Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vituttaako ketään muuta se, ettei perheen takia ehdi huolehtia itsestään kuten haluaisi?
30.11.2016 |
...ja kokopäivätyön. Mitenkään ei ehdi liikkua ja huoltaa kehoa tarpeeksi, syödä aina optimaalisesti, meikata ja sheivata, panostaa tyyliin, kehittää itseään myös henkisesti jne. Kaikki oma on vain säälittävää rämpimistä ja puolivillaista yrittämistä.
Kommentit (53)
Sama täällä. Tuntuu siltä, että jokaisesta päivästä juuri ja juuri saa tehtyä pakolliset asiat, hoidettua työt, lapset ja lasten harrastukset. Omaa aikaa ei vain ole eikä sitä enää osaa "ottaa" niin kuin tietysti pitäisi. Jos on vähän rauhallisempaa niin sohvanpohja kutsuu pikku nokosille. Ideaali olisi, jos vaikka joka päivä saisi otettua tunnin-kaksi itselleen ja tehtyä juttuja oman hyvinvoinnin eteen. En tiedä miksi sekin on niin vaikeaa, kaikki hukkuu arjen jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...ja kokopäivätyön. Mitenkään ei ehdi liikkua ja huoltaa kehoa tarpeeksi, syödä aina optimaalisesti, meikata ja sheivata, panostaa tyyliin, kehittää itseään myös henkisesti jne. Kaikki oma on vain säälittävää rämpimistä ja puolivillaista yrittämistä.
Olisko tuota kannattanut miettiä ENNEN sen perheen hankkimista?Ihan oma valintasi nääs.
Samaa pohtinut viime vuodet. Ohimennen. Aikaa ei tunnu riittävän ajatteluunkaan. Pikkujouluun valmistautuessa tajusin, miten harmaa naamani on ulkoilman- ja unenpuutteesta. Kulmat nyppimättä, muutama turvottava kilo on tullut kun vedenjuonti ja hyötyliikunta jäänyt vähemmälle.
Nyt täytyy terästäytyä ja ottaa se aika vain. Olen ihminen ja nainen, toki myös vaimo ja äiti. Haluan tuntea olevani naisellinen nainen ja se alkaa siitä että voin hyvin: nukun, syön,juon pukeudun, ulkoilen, meikkaan, kampaan ajan kanssa!!!
Tsemppiä siskot!!!
No kun se oma aika menee unista, mikä taas vaikuttaa ulkonäköön...
Näinhän se menee. Yritin jossain vaiheessa noudattaa jotain PT:n laatimaa ruokaohjelmaakin :D Eihän siitä mitään tullut, ei vain ole mahdollisuutta alkaa keskittymään pelkästään omaan itseensä.
Puhumattakaan siitä että notkuisi lenkillä/salilla pari tuntia päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua vituttaa, kun et saa olla niin itsekäs ja minäkeskeinen kuin haluaisit :-P
Vierailija kirjoitti:
Sinua vituttaa, kun et saa olla niin itsekäs ja minäkeskeinen kuin haluaisit :-P
Kaikille ihmisille tekee hyvää, jos on sen verran itsekäs, että pitää itsestään huolta. Se ei tarkoita, että on minäkeskeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa joskus. Muuhun en ole kehittänyt mitään ratkaisua, mutta henkisesti voi itseään kehittää hyvinkin rankassa perhearjessa. Ei ehkä sivistää itseään kovinkaan paljon, paitsi arjen asioissa, mutta itse olen huomannut että perheestä on loistava apu itsehillinnän, epäitsekkyyden, rakastamisen, hyväksymisen jne kehittämisessä. Se on sellaista henkistä kehitystä mitä varmasti tarvitaan maailmassa :)
Tsemppiä!
Siks mä kaivoinkin vanhat Painonvartijat-ohjeet esille. Pisteitä kun voi laskea syömällä ihan normaalia kotiruokaa, ei tarvii itelle kokkailla erikseen. Toki kasviksia paljon mutta sehän tekee hyvää koko perheelle. Nyt kohta 3 viikkoa ja -3,5kg. Liikuntaan en ole minäkään saanut revittyä aikaa. Voi että mä kaipaan niitä Painonvartijat-ryhmiä. Sai joka viikko tunnin vatvoa muiden kanssa itseään ja omia elintapojaan. Se oli jotenkin niin terapeuttista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua vituttaa, kun et saa olla niin itsekäs ja minäkeskeinen kuin haluaisit :-P
Kaikille ihmisille tekee hyvää, jos on sen verran itsekäs, että pitää itsestään huolta. Se ei tarkoita, että on minäkeskeinen.
Luehan tarkemmin mitä kirjoitetaan, ennen kuin reagoit.
