Lue keskustelun säännöt.
Miten jaatte rahat parisuhteessa?
02.12.2016 |
Ihan mielenkiinnosta muita ketjuja luettuani. Itse olen seurustellut vajaan vuoden ja yhteen muutosta saakka kaikki on ollut yhteistä, mies syö enemmän toki mutta itse käyn tanssissa ja kampaajalla enemmän. Muutenkin kun parisuhteen ainakin olettaisi (tai siis tarkoitus on) kestää loppuelämän niin ollaan tultu tulokseen että eihän sillä ole merkitystä kenen rahaa se on kun kuitenkin kuollessa (tai erotessa) kaikki menee 50-50. Miten esim paremmin tienaavat naiset perustelee sen ettei suostu maksamaan miehensä vaatteita? Tai ruokia. Itse siis nainen tienaan netto n. 2500 ja mies n. 1800 ja kaikki yhteistä.
Kommentit (160)
Tuntuu, että jo ekoista treffeista asti ollut yhteistä. Ikinä ei ole ollut väliä kumpi maksaa ja mitä. Tyylillä; se kuka kerkiää ensin. Tienataan saman verran, ja rahasta ei olla ikinä pahemmin edes puhuttu tai riidelty missään määrin. Ainoastaan sovittu paljonko säästetään minimissään kuukaudessa ASP tilille. Minulla on vielä lapsia edellisestä suhteesta, mutta mies osallistuu heihinkin yhtälailla, vaikka sitä en ole koskaan vaatinut tai pyytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
En vaan ymmärrä tätä rahojen jakamista ollenkaan. Mitä sossuavustuspankkeja te oikein olette toisillenne? Eikö teillä ole mitään tavoitetta säästää? Toinen osapuoli se vaan aina kuluttaa enemmän kuin toinen. Esimerkiksi ruokaostostottumuksissa on varmasti suuria eroja ja erikoisruokavaliot voivat toiselle kustantaa enemmän. Toinen likaa ja pesee pyykkiä enemmän kuin toinen. Asuntoa varten otettu laina on tietysti helppo laittaa tasan puoliksi. Harva ihminen osaisi elää yhtä säästäväisesti kuin toinen, jolloin säästäväisen rintaa kirpaisee, kun toinen ostaa hövelisti ruokaa ja juomaa! Entä jos toinen esimerkiksi juo alkoholia tai poltaa tupakkaa ja toinen ei, meneekö silti yhteiseltä tililtä sellaiset syöpäpaskaa aiheuttavat vit***det? Ei tässä tarvitse enää ihmetellä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei mitään jää palkasta säästöön. No ei varmasti, jos kaiken tarkoituksena on käyttää ne hiton yhteiset rahat kaikkeen prameaan ja jos toiselta loppuu, niin toinen on tunkemassa hänelle heti jotain almuja, luulleen että se on hänen parhaakseen - No ei ole. Jokainen voisi itse opetella käyttämään rahansa siten, että ne riittävät, ja jos on päättänyt mennä opiskelemaan, on myös tajuttava siitä todennäköisesti seuraava vähärahaisuus.. Minä en ainakaan suostu olemaan mikään rahan jakelija, enkä toisten rahojen anelija/pyytäjä/kerjääjä/ottaja, koska olen työllä ja vaivalla omani säästänyt ja ansainnut ja töissä ollut niiden eteen. Kenenkään ei tule minulle rahojaan myöskään antaa/elättää minua, vaikka kuinka paljon tienaisi. Jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin se ei velvoita toista elättämään/tasaamaan tuloja. Tuo on täysintä p***aa mitä olen koskaan kuullut tai tulen kuulemaan. Siis v***u oikeesti. Hankkikaamme parempipalkkainen työ, jos ette omallanne voi elää.
EI TÄSSÄ MUUTA!!
Kerjääjä ja ottaja? Meillä menee yhdelle tilille rahat, eihän siinä edes voi tietää kenen palkasta mikäkin tekee ja ei mitään tarvitsisin pyytää kun kummallakin oikeus tiliin.
Ja joo, toki jos mies haluaa 60 e pelin niin siitä puhutaan tai jos haluan mennä 100 e kampaajalle. Olen itse vielä opiskelija, joten tuollaiset päätökset tehdään yhdessä.
