Lue keskustelun säännöt.
Miten jaatte rahat parisuhteessa?
02.12.2016 |
Ihan mielenkiinnosta muita ketjuja luettuani. Itse olen seurustellut vajaan vuoden ja yhteen muutosta saakka kaikki on ollut yhteistä, mies syö enemmän toki mutta itse käyn tanssissa ja kampaajalla enemmän. Muutenkin kun parisuhteen ainakin olettaisi (tai siis tarkoitus on) kestää loppuelämän niin ollaan tultu tulokseen että eihän sillä ole merkitystä kenen rahaa se on kun kuitenkin kuollessa (tai erotessa) kaikki menee 50-50. Miten esim paremmin tienaavat naiset perustelee sen ettei suostu maksamaan miehensä vaatteita? Tai ruokia. Itse siis nainen tienaan netto n. 2500 ja mies n. 1800 ja kaikki yhteistä.
Kommentit (160)
Kolme josta perheissä saadaan riitoja on raha.seksi.kotityöt ja kumma kun ei ollut tälläistä että lasten kasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
Mikäli laskujen jälkeen jää rahaa niin se on oma asia. Eri asia jos säästetään jotakin varten että kumpikin laittaa saman summan säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
En vaan ymmärrä tätä rahojen jakamista ollenkaan. Mitä sossuavustuspankkeja te oikein olette toisillenne? Eikö teillä ole mitään tavoitetta säästää? Toinen osapuoli se vaan aina kuluttaa enemmän kuin toinen. Esimerkiksi ruokaostostottumuksissa on varmasti suuria eroja ja erikoisruokavaliot voivat toiselle kustantaa enemmän. Toinen likaa ja pesee pyykkiä enemmän kuin toinen. Asuntoa varten otettu laina on tietysti helppo laittaa tasan puoliksi. Harva ihminen osaisi elää yhtä säästäväisesti kuin toinen, jolloin säästäväisen rintaa kirpaisee, kun toinen ostaa hövelisti ruokaa ja juomaa! Entä jos toinen esimerkiksi juo alkoholia tai poltaa tupakkaa ja toinen ei, meneekö silti yhteiseltä tililtä sellaiset syöpäpaskaa aiheuttavat vit***det? Ei tässä tarvitse enää ihmetellä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei mitään jää palkasta säästöön. No ei varmasti, jos kaiken tarkoituksena on käyttää ne hiton yhteiset rahat kaikkeen prameaan ja jos toiselta loppuu, niin toinen on tunkemassa hänelle heti jotain almuja, luulleen että se on hänen parhaakseen - No ei ole. Jokainen voisi itse opetella käyttämään rahansa siten, että ne riittävät, ja jos on päättänyt mennä opiskelemaan, on myös tajuttava siitä todennäköisesti seuraava vähärahaisuus.. Minä en ainakaan suostu olemaan mikään rahan jakelija, enkä toisten rahojen anelija/pyytäjä/kerjääjä/ottaja, koska olen työllä ja vaivalla omani säästänyt ja ansainnut ja töissä ollut niiden eteen. Kenenkään ei tule minulle rahojaan myöskään antaa/elättää minua, vaikka kuinka paljon tienaisi. Jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin se ei velvoita toista elättämään/tasaamaan tuloja. Tuo on täysintä p***aa mitä olen koskaan kuullut tai tulen kuulemaan. Siis v***u oikeesti. Hankkikaamme parempipalkkainen työ, jos ette omallanne voi elää.
EI TÄSSÄ MUUTA!!
Oliko sinun kotonasikin vanhemmilla eri rahat ja eri elintaso? Kumpi maksoi lasten kulut?
Jokainen tekee niin kuin lystää, mutta kyllä yhteiset rahat helpottavat elämistä. Ei tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin. Sinne käyttötilille tulevat palkat, lapsilisät, lottovoitot, osingot, vuokratulot, kaikki. Siltä maksetaan lainan lyhennykset, vastikkeet, vaatteet, harrastukset, bensat, ruuat, kaikki. Kuitenkin joka kuukausi siirretään tietty sama summa säästöön kummankin rahastoon. Näin on hyvä ja helppo elämä ainakin rahan suhteen.
