Lue keskustelun säännöt.
Miten jaatte rahat parisuhteessa?
02.12.2016 |
Ihan mielenkiinnosta muita ketjuja luettuani. Itse olen seurustellut vajaan vuoden ja yhteen muutosta saakka kaikki on ollut yhteistä, mies syö enemmän toki mutta itse käyn tanssissa ja kampaajalla enemmän. Muutenkin kun parisuhteen ainakin olettaisi (tai siis tarkoitus on) kestää loppuelämän niin ollaan tultu tulokseen että eihän sillä ole merkitystä kenen rahaa se on kun kuitenkin kuollessa (tai erotessa) kaikki menee 50-50. Miten esim paremmin tienaavat naiset perustelee sen ettei suostu maksamaan miehensä vaatteita? Tai ruokia. Itse siis nainen tienaan netto n. 2500 ja mies n. 1800 ja kaikki yhteistä.
Kommentit (160)
Meillä mies tienaa hyvin, n. 120k vuodessa. Itse olen yrittäjä ja tulot vaihtelevat välillä kovastikin.
Maksan kuitenkin koko ajan enemmän kaikkea kuin mieheni. Jos pyydän apua jonkun laskun maksamiseen hän alkaa haukkua minua koska minulla ei ole säännöllistä palkkatuloa. Eikä siis maksa sitä laskua.
Itseensä ja lapsiin hän kyllä laittaa rahaa.
Ja voittekin ehkä arvata: olen ottamassa eron heti kun taloudellisesti pystyn siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Molemmat tienaa ja rahat on yhteisiä,maksamme kaiken yhdessä
Ollaan 2 v 6 kk oltu yhdessä ja suurin osa siitä ajasta myös asuttu yhdessä. Kaikki yhteistä, palkat menee yhdelle tilille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tienaa noin 2500€/kk ja itse opiskelen 270€/kk opintotuella. Ei olla tehty mitään eroa rahojen välillä, kaikki on yhteistä. Kaikesta vähänkään isommasta neuvotellaan ja kumpikin saa sanoa jos toinen tuhlailee.
Kun saan opinnot päätökseen ja löydän työpaikan, miehen olisi tarkoitus lähteä opiskelemaan ja sama suhtautuminen rahaan pysyy.
Tuttu kuvio. Nainen opiskelee miehen rahoilla, jonka jälkeen rakkaus yllättäen loppuu.
Valmistuminen kasvattaa erilleen.
Niin totta, kaikki on tietenkin hyvin silloin kun mies maksaa, mutta nainen nopeasti hermostuu koulua käyvään mieheen, joka ei tienaa :D Nainen yleensä mielellään ottaa rahaa, mutta ei anna takaisin. Tai jos antaa, niin nyrpistellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhäjyssäys kirjoitti:
En vaan ymmärrä tätä rahojen jakamista ollenkaan. Mitä sossuavustuspankkeja te oikein olette toisillenne? Eikö teillä ole mitään tavoitetta säästää? Toinen osapuoli se vaan aina kuluttaa enemmän kuin toinen. Esimerkiksi ruokaostostottumuksissa on varmasti suuria eroja ja erikoisruokavaliot voivat toiselle kustantaa enemmän. Toinen likaa ja pesee pyykkiä enemmän kuin toinen. Asuntoa varten otettu laina on tietysti helppo laittaa tasan puoliksi. Harva ihminen osaisi elää yhtä säästäväisesti kuin toinen, jolloin säästäväisen rintaa kirpaisee, kun toinen ostaa hövelisti ruokaa ja juomaa! Entä jos toinen esimerkiksi juo alkoholia tai poltaa tupakkaa ja toinen ei, meneekö silti yhteiseltä tililtä sellaiset syöpäpaskaa aiheuttavat vit***det? Ei tässä tarvitse enää ihmetellä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei mitään jää palkasta säästöön. No ei varmasti, jos kaiken tarkoituksena on käyttää ne hiton yhteiset rahat kaikkeen prameaan ja jos toiselta loppuu, niin toinen on tunkemassa hänelle heti jotain almuja, luulleen että se on hänen parhaakseen - No ei ole. Jokainen voisi itse opetella käyttämään rahansa siten, että ne riittävät, ja jos on päättänyt mennä opiskelemaan, on myös tajuttava siitä todennäköisesti seuraava vähärahaisuus.. Minä en ainakaan suostu olemaan mikään rahan jakelija, enkä toisten rahojen anelija/pyytäjä/kerjääjä/ottaja, koska olen työllä ja vaivalla omani säästänyt ja ansainnut ja töissä ollut niiden eteen. Kenenkään ei tule minulle rahojaan myöskään antaa/elättää minua, vaikka kuinka paljon tienaisi. Jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin se ei velvoita toista elättämään/tasaamaan tuloja. Tuo on täysintä p***aa mitä olen koskaan kuullut tai tulen kuulemaan. Siis v***u oikeesti. Hankkikaamme parempipalkkainen työ, jos ette omallanne voi elää.
