Miten jaatte rahat parisuhteessa?

Eihän tähän ole yhtä ainoaa oikeaa mallia.

Riippuu niin monesta asiasta. miksi kaiken pitäisi mennä tasan? Jos toisen harrastukset ilmaisia tai edullisia niin. Eikö toinen saisi harrastaa kalliisti vaikka hänellä olisi siihen varaa? Jos toinen haluaa ostaa kalliita merkkivaatteita ja toinen kulkee mielummin edullisissa vaatteissa niin miksi ja miten tasata?

Meillä kaikki yhteistä. Olen ollut pitkään kotona meidän lasten kanssa ja nyt työttömänä. Maksan laskut jomman kumman tilitä. Se joka käy kaupassa maksaa. Jos toisen tilillä on vähän rahaa niin tasaan siirtämällä. Miehellä on kalliimmat harrastukset. Meille tämä sopii koska rahasta ei pulaa ja rahan käyttömme on hyvin samankaltaista. Rahasta ei ole tarvinnut koskaan riidellä.

Mutta jos puoliso olisi vaikka kova tuhlaamaan mielestäni niin silloin olisin vaatinut omia rahoja ja yhteistä taloustiliä (tai tuskin olisin osannut tuhlarin kanssa edes seurustella pidempään).

Olemme lapseton pari. Asuttu 8 vuotta yhdessä. Asumiseen liittyvät kulut maksamme puoliksi. Minä olen töissä, mies ollut vaihtelevasti töissä/työtön ja nyt opiskelee. Molemmilla on omat taloudet. Useimmat hankinnat ollaan maksettu puoliksi, mutta kumpikin on hankkinut toisen siunauksella sellaisia kalusteita ja tavaroita, joita on halunnut ja myös maksanut ne. Nyt miehen opiskellessa olen kustantanut enemmän yhteisiä matkoja. Kumpikin ostaa ruokaa mieltymystensä mukaan. Minä taidan ostaa enemmän, vaikka mies myös syö enemmän. Ei niuhoteta rahasta, mutta alusta pitäen meille oli itsestään selvää omien talouksien säilyminen ja yhteisten kulujen jakaminen. Miehen työtilanne/tulojen vähyys on hänen oma valintansa, eikä hän halua sen vaikuttavan kulujen jakaantumiseen välillämme.

Minulla on kolme lasta edellisestä avioliitosta. Ollaan seurusteltu 3 vuotta nykyisen miehen kanssa. Asutaan puolet ajasta yhdessä miehen (omistus)asunnossa. Puolet ajasta asun lasteni kanssa omassa asunnossani.

Maksamme molemmat kaikki omat menomme itse. Jos olemme ulkona syömässä tai leffassa, toinen välillä maksaa ja välillä toinen. Ei kuitenkaan lasketa vuoroja. Matkat maksetaan puoliksi. Kaupassa maksetaan miten milloinkin. Jos mä käyn meille viikonlopun ruoat hakemassa, maksan. Sitten mies maksaa toisella kerralla. Ei lasketa näitäkään.

Olen ehdottanut, että maksaisin miehelle osan vastikkeesta. Hän ei halua. Maksan kuitenkin oman vesimaksuni.

Menee hyvin ja rahasta ei riidellä ikinä. Ai niin. Mä syön ihan yhtä paljon kuin mies, sillä treenaan paljon.

Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 11 vuotta. Köyhinä opiskelijoina puolitettiin kaikki menot tarkkaan ja maksettiin kaikki (vuokra, ruoka, sähkö yms.) puoliksi.

Opiskelujen jälkeen mies sai heti töitä ja alkoi jotenkin makselemaan enemmän, kun itse olin työttömänä. Nyt kun ollaan molemmat työelämässä, maksetaan asuntolaina puoliksi kun asunto on molempien nimissä. Mies tienaa enemmän, joten maksaa meidän yhteisiä kuluja enemmän ja esimerkiksi aina meidän ulkomaanmatkat ja jos syödään ravintolassa. Mulla on jotenkin huono omatunto siitä, mutta mies ei tunnu välittävän eikä ikinä huoli multa rahaa takaisin. Niin ja ollaan naimisissa nykyään.

