Vituttaako ketään muuta se, ettei perheen takia ehdi huolehtia itsestään kuten haluaisi?
...ja kokopäivätyön. Mitenkään ei ehdi liikkua ja huoltaa kehoa tarpeeksi, syödä aina optimaalisesti, meikata ja sheivata, panostaa tyyliin, kehittää itseään myös henkisesti jne. Kaikki oma on vain säälittävää rämpimistä ja puolivillaista yrittämistä.
Kommentit (53)
Joo kyllähän se joskus (monesti) ärsyttää.. Mutta en vaihtaisi. Itse olen m30 päivätyössä ja vaimo 3-vuorotyössä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Eilen yritin harjata hiuksiani viikon tauon jälkeen ja eihän siitä mitään tullut. Puoli tuntia yritin avata rastoittuneita takkuja, totesin mahdottomaksi hommaksi ja laitoin nutturan takaisin.
Herään klo 6, klo 6.30 ollaan päiväkodilla, klo 7.30 työpaikalla valmiina työhön. Klo 15.30 lähden kotiin, klo 16.30 maissa ollaan kotona. Ruoka, leikkiä, hiekkalaatikolle jos jaksetaan, ehkä myös kauppaan. Klo 20 lapset sänkyyn. Isompi nukkuu päikkärit kielloista huolimatta ja on monesti vielä klo 22 hereillä. Kun kaikki nukkuvat, käyn suihkussa ja valmistelen seuraavan päivän eväät ja iltaruuan, katson vaatteet valmiiksi yms. Klo 23 kaadun sänkyyn, nukun jälleen liian lyhyet yöunet, yleensä pienempi herättelee vielä öisin ja olen entistä väsyneempi seuraavana aamuna. Pyöräilen kyllä töihin ja siitä nautin kovasti mutta kaikki muu on pois yöunista ja olen jo valmiiksi niin väsynyt että pelkään tekeväni kohta töissä jonkun vakavan virheen. Plus että en pääse koskaan mihinkään ilman lapsia ja esim kampaajalla käynti kahden alle 4v:n kanssa on niin stressaavaa että mieluummin olen käymättä.
Oot siis yh?
Kyllä, olen totaaliyh. Jos edes joka toinen päivä saisikin edes tunnin aikaa itselleen niin sehän olisi vallan luksusta. Mielelläni ottaisin myös vinkkejä vastaan miten lasten kanssa esim lenkkeillään. Voihan ne toki tunkea rattaisiin ja posottaa ympäri kyllä mutta kun lastenkin kuuluisi saada liikuntaa kolme tuntia päivässä. Säiden salliessa toki pyöräillään paljon, mutta ei isommankaan pyöräilyvauhti vielä ole lähellekään sellaista, että itsellä edes pulssi kohoaisi. Leikkipuistoissakin kyllä käydään viikonloppuisin mutta en minä itse siinä mitään liikuntaa saa. Varmasti jo parin vuoden päästä voinkin käydä lenkillä niin että lapset pyöräilevät vierellä mutta nyt se ei kyllä onnistu.
Ja se mitä tulee tuohon terveelliseen ruokailuun niin kyllä ne epäterveelliset valmisruuat taatusti nappaa kaupan hyllyltä nopeammin kuin tekee itse terveellistä. Meillä kyllä tehdään itse ruokaa mutta tulipa vain mieleen kun niin moni sanoi, ettei muka terveellisen ruuan laittamiseen kulu aikaa.
Vaimo kirjoitti:
Minä ehdin,aamulla herään klo 7,keitän kahvit minulle ja vanhimmalle pojalle ja 3 min meikkaus,7.30 pojan herätys klo 8 pienten herätys ja aamupala,11v käyttää koirat,klo 9 lapset kouluun hoitoon ja töihin.töistä kotiin klo ,15,ruuan teko ,läksyt koirat ulos,imurointi.ilta löysitään iltapala 19,sauna koirien lenkitys.pienet nukkuun 21,2t aikaa miehelle.iltarukoukset 10min.
6 tuntia ei yleensä ole kokopäivätyötä. Minäkin ehtisin vaikka mitä, vaikkapa nukkua kunnon yöunet, jos työpäivä olisi 2 tuntia lyhyempi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo yksi äiti,joka kerkesi tehdä kaiken tekee 6 tunnin työpäivää!!