Tietenkin "elätin" miestäni ennen hänen työnsä alkua ja hän "elätti" minua kun en tehnyt töitä kesällä. Mutta ei se ole elättämistä, koska rahat on yhteiset.
Koska meillä ei ole yhteistä tiliä, joten saan koska tahansa mieheltä kysymättä ostaa auton tai käyttää 100 e kampaajaan. Minulla ei ole mitään sanomista siihen, jos mies ostaa 800 euron puhelimen. Olisi kamalaa, jos joutuisi itse tienaamiensa rahojen käytöstä pyytämään lupaa puolisolta.
Juuri näin, rakastan sinua ja mielipidettäsi <3
Me ollaan oltu kohta 8 vuotta yhdessä, ei riidellä rahasta ja ollaan melko suurpiirteisiä, laskut tulee maksettua ja faktaahan on meilläkin se, että ei toisella voi olla nälkä ja itsellä maha täynnä ja jääkaapissa korvamerkattuja tuotteita. Kyllä siitä molemmille riittää.
Mutta yhteisiä rahoja ei tule, miehen holtittoman rahankäytön takia. Itse olen säästänyt muutaman kymppitonnin tässä sivussa. Jos olisi yhteisiä nii ne olis menny jo johonkin aivan turhaan...
Yhteiselle tilille menee 90 % molempien tuloista, lopuilla maksan työpaikkaruokailun ja harrastukset. Rouva hallinnoi tiliä ja tekee päätökset miten loput rahat käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
En vaan ymmärrä tätä rahojen jakamista ollenkaan. Mitä sossuavustuspankkeja te oikein olette toisillenne? Eikö teillä ole mitään tavoitetta säästää? Toinen osapuoli se vaan aina kuluttaa enemmän kuin toinen. Esimerkiksi ruokaostostottumuksissa on varmasti suuria eroja ja erikoisruokavaliot voivat toiselle kustantaa enemmän. Toinen likaa ja pesee pyykkiä enemmän kuin toinen. Asuntoa varten otettu laina on tietysti helppo laittaa tasan puoliksi. Harva ihminen osaisi elää yhtä säästäväisesti kuin toinen, jolloin säästäväisen rintaa kirpaisee, kun toinen ostaa hövelisti ruokaa ja juomaa! Entä jos toinen esimerkiksi juo alkoholia tai poltaa tupakkaa ja toinen ei, meneekö silti yhteiseltä tililtä sellaiset syöpäpaskaa aiheuttavat vit***det? Ei tässä tarvitse enää ihmetellä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei mitään jää palkasta säästöön. No ei varmasti, jos kaiken tarkoituksena on käyttää ne hiton yhteiset rahat kaikkeen prameaan ja jos toiselta loppuu, niin toinen on tunkemassa hänelle heti jotain almuja, luulleen että se on hänen parhaakseen - No ei ole. Jokainen voisi itse opetella käyttämään rahansa siten, että ne riittävät, ja jos on päättänyt mennä opiskelemaan, on myös tajuttava siitä todennäköisesti seuraava vähärahaisuus.. Minä en ainakaan suostu olemaan mikään rahan jakelija, enkä toisten rahojen anelija/pyytäjä/kerjääjä/ottaja, koska olen työllä ja vaivalla omani säästänyt ja ansainnut ja töissä ollut niiden eteen. Kenenkään ei tule minulle rahojaan myöskään antaa/elättää minua, vaikka kuinka paljon tienaisi. Jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin se ei velvoita toista elättämään/tasaamaan tuloja. Tuo on täysintä p***aa mitä olen koskaan kuullut tai tulen kuulemaan. Siis v***u oikeesti. Hankkikaamme parempipalkkainen työ, jos ette omallanne voi elää.
EI TÄSSÄ MUUTA!!
Oliko sinun kotonasikin vanhemmilla eri rahat ja eri elintaso? Kumpi maksoi lasten kulut?