"ettei perheen takia ehdi huolehtia itsestään kuten haluaisi"
on eri asia kuin:
"että pitää itsestään huolta"
Jälkimmäiseen riittää että menee nukkumaan ajoissa, syö puuroa aamulla ja kävelee työmatkat. Ensimmäisessä sen sijaan ei mitään rajaa itseensä keskittymiselle.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa joskus. Muuhun en ole kehittänyt mitään ratkaisua, mutta henkisesti voi itseään kehittää hyvinkin rankassa perhearjessa. Ei ehkä sivistää itseään kovinkaan paljon, paitsi arjen asioissa, mutta itse olen huomannut että perheestä on loistava apu itsehillinnän, epäitsekkyyden, rakastamisen, hyväksymisen jne kehittämisessä. Se on sellaista henkistä kehitystä mitä varmasti tarvitaan maailmassa :)
Tsemppiä!
Tähän päätelmään olen itsekin päätynyt. Omat lapseni ovat vielä pieniä, enkä tiedä missä vaiheessa ja miten paljon arki helpottuu kun lapset kasvavat. Nämä melko peräkkäin tulleet vauvavuodet ovat vähentäneet rankasti sitä, miten pidän huolta fyysisestä terveydestäni ja ulkonäöstäni, mutta ovat tuoneet sellaista viisautta mitä en olisi koskaan oppinut muuten. Kuten itsensä ja tilanteensa hyväksyminen sellaisena kuin se on ja armollisuuden itseä kohtaan. On oppinut kyseenalaistamaan vaatimuksiaan itseään (ja samalla muita) kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä valita, Miksi murehtia
Koska näyttää ihan perseeltä eikä elä itsensä näköistä elämää, kukaan ei ota ulkonäköä arvostellessa huomioon elämäntilannetta vaan samalla asteikolla arvostellaan kuin lapsettomiakin.
Ihmeen paljon muuten komppia ja ymmärrystä, en olisi uskonut!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe ansaitsee myös sen terveellisen ruuan, riittävän liikunnan ja levon. Siksi nämä ovat osa sitä perheen arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua vituttaa, kun et saa olla niin itsekäs ja minäkeskeinen kuin haluaisit :-P
Kaikille ihmisille tekee hyvää, jos on sen verran itsekäs, että pitää itsestään huolta. Se ei tarkoita, että on minäkeskeinen.
Luehan tarkemmin mitä kirjoitetaan, ennen kuin reagoit.
"ettei perheen takia ehdi huolehtia itsestään kuten haluaisi"
on eri asia kuin:
"että pitää itsestään huolta"
Jälkimmäiseen riittää että menee nukkumaan ajoissa, syö puuroa aamulla ja kävelee työmatkat. Ensimmäisessä sen sijaan ei mitään rajaa itseensä keskittymiselle.
Perheellisenä en ymmärrä miten se perhe estää kehittämästä itseään ja huolehtimaan itsestään ja PERHEESTÄÄN.
Eikö teillä isät ole osa sitä perhettä, joka keventää sitä teidän taakkaa?
Kyllä minä ehdin. Syödään koko perhe sitä samaa optimaalisen terveellistä ruokaa, koko perhe myös osallistuu kodinhoitoon. Ihan hyvin mä ehdin urheilla tunnin päivässä, käydä suihkussa, ja meikatakin jos huvittaa. Työpäivä loppuu neljältä, ja sen jälkeen on vielä 8 tuntia aikaa ennen nukkumaanmenoa. Ehtiihän siinä vaikka mitä. Ajanpuute on vain asenne.
Minä ehdin,aamulla herään klo 7,keitän kahvit minulle ja vanhimmalle pojalle ja 3 min meikkaus,7.30 pojan herätys klo 8 pienten herätys ja aamupala,11v käyttää koirat,klo 9 lapset kouluun hoitoon ja töihin.töistä kotiin klo ,15,ruuan teko ,läksyt koirat ulos,imurointi.ilta löysitään iltapala 19,sauna koirien lenkitys.pienet nukkuun 21,2t aikaa miehelle.iltarukoukset 10min.
Ei vituta. Perhe ei noita asioita sulje pois. Optimaalinen ruoka kuuluu myös lapsille. Lasten kanssa voi liikkua. Itse kehitän itseäni lähinnä työni kautta.
Miksi valitat olosuhteista jotka olet itse itsellesi luonut? Miksi teit lapsia?
Alue: Aihe vapaa
Sitähän tää on ollut. Raskasta puurtamista ja pitkälti omien tarpeiden ja halujen unohtamista. Mutta elämä on valintoja. En kuitenkaan vaihtaisi vapautta nykyisen elämäni ja olotilan tilalle.