Sama huomio! Ja toinen joka ehtii kaiken tekee myös, tai sitten vetää kuuden tunnin yöunilla, mihin en ainakaan itse pysty.
No jos ei hallitse ajankäyttöä ja muutenkin tekee mitä sattuu milloin sattuu, niin onhan se tuollaista.
Sitä paitsi kyllä ruuanlaitto vie ihan helvetisti aikaa, joku kasvisten pilkkominen jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapsia teillä on jotka koette voivanne huolehtia itsestännekin? Ap
2, 5, ja 7.
Kuinka monta tuntia päivässä sulla on omaa aikaa, käytkö kokopäivätyössä ? Ap
Työaika 7:30-16:00 ja noin pari tuntia päivässä. Herään esim. muuta perhettä tunnin verran aikaisemmin ja käyn lenkillä tai salilla.
Moneltako menet nukkumaan, kuinka usein vietät parisuhdeaikaa ja harrastat seksiä?
Aika omituisia kommentteja. Jos lapsiperhe-elämä kiireineen tekee sen, ettei pysty elämään "itsensä näköistä elämää", miksi niitä lapsia on sitten hankittu? Minulle on lapsettomanakin ihan selvää, että omat tarpeet joutuu laittamaan tällaisissa asioissa sivuun, jos vanhemmaksi ryhtyy. Koska itseeni panostaminen ja oma hyvinvointini on minulle tärkeämpää kuin lasten saaminen, en ole niitä hankkinut. Minä kun ajattelen, että elämässä kannattaa tehdä sellaisia valintoja, jotka vähentävät valituksen tarvetta, eivät lisää sitä.
Mulla 2,5 v esikoinen ja olen raskaana. Tavallaan harmittaa kuvailemasi asiat, mutta ei kuitenkaan hirveän paljon. Ei, en pääse tällä hetkellä enkä varmaan esim. koko ensi vuonna harrastamaan rakastamiani lajeja (salibandy, ratsastus) kuin muutaman kerran. Kampaajalle ja hierojalle ehkä kerran puoleen vuoteen. Minulla on kuitenkin asiat muuten hyvin. Työni on kohtalaisen mielenkiintoista ja hyväpalkkaista. Minulla on mahdollisuus tehdä 6 h päiviä nyt kun lapset pieniä. Elämässäni on terve, ihana lapsi, joka on juuri oppinut sanomaan että rakastaa äitiä. Mies tekee pitkää päivää mutta osallistuu perhearkeen sen mitä jaksaa. Meillä käy siivooja joka 3. viikko. Pian jään äitiyslomalle ja ehdin alkaa käymään vaunulenkeillä. Ei se ratsastusta voita, mutta saapahan raitista ilmaa ja liikuntaa. Omat vanhempani haluavat hoitaa lasta silloin tällöin.
Muutamien vuosien kuluttua lapset on itsenäisempiä ja ehkä omia menoja on helpompi järjestää. Käydään sitten kasvohoidoissa ja paikkaillaan unholaan jääneitä kaverisuhteita, joiden hoitoon ei tosiaan juuri nyt ole niin paljon aikaa. Elämään kuuluu erilaisia vaiheita.
Kyllä toisinaan. Toivottavasti asia paranee hieman muutaman vuoden päästä, kun lapset ovat isompia ja voivat esimerkiksi olla itsenäisesti harrastuksissaan tai kehtaan pyytää jotakin lapsenvahdiksi. Meillä on siis taapero ja vauva, jotka toistaiseksi eivät ole olleet ilman minua tai isäänsä missään. Sekin olisi kiva, jos mies ehtisi olemaan enemmän kotona. Nyt kuitenkin olosuhteet ovat olleet sellaisia, että miestä taas vituttaa kun ei usein ehdi kotiin kuin vasta myöhään illalla. Ei siis johdu töistä vaan muista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Eilen yritin harjata hiuksiani viikon tauon jälkeen ja eihän siitä mitään tullut. Puoli tuntia yritin avata rastoittuneita takkuja, totesin mahdottomaksi hommaksi ja laitoin nutturan takaisin.