EI TÄSSÄ MUUTA!!
Kerjääjä ja ottaja? Meillä menee yhdelle tilille rahat, eihän siinä edes voi tietää kenen palkasta mikäkin tekee ja ei mitään tarvitsisin pyytää kun kummallakin oikeus tiliin.
Ja joo, toki jos mies haluaa 60 e pelin niin siitä puhutaan tai jos haluan mennä 100 e kampaajalle. Olen itse vielä opiskelija, joten tuollaiset päätökset tehdään yhdessä.
Tietenkin "elätin" miestäni ennen hänen työnsä alkua ja hän "elätti" minua kun en tehnyt töitä kesällä. Mutta ei se ole elättämistä, koska rahat on yhteiset.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Eikö olekin?? :D Ja yleensä mies on se maksumies, koska hänellä on ollut järkeä päässä ja tienaa siksi enemmän. Kaikki se työ valuu hukkaan, kun rahanahne nainen tulee elämään siivellä ja ostelee miehen rahoilla kaikkea hömppää. Tilailee lehtiä, vaatteita, meikkejä, tilpehööriä, ostaa aina Valio-merkkiä (Ei voi milloinkaan ostaa edullisempaa vaihtoehtoa kaupassa), mussuttaa itsensä suu ruokaa pullollaan pulleaksi miehen rahoilla ostetuilla suklailla ja sipseillä ja viskaa liiallisen ostelun vuoksi pilantuneet ruoat pois. Minusta on vitun sikamaista käyttää hyväksi toisen rahoja. Ihmiset käyttävät toisten rahoja hövelimmin kuin omiaan. Sitten paks, tulee ero ja mies saa luvan maksaa vielä kerran. Rahanahne nainen on pahin verottaja täällä. Sitten on vielä se pihtaus.
T : EI PIHTAAVA TAI TOISTEN RAHOJA AHNEHTIVA NAINEN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani kyllä pitivät yhteistä taloutta, mutta en silti ymmärrä sitä. Enkä tietenkään lapsena voinut tätä estää. Varhain kyllä jo muutin kotoa ja aloin tehdä töitä. Jo pienestä pitäen säästin rahaa, jota harvoin sain esimerkiksi ukilta ja mummilta syntymäpäivä/joululahjaksi. Elimme hyvin säästellen koko lapsuuden ja rahaa ei laitettu mihinkään hölmöihin krääsäturhuuksiin. Opin tuntemaan rahan arvon, enkä pitänyt yhtäkään markkaa/euroa itsestäänselvyytenä. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että jos on yhteinen koti puoliksi ostettu, molemmat siirtävät yhteiselle tilille rahaa, koska ei pankki varmaan puolikasta lainaerää ala periä molemmilta erikseen.
Vuokratulojani tai palkkaani en KOSKAAN IKINÄ laittaisi yhteiselle tililleni, koska ne nyt vaan on hyvä pitää erillään, koska eikö ne rahat ole tarkoitus käyttää mahdolliseen sijoitusasuntolainan maksamiseen/sen asunnon vastikkeisiin. OMALTA VITUN TILILTÄ on omat lainansa parempi hoitaa, jotka on itse ottanutkin. Se on tavallaan kuin lainantakaus toiselle, jos yhteiseltä tililtä sitten menee kaikki. Minä ainakin haluan säilyttää itsemääräämisoikeuteni. Laittakaa samantien palkka menemään joka kuukausi jonnekin Unicefin lapsikylätilille, tai naapurin tilille. ''Kaikki olkoon kaikkien.'' Itselleni on ainakin paljon helpompi seurata omaa taloudellista tilannetta, kun rahoja ei sotketa jollekin yhteistilille kuin kikkareista ripulipaskaa.
Osingot? Oletteko Laupias Samarilaisia? Ihan oikeasti käy niitä miehiä sääliksi, jotka joutuvat kuivaksi kynivän akan puolisoiksi. On vaan tarkoitus päästä osinkoihin/suurempiin tuloihin kiinni. Mikä ihme tässä on, kun kuvitellaan, että kaikki varallisuus laitetaan puoliksi, kun astutaan avioliiton tuonelaan? ''Ai sinulla ei ole vieläkään sijoitusasuntoa, kulta?'' -Ei hätää, otapa tästä tämä 150 000€:n asunto, kun ollaanhan me nyt yhdessä, niin on kaikki sitten yhteistä.'' Just joo. Jaatteko toisillenne oikein pankkitunnuksetkin ja annatte käyttöoikeudet pörssisijoituksienne myymiseksi/hankkimiseksi? Onko monikaan täällä sitä mieltä, että jos saatte useamman kymppitonnin osinkoja esimerkiksi perheyrityksestänne, ohjaatte sen yhteiselle tilille toisen tuhlattavaksi? MISSÄ ON SE SÄÄSTÄVÄISYYS??! Ja eukko/ sitten odottaa kieli pitkällä teidän omalla työllänne hankkimaa rahaa. Paljonko sinäkään ylipäätään säästät kuukausittain? Miksi laittaa sitten säästöt eri tilille, kun eikös niidenkin pitäisi olla yhteistä? Tiedän monta tapausta, jossa mies maksaa naisensakin puoliskon asuntolainasta ja sitten vituttaa kun tulee ero ja ex-vaimo on kädet ojossa ottamassa puolikkaansa ''yhteisestä'' asunnosta. Odottakaa vaan.
