-tarvikkeita. Juurikaan muuta en tavitse. Vaimoni ei juurikaan rahaa kuluta. Keräilee lp-levyjä, joten niihin menee satunnainen summa aina toisinaan, tosin käytetyt ei montaakaan euroa maksa. Muutaman vuoden välein ostaa uuden kitaran tai basson. Ja kyllä, niillä minun rahoilla eikä haittaa tipan vertaa.
Juurikaan onnellisempi, onko jotakin mielen päällä? :C Ehdottomasti olen omistusasumisen kannalla, siitä ei ole kysymystäkään, mutta ilmeisesti olette jo etukäteen muuttaneet kahdelle ihmiselle isohkoon asuntoon, vaikka lapsia ei vielä ole? Lapsista tulee paljon kustannuksia, sitäkin varten kannattaa säästää. Mitä tapahtuisi, jos lapsia ei tulisikaan?
Olemme olleet lähes 50 vuotta yhdessä ja aina on kaikki ollut yhteistä, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Rahat ovat ns. TAI-tilillä, jolloin olemme tasaverataisia tilien käytössä.
Toki isoista ostoksista neuvotellaan, mutta muuten kumpaakaan ei kiinnosta toisen rahan käyttö. Olemme perussäästäväisiä, emmekä kumpikaan harrasta mitää turhia ostoksia tai tupakoi tai ryyppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten jos ei ole tavoitteena sijoitusasunto tai valtava rahastosalkku? Meillä vaimon kanssa on tavoitteena elää kivaa elämää niin, että ei rahahuolet vaivaa. Toki jokunen tonni pyritään pitämään säästössä yllättäviä menoja varten.
Meillä on yhteinen tili, josta mnee kaikki maksut. Omat ja yhteiset. Itse tienaan käteen 2600€ ja vaimo 1500€. Ollaan todettu, että yhteiset rahat ja omaisuus on meille paras ratkaisu. Jos pistettäisii maksut puoliksi, jäisi vaimolle noin 100€/kk. Itselle jäisi reilu tonni enemmän. En kokisi reiluksi tuhlaila rahoja, kun toisella ei olisi varaa mihinkään. Saati että saisi rahaa säästöön. Säästöt menevät eri tilille sen takia, että ne ovat poissa käyttötileiltä ja näin ne myös pysyvät säästössä.
Itse kuitenkin näen asian niin, että kun perhe perustetaan niin samassa veneessä ollaan. Ei eletä kämppiksinä, jolloin jääkaapissakin on omat ruuat eri hyllyillä.
Täytyy sanoa, että teillä jää kyllä tosi vähän säästöön mitään. Miten käy, jos sinä suurituloisempana sairastut? Mielestäni jokaisen tulisi opetella elämään omien tulojensa mukaan, koska jos elää osittain toisen rahoilla, oma rahanhallinta saattaa kärsiä, joka näkyy ongelmatilanteissa. Teillä on yksinkertaisesti liian suuret menot, jos vaimosi palkasta jää kulujen jälkeen noin vähän käteen. 1500€ voisi riittää vaikka mihin ja muutamia satasia voisi jäädä säästöön joka kuukausi. Asutteko omassa asunnossa, kerrostalossa, omakotitalossa? Maksatteko asuntolainaa ja jos maksatte, niin paljonko? Sinulla on hyvä mies oikeus omiin rahoihisi!! Kuinka paljon käytätte rahaa ruokaan/muihin ostoksiin kuukaudessa? Montako lasta? :x Jokunen tonni sivussa ei ole riittävää. Tienaatte yhteensä noin 4000€/kk nettona, se on hyvin, säästössä pitäisi olla noin 12 000€. Saisitte varmasti säästettyä. Mihin vaimosi oikein käyttää sinun rahojasi? Olen todella harmistunut puolestanne :C Samassa veneessä saa olla, mutta ei se tarkoita, että sinun pitää kaikki maksaa/et saa säästää omia rahojasi. Vaimosi ei taida osata säästää? Mitä huonoa siinä on, jos säästäisitte enemmän? Jos tulot putoavat, ette ehkä osaa suhteuttaa menojanne enää sen mukaan = Voi tulla ongelmia! Katsooko vaimosi pahalla, jos pitää kaupassa valkata edullisempia tuotteita tai luopua jostakin palvelusta? Pitääkö vaimosi rahojasi itsestäänselvyytenä, vai kiittääkö hän sinua, kun panostat talouteenne enemmän kuin hän? Meneekö teillä ruokaa roskiin, kun ostelette liikaa, ettekä kerkeä syömään kaikkea?