Jokainen tekee niin kuin lystää, mutta kyllä yhteiset rahat helpottavat elämistä. Ei tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin. Sinne käyttötilille tulevat palkat, lapsilisät, lottovoitot, osingot, vuokratulot, kaikki. Siltä maksetaan lainan lyhennykset, vastikkeet, vaatteet, harrastukset, bensat, ruuat, kaikki. Kuitenkin joka kuukausi siirretään tietty sama summa säästöön kummankin rahastoon. Näin on hyvä ja helppo elämä ainakin rahan suhteen.
Miksi kummallakin on oma rahasto, jos kaikki muu on niin yhteistä niin yhteistä?
Sivusta kerron, että tuohon on looginen selitys. Rahastot ja arvo-osuustilit ovat henkilökohtaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää tuo jos toiselta loppuu niin siirretään lisää, laskut maksaa se jolla on....
Ei aikuisella ihmisellä pitäisi olla rahat loppu, silloin elää liian kalliisti. Toki ymmärrän jonkun opiskelijan ja hoitovapaalaisen tilanteen, mutta työssäkäyvän aikuisen pitäisi osata mitoittaa menonsa.
Meiltä on pienipalkkainen ja keskituloinen, kummallakaan ei ikinä ole rahat ihan finito vaikka on omat rahat-yhteisiä menoja -malli.
Todellakin vittu aamen, olet oikeassa. Olet hyvä tyyppi ja osaat hoitaa raha-asiasi. LOPETTAKAA JÄRJETÖN TUHLAILU!
Me seurusteltiin 8kk ennen kuin mentiin naimisiin ja muutettiin yhteen. Seurusteluaikana mies taisi maksaa enimmäkseen, en oikein jaksa muistaa. Naimisiinmenon jälkeen perustettiin yhteinen tili, johon tuli molempien palkat. Käytännössä miehen palkalla elettiin ja minun palkka laitettiin säästöön. Nuo säästöt käytettiin sitten kun ostettiin ensimmäinen yhteinen asunto.
Meillä miestä ei ole oikein raha-asioiden hoitaminen jaksanut kiinnostaa, löysin hänen paperipinoistaan useita laskumuistutuksia. Niinpä minä otin raha-asiat hoitaakseni ja olen hoitanut ne koko avioliiton ajan.
Meillä oli alussa suurin piirtein samanlaiset tulot, mutta nykyisin mies tienaa noin 3x niin paljon kuin minä. Kumpikin saa periaatteessa ostella mitä tarvitsee, mutta tuo tuloero tekee sen, etten itse kehtaa tehdä mitään 1000 euron heräteostoksia kuten mies saattaa joskus tehdä. Ja tämä on ihan ok.
Omistamme asuntomme 50/50 vaikka mies on sen enimmäkseen maksanut. Mies omistaa yhteisessä käytössä olevan auton. Sijoituksia meillä on kummallakin, miehellä vähän enemmän kuin minulla koska saa työnsä kautta osakkeita.
Meillä on ollut rahankäytössä erilaisia kausia. Aluksi dinkkuina käytimme rahaa vähän löysemmin (ja silti toinen palkka jäi kokonaan säästöön). Sitten kun tuli lapsi ja suurempi asuntolaina, jäi ravintoloissa syöminen pitkäksi aikaa. Siinä vaiheessa kun minä opiskelin enkä saanut tukia, elettiin paljon tiukemmin eikä ollut varaa tehdä ulkomaanmatkaa joka vuosi. Nyt eletään taas sellaista vähän parempaa aikaa, että rahaa enemmän käytettävissä ja käytetään sitä hieman hövelimmin. Koskaan ei ole ollut vaikeuksia näissä muutoksissa, yhdessä on nuukailtu tarpeen mukaan ja parempina aikoina kaikki ovat saaneet nauttia paremmasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli laskujen jälkeen jää rahaa niin se on oma asia. Eri asia jos säästetään jotakin varten että kumpikin laittaa saman summan säästöön.
Aina esiin tulee nuo VITUN laskut. Ihmiset ne vaan haalivat itselleen laskuja ja lisää laskuja.
Kaikki on yhteistä.. Minä tienaan nettona 2300 e ja mies 1900 e. Laskut, ruoat, matkat yms. maksaa se kumpi ehtii ensin, koskaan ei olla laskettu euroja tai riidelty rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee ehkä, vuokra puhelin sähkö laskut muut menot maksan käteisellä... Olen tarkoituksellisesti lopettanut kaiken turhan ja seuraan omaa rahanmenoani. En kuluta kuukausittain juuri mihinkään vakituiseen rahaa. Puolisolla omat laskunsa, useampia kuin minulla ja valitsee asiota miten haluaa.