TEHKÄÄ NYT SAATANA NIITÄ AVIOEHTOJA!! T: ITSENÄISTALOUTTA KANNATTAVA NAINEN
MÄ KUOLEN, KUN TÄMÄ ON NIIN SAATANASTA KOKO YHTEISTILIHULLUUS!! :C[/quote]
Mistä moinen paha olo? Meillä on kaksi sijoitusasuntoa, mutta ne omistetaan yhdessä. Siksi vuokratulotkin tulevat yhteiselle tilille, koska siltä maksetaan noiden asuntojen vastikkeet. En ole kyllä kertaakaan pitkän avioliiton aikana huomannut, että yhteisestä tilistä olisi jotain haittaa. Eipä ole tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin, kun kaikki hoidetaan samalta tililtä. Ja aina on pantu ensin noin 10% säästöön ja säästyy sitä näköjään lisääkin nyt, kun lapset ovat jo omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
En vaan ymmärrä tätä rahojen jakamista ollenkaan. Mitä sossuavustuspankkeja te oikein olette toisillenne? Eikö teillä ole mitään tavoitetta säästää? Toinen osapuoli se vaan aina kuluttaa enemmän kuin toinen. Esimerkiksi ruokaostostottumuksissa on varmasti suuria eroja ja erikoisruokavaliot voivat toiselle kustantaa enemmän. Toinen likaa ja pesee pyykkiä enemmän kuin toinen. Asuntoa varten otettu laina on tietysti helppo laittaa tasan puoliksi. Harva ihminen osaisi elää yhtä säästäväisesti kuin toinen, jolloin säästäväisen rintaa kirpaisee, kun toinen ostaa hövelisti ruokaa ja juomaa! Entä jos toinen esimerkiksi juo alkoholia tai poltaa tupakkaa ja toinen ei, meneekö silti yhteiseltä tililtä sellaiset syöpäpaskaa aiheuttavat vit***det? Ei tässä tarvitse enää ihmetellä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei mitään jää palkasta säästöön. No ei varmasti, jos kaiken tarkoituksena on käyttää ne hiton yhteiset rahat kaikkeen prameaan ja jos toiselta loppuu, niin toinen on tunkemassa hänelle heti jotain almuja, luulleen että se on hänen parhaakseen - No ei ole. Jokainen voisi itse opetella käyttämään rahansa siten, että ne riittävät, ja jos on päättänyt mennä opiskelemaan, on myös tajuttava siitä todennäköisesti seuraava vähärahaisuus.. Minä en ainakaan suostu olemaan mikään rahan jakelija, enkä toisten rahojen anelija/pyytäjä/kerjääjä/ottaja, koska olen työllä ja vaivalla omani säästänyt ja ansainnut ja töissä ollut niiden eteen. Kenenkään ei tule minulle rahojaan myöskään antaa/elättää minua, vaikka kuinka paljon tienaisi. Jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin se ei velvoita toista elättämään/tasaamaan tuloja. Tuo on täysintä p***aa mitä olen koskaan kuullut tai tulen kuulemaan. Siis v***u oikeesti. Hankkikaamme parempipalkkainen työ, jos ette omallanne voi elää.
EI TÄSSÄ MUUTA!!
Kerjääjä ja ottaja? Meillä menee yhdelle tilille rahat, eihän siinä edes voi tietää kenen palkasta mikäkin tekee ja ei mitään tarvitsisin pyytää kun kummallakin oikeus tiliin.
Ja joo, toki jos mies haluaa 60 e pelin niin siitä puhutaan tai jos haluan mennä 100 e kampaajalle. Olen itse vielä opiskelija, joten tuollaiset päätökset tehdään yhdessä.
Tietenkin "elätin" miestäni ennen hänen työnsä alkua ja hän "elätti" minua kun en tehnyt töitä kesällä. Mutta ei se ole elättämistä, koska rahat on yhteiset.