Meillä on kiinteät kulut per kuukausi noin 2200€. Asutaan rivarissa. Fakta nyt vain on, että yksinään vaimon tuloilla ei helsingissä omistusasunnossa asuta. Mun tuloilla ehkä juustiinsa voi asua. eli tarvitaan molmepien tulot. Kerrostaloon en enää muuta ja sniiduilla en jaksa. Sitä on elämässä tullut tehtyä ihan tarpeeksi. Meidän kulurakenteella talous kestää vielä toisen työttämyyden (edellyttäen, että työttömyyskorvausta maksetaan).
Kyllähän meillä menojen jälkeen jää kivasti rahaa, mutta ne menee mihin menee. Välillä tulee ostettua kotiin tai itselle jotain kivaa, välillä taas lemmikit sairastaa ja joskus taas autoa pitää korjauttaa. Lainat meillä on vakuutettu työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta, eli vaikka jäisinkin työkyvyttömäksi niin pankki kuittaa mun osuuden pois. Sen verran voisi yrittää kiristää vyötä, että saisi rahoituksen kattoremppaan kuitattua pois. Lähtisi vajaa 300€ pois vastikkeesta.
Vaimoni tässä on se säästeliäs osapuoli. Vertailee kaupassa väillä liikaa hedelmien ja maitojen hintoja. Yhteinen tili oli aikoinaan mun idea, koska en halunnut, että ollaan rahallisesti epätasa-arvoisessa asemassa. Ei sun tarvitse olla huolissaan meidän rahoista. Keskityt vain omien pennosten laskemiseen. Jos tarve vaatii niin pystytään kyllä kiristämään kaikki minimiin ja oikein kovassa hädässä voidaan myydä kämppä pois. Just nyt työttömyyttä ei ole näköpiirissä, joten elellään kuten parhaaksi nähdään. Tämän kokoisesta kämpästä saa koska vain 200k€ helsingissä, todennäköisemmin lähemmäs 250k€.
No ei kyllä ihan yksinään vaimosi tuloilla, mutta sitä tarkoitan, että periaatteessa asutte vaimosi tuloihin nähden turhan kalliissa asunnossa tällä hetkellä. Nouseeko lainan kuukausierä, kun korot nousevat? Mihin te saatte menemään 2200€/kk? Mitä kivaa ostelet kotiin ja itsellesi? Ja kiitos, keskityn myös omien tonnosten laskemiseen. P.S Kannattaa kiristää otetta jo ennen kuin tarve vaatii (Nyt jo hieman vaatii mielestäni). Oletko oikeasti onnellinen?
Kyllä, juurikaan onnellisempi en voisi olla. Mielelläni annan siivun vaimolleni paremmista tuloista. Raha nyt ei omalla kohadallani onnea määrittele. Oltiin hyvin onnellisia jo köyhinä opiskelijoina, jolloin käteen jäi vuokran jälkeen 300€/kk kahdelle henkilölle (ruokaan, laskuihin jne.).
Toki lainan kulut nousevat korkojen mukaan. Jos korot nousevat merkittävästi niin sitten kilpailutan lainan marginaalin (marginaalit olivat aika korkeat, kun laina otettiin ja niissä on ilmaa turhan paljon). Asutaan liian kalliisti vaimon tuloihin nähden, sen voin toki myöntää. Tarkoituksena ei olekkaan elää yhden ihmisen tuloilla. Tosin nyt meillä on sellainen kämppä, jossa ei 10-15 vuoteen ole tarvetta suurempiin remontteihin ja tässä pärjätään hyvin 2 lapsen kanssa kun niitä tässä jossain vaiheesa tulee. Ja jos ei tulot jossain vaiheessa riitä niin sitten lähtee kämppä myyntiin. Laina lyhenee joka vuosi 10 000€, joten parempi asua ylikalliisti omistusasunnossa kuin maksaa 1000€/kk vuokraa. Tai 100 neliön asuntoa ei saataisi edes 1000€ vuokralla.