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli laskujen jälkeen jää rahaa niin se on oma asia. Eri asia jos säästetään jotakin varten että kumpikin laittaa saman summan säästöön.
Aina esiin tulee nuo VITUN laskut. Ihmiset ne vaan haalivat itselleen laskuja ja lisää laskuja.
Ei niitä varmaan kukaan mielellään "haali". Lainan hoito, lämmitys, sähkö, vesi, kiinteistövero, vakuutukset jne on vain hoidettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin huvittavaa, kun sanotaan että ei ole yhteiset rahat... ja sitten puhutaan heti seuraavaksi taloustilistä, johon laitetaan eri määrä rahaa, "sama osuus kummankin tuloista". Niin että toinen laittaa yhteiseen hyvään 1500 e ja toinen 500 e. Todella tasapuolista ja "ei meillä ole yhteiset rahat" :D
Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, käytännön kannalta on helpointa että on yhteinen taloustili. Muuten täytyy pitää kirjaa siitä, kumpi maksoi Jani-Petterin nappikset, kumpi Jani-Petterin silmälasit jne. Kun nämä kaikki maksaa yhteiseltä taloustililtä, säästyy suurelta vaivalta. Samoin ruoan kanssa: olisi epäkäytännöllistä pitää kirjaa siitä, että mies söi 2/3 makaronilaatikosta ja sitten laskea makaronilaatikon kustannukset, jotta voi periä 2/3 niistä mieheltä, kun itse osti kaikki ainekset. Helpompaa on maksaa ruokaostokset yhteiseltä taloustililtä. Vastikkeenkin kanssa pitäisi määrittää, kumpi käytti yhteistä asuntoa enemmän, jotta osaisi jyvittää vastikkeen maksun oikeassa suhteessa.
Esimerkiksi meillä kummatkin siirtävät yhteiselle taloustilille 40 % nettotuloistaan. Mielestäni olisi epäloogista sanoa, että meillä on yhteiset rahat, kun kummallakin jää kuitenkin 60 % omista tuloistaan säästettäväksi ja henkilökohtaiseen käyttöön.
No onhan se epäloogista, jos ne summat eivät ole yhtä isoja.
Kyllä meilläkin on yhteinne taloustili, mutta kumpikin laittaa sinne saman summan, vaikka ei tienaakaan saman verran.
Eli jos toisella on tonnin nettotulot, toisella kolmen tonnin ja yhteisen elämän pyörittäminen vie kaksi tonnia kuussa niin on mielestäsi ihan kohtuullista että toiselle jää kaksi tonnia omaa rahaa kuussa ja toiselle ei mitään vaikka kumpikin tekee 8 tuntista työpäivää? Entäs jos toinen on vanhempainvapaalla eikä pysty osallistumaan edes sillä tonnilla - kirjataan"syömävelka" ylös ja toinen lyhentelee niitä toiselle sitten myöhemmin vai?
Minun mielestäni ainakin on TÄYSIN kohtuullista, koska itsehän ne menot on itselleen hankittu ja haksahdettu elämään yli omien varojen. Ihan yhtä kohtuullista on se, että lääkäri tienaa 10000€ kuussa ja siivooja 1500€. Eikä parempituloisen tarvitse kenellekään siitä lahjoitusta tehdä kuukausittain verojen jälkeen, koska on osannut omat asiansa paremmin hoitaa. Olisit voinut päästä parempipalkkaiseen työhön ja varautua vanhempainvapaaseen, jolloin säästöilläsi makselisit oman osuutesi kuluista sinä aikana.