Miksi kummallakin on oma rahasto, jos kaikki muu on niin yhteistä niin yhteistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
En vaan ymmärrä tätä rahojen jakamista ollenkaan. Mitä sossuavustuspankkeja te oikein olette toisillenne? Eikö teillä ole mitään tavoitetta säästää? Toinen osapuoli se vaan aina kuluttaa enemmän kuin toinen. Esimerkiksi ruokaostostottumuksissa on varmasti suuria eroja ja erikoisruokavaliot voivat toiselle kustantaa enemmän. Toinen likaa ja pesee pyykkiä enemmän kuin toinen. Asuntoa varten otettu laina on tietysti helppo laittaa tasan puoliksi. Harva ihminen osaisi elää yhtä säästäväisesti kuin toinen, jolloin säästäväisen rintaa kirpaisee, kun toinen ostaa hövelisti ruokaa ja juomaa! Entä jos toinen esimerkiksi juo alkoholia tai poltaa tupakkaa ja toinen ei, meneekö silti yhteiseltä tililtä sellaiset syöpäpaskaa aiheuttavat vit***det? Ei tässä tarvitse enää ihmetellä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei mitään jää palkasta säästöön. No ei varmasti, jos kaiken tarkoituksena on käyttää ne hiton yhteiset rahat kaikkeen prameaan ja jos toiselta loppuu, niin toinen on tunkemassa hänelle heti jotain almuja, luulleen että se on hänen parhaakseen - No ei ole. Jokainen voisi itse opetella käyttämään rahansa siten, että ne riittävät, ja jos on päättänyt mennä opiskelemaan, on myös tajuttava siitä todennäköisesti seuraava vähärahaisuus.. Minä en ainakaan suostu olemaan mikään rahan jakelija, enkä toisten rahojen anelija/pyytäjä/kerjääjä/ottaja, koska olen työllä ja vaivalla omani säästänyt ja ansainnut ja töissä ollut niiden eteen. Kenenkään ei tule minulle rahojaan myöskään antaa/elättää minua, vaikka kuinka paljon tienaisi. Jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin se ei velvoita toista elättämään/tasaamaan tuloja. Tuo on täysintä p***aa mitä olen koskaan kuullut tai tulen kuulemaan. Siis v***u oikeesti. Hankkikaamme parempipalkkainen työ, jos ette omallanne voi elää.
EI TÄSSÄ MUUTA!!
Oliko sinun kotonasikin vanhemmilla eri rahat ja eri elintaso? Kumpi maksoi lasten kulut?
Jokainen tekee niin kuin lystää, mutta kyllä yhteiset rahat helpottavat elämistä. Ei tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin. Sinne käyttötilille tulevat palkat, lapsilisät, lottovoitot, osingot, vuokratulot, kaikki. Siltä maksetaan lainan lyhennykset, vastikkeet, vaatteet, harrastukset, bensat, ruuat, kaikki. Kuitenkin joka kuukausi siirretään tietty sama summa säästöön kummankin rahastoon. Näin on hyvä ja helppo elämä ainakin rahan suhteen.
Miksi kummallakin on oma rahasto, jos kaikki muu on niin yhteistä niin yhteistä?
Koska mies tienaa enemmän ja näin nainen voi kartuttaa omaa eläkerahastoaan miehen tuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat rahat omat taloudet.. helpointa voi lainata toiselta jos tarvitsee hetkellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Pidättekö myös kirjaa siitä, että käytätte yhteisen tilin varoja tasapuolisesti? Yleensähän mies syö enemmän kuin nainen, joten maksaako mies hyvitystä tms. suuremmista ruokakuluistaan vai syökö loisien naisen lompakolla? Pidättekö ajopäiväkirjaa mahdollisen yhteisen auton käytöstä, että kummatkin ajavat saman verran kilometrejä? Entä jos toinen käyttää laajemman pinta-alan asunnosta? Tai jos toinen käyttää yhteistä asuntoa ajallisesti enemmän? Miten ratkaisette nämä tilanteet tasapuolisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on omat tilit mutta maksetaan menot suurinpiirtein vuorotellen. Eli se, joka sattuu käymään kaupassa maksaa ruuat, joka toinen kuukausi toinen maksaa vuokran, isommat jutut ostetaan suunnilleen vuorotellen. Minä laitan enemmän rahaa yhteisiin asioihin, koska minulla on selvästi paremmat tulot.