En vaan ymmärrä tätä rahojen jakamista ollenkaan. Mitä sossuavustuspankkeja te oikein olette toisillenne? Eikö teillä ole mitään tavoitetta säästää? Toinen osapuoli se vaan aina kuluttaa enemmän kuin toinen. Esimerkiksi ruokaostostottumuksissa on varmasti suuria eroja ja erikoisruokavaliot voivat toiselle kustantaa enemmän. Toinen likaa ja pesee pyykkiä enemmän kuin toinen. Asuntoa varten otettu laina on tietysti helppo laittaa tasan puoliksi. Harva ihminen osaisi elää yhtä säästäväisesti kuin toinen, jolloin säästäväisen rintaa kirpaisee, kun toinen ostaa hövelisti ruokaa ja juomaa! Entä jos toinen esimerkiksi juo alkoholia tai poltaa tupakkaa ja toinen ei, meneekö silti yhteiseltä tililtä sellaiset syöpäpaskaa aiheuttavat vit***det? Ei tässä tarvitse enää ihmetellä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei mitään jää palkasta säästöön. No ei varmasti, jos kaiken tarkoituksena on käyttää ne hiton yhteiset rahat kaikkeen prameaan ja jos toiselta loppuu, niin toinen on tunkemassa hänelle heti jotain almuja, luulleen että se on hänen parhaakseen - No ei ole. Jokainen voisi itse opetella käyttämään rahansa siten, että ne riittävät, ja jos on päättänyt mennä opiskelemaan, on myös tajuttava siitä todennäköisesti seuraava vähärahaisuus.. Minä en ainakaan suostu olemaan mikään rahan jakelija, enkä toisten rahojen anelija/pyytäjä/kerjääjä/ottaja, koska olen työllä ja vaivalla omani säästänyt ja ansainnut ja töissä ollut niiden eteen. Kenenkään ei tule minulle rahojaan myöskään antaa/elättää minua, vaikka kuinka paljon tienaisi. Jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin se ei velvoita toista elättämään/tasaamaan tuloja. Tuo on täysintä p***aa mitä olen koskaan kuullut tai tulen kuulemaan. Siis v***u oikeesti. Hankkikaamme parempipalkkainen työ, jos ette omallanne voi elää.

EI TÄSSÄ MUUTA!!

Me on miehen kanssa oltu yhdessä yli 10vuotta, noin 6kk seurustelun jälkeen muutettiin yhteen. Silloin avattiin yhteinen taloustili, johon molemmat laitettiin puolet tuloista.

Samalla kaavalla mennään edelleen. Opiskellessa tulot oli kutakuinkin samat, heti valmistuttua minä tienasin ekat vuodet enemmän, nyt mies vuorostaan tienaa paremmin.

Kumpikin on oltu tyytyväisiä tuohon että 50% tuloista menee yhteiseen hyvään. Saatiin säästettyä asunnon ostoon ihan hyvä potti jne. Nyt kun olen vanhempainvapaalla, tulee kohta hoitovapaan alkaessa aika, että mies luonnollisesti maksaa isomman osan talouden menoista, ja vastaavasti mulle ei niin tule omaan käyttöön suuresti rahaa jäämään. Mutta mies jää myös jossain vaiheessa hoitovapaalle, jolloin tilanne kääntyy hetkeksi toisinpäin.

Ikinä ei ole tarvinnut rahasta kinastella, kulutustottumukset on melko samanlaiset. Kumpikin makselee silloin tällöin omalta tililtä myös yhteisiä ostoksia, joskus tulee vahingossa otettua oma kortti yhteisen sijaan. Eikä ole tullut mieleenkään tasailla jälkeenpäin.

Pyhäjyssäys kirjoitti:

En vaan ymmärrä tätä rahojen jakamista ollenkaan. Mitä sossuavustuspankkeja te oikein olette toisillenne? Eikö teillä ole mitään tavoitetta säästää? Toinen osapuoli se vaan aina kuluttaa enemmän kuin toinen. Esimerkiksi ruokaostostottumuksissa on varmasti suuria eroja ja erikoisruokavaliot voivat toiselle kustantaa enemmän. Toinen likaa ja pesee pyykkiä enemmän kuin toinen. Asuntoa varten otettu laina on tietysti helppo laittaa tasan puoliksi. Harva ihminen osaisi elää yhtä säästäväisesti kuin toinen, jolloin säästäväisen rintaa kirpaisee, kun toinen ostaa hövelisti ruokaa ja juomaa! Entä jos toinen esimerkiksi juo alkoholia tai poltaa tupakkaa ja toinen ei, meneekö silti yhteiseltä tililtä sellaiset syöpäpaskaa aiheuttavat vit***det? Ei tässä tarvitse enää ihmetellä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei mitään jää palkasta säästöön. No ei varmasti, jos kaiken tarkoituksena on käyttää ne hiton yhteiset rahat kaikkeen prameaan ja jos toiselta loppuu, niin toinen on tunkemassa hänelle heti jotain almuja, luulleen että se on hänen parhaakseen - No ei ole. Jokainen voisi itse opetella käyttämään rahansa siten, että ne riittävät, ja jos on päättänyt mennä opiskelemaan, on myös tajuttava siitä todennäköisesti seuraava vähärahaisuus.. Minä en ainakaan suostu olemaan mikään rahan jakelija, enkä toisten rahojen anelija/pyytäjä/kerjääjä/ottaja, koska olen työllä ja vaivalla omani säästänyt ja ansainnut ja töissä ollut niiden eteen. Kenenkään ei tule minulle rahojaan myöskään antaa/elättää minua, vaikka kuinka paljon tienaisi. Jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin se ei velvoita toista elättämään/tasaamaan tuloja. Tuo on täysintä p***aa mitä olen koskaan kuullut tai tulen kuulemaan. Siis v***u oikeesti. Hankkikaamme parempipalkkainen työ, jos ette omallanne voi elää.

EI TÄSSÄ MUUTA!!

Oliko sinun kotonasikin vanhemmilla eri rahat ja eri elintaso? Kumpi maksoi lasten kulut?

Jokainen tekee niin kuin lystää, mutta kyllä yhteiset rahat helpottavat elämistä. Ei tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin. Sinne käyttötilille tulevat palkat, lapsilisät, lottovoitot, osingot, vuokratulot, kaikki. Siltä maksetaan lainan lyhennykset, vastikkeet, vaatteet, harrastukset, bensat, ruuat, kaikki. Kuitenkin joka kuukausi siirretään tietty sama summa säästöön kummankin rahastoon. Näin on hyvä ja helppo elämä ainakin rahan suhteen.

Meillä rahat ovat yhteisiä ja nykyinen mieheni on ensimmäinen, jonka kanssa tällainen tilanne on toiminut. Meillä on suurinpiirtein yhtä suuret tulot ja samantyyliset kulutustottumukset. Meillä on yhteinen taloustili, jonne molemmat laittaa saman summan kuukaudessa. Mutta myös omilta tileiltämme maksamme toistemme laskuja tai toinen siirtää rahaa sille jolla ne ovat loppuneet. Emme ole koskaan laskeneet näitä rahoja, eikä rahasta ole oikeastaan edes puhuttu koskaan. Tällaiseksi tilanne on muodostunut itsestään, eikä kummallakaan ole tietääkseni valittamista. Irtaimistosta on selvästi sovittu, mikä on yhteistä ja mikä jommankumman omaa. Tätä olen vaatinut, koska opin sen karvaasti edellisessä suhteessa.

Eksän kanssa huomasin vasta erotessa, että mies oli ostanut oikeastaan kaiken näkyvän, minä käyttänyt rahaa sinisilmäisesti molempien ruokaan ja laskuihin. Tuo oli ensimmäinen suhteeni, eikä ollut tullut mieleen millaisia erot ovat. Erotilanne oli hämmentävä, kun huomasin etten miehen mielestä omistanut edes kahvinkeitintä. Tokihan olisin itselleni sellaisen ostanut jos olisin elänyt sinkkuna ja rahaa olisi mennyt vain omaan ruokaan ja laskuihin. Mies ei ymmärtänyt yhtään, millä logiikalla edellytin että tavaroita olisi jaettu, vaan piti niitä ominaan kun ne oli kerran hänen tililtä maksettu. Minua ärsyttää tämä vieläkin. Mies sai yhdessäoloaikanamme hankittua itselleen hyvät huonekalut, televisiot, stereot, keittiövälineet ja kaiken, koska sai käyttää niihin kaikki omat rahansa elellessään minun rahoillani.