Minä maksan asumisen ja mies ruoan ja laskut. Pian roolit vaihtuu toistepäin, kun lähden opiskelemaan eikä tuki riitä vuokran maksuun. Suunnilleen puoliksi siis menee, se maksaa enemmän jolla on isommat tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
En vaan ymmärrä tätä rahojen jakamista ollenkaan. Mitä sossuavustuspankkeja te oikein olette toisillenne? Eikö teillä ole mitään tavoitetta säästää? Toinen osapuoli se vaan aina kuluttaa enemmän kuin toinen. Esimerkiksi ruokaostostottumuksissa on varmasti suuria eroja ja erikoisruokavaliot voivat toiselle kustantaa enemmän. Toinen likaa ja pesee pyykkiä enemmän kuin toinen. Asuntoa varten otettu laina on tietysti helppo laittaa tasan puoliksi. Harva ihminen osaisi elää yhtä säästäväisesti kuin toinen, jolloin säästäväisen rintaa kirpaisee, kun toinen ostaa hövelisti ruokaa ja juomaa! Entä jos toinen esimerkiksi juo alkoholia tai poltaa tupakkaa ja toinen ei, meneekö silti yhteiseltä tililtä sellaiset syöpäpaskaa aiheuttavat vit***det? Ei tässä tarvitse enää ihmetellä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei mitään jää palkasta säästöön. No ei varmasti, jos kaiken tarkoituksena on käyttää ne hiton yhteiset rahat kaikkeen prameaan ja jos toiselta loppuu, niin toinen on tunkemassa hänelle heti jotain almuja, luulleen että se on hänen parhaakseen - No ei ole. Jokainen voisi itse opetella käyttämään rahansa siten, että ne riittävät, ja jos on päättänyt mennä opiskelemaan, on myös tajuttava siitä todennäköisesti seuraava vähärahaisuus.. Minä en ainakaan suostu olemaan mikään rahan jakelija, enkä toisten rahojen anelija/pyytäjä/kerjääjä/ottaja, koska olen työllä ja vaivalla omani säästänyt ja ansainnut ja töissä ollut niiden eteen. Kenenkään ei tule minulle rahojaan myöskään antaa/elättää minua, vaikka kuinka paljon tienaisi. Jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin se ei velvoita toista elättämään/tasaamaan tuloja. Tuo on täysintä p***aa mitä olen koskaan kuullut tai tulen kuulemaan. Siis v***u oikeesti. Hankkikaamme parempipalkkainen työ, jos ette omallanne voi elää.
EI TÄSSÄ MUUTA!!
Kerjääjä ja ottaja? Meillä menee yhdelle tilille rahat, eihän siinä edes voi tietää kenen palkasta mikäkin tekee ja ei mitään tarvitsisin pyytää kun kummallakin oikeus tiliin.
Ja joo, toki jos mies haluaa 60 e pelin niin siitä puhutaan tai jos haluan mennä 100 e kampaajalle. Olen itse vielä opiskelija, joten tuollaiset päätökset tehdään yhdessä.
Tietenkin "elätin" miestäni ennen hänen työnsä alkua ja hän "elätti" minua kun en tehnyt töitä kesällä. Mutta ei se ole elättämistä, koska rahat on yhteiset.
Koska meillä ei ole yhteistä tiliä, joten saan koska tahansa mieheltä kysymättä ostaa auton tai käyttää 100 e kampaajaan. Minulla ei ole mitään sanomista siihen, jos mies ostaa 800 euron puhelimen. Olisi kamalaa, jos joutuisi itse tienaamiensa rahojen käytöstä pyytämään lupaa puolisolta.
Mihin perustuu olettamus, että yhteisellä tilillä pitää hyväksyttää kaikki ostokset toisella osapuolella? Kyllä meillä saa ainakin käydä kampaajalla ilman lupaa. Isommista hankinnoista keskustellaan aina yhdessä etukäteen (esim. auto, televisio, sohvat jne.). Näin oli kyllä jo ennen yhteistä tiliä. Kumpikaan meillä ei näe järkeä siinä, että ovista ja ikkunoista lapataan kämppään kokoa ajan elektroniikkaa ja kalusteita, joten niistä on ihan hyvä keakustella etukäteen. Toki joku 800€ puhelimenkin osto on lähinnä ilmoitusluontoinen asia tyyliin "ostan tuon uuden Iphonen". Kummatkin tietää koko ajan mihin on varaa ja mihin ei.
Olettamus perustuu edelliseen viestiin, johon vastasin. Siinä nimittäin pyydettiin lupia 60 euron hintaisen pelin hankintaan.