Sitähän se juuri on, pahoittelen :D Opiskelijat eivät yleensä omilla rahoillaan käy tuhlaamassa kampaamoon 100€, elleivät sitten jollain muilla kuin opintotuilla opiskele. Miksi et vaan mennyt kesällä töihin, ihan varmasti jotakin edes osa-aikaista olisi ollut saatavana? Kummallakin joo oikeus tiliin, jossa oletan miehesi rahoja olevan enemmän? Helppo se on laskea riittävätkö tulosi kattamaan omat menosi? Jos et sitä tiedä, niin et hallitse rahankäyttöä. Oletko koskaan laskenut paljonko käytät rahaa kuukaudessa? -Suosittelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani kyllä pitivät yhteistä taloutta, mutta en silti ymmärrä sitä. Enkä tietenkään lapsena voinut tätä estää. Varhain kyllä jo muutin kotoa ja aloin tehdä töitä. Jo pienestä pitäen säästin rahaa, jota harvoin sain esimerkiksi ukilta ja mummilta syntymäpäivä/joululahjaksi. Elimme hyvin säästellen koko lapsuuden ja rahaa ei laitettu mihinkään hölmöihin krääsäturhuuksiin. Opin tuntemaan rahan arvon, enkä pitänyt yhtäkään markkaa/euroa itsestäänselvyytenä. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että jos on yhteinen koti puoliksi ostettu, molemmat siirtävät yhteiselle tilille rahaa, koska ei pankki varmaan puolikasta lainaerää ala periä molemmilta erikseen.
Vuokratulojani tai palkkaani en KOSKAAN IKINÄ laittaisi yhteiselle tililleni, koska ne nyt vaan on hyvä pitää erillään, koska eikö ne rahat ole tarkoitus käyttää mahdolliseen sijoitusasuntolainan maksamiseen/sen asunnon vastikkeisiin. OMALTA VITUN TILILTÄ on omat lainansa parempi hoitaa, jotka on itse ottanutkin. Se on tavallaan kuin lainantakaus toiselle, jos yhteiseltä tililtä sitten menee kaikki. Minä ainakin haluan säilyttää itsemääräämisoikeuteni. Laittakaa samantien palkka menemään joka kuukausi jonnekin Unicefin lapsikylätilille, tai naapurin tilille. ''Kaikki olkoon kaikkien.'' Itselleni on ainakin paljon helpompi seurata omaa taloudellista tilannetta, kun rahoja ei sotketa jollekin yhteistilille kuin kikkareista ripulipaskaa.
Osingot? Oletteko Laupias Samarilaisia? Ihan oikeasti käy niitä miehiä sääliksi, jotka joutuvat kuivaksi kynivän akan puolisoiksi. On vaan tarkoitus päästä osinkoihin/suurempiin tuloihin kiinni. Mikä ihme tässä on, kun kuvitellaan, että kaikki varallisuus laitetaan puoliksi, kun astutaan avioliiton tuonelaan? ''Ai sinulla ei ole vieläkään sijoitusasuntoa, kulta?'' -Ei hätää, otapa tästä tämä 150 000€:n asunto, kun ollaanhan me nyt yhdessä, niin on kaikki sitten yhteistä.'' Just joo. Jaatteko toisillenne oikein pankkitunnuksetkin ja annatte käyttöoikeudet pörssisijoituksienne myymiseksi/hankkimiseksi? Onko monikaan täällä sitä mieltä, että jos saatte useamman kymppitonnin osinkoja esimerkiksi perheyrityksestänne, ohjaatte sen yhteiselle tilille toisen tuhlattavaksi? MISSÄ ON SE SÄÄSTÄVÄISYYS??! Ja eukko/ sitten odottaa kieli pitkällä teidän omalla työllänne hankkimaa rahaa. Paljonko sinäkään ylipäätään säästät kuukausittain? Miksi laittaa sitten säästöt eri tilille, kun eikös niidenkin pitäisi olla yhteistä? Tiedän monta tapausta, jossa mies maksaa naisensakin puoliskon asuntolainasta ja sitten vituttaa kun tulee ero ja ex-vaimo on kädet ojossa ottamassa puolikkaansa ''yhteisestä'' asunnosta. Odottakaa vaan.
TEHKÄÄ NYT SAATANA NIITÄ AVIOEHTOJA!! T: ITSENÄISTALOUTTA KANNATTAVA NAINEN
MÄ KUOLEN, KUN TÄMÄ ON NIIN SAATANASTA KOKO YHTEISTILIHULLUUS!! :C
Mistä moinen paha olo? Meillä on kaksi sijoitusasuntoa, mutta ne omistetaan yhdessä. Siksi vuokratulotkin tulevat yhteiselle tilille, koska siltä maksetaan noiden asuntojen vastikkeet. En ole kyllä kertaakaan pitkän avioliiton aikana huomannut, että yhteisestä tilistä olisi jotain haittaa. Eipä ole tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin, kun kaikki hoidetaan samalta tililtä. Ja aina on pantu ensin noin 10% säästöön ja säästyy sitä näköjään lisääkin nyt, kun lapset ovat jo omillaan.
Tekee pahaa ajatella tuollaista yhteistiliä tai rahanahneita naisia. Ohjaisitko omilla rahoillasi ostettujen arvopaperien ja sijoitusasuntojen tuotot yhteistilille? 10% on aika vähän.