Minä laitan yhteiselle tilillemme summan x, mies laittaa tilille kaksinkertaisen summan minuun verrattuna (hänellä kun on paljon isommat tulot kuin minulla). Tältä tililtä maksamme yhteiset menot, ruoat ja kotiin liittyvät jutut ja laskut. Omat menot sitten omilta tileiltä. Voin suositella, toimii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta muita ketjuja luettuani. Itse olen seurustellut vajaan vuoden ja yhteen muutosta saakka kaikki on ollut yhteistä, mies syö enemmän toki mutta itse käyn tanssissa ja kampaajalla enemmän. Muutenkin kun parisuhteen ainakin olettaisi (tai siis tarkoitus on) kestää loppuelämän niin ollaan tultu tulokseen että eihän sillä ole merkitystä kenen rahaa se on kun kuitenkin kuollessa (tai erotessa) kaikki menee 50-50. Miten esim paremmin tienaavat naiset perustelee sen ettei suostu maksamaan miehensä vaatteita? Tai ruokia. Itse siis nainen tienaan netto n. 2500 ja mies n. 1800 ja kaikki yhteistä.

100% varmuudella liittonne tulee kaatumaan.

Jokainen tietenkin maksaa omat kulunsa ja kummatkin maksaa puolet yhteisistä kuluista.

Ihanan pessimistinen olet :) Ei tuollaisia "tietenkin" juttuja ole pakko noudattaa. Meillä ollut kaikki yhteistä ja ihan hyvin toiminut 20 v. Voihan tietysti olla että 100% varmuudella tästä vielä vanhoina erotaan :))

[/quote]Oliko sinun kotonasikin vanhemmilla eri rahat ja eri elintaso? Kumpi maksoi lasten kulut?

Jokainen tekee niin kuin lystää, mutta kyllä yhteiset rahat helpottavat elämistä. Ei tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin. Sinne käyttötilille tulevat palkat, lapsilisät, lottovoitot, osingot, vuokratulot, kaikki. Siltä maksetaan lainan lyhennykset, vastikkeet, vaatteet, harrastukset, bensat, ruuat, kaikki. Kuitenkin joka kuukausi siirretään tietty sama summa säästöön kummankin rahastoon. Näin on hyvä ja helppo elämä ainakin rahan suhteen.[/quote]

Vanhempani kyllä pitivät yhteistä taloutta, mutta en silti ymmärrä sitä. Enkä tietenkään lapsena voinut tätä estää. Varhain kyllä jo muutin kotoa ja aloin tehdä töitä. Jo pienestä pitäen säästin rahaa, jota harvoin sain esimerkiksi ukilta ja mummilta syntymäpäivä/joululahjaksi. Elimme hyvin säästellen koko lapsuuden ja rahaa ei laitettu mihinkään hölmöihin  krääsäturhuuksiin. Opin tuntemaan rahan arvon, enkä pitänyt yhtäkään markkaa/euroa itsestäänselvyytenä. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että jos on yhteinen koti puoliksi ostettu, molemmat siirtävät yhteiselle tilille rahaa, koska ei pankki varmaan puolikasta lainaerää ala periä molemmilta erikseen.

Vuokratulojani tai palkkaani en KOSKAAN IKINÄ laittaisi yhteiselle tililleni, koska ne nyt vaan on hyvä pitää erillään, koska eikö ne rahat ole tarkoitus käyttää mahdolliseen sijoitusasuntolainan maksamiseen/sen asunnon vastikkeisiin. OMALTA VITUN TILILTÄ on omat lainansa parempi hoitaa, jotka on itse ottanutkin. Se on tavallaan kuin lainantakaus toiselle, jos yhteiseltä tililtä sitten menee kaikki. Minä ainakin haluan säilyttää itsemääräämisoikeuteni. Laittakaa samantien palkka menemään joka kuukausi jonnekin Unicefin lapsikylätilille, tai naapurin tilille. ''Kaikki olkoon kaikkien.'' Itselleni on ainakin paljon helpompi seurata omaa taloudellista tilannetta, kun rahoja ei sotketa jollekin yhteistilille kuin kikkareista ripulipaskaa.