Meillä ei ole kummallakaan aikuisella mitään ostomaniaa, joten sohvia ja televisioita ei tulvi ovista ja ikkunoista, vaikka niiden ostosta ei etukäteen keskustellakaan. Sohvat tosin lienevät vuodelta 1996, kertaalleen uudelleenverhoillut ja erittäin mukavat käytössä. Verhoilu maksoi enemmän kuin Sotkan lastulevyinen tarjoussohva uutena, mutta saimme, mitä halusimme. Tai siis minä sain, koska projektin vedin ja maksoin.
En tiedä, mihin meillä on varaa ja mihin ei, mutta tiedän, mihin minulla on varaa. Se riittää, miehen rahat ovat hänen omiaan eikä ole käynyt mielessä, että minulla olisi niihin käyttöoikeus.
Mä en ole missään parisuhteessa jakanut rahoja; aina on kumpikin pitänyt omat tilinsä.
Nykyisen suhteen alkaessa oli selvää, että koska miehellä on maatila ja oli säästöjäkin vajaa satatonnia, ei meidän varoja voi yhdistä; mulla kun oli vain parikyttonnia asuntosäästöjä opintojen jälkeen. Ja aloittaessamme palkat miltei samat, miehellä hieman suurempi.
Yhteinen tili on, mut siitä ostettiin vain vauvajuttuja aikoinaan.
Mä en edes tiedä, paljonko miehellä nykyään on palkka tai rahaa tilillä. Se ei mun elämää hetkauta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Pyhäjyssäys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tienaa noin 2500€/kk ja itse opiskelen 270€/kk opintotuella. Ei olla tehty mitään eroa rahojen välillä, kaikki on yhteistä. Kaikesta vähänkään isommasta neuvotellaan ja kumpikin saa sanoa jos toinen tuhlailee.
Kun saan opinnot päätökseen ja löydän työpaikan, miehen olisi tarkoitus lähteä opiskelemaan ja sama suhtautuminen rahaan pysyy.
Tuttu kuvio. Nainen opiskelee miehen rahoilla, jonka jälkeen rakkaus yllättäen loppuu.
Valmistuminen kasvattaa erilleen.
Niin totta, kaikki on tietenkin hyvin silloin kun mies maksaa, mutta nainen nopeasti hermostuu koulua käyvään mieheen, joka ei tienaa :D Nainen yleensä mielellään ottaa rahaa, mutta ei anna takaisin. Tai jos antaa, niin nyrpistellen.
Mitenkäs selität sen, kun minä vaihdoin palkkatyössä olevan hyvätuloisen miehen köyhään opiskelijaan eli muutuin itse maksajaksi? Ja olen onnellisempi kuin koskaan. :)
Ihan sillä, että sä olet tyhmästi haksahtanut :D Ei pahalla. Miehesi käyttää sinua hyväkseen. Opiskelijakin voi tehdä töitä opiskelun ohessa, jos vaan viitsii, mutta eipä varmaan pahemmin tee, kun on niin helppo sinun rahoillasi loisia.
Omat rahat ja omat tilit. Olisi nöyryyttävää, jos joutuisin pyytämään vaimolta lupaa käyttää esimerkiksi 1000 euroa itse tienaamiani rahoja kaverin polttareihin tai edes keskustelemaan asiasta vaimon kanssa. Se nyt vaan ei kuulu vaimolle yhtään, jos haluan käyttää 1000 euroa omia rahojani kaverin polttareissa.
Tällä palstalla on tullut monet kerrat esille, että jos vaimo tienaa enemmän, on kaikki rahat yhteisiä, mutta jos mies, on kaikki menot puoliksi ja mies käyttää itseensä ylimääräiset rahansa, ei edes lapsiin.
Meillä tulee rahat omille tileille, ja on omia lainojakin, mutta mitään rahoja tai menoja ei jaeta, koska joka sentti menee eikä riitäkään. Kun mulla on tilipäivä kuun vaihteessa, ja miehellä puolessa välissä, yritetään sinnitellä mun tilillä miehen tiliin asti ja sen tilistä lapsilisiin ja mun tiliin.
Jos asutaan yhdessä on talous yhteinen, ja se tarkoittaa että rahojen kuuluu olla yhteisiä, niinhän esim. KELA olettaa olevan, tuet tulevat molempien tulojen mukaan laskettuna.