Meillä on omat tilit. Itselleni on tärkeää tietty hallinta omiin rahoihini, enkä myöskään halua käyttää miehen rahoja omiin menoihin. Olemme tähän saakka (17v yhdessä, 2 lasta) maksaneet yhteiset menot (asumiskulut, sähkö, lehti, vakuutukset, lasten menot, auto, ruoka) puoliksi, paitsi kun toinen on ollut hoitovapaalla niin toinen on maksanut lähes kaiken. Nyt kuitenkin vuosi sitten miehen palkka nousi lähes kaksinkertaiseksi minun palkkaani nähden. Maksamme edelleen puoliksi yhteiset mutta mies on esim. maksanut joitakin kalliita huonekaluja yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten jos ei ole tavoitteena sijoitusasunto tai valtava rahastosalkku? Meillä vaimon kanssa on tavoitteena elää kivaa elämää niin, että ei rahahuolet vaivaa. Toki jokunen tonni pyritään pitämään säästössä yllättäviä menoja varten.
Meillä on yhteinen tili, josta mnee kaikki maksut. Omat ja yhteiset. Itse tienaan käteen 2600€ ja vaimo 1500€. Ollaan todettu, että yhteiset rahat ja omaisuus on meille paras ratkaisu. Jos pistettäisii maksut puoliksi, jäisi vaimolle noin 100€/kk. Itselle jäisi reilu tonni enemmän. En kokisi reiluksi tuhlaila rahoja, kun toisella ei olisi varaa mihinkään. Saati että saisi rahaa säästöön. Säästöt menevät eri tilille sen takia, että ne ovat poissa käyttötileiltä ja näin ne myös pysyvät säästössä.
Itse kuitenkin näen asian niin, että kun perhe perustetaan niin samassa veneessä ollaan. Ei eletä kämppiksinä, jolloin jääkaapissakin on omat ruuat eri hyllyillä.
Täytyy sanoa, että teillä jää kyllä tosi vähän säästöön mitään. Miten käy, jos sinä suurituloisempana sairastut? Mielestäni jokaisen tulisi opetella elämään omien tulojensa mukaan, koska jos elää osittain toisen rahoilla, oma rahanhallinta saattaa kärsiä, joka näkyy ongelmatilanteissa. Teillä on yksinkertaisesti liian suuret menot, jos vaimosi palkasta jää kulujen jälkeen noin vähän käteen. 1500€ voisi riittää vaikka mihin ja muutamia satasia voisi jäädä säästöön joka kuukausi. Asutteko omassa asunnossa, kerrostalossa, omakotitalossa? Maksatteko asuntolainaa ja jos maksatte, niin paljonko? Sinulla on hyvä mies oikeus omiin rahoihisi!! Kuinka paljon käytätte rahaa ruokaan/muihin ostoksiin kuukaudessa? Montako lasta? :x Jokunen tonni sivussa ei ole riittävää. Tienaatte yhteensä noin 4000€/kk nettona, se on hyvin, säästössä pitäisi olla noin 12 000€. Saisitte varmasti säästettyä. Mihin vaimosi oikein käyttää sinun rahojasi? Olen todella harmistunut puolestanne :C Samassa veneessä saa olla, mutta ei se tarkoita, että sinun pitää kaikki maksaa/et saa säästää omia rahojasi. Vaimosi ei taida osata säästää? Mitä huonoa siinä on, jos säästäisitte enemmän? Jos tulot putoavat, ette ehkä osaa suhteuttaa menojanne enää sen mukaan = Voi tulla ongelmia! Katsooko vaimosi pahalla, jos pitää kaupassa valkata edullisempia tuotteita tai luopua jostakin palvelusta? Pitääkö vaimosi rahojasi itsestäänselvyytenä, vai kiittääkö hän sinua, kun panostat talouteenne enemmän kuin hän? Meneekö teillä ruokaa roskiin, kun ostelette liikaa, ettekä kerkeä syömään kaikkea?
Meillä on kiinteät kulut per kuukausi noin 2200€. Asutaan rivarissa. Fakta nyt vain on, että yksinään vaimon tuloilla ei helsingissä omistusasunnossa asuta. Mun tuloilla ehkä juustiinsa voi asua. eli tarvitaan molmepien tulot. Kerrostaloon en enää muuta ja sniiduilla en jaksa. Sitä on elämässä tullut tehtyä ihan tarpeeksi. Meidän kulurakenteella talous kestää vielä toisen työttämyyden (edellyttäen, että työttömyyskorvausta maksetaan).
Kyllähän meillä menojen jälkeen jää kivasti rahaa, mutta ne menee mihin menee. Välillä tulee ostettua kotiin tai itselle jotain kivaa, välillä taas lemmikit sairastaa ja joskus taas autoa pitää korjauttaa. Lainat meillä on vakuutettu työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta, eli vaikka jäisinkin työkyvyttömäksi niin pankki kuittaa mun osuuden pois. Sen verran voisi yrittää kiristää vyötä, että saisi rahoituksen kattoremppaan kuitattua pois. Lähtisi vajaa 300€ pois vastikkeesta.