Osingot? Oletteko Laupias Samarilaisia? Ihan oikeasti käy niitä miehiä sääliksi, jotka joutuvat kuivaksi kynivän akan puolisoiksi. On vaan tarkoitus päästä osinkoihin/suurempiin tuloihin kiinni. Mikä ihme tässä on, kun kuvitellaan, että kaikki varallisuus laitetaan puoliksi, kun astutaan avioliiton tuonelaan? ''Ai sinulla ei ole vieläkään sijoitusasuntoa, kulta?'' -Ei hätää, otapa tästä tämä 150 000€:n asunto, kun ollaanhan me nyt yhdessä, niin on kaikki sitten yhteistä.'' Just joo. Jaatteko toisillenne oikein pankkitunnuksetkin ja annatte käyttöoikeudet pörssisijoituksienne myymiseksi/hankkimiseksi? Onko monikaan täällä sitä mieltä, että jos saatte useamman kymppitonnin osinkoja esimerkiksi perheyrityksestänne, ohjaatte sen yhteiselle tilille toisen tuhlattavaksi? MISSÄ ON SE SÄÄSTÄVÄISYYS??! Ja eukko/ sitten odottaa kieli pitkällä teidän omalla työllänne hankkimaa rahaa. Paljonko sinäkään ylipäätään säästät kuukausittain? Miksi laittaa sitten säästöt eri tilille, kun eikös niidenkin pitäisi olla yhteistä? Tiedän monta tapausta, jossa mies maksaa naisensakin puoliskon asuntolainasta ja sitten vituttaa kun tulee ero ja ex-vaimo on kädet ojossa ottamassa puolikkaansa ''yhteisestä'' asunnosta. Odottakaa vaan. 

TEHKÄÄ NYT SAATANA NIITÄ AVIOEHTOJA!! T: ITSENÄISTALOUTTA KANNATTAVA NAINEN

MÄ KUOLEN, KUN TÄMÄ ON NIIN SAATANASTA KOKO YHTEISTILIHULLUUS!! :C

Vierailija kirjoitti:

Minä laitan yhteiselle tilillemme summan x, mies laittaa tilille kaksinkertaisen summan minuun verrattuna (hänellä kun on paljon isommat tulot kuin minulla). Tältä tililtä maksamme yhteiset menot, ruoat ja kotiin liittyvät jutut ja laskut. Omat menot sitten omilta tileiltä. Voin suositella, toimii!

EI, EI, EI! Tämä on taas niin tätä. Joo varmasti se toimii sinun kannalta, koska olet elät osittain toisen rahoilla.  Suurin osa naisista on vain rahan perään, tosi surullista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tienaa noin 2500€/kk ja itse opiskelen 270€/kk opintotuella. Ei olla tehty mitään eroa rahojen välillä, kaikki on yhteistä. Kaikesta vähänkään isommasta neuvotellaan ja kumpikin saa sanoa jos toinen tuhlailee.

Kun saan opinnot päätökseen ja löydän työpaikan, miehen olisi tarkoitus lähteä opiskelemaan ja sama suhtautuminen rahaan pysyy.

Tuttu kuvio. Nainen opiskelee miehen rahoilla, jonka jälkeen rakkaus yllättäen loppuu.

PYHÄJYSSÄYS kirjoitti:

Oliko sinun kotonasikin vanhemmilla eri rahat ja eri elintaso? Kumpi maksoi lasten kulut?

Jokainen tekee niin kuin lystää, mutta kyllä yhteiset rahat helpottavat elämistä. Ei tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin. Sinne käyttötilille tulevat palkat, lapsilisät, lottovoitot, osingot, vuokratulot, kaikki. Siltä maksetaan lainan lyhennykset, vastikkeet, vaatteet, harrastukset, bensat, ruuat, kaikki. Kuitenkin joka kuukausi siirretään tietty sama summa säästöön kummankin rahastoon. Näin on hyvä ja helppo elämä ainakin rahan suhteen.

Vanhempani kyllä pitivät yhteistä taloutta, mutta en silti ymmärrä sitä. Enkä tietenkään lapsena voinut tätä estää. Varhain kyllä jo muutin kotoa ja aloin tehdä töitä. Jo pienestä pitäen säästin rahaa, jota harvoin sain esimerkiksi ukilta ja mummilta syntymäpäivä/joululahjaksi. Elimme hyvin säästellen koko lapsuuden ja rahaa ei laitettu mihinkään hölmöihin  krääsäturhuuksiin. Opin tuntemaan rahan arvon, enkä pitänyt yhtäkään markkaa/euroa itsestäänselvyytenä. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että jos on yhteinen koti puoliksi ostettu, molemmat siirtävät yhteiselle tilille rahaa, koska ei pankki varmaan puolikasta lainaerää ala periä molemmilta erikseen.