Meillä on sikäli helppo tilanne, että tienataan molemmat suunnilleen saman verran. Ei ole tarvinnut rahasta tapella. Molempien bruttotulot on noin 4000e/kk eli saadaan nettona kumpikin käyteen noin 2700e/kk. Molemmilla on omat tilit, jonne palkka tulee. Tämän lisäksi meillä on yhteinen lainanhoitotili, taloustili sekä säästötili:
- Lainanhoitotilille menee 1000e/kk per naama. Raha menee asuntolainanlyhennyksiin ja vakuutuksiin.
- Taloustilille menee 400e/kk per henki ja tältä tililtä maksetaan ruuat, bensat, ravintolaillat, leffakäynnit yms. Yleensä taloustilille jää kuun lopussa ylimääräistä, joten rahoja käytetään myös matkusteluun ja huonekaluhankintoihin.
- Säästötilille kumpikin laittaa 300e/kk. Tällä hetkellä säästämme vanhempainvapaita varten. (Meillä ei vielä ole lapsia, mutta tarkoitus on aloittaa yrittämään lasta noin vuoden päästä)
- Tämän jälkeen käyttöön jää n. 1000 e/kk per naama, jonka kumpikin haluamallaan tavalla omiin menoihinsa. Esimerkkeinä harrastukset, vaatteet ja kampaaja/parturikulut, ulkomaan matkat. Tällä hetkellä mies sijoittaa noin 500e/kk ja minä laitan saman verran rahastoon sijoitusasunnon hankintaa varten.
Meillä on kiinteät kulut per kuukausi noin 2200€. Asutaan rivarissa. Fakta nyt vain on, että yksinään vaimon tuloilla ei helsingissä omistusasunnossa asuta. Mun tuloilla ehkä juustiinsa voi asua. eli tarvitaan molmepien tulot. Kerrostaloon en enää muuta ja sniiduilla en jaksa. Sitä on elämässä tullut tehtyä ihan tarpeeksi. Meidän kulurakenteella talous kestää vielä toisen työttämyyden (edellyttäen, että työttömyyskorvausta maksetaan).
Kyllähän meillä menojen jälkeen jää kivasti rahaa, mutta ne menee mihin menee. Välillä tulee ostettua kotiin tai itselle jotain kivaa, välillä taas lemmikit sairastaa ja joskus taas autoa pitää korjauttaa. Lainat meillä on vakuutettu työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta, eli vaikka jäisinkin työkyvyttömäksi niin pankki kuittaa mun osuuden pois. Sen verran voisi yrittää kiristää vyötä, että saisi rahoituksen kattoremppaan kuitattua pois. Lähtisi vajaa 300€ pois vastikkeesta.
Vaimoni tässä on se säästeliäs osapuoli. Vertailee kaupassa väillä liikaa hedelmien ja maitojen hintoja. Yhteinen tili oli aikoinaan mun idea, koska en halunnut, että ollaan rahallisesti epätasa-arvoisessa asemassa. Ei sun tarvitse olla huolissaan meidän rahoista. Keskityt vain omien pennosten laskemiseen. Jos tarve vaatii niin pystytään kyllä kiristämään kaikki minimiin ja oikein kovassa hädässä voidaan myydä kämppä pois. Just nyt työttömyyttä ei ole näköpiirissä, joten elellään kuten parhaaksi nähdään. Tämän kokoisesta kämpästä saa koska vain 200k€ helsingissä, todennäköisemmin lähemmäs 250k€.
No ei kyllä ihan yksinään vaimosi tuloilla, mutta sitä tarkoitan, että periaatteessa asutte vaimosi tuloihin nähden turhan kalliissa asunnossa tällä hetkellä. Nouseeko lainan kuukausierä, kun korot nousevat? Mihin te saatte menemään 2200€/kk? Mitä kivaa ostelet kotiin ja itsellesi? Ja kiitos, keskityn myös omien tonnosten laskemiseen. P.S Kannattaa kiristää otetta jo ennen kuin tarve vaatii (Nyt jo hieman vaatii mielestäni). Oletko oikeasti onnellinen?