Vaimoni tässä on se säästeliäs osapuoli. Vertailee kaupassa väillä liikaa hedelmien ja maitojen hintoja. Yhteinen tili oli aikoinaan mun idea, koska en halunnut, että ollaan rahallisesti epätasa-arvoisessa asemassa. Ei sun tarvitse olla huolissaan meidän rahoista. Keskityt vain omien pennosten laskemiseen. Jos tarve vaatii niin pystytään kyllä kiristämään kaikki minimiin ja oikein kovassa hädässä voidaan myydä kämppä pois. Just nyt työttömyyttä ei ole näköpiirissä, joten elellään kuten parhaaksi nähdään. Tämän kokoisesta kämpästä saa koska vain 200k€ helsingissä, todennäköisemmin lähemmäs 250k€.
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani kyllä pitivät yhteistä taloutta, mutta en silti ymmärrä sitä. Enkä tietenkään lapsena voinut tätä estää. Varhain kyllä jo muutin kotoa ja aloin tehdä töitä. Jo pienestä pitäen säästin rahaa, jota harvoin sain esimerkiksi ukilta ja mummilta syntymäpäivä/joululahjaksi. Elimme hyvin säästellen koko lapsuuden ja rahaa ei laitettu mihinkään hölmöihin krääsäturhuuksiin. Opin tuntemaan rahan arvon, enkä pitänyt yhtäkään markkaa/euroa itsestäänselvyytenä. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että jos on yhteinen koti puoliksi ostettu, molemmat siirtävät yhteiselle tilille rahaa, koska ei pankki varmaan puolikasta lainaerää ala periä molemmilta erikseen.
Vuokratulojani tai palkkaani en KOSKAAN IKINÄ laittaisi yhteiselle tililleni, koska ne nyt vaan on hyvä pitää erillään, koska eikö ne rahat ole tarkoitus käyttää mahdolliseen sijoitusasuntolainan maksamiseen/sen asunnon vastikkeisiin. OMALTA VITUN TILILTÄ on omat lainansa parempi hoitaa, jotka on itse ottanutkin. Se on tavallaan kuin lainantakaus toiselle, jos yhteiseltä tililtä sitten menee kaikki. Minä ainakin haluan säilyttää itsemääräämisoikeuteni. Laittakaa samantien palkka menemään joka kuukausi jonnekin Unicefin lapsikylätilille, tai naapurin tilille. ''Kaikki olkoon kaikkien.'' Itselleni on ainakin paljon helpompi seurata omaa taloudellista tilannetta, kun rahoja ei sotketa jollekin yhteistilille kuin kikkareista ripulipaskaa.
Osingot? Oletteko Laupias Samarilaisia? Ihan oikeasti käy niitä miehiä sääliksi, jotka joutuvat kuivaksi kynivän akan puolisoiksi. On vaan tarkoitus päästä osinkoihin/suurempiin tuloihin kiinni. Mikä ihme tässä on, kun kuvitellaan, että kaikki varallisuus laitetaan puoliksi, kun astutaan avioliiton tuonelaan? ''Ai sinulla ei ole vieläkään sijoitusasuntoa, kulta?'' -Ei hätää, otapa tästä tämä 150 000€:n asunto, kun ollaanhan me nyt yhdessä, niin on kaikki sitten yhteistä.'' Just joo. Jaatteko toisillenne oikein pankkitunnuksetkin ja annatte käyttöoikeudet pörssisijoituksienne myymiseksi/hankkimiseksi? Onko monikaan täällä sitä mieltä, että jos saatte useamman kymppitonnin osinkoja esimerkiksi perheyrityksestänne, ohjaatte sen yhteiselle tilille toisen tuhlattavaksi? MISSÄ ON SE SÄÄSTÄVÄISYYS??! Ja eukko/ sitten odottaa kieli pitkällä teidän omalla työllänne hankkimaa rahaa. Paljonko sinäkään ylipäätään säästät kuukausittain? Miksi laittaa sitten säästöt eri tilille, kun eikös niidenkin pitäisi olla yhteistä? Tiedän monta tapausta, jossa mies maksaa naisensakin puoliskon asuntolainasta ja sitten vituttaa kun tulee ero ja ex-vaimo on kädet ojossa ottamassa puolikkaansa ''yhteisestä'' asunnosta. Odottakaa vaan.
TEHKÄÄ NYT SAATANA NIITÄ AVIOEHTOJA!! T: ITSENÄISTALOUTTA KANNATTAVA NAINEN
MÄ KUOLEN, KUN TÄMÄ ON NIIN SAATANASTA KOKO YHTEISTILIHULLUUS!! :C
Mistä moinen paha olo? Meillä on kaksi sijoitusasuntoa, mutta ne omistetaan yhdessä. Siksi vuokratulotkin tulevat yhteiselle tilille, koska siltä maksetaan noiden asuntojen vastikkeet. En ole kyllä kertaakaan pitkän avioliiton aikana huomannut, että yhteisestä tilistä olisi jotain haittaa. Eipä ole tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin, kun kaikki hoidetaan samalta tililtä. Ja aina on pantu ensin noin 10% säästöön ja säästyy sitä näköjään lisääkin nyt, kun lapset ovat jo omillaan.