Vuokratulojani tai palkkaani en KOSKAAN IKINÄ laittaisi yhteiselle tililleni, koska ne nyt vaan on hyvä pitää erillään, koska eikö ne rahat ole tarkoitus käyttää mahdolliseen sijoitusasuntolainan maksamiseen/sen asunnon vastikkeisiin. OMALTA VITUN TILILTÄ on omat lainansa parempi hoitaa, jotka on itse ottanutkin. Se on tavallaan kuin lainantakaus toiselle, jos yhteiseltä tililtä sitten menee kaikki. Minä ainakin haluan säilyttää itsemääräämisoikeuteni. Laittakaa samantien palkka menemään joka kuukausi jonnekin Unicefin lapsikylätilille, tai naapurin tilille. ''Kaikki olkoon kaikkien.'' Itselleni on ainakin paljon helpompi seurata omaa taloudellista tilannetta, kun rahoja ei sotketa jollekin yhteistilille kuin kikkareista ripulipaskaa.

Osingot? Oletteko Laupias Samarilaisia? Ihan oikeasti käy niitä miehiä sääliksi, jotka joutuvat kuivaksi kynivän akan puolisoiksi. On vaan tarkoitus päästä osinkoihin/suurempiin tuloihin kiinni. Mikä ihme tässä on, kun kuvitellaan, että kaikki varallisuus laitetaan puoliksi, kun astutaan avioliiton tuonelaan? ''Ai sinulla ei ole vieläkään sijoitusasuntoa, kulta?'' -Ei hätää, otapa tästä tämä 150 000€:n asunto, kun ollaanhan me nyt yhdessä, niin on kaikki sitten yhteistä.'' Just joo. Jaatteko toisillenne oikein pankkitunnuksetkin ja annatte käyttöoikeudet pörssisijoituksienne myymiseksi/hankkimiseksi? Onko monikaan täällä sitä mieltä, että jos saatte useamman kymppitonnin osinkoja esimerkiksi perheyrityksestänne, ohjaatte sen yhteiselle tilille toisen tuhlattavaksi? MISSÄ ON SE SÄÄSTÄVÄISYYS??! Ja eukko/ sitten odottaa kieli pitkällä teidän omalla työllänne hankkimaa rahaa. Paljonko sinäkään ylipäätään säästät kuukausittain? Miksi laittaa sitten säästöt eri tilille, kun eikös niidenkin pitäisi olla yhteistä? Tiedän monta tapausta, jossa mies maksaa naisensakin puoliskon asuntolainasta ja sitten vituttaa kun tulee ero ja ex-vaimo on kädet ojossa ottamassa puolikkaansa ''yhteisestä'' asunnosta. Odottakaa vaan. 

TEHKÄÄ NYT SAATANA NIITÄ AVIOEHTOJA!! T: ITSENÄISTALOUTTA KANNATTAVA NAINEN

MÄ KUOLEN, KUN TÄMÄ ON NIIN SAATANASTA KOKO YHTEISTILIHULLUUS!! :C

Kaikille sijoitusasunto ja sen tuoma vallan ja vaurauden tunne ei liikuta niin paljon, että viitsisi tehdä tuollaisen vuodatuksen aiheesta. Sellaisille yhteinen talous on ihan luonteva.

Yhteistili ei ole hyvää rahan hallintaa! Pankkitili on jokaisen oma asia, kuten on myös arvo-osuustili, sähköpostitili ja lopputili. Vaikka toiseen luottaa kovasti ja ajatellaan yhteiselon jatkuvan ikuisesti, kannattaa muistaa se, että on myös niitä, joilla on käynyt huonosti yhteistilin/yhteistalouden vuoksi. Ongelmia voi tulla. Siinä helposti kuvittelee, että voinpa nyt huoletta tässä ostella tavaraa, kun on raha atilillä noin paljon. RAJAT HÄMÄRTYVÄT JA KORTTI VINKUU!! Toinen voi halutessaan tyhjentää tilin ja ottaa hatkat! Miten jaatte sopuisasti kaiken silloin, jos tulee ero? Yleens toinen on aina se säästeliäämpi ja toinen vaan tuhlaa = SYNTYY RIITOJA TAKUULLA HELPOSTI!!