Herään klo 6, klo 6.30 ollaan päiväkodilla, klo 7.30 työpaikalla valmiina työhön. Klo 15.30 lähden kotiin, klo 16.30 maissa ollaan kotona. Ruoka, leikkiä, hiekkalaatikolle jos jaksetaan, ehkä myös kauppaan. Klo 20 lapset sänkyyn. Isompi nukkuu päikkärit kielloista huolimatta ja on monesti vielä klo 22 hereillä. Kun kaikki nukkuvat, käyn suihkussa ja valmistelen seuraavan päivän eväät ja iltaruuan, katson vaatteet valmiiksi yms. Klo 23 kaadun sänkyyn, nukun jälleen liian lyhyet yöunet, yleensä pienempi herättelee vielä öisin ja olen entistä väsyneempi seuraavana aamuna. Pyöräilen kyllä töihin ja siitä nautin kovasti mutta kaikki muu on pois yöunista ja olen jo valmiiksi niin väsynyt että pelkään tekeväni kohta töissä jonkun vakavan virheen. Plus että en pääse koskaan mihinkään ilman lapsia ja esim kampaajalla käynti kahden alle 4v:n kanssa on niin stressaavaa että mieluummin olen käymättä.
Oot siis yh?
Kyllä, olen totaaliyh. Jos edes joka toinen päivä saisikin edes tunnin aikaa itselleen niin sehän olisi vallan luksusta. Mielelläni ottaisin myös vinkkejä vastaan miten lasten kanssa esim lenkkeillään. Voihan ne toki tunkea rattaisiin ja posottaa ympäri kyllä mutta kun lastenkin kuuluisi saada liikuntaa kolme tuntia päivässä. Säiden salliessa toki pyöräillään paljon, mutta ei isommankaan pyöräilyvauhti vielä ole lähellekään sellaista, että itsellä edes pulssi kohoaisi. Leikkipuistoissakin kyllä käydään viikonloppuisin mutta en minä itse siinä mitään liikuntaa saa. Varmasti jo parin vuoden päästä voinkin käydä lenkillä niin että lapset pyöräilevät vierellä mutta nyt se ei kyllä onnistu.
Ja se mitä tulee tuohon terveelliseen ruokailuun niin kyllä ne epäterveelliset valmisruuat taatusti nappaa kaupan hyllyltä nopeammin kuin tekee itse terveellistä. Meillä kyllä tehdään itse ruokaa mutta tulipa vain mieleen kun niin moni sanoi, ettei muka terveellisen ruuan laittamiseen kulu aikaa.
Ei kaikissa ruoissa mene ja osan voi tehdä isompana satsina jää seuraavalle tai seuraaville päivillekin. Jumpata voi sisälläkin lasten kanssa, kun hankkii kunnon välineet ja ohjeet. Mut joo, ei käy kateeks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua vituttaa, kun et saa olla niin itsekäs ja minäkeskeinen kuin haluaisit :-P
Kaikille ihmisille tekee hyvää, jos on sen verran itsekäs, että pitää itsestään huolta. Se ei tarkoita, että on minäkeskeinen.
Luehan tarkemmin mitä kirjoitetaan, ennen kuin reagoit.
"ettei perheen takia ehdi huolehtia itsestään kuten haluaisi"
on eri asia kuin:
"että pitää itsestään huolta"
Jälkimmäiseen riittää että menee nukkumaan ajoissa, syö puuroa aamulla ja kävelee työmatkat. Ensimmäisessä sen sijaan ei mitään rajaa itseensä keskittymiselle.
Toki, alan heti huomenna kävellä työmatkat. Eihän työmatka olekaan kuin 35km suuntaansa.
Mulla on vain yksi lapsi, teini, joten ns. ruuhkavuodet ovat teoriassa olleet ohi jo kauan...kunnes teini päätti järjestää kaikenlaista actionia, jonka setviminen työpaikkakunnalta käsin (pitkää päivää, yöksi kotiin) ei ollut ihan yksinkertaista.
Nyt kun ruuhka on taas saatu purettua, teini analysoi olemistaan seuraavasti:
"Mua ärsyttää ja mä en tiedä mikä mua ärsyttää". "Itse asiassa mua ärsyttää se, kun mua ärsyttää koko ajan." Mun rakas ärripurri, välillä on edelleen niin kiire, että tukka takussa mennään, onneksi on nutturat :)