Kuluista sen verran, että ensi vuosi maksetaan vielä auton rahoitusta ja mun opintolainaa. Sitten putoaa kulut 500€/kk.
Itslleni ostan satunnaisesti lähinnä hyvää viskiä ja golf-tarvikkeita. Juurikaan muuta en tavitse. Vaimoni ei juurikaan rahaa kuluta. Keräilee lp-levyjä, joten niihin menee satunnainen summa aina toisinaan, tosin käytetyt ei montaakaan euroa maksa. Muutaman vuoden välein ostaa uuden kitaran tai basson. Ja kyllä, niillä minun rahoilla eikä haittaa tipan vertaa.
Juurikaan onnellisempi, onko jotakin mielen päällä? :C Ehdottomasti olen omistusasumisen kannalla, siitä ei ole kysymystäkään, mutta ilmeisesti olette jo etukäteen muuttaneet kahdelle ihmiselle isohkoon asuntoon, vaikka lapsia ei vielä ole? Lapsista tulee paljon kustannuksia, sitäkin varten kannattaa säästää. Mitä tapahtuisi, jos lapsia ei tulisikaan?
No luultavasti olen onnellisempi sitten kun lapsia on. Tai sitten en. Mistä sitä tietää. Ainakaan enempää onnellisuutta en osaa juuri nyt kaivata.
Asunto ostettiin nimenomaan pidemmällä tähtäimellä. Ja tarkoituksena ennen lapsia lyhentää lainaa jonkin verran pois ja saada nuo opinto- ja autolainat pois. Eli toteutetaan juuri sitä suunnitelmaa, joka 3 vuotta sitten tehtiin. Toki varmaankin jossain vaihessa ennen lasten hankintaa aletaan taas pistämään hieman enemmän rahaa säästöön. Ei silloinkaan kyllä ole tarkoituksena kerätä kymmenientuhansien eurojen säästöjä.
Jos lapsia ei tule niin sitten niitä ei tule. Jatketaan luultavasti tässä asumista sillä huoneet on kyllä nyt jo tehokkaassa käytössä. Eipä sitten tarvitse omaa työhuonetta olohuoneeseen mahduttaa.
En vaan jaksa enää tätä, olkoonsa sitten. Hyvää jatkoa sulle vierailija viskeinesi ja golfmeloinesi. En vaan ymmärrä ihmisten kulutustottumuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No luultavasti olen onnellisempi sitten kun lapsia on. Tai sitten en. Mistä sitä tietää. Ainakaan enempää onnellisuutta en osaa juuri nyt kaivata.
Asunto ostettiin nimenomaan pidemmällä tähtäimellä. Ja tarkoituksena ennen lapsia lyhentää lainaa jonkin verran pois ja saada nuo opinto- ja autolainat pois. Eli toteutetaan juuri sitä suunnitelmaa, joka 3 vuotta sitten tehtiin. Toki varmaankin jossain vaihessa ennen lasten hankintaa aletaan taas pistämään hieman enemmän rahaa säästöön. Ei silloinkaan kyllä ole tarkoituksena kerätä kymmenientuhansien eurojen säästöjä.
Jos lapsia ei tule niin sitten niitä ei tule. Jatketaan luultavasti tässä asumista sillä huoneet on kyllä nyt jo tehokkaassa käytössä. Eipä sitten tarvitse omaa työhuonetta olohuoneeseen mahduttaa.
Haluaako vaimosi lapsia? Miksi et vaan tuikkaa häntä paksuksi nyt, anna mennä? Elämää kannattaa elää hetkessä, vielä kun on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet lähes 50 vuotta yhdessä ja aina on kaikki ollut yhteistä, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Rahat ovat ns. TAI-tilillä, jolloin olemme tasaverataisia tilien käytössä.
Toki isoista ostoksista neuvotellaan, mutta muuten kumpaakaan ei kiinnosta toisen rahan käyttö. Olemme perussäästäväisiä, emmekä kumpikaan harrasta mitää turhia ostoksia tai tupakoi tai ryyppää.
Näin meilläkin, pitkä avioliitto, tyhjätaskuina aloitettiin. Kaikki rahat ovat olleet alusta lähtien matti tai maija - tilillä. Sijoitukset ovat molempien nimissä ja keskinäinen omistusoikeustestamentti tehty.