PYHÄJYSSÄYS kirjoitti:

Vuokratulojani tai palkkaani en KOSKAAN IKINÄ laittaisi yhteiselle tililleni, koska ne nyt vaan on hyvä pitää erillään, koska eikö ne rahat ole tarkoitus käyttää mahdolliseen sijoitusasuntolainan maksamiseen/sen asunnon vastikkeisiin. OMALTA VITUN TILILTÄ on omat lainansa parempi hoitaa, jotka on itse ottanutkin. Se on tavallaan kuin lainantakaus toiselle, jos yhteiseltä tililtä sitten menee kaikki. Minä ainakin haluan säilyttää itsemääräämisoikeuteni. Laittakaa samantien palkka menemään joka kuukausi jonnekin Unicefin lapsikylätilille, tai naapurin tilille. ''Kaikki olkoon kaikkien.'' Itselleni on ainakin paljon helpompi seurata omaa taloudellista tilannetta, kun rahoja ei sotketa jollekin yhteistilille kuin kikkareista ripulipaskaa.

Osingot? Oletteko Laupias Samarilaisia? Ihan oikeasti käy niitä miehiä sääliksi, jotka joutuvat kuivaksi kynivän akan puolisoiksi. On vaan tarkoitus päästä osinkoihin/suurempiin tuloihin kiinni. Mikä ihme tässä on, kun kuvitellaan, että kaikki varallisuus laitetaan puoliksi, kun astutaan avioliiton tuonelaan? ''Ai sinulla ei ole vieläkään sijoitusasuntoa, kulta?'' -Ei hätää, otapa tästä tämä 150 000€:n asunto, kun ollaanhan me nyt yhdessä, niin on kaikki sitten yhteistä.'' Just joo. Jaatteko toisillenne oikein pankkitunnuksetkin ja annatte käyttöoikeudet pörssisijoituksienne myymiseksi/hankkimiseksi? Onko monikaan täällä sitä mieltä, että jos saatte useamman kymppitonnin osinkoja esimerkiksi perheyrityksestänne, ohjaatte sen yhteiselle tilille toisen tuhlattavaksi? MISSÄ ON SE SÄÄSTÄVÄISYYS??! Ja eukko/ sitten odottaa kieli pitkällä teidän omalla työllänne hankkimaa rahaa. Paljonko sinäkään ylipäätään säästät kuukausittain? Miksi laittaa sitten säästöt eri tilille, kun eikös niidenkin pitäisi olla yhteistä? Tiedän monta tapausta, jossa mies maksaa naisensakin puoliskon asuntolainasta ja sitten vituttaa kun tulee ero ja ex-vaimo on kädet ojossa ottamassa puolikkaansa ''yhteisestä'' asunnosta. Odottakaa vaan. 

TEHKÄÄ NYT SAATANA NIITÄ AVIOEHTOJA!! T: ITSENÄISTALOUTTA KANNATTAVA NAINEN

MÄ KUOLEN, KUN TÄMÄ ON NIIN SAATANASTA KOKO YHTEISTILIHULLUUS!! :C

Mitäs sitten jos ei ole tavoitteena sijoitusasunto tai valtava rahastosalkku? Meillä vaimon kanssa on tavoitteena elää kivaa elämää niin, että ei rahahuolet vaivaa. Toki jokunen tonni pyritään pitämään säästössä yllättäviä menoja varten.

Meillä on yhteinen tili, josta mnee kaikki maksut. Omat ja yhteiset. Itse tienaan käteen 2600€ ja vaimo 1500€. Ollaan todettu, että yhteiset rahat ja omaisuus on meille paras ratkaisu. Jos pistettäisii maksut puoliksi, jäisi vaimolle noin 100€/kk. Itselle jäisi reilu tonni enemmän. En kokisi reiluksi tuhlaila rahoja, kun toisella ei olisi varaa mihinkään. Saati että saisi rahaa säästöön. Säästöt menevät eri tilille sen takia, että ne ovat poissa käyttötileiltä ja näin ne myös pysyvät säästössä.

Itse kuitenkin näen asian niin, että kun perhe perustetaan niin samassa veneessä ollaan. Ei eletä kämppiksinä, jolloin jääkaapissakin on omat ruuat eri hyllyillä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten jos ei ole tavoitteena sijoitusasunto tai valtava rahastosalkku? Meillä vaimon kanssa on tavoitteena elää kivaa elämää niin, että ei rahahuolet vaivaa. Toki jokunen tonni pyritään pitämään säästössä yllättäviä menoja varten.

Meillä on yhteinen tili, josta mnee kaikki maksut. Omat ja yhteiset. Itse tienaan käteen 2600€ ja vaimo 1500€. Ollaan todettu, että yhteiset rahat ja omaisuus on meille paras ratkaisu. Jos pistettäisii maksut puoliksi, jäisi vaimolle noin 100€/kk. Itselle jäisi reilu tonni enemmän. En kokisi reiluksi tuhlaila rahoja, kun toisella ei olisi varaa mihinkään. Saati että saisi rahaa säästöön. Säästöt menevät eri tilille sen takia, että ne ovat poissa käyttötileiltä ja näin ne myös pysyvät säästössä.

Itse kuitenkin näen asian niin, että kun perhe perustetaan niin samassa veneessä ollaan. Ei eletä kämppiksinä, jolloin jääkaapissakin on omat ruuat eri hyllyillä.

Täytyy sanoa, että teillä jää kyllä tosi vähän säästöön mitään. Miten käy, jos sinä suurituloisempana sairastut? Mielestäni jokaisen tulisi opetella elämään omien tulojensa mukaan, koska jos elää osittain toisen rahoilla, oma rahanhallinta saattaa kärsiä, joka näkyy ongelmatilanteissa. Teillä on yksinkertaisesti liian suuret menot, jos vaimosi palkasta jää kulujen jälkeen noin vähän käteen. 1500€ voisi riittää vaikka mihin ja muutamia satasia voisi jäädä säästöön joka kuukausi. Asutteko omassa asunnossa, kerrostalossa, omakotitalossa? Maksatteko asuntolainaa ja jos maksatte, niin paljonko? Sinulla on hyvä mies oikeus omiin rahoihisi!! Kuinka paljon käytätte rahaa ruokaan/muihin ostoksiin kuukaudessa? Montako lasta? :x Jokunen tonni sivussa ei ole riittävää. Tienaatte yhteensä noin 4000€/kk nettona, se on hyvin, säästössä pitäisi olla noin 12 000€. Saisitte varmasti säästettyä. Mihin vaimosi oikein käyttää sinun rahojasi? Olen todella harmistunut puolestanne :C Samassa veneessä saa olla, mutta ei se tarkoita, että sinun pitää kaikki maksaa/et saa säästää omia rahojasi. Vaimosi ei taida osata säästää? Mitä huonoa siinä on, jos säästäisitte enemmän? Jos tulot putoavat, ette ehkä osaa suhteuttaa menojanne enää sen mukaan = Voi tulla ongelmia! Katsooko vaimosi pahalla, jos pitää kaupassa valkata edullisempia tuotteita tai luopua jostakin palvelusta? Pitääkö vaimosi rahojasi itsestäänselvyytenä, vai kiittääkö hän sinua, kun panostat talouteenne enemmän kuin hän? Meneekö teillä ruokaa roskiin, kun ostelette liikaa, ettekä kerkeä syömään kaikkea? 

Ei jaeta.

Kummatkin tienaavat ja käyttävät omat rahansa kuten haluavat. Järjestely toimii hyvin, eikä koskaan ole riitaa rahasta, kun kumpikaan ei voi käyttää "yhteisiä" rahoja toisen mielestä johonkin turhaan. Ei tarvitse neuvotella, jos haluaa ostaa jotain.

Talous-, asumis- ja lasten kuluja varten on oma tili, jonne kummatkin laittavat rahaa nettotulojen suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tienaa noin 2500€/kk ja itse opiskelen 270€/kk opintotuella. Ei olla tehty mitään eroa rahojen välillä, kaikki on yhteistä. Kaikesta vähänkään isommasta neuvotellaan ja kumpikin saa sanoa jos toinen tuhlailee.

Kun saan opinnot päätökseen ja löydän työpaikan, miehen olisi tarkoitus lähteä opiskelemaan ja sama suhtautuminen rahaan pysyy.

Tuttu kuvio. Nainen opiskelee miehen rahoilla, jonka jälkeen rakkaus yllättäen loppuu.

Valmistuminen kasvattaa erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yhteistä siitä lähtien kun yhteen muutettiin. Ei siis väliä kumman tililtä maksetaan. Yhdessä oltu 7 vuotta, naimisissa 2. Tienaamme molemmat yhtä paljon, sillä olemme samassa ammatissa. Tällä hetkellä kuitenkin minä hoidan lastamme kotona. Ikinä ei ole rahasta riitaa.

Tätä ihailen ja meidänkin tavoite nyt ja tulevaisuudessa! :)

En yhtään ihmettele. Käytännössähän tuo tarkoittaa "miehen tililtä maksetaan kaikki ja minä käytän omat rahani haluamiini asioihin."