Tekee pahaa ajatella tuollaista yhteistiliä tai rahanahneita naisia. Ohjaisitko omilla rahoillasi ostettujen arvopaperien ja sijoitusasuntojen tuotot yhteistilille? 10% on aika vähän.
Ihan rauhassa saat ajatella, mitä haluat, meillä tämä yhteistili on toiminut hyvin, toisilla voi olla eri tavalla. Me olemme alusta saakka laittaneet 10% heti päältä säästöön. Meistä se on ollut ihan riittävää, kun on maksettu lisäksi asuntolainaa ja kasvatettu lapsia. Ei elämän tarkoitus voi olla suuren omaisuuden kerääminen. Meillä on koti ja kaksi pientä sijoitusasuntoa. Tulevaisuus on talouden osalta turvattu ja nykyisin palkasta tosiaan jää enemmänkin kuin tuo 10%. Ollaan kyllä hurahdettu matkustamiseen ja ajateltu, että kuljetaan nyt, kun ollaan kumpikin vielä hyvässä vedossa. Tiedä, millaisia pallon kiertäjiä meistä tuleekaan, jos eläkeikään terveinä eletään. Eläkkeellä ei enää kyllä säästetä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tienaa hyvin, n. 120k vuodessa. Itse olen yrittäjä ja tulot vaihtelevat välillä kovastikin.
Maksan kuitenkin koko ajan enemmän kaikkea kuin mieheni. Jos pyydän apua jonkun laskun maksamiseen hän alkaa haukkua minua koska minulla ei ole säännöllistä palkkatuloa. Eikä siis maksa sitä laskua.
Itseensä ja lapsiin hän kyllä laittaa rahaa.
Ja voittekin ehkä arvata: olen ottamassa eron heti kun taloudellisesti pystyn siihen.
Miksi et ota eroa heti vaan loisit miehen lompakolla huonossa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
En vaan ymmärrä tätä rahojen jakamista ollenkaan. Mitä sossuavustuspankkeja te oikein olette toisillenne? Eikö teillä ole mitään tavoitetta säästää? Toinen osapuoli se vaan aina kuluttaa enemmän kuin toinen. Esimerkiksi ruokaostostottumuksissa on varmasti suuria eroja ja erikoisruokavaliot voivat toiselle kustantaa enemmän. Toinen likaa ja pesee pyykkiä enemmän kuin toinen. Asuntoa varten otettu laina on tietysti helppo laittaa tasan puoliksi. Harva ihminen osaisi elää yhtä säästäväisesti kuin toinen, jolloin säästäväisen rintaa kirpaisee, kun toinen ostaa hövelisti ruokaa ja juomaa! Entä jos toinen esimerkiksi juo alkoholia tai poltaa tupakkaa ja toinen ei, meneekö silti yhteiseltä tililtä sellaiset syöpäpaskaa aiheuttavat vit***det? Ei tässä tarvitse enää ihmetellä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei mitään jää palkasta säästöön. No ei varmasti, jos kaiken tarkoituksena on käyttää ne hiton yhteiset rahat kaikkeen prameaan ja jos toiselta loppuu, niin toinen on tunkemassa hänelle heti jotain almuja, luulleen että se on hänen parhaakseen - No ei ole. Jokainen voisi itse opetella käyttämään rahansa siten, että ne riittävät, ja jos on päättänyt mennä opiskelemaan, on myös tajuttava siitä todennäköisesti seuraava vähärahaisuus.. Minä en ainakaan suostu olemaan mikään rahan jakelija, enkä toisten rahojen anelija/pyytäjä/kerjääjä/ottaja, koska olen työllä ja vaivalla omani säästänyt ja ansainnut ja töissä ollut niiden eteen. Kenenkään ei tule minulle rahojaan myöskään antaa/elättää minua, vaikka kuinka paljon tienaisi. Jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin se ei velvoita toista elättämään/tasaamaan tuloja. Tuo on täysintä p***aa mitä olen koskaan kuullut tai tulen kuulemaan. Siis v***u oikeesti. Hankkikaamme parempipalkkainen työ, jos ette omallanne voi elää.
EI TÄSSÄ MUUTA!!
Kerjääjä ja ottaja? Meillä menee yhdelle tilille rahat, eihän siinä edes voi tietää kenen palkasta mikäkin tekee ja ei mitään tarvitsisin pyytää kun kummallakin oikeus tiliin.
Ja joo, toki jos mies haluaa 60 e pelin niin siitä puhutaan tai jos haluan mennä 100 e kampaajalle. Olen itse vielä opiskelija, joten tuollaiset päätökset tehdään yhdessä.