Ei ole kumpikaan koskaan kysynyt, voiko jotain itselleen ostaa. Kumpikin on tiennyt, mikä on perheen rahatilanne ja osannut toimia sen mukaan.
Tavattiin tuossa vanhoja opiskelukavereita, joilla kaikilla myös montakymmentä aviovuotta takana ja sama tilisysteemi kuulosti kaikilla olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhäjyssäys kirjoitti:
En vaan jaksa enää tätä, olkoonsa sitten. Hyvää jatkoa sulle vierailija viskeinesi ja golfmeloinesi. En vaan ymmärrä ihmisten kulutustottumuksia.
Provoiletko vai mikä mättää? Onko sinulle ainoa päämäärä elämässä iso omaisuus?
Mitään ei kuule mukaansa saa.
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Kun toinen vanhempi on lapsen kanssa kotona niin on oikeus ja kohtuus, että se töissäkäyvä makselee suurimman osan kuluista koska se kotiin jäävä maksaa sekä senhetkisinä että tulevina ansionmenetyksinä lystistä myös. Se kumulatiivinen menetys, joka eläkeikään mennessä kertyy siitä että on parhaassa uranluonti-iässä vuoden tai kaksi kotona ei ole muuten mikään pikkuraha. Itseasiassa ei olisi mitenkään kohtuutonta vaatia tätä töissäkäyvää makselemaan juoksevien kulujen lisäksi jotain pientä rahastoa kotiinjäävälle tuota menetystä kompensoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä maksan asumisen ja mies ruoan ja laskut. Pian roolit vaihtuu toistepäin, kun lähden opiskelemaan eikä tuki riitä vuokran maksuun. Suunnilleen puoliksi siis menee, se maksaa enemmän jolla on isommat tulot.
Tyhmää asua asunnossa, jossa sinulla ei tulot riitä vuokran maksamiseen. Ratkaisu: Muuttakaa halvempaan, äläkä käytä hyväksi miehesi rahoja.
Pystyn kyllä maksamaan oman osuuteni vuokrasta, mutta en koko vuokraa. Jatkossa mies maksaa koko vuokran ja minä maksan laskut ja meidän kaikki ruokamme. Mielestäni aivan reilua, miehelle tulee maksettavaa noin 100€ enemmän kuukaudessa, mikä on kohtuullista ottaen huomioon, että hänellä on nelinkertaiset tulot opintotukeeni nähden.
Molemmilla omat tilit, ruokaostokset ja muut tehdään vuorotelle, mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjaa kumman vuoro on. Rahaa on aivan saamarin vähän kun molemmat opiskelee, mutta ostelen paljon vaatteita yms miehelle ja hänen "omat" rahansa menevät harrastukseen ja autoon. Autosta toki hyödyn minäkin. En ole koskaan kokenut tarvetta jakaa jääkaapin sisältöä sun ja mun, vaikka meistä toisella kallis erikoisruokavalio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Eikö olekin?? :D Ja yleensä mies on se maksumies, koska hänellä on ollut järkeä päässä ja tienaa siksi enemmän. Kaikki se työ valuu hukkaan, kun rahanahne nainen tulee elämään siivellä ja ostelee miehen rahoilla kaikkea hömppää. Tilailee lehtiä, vaatteita, meikkejä, tilpehööriä, ostaa aina Valio-merkkiä (Ei voi milloinkaan ostaa edullisempaa vaihtoehtoa kaupassa), mussuttaa itsensä suu ruokaa pullollaan pulleaksi miehen rahoilla ostetuilla suklailla ja sipseillä ja viskaa liiallisen ostelun vuoksi pilantuneet ruoat pois. Minusta on vitun sikamaista käyttää hyväksi toisen rahoja. Ihmiset käyttävät toisten rahoja hövelimmin kuin omiaan. Sitten paks, tulee ero ja mies saa luvan maksaa vielä kerran. Rahanahne nainen on pahin verottaja täällä. Sitten on vielä se pihtaus.
T : EI PIHTAAVA TAI TOISTEN RAHOJA AHNEHTIVA NAINEN
Et pihtaa etkä loisi miehen lompakolla, mutta jätit mainitsematta, nalkutatko? Tekeekö miehesi aivan varmasti tasan puolet kotitöistä ja hoitaa lapsia samoin tasan puolet?