Ei onneksi olla niin vähävaraisia, että tarvitsisi ruokakaupassa laskea euroja. Mielestäni olisi todella ankeaa ja henkistä köyhyyttä laskea parisuhteessa "nyt sä oot mulle velkaa 6,50 €" tai "seuraavat kaksi kertaa sinä maksat kaurahiutaleet kun minä ostin meille nyt oliiviöljyä" tai "sinä maksat vuokrasta neljä euroa enemmän, koska viet isomman tilan sohvalta."
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tienaa noin 2500€/kk ja itse opiskelen 270€/kk opintotuella. Ei olla tehty mitään eroa rahojen välillä, kaikki on yhteistä. Kaikesta vähänkään isommasta neuvotellaan ja kumpikin saa sanoa jos toinen tuhlailee.
Kun saan opinnot päätökseen ja löydän työpaikan, miehen olisi tarkoitus lähteä opiskelemaan ja sama suhtautuminen rahaan pysyy.
Tuttu kuvio. Nainen opiskelee miehen rahoilla, jonka jälkeen rakkaus yllättäen loppuu.
Valmistuminen kasvattaa erilleen.
Niin totta, kaikki on tietenkin hyvin silloin kun mies maksaa, mutta nainen nopeasti hermostuu koulua käyvään mieheen, joka ei tienaa :D Nainen yleensä mielellään ottaa rahaa, mutta ei anna takaisin. Tai jos antaa, niin nyrpistellen.
Mitenkäs selität sen, kun minä vaihdoin palkkatyössä olevan hyvätuloisen miehen köyhään opiskelijaan eli muutuin itse maksajaksi? Ja olen onnellisempi kuin koskaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo ajatus, että pitäisi koko elämänsä vahtia, ettei kumppani vaan vahingossakaan saa enempää (rahaa) kuin itse. Jos kuitenkin tarkoitus on olla aina yhdessä...? Onko teillä sama ajatus muutenkin suhteen asioista: lasketteko tarkkaan, että annatte yhtä monta kertaa suuseksiä toisillenne, pidättekö taulukkoa lumitöiden tekemisestä tai saunan pesusta, lakkaatteko kehumasta kumppanianne, jos hän ei pariin päivään ole sanonut kehuja takaisin?
Toki ymmärrän sen, että raha-asioissa on aina hyvä pitää maalasijärki mukana, ja laittaa isoimmista ostoista ja omistuksista mustaa valkoiselle. Pennien laskemista parisuhteessa en kuitenkaan tajua yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Pidättekö myös kirjaa siitä, että käytätte yhteisen tilin varoja tasapuolisesti? Yleensähän mies syö enemmän kuin nainen, joten maksaako mies hyvitystä tms. suuremmista ruokakuluistaan vai syökö loisien naisen lompakolla? Pidättekö ajopäiväkirjaa mahdollisen yhteisen auton käytöstä, että kummatkin ajavat saman verran kilometrejä? Entä jos toinen käyttää laajemman pinta-alan asunnosta? Tai jos toinen käyttää yhteistä asuntoa ajallisesti enemmän? Miten ratkaisette nämä tilanteet tasapuolisesti?
sehän täytyy ottaa huomioon että mies syö enemmän niin mies maksaa enemmän ja myös se että nainen tekee ruoan ja jos vielä siivoo niin ylimääräistä mies maksaa. Olkaapa tytöt tarkkoja kun ootte visseillä puheilla eli avoliitossa eli jos koti niin kummankin nimet ja kumpikin maksaa. Ettei tarvi lähteä eron tullessa tuulenhuuhtoman leffan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Pidättekö myös kirjaa siitä, että käytätte yhteisen tilin varoja tasapuolisesti? Yleensähän mies syö enemmän kuin nainen, joten maksaako mies hyvitystä tms. suuremmista ruokakuluistaan vai syökö loisien naisen lompakolla? Pidättekö ajopäiväkirjaa mahdollisen yhteisen auton käytöstä, että kummatkin ajavat saman verran kilometrejä? Entä jos toinen käyttää laajemman pinta-alan asunnosta? Tai jos toinen käyttää yhteistä asuntoa ajallisesti enemmän? Miten ratkaisette nämä tilanteet tasapuolisesti?
sehän täytyy ottaa huomioon että mies syö enemmän niin mies maksaa enemmän ja myös se että nainen tekee ruoan ja jos vielä siivoo niin ylimääräistä mies maksaa. Olkaapa tytöt tarkkoja kun ootte visseillä puheilla eli avoliitossa eli jos koti niin kummankin nimet ja kumpikin maksaa. Ettei tarvi lähteä eron tullessa tuulenhuuhtoman leffan kanssa.
Onko se leffa se Tuulen viemää??
Ilmeisesti taas kaikki vastoin tilastoja ovat menneet yhteen nuorina eikä kukaan ole pariutunut keski-iässä tai ole uusioperheessä. Näissä tulee usein eteen tilanteita, joissa on pakko miettiä jotain muitakin ratkaisuja kuin se, että nuoret lähtevät nollasta yhteistä elämää jakamaan.
Mies tienaa ja minä käytän. Hyvin toimii 😃.
Vierailija kirjoitti:
Omat rahat omat taloudet.. helpointa voi lainata toiselta jos tarvitsee hetkellisesti.
Juuri näin parisuhde voi olla ilman että pankkitilit asunnot omaisuudet ja muut ovat mukana parisuhteessa. Järkevämpää keskittyä síihen parisuhteeseen ja pitää muut siihen kuulumattomat asiat erillään siitä. Se on pelkästään älykästä. Toki saa olla tyhmä ja tapella rahasta jos haluaa tyhmää se silti on.
Meillä jaetaan rahat Kummeli-tyylillä "apinaa koijataan". Nippu käteistä ja minä jaan; mulle sulle mulle, mulle sulle mulle, mulle sulle mulle... jos jää ylimääräinen seteli annan sen miehelle, sitten harhautan miehen katsomaan muualle ja nappaan sen setelin äkkiä itselleni.
Kas näin.
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus, että pitäisi koko elämänsä vahtia, ettei kumppani vaan vahingossakaan saa enempää (rahaa) kuin itse. Jos kuitenkin tarkoitus on olla aina yhdessä...? Onko teillä sama ajatus muutenkin suhteen asioista: lasketteko tarkkaan, että annatte yhtä monta kertaa suuseksiä toisillenne, pidättekö taulukkoa lumitöiden tekemisestä tai saunan pesusta, lakkaatteko kehumasta kumppanianne, jos hän ei pariin päivään ole sanonut kehuja takaisin?
Toki ymmärrän sen, että raha-asioissa on aina hyvä pitää maalasijärki mukana, ja laittaa isoimmista ostoista ja omistuksista mustaa valkoiselle. Pennien laskemista parisuhteessa en kuitenkaan tajua yhtään.
Ei meillä ainakaan kyse ole pennien laskemisesta sinänsä. Meillä on vain täysin päinvastainen tapa käyttää rahaa ja se aiheutti jatkuvasti riitaa silloin kun aluksi oli yhteiset rahat. Nyt on jo kymmenisen vuotta ollut käytössä tuo systeemi, että laitetaan taloustilille tietty prosentti molemmat eikä ole tarvinnut rahasta riidellä enää kertaakaan. Miten nuo muut mainitsemasi jutut liittyvät asiaan?
Mihin perustuu olettamus, että yhteisellä tilillä pitää hyväksyttää kaikki ostokset toisella osapuolella? Kyllä meillä saa ainakin käydä kampaajalla ilman lupaa. Isommista hankinnoista keskustellaan aina yhdessä etukäteen (esim. auto, televisio, sohvat jne.). Näin oli kyllä jo ennen yhteistä tiliä. Kumpikaan meillä ei näe järkeä siinä, että ovista ja ikkunoista lapataan kämppään kokoa ajan elektroniikkaa ja kalusteita, joten niistä on ihan hyvä keakustella etukäteen. Toki joku 800€ puhelimenkin osto on lähinnä ilmoitusluontoinen asia tyyliin "ostan tuon uuden Iphonen". Kummatkin tietää koko ajan mihin on varaa ja mihin ei.