Tietenkin "elätin" miestäni ennen hänen työnsä alkua ja hän "elätti" minua kun en tehnyt töitä kesällä. Mutta ei se ole elättämistä, koska rahat on yhteiset.
Koska meillä ei ole yhteistä tiliä, joten saan koska tahansa mieheltä kysymättä ostaa auton tai käyttää 100 e kampaajaan. Minulla ei ole mitään sanomista siihen, jos mies ostaa 800 euron puhelimen. Olisi kamalaa, jos joutuisi itse tienaamiensa rahojen käytöstä pyytämään lupaa puolisolta.
Minä maksan niin paljon kuin raaskin minimituistani. Mies töissä ja tienaa hieman keskimääräistä enemmän, eli nettona jää yli 2100-2400 euroa käteen. Käytännössä mies maksaa kaikki ruokakaupan ostokset (okei saatan nimellisesti laittaa ruokatilille 50e koska haluan osallistua itsekin menojen maksuun ja mies 450-500e), asumisen kulut ja lainat (minä maksan 100e koska haluan maksaa sen, koska käytännössä minun osuuteni lainasta on tuo n.100e, mies maksaa vastikkeen, sähköt, vedet ja oman suuremman osansa lainasta eli jotain 650e). Auto ja sen vakuutukset ovat minun nimissä ja yleensä minä ne maksan, joskus pyydän miestä maksamaan jos näyttää että tililleni ei jäisi sen jälkeen paljoa rahaa ja mies tankkaa ja huoltaa auton.
Käytännössä kaikki kuitenkin yhteistä ja maksetaan menoja sieltä sun täältä ja jos olen Visalla maksellut kaikkia menoja ja tuleekin tiukka tilanne niin voin pyytää miestä maksamaan myös osan. Käytännössä saan minimitukia 500-600 euroa kuussa ja maksan niillä yhteisiä menoja n. 200 euroa. Ja osa rahasta menee myös lapselle säästöön. Loput saan käyttää parhaiten katsomallani tavalla.
Meillä muutenkin tosi omanlainen systeemi kun on s-ryhmän taloustili josta molemmat voivat maksaa, on yhteinen tili josta menee asumisen kustannukset ja myös omat tilit molemmilla ja myös yhden lapsen tili, jota molemmat voivat hallita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen talous mutta erilliset tilit. Ruuat yms arkikulutus jakautuu aika tasan, yhteiset asumiseen liittyvät maksut maksetaan noin puoliksi. Omat rahat on omat rahat, asunto on minun ja mies maksaa siitä minulle vuokraa. Ei ole yhteisiä säästötilejä tai rahastoja, vaan ne tulee hoitaa itse. Mieheni ei edes tiedä paljonko minulla menee kuussa sijoituksiin ja se ei mielestäni hänelle kuulu.
Meilläkään mies ei handlaa rahaa, makuuttaa käyttötilillä eikä tee säästösuunnitelmia. Ei osaa etukäteen budjetoida tulevan kuun menoja tai arvioida mitkä on esim kohtuulliset ruokakustannukset. Itse olen hyvin pihi ja lapsesta asti minulle on toitotettu, ettei mikään ole niin tärkeää kuin sijoitussalkun rakentaminen. Mies avasi ekan säästötilin tavattuaan minut.
Hän on DI ja minä opiskelen ekonomiksi, mutta teen päivätöitä myös.
Mies ei tosiaan handlaa rahaa kun suostuu maksamaan sinulle vuokraa.
Omat rahat.omat laskut. Omat menot ja jotain yhteisiä lasku ja jotka koskee kumpaakin. Avioehto. Näin aikanaan.
Eniten ihmetyttää tuo jos toiselta loppuu niin siirretään lisää, laskut maksaa se jolla on....
Ei aikuisella ihmisellä pitäisi olla rahat loppu, silloin elää liian kalliisti. Toki ymmärrän jonkun opiskelijan ja hoitovapaalaisen tilanteen, mutta työssäkäyvän aikuisen pitäisi osata mitoittaa menonsa.
Meiltä on pienipalkkainen ja keskituloinen, kummallakaan ei ikinä ole rahat ihan finito vaikka on omat rahat-yhteisiä menoja -malli.
Niinpä, ja jos löydät työpaikan :D Mahtaa sitten kyrsiä, kun töissä raadat niska limassa ja miessurkimuksesi opiskelee sun rahoillasi.. Itse en suostuisi moiseen. Jokainen pärjätköön itse. Kyllä niiden tukien suuruuden tietää opiskelemaan ryhtyessä. Ei ole selkärankaa, jos on käsi ojossa eikä pärjää omilla rahoillaan. Rakkaus ei ole rahasta kiinni. Vai pelkäätkö, että mies etsii toisen elättäjän, jos et töihin päästyäsi maksa hänen menojaan? Oletteko koskana kuulleet kesätöistä? Ne rahat voisivat riittää opiskeluvuodeksi, mutta ette taida viitsiä. Mieluummin elät miehesi rahoilla, kuin menet kesätöihin?