Jos perheen kulut menevät tasan vaikka toisella on huomattavan paljon paremmat tulot, niin silloin kotitöihinkin käytettävä aika pitää mennä tasan. Ei ole reilua, jos varakkaamman parempi palkka perustuu pitempiin työpäiviin ja työmatkoihin, niin pienituloisemman pitää käyttää vapaa-aikaansa toista enemmän kodin ja lasten hoitamiseen. Aika on myös arvokasta, sillä ei sovi loisia.
Eiköhän tässä olla kahdestaan ihan yksikkö. Se maksaa kellä rahaa on. Näin on menty jo 25 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Kun toinen vanhempi on lapsen kanssa kotona niin on oikeus ja kohtuus, että se töissäkäyvä makselee suurimman osan kuluista koska se kotiin jäävä maksaa sekä senhetkisinä että tulevina ansionmenetyksinä lystistä myös. Se kumulatiivinen menetys, joka eläkeikään mennessä kertyy siitä että on parhaassa uranluonti-iässä vuoden tai kaksi kotona ei ole muuten mikään pikkuraha. Itseasiassa ei olisi mitenkään kohtuutonta vaatia tätä töissäkäyvää makselemaan juoksevien kulujen lisäksi jotain pientä rahastoa kotiinjäävälle tuota menetystä kompensoimaan.
Ei pidä unotaa myöskään sen kotiin jääneen vanhemman pienempää eläkettä, eli niiden lasten kanssa kotona vietettyjen vuosien hintaa maksaa kyllä ihan hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla omat tilit, ruokaostokset ja muut tehdään vuorotelle, mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjaa kumman vuoro on. Rahaa on aivan saamarin vähän kun molemmat opiskelee, mutta ostelen paljon vaatteita yms miehelle ja hänen "omat" rahansa menevät harrastukseen ja autoon. Autosta toki hyödyn minäkin. En ole koskaan kokenut tarvetta jakaa jääkaapin sisältöä sun ja mun, vaikka meistä toisella kallis erikoisruokavalio.
Teidän kyllä kannattaisi pitää kirjaa menoista, kun teillä on pienet tulot. Sama neuvo on tarpeen ihan jokaiselle, joka haluaa tietää, mihin rahat menevät.
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Kun toinen vanhempi on lapsen kanssa kotona niin on oikeus ja kohtuus, että se töissäkäyvä makselee suurimman osan kuluista koska se kotiin jäävä maksaa sekä senhetkisinä että tulevina ansionmenetyksinä lystistä myös. Se kumulatiivinen menetys, joka eläkeikään mennessä kertyy siitä että on parhaassa uranluonti-iässä vuoden tai kaksi kotona ei ole muuten mikään pikkuraha. Itseasiassa ei olisi mitenkään kohtuutonta vaatia tätä töissäkäyvää makselemaan juoksevien kulujen lisäksi jotain pientä rahastoa kotiinjäävälle tuota menetystä kompensoimaan.
Mikä pakko on olla poissa työelämästä noin kauan, 3-6kk riittänee ihan hyvin vuoden kahden sijasta? Ja nykyään isätkin voivat pitää ainakin jonkin aikaa isyysvapaata. Naiset vaan töihin.
Yhteisiä rahoja meillä. Minä maksan ruokakulut ja päivittäiset jutut, mies maksaa laskut, lainanlyhennyksen ja vastikkeen.
Jos jotain isompaa ostosta on, niin se maksaa jolla rahaa on enemmän ja jos toisella rahat loppu, voi hyvin maksattaa toisella.
Molemmat maksaa tuloistaan suhteessa saman verran yhteisiä menoja. Se summa siirretään kuukausittain rahapäivänä yhteiselle tilille, mistä sitten maksetaan laskut, ostetaan ruuat ja siirretään yhteiselle säästötilille.
Loput rahat jää omaan käyttöön omille tileille. Minä siirrän omistani sitten vielä rahaa omaan ja lasten rahastoihin, koska tykkään säästää enemmän.
Ennen tapeltiin rahasta, tähän järjestelyyn kun siirryttiin niin tappelut loppui. Meillä mies tuhlaa herkemmin kuin minä, joten siitä syntyi ennen kofliktia.