Lue keskustelun säännöt.
Miten jaatte rahat parisuhteessa?
02.12.2016 |
Ihan mielenkiinnosta muita ketjuja luettuani. Itse olen seurustellut vajaan vuoden ja yhteen muutosta saakka kaikki on ollut yhteistä, mies syö enemmän toki mutta itse käyn tanssissa ja kampaajalla enemmän. Muutenkin kun parisuhteen ainakin olettaisi (tai siis tarkoitus on) kestää loppuelämän niin ollaan tultu tulokseen että eihän sillä ole merkitystä kenen rahaa se on kun kuitenkin kuollessa (tai erotessa) kaikki menee 50-50. Miten esim paremmin tienaavat naiset perustelee sen ettei suostu maksamaan miehensä vaatteita? Tai ruokia. Itse siis nainen tienaan netto n. 2500 ja mies n. 1800 ja kaikki yhteistä.
Kommentit (160)
Ei me niitä jaeta. Kumpikin laittaa x euroa taloustilille ja tekee lopuilla palkkarahoillaan mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Kun toinen vanhempi on lapsen kanssa kotona niin on oikeus ja kohtuus, että se töissäkäyvä makselee suurimman osan kuluista koska se kotiin jäävä maksaa sekä senhetkisinä että tulevina ansionmenetyksinä lystistä myös. Se kumulatiivinen menetys, joka eläkeikään mennessä kertyy siitä että on parhaassa uranluonti-iässä vuoden tai kaksi kotona ei ole muuten mikään pikkuraha. Itseasiassa ei olisi mitenkään kohtuutonta vaatia tätä töissäkäyvää makselemaan juoksevien kulujen lisäksi jotain pientä rahastoa kotiinjäävälle tuota menetystä kompensoimaan.
Mikä pakko on olla poissa työelämästä noin kauan, 3-6kk riittänee ihan hyvin vuoden kahden sijasta? Ja nykyään isätkin voivat pitää ainakin jonkin aikaa isyysvapaata. Naiset vaan töihin.
6kk / lapsi ja se tyypillinen kaksi lasta tekee jo yhteensä vuoden.
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Eikö olekin?? :D Ja yleensä mies on se maksumies, koska hänellä on ollut järkeä päässä ja tienaa siksi enemmän. Kaikki se työ valuu hukkaan, kun rahanahne nainen tulee elämään siivellä ja ostelee miehen rahoilla kaikkea hömppää. Tilailee lehtiä, vaatteita, meikkejä, tilpehööriä, ostaa aina Valio-merkkiä (Ei voi milloinkaan ostaa edullisempaa vaihtoehtoa kaupassa), mussuttaa itsensä suu ruokaa pullollaan pulleaksi miehen rahoilla ostetuilla suklailla ja sipseillä ja viskaa liiallisen ostelun vuoksi pilantuneet ruoat pois. Minusta on vitun sikamaista käyttää hyväksi toisen rahoja. Ihmiset käyttävät toisten rahoja hövelimmin kuin omiaan. Sitten paks, tulee ero ja mies saa luvan maksaa vielä kerran. Rahanahne nainen on pahin verottaja täällä. Sitten on vielä se pihtaus.
T : EI PIHTAAVA TAI TOISTEN RAHOJA AHNEHTIVA NAINEN
Et pihtaa etkä loisi miehen lompakolla, mutta jätit mainitsematta, nalkutatko? Tekeekö miehesi aivan varmasti tasan puolet kotitöistä ja hoitaa lapsia samoin tasan puolet?
Jos perheen kulut menevät tasan vaikka toisella on huomattavan paljon paremmat tulot, niin silloin kotitöihinkin käytettävä aika pitää mennä tasan. Ei ole reilua, jos varakkaamman parempi palkka perustuu pitempiin työpäiviin ja työmatkoihin, niin pienituloisemman pitää käyttää vapaa-aikaansa toista enemmän kodin ja lasten hoitamiseen. Aika on myös arvokasta, sillä ei sovi loisia.
En todellakaan nalkuta :D Mä rakastan kotitöitä ja teen niitä.
Tekeekö miehesi kuitenkin niistä puolet? Hän vie muuten sinun arvokasta aikaasi.
Ihan sama juttu se on rahan kanssa, jos paremmin tienaava haluaa maksaa jotain puolisolleen. Sinua tuo tuntuu häiritsevän. En kyllä ymmärrä miksi, eihän siinä sinun rahojasi viedä.
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Kun toinen vanhempi on lapsen kanssa kotona niin on oikeus ja kohtuus, että se töissäkäyvä makselee suurimman osan kuluista koska se kotiin jäävä maksaa sekä senhetkisinä että tulevina ansionmenetyksinä lystistä myös. Se kumulatiivinen menetys, joka eläkeikään mennessä kertyy siitä että on parhaassa uranluonti-iässä vuoden tai kaksi kotona ei ole muuten mikään pikkuraha. Itseasiassa ei olisi mitenkään kohtuutonta vaatia tätä töissäkäyvää makselemaan juoksevien kulujen lisäksi jotain pientä rahastoa kotiinjäävälle tuota menetystä kompensoimaan.
Mikä pakko on olla poissa työelämästä noin kauan, 3-6kk riittänee ihan hyvin vuoden kahden sijasta? Ja nykyään isätkin voivat pitää ainakin jonkin aikaa isyysvapaata. Naiset vaan töihin.
Miten teillä tämä hoidettiin? Jos palasit töihin lapsen ollessa 3 kk:n ikäinen, miten imetys onnistui? Oliko miehen vaikea saada töistä 6 kk:n vanhempainvapaa ilman ihmettelyä? Kumpi teillä on pois töistä lasten sairastelujen vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Ihan mielenkiinnosta: mitä meidän pitäisi mielestäsi tehdä? Olemme olleet yhdessä 17 vuotta, 2 lasta. Meillä oli suunnilleen samat tulot vielä 1.5 vuotta sitten ja maksoimme kaikki yhteiset menot puoliksi (pl. kun toinen oli kh-tuella, silloin toinen maksoi kaiken, molemmat olemme olleet kotona reilun vuoden per lapsi). Sitten mies sai reilusti paremmin palkatun työn, hänen nettotulot on nyt lähes 4000 ja minun 2500. Maksamme edelleen puoliksi juoksevat menot, mutta mies on alkanut maksaa omasta tahdostaan matkoja ja huonekaluja yksin. Hän siis lahjoittaa minulle matkoja ja (puolikkaita) huonekaluja, ainakin käyttöön. Hän haluaisi myös maksaa isomman osuuden yhteisistä menoista mutta en ole ainakaan vielä suostunut.
Pitäisikö meidän
-erota? -> rakastamme toisiamme, on yhteiset lapset ja muuta syytä eroon ei olisi kuin tämä miehen taloudellinen hyväksikäyttö
-ostaa vain halpoja huonekaluja, joihin minulla on varaa? -> mies ei halua niitä, olen ehdottanut halpoja vaihtoehtoja, mies haluaa mieluummin parempilaatuisen ja kalliimman
-olla matkustamatta?-> mies haluaa matkustaa
-mies matkustaa yksin? -> haluaa matkustaa minun ja lasten kanssa,
-mies ja lapset matkustavat? ->mies ei halua matkustaa yksin lasten kanssa (kuten tuskin kukaan haluaa pienten lasten kanssa)
Kiinnostaisi siis tietää mitä voisimme perheenä tehdä, mikä ei kiihdyttäisi sinua niin kovin?
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Kun toinen vanhempi on lapsen kanssa kotona niin on oikeus ja kohtuus, että se töissäkäyvä makselee suurimman osan kuluista koska se kotiin jäävä maksaa sekä senhetkisinä että tulevina ansionmenetyksinä lystistä myös. Se kumulatiivinen menetys, joka eläkeikään mennessä kertyy siitä että on parhaassa uranluonti-iässä vuoden tai kaksi kotona ei ole muuten mikään pikkuraha. Itseasiassa ei olisi mitenkään kohtuutonta vaatia tätä töissäkäyvää makselemaan juoksevien kulujen lisäksi jotain pientä rahastoa kotiinjäävälle tuota menetystä kompensoimaan.
Mikä pakko on olla poissa työelämästä noin kauan, 3-6kk riittänee ihan hyvin vuoden kahden sijasta? Ja nykyään isätkin voivat pitää ainakin jonkin aikaa isyysvapaata. Naiset vaan töihin.
6kk / lapsi ja se tyypillinen kaksi lasta tekee jo yhteensä vuoden.
Tai sitten jos on 3kk/lapsi, niin vain 6kk yhteensä. Etätyönä voi jotkut tehdä tai vaikka tehdä aiempina vuosina lisätöitä sen edestä. Ja isyysvapaa tasoittaa tilannetta. Voila, no problem. Ehkä tulee kaksoset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun muutettiin ulkomaille miehen työn perässä ja ensimmäinen lapsi syntyi, siirryttiin yhteiseen tiliin. Siitä on maksettu kaikki menot ja sille ovat tulleet kaikki tulot. Joka kuukausi on pantu säästöön saman verran kummallekin. Raha-asioista ei ole tarvinnut vääntää yhtään.
Ja kyllä, mies on aina tienannut paljon enemmän kuin minä ja minä taas olen hoitanut kaikki perheen raha-asiat ja hankinnat auton ja asunnon ostosta alkaen. Mies ei juuri koskaan käytä rahaa mihinkään. Hän tekee arkisin paljon töitä ja viikonloppusi touhuaa perheen kanssa enimmäkseen mökillä. Joskus saan hänet raahattua vaatekauppaan ja silloin ostetaan kerralla paljon.
Apua!!! Ollaanko me saman miehen kanssa naimisissa?
Mun piti oikein tarkistaa päivämäärä tästä viestistä, että olenko itse kirjoittanut tämän. Mutta joo, meillä on kolme kouluikäistä lasta ja avioliitto takana 16 vuotta :)
Toin vaatekauppakin...Kun mennään, niis siten vuodeksi vaatteita.
Itse olin töissä muuttoon saakka, mutta kun lähdimme, miehen palkasta laitettiin mulle eläkerahastoon tietty summa jok kuukausi säästöjen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Eikö olekin?? :D Ja yleensä mies on se maksumies, koska hänellä on ollut järkeä päässä ja tienaa siksi enemmän. Kaikki se työ valuu hukkaan, kun rahanahne nainen tulee elämään siivellä ja ostelee miehen rahoilla kaikkea hömppää. Tilailee lehtiä, vaatteita, meikkejä, tilpehööriä, ostaa aina Valio-merkkiä (Ei voi milloinkaan ostaa edullisempaa vaihtoehtoa kaupassa), mussuttaa itsensä suu ruokaa pullollaan pulleaksi miehen rahoilla ostetuilla suklailla ja sipseillä ja viskaa liiallisen ostelun vuoksi pilantuneet ruoat pois. Minusta on vitun sikamaista käyttää hyväksi toisen rahoja. Ihmiset käyttävät toisten rahoja hövelimmin kuin omiaan. Sitten paks, tulee ero ja mies saa luvan maksaa vielä kerran. Rahanahne nainen on pahin verottaja täällä. Sitten on vielä se pihtaus.
T : EI PIHTAAVA TAI TOISTEN RAHOJA AHNEHTIVA NAINEN
Et pihtaa etkä loisi miehen lompakolla, mutta jätit mainitsematta, nalkutatko? Tekeekö miehesi aivan varmasti tasan puolet kotitöistä ja hoitaa lapsia samoin tasan puolet?
Jos perheen kulut menevät tasan vaikka toisella on huomattavan paljon paremmat tulot, niin silloin kotitöihinkin käytettävä aika pitää mennä tasan. Ei ole reilua, jos varakkaamman parempi palkka perustuu pitempiin työpäiviin ja työmatkoihin, niin pienituloisemman pitää käyttää vapaa-aikaansa toista enemmän kodin ja lasten hoitamiseen. Aika on myös arvokasta, sillä ei sovi loisia.
En todellakaan nalkuta :D Mä rakastan kotitöitä ja teen niitä.
Tekeekö miehesi kuitenkin niistä puolet? Hän vie muuten sinun arvokasta aikaasi.
Ihan sama juttu se on rahan kanssa, jos paremmin tienaava haluaa maksaa jotain puolisolleen. Sinua tuo tuntuu häiritsevän. En kyllä ymmärrä miksi, eihän siinä sinun rahojasi viedä.
Ei tee. Minulla on niihin liukuvamman työaikani vuoksi paremmin aikaa ja teen niitä, koska sitten jää enemmän aikaa pitää ihanuuttani hyvänä henkisesti ja seksuaalisesti, nam <3 Rakkaani kyllä välillä tekee kotitöitä, jolloin todellakin arvostan sitä suuresti ja osoitan suurta kiitosta :) Olet siinä oikeassa, etä aika on arvokasta, varsinkin kun sitä ei ole paljon jäljellä. Eläkää toki toisten rahoilla, jos pidätte sitä niin oikeana. Minä näen sen niin, että myytte itseänne pois, kun otatte rahaa vastaan. Minä otan mieluummin rakkautta kuin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliiton solmimisen jälkeen on avio-oikeus toisen omaisuuteen. ei muuten. paitsi jos olette yhteisiin nimiin hankkineet jotain, mut ne nimet pitäs löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Kun toinen vanhempi on lapsen kanssa kotona niin on oikeus ja kohtuus, että se töissäkäyvä makselee suurimman osan kuluista koska se kotiin jäävä maksaa sekä senhetkisinä että tulevina ansionmenetyksinä lystistä myös. Se kumulatiivinen menetys, joka eläkeikään mennessä kertyy siitä että on parhaassa uranluonti-iässä vuoden tai kaksi kotona ei ole muuten mikään pikkuraha. Itseasiassa ei olisi mitenkään kohtuutonta vaatia tätä töissäkäyvää makselemaan juoksevien kulujen lisäksi jotain pientä rahastoa kotiinjäävälle tuota menetystä kompensoimaan.
Mikä pakko on olla poissa työelämästä noin kauan, 3-6kk riittänee ihan hyvin vuoden kahden sijasta? Ja nykyään isätkin voivat pitää ainakin jonkin aikaa isyysvapaata. Naiset vaan töihin.
Miten teillä tämä hoidettiin? Jos palasit töihin lapsen ollessa 3 kk:n ikäinen, miten imetys onnistui? Oliko miehen vaikea saada töistä 6 kk:n vanhempainvapaa ilman ihmettelyä? Kumpi teillä on pois töistä lasten sairastelujen vuoksi?
Meillä ei ole lapsia, mutta oma suunnitelma on se, että 3kk olisin korkeintaan poissa töistä/tekisin etätöitä/imettäisin, sitten palkkaisimme kotiin hoitajan lapselle. Sitten hoitoon toisaalle. Ei tarvitse olla poissa töistä, jos lapsi sairastuu. Tahdon pyhittää myös paljon aikaa miehelleni <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Ihan mielenkiinnosta: mitä meidän pitäisi mielestäsi tehdä? Olemme olleet yhdessä 17 vuotta, 2 lasta. Meillä oli suunnilleen samat tulot vielä 1.5 vuotta sitten ja maksoimme kaikki yhteiset menot puoliksi (pl. kun toinen oli kh-tuella, silloin toinen maksoi kaiken, molemmat olemme olleet kotona reilun vuoden per lapsi). Sitten mies sai reilusti paremmin palkatun työn, hänen nettotulot on nyt lähes 4000 ja minun 2500. Maksamme edelleen puoliksi juoksevat menot, mutta mies on alkanut maksaa omasta tahdostaan matkoja ja huonekaluja yksin. Hän siis lahjoittaa minulle matkoja ja (puolikkaita) huonekaluja, ainakin käyttöön. Hän haluaisi myös maksaa isomman osuuden yhteisistä menoista mutta en ole ainakaan vielä suostunut.
Pitäisikö meidän
-erota? -> rakastamme toisiamme, on yhteiset lapset ja muuta syytä eroon ei olisi kuin tämä miehen taloudellinen hyväksikäyttö
-ostaa vain halpoja huonekaluja, joihin minulla on varaa? -> mies ei halua niitä, olen ehdottanut halpoja vaihtoehtoja, mies haluaa mieluummin parempilaatuisen ja kalliimman
-olla matkustamatta?-> mies haluaa matkustaa
-mies matkustaa yksin? -> haluaa matkustaa minun ja lasten kanssa,
-mies ja lapset matkustavat? ->mies ei halua matkustaa yksin lasten kanssa (kuten tuskin kukaan haluaa pienten lasten kanssa)
Kiinnostaisi siis tietää mitä voisimme perheenä tehdä, mikä ei kiihdyttäisi sinua niin kovin?
Vika on siinä, että teillä on liian suuret asumis/ruoka/autoilu/elämiskustannukset. Jos pärjäsitte hyvin silloin, kun miehesi palkka oli suuruusluokaltaan samaa luokkaa kuin sinun, niin miksi ne miehesi kasvaneet tulot pitää laittaa nyt likoon? Eli ilmeisesti kasvatatte myös menojanne, jos tulot nousevat, vaikka senkin summan voisi säästää esimerkiksi. Sinun saamalla palkalla kyllä menojen jälkeen pitäisi jäädä säästöön satasia kuukaudessa, joilla voisit osallistua matkojen kustannuksiin. En ylipäätään ymmärrä tätä huonekalujuttua. Kuka ostaa niitä jatkuvasti? Eikö ne aika kauan kuitenkin kestä. Jopa vuosikymmeniä. Et vaan taida viitsiä nähdä vaivaa kulujen pienentämiseksi.
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Ihan mielenkiinnosta: mitä meidän pitäisi mielestäsi tehdä? Olemme olleet yhdessä 17 vuotta, 2 lasta. Meillä oli suunnilleen samat tulot vielä 1.5 vuotta sitten ja maksoimme kaikki yhteiset menot puoliksi (pl. kun toinen oli kh-tuella, silloin toinen maksoi kaiken, molemmat olemme olleet kotona reilun vuoden per lapsi). Sitten mies sai reilusti paremmin palkatun työn, hänen nettotulot on nyt lähes 4000 ja minun 2500. Maksamme edelleen puoliksi juoksevat menot, mutta mies on alkanut maksaa omasta tahdostaan matkoja ja huonekaluja yksin. Hän siis lahjoittaa minulle matkoja ja (puolikkaita) huonekaluja, ainakin käyttöön. Hän haluaisi myös maksaa isomman osuuden yhteisistä menoista mutta en ole ainakaan vielä suostunut.
Pitäisikö meidän
-erota? -> rakastamme toisiamme, on yhteiset lapset ja muuta syytä eroon ei olisi kuin tämä miehen taloudellinen hyväksikäyttö
-ostaa vain halpoja huonekaluja, joihin minulla on varaa? -> mies ei halua niitä, olen ehdottanut halpoja vaihtoehtoja, mies haluaa mieluummin parempilaatuisen ja kalliimman
-olla matkustamatta?-> mies haluaa matkustaa
-mies matkustaa yksin? -> haluaa matkustaa minun ja lasten kanssa,
-mies ja lapset matkustavat? ->mies ei halua matkustaa yksin lasten kanssa (kuten tuskin kukaan haluaa pienten lasten kanssa)
Kiinnostaisi siis tietää mitä voisimme perheenä tehdä, mikä ei kiihdyttäisi sinua niin kovin?Vika on siinä, että teillä on liian suuret asumis/ruoka/autoilu/elämiskustannukset. Jos pärjäsitte hyvin silloin, kun miehesi palkka oli suuruusluokaltaan samaa luokkaa kuin sinun, niin miksi ne miehesi kasvaneet tulot pitää laittaa nyt likoon? Eli ilmeisesti kasvatatte myös menojanne, jos tulot nousevat, vaikka senkin summan voisi säästää esimerkiksi. Sinun saamalla palkalla kyllä menojen jälkeen pitäisi jäädä säästöön satasia kuukaudessa, joilla voisit osallistua matkojen kustannuksiin. En ylipäätään ymmärrä tätä huonekalujuttua. Kuka ostaa niitä jatkuvasti? Eikö ne aika kauan kuitenkin kestä. Jopa vuosikymmeniä. Et vaan taida viitsiä nähdä vaivaa kulujen pienentämiseksi.
Niin, ennen matkustimme vähemmän. Mutta kun nyt kun miehellä on varaa hän haluaa matkoille, joihin minulla ei ole varaa, ja haluaa minut mukaan? Ja huonekaluhankintoja sattui muutama välttämätön tähän tilanteeseen, jossa miehelle oli jo kerääntynyt säästöön iso summa ja halusi sen niihin käyttää eikä halunnut ostaa halpaa josta olisin voinut maksaa puolet. Mitä minun tulisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää sulle, saat loput myöhemmin; (nää mulle).
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Ihan mielenkiinnosta: mitä meidän pitäisi mielestäsi tehdä? Olemme olleet yhdessä 17 vuotta, 2 lasta. Meillä oli suunnilleen samat tulot vielä 1.5 vuotta sitten ja maksoimme kaikki yhteiset menot puoliksi (pl. kun toinen oli kh-tuella, silloin toinen maksoi kaiken, molemmat olemme olleet kotona reilun vuoden per lapsi). Sitten mies sai reilusti paremmin palkatun työn, hänen nettotulot on nyt lähes 4000 ja minun 2500. Maksamme edelleen puoliksi juoksevat menot, mutta mies on alkanut maksaa omasta tahdostaan matkoja ja huonekaluja yksin. Hän siis lahjoittaa minulle matkoja ja (puolikkaita) huonekaluja, ainakin käyttöön. Hän haluaisi myös maksaa isomman osuuden yhteisistä menoista mutta en ole ainakaan vielä suostunut.
Pitäisikö meidän
-erota? -> rakastamme toisiamme, on yhteiset lapset ja muuta syytä eroon ei olisi kuin tämä miehen taloudellinen hyväksikäyttö
-ostaa vain halpoja huonekaluja, joihin minulla on varaa? -> mies ei halua niitä, olen ehdottanut halpoja vaihtoehtoja, mies haluaa mieluummin parempilaatuisen ja kalliimman
-olla matkustamatta?-> mies haluaa matkustaa
-mies matkustaa yksin? -> haluaa matkustaa minun ja lasten kanssa,
-mies ja lapset matkustavat? ->mies ei halua matkustaa yksin lasten kanssa (kuten tuskin kukaan haluaa pienten lasten kanssa)
Kiinnostaisi siis tietää mitä voisimme perheenä tehdä, mikä ei kiihdyttäisi sinua niin kovin?Vika on siinä, että teillä on liian suuret asumis/ruoka/autoilu/elämiskustannukset. Jos pärjäsitte hyvin silloin, kun miehesi palkka oli suuruusluokaltaan samaa luokkaa kuin sinun, niin miksi ne miehesi kasvaneet tulot pitää laittaa nyt likoon? Eli ilmeisesti kasvatatte myös menojanne, jos tulot nousevat, vaikka senkin summan voisi säästää esimerkiksi. Sinun saamalla palkalla kyllä menojen jälkeen pitäisi jäädä säästöön satasia kuukaudessa, joilla voisit osallistua matkojen kustannuksiin. En ylipäätään ymmärrä tätä huonekalujuttua. Kuka ostaa niitä jatkuvasti? Eikö ne aika kauan kuitenkin kestä. Jopa vuosikymmeniä. Et vaan taida viitsiä nähdä vaivaa kulujen pienentämiseksi.
Mitä ihmettä mä just luin?
Jos enemmän tienaava osapuoli haluaa pistää sitä tienaamaansa rahaa perheen mukavaan tekemiseen, niin miksi ihmeessä ei tekisi niin? "vaikka senkin summan voisi säästää esimerkiksi". Entäs jos säästöön jo jää ja haluaa elää sitä elämäänsä tässä ja nyt? Jos tässä tapauksessa mies haluaa viedä perhettään lomalle entistä useammin, miksi ei voisi? Pitäisi vaan elää askeettisesti ja puritaanisesti ja huokailla ja säästää.
Mä en tajua ollenkaan tällaista ajattelumallia. Ja olen se enemmän tienaava. Mä en mistään hinnasta haluaisi elää erilaista elintasoa muun perheeni kanssa, mä maksan mielelläni meille loman aurinkoon kun sinne haluamme mennä. Haluan perheeni mukaan enkä ole ikinä ajatellut että tässä nyt käytetään MUN rahojani. Ei mulle ole tullut ikinä mieleenkään laskea sitä kuka mitäkin maksaa. Me kyllä säästetäänkin yhteiselle tilille ns. pahanpäivänvaraa ja sitä on ihan riittävästi. Kun korot olivat ylhäällä, tehtiin paljon ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan. Meillä on tarkka taloudenhallinta eikä kumpikaan tuhlailla älyttömyyksiin. Nyt on väljempää mun hyvän palkan myötä ja halutaan iloita elämästä tässä ja nyt, ylihuomenna voi meistä jompikumpi olla jo kuollut. Näin parisuhdekin voi hyvin. Ja perhe. Kuvittele, mulle ei ole mikään ongelma edes osallistua vaimon kaveriporukalla tekemään reissuun maksumiehenä.
20 vuotta olemme olleet yhdessä ja äärettömän onnellisia. Rahasta meillä ei riidellä.
Meilläkin menee puoliksi. Minä tienaan 1500-1900 bruttona ja mies 600 (opiskelija). Tietysti yritetään maksaa kaikki puoliksi, mutta ei mua haittaa vaikka maksaa välillä kokonaan sähkölaskua tai yhtä kauppareissua, jos miehellä on tiukkaa. Ja jos treffeillä käydään, niin yleensä mä sponssaan ne leffaliput ja mies ehkä karkit :D Mutta who cares? Jos toista rakastaa niin ihan sama paljon maksan enemmän.
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Kun toinen vanhempi on lapsen kanssa kotona niin on oikeus ja kohtuus, että se töissäkäyvä makselee suurimman osan kuluista koska se kotiin jäävä maksaa sekä senhetkisinä että tulevina ansionmenetyksinä lystistä myös. Se kumulatiivinen menetys, joka eläkeikään mennessä kertyy siitä että on parhaassa uranluonti-iässä vuoden tai kaksi kotona ei ole muuten mikään pikkuraha. Itseasiassa ei olisi mitenkään kohtuutonta vaatia tätä töissäkäyvää makselemaan juoksevien kulujen lisäksi jotain pientä rahastoa kotiinjäävälle tuota menetystä kompensoimaan.
Mikä pakko on olla poissa työelämästä noin kauan, 3-6kk riittänee ihan hyvin vuoden kahden sijasta? Ja nykyään isätkin voivat pitää ainakin jonkin aikaa isyysvapaata. Naiset vaan töihin.
Miten teillä tämä hoidettiin? Jos palasit töihin lapsen ollessa 3 kk:n ikäinen, miten imetys onnistui? Oliko miehen vaikea saada töistä 6 kk:n vanhempainvapaa ilman ihmettelyä? Kumpi teillä on pois töistä lasten sairastelujen vuoksi?
Meillä ei ole lapsia, mutta oma suunnitelma on se, että 3kk olisin korkeintaan poissa töistä/tekisin etätöitä/imettäisin, sitten palkkaisimme kotiin hoitajan lapselle. Sitten hoitoon toisaalle. Ei tarvitse olla poissa töistä, jos lapsi sairastuu. Tahdon pyhittää myös paljon aikaa miehelleni <3
No ilmankos. Toivottavasti suunnitelmasi onnistuu ja saatte hyvin helpon ja terveen lapsen. En vain ymmärtänyt, miten teille ei tule lapsen sairauden vuoksi töistä poissaoloja.
Kerroit muuten, että rakastat tehdä kotitöitä. Itse vihaan niitä eikä mieskään tykkää, joten kumman tehtäväksi ne kuuluu? Minulla on enemmän vapaata mitä miehellä. Yhteiset kulut maksamme puoliksi, joten minun mielestä myös kotityöt pitäisi puolittaa.
Ite oon maksanut kaiken kun rouva kotona hoitovapaalla ja se korvaus siitä menee asuntolainapuolikkaan lyhennyksiin. On pitäny tinkiä, ei siinä. Ajatuksia lisää Lilyn blogissani, saa antaa palautetta: https://www.lily.fi/blogit/ajatuksia-isyydesta/raha-on-elamista-varten-…
Ei mitenkään jaeta, maksaa kuka maksaa yhteisiä on, vaikka onkin omat tilit. Kesän matkatkin meni mun tililtä, kun tilasin ne matkat ja hotellit ja mulla on perheen ainoa luottokortti.
Ja jostain äitiysvuosiltä on jäänyt tapa, että laskut menee suoraan miehen tililtä. Mun tililtä taas kaikki ruuat, kun olen se, joka käy aina kaupassa.
En todellakaan nalkuta :D Mä rakastan kotitöitä ja